Itämeren alue ja Baltia - NATO:n heikko kylki

Olipa kerran Ruotsin armeija, mutta eipä ole käytännössä enää.

Itämeren alueen geostrateginen tilanne on se, että täällä on Ruotsin kokoinen sotilaallinen tyhjiö. Kiristyvän geopoliittisen tilanteen myötä Venäjä pystyisi tekemään strategisen iskun Ruotsin ja/tai Baltian alueella varsin vapaasti, ilman että NATO käytännössä voi sitä estää. Jos syttyy sota, Natolla ei käytännössä ole Euroopassa sijoitettuna riittävästi voimia, joilla se kykenisi estämään Venäjää ottamasta haltuun Baltiaa ja Itämeren saaria.

Tätä taustaa vasten Presidentti Obaman puhe Viron vierailulla saattaa jäädä tositilanteessa yhtä tyhjäksi kuin Englannin ja Ranskan turvatakuut Puolalle -39. Ne eivät estäneet Saksaa miehittämästä Puolaa.

Baltic Guiden Hüttünen kirjoittaa lokakuun lehdessä seuraavasti: 

"Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen Ukrainassa on aiheuttanut Virossa paljon huolta.

Jotkut virolaiset ovat epäilleet Nato-sopimuksen viidennen pykälä täytäntöön panemista Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa.

Puolustusliittosopimuksen viides pykälähän velvoittaa kaikkia jäsenmaita puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Venäjän presidentin Vladimir Putinin väitetyt puheet Tallinnan, Riian ja Varsovan miehittämisestä eivät ainakaan vähentäneet virolaisten pelkoja.

Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman Viroon tekemä vierailu lujitti virolaisten uskoa Nato-jäsenyyden antamaan suojaan. Obaman puhe Tallinnassa ja erityisesti sen lause, ”Tallinnan, Riian ja Vilnan puolustaminen on aivan yhtä tärkeää, kuin Pariisin, Berliinin ja Lontoon puolustaminen”, oli ratkaiseva.

Sanomallaan Obama pani uskottavuutensa ja koko Yhdysvaltain ulkopolitiikan tulevaisuuden peliin. Virolaiset huokaisivat helpotuksesta.

He ovat ylpeitä maailman mahtavimman valtion johtajan vierailusta, tuesta ja turvatakuista.”

Ehkä ei kannattaisi vannoa, sillä Itämeren geostrateginen tilanne on huono Naton kannalta. 

Parin viikon takaisesa Iltasanomien jutussa, otsikolla "Sotilaallinen tyhjiö?", lainataan Svenska Dagbladetia ja idäntutkimuksen professori Stefan Hedlundia, jonka mukaan;
 

"Ruotsin on myöhäistä enää yrittää nostaa nopeasti puolustuskykyään, sillä länsinaapurin puolustusvoimien alasajon on ollut nopeaa ja tehokasta. ”Kattavan varusteluohjelman aloittaminen tänään vaikuttaisi reaalisesti vasta kymmenen vuoden kuluttua. – Siinä ajassa kriisi on jo kulminoitunut, joko sotaan tai Venäjän romahdukseen”, professori povaa.

Hedlund pitää lähinaapurien kannalta häpeällisenä sitä, että Ruotsin puolustus on päästetty niin heikoksi. ”Kyky on lähes nollassa”, Hedlund sanoo. Sotilaallisesti vahva Ruotsi auttaisi Natoa puolustamaan Baltian maita Venäjän mahdolliselta hyökkäykseltä. 

”Tilanne on tällä hetkellä se, että Suomen ja Puolan välissä on suuri tyhjä tila, jossa Naton pitäisi toimia tukeakseen esimerkiksi Viroa. Sellainen operaatio olisi hyvin haavoittuva, ja Moskovan sotilasjohto voisi hyvinkin tulla siihen johtopäätökseen, ettei länsi ole valmis ottamaan riskiä. Viroon kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen hinta voisi silloin, Ukrainan tavoin, olla vain pakotteet ja tuomitsevat lausunnot”, Hedlund kirjoittaa.

Luoja meitä varjelkoon tällaisilta skenaarioilta, mutta ei niitä voi poiskaan sulkea.”

Iltis kirjoitti myös, että ruotsalaistutkijan mukaan itänaapuri operoi jo käytännössä esteettä Tukholman saaristossa. Jutun perusteella saa sen käsityksen, että Ruotsin alueella harjoittelu kuuluu suorastaan Venäjän merikommandojen koulutusohjelmaan:

"Spetsnaz-erikoisjoukot ovat jo kartoittaneet ja harjoitelleet piilossa pysymistä Tukholman saaristossa, jossa on viikonlopusta lähtien etsitty mystistä vedenalaista.

- Aiemmin venäläiset kunnioittivat suuresti Ruotsin puolustusvoimia, mutta nyt he vain nauravat Ruotsille ja sanovat, että Tukholman saaristoon meno on kuin kulkisi ei-kenenkään-maalla, kertoo Spetsnaz-joukkoja haastatellut Efron Expressenille.

- Viimeksi kun keskustelin sukellusvenejoukoissa palvelleen Spetznas-tuttuni kanssa, hän sanoi, että "emme enää arvosta Ruotsia, Ruotsilla ei ole enää oikeaa armeijaa, eikä puolustusta". Nyt he nauravat, ettei Ruotsilla ole mitään puolustusta, kertoo Efron. "

http://www.expressen.se/nyheter/spetznas-skrattar-at-sveriges-forsvar/
(Lainaukset Iltikseltä: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288753023994.html?utm_campaign=tf-IS&utm_medium=tf-desktop&utm_term=1&utm_source=elisa.net&utm_content=site )

Muistutuksena Forbesin kolumni, jossa Baltiaa pidetään, varsin aiheellisesti, Naton heikkona lenkkinä ja suojattomana vatsana:

http://www.forbes.com/sites/paulroderickgregory/2014/09/23/ukraine-is-more-of-an-existential-threat-than-isis-because-it-could-destroy-nato/

” Andrei Piontovsky, argues that if “Putin succeeds and completely subordinates to himself the policy of Ukraine and blocks its European choice, then he will continue this campaign. And the next target will be the Baltics.” (See Paul Goble’s summary). If he loses in Ukraine, he cannot move to his next target and his regime may be threatened. We are not talking small ball here.”

” As far as Putin is concerned, the game is almost over. Let’s get ready for the next game.

Piontovsky argues that NATO membership of the Baltic States will not hold Putin back. Rather, it will spur him on. Ukraine-like hybrid wars against Estonia, Latvia, or Lithuania, “would call the (NATO) alliance as a whole into question and give Putin an enormous victory.” Putin sees the grand prize in reach: the de facto destruction of his greatest enemy, NATO – the very organization that destroyed the USSR and encircled Russia. The risks of such an adventure would be high, but the rewards would be astronomical.

But wait, skeptics argue: Surely Putin understands that an attack on any Baltic state would trigger the Article 5 mutual defense clause of NATO. Did not the President of the United States pledge in Tallinn on September 3 that “Article Five is crystal clear? An attack on one is an attack on all… So if, in such a moment, you ever ask again, who will come to help, you’ll know the answer: the NATO alliance, including the armed forces of the United States of America, right here, present, now.”

Putin would not dare, such skeptics say. Obama has laid down a red line, and this time he means it.

Not so fast! We thought Putin would not dare to invade and annex Crimea and over turn the postwar order, but he did. We thought he would not use regular troops in Southeastern Ukraine but he did. And in all cases, he got away with it largely unscathed. Putin would respond with: I have been there and done that in Ukraine. I can get away with it in the Baltics. I know how to do it. There is truth to what he says. Russia has six years of experience with fighting hybrid wars, none of which have failed.”




Itse kirjoitin vuonna 2011 arvionani - Huomioiden nopean vasteen NATO-joukojen puute ja Ruotsin puolustuksen alasajo - että jahka Venäjä voimistuu tarpeeksi ja sota tulee, Itämeren alueen sotilaallinen haltuunotto ei tule olemaan Venäjälle mikään kovin vaikea temppu.

Arvioni tällä hetkellä on - Venäjän asevoimien modernisointi- ja varusteluohjelman eteneminen huomioiden - että Venäjä saa ensi kevääseen mennessä rakennettua iskukyvyn, jolla se kykeneen siivoamaan NATOn sotilaallisen läsnäolon pois Itämereltä Bornholmia myöten.

Jos Itämeren alueen pitämien on vain NATO:n eurooppalaisten kumppanien vastuulla, NATO ei sitä pysty pitämään. Jos NATO haluaa oikeasti olla valmis puolustamaan Baltiaa, USA:n pitäisi sijoittaa Puola-Baltia -alueelle pysyvästi kymmeniä tuhansia miehiä ja laivasto-osaston Itämerelle. Se tarkoittaisi painopisteen siirtämistä Tyyneltä mereltä takaisin Eurooppaan. Onko USA:lla halua tai varaa tehdä niin, on kysymys, joka ratkaisee Itä-Euroopan tulevaisuuden lähestyvää suursotaa kohti mentäessä.

Näin pahaksi tilanne tulee vielä menemään

Tähän asti kriisi näyttää menneen juuri kuten on kriittisessä leirissä ennusteltu, joten ajattelin vielä vähän tiivistäen listata, ihan vain hahmottamisen helpottamiseksi, miten pahaksi käsillä oleva kriisi menee noin käytännön tasolla.

- Euro pysyy valitettavasti kasassa, mutta sen hinta on itsenäisyyden ja demokratian lopullinen menettäminen ja keskusjohtoinen liittovaltio, kansalaisvapauksien rajoittaminen ja kovat otteet erilaisten kansannousujen ja levottomuuksien kukistamisessa.

- Eurooppalaisten yleinen elintaso romahtaa rajusti samalla kun tuloerot kasvavat entisestään. Keskiluokka supistuu rajusti, superrikkaat rikastuvat entistä enemän.

- 80% maanosan väestöstä tipahtaa elin- ja tulotasoltaan (kriisiä edeltävällä mittarilla) pienituloisiksi tai köyhiksi. Alueelliset erot korostuvat entisestään siten, että unioin periferiassa köyhyys on suurempaa ja tuloerot jyrkempiä kuin ydinalueilla.

- Työttömyys nousee kaikkien aikojen ennätyslukemiin - myös Suomessa. Tilastokosmetiikasta siivottu työttömyyslukema tulee tässäkin maassa paukkumaan Kreikan lukemissa.

- Se, mitä nyt kutsutaan hyvinvointivaltioksi, tulee tiensä päähän; terveyspalveluja vain rikkaille/maksukykyisille, samalla kun "köyhäinhoito" jää lähinnä palvelemaan turvallisuus- ja kontrollitarkoituksia (tyyliin ruoka-apua ei saa jos mellakoit, jne.)

- Melkoinen osa kansasta - ei pelkästään työttömät, eläkeläiset tai opiskelijat - on pakotettu hakemaan leivänjatketta omilta puutarha- ja mökkipalstoilta.

- Sosiaalinen katastrofi ja kansalaisyhteiskunnan romahtaminen tarkoittavat paitsi vastaavia levottomuuksia ja mellakoita kuin Etelä-Euroopassa, myös yleisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen vakauden romahtamista. Suomessa tämä pahimillaan tarkoittaa rikollisuuden, huumeiden, pimeän talouden, prostituution, jne. osalta samanlaista tilannetta kuin Venäjällä on totuttu näkemään.

- Koska kyse ei ole pelkästään Euroalueen kriisistä, vaan maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä, jossa koko 1945 syntynyt USA-johtoinen maailmanjärjestys on suistumassa uuteen levottomuuksien aikakauteen, tulemme näkemään melkoista teurastusta ja tuhoa erilaisten alueellisten sotien -  todennäköisesti jopa suursodan - muodossa vuosikymmenen taitetta kohti mentäessä.


Tervetuloa uuteen, uljaaseen Eurooppaan ja maailmaan.

EU on muuttumassa kansojen keskitysleiriksi, jonka portilla seisoo saksalainen vartioimassa.

Kaikki nääntyvät, heikoimmat tapetaan, ja jokaisen jäsenmaan hallitukset toimivat lähinnä sonderkommandoina, jotka ylimääräisiä ruokakuponkeja vastaan kyttäävät ja pitävät oman vankiparakkinsa uhreja kurissa.

Jos tosissasi haluat muuttaa kehityksen suuntaa omalta tai Suomen osalta, pelkkä paskanjauhanta tai äänestäminen ei enää riitä (minkä jokainen ajatteleva yksilö tajunnee itseksin).

