NATO:n suunnitelma Syyrian myllertämiseksi etenee, kuten aiemmin kirjoitin. Sotasuunnitelmat puolivirallisten joukkojen aseistamiseksi ja yhdistetyn Syyria-vastaisen sodan ja Assadin hallinnon vastaisen kansannousun aikaansaamiseksi ovat jo pitkällä.
On vain yksi iso ongelma: Miten pitää Venäjä ja Iran ulkona puuttumasta asioihin, ja miten pitää myöhemmin Venäjä ulkona, kun Syyrian jälkeen seuravana olisi vuorossa Iran? Kuten aiemmin olen kirjoittanut, avoin lännen hyökkäys Syyriaan olisi sodanjulistus Venäjälle, sillä mailla on, tosin epävirallisten tietojen mukaan, yhteinen salainen liittosopimus (jossa Irankin on tietenkin mukana) vuodelta 2006.
Lähi-idän tilanteen suhteen Venäjä on sellaisessa strategisessa pakkoraossa, että sen on pakko pitää kynsin hampain kiinni omasta vaikutusvallastaan Lähi-idässä. Strateginen peli on kuin shakkilauta: Syyria olisi astinlauta Iraniin, ja sen jälkeen olisi lännen eteneminen Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Nyt kun USA ja NATO ovat käytännössä vetäytymässä Afganistanista, Venäjä ei todellakaan aio antaa lännelle uudestaan pääsyä takapihalleen Iranin kautta. NATO:n eteneminen Kaukasukselle tai Keski-Aasiaan kun ajaisi Venäjän geopoliittisesti nurkkaan, eikä sillä ole vaihtoehtoja. Siksi, ja sen estämiseksi pidetään kiinni Syyriasta.
Syyria ei ole kuitenkaan ehdoton takaraja, kuten olen kirjoittanut. Käytännössä Venäjä on vain asetanut sille kovan hinna, ja se hinta on sota. Hintaan kuuluu myös se, että sen jälkeen Venäjä tekisi luultavasti avoimen ja mittavan sotilasliiton Iranin kanssa, jolloin uuden "kylmän sodan" rintamalinja jähmettyy Persianlahdelle. Länsihän ei lähde pommitelemaan Irania, jos Iran on Venäjän sateenvarjon suojassa.
Sen jälkeen kun länsi väärinkäytti YK:n turvaneuvoston Libya-päätöslauselmaa oikeuttamaan laajamittaisen invaasion maahan, Venäjä ei todellakaan anna perää Syyrian kohdalla, siis mitenkään helpolla. Siksi se onkin tehnyt kantansa selväksi, ja toimittaa Syyrian armeijalle aseita. Lisäksi Venäjä yrittää tosissaan saada aikaan vuoropuhelua Syyrian hallinnon ja kapinallisten välille, jotta sisällissota ei repisi Syyriaa hajalle.
Kuitenkin on selvää, että ei länsi, Israel eivätkä USA:n arabiliittolaiset - al-Qaidasta puhumattakaan - halua Syyriaan sellaista rauhanomaista ratkaisua, joka sallisi Assadin Iran-liittoutuneen hallinnon pysyä pystyssä. Kysymys ei ole enää, josko Assadin iranmielinen hallinto halutaan pois päiväjärjestyksestä, vaan miten se tehdään.
Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, nyt on tiedossa että noin 40 000 NATO:n tukemaa ja aseistamaa "kapinallista" on sijoitettuna Jordaniaan Syyrian vastaiselle rajalle, mukana iso joukko libyalaisia. Ainakin 18 000 näistä taistelijoista on libyalaisen al-Qaida -komentajan ja pitkäaikaisen NATO-liittolaisen Abdelhakim Belhajin komennossa.
Turkki taas on perustanut NATO:n tuella "Syyrian kansallisen neuvoston", NCS:n, joka vaatii, että se pitää tunnustaa "Syyrian kansan ainoaksi lailliseksi edustajaksi". Aseistettuja muslimiveljeskunnan militantteja on koulutettu, majoitettu ja varustettu järjestämään aseellisia hyökkäyksiä Syyriaa vastaan Turkin NATO-tukikohdista käsin. Lisäksi Turkki on perustanut tiedustelu- ja värväyskeskuksen Jordanian Ammaniin.