Tulee vielä aika, jolloin paitsi moraali ja oikeus, myös hengissä selviäminen edellyttää sitä, että lakeja rikotaan - enkä nyt viittaa mihinkään päiviräsäsiin.

Siinä missä eteläeurooppalainen henkinen mentaliteetti johtaa massojen paineiden purkautumiseen mielenosoituksiin ja mellakoihin, suomalainen tekee toisin. Hän kiristää hampaitaa - viimeiseen asti - kunnen kuppi läikkyy yli. Silloin ei enää ole kyse vain mielenosoituksista ja kansankokouksista; muistakaa sisällissota.

Uskokaa tai olkaa uskomatta.

Kun rähinät alkavat täälläkin, minä ilmoitan täten peseväni omalta osaltani käteni; En ole vaiennut enkä seisonut tumput suorina. Olen osaltani varoittanut, puhunut ja koittanut valistaa, sekä osallistunut politiikkaan koittaakseni estää vallitsevaa katastrofaalista kehityssuuntaa, eli tehnyt inhimillisesti ja lain sallimissa rajoissa sen mitä kansalaisena olen pystynyt.


Veli-Pekka Kortelainen

P. S. Aika mennä mökille kuokkimaan maata itsekin.

Iran antoi ultimatumin Turkille - Sota jos Turkin armeija tunkeutuu Syyriaan

Uutispalvelu DEBKAn mukaan Iran on antanut ultimatumin Turkille nootin muodossa, varoittaen että jos Turkin armeija tunkeutuu Syyriaan, niin Iran ja Hizbollah iskevät sotilaskohteisiin Turkissa. Käytännössä kyse on ehdollisesta sodanjulistuksesta.

Vaikka ultimatum annettiin pian taannoisen kesäkuun 22. päivänä tapahtuneen turkkilaisen F-14 koneen alasampumisen jälkeen, mutta Teheran ilmoitti tällä viikolla, että ultimatum on edelleen voimassa.

Diplomatian kannalta ultimatumissa on perinteisesti kyse ehdollisesta sodanjulistuksesta, eli että jos varoitusta ei kuunnella, lisävaroituksia ei tule, vaan seuraukset. Siksi Turkki ei tule lähettämään armeijaansa Syyriaan, vaikka haluaisi.

Syyrian kohdalla ei ole kyse ensisijassa sisällissodasta, jos pilkkua viilataan, vaan Länsi- samoin kuin Venäjä - ovat jo korviaan myöten sotkeutuneet konfliktiin. Sen lisäksi, että Turkki ja Persian lahden maat ovat syöttäneet maahan yli 70.000 "vapaustaistelijaa" (eli "entisiä Al-Qaidalaisia"), Syyriassa toimii myös salaa useita länsivaltojen erikoisjoukko-osastoja tekemässä tihutöitään ja auttamassa "kapinallisia".

Ja edelleenkään länsimediassa, Ranskaa lukuunottamatta (johtuen taannoisten vaalien taustaväännöstä) ei ole tunnustettu sitä noloa faktaa, että Syyrialaiset pidättivät maaperältään toistakymmentä ranskalaisupseeria, jotka oli lähetetty auttamaan kapinallisia.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, en usko lännen ja sen liittolaisten tosissaan haluavan hyökätä Iraniin ja näin riskeeraavan suursotaa Lähi-idässä, vielä, vaan siihen että ensin läntinen Lähi-itä hajoaa sisällissotien melskeisiin ja uusi geopoliittinen rintamalinja vedetään Kaukasukselta Persianlahdelle.

Sen jälkeen nääs Venäjä on geopoliittisista syistä pakotettu tekemään täyden sotilasliiton Iranin kanssa, jonka jälkeen sota Iranin kanssa merkitsee sotaa Venäjän kanssa. Vasta kun lännen ja idän sotilasblokkien raja kulkee Mustalta mereltä Persian lahdelle, maailmaa oikesti jännite, jonka katkeamisesta voi seurata suursota.

Huolimatta päälle vyöryvästä lamasta, ja siitä että Syyria (ja Libanon) tulee romahtamaan sisäänpäin vähintään kahteen leiriin sekä Jordania ja Egyptikin todenäköisesti joutuvat sisällissotaan, ja että , suursotaa ei tarvitse pelätä vielä. Omassa skenaariossani, joka on tähän astisen kehityksen valossa ollut varsin oikeaan osuva, alueellisen sodan uhka Lähi-idässä tulee päälle vasta muutaman vuoden päästä, eli noin 2014-2017 ja suursodan uhka vasta ajanjaksolla 2017-2022.


P.S. Ai niin, Myös Jemen on käytännössä täydessä sisällissodassa, mutta sitähän media ei juuri kerro, koska siellä kansannousu on päällä lännen liittolaishallitusta vastaan. Laajoja alueita maasta on kapinallisten hallussa. Jos päivittäin kuolee jopa yli sata sotilasta, taisteluja käydään jatkuvasti ja USA:n ilmavoimat pommittaa alueella F-14 pommikonelaivueella sekä liudalla miehittämättömiä predatoreita päivittäin, voidaan hyvällä syyllä puhua sisällissodasta, vaikka media NATO-maissa ei tätä tietenkään halua myöntää.

Mielenkiintoisia linkkejä Syyriasta ja yksi näkemys geopoliittiseeen peliin

Tässäpä teille pari mielenkiintoista linkkiä Syyrian tilanteesta. Ne ovat ranskalaistoimittaja Thierry Meyssanilta.

1. End of game in the Middle East
http://www.voltairenet.org/End-of-game-in-the-Middle-East
"Vaikka aseelliset yhteydenotot Homsin alueella eivät ole täysin ohi ja Syyrian sekä Libanonin viranomaiset eivät ole vielä kertoneet julkisesti viimeaikaisista toimistaan, Thierry Meyssan esiintyi maanantai-iltana Venäjän päätelevisiokanavalla tehden alustavasti selkoa operaatioista ja tarjoten ensikäden tietoa."

2. For the release of our compatriots and colleagues held captive in Baba Amr
http://www.voltairenet.org/For-the-release-of-our-compatriots
"Useita journalisteja pidetään suljetulla Baba Amrin alueella. [Länsimedian] mukaan heitä estää poistumasta Syyrian armeijan kapinallisten tukikohtaan kohdistama jatkuva tulitus. Paikan päällä olleena ja etuoikeutettuna neuvottelujen todistajana Thierry Meyssan kertoo: Toimittajia pitää vankeina Vapaan Syyrian Armeija, joka käyttää heitä ihmiskilpinä. Kapinalliset ovat toistuvasti estäneet Syyrian punaista puolikuuta evakuoimasta heitä."

Kukaanhan ei väitä, etteikö Syyriassa olisi diktatuuri ja etteikö se kohtelisi kapianalisia sekä toisinajattelijoita varsin kovalla kädellä, mutta tässä kriisissä länsimaat ovat kainaloitaan myöten sotkeutuneet mukaan peliin.

Ja lopuksi vielä mielenkiintoinen, mutta pitkä video Lyndon Larouchelta, joka valottaa muutamaan mielenkiintoista näkökulmaa yleiseen geopoliittiseen tilanteeseen liittyen (vaikka en allekirjoitakaan esitettyjä näkemyksiä muuten kuin astelman kannalta). 

Russia's resistance
http://larouchepac.com/node/21737

NATO:n likainen sota Syyriaa vastaan - Näin läntinen Lähi-itä suistuu sotiin

NATO:n suunnitelma Syyrian myllertämiseksi etenee, kuten aiemmin kirjoitin. Sotasuunnitelmat puolivirallisten joukkojen aseistamiseksi ja yhdistetyn Syyria-vastaisen sodan ja Assadin hallinnon vastaisen kansannousun aikaansaamiseksi ovat jo pitkällä.

On vain yksi iso ongelma: Miten pitää Venäjä ja Iran ulkona puuttumasta asioihin, ja miten pitää myöhemmin Venäjä ulkona, kun Syyrian jälkeen seuravana olisi vuorossa Iran? Kuten aiemmin olen kirjoittanut, avoin lännen hyökkäys Syyriaan olisi sodanjulistus Venäjälle, sillä mailla on, tosin epävirallisten tietojen mukaan, yhteinen salainen liittosopimus (jossa Irankin on tietenkin mukana) vuodelta 2006.

Lähi-idän tilanteen suhteen Venäjä on sellaisessa strategisessa pakkoraossa, että sen on pakko pitää kynsin hampain kiinni omasta vaikutusvallastaan Lähi-idässä. Strateginen peli on kuin shakkilauta: Syyria olisi astinlauta Iraniin, ja sen jälkeen olisi lännen eteneminen Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Nyt kun USA ja NATO ovat käytännössä vetäytymässä Afganistanista, Venäjä ei todellakaan aio antaa lännelle uudestaan pääsyä takapihalleen Iranin kautta. NATO:n eteneminen Kaukasukselle tai Keski-Aasiaan kun ajaisi Venäjän geopoliittisesti nurkkaan, eikä sillä ole vaihtoehtoja. Siksi, ja sen estämiseksi pidetään kiinni Syyriasta.

Syyria ei ole kuitenkaan ehdoton takaraja, kuten olen kirjoittanut. Käytännössä Venäjä on vain asetanut sille kovan hinna, ja se hinta on sota. Hintaan kuuluu myös se, että sen jälkeen Venäjä tekisi luultavasti avoimen ja mittavan sotilasliiton Iranin kanssa, jolloin uuden "kylmän sodan" rintamalinja jähmettyy Persianlahdelle. Länsihän ei lähde pommitelemaan Irania, jos Iran on Venäjän sateenvarjon suojassa.

Sen jälkeen kun länsi väärinkäytti YK:n turvaneuvoston Libya-päätöslauselmaa oikeuttamaan laajamittaisen invaasion maahan, Venäjä ei todellakaan anna perää Syyrian kohdalla, siis mitenkään helpolla. Siksi se onkin tehnyt kantansa selväksi, ja toimittaa Syyrian armeijalle aseita. Lisäksi Venäjä yrittää tosissaan saada aikaan vuoropuhelua Syyrian hallinnon ja kapinallisten välille, jotta sisällissota ei repisi Syyriaa hajalle.

Kuitenkin on selvää, että ei länsi, Israel eivätkä USA:n arabiliittolaiset - al-Qaidasta puhumattakaan - halua Syyriaan sellaista rauhanomaista ratkaisua, joka sallisi Assadin Iran-liittoutuneen hallinnon pysyä pystyssä. Kysymys ei ole enää, josko Assadin iranmielinen hallinto halutaan pois päiväjärjestyksestä, vaan miten se tehdään.

Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, nyt on tiedossa että noin 40 000 NATO:n tukemaa ja aseistamaa "kapinallista" on sijoitettuna Jordaniaan Syyrian vastaiselle rajalle, mukana iso joukko libyalaisia. Ainakin 18 000 näistä taistelijoista on libyalaisen al-Qaida -komentajan ja pitkäaikaisen NATO-liittolaisen Abdelhakim Belhajin komennossa.

Turkki taas on perustanut NATO:n tuella "Syyrian kansallisen neuvoston", NCS:n, joka vaatii, että se pitää tunnustaa "Syyrian kansan ainoaksi lailliseksi edustajaksi". Aseistettuja muslimiveljeskunnan militantteja on koulutettu, majoitettu ja varustettu järjestämään aseellisia hyökkäyksiä Syyriaa vastaan Turkin NATO-tukikohdista käsin. Lisäksi Turkki on perustanut tiedustelu- ja värväyskeskuksen Jordanian Ammaniin.

Al-Qaida ja muut irakilaiset jihadistit, kuten aiemmin kerroin, kerääntyvät puolestaan Irakin Syyrianpuoleiselle rajalle, ja koittavat soluttautua sieltä läpi.

Mielenkiintoinen on myös tieto, että Saudi-Arabia on pyytänyt Jordaniaa sallimaan saudi-ilmavoimien käyttää maan ilmatilaa Syyrian vastaisessa hyökkäyksessä, johon tosin virallisesti ei olla suostuttu. Käytännössä tilanne voi olla vähän eri, kun Jordanialla on hyvässä muistissa ns. "Musta Syyskuu"-tapaus, jossa Syyria tuki PLO:n vallankaappausyritystä Jordaniassa.

Koskapa sotilaallinen hyökkäys Syyriaan tarkoittaisi, että maahan lähetettäisiin suhtellisen paljon qatarilaisia ja saudi-arabialaisia joukkoja, sekä NATO:n erikoisjoukkoja, on tärkeää että median huomio saadaan operaation valmistelun tärkeimmissä vaiheissa, sekä sen alkamisen alla mahdollisimman paljon suunnattua Syyriasta muualle.

Iranista kohuaminen on tähän tarkoitukseen mitä sopivinta. Kun maailman huomio kiinnittyy Persian lahdelle, voidaan Syyrian rajalla tehdä yhtä ja toista yllättäen.

Ylihuomenna, helmikuun 26 päivänä, Syyriassa pidetään kansanäänestys uudesta perustuslaista, joka on itsessään ns. läimäisy lännen kasvoille, sillä suuri äänestysprosentti tai laaja tuki lakiuudistukselle olisi diplomaattinen takaisku USA:lle, NATO:lle ja näiden arabiliittolaisille, sillä se olisi selvä merkki, että Syyrian kansa ei halua asioihinsa ulkopuolista puuttumista.

Tähän liittyen onkin mielenkiintoista, että Palestiinalaisia edustava tiedustelutaho Turkissa on väittänyt, että kansanäänestyspäivänä Syyriassa on odotettavissa suuria, kapinallisten, al-Qaidan ja läntisten tiedustelupalvelujen tuella järjestettyjä terrori-iskuja. Tätä seuraisi massiivinen hyökkäys rajojen ulkopuolelta, mikä tarkoittaisi nyt Jordaniaan sijoitettujen noin 40 000 tai 50 000 taistelijan vyöryttämistä Syyriaan. Tämä kuulemma tehtäisiin viimeistään 7. maaliskuuta mennessä. Kuulostaa sinänsä uskottavalta, mutta katsotaan sanoi lääkäri.

Tokihan tuollainen joukko ei ole mikään uhka Syyrian armeijalle, mutta se on varsin riittävä luomaan sekasortoa ja kaaosta, jotta tilanne näytää ulospäin ja valtamediolle "massiiviselta Syyrian kansannousulta". Tällöin todistustaakka väitteille, että Syyria on NATO-johtoisen hyökkäyksen alla, lepäisi täysin Syyrian ja Venäjän harteilla, jolloin Venäjälle olisi poliittisesti erittäin vaikeaa sekaantua tilanteeseen. Tokihan se voi tehdä niin välilliseti tukemalla Irania tekemään niin. Tällöin ei syntyisi vielä suoraa Venäjä-NATO -konfliktia.

Voi olla tosiaankin, että jatkuva mediakähinä mahdollisesta Iraniin tehtävästä hyökkäyksestä johtuukin juuri harhautustarkoituksesta, todellinen lähiajan maali - kuten olen arvellutkin - olisi Syyria. Minä en ainakaan usko mihinkään sotaan Persianlahdella vielä muutamaan vuoteen. Jos tämä väite pitää paikkansa, kuten näyttää olevan, niin siinä tapauksessa Iran-sotarumpujen pärinä tulee median välityksellä lähiaikoina entistä massiivisemmin olohuoneisiin ja lehtien sivuille.

Eli päämäärä olisi lähettää Iranille vahva viesti: pysykää poissa Syyriasta, ja heikentää Venäjän poliittista uskottavuutta korostamalla sen "kummisetä"-roolia Syyrian ja Iranin hallintojen takana. Ja ennen kaikkea massiivisen, Irania vastaan suunnatun mediarummutuksen ja USA:n joukkojen "Lahdelle" keskittämisen tarkoitus on pienentää sitä mahdollisuutta, että Iran tai Venäjä puuttuisivat suoraan Syyrian tilanteeseen silloin, kun NATO ja sen arabiliittolaiset aloitavat "epävirallisen" pää-hyökkäyksensä Syyriaan Turkista ja Jordaniasta käsin.

Kuten aiemmin kirjoitin, Venäjä luultavasti haluaa vain myydä Syyrian kovasta hinnasta, ja Irankin luultavasti pidättäytyy sekaantumasta suoraan maan tilanteeseen, joka saattaisi vähintäänkin kehittyä alueelliseksi keskisuureksi sodaksi. Niille lienee houkuttelevaa välttää suoraa konfliktia niin kauan kuin NATO pystyy edes jokseenkin uskottavasti näyttämään siltä, ettei se muka ole sekaantunut Syyrian sisällissotaan.Tällainen ratkaisu Venäjän ja Iranin taholta olisi tietenkin tuhoisaa Syyrian hallinnolle ja sitä tukeville sisällissodan osapuolille.

Mutta se olisi myöskin tuhoissa Venäjälle ja Iranille. Loppupeleissä niiden tuen vetäminen pois Syyrialta kun heikentäisi molempien asemaa ja loisi valtavasti epävakautta koko Lähi-itään, ja luultavasti lisäisi alueellisen sodan ja/tai sisällissotien riskiä (Ja juuri sellaistahan minäkin olen veikkaillut). Näin ollen näillä mailla on mielenkiintoinen joko-tai -valinta. Itse uskon, että Venäjä ja Iran sekaantuvat Syyriaan "yhtä puhtain kasvoin" kuin NATO.

Ja toistan vielä aiemman väitteeni: Syyrian jälkeen Jordania ja Egypti, eikä sauditkaan vähällä pääse. Mihinkäs luulette al-Qaidalaisten menevän seuraavaksi Syyriasta?

---------------------------------
---------------

(Noin 60% tästä jutusta perustuu epätarkasti kääntäen, ja lyhennellen Tohtori Christof Lehmanin artikkeliin: NATO set for War on Syria threatens Iran. The Russian Dilemma and a Possible "Joker" [Christof Lehmann (2012), nsnbc.]   http://nsnbc.wordpress.com/2012/02/23/nato-set-for-war-on-syria-threatens-iran-the-russian-dilemma-and-the-possible-joker/ Loput ovat omaa lisäystäni).

Suomen kohtalo tämän vuosikymmenen lopulla, jos eli kun nykymeno jatkuu:

"Ensimmäisessä vaiheessa ilmavoimat, sotilastiedustelu GRU:n erikoisjoukot ja tiedustelupalvelujen (FSB ja SVR) taistelujoukot suorittavat iskuja vihollisen tärkeimpien kohteiden valloittamiseksi tai tuhoamiseksi ja vihollisen sotilaallisen ja poliittisen johdon eliminoimiseksi. Tämän jälkeen maavoimien alayksiköitä ja sisäministeriön joukkoja - mieluummin taistelukokemusta omaavia joukkoja - tuodaan sotatoimialueelle. Niiden tehtävänä on ottaa tärkeimmät kohteet haltuunsa ja suorittaa "puhdistustoimia" alueella. Sen jälkeen ne, yhdessä paikallisen väestön venäjänmielisistä muodostetun miliisin avulla, ottavat haltuunsa koko vallatun alueen ja varmistavat kansallismielisten henkilöiden eliminoimisen ja joidenkin väestön osien karkottamisen joiltakin alueilta. On korostettava ettei paikallisia viranomaisia tarvita erikoisoperaatiossa muuten kuin siinä tapauksessa että ne ovat hyödyllisiä sotilaallisen alueellisen kontrollin tukena."


-Venäläisen strategisen iskun doktriinin kuvaus, Anton Surikov 1996-

Eli:

1. Ilmaiskut ja erikoisjoukoin, poliitikkojen, ministereiden ja hallinnon avainhenkilöiden pidättäminen tai tappaminen, strategisten kohteiden (lentokentät, hallintorakennukset, media- ja viestintäkeskukset, varuskunnat, varikot sekä sotilaalliset johtokeskukset) haltuunotto.

2. Nopean toiminnan- ja valmiusjoukkojen tulo,tärkeiden liikenteen solmukkohteiden haltuunotto, hajanaisen vastarinnan kukistaminen, viidennen kolonnan organisointi, palveluksessa olevien sotilaiden ja upseerien (erityisesti liikekannallepanosta vastaavien) ja poliisien pidättäminen tai tappaminen.

3. Kansallismielisten tai isänmaallisten siviilien pidättäminen tai tappaminen (vapaaehtoismiliisi pakotetaan teloittamaan maanmiehiään), sekä vieminen vankeina pois maasta, jotkut alueet (puskurivyöhykkeet kuten tornionjokilaakso, yms.) tyhjennetään kokonaan väestöstä ja ihmiset siirretään leireille Venäjälle (varoitukseksi muille).


Yllä Tässä tiivistettynä Suomen kohtalo, viimeistään kuluvan vuosikymmenen lopulla, jos nykymeno jatkuu (ja näinhän se näyttää jatkuvan).

Kiitos vaan ihan helvetisti nykyhallitukselle. Ensin meiltä ajetaan armeija alas, jotta meidät saataisiin uhkailtua mukaan NATOon. Sitten vasta tositilanteessa selviää, ettei NATOlla ole tahtoa eikä voimaa puolustaa Suomen aluetta, kun tositilanne on päällä.

Malli Cajanderista ollaan menossa malli Kataiseen.

Toivon erittäin kovasti, ettei KuusinenKatainen&Co pääse tilanteen eskaloituessa karkuun, vaan jäävät kiinni 1. vaiheessa vastaamaan teoistaan. Minulta ainakin Jykän tai Jutan on turha tulla ruinaamaan kyytiä esim. Haapantaan tai muualle sitten kun ollaan ns. jännän äärellä.

Syyt, miksi USA ei hyökkää Iraniin - Ennusteita Lähi-itään

Uskaltaudun taas rohkeasti laatimaan ennusteen:

USA:n hyökkäystä Irania tai Syyriaa vastaan ei tule - ainakaan vielä. Sen sijaan saatamme nähdä lähiaikoina karuja uutisia Syyriasta.

Väitän näin siitä syystä, että USA ja länsi eivät todellisuudessa halua pelata niin kovilla panoksilla pelissä, jossa on liikaa riskejä ja paljon hävittävää. Lännen hyökkäyksen tullen sota ei välttämättä rajoittuisi vain Lähi-itään.

Peruste 1: Kiina on antanut korkea-arvoisten pääesikuntakenraalien ja poliitikkojen johdolla useaan otteeseen varsin kovasanaisia lausuntoja, mm. "Emme tule epäröimään puolustaessamme Irania, vaikka se johtaisi Kolmanteen Maailmansotaan".

Iran on kiinalle yhtä tärkeä, kuin Saudi-Arabia on USA:lle. Kiina tarvitsee välttämättä Iranin öljyn ja tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin sen kaasua. Kiinalaiset eivät turhaan kovasanaisesti louskuta leukojaan. He eivät aio menettää kasvojaan. He ovat tosissaan. Tästä kertoo sekin, että itse maan johtaja Hu Jintao antoi joulukuussa laivastolle ja merivoimille käskyn "Valmistautua sotaan". USA tietää Kiinan olevan tosissaan, ja että Kiina reagoisi sotilaallisesti jos USA hyökkää Iraniin. Vastaukseana Kiina voisi esimerkiksi antaa tilanteen Taiwanin ja Korean suhteen revetä avoimeksi sodaksi. Siitä johtuu USA:n kiireellinen strateginen resurssien painopisteen muutos: Vetäytyminen Afganistanista ja keskittyminen Tyynellemerelle (Lähi-idän ohella).

Peruste 2: Venäjä teki 2007 salaisen sotilasliiton Iranin ja Syyrian kanssa, ja Israelilaislähteen mukaan osana pakettiin kuului Moskovan antamat salaiset turvatakuut näille maille.

Venäjällä ei ole varaa antaa periksi asiassa. Jos on pakko, Syyriasta voidaan vetäytyä, kovalla hinnalla, mutta Irania Venäjä ei jätä. Strategisesti ja geopoliittisesti se on yhtä mahdottomuus kuin Ukrainan tai Georgian NATO-jäsenyys. Venäjä on tosissaan satsannut sotilasapua Syyriaan, mutta ennen kaikkea se on valmis tarjoamaan sitä Iranille.

Iran on Kiinalle ja Venäjälle strategisesti ja taloudellisesti tärkein liittolainen Lähi-Idässä. Tämä johtuu näiden suurvaltojen energiapoliittisista ja turvallisuuspoliittisista asetelmista. Syyrian suhteen tilanne on toinen. Kiinalle Syyria ei ole kovin tärkeä, se on vain välillisesti tärkeä liittolaisten Iranin ja Venäjän takia, sillä Syyrialla on mitä suurin merkitys Iranille, ja melko suuri Venäjälle.