Al-Qaida ja muut irakilaiset jihadistit, kuten aiemmin kerroin, kerääntyvät puolestaan Irakin Syyrianpuoleiselle rajalle, ja koittavat soluttautua sieltä läpi.
Mielenkiintoinen on myös tieto, että Saudi-Arabia on pyytänyt Jordaniaa sallimaan saudi-ilmavoimien käyttää maan ilmatilaa Syyrian vastaisessa hyökkäyksessä, johon tosin virallisesti ei olla suostuttu. Käytännössä tilanne voi olla vähän eri, kun Jordanialla on hyvässä muistissa ns. "Musta Syyskuu"-tapaus, jossa Syyria tuki PLO:n vallankaappausyritystä Jordaniassa.
Koskapa sotilaallinen hyökkäys Syyriaan tarkoittaisi, että maahan lähetettäisiin suhtellisen paljon qatarilaisia ja saudi-arabialaisia joukkoja, sekä NATO:n erikoisjoukkoja, on tärkeää että median huomio saadaan operaation valmistelun tärkeimmissä vaiheissa, sekä sen alkamisen alla mahdollisimman paljon suunnattua Syyriasta muualle.
Iranista kohuaminen on tähän tarkoitukseen mitä sopivinta. Kun maailman huomio kiinnittyy Persian lahdelle, voidaan Syyrian rajalla tehdä yhtä ja toista yllättäen.
Ylihuomenna, helmikuun 26 päivänä, Syyriassa pidetään kansanäänestys uudesta perustuslaista, joka on itsessään ns. läimäisy lännen kasvoille, sillä suuri äänestysprosentti tai laaja tuki lakiuudistukselle olisi diplomaattinen takaisku USA:lle, NATO:lle ja näiden arabiliittolaisille, sillä se olisi selvä merkki, että Syyrian kansa ei halua asioihinsa ulkopuolista puuttumista.
Tähän liittyen onkin mielenkiintoista, että Palestiinalaisia edustava tiedustelutaho Turkissa on väittänyt, että kansanäänestyspäivänä Syyriassa on odotettavissa suuria, kapinallisten, al-Qaidan ja läntisten tiedustelupalvelujen tuella järjestettyjä terrori-iskuja. Tätä seuraisi massiivinen hyökkäys rajojen ulkopuolelta, mikä tarkoittaisi nyt Jordaniaan sijoitettujen noin 40 000 tai 50 000 taistelijan vyöryttämistä Syyriaan. Tämä kuulemma tehtäisiin viimeistään 7. maaliskuuta mennessä. Kuulostaa sinänsä uskottavalta, mutta katsotaan sanoi lääkäri.
Tokihan tuollainen joukko ei ole mikään uhka Syyrian armeijalle, mutta se on varsin riittävä luomaan sekasortoa ja kaaosta, jotta tilanne näytää ulospäin ja valtamediolle "massiiviselta Syyrian kansannousulta". Tällöin todistustaakka väitteille, että Syyria on NATO-johtoisen hyökkäyksen alla, lepäisi täysin Syyrian ja Venäjän harteilla, jolloin Venäjälle olisi poliittisesti erittäin vaikeaa sekaantua tilanteeseen. Tokihan se voi tehdä niin välilliseti tukemalla Irania tekemään niin. Tällöin ei syntyisi vielä suoraa Venäjä-NATO -konfliktia.
Voi olla tosiaankin, että jatkuva mediakähinä mahdollisesta Iraniin tehtävästä hyökkäyksestä johtuukin juuri harhautustarkoituksesta, todellinen lähiajan maali - kuten olen arvellutkin - olisi Syyria. Minä en ainakaan usko mihinkään sotaan Persianlahdella vielä muutamaan vuoteen. Jos tämä väite pitää paikkansa, kuten näyttää olevan, niin siinä tapauksessa Iran-sotarumpujen pärinä tulee median välityksellä lähiaikoina entistä massiivisemmin olohuoneisiin ja lehtien sivuille.
Eli päämäärä olisi lähettää Iranille vahva viesti: pysykää poissa Syyriasta, ja heikentää Venäjän poliittista uskottavuutta korostamalla sen "kummisetä"-roolia Syyrian ja Iranin hallintojen takana. Ja ennen kaikkea massiivisen, Irania vastaan suunnatun mediarummutuksen ja USA:n joukkojen "Lahdelle" keskittämisen tarkoitus on pienentää sitä mahdollisuutta, että Iran tai Venäjä puuttuisivat suoraan Syyrian tilanteeseen silloin, kun NATO ja sen arabiliittolaiset aloitavat "epävirallisen" pää-hyökkäyksensä Syyriaan Turkista ja Jordaniasta käsin.