Venäjälle Syyria on tärkeä. Se on maan viimeinen strateginen liittolainen läntisessä Lähi-idässä, varsinkin koska se tarjoaa Venäjän laivastolle tukikohdan Välimerellä. Kuitenkin, jos oikein kova paikka tulee, Venäjä on nähdäkseni valmis vetäytymään Syyriasta, mutta vain kovalla hinnalla.

Jos USA tai sen liittolaiset hyökkäävät Syyriaan avoimesti ulkoapäin, Iran julistaisi Syyrian kanssa tekemänsä liiton mukaisesti sodan hyökkääjälle, ja sota leviäisi välittömästi Persianlahdelle sekä koko Lähi-idän laajuiseksi. Koska hyökkäys ei suoraan kohdistunut ensin Iraniin, Kiina voisi jättää vastaamatta avoimesti sotilaallisin toimin menettämättä kasvojaan. Sen sijaan se toimittaisi massiivista ase- ja muuta apua. Venäjän sotilaallinen vastaus Syyrian tilanteeseen voisi kovista puheista huolimatta jäädä myös massiiviseen aseapuun ja "vapaaehtoisjoukkojen" lähettämiseen avuksi. Samoin myös Iranille se antaisi massiivista ase-, tiedustelu-, ja muuta apua.

Peruste 3: Vaikka länsi ja Israel pystyvät kyllä pommittamaan Syyrian kivikaudelle ja Iranin ydinlaitokset pikkelssiksi, sodan seuraukset olisivat silti lännelle erittäin epämiellyttävät: Öljyn hinna pysyvä nousu, entistä syvempi lama ja uusi Kylmä Sota.

Laajin seuraus olisi öljyn hinnan pitempiaikainen, mahdollisesti pysyvä, roima nousu ja entistä syvempi talouslama. Lisäksi tulisi varsin kinkkinen strateginen tilanteenmuutos: Venäjän, Kiinan ja Iranin välisen liittouman syveneminen. Jouduttuaan vetäytymään Syyriasta Venäjä, ja mahdollisesti Kiinakin, tekisivät laajamittaisen ja julkisen sotilasliiton Iranin kanssa.

Luultavasti Iran otettaisiin täysjäseneksi SCO-maiden sotilasliittoon, CSTO:hon. Seuraus olisi, että yksi tai kaksi ydinasevaltaa antaisi turvatakuut Iranille, ja lännellä ei tämän jälkeen olisi enää mitään asiaa Iranin kimppuun. Uuden "kylmän sodan" raja menisi sen jälkeen Kaukasukselta Persian lahdelle ja Beringin salmesta Korean kautta Keltaiselle merelle.

Tilanne on muuttunut muutenkin: Pakistan on tehnyt syvälle meneviä sotilas- ja liittosopimuksia Kiinan kanssa. Pakistan on avoimesti vaihtamassa kumppanuutensa USA:n kanssa Kiinaan. USA:n pääsy Afganistaniin ja Keski-Aasian energiavaroihin on joka tapauksessa käytännössä suljettu.

Ja SCO eli Shanghai Cooperative Organization on laajentumassa ja syventymässä. Venäjä, joka aiemmin vastusti, Intian painostuksen vuoksi, Pakistanin täysjäsenyyttä SCO:ssa, näyttää nyt maalle kiireellä vihreää valoa. Vastaavasti Kiina, joka aiemmin torppasi Iranin täysjäsenyyden järjestössä Venäjän Pakistan-vastustuksen vuoksi, näyttää nyt Iranille vihreää valoa. Luultavasti näin mottiin jäävälle Intialle jää tässä pelissä USA:n tärkeimmän liittolaisen osa Etelä-Aasiassa.

Eli:

1. Koska USA:n tai NATO:n hyökkäys Irania vastaan johtaisi avoimeen konfliktiin ja lännen ja SCO-maiden välillä, hyökkäystä ei luultavasti tule.

1.2 Sen sijaan voi tulla lännen taustalta tukeman Israelin voimainkoetus Syyriaa, Irania ja niiden liittolaisia vastaan.
-USA voi "katsoa sormien läpi" Israelin iskut Iranin ydinlaitoksiin sekä sotilaskohteisiin, ja käydä sen välityksellä proxy-sotaa Irania ja Syyriaa vastaan, antautumatta kuitenkaa avoimeen konfliktiin Venäjän tai Kiinan kanssa. Vastaavasti Iran kävisi pääasiassa sotaa Israelia vastaan lähinnä ohjuksin sekä Syyrian, Hizbollahin ja Hamasin välityksellä, pääsemättä suoraan Israeliin käsiksi. Iranin sotavoimat olisi pääasiassa sidottu Persian lahdelle "kylmän rauhan pattitilanteeseen" USA:n ja sen muiden liittolaisten kanssa. Sotatantereena olisi Iranin ilmatila, Syyria, Libanon ja Gaza.

1.3 Sodan seurauksena Israel luultavasti työntäisi (epävirallisia) rajojaan pohjoisemmaksi Libanonissa ja Golanilla.
-Luultavasti Israel tekee loppuun sen, mitä sillä jäi kesken Libanonin ja Gazan operaatioissa, eli siivoaa Hizbollahin ja Hamasin pois kiusaamasta.

1.4: USA ei halua sodan alkavan ainakaan vielä, johtuen USA:n vaaleista ja yleisestä taloustilanteesta
-Koska luvassa ei olisi Obaman hallinnolle nopeaa ja helppoa voittoa, menee luultavasti ainakin ensi vuoteen.


2. Koska länsivaltojen avoin sotilaoperaatio Syyriassa johtaisi sodan leviämiseen Persian lahdelle Iranin sodanjulistuksen takia, länsivallat eivät tule avoimesti hyökkäämään Syyriaan.

2.1 Sen sijaan Syyriaan solutetaan "vastarintataistelijoita" (eli CIA:n masinoimaa Al-Qaidaa) ja koitetaan tehdä kaikki mahdollinen, jotta Assadin hallinto kaatuisi.

2.2 Veikkaan, että Syyria romahtaa sisällisotaan ja maa hajoaa luultavasti kahtia.
-On luultavaa, että Assad pitää pintansa Damaskuksessa, mutta Homs ja Länsi- sekä Pohjois-Syyria lohkeavat toiselle puolelle. Tällä puolen vahvimmaksi valtatekijäksi nousnee ääri-islamilainen salafistiliike. Syyrian pilkkoutuminen ja heikkeneminen palvelee lyhyellä tähtäimellä USA:n etua ja Israelin etua.

Muita veikkauksia:

3. Irakin sisällissota ja hajoaminen kolmeen osaan, viimeistään vuosikymmenen loppupuolella, Iranin ja USA:n tapellessa vaikutusvallasta maassa
- Irakin sisällissota. Tämä on jo varsin yleinen veikkaus. Kurdialue, Shiialainen Etelä-Iran ja maan sunnalainen keski- ja länsiosa muodostavat tulevaisuudessa kolme eri valtiota. Kurdialue voi joutua Turkin saappaan alle ja Etelä-Irak Iranin vasalliksi.

4. Ennustan, että syyrian, romahtaessa Arabian kevät levottomuuksineen leviää myös Jordaniaan
- Miltä kuulostaisi islamistihallinto Ammanissa?

5. Iran tulee saamaan ydinaseen, mahdollisesti jo tänä vuonna, ja Israel tyytyy iskemisen sijasta USA:n turvatakuisiin
- Israel satsaa rajusti ohjustentorjuntaohjuksiin, varoitusjärjestelmiin, jne. ja julistautuu virallisesti itsekin ydinasevaltioksi (ja sijoittaa mahdollisesti ydinaseensa sukellusveneisiin saadakseen uskottavan vastaisku-uhan). Asetelma Lähi-idässä kiristyy, mutta Iran ei uhittelustaan huolimatta riskeeraa ydinsodalla.

Lopuksi ja entä jos

Sodan jälkeen, kun riski suorasta ja välittömästä sodan osapuoleksi joutumisesta on ohi, Venäjä - ja mahdollisesti myös Kiina - tulevat antamaan Iranille turvatakuut, ja kaikki tulee aiemmin kerrotulla tavalla johtamaan SCO-maiden globaalin aseman vahvistumiseen. Joka tapauksessa lännellä ei tule enää vastaisuudessa olemaan sanansijaa Keski-Aasian asioihin.

Olen jo aiemmin ennustanut, että vaikkei mitään sotaa tulisi, johtaa kehitys suhteellisen nopeasti USA:n ja lännen maailmanlaajuisen ylivalta-aseman nopeaan loppumiseen, viimeistään kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Tästä johtuen on yksi villi kortti: USA kyllä tajuaa, että sillä alkaa sulkeutua strateginen ikkuna puuttua asioihin, ja Washingtonissa saatetaan ajatella, että "nyt tai ei enää koskaan".

Kun on puhuttu, että Iran on ajettu ahtaalle, ja että "epätoivoinen hallinto voi tehdä epätoivoisia tekoja", niin ehkäpä onkin syytä kääntää katse Atlantin taakse, ja miettiä mitä USA on valmis yrittämään. Pääsy Iranin öljykentille kun saattaisi ostaa USA:lle lisäaikaa planeetan ainoana supervaltana.

--------
----------------

P.S. Venäjä on ilmoittanut, että "Hyökkäys Teheraniin on hyökkäys Moskovaan".

Kevyt heitto: Suurlama ja suursotia- Maailma menee 30-luvun malliin?

Vuonna 1929 pörssi romahti. Sen jälkeen alkoi pörssinousu. kaikki luulivat, että nyt se meni ohi. 1931 romahti vielä pahemmin, eikä sieltä noustukaan niin vain. Alas mentiin viel pari vuotta aina -33 asti. 80% amerikkalaisista pörssiyhtiöistä meni konkurssiin. Maailmansota alkoi 1939, ja romahduksesta selvinneiden pörssiyhtiöiden pörssiarvo oli loppuvuoden -28 tasolla vasta 1945 - sodan jälkeen ja sodan ansiosta. Sodan myötä koko maailman geopoliittinen asetelma muuttui totaalisesti; syntyi kaksi supervaltaa ja maailmanjärjestö YK.

2009 talous romahti. Sen jälkeen alkoi pörssinousu. Loppuvuodesta luultiin, että se oli siinä. 2011 alkoi rytistä uudestaan, vielä pahemmin, eikä siitä niin vain noustakaan. Alas mennään vielä pari vuotta, ainakin 2013 asti. X prosenttia maailman valtioista ja pankeista menee konkurssiin. Alueelliset suursodat alkavat vuosikymmenen lopulla, ja kriisistä selvinneiden taloustoimijoiden pörssiarvot pääsevät loppuvuoden -08 tasolle vasta 2024 - alueellisten suursotien jälkeen ja sotien ansiosta? Sotien jälkeen maailman geopoliittinen asetelma muuttuu totaalisesti; syntyy alueellisten unionien hallitsema maailma, ja niistä muodostuva uusi maailmanjärjestö, Maailman Unioni?

Who knows...

Venäjän maanostot Suomessa - Strategista varautumista sotaan ja alueen haltuunottoon

Sunnuntaina 9.10 järjestettiin Jyväskylässä PS-nuorten turvallisuuspoliittinen seminaari, jossa muiden aiheiden ohella luennoitiin Venäjän maaostoista Suomessa. Asiasta kertoivat ilmiötä yli kolme vuotta tutkineet vanhempi konstaapeli Asko Hackzell ja insinööri Kalevi Kuorelahti. Myös MTV3 kertoi viime viikolla samasta aiheesta (MOT).

Tutkimusten tulos on yhdistettynä hälyttävä: Venäjä on käytännössä hankkinut omistukseensa maita ja kiinteistöjä lähes kaikkien Suomen lentokenttien, sotilastukikohtien, varikkojen, varalaskeutumispaikkojen, satamien, viestikeskusten ja tärkeimpien laivareittien läheltä.

Tutkijat sanoivat, että ei tarvitse kuin tietää, onko jossain esim. radio- tai telemastoa, varikkoa, varalaskeutumiskaistaa, tms. ja alkaa tutkia lähialueiden maanomistusta, niin törmää outoihin tapauksiin, bulvaaniyhtiöiden hankkimiin autiotiloihin, jne. Bulvaaniyhtiöiden takaa löytyy yleensä joko Baltiaan, Suomeen tai veroparatiiseihin rekisteröidyt yhtiöt, joiden takaa löytyy Venäjän valtiota lähellä olevat tahot.

Näiden yhtiöiden omistajilla on yleensä suorat suhteet Kremliin. Kyse ei siis ole yksittäisten venäläisten yksityishenkilöiden ostamista pienistä tonteista tai kiinteistöistä, vaan isoista, yli 10 hehtaarin maa-alueista ja isoista kiinteistöistä. Yhtiöt ostelevat myös hotelleja, leirintä-alueita ja muuta majoituskapasiteettia, jota ilmeisesti tarvitaan sotilaille. Ero tavanomaisiin turismi- ja matkailu sijoituksiin on, että näissä tapauksissa asialla ovat nämä samat Kremliä ja turvallisuuskoneistoa lähellä olevat piirit.

Osassa paikoissa on valmiina rakennettu tyhjiä varikkohalleja tukipisteiksi. Venäjä valmistautuu siis tohinalla sotaan, ja varsinkin konfliktin alussa tapahtuvaan Suomen alueen sekä sotilaskohteiden haltuunottoon, ettei NATO ehtisi ensin. Tämä noudattaa tutkijoiden mukaan sama strategiaa, jota Venäjä noudatti mm. Georgian sodan alla, ja tekee ilmeisesti myös Baltiassa.

Mitä tekee hallituksemme? Se sanoo ettei ole mitään hätää ja tumputtelee tyytyväisenä NATO- ja EU-kiimassaan.  Virhe. Nato-juna meni jo.  Jos siihen olisi haluttu hypätä, se olisi pitänyt tehdä 90-luvulla.

Nyt on myöhäistä. Jos nyt haluttaisiin paikata edes osa tehdyistä virheistä, pitäisi säätää poikkeuslaki, jolla perutaan kaikki strategisesti arveluttavat maaostot. Puolustusmäärärahat pitäisi yli kaksinkertaistaa toistaiseksi tuleville vuosille ja kertausharjoituttaa kaikki alle 30-vuotiaat ikäluokat seuraavan nelivuotiskauden aikana.  Lisäksi pitäisi joka tapauksessa rakentaa oikeasti valmiudessa olevat valmiusprikaatit. 6-12 tunnin valmiusaika ei riitä, kun venäläiset ehtisivät jo 4-tunnissa Vaalimaalta Helsinkiin. Eli nykyisellään strategisen iskun tullen kukaan olisi oikeasti vastaamassa tuleen, kuten taannoinen Maanpuolustuskorkeakoulun raportti tylysti kertoi.

Toinen vaihtoehto olisi nähdäkseni vain uusi lievennetty YYA. Jos vaikka tekisimme sellaisen; "Me ei ikinä liitytä NATO:on ja te myytte meille jatkossa öljyä ja kaasua -15% kaverialennuksella" -sopimuksen Venäjän kanssa?

Jos emme tee kumpaakaan edellä mainituista, niin edessämme on nykyisen taloudellisen ja geopoliittisen tilanteen huomioiden joutuminen suursodan jalkoihin. Tämän hetkisen arvioni mukaan sellainen on edessä viimeistään 5 vuoden päästä.


P.S. Muistatteko kun taannoin uutisoitiin, miten ulkoministeriö on ulkoistanut viisumien käsittelyn Venäjällä "intialaiselle yritykselle"? No, sen takaa on paljastunut "kansainvälinen sijoitusyhtiö", joka onkin venäläinen, Kremlin miesten bulvaanifirma. Me ollaan käytännössä annettu itänaapurille siis viisumivapaus, suurlähetystö vain lyö leimat niihin papereihin, mitä "intialainen" yhteistyökumppani tuo pöytään.

Puolustusvoimien olemassaolon tarkoitus, sodan psykologinen realismi, ja moraali

Ihmisten kansakunnat ja valtiot, samoin kuin myös eläinten sosiaaliset laumayhteisöt (mm. muurahaiset, apinat, ampiaiset, sudet, jne), käyvät kamppailua ruoasta, resursseista ja elintilasta. Tämän vuoksi sota näyttää olevan yleismaailmallinen ja yleisluonnollinen ilmiö. Siksi jos haluaa rauhaa, pitää valmistautua sotaan, ja pyrkiä siihen, ettei kellään olisi, ainakaan liian pahaa, puutetta ruoasta, resursseista ja elintilasta.

Aseettomus ja armeijattomuus ei tuo rauhaa, pikemminkin päin vastoin, sillä ruoan ja/tai resurssien ja/tai elintilan puutteen käydessä kovaksi, vain laajamittaisen ja organisoidun väkivallan eli sodan pelko on ihmisillä viimeinen esto sodan alkamiseksi. Tällainen on langenneen ihmisen laumaluonto.

Utooppinen kukkais-pasifismi - "aseet auroiksi niin rauha tulee" - ei toimi reaalimaailmassa, sillä ihmiset ja laumat käyvät aina kamppailua, ja kiistojen kärjistyessä seuraus on sota. Jos aseet on taottu auroiksi, sota käytäisiin kriisin kärjistyessä joka tapauksessa, vaikka sitten kivin ja kepein. "Joka takoo miekkansa auroiksi, kyntää sille joka ei niin tee".

Sotia on ollut, on ja tulee olemaan niin kauan kuin ihminen on nykyisenkaltainen olento. Siksi pitää olla armeija. Armeija kertoo muille laumoille, että meillä on oman elämämme ja yhteisömme säilyttämisedellytysten turvaamisintressi ja rajat, sekä olemme niiden suhteen tosissamme. Tämä mitään sievistelemättä ja suoraan sanottuna myös Suomen puolustusvoimien olemassaolon tarkoitus.

Armeija on koulu, jossa opetetaan sotimaan - toimimaan osanana kurinalaista, hierarkkista käskytysorganisaatiota - ja tappamaan vihollisia. Se on armeijan koulutuksellinen tarkoitus ja päämäärä. Tämän toteutumiseksi armeija toimii myös käytännössä ns. "miesten kouluna", joka pyrkii luomaan jäsenilleen sisäistä yhteisöllisyyttä ja lojaalisuutta omaa kansakuntaa ja sen intressejä kohtaan.

Sota on tila, joka tekee yksilöistä murhaajia tahtomattaan. "Älä tapa" on käsky, jonka rikkominen on murhaamista, mutta sodassa se on välttämättömyys ja pakko. Kahden lauman eli kansan intressien ristiriitainen kärjistyminen sotatilaan on vakava asia. Ihminen joutuu tappamaan lajitovereitaan turvatakseen oman laumansa edut. Sodassa ei ole kyse vihollisen vihaamisesta, vaan siitä, kumpaa rakastaa enemmän; omaa perhettään ja laumaansa, vaiko vastustajan perhettä ja laumaa. Kumman etu on yksilölle tärkeämpi?

Vihan tunne vastapuolta kohtaan nousee tuossa tilanteessa yksilölle psyykkisenä defenssinä ja suojausmekanismina; voidakseen tehdä kammottavan välttämättömyyden - tappaa toisia ihmisiä - on hänen oman mielensä tasapainon vuoksi pakko epäinhimillistää vihollinen mielessään, jotta luonnollinen ja terve esto lajitoverin tappamista kohtaan voidaan kiertää ilman että ihmisen psyyke menee täysin toimintakyvyttömäksi.

Tämä tapahtuu yleensä kollektiivisesti ikään kuin vaistomaisesti. Se on laumapsykologinen mekanismi, joka on luonnollinen ihmislajille, mutta jotta kyseinen psykologinen prosessi nopeutuisi, on tätä tarkoitusta palvelemaan luotu myös tietoisesti tarkoituksella ja psykologisella oveluudella valtiolliset propagandakoneistot.

Tästä huolimatta sota raiskaa sotilaan mielen, jättää hänen sieluunsa haavat, ja johtaa usein, henkilöstä riippuen, vakaviin traumoihin, omantunnon kovettumiseen tai mielenterveyden menetykseen loppuiäksi. Eli nekin sotilaat, jotka palaavat hengissä sodasta, ovat tappaessaan joutuneet tappamaan osan itsestään. Onnellisessa asemassa silloin ovat ne sotilaat, jotka eivät itse olen nähneet ihmisten kuolevan omien käsiensä kautta. Poikkeuksena ovat tietenkin psykopaattiset luonteet.

Pohjimmiltaan, yksilötasolla, sodassa tappamaan suostumisessa on kyse rakkaudesta, tai lievemmin sanottuna välittämisestä. Kysymys kuuluu; Rakastaako ihminen omia läheisiään ja heidän turvallisuutensa, olemassaolonsa ja selvitymisensä edistämistä enemmän kuin toisen kansan eli lauman turvallisuutta? Sota pakottaa yksilöihmistä tekemään tämän valinnan, ja tekee sotaan joutuneista sotilaista murhaajia. Syyllinen tähän ei ole yksilö tai armeija tai edes armeijan luonut yhteiskunta, vaan sota ja ne tahot, jotka antoivat kahden lauman välisen intressiristiriidan kärjistyä sodaksi.

Vastuu on aina johtajilla. Mielestäni vastuun logiikka kasvattaa syyllisyyden taakan kuin saastemyrkkykertymän ravintoketjussa; sotilas yksilönä on syyllinen vain niiden ihmisten vereen jotka hän itse tappaa, komentava upseeri on syyllinen kaikkien niiden vereen jotka hän käskee alaistensa tappaa, ja armeijan ylipäällikkö on syyllinen kaikkien armeijansa sotilaiden tappamien ihmisten vereen. Sama juttu molemmilla sodan osapuolilla, paitsi että sodan aloittaneen osapuolen johtaja on syyllinen kaikkien sodassa kuolleiden vereen, sekä vihollisten että omiensa. Näin ollen ainoa moraalisesti 'hyväksyttävä' tai 'pakolla nieltävissä oleva' sota on puolustussota.

Kristittynä asiassa on mielestäni myös teologis-moraalinen ulottuvuus; Käsky: "Älä tartu miekkaan, sillä joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu", kuvastaa sitä, että sodan aloittaja on syyllinen ja vastuussa. Englanniksi sama menee: "Who lives by the sword shall die by the sword". Tämä periaate ja käsky ei siis kiellä puolustavaa osapuolta tarttumasta aseisiin, vaan on suunnattu sodan aloittavaa johtajaa vastaan, ja tarkoittaa sitä, että sodan aloittaja on käytännössä julistanut itselleen tuomion joutua kuolemaan väkivaltaisesti.

Käsky "Älä tapa" on hebreaksi kirjaimellisesti "Älä murhaa". Jo vanha hebrean kieli ja Mooseksen laki teki selvän juridisen eron sodassa tappamisen ja siviilissä murhaamisen välillä. Tämä ei ole kaikkien tiedossa, eikä moraalisesti ole välttämättä tarkoituksenmukaistakaan, sillä tätä sinällään tosiasiaa voisi häikäilemätön johtaja uskonnon nimissä käyttää hyökkäyssotien 'oikeuttamiseen' vastoin Jumalan tahtoa. Sillä Jumalan silmissä ei ole veren arvossa eroa tapetun ja tapetun välillä. Esim. kuningas Daavid kävi paljon (Raamatun kirjoitusten perusteella) ns. "oikeutettuja" sotia, mutta se oli silti Jumalan silmissä niin paha, ettei hän saanut rakentaa temppeliä Herran nimelle, vaan sen teki hänen poikansa Salomo ("Shalom" merkitsee rauhaa).

Rukoilkaamme rauhaa ja pyrkikäämme siihen. Silti, ja juuri sen vuoksi, myös varustautukaamme sotaan.

--------------
--------

P.S. Kuinka moni muuten tietää, että ns. "rauhanmerkin" keksivät natsit?

Saattaapa tuossa kukkaislapsella jos toisellakin mennä kahvit väärään kurkkuun...

Suomi, NATO ja ammattiarmeija

Suomen puolustusvoimat tiedottaa: "Apuva! Ne jyrää meitin!"

"Kenraali: ”Suomi ei selviä yksin”

Maavoimien esikuntapäällikön kenraalimajuri Arto Rädyn mukaan Suomi ei selviä tulevaisuudessa maanpuolustuksesta omin voimin.

Räty sanoo MTV3:n haastattelussa, että suurimpia haasteita ovat vanheneva, käytöstä poistuva materiaali sekä kalusto, jonka korvaamiseen uudella ei ehkä ole resursseja.

Rädyn mukaan pohjoismainen yhteistyö ei tuo tällä haavaa säästöjä, ja että jatkossa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

- Uskon että turvallisuuspoliittinen ratkaisumme toimii tällä hetkellä, mutta yksin me emme selviä missään tapauksessa.""