Kuten aiemmin kirjoitin, Venäjä luultavasti haluaa vain myydä Syyrian kovasta hinnasta, ja Irankin luultavasti pidättäytyy sekaantumasta suoraan maan tilanteeseen, joka saattaisi vähintäänkin kehittyä alueelliseksi keskisuureksi sodaksi. Niille lienee houkuttelevaa välttää suoraa konfliktia niin kauan kuin NATO pystyy edes jokseenkin uskottavasti näyttämään siltä, ettei se muka ole sekaantunut Syyrian sisällissotaan.Tällainen ratkaisu Venäjän ja Iranin taholta olisi tietenkin tuhoisaa Syyrian hallinnolle ja sitä tukeville sisällissodan osapuolille.
Mutta se olisi myöskin tuhoissa Venäjälle ja Iranille. Loppupeleissä niiden tuen vetäminen pois Syyrialta kun heikentäisi molempien asemaa ja loisi valtavasti epävakautta koko Lähi-itään, ja luultavasti lisäisi alueellisen sodan ja/tai sisällissotien riskiä (Ja juuri sellaistahan minäkin olen veikkaillut). Näin ollen näillä mailla on mielenkiintoinen joko-tai -valinta. Itse uskon, että Venäjä ja Iran sekaantuvat Syyriaan "yhtä puhtain kasvoin" kuin NATO.
Ja toistan vielä aiemman väitteeni: Syyrian jälkeen Jordania ja Egypti, eikä sauditkaan vähällä pääse. Mihinkäs luulette al-Qaidalaisten menevän seuraavaksi Syyriasta?
---------------------------------
---------------
(Noin 60% tästä jutusta perustuu epätarkasti kääntäen, ja lyhennellen Tohtori Christof Lehmanin artikkeliin: NATO set for War on Syria threatens Iran. The Russian Dilemma and a Possible "Joker" [Christof Lehmann (2012), nsnbc.] http://nsnbc.wordpress.com/2012/02/23/nato-set-for-war-on-syria-threatens-iran-the-russian-dilemma-and-the-possible-joker/ Loput ovat omaa lisäystäni).
On vain yksi iso ongelma: Miten pitää Venäjä ja Iran ulkona puuttumasta asioihin, ja miten pitää myöhemmin Venäjä ulkona, kun Syyrian jälkeen seuravana olisi vuorossa Iran? Kuten aiemmin olen kirjoittanut, avoin lännen hyökkäys Syyriaan olisi sodanjulistus Venäjälle, sillä mailla on, tosin epävirallisten tietojen mukaan, yhteinen salainen liittosopimus (jossa Irankin on tietenkin mukana) vuodelta 2006.
Lähi-idän tilanteen suhteen Venäjä on sellaisessa strategisessa pakkoraossa, että sen on pakko pitää kynsin hampain kiinni omasta vaikutusvallastaan Lähi-idässä. Strateginen peli on kuin shakkilauta: Syyria olisi astinlauta Iraniin, ja sen jälkeen olisi lännen eteneminen Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Nyt kun USA ja NATO ovat käytännössä vetäytymässä Afganistanista, Venäjä ei todellakaan aio antaa lännelle uudestaan pääsyä takapihalleen Iranin kautta. NATO:n eteneminen Kaukasukselle tai Keski-Aasiaan kun ajaisi Venäjän geopoliittisesti nurkkaan, eikä sillä ole vaihtoehtoja. Siksi, ja sen estämiseksi pidetään kiinni Syyriasta.
Syyria ei ole kuitenkaan ehdoton takaraja, kuten olen kirjoittanut. Käytännössä Venäjä on vain asetanut sille kovan hinna, ja se hinta on sota. Hintaan kuuluu myös se, että sen jälkeen Venäjä tekisi luultavasti avoimen ja mittavan sotilasliiton Iranin kanssa, jolloin uuden "kylmän sodan" rintamalinja jähmettyy Persianlahdelle. Länsihän ei lähde pommitelemaan Irania, jos Iran on Venäjän sateenvarjon suojassa.