Sillä lailla. Kiitos nyt vaan arvon kenraalille pyyhkeen heittämisestä kehään jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Tottahan se on, että emme pärjäisi yksin, mutta tarviiko sitä kuuluttaa kaikille? Suomen heikkous on tosiasia, mutta se ei johdu NATO-jäsenyyden puutteesta, vaan siitä, että Suomen puolustuskykyä on alasajettu supistuksin jo 90-luvun puolivälistä alkaen. Tämä johtuu siitä, että jo tuolloin poliittisen eliittimme kammareissa päätettiin juntata Suomi osaksi EU- ja NATO-blokkia.

Nato ei anna todellisuudessa mitään etukäteisiä turvatakuita kenellekään, eikä varsinkaan maalle, jolla on saman verran maarajaa Venäjän kanssa kuin muilla Euroopan NATO-mailla yhteensä. Suomen NATO-jäsenyys takaisi ainostaan sen, että Venäjä pitää Nato-Suomea Baltian tavoin automaattisesti vihollisena ja ensi-iskun kohteena sotilaallisen konfliktin sattuessa.

Ruotsi on jo siirtymässä ammatti-armeijaan, ja Suomessakin poliittisessa eliitissä ja jopa armeijan piirissä on tahoja, jotka haluaisivat maahamme palkka-armeijan. Kuitenkin Georgian sota osoitti sen, että ammattiarmeijalla, eli koulutuksen ja kaluston laadulla ei voida kompensoida miehistön lukumäärää kuin tiettyyn rajaan asti. Ammatiarmeija pärjää puolustuksessa massa-armeijaa vastaan vain jos sen miesvahvuus on vähintään 1/3 hyökkäävän massa-armeijan vahvuudesta. 18000 georgialaista pärjäisi vain maksimissaan noin 54000 miehen massa-armeijaa vastaan, ja sekin edellyttäisi vahvoja ilmavoimia, joita Georgialla ei ollut. Siksi Venäjä löi Georgian muutamassa päivässä. Venäjällä oli yli 200 000 miestä Kaukasuksella + vahvat ilmavoimat.

Todellinen syy koko ammatti-armeija -doktriinin läpiajoon on tulevan EU-suurvallan sisäinen järjestyksenpito. Suuriin sotilasoffensiiveihin pienistä palkka-armeijoista ei ole. Sen sijaan kapinoivien maakuntien kansannousujen taltuttamiseen kylläkin (varsinkin esimerkiksi tilanteessa, jossa eräs 5 miljoonainen kansa haluaisikin vaikka väkisellä eroon EU:sta). EU:n perussopimuksen eli Lissabonin sopimuksen eli Euroopan Supervallan perustuslain myötä EU nimittäin muuttuu liittovaltioksi. Tämä on fakta. Itsenäisyyttä ei enää ole. Jos se olisi haluttu säilyttää, olisi pitänyt pysya 90-luvulla irti EU:sta ja vain ETA-alueen jäsenenä.

Hyvin koulutettu, varustettu ja motivoitunut asevelvollisarmeija lyö aina ammattiarmeijan. Ainoastaan tapauksissa, joissa ammattilaisosapuolella on tarpeeksi iso laatu- ja varusteluylivoima (eikä liian pientä miesvahvuutta) massa-armeijaan nähden, ammattiarmeija voittaa (kuten 1. Persian lahden sodassa).

Jos Suomi haluaisi päihittää Venäjän (pelkästään Venäjän luoteisen sotilasalueen joukot) ammattiarmeijalla, se tarvitsisi vähintään 130 000 miehen palkka-armeijan, jolla olisi nykyaikainen varustus ja n. 300 koneen ilmavoimat, sekä koko Suomen alueen kattava ilmatorjuntaohjuspuolustus. Moisen ammattiarmeijan varustaminen maksaisi yli kymmenkertaisesti nykyisen puolustusbudjettimme verran.

Tosiasia on, että kolminkertaistamalla puolustusbudjettimme saisimme yläpidettyä noin 50 000 miehen asevelvollisarmeijan, jonka miesvahvuus sodan tullen voitaisiin nostaa 450 000:een, emmekä tarvitsisi NATO:a. Kaiken lisäksi voisimme tuolloin ylläpitää nykyisillä valmiusjoukoillamme nykyistä parempaa j a nopeampaa vastekykyä, joka käytännössä antaisi Suomelle puolustuvoimille lähes ammatti-armeijaan verrattavan nopean isku- ja toimintakyvyn. Surkuhupaisinta tätä tietoa vasten on se, että NATO-jäsenyys pakottaisi Suomen joka tapauksessa kaksin- tai kolminkertaistamaan puolustusbudjetin, mutta rahat menisivät NATO-maiden yhteisiin toimintoihin ja kansainväliseen kriisinhallintaan Suomen puolustuskyvyn parantamisen sijasta.

Ja hyvin oleellinen kysymys minun mielestäni on, että kuinka monella Suomen sotilaalla riittää motivaatio puolustaa Supervalta-EU:n rajoja tilanteessa, jossa EU:lla tai NATO:lla ei todellisuudessa ole mitään sotilaallisia- tai geopoliittisia intressejä puolustaa Suomen aluetta? Tosiasia kun on, että Ahvenanmaa-Luulajajoki-Hammerfest -linja on se, missä vaiheessa NATO:lla on edes suunnitelmia yrittää tosissaan pysäyttää Venäjän etenemistä mahdollisessa sotatilanteessa. Itä-Länsi asetelman geopoliittiset faktat kun eivät tässä suhteessa ole muuttuneet miksikään Napoleonin ajoista.

Ehkäpä Venäläiset "vapauttavat" meidät EU:n vallasta tulevaisuudessa samaan tyyliin kuin Viron vuonna 1944? Siinä onkin NATO-intoilijoille ihmettelemistä.

"-Saatanan tunarit!", Kekkonen sanoisi.

Vaikka en millään tavalla ihannoikaan Urho Kekkosta, tuota kylmän sodan ajan puoli-sosialistisen Suomen "elinikäistä presidenttiä", murhaajaa ja diktaattoria, niin olisin (pahoin pelkään että 'olen') tuossa tilanteessa hänen kanssaan samaa mieltä.

Venäjä - 2010-luvun eurooppalainen supervalta

Venäjästä tulee 2010-luvulla Euraasian mahtavin geopoliittinen mahti sotilaallisesti ja energiapoliittisesti. Tämä on looginen seuraus kuluvan vuosikymmenen kehityksestä. Tämän muutoksen seuraukset tulevat olemaan muun Euroopan ja maailman kannalta erittäin merkittäviä.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, useampaankin otteeseen.

Tämän aamun Uusi Suomi uutisoi dosentti Alpo Juntusen uuden tutkimuksen julkaisemista:

"Näin Venäjä syö Euroopan valtaa

Euroopan unionin vahvistuminen ei ole Venäjän edun mukaista, sanoo dosentti Alpo Juntunen tuoreessa tutkimuksessaan. Euroopassa Venäjällä ei ole suurvaltakilpailijaa, sillä Euroopan unioni ei ole imperiumi. Juntusen kirja ”Venäjän imperiumin paluu” julkaistiin tänään Helsingissä.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen erikoistutkijana työskentelevä Juntunen katsoo, että ilman Yhdysvaltojen tukea EU on sotilaallisesti liian heikko ja heterogeeninen voidakseen olla Venäjän vastustaja tai kilpailija."

Tutkimusta kommentoi Komentajakapteeni Juha-Antero Puistola:

"Venäjän imperiumin paluu

[...]Tiedän, että sieltä täältä poimitut lainaukset antavat vain kalpean aavistuksen tutkimuksen arvosta, mutta mielestäni muutamia dosentti Alpo Juntusen ajatuksia on syytä nostaa esille.[...]

”Tulevaisuudessa Länsi-Euroopan riippuvuus (Venäjän energiasta, JP) lisääntyy kulutuksen kasvaessa ja Pohjanmeren öljyn ja kaasun loppuessa.”, s. 98

”Venäjä ei kätke energia-asettaan. Muiden energian suurtuottajien tavoin se käyttää sitä hyväkseen. Lähivuosina käyttömahdollisuudet paranevat Venäjän saatua valmiiksi pohjoiset, eteläiset ja itäiset energiaväylät. Silloin Venäjällä on käytettävissään välineet, joiden avulla Venäjä voi toteuttaa energiaimperialistista politiikkaansa globaalisti.”, s. 99

”Etelä-Ossetian kriisi osoitti maailman politiikan totuuden. Kriisin kärjistyessä tai kriisiä kärjistettäessä vahva syö heikon.” ”Uuden Venäjän historiassa hyökkäys Georgiaan on ensimmäinen selvästi imperiaalinen operaatio, joka osoittaa, että politiikan näyttämölle on palannut imperiumi, jolle sota on clausewitzilaisittain politiikan jatke.”, s. 131

Lainaan vielä tutkimuksen takakantta:

”Venäjä on yksi globalisaation aikakauden johtavista valtioista ja haluaa parantaa kansainvälistä asemaansa. Tutkimuksessa osoitetaan Venäjän löytäneen itsensä. Kansan tukemana maan johtajat ovat toimineet rationaalisesti ja määrätietoisesti uuden imperiumin rakentamiseksi. Harjoitettu politiikka on ollut Venäjälle menestykseksi, mutta muulle maailmalle ja varsinkin naapureille seuraukset voivat olla yllätyksellisiä ja monitulkintaisia.” "

Niin. Ehkäpä viimeinkin aletaan tajuta, missä ollan menossa ja miksi. Vaikka talouskriisi iskee Venäjäänkin, niin toisin kuin muulle Euroopalle, Venäjän poliittiselle järjestelmälle se on vain palvelus: Kriisi pakottaa hallinnon uudistumaan, samaan aikaan kun keskusjohtoinen järjestelmä takaa sen, ettei valtiojärjestelmä romahda. Päin vastoin: Kriisi antaa Venäjän hallinnolle tilaisuuden uudistua, ja syyn pitää valta entistä tiukemmin yksissä käsissä, mikä entisestää kasvattaa Putinin ja hänen lähipiirinsä valtaa. Kansa saa tietenkin taas kärsiä, mutta niinhän Venäjällä on aina tehty, eli ei uutta maailmassa.

Alussa laittamistani linkeistä voitte lukea tarkemmat perusteluni seuraaville kehitysnäkymille:

- Samoin kuin 30-luvun lama, tämäkin lama, joka johtuu Yhdysvaltain supervalta-aseman ja dollariin nojaavan länsimaisen finanssijärjestelmän pian edessä olevasta romahduksesta, tekee tilaa uudelle levottomuuksien ja epävakauden aikakaudelle maailman historiassa. Lama tulee johtamaan suuriin taloudellisiin, poliittisiin ja geopoliittisiin mullistuksiin.

- Venäjän johto näkee kriisissä valtavan mahdollisuuden taloudelliseen ja sotilaalliseen laajentumiseen, koska Euroopassa vallitsee poliittis-taloudellinen sekasorto ja se on USA:n romahduksen takia sotilaallisen heikkouden tilassa Lisäksi Keski- ja Itä-Eurooppa, mukaan lukien Saksa, ovat energian suhteen täysin riippuvaisia Venäjästä, minkä takia energia-aseen merkitys vain kasvaa kriisin myötä. Näin varsinkin jos Lähi-Idässä sattuisi alkamaan sota, jonka takia öljyn hinta lamasta huolimatta pomppaisi korkealle.

- Kriisin seuraus on sota. Vaikka pelkät taloudelliset realiteetit pakottaisivat Itä-Euroopan maat uudestaan Venäjän valtapiiriin, Venäjän suhteellisen sotilaallisen voiman korostuminen tilanteessa, jossa USA:n mahti on murtunut, takaa Venäjälle "kerran vuosisadassa"-tyylisen tilaisuuden ottaa menettämänsä etupiiri takaisin, korkoineen.

- Baltian maiden NATO-jäsenyys ei suojaa niitä tilanteessa, jossa USA on taloudellisesti romahtanut ja sisäpoliittisesti kaaoksessa. Venäjän isku Baltiaan, sekä mahdollinen Norjan rannikon ja sen öljyvarojen haltuunotto seurauksineen (Euroopan totaalinen energiariippuvuus Venäjästä) tulee johtamaan nykyisenkaltaisen EU:n sekä NATO:n hajoamiseen.

- Euroopassa kriisi saa aikaan suuria muutoksia, mm. EU:n romahduksen ja muuttumisen keskusjohtoiseksi liittovaltioksi, jolla on oma, USA:sta riippumaton puolustus. Itä-Euroopan, ja mahdollisesti jopa Saksan, joutuessa Venäjän valtapiiriin, Länsi-Euroopan maiden on pakko liittoutua Turkin ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa (EU:n Välimeren Unioni-hanke). Uusi EU keskusjohtoisena "Imperiumina" ei siis tule olemaan alueeltaan sama kuin nykyinen EU, ja se elää Venäjän energia- ja sotilasmahdin varjossa.

- Venäjä ja sen valtapiiriin joutuneet maat ovat kuitenkin taloudellisesti riippuvaisia uudesta EU:sta, mikä tasapainottaa uutta Euroopan turvallisuustilannetta.

- Venäjän mahti on kuitenkin väliaikaista, sillä maan pahimmat ongelmat, demografinen kriisi eli väestön vanheneminen ja vähentyminen, sekä sosiaalisen pääoman puute eli kansalaisyhteiskunnan heikkous, tulevat aiheuttamaan sen, että Venäjä taantuu uudestaan, minkä merkit tulevat näkymään viimeistään 2030-luvun lopulla, ellei aikaisemmin; Linkki.


-------------
Ohessa karttakuva, johon olen luonnostellut 2010-luvun muutosten mukanaan tuomaa maantieteellistä valtapiirirajaa Euroopassa energiariippuvuus huomioiden:
Kuva perustuu arviointiin, jossa on otettu huomioon jo olemassaolevat öljyn ja kaasun vientireitit, sekä suunnitellut reitit. Tällä hetkellä Saksa on yli 70%:sti riippuvainen Venäjän kaasusta, Itämeren kaasuputken rakentamisen jälkeen 90%:sti. Lisäksi karttaskenaariossa on otettu huomioon todennäköinen sotilaallinen Baltian ja Norjan (eli käytännössä koko Skandinavian) haltuunnotto, joka sinetöisi Euroopan energiariippuvuuden Venäjästä.

Georgian kriisi merkitsee paluuta supervaltapolitiikkaan

Kaksi viikkoa sitten alkanut Georgian sota on aloittanut uuden vaiheen koko Euroopan ja mahdollisesti koko maailman turvallisuuspoliittisessa historiassa.

On syytä myöntää konkreettiset tosiasiat, eli se, että Saakasvilin päivät Georgian presidenttinä ovat pian luetut, ja edessä on vallanvaihdos, haluttiin sitä eli ei. Saakasvili joutuu kantamaan vastuun sodasta ja väistymään. On varmaa, että uusi hallitus ei ole länsimielinen. Siitä pitää huolen Venäjä, joka vetäytymisestä huolimatta pitää hallussaan Abhasiaa ja Ossetiaa, sekä miehittää ja valvoo edelleen perustamiaan puskurivyöhykkeitä; Armeija vetäytyi mutta ”rauhanturvaajat” ovat tulleet tilalle. Georgian armeija on lyöty, maa on pilkottu. Saakasvili tullaan syrjäyttämään, ja tilalle tulee Moskovan luottomiehet. Näin koko Kaukasus on jälleen Venäjän hallinnassa.

Kriisin syistä ja taustoista on ollut mediassa jos jonkinlaista kirjoittelua, mutta kaikkein silmiinpistävin, ja samalla turvallisuuspoliittisesti merkittävin tosiasia on jäänyt varsin vähälle huomiolle: huolimatta ärtyneestä diplomatiasta ja kovenneesta kielenkäytöstä, USA jätti Georgian loppujen lopuksi yksin. Sympatioista ja henkisestä tuesta huolimatta USA ei ole tehnyt mitään konkreettista estääkseen Venäjää ottamasta Georgiaa takaisin etupiiriinsä.

Georgian kriisin ydin: suurvaltojen etupiirijako

Georgian kriisi tuo turhankin selvästi mieleen asetelman Unkarin kansannousun taustalla. Tuolloin USA piti kiinni toisen maailmansodan aikana Jaltalla Stalinin kanssa tehdystä etupiirijaosta; länsi ei puuttunut Unkarin kansannousuun ja vastaavasti Neuvostoliitto ei puuttunut Suezin kriisiin. Ulospäin molemmat maat tietenkin pitivät yllä aggressiivista sanailua ja diplomatiaa, mutta toisen varpaille ei käytännössä astuttu. Näin näyttäisi olevan nytkin tilanne. USA ei käytännössä ole puuttunut Georgian sotaan, ja on jättänyt kriisin EU:n ja ETYJ:n hoidettavaksi. Venäjän näennäinen välinpitämättömyys Yhdysvaltojen diplomaattisen painostuksen edessä viittaa tähän. Onko Washington siis tehnyt uuden etupiirisopimuksen Moskovan kanssa, ja mitä se saa tällä kerralla vastineeksi? Liittyisikö tähän Yhdysvaltojen into varmistaa asemansa Lähi-Idässä ja päästä käsiksi Iranin öljyvaroihin?

Syy USA:n suostumiseen uuteen etupiiri jakoon lienee USA:n asemaa uhkaava vaikea talouskriisi ja Kaukasuksen muuttunut strateginen tilanne. Yhdysvallat pyrki NL:n hajoamisesta asti pääsemään käsiksi Kaspian ja Keski-Aasian alueen öljy- ja kaasuvaroihin. Suunnitelma oli, että alueen energiavarat kulkisivat Georgian ja Turkin kautta Venäjän ohi länteen, mistä syystä USA otti Georgian liittolaisekseen. Venäjä sai kuitenkin viime kuun alussa estettyä nämä hankkeet solmimalla yhteistyösopimukset Azerbaidzhanin ja Turkmenistanin kanssa, jolloin Gazprom ja muut venäläisyhtiöt saivat käytännössä alueelta kaasun ja öljynvientimonopolin. Näin Venäjä onnistui lopullisesti pysäyttämään amerikkalaisten yritykset saada hallintaansa Kaspian alueen energiavarat. Venäjä sulki Kaukasuksen portin amerikkalaisten edessä ja näin Georgia menetti Yhdysvalloille tarjoamansa geopoliittisen edun. USA:lla ei ole enää strategista intressiä pitää kiinni Georgiasta.

Paluu supervaltaintressien politiikkaan

USA:lla on edessään vakava taloudellinen kriisi, joka pahimmillaan uhkaa sen asemaa supervaltana. Maan talousongelmat ovat pohjimmiltaan seurausta talouden ylisuuresta öljyriippuvuudesta ja rakenteellisista ongelmista. Avain tämänkin kriisin taustojen ymmärtämiseen on nimenomaan taistelu öljyn saatavuudesta. Pitääkseen yllä talouskasvuaan ja pysyäkseen maailman johtavana supervaltana USA:n on joko hyvällä tai pahalla päästävä käsiksi Iranin öljyyn. Yhdysvallat on pyrkinyt parantamaan suhteita Teheraniin ja harkinnut suoraa vuoropuhelua Iranin kanssa. Mielenkiintoista onkin, että amerikkalaisten öljy-yhtiöiden pääsy Iranin öljykentille on osa Iranille tarjottua ”kannustinpakettia”, jos Teheran suostuu lopettamaan uraanin rikastuksen. Samaan aikaan USA kuitenkin jatkaa edelleen voimiensa keskittämistä Persian lahdella.

Venäjä haluaa palauttaa oman supervalta-asemansa. Siihen se nimenomaan tarvitsee sekä Keski-Aasian ja Kaspian alueen enegiavaroja, että Ukrainaa. Jo 80-luvun alussa amerikkalaiset strategia-asiantuntijat laskivat, että Neuvostoliitto ei voisi olla supervalta, jos Ukraina eroaisi siitä, sillä se muodosti niin tärkeän osan maan alueesta, väestöstä, sekä raudan, hiilen ja ennen kaikkea viljan tuotannosta. On nimittäin laskettu, että ilman omia puutarhapalstojaan kolmasosa venäläisistä olisi kuollut 90-luvulla nälkään Ukrainan viljan virratessa Venäjän sijasta lännen markkinoille.

Ei ole mikään sattuma, että NATO viime kevään huippukokouksessaan lykkäsi ”toistaiseksi” Ukrainan ja Georgian jäsenyyttä puolustusliitossa. Huolimatta siitä, että muodollisesti jäsenyys kaatui Länsi-Euroopan NATO-maiden vastustukseen, taustalla oli todennäköisesti vaihtokaupat. Näin siksi, että kuun alussa pidetyssä Shanghain Yhteistyöjärjestön SCO:n kokouksessa Venäjä, Kiinan suostumuksella, puolestaan lykkäsi ”toistaiseksi” Iranin ja Pakistanin jäsenyyttä Euraasian talous- ja sotilasliitossa, mikä olisi antanut Iranille turvatakuut USA:ta vastaan.

Sattuma ei ole sekään, että USA:n viimeaikainen lisääntynyt voimien keskittäminen Persianlahdelle ja Venäjän joukkojen keskittämiset Kaukasukselle ovat myös tapahtuneet samaan aikaan. USA on tällä hetkellä keskittänyt alueelle 75% kaikesta laivastostaan ja yli puolet maavoimiensa taistelujoukoista. Lähestyvien presidentinvaalien johdosta iskua Iraniin on kuitenkin lykätty vaalien yli, ja republikaanihallinto on liennyttänyt maan suhteita Iraniin saadakseen öljyn hinnan alas, ja edistääkseen McCainin läpimenomahdollisuuksia. Israelilaisten tiedustelulähteiden mukaan heinäkuun huipusta alentunut öljyn hinta nimenomaan johtuisi Iranin ja USA:n salaisesta sopimuksesta, jossa maat sopivat, että Iran lisäisi öljynvientiään, ja USA taas liennyttäisi sotilaallista uhkaa ja vähentäisi diplomatialla jännitystä Lähi-Idässä. Syy sopimuksen paljastamiselle lienee Israelin ärtymys USA:n viivyttelyyn Iraniin tehtävän iskun suhteen.

Venäjän paluu supervallaksi – Hyvästit Suomen NATO-optiolle

Venäjä on Putinin johdolla vakaasti päättänyt palauttaa itselleen NL:n romahduksessa menettämänsä supervalta-aseman, ja sillä on myös siihen tarvittava voima ja kyky, sekä tarvittavat suurvaltapoliittiset olosuhteet. Ikävä kyllä tämä tulee koitumaan Ukrainan kohtaloksi, sillä Georgian sota oli Venäjälle vain sivustan varmistus operaatio, ja maan uuden sotilaallisen voiman julistus, jolla se varmisti Kaukasuksen hallinnan ennen varsinaista päämääräänsä. On selvää, että Ukraina tullaan palauttamaan Moskovan valtapiiriin, joko hyvällä tai pahalla.

Suomen kannalta on joka tapauksessa selvää, että ikkuna NATO-jäsenyyteen on sulkeutunut. Suomen NATO-optio tuli ja meni jo 90-luvulla. Venäjä joutui nielemään katkerana Baltian maiden jäsenyyden läntisessä puolustusliitossa, koska se oli 90-luvun lopulla sekä taloutensa että sotilaallisen voimansa puolesta NL:n romahduksen jälkeisessä aallonpohjassa, eikä sillä ollut todellista voimaa tai kykyä estää niiden NATO-jäsenyyttä. Tilanne on kuitenkin nyt aivan toinen. Nykyisessä tilanteessa voimansa tunnossa asemiaan palauttava Georgian sodan aiheuttamien suurvaltapoliittisten muutosten jälkeen Venäjä pitäisi Suomen NATO-jäsenyyttä lähinnä itseensä kohdistuvana provokaationa, ja on selvää, ettei Venäjä sitä nykyisten olosuhteiden vallitessa sitä suvaitsisi, kuten ei Georgiankaan kohdalla. NATO:lla ei ole Suomessa juurikaan geopoliittisia intressejä, toisin kuin Venäjällä, jolla olisi sodan tullen tarve turvata Pietarin alueen ja varsinkin Kuolan niemimaan tukikohtien turvallisuus. Nykyinen liittoutumaton Suomi muodostaa Venäjälle tärkeän puskurivyöhykkeen länteen päin, ja on selvää, että maamme NATO-jäsenyys muuttaisi oleellisesti tilannetta.

On huomattava, että vakaasti takaisin supervallaksi aikovalla Venäjällä on naapurissaan enää vain kaksi NATOon kuulumatonta maata, jotka eivät, ainakaan toistaiseksi, ole vielä sen etupiirissä; Ukraina ja Suomi. Toivottavasti jokainen tajuaa mitä tämä merkitsee, ja osaa tehdä tarvittavat johtopäätökset.

Georgian ja Venäjän sota - Mistä on oikein kyse?

Nyt se on sitten selvää; Venäjä ja Georgia ovat sodassa keskenään. Venäjä on hyökännyt USA:n liittolaista Georgiaa vastaan käyttäen verukkeena Etelä-Ossetian kysymystä. Kuten Georgian presidentti Mikhail Shakasvili sanoi, tilanne muistuttaa Suomen talvisotaa, paitsi että Terijoen hallituksen on korvannut Georgian kapinallinen maakunta.

Viime keväänä USA torjui "toistaiseksi" Georgian ja Ukrainan NATO-jäsenyyden. Syynä tähän pidettiin Washingtonin halua koittaa pehmittää Venäjää hyväksymään USA:n Eurooppaan sijoitettava ohjuskilpi. No, eipä paljoa auttanut, ja voidaankin kysyä, oliko tämä todellinen syy torpata Georgian NATO-jäsenyys? Mielestäni ei.

On varmaa ettei Venäjä olisi hyökännyt Georgiaan, jos siitä olisi tullut tänä kesänä NATO-maa, sillä se olisi merkinnyt suoraa konfliktia USA:n ja Länsi-Euroopan NATO-maiden kanssa, ja tuonut mahdollisen sodan välittömästi mm. Baltiaan ja Pohjolaan. USA:n todellinen syy torpata Georgian ja Ukrainan NATO-jäsenyys oli Washingtonin varsin oikeaan osunut arvio, että Venäjä ei tule missään tapauksessa hyväksymään asiaa, eikä se aio perääntyä asiassa tuumaakaan.

USA:n kannalta tämä olikin viisas veto, sillä vahvistuva ja vaikutusvaltaansa kasvattava Venäjä ei ole enää mikään NL:n romahduksen jäljiltä räpiköivä konkurssipesä, vaan alati voimistuva suurvalta, jolla on sekä tahto että keinot palauttaa itselleen, nykyiseen kokoonsa suhteutettuna, se asema minkä se menetti NL:n hajottua.

Jos Georgian NATO-jäsenyys olisi hyväksytty viime talvena puolustusliiton huippukokouksessa, maa olisi nyt todennäköisesti valmistautumassa syksyllä koittavaa jäsenyyttä varten, ja vaikka maa ei vielä olisi ehtinyt liittyä varsinaisesti NATO:n jäseneksi, olisi NATOon liittymässä olevaan maahan tehty hyökkäys ollut USA:lle niin kova haaste, että sen olisi ollut pakko tulla suoraan Georgian avuksi. Nykyinen tilanne passaakin USA:lle hyvin: maa voi vapaasti tukea liittolaistaan ja samalla testata uusimpia aseitaan Venäläisiä vastaan ilman että joutuisi suoraan sotaan Venäjän kanssa.

Miksi sitten USA oikeasti antoi periksi Venäjälle torpatessaan Ukrainan ja Georgian NATO-jäsenyydet? Syynä on taustalla kiihtyvä geopoliittinen peli ja Venäjän onnistuminen yrityksessään pitää amerikkalaisten näpit irti Kaspian meren ja Keski-Aasian öljy- ja kaasuvaroista, kuten aiemmin olen kirjoittanut (Linkki). Aikaisemmin USA kaavaili, että Kaspian meren ympäristön öljy ja kaasu virtaisi Turkmenistanista ja Tadzikistanista nimenomaan Georgian ja Turkin läpi länteen. Nyt kun Venäjä onnistui sopimuksin sulkemaan amerikkalaiset ulos Keski-Aasian energiavaroista, Georgia menetti tämän portti-asemansa takia USA:lle tarjoamansa geopoliittisen arvon. Toki Georgian asema ja konflikti Venäjän kanssa on edelleen Washingtonille tärkeä arvovaltakysymys, mutta Atlantin takana näytetään tajunneen, että peli on edennyt uusille kierroksille ja suunnitelmat Kaukasuksen läpi länteen rakennettavista putkilinjoista on syytä laittaa naftaliiniin.

USA on sen sijaan viime aikoina keskittynyt pitämään jalansijansa Irakissa, ja yllätys yllätys, alkanut yrittää saada otetta Teheranista. Washington on alkanut liennyttää, ainakin näennäisesti, suhteitaan Iraniin. Arvelen että uusi Turkin ja Iranin Eurooppaan suuntautuva kaasuputkihanke on USA:n yritys Turkkia välikätenä käyttäen saada Iran irti SCO:n eli Venäjän ja Kiinan talutusnuorasta. Tähän liittyy myös se, että USA veti tukensa Turkin kemalisteilta estäen kulissien takana islamilaisen AKP puolueen kieltämisen, sillä Turkin lämmenneet suhteet Iraniin liittyvät nimenomaan siihen, että AKP on Turkin johdossa. Mielenkiintoista onkin se, että USA:n öljy-yhtiöiden pääsy Iranin öljykentille on osa maalle tarjottua niin sanottua "kannustinpakettia", mikäli se hyväksyy uraanin rikastamisen lopettamisen ja ydinohjelmansa alistamisen kansainväliseen tarkkailuun.

Iranin uhka heikentää dollaria - USA puun ja kuoren välissä

Taloussanomat:

"Iran-uhka heikentää dollaria

Ranskalainen uutistoimisto AFP kertoi, että Iran on testannut Israeliin yltävää pitkänmatkan ohjusta. [..]

– Uutiset Iranin koelaukauksesta ovat saaneet dollarin heikkenemään. Uutinen myös nostaa Sveitsin frangia. On vaikea arvioida Iranin aikeita ydinohjelman suhteen, ja se on merkittävä geopoliittinen riski, sanoi korko-osaston johtaja Masahiro Sato"

Yksi syy kiihtyneeseen euron inflaatioon, kustannusten kasvun ja öljyn hinnan ohella, on se, että EKP teki keväällä päätöksen, että euro-dollari -vaihtosuhde pyritään pitämään suunilleen nykyisellä tasollaan. Dollarin arvon tippuessa EKP on joutunut laskemaan liikkeelle lisää euroja, jotta vaihtosuhde ei karkaisi liikaa. Tämä on johtanut siihen, että euron inflaatio on kiintynyt dollarin mukana, ja on yksi syy euroalueen suureen inflaatioprosenttiin.

Pääsyyllinen dollarin heikkenemiseen taas (USA:n huonon talouspolitiikan ohella) on se, että Iran myy öljyä ja kaasua myös muissa valuutoissa, ei vain dollareissa. Monivaluuttainen öljypörssi avattiin viime keväänä, jonka seurauksena dollarin alamäki kiihtyi.

Viime syksynä liikkunut huhu kertoi, että OPEC olisi tehnyt salaisen sopimuksen, jonka mukaan öljynviejämaat siirtyvät pikkuhiljaa pois dollarikannasta. Tämä voi pitää paikkansa, sillä pako pois dollarista alkoi jo toissa vuonna. Vuoden 2006 aikana OPEC-maiden valuuttavarantoreservin dollareiden määrä aleni noin 14 prosenttia. Tuona vuonna dollarin arvo suhteessa euroon laski myös saman verran, mikä ei suinkaan ole sattumaa.

Todellinen syy sille, miksi USA miehitti Irakin oli se, että Saddam luopui dollarikannasta vuonna 2001. USA:n onneksi Irakille oli asetettu talouspakotteet, eikä se saanut viedä öljyä kuin rajatun määrän, joten dollari ei ehtinyt kärsiä kovin paljon, ennenkuin jenkit saivat vallattua maan ja otettua sen öljyvarat hallintaansa. Tämä helpotti USA:n talouspainetta, mutta USA on juuttunut kiinni Irakin kriisiin, mikä vie hirveästi rahaa ja sitoo voimia.

USA:n valuutan arvo ei ole enää pitkään aikaan perustunut maan talouden kuntoon, kuten muilla mailla, vaan siihen, että dollari on öljykaupan viitevaluutta, ja öljykauppa käydään dollareissa. Tällöin dollarin arvo on sidoksissa öljyyn ja öljyn arvo toimii dollarin arvon takeena. Nykyisellä kehityksellä USA ajatuu kohti taloudellista romahdusta, ellei se saa jostain haltuunsa Irakin ohella lisää ryöstettäviä öljyvaroja, tai onnistu pakottamaan Irania luopumaan myymästä öljyä muissa valuutoissa kuin dollareissa.

Nykyisen öljykriisin sotilaallinen ratkaisu on USA:lle paljon vaikeampi, sillä toisin kuin Irak. Iran on jenkeille paljon kovempi pala. Maalla on hyvin varustettu ja iso armeija, ja Iran on valmistautunut sotaan paljon paremmin kuin mitä Irak oli ennen ensimmäistä Persian lahden sotaa. Lisäksi Iran on teknisesti pidemmällä ja sen aseistus on modernimpaa kuin Irakilla oli. Pelkästään sotilaallisesti Iranin voittaminen ei kuitenkaan tuottaisi USA:lle päänvaivaa, sillä jenkit voisivat pommittaa maan kivikaudelle koska tahansa, ellei otettaisi huomioon muutamaa seikkaa:

- Ensinnäkin USA on kiinni Irakin suossa. Lähes koko USA:n maa-armeija on kiinni Irakissa, eikä voi lähteä maasta, sillä se johtaisi Irakin ajatumiseen kaaokseen. USA tarvitsisi vielä puoli miljoonaa miestä lisää Iranin miehittämiseen. Näin ollen USA:lla ei ole irrotettavia joukkoja, joilla se voisi miehittää Iranin. Iranin pommittaminen kivikaudelle ilman miehitystä raunioittaisi USA:n talouden, sillä jos Iranin öljy ei virtaa markkinoille, hinta nousisi pysyvästi OPEC:in arvioiden mukaan yli 400 dollarin, mikä raunioittaisi myös koko maailmantalouden.

- Toiseksi, Jotta USA voisi kasvattaa maavoimiaan vielä tarvittavalla puolella miljoonalla miehellä voidakseen miehittää Iranin, amerikkalaisten olisi pakko palauttaa yleinen asevelvollisuus, mikä olisi hirveän kallista. Lisäksi suuren armeijan ylläpito nielisi niin paljon varoja, että nykyisellään se tekisi selvää maan taloudesta.

- Kolmanneksi USA:n pitäisi pystyä voittamaan ja miehittämään Iran alle kolmessa kuukaudessa, jotta maa selviäisi taloudellisesti. Sodan tullen öljyn hinta pomppaisi väliaikaisesti yli 400 dollarin, ja USA joutuisi säännöstelemään ja tasaamaan polttoaineen hintaa hintaa kotimarkkinoillaan omilla varmuusvarastoillaan, jotka riittävät vain vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi. Pitempi kriisi tekisi selvää USA:n taloudesta. Iran on sen verran iso ja suuriväestöinen maa, että sen voittaminen ja valtaaminen veisi paljon pitempään kuin kolme kuukautta.

- Neljänneksi sodan aloittaminen Irania vastaan suistaisi koko Lähi-Idän suursotaan, koska sota leviäisi Irakiin, Syyriaan, Israeliin, Libanoniin ja koko Persian lahden alueelle. Öljyn saanti koko Persian lahden alueelta loppuisi sodan ajaksi, mikä nostaisi öljyn hinnan tähtitieteellisiin lukemiin eli useisiin tuhansiin dollareihin tynnyriltä, eikä maailmalla ole varmuusvarastoja tasata tätä nousua kriisin ajaksi. Maailmantalous romahtaisi. Sota pitkittyisi, ja aiheuttaisi siinä määrin lisää sotia, nälänhätiä ja kriisejä ympäri maailmaa, että voitaisiin jo puhua melkein kolmannesta maailmansodasta.


USA, tuo taantuva ja pian ex-supervalta, on siis tilanteessa, jossa sillä ei ole varaa hyökätä Iraniin, mutta sillä ei toisaalta ole myöskään varaa olla hyökkäämättä. Kysymys kuuluu:

• Onko amerikkalaisilla kykyä hyväksyä väistämätön taloudellisen ylivalta- asemansa menetys, ja antaa taloutensa taantua ilman sotaa näin pelastaen muun maailman romahtamasta kanssaan?

vai:

• Haluavatko jenkit kynsin hampain pitää ahneesti kiinni ylivallastaan ja yrittää pelastaa taloutensa hyökkäämällä Iraniin, ja näin pelata uhkapeliä, jossa voiton mahdollisuus on hyvin pieni, ja joka syöksisi koko Lähi-Idän sotaan ja maailmantalouden lamaan?

Siinäpä pohdittavaa amerikkalaisille