Sen jälkeen kun länsi väärinkäytti YK:n turvaneuvoston Libya-päätöslauselmaa oikeuttamaan laajamittaisen invaasion maahan, Venäjä ei todellakaan anna perää Syyrian kohdalla, siis mitenkään helpolla. Siksi se onkin tehnyt kantansa selväksi, ja toimittaa Syyrian armeijalle aseita. Lisäksi Venäjä yrittää tosissaan saada aikaan vuoropuhelua Syyrian hallinnon ja kapinallisten välille, jotta sisällissota ei repisi Syyriaa hajalle.
Kuitenkin on selvää, että ei länsi, Israel eivätkä USA:n arabiliittolaiset - al-Qaidasta puhumattakaan - halua Syyriaan sellaista rauhanomaista ratkaisua, joka sallisi Assadin Iran-liittoutuneen hallinnon pysyä pystyssä. Kysymys ei ole enää, josko Assadin iranmielinen hallinto halutaan pois päiväjärjestyksestä, vaan miten se tehdään.
Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, nyt on tiedossa että noin 40 000 NATO:n tukemaa ja aseistamaa "kapinallista" on sijoitettuna Jordaniaan Syyrian vastaiselle rajalle, mukana iso joukko libyalaisia. Ainakin 18 000 näistä taistelijoista on libyalaisen al-Qaida -komentajan ja pitkäaikaisen NATO-liittolaisen Abdelhakim Belhajin komennossa.
Turkki taas on perustanut NATO:n tuella "Syyrian kansallisen neuvoston", NCS:n, joka vaatii, että se pitää tunnustaa "Syyrian kansan ainoaksi lailliseksi edustajaksi". Aseistettuja muslimiveljeskunnan militantteja on koulutettu, majoitettu ja varustettu järjestämään aseellisia hyökkäyksiä Syyriaa vastaan Turkin NATO-tukikohdista käsin. Lisäksi Turkki on perustanut tiedustelu- ja värväyskeskuksen Jordanian Ammaniin.
Al-Qaida ja muut irakilaiset jihadistit, kuten aiemmin kerroin, kerääntyvät puolestaan Irakin Syyrianpuoleiselle rajalle, ja koittavat soluttautua sieltä läpi.
Mielenkiintoinen on myös tieto, että Saudi-Arabia on pyytänyt Jordaniaa sallimaan saudi-ilmavoimien käyttää maan ilmatilaa Syyrian vastaisessa hyökkäyksessä, johon tosin virallisesti ei olla suostuttu. Käytännössä tilanne voi olla vähän eri, kun Jordanialla on hyvässä muistissa ns. "Musta Syyskuu"-tapaus, jossa Syyria tuki PLO:n vallankaappausyritystä Jordaniassa.
Koskapa sotilaallinen hyökkäys Syyriaan tarkoittaisi, että maahan lähetettäisiin suhtellisen paljon qatarilaisia ja saudi-arabialaisia joukkoja, sekä NATO:n erikoisjoukkoja, on tärkeää että median huomio saadaan operaation valmistelun tärkeimmissä vaiheissa, sekä sen alkamisen alla mahdollisimman paljon suunnattua Syyriasta muualle.
Iranista kohuaminen on tähän tarkoitukseen mitä sopivinta. Kun maailman huomio kiinnittyy Persian lahdelle, voidaan Syyrian rajalla tehdä yhtä ja toista yllättäen.
Ylihuomenna, helmikuun 26 päivänä, Syyriassa pidetään kansanäänestys uudesta perustuslaista, joka on itsessään ns. läimäisy lännen kasvoille, sillä suuri äänestysprosentti tai laaja tuki lakiuudistukselle olisi diplomaattinen takaisku USA:lle, NATO:lle ja näiden arabiliittolaisille, sillä se olisi selvä merkki, että Syyrian kansa ei halua asioihinsa ulkopuolista puuttumista.
Tähän liittyen onkin mielenkiintoista, että Palestiinalaisia edustava tiedustelutaho Turkissa on väittänyt, että kansanäänestyspäivänä Syyriassa on odotettavissa suuria, kapinallisten, al-Qaidan ja läntisten tiedustelupalvelujen tuella järjestettyjä terrori-iskuja. Tätä seuraisi massiivinen hyökkäys rajojen ulkopuolelta, mikä tarkoittaisi nyt Jordaniaan sijoitettujen noin 40 000 tai 50 000 taistelijan vyöryttämistä Syyriaan. Tämä kuulemma tehtäisiin viimeistään 7. maaliskuuta mennessä. Kuulostaa sinänsä uskottavalta, mutta katsotaan sanoi lääkäri.
Tokihan tuollainen joukko ei ole mikään uhka Syyrian armeijalle, mutta se on varsin riittävä luomaan sekasortoa ja kaaosta, jotta tilanne näytää ulospäin ja valtamediolle "massiiviselta Syyrian kansannousulta". Tällöin todistustaakka väitteille, että Syyria on NATO-johtoisen hyökkäyksen alla, lepäisi täysin Syyrian ja Venäjän harteilla, jolloin Venäjälle olisi poliittisesti erittäin vaikeaa sekaantua tilanteeseen. Tokihan se voi tehdä niin välilliseti tukemalla Irania tekemään niin. Tällöin ei syntyisi vielä suoraa Venäjä-NATO -konfliktia.
Voi olla tosiaankin, että jatkuva mediakähinä mahdollisesta Iraniin tehtävästä hyökkäyksestä johtuukin juuri harhautustarkoituksesta, todellinen lähiajan maali - kuten olen arvellutkin - olisi Syyria. Minä en ainakaan usko mihinkään sotaan Persianlahdella vielä muutamaan vuoteen. Jos tämä väite pitää paikkansa, kuten näyttää olevan, niin siinä tapauksessa Iran-sotarumpujen pärinä tulee median välityksellä lähiaikoina entistä massiivisemmin olohuoneisiin ja lehtien sivuille.
Eli päämäärä olisi lähettää Iranille vahva viesti: pysykää poissa Syyriasta, ja heikentää Venäjän poliittista uskottavuutta korostamalla sen "kummisetä"-roolia Syyrian ja Iranin hallintojen takana. Ja ennen kaikkea massiivisen, Irania vastaan suunnatun mediarummutuksen ja USA:n joukkojen "Lahdelle" keskittämisen tarkoitus on pienentää sitä mahdollisuutta, että Iran tai Venäjä puuttuisivat suoraan Syyrian tilanteeseen silloin, kun NATO ja sen arabiliittolaiset aloitavat "epävirallisen" pää-hyökkäyksensä Syyriaan Turkista ja Jordaniasta käsin.
Kuten aiemmin kirjoitin, Venäjä luultavasti haluaa vain myydä Syyrian kovasta hinnasta, ja Irankin luultavasti pidättäytyy sekaantumasta suoraan maan tilanteeseen, joka saattaisi vähintäänkin kehittyä alueelliseksi keskisuureksi sodaksi. Niille lienee houkuttelevaa välttää suoraa konfliktia niin kauan kuin NATO pystyy edes jokseenkin uskottavasti näyttämään siltä, ettei se muka ole sekaantunut Syyrian sisällissotaan.Tällainen ratkaisu Venäjän ja Iranin taholta olisi tietenkin tuhoisaa Syyrian hallinnolle ja sitä tukeville sisällissodan osapuolille.
Mutta se olisi myöskin tuhoissa Venäjälle ja Iranille. Loppupeleissä niiden tuen vetäminen pois Syyrialta kun heikentäisi molempien asemaa ja loisi valtavasti epävakautta koko Lähi-itään, ja luultavasti lisäisi alueellisen sodan ja/tai sisällissotien riskiä (Ja juuri sellaistahan minäkin olen veikkaillut). Näin ollen näillä mailla on mielenkiintoinen joko-tai -valinta. Itse uskon, että Venäjä ja Iran sekaantuvat Syyriaan "yhtä puhtain kasvoin" kuin NATO.
Ja toistan vielä aiemman väitteeni: Syyrian jälkeen Jordania ja Egypti, eikä sauditkaan vähällä pääse. Mihinkäs luulette al-Qaidalaisten menevän seuraavaksi Syyriasta?
---------------------------------
---------------
(Noin 60% tästä jutusta perustuu epätarkasti kääntäen, ja lyhennellen Tohtori Christof Lehmanin artikkeliin: NATO set for War on Syria threatens Iran. The Russian Dilemma and a Possible "Joker" [Christof Lehmann (2012), nsnbc.] http://nsnbc.wordpress.com/2012/02/23/nato-set-for-war-on-syria-threatens-iran-the-russian-dilemma-and-the-possible-joker/ Loput ovat omaa lisäystäni).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti