Ukrainan tilanne ja Sodan uhka - Veikkaus kuinka kriisissä käy

Ensin mahdolliset hyvät uutiset: Tämän blogin kirjoittaja on lähes 90%:n varma, että sotaa ei vielä tule.

Sitten lännen kannalta katsoen huonommat: Venäjä on käytännössä jo voittanut Ukrainan kriisin - ainakin välittömien lyhyen tähtäimen intressiensä kannalta.

Mutta lähdetäänpäs alusta.

Ukrainan suistaminen sekasortoon ja venäläismielisen Janukovitshin hallinnon kaataminen oli länsimaiden vahvasti tukema prosessi, jonka tarkoituksena oli irrottaa Ukraina Venäjän kainalosta saamalla maahan uusi länsimielinen hallitus, joka liittäisi maan Euroopan Unioniin ja NATOon.

Tämä oli erityisesti USA:n pyrkimyksenä, sillä sille oli jäänyt pahasti hampaankoloon se, että maa sai näpeilleen Syyriassa, kun Venäjä onnistui tukemaan Assadin hallinnon pysymään pystyssä. Nythän Syyrian hallituksen armeija on edennyt jo kohta kaksi vuotta, saaden haltuunsa uudestaan yhä enemmän aluetta, ja on vähintäänkin tosiasia, että länsi ei saa Syyriaa - ainakaan kokonaisena - irtaantumaan Venäjän ja Iranin leiristä.

Jo 80-luvun alussa Washingtonin strategit laskivat, että Jos NL saadaan hajoamaan niin, että Ukraina irtautuu Venäjästä, Venäjä ei kykene olemaan supervalta ilman Ukrainaa. Näin myös tapahtui. Siitä asti USA on pyrkinyt toisaalta eristämään Venäjää, ympäröimään sen liittolaisillaan ja tukikohdillaan sekä rajoittamaan Moskovan geopoliittista liikkumavaraa mahdollisimman paljon, ja toisaalta taas tukemaan Venäjän demokratisoitumis- ja lännettymisprosessia. Lopullisena tarkoituksena olisi ollut tehdä Venäjästä vaaraton ja lännestä riippuvainen, vähän samaan tapaan kuin mitä Kiina oli länsivaltojen puoli-siirtomaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Venäjä esti USA:ta iskemästä sotilaallisesti Assadin hallintoa vastaan ja pelasti diplomatialla Obaman kasvot antamalla tälle johtavan roolin Syyrian riisumisessa kemiallisista aseista, mikä oli kulissien takana noloa Washingtonille. Syyria, joka on Iranin kilpi ja liittolainen kun pitäisi saada kaadettua, ennenkuin USA voisi iskeä ilman suursodan uhkaa Iraniin. Ja Syyrian kaataminen ei onnistunut kun Venäjän laivasto operoi Välimerellä ja varmisti logistisesti ase- ja tarviketoimitukset Syyrian hallitukselle.

Saatuaan näpeilleen Syyriassa, USA:ssa oli mietittynä suunnitelma, että Ukraina irroitetaan Venäjän kainalosta ja sen hallitus saadaan irtisanomaan Venäjän kanssa tehty sopimus tukikohdista Krimillä.

Tällöin Venäjä olisi joutunut käytännössä vetämään osan laivastostaan pois Mustalta mereltä, sillä sen muut satamat alueella eivät sovellu suuren laivaston kotitukikohdaksi. Näin Venäjän laivaston operaatiokyky etelässä ja Välimerellä olisi  supistunut, jolloin Venäjällä olisi ollut paljon vaikeampaa enää puuttua lännen tekemisiin Syyriassa ja Lähi-idässä. Ja juuri tämä oli todennäköisesti Washingtonilla tähtäimessä.

Lisäksi Krim sijaitsee strategisesti Mustan meren keskellä, ja siltä käsin voi hallita koko tätä suhteellisen pientä vesialuetta. Jos NATO olisi saanut oman tukikohtansa Krimille, se olisi voinut käytännössä estää tarvittaessa lähes kaiken Venäjän laivaston operoinnin alueella. Venäjän Mustan meren laivasto olisi ollut sotatilanteessa yhtä jumissa Asovanmerellä kuin mitä Itämeren punalaivasto oli Jatkosodan aikana 1941-44 saarrettuna Suomenlahden pohjukassa Kronstadin ja Leningradin sataman vesillä.

Tämän päälle Venäjän liikkumatila Kaukasuksella olisi mennyt hyvin rajalliseksi. Esimerkiksi Georgian sodan kaltainen operaatio olisi hyvin vaikeaa ilman mereltä käsin tulevaa tukea ja logistiikkaa, ja jos Krim olisi aktiivisesti sotaan sekaantuvan vastapuolen hallussa, hyökkäys Georgiaan tai sen kautta etelämmäs olisi käytännössä mahdotonta.

Länsi laski aivan oikein sen, että Venäjä ei tekisi mitään niin kauan kuin Sotshin Olympialaiset ovat käynnissä. Siksi Maidanin operaatio ajoitettiin Olympialaisten alle ja ajalle. Jos joku väittää, että Maidan oli vain ukrainlaisten oma ja itse organisoima mellakka, kannattaa lukea vaikka tämä israelilaisen Haaretz-lehden artikkeli. Lisäksi Maidania oli organisoimassa USA:n rahallisesti tukeman Svoboda-puolueen aktivistit, joita olivat aiemmin kouluttaneet mm. amerikkalaiset agentit. Kyse ei siis ollut pelkästään ukrainalaisten spontaanista kansannoususta.

Sen sijaan siinä amerikkalaiset laskivat väärin - tai ainakin uskottelevat ajatelleensa - että Venäjä ei tekisi mitään. Washingtonissa ehkä ajateltiin, että Venäjä on nyt ajettu Olympialaisten ja sen tuoman good willin avulla "kunniakujalle", eikä se halua heittää kaikkea tätä - Olympialaisia, sen tuomaa kilven kiillotusta ja mainetta sekä kisoihin satsattua rapiaa 50 miljardia - hukkaan pilaamalla kaiken tämän saavutetun reagoimalla sotilaallisesti Ukrainan vallankumoukseen. Mutta lännessä ei joko osattu ajatella tai ei haluttu ymmärtää, että Krim on Venäjälle geostrategisesti paljon tärkeämpi kuin edes kymmenet Olympialaiset tai Venäjän maine tai julkikuva lännessä (Tai sitten ajateltiin, ja koko homman pihvi olisikin ollut pakottaa Venäjä reagoimaan voimalla...).

Kuitenkin virallisten tietojen mukaan Krimin operaatio yllätti USA:n tiedustelun lähes täysin. Krimin haltuunotto oli erittäin hyvin organisoitu, nopea, siisti ja lähes veretön. Oikea oppikirja-esimerkki oikein tehdystä strategisesta iskusta. Tämän lisäksi lännelle oli shokki yleensä ottaen Venäjän armeijan iskukyky yleensä, erityisesti sen erikoisjoukkojen esiintyminen: kyseessä oli bravuuri-numero militaristisesta performanssista.

Lisäksi lännelle on ollut shokeeraavaa se nopeus, millä Venäjä on liittänyt Krimin itseensä: Venäjä on koko ajan säilyttänyt aloitteen ja kirjoittanut näytelmää, muut ovat vain pystyneet reagoimaan. Erityisen katkeraa on Atlantin takana se käytännössä jo tunnustettu tosiasia, että Krim on  nyt osa Venäjää, ja USA:n päätavoite Ukraina-operaatiossa on torjuttu: Venäjä on ja pysyy Krimillä, samoin sen laivasto, ja Venäjän toimintakyky Välimerellä on päin vastoin parantunut merkittävästi sen jälkeen kun Krimillä olleet Ukrainan laivaston osat - 30 alusta joista suurin osa miehistöineen - liitettiin Venäjän laivastoon, mikä erityisesti kismittää amerikkalaisia.

Käsittääseni on selvää kaikille, että Krimin haltuunotto oli kansainvalisen lain ja sopimusten nojalla laiton operaatio. Tässä asiassa kuitenkin lännen ja erityisesti USA:n kritiikki on varsin kaksinaismoralistista: Venäjä on viimeiset puolentoistakymmentä vuotta katsellut sivusta, miten USA ja/tai sen liittolaiset  ovat hyökkäilleet milloin mihinkin, oli sitten kyse Serbiasta, Irakista tai Libyasta, ja on organisoinut vaaleilla valittujen hallitusten kaatamisia, vallankaappauksia ja vaaleja välittämättä kansainvälisestä laista. Kosovossa USA järjesti kansanäänestyksen irtautumisesta Serbiasta välittämättä Serbian laista ja Belgradilta lupaa kysymättä. Nyt Venäjä teki samoin Krimillä. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

On tietenkin täysin selvää, ettei toisen tekemä vääryys koskaan oikeuta toista tekemään samoin, mutta se ei olekaan tässä asiassa lännen kaksinaismoralistisen närkästyksen ydinsyy, vaan se järkytys, että Venäjä ei ole enää heikko. Se pystyy nyt tekemään voimien niin salliessa täsmälleen samaa, mitä USA:kin. Ennen savannilla piti valtaa yksi leijona laumoineen - USA ja NATO. Nyt on toinen leijona eli Venäjä laumoineen toipunut edellisestä tappiostaan ja noussut uhmaamaan ensimmäistä. Savannin laidalla vaanii myös näitä kahta kohta suurmempi leijona eli Kiina odottaen vuoroaan. Se mikä USA:ta eniten huolettaakin ei ole se, että kansainvälistä lakia rikotaan ja suurvallat tekevät mitä ovat aina tehneet - ajaneet itsekkäästi omia pyrkimyksiään - vaan se, että nyt myös Venäjä teki niin ja kykenee jatkossakin omien tarpeidensa vaatiessa tekemään niin.

Ja rehellisyyden nimissä on minun sanottava, että geopoliittisten ja turvallisuuspoliittisten intressien pohjalta Venäjällä oli tavallaan legitiimi tarve - tai ainakin välttämättömyys - toimia estääkseen Krimin tukikohtien menettämisen (Esimerkiksi jos tämä olisi ollut strategiapeli-skenaario ja minä olisin pelannut Venäjällä, olisin tehnyt jotain vastaavaa pitääkseni asemani).

Mutta palataanpas Ukrainaan ja sen tilanteeseen. Ukrainalla on tässä pelissä se kaikkein huonoin käsi.

Mellakat Kiovassa alkoivat kun Ukraina ei allekirjoittanutkaan lähentymissopimusta EU:n kanssa. Tämä johti nopeasti laajenevaan anarkiaan ja kansannousuun. Länsimediassa ei ole kuitenkaan uutisoitu juuri mitään niistä syistä, miksi Janukovitsh hallintoineen jätti sopimuksen allekirjoittamatta. Syyt ovat päivänselviä, kun asiaan tutustuu:

Ukrainan olisi hyvin lyhyellä siirtymä-ajalla (vuosi-pari) pitänyt yksityistää valtionyhtiöt, vapauttaa luonnonvarojen omistus ulkomaisille sijoittajille (Ukraina maailman suurin viljantuottaja ja yksi suurimmista raudan tuottajista), muuttaa teolliset standardit EU-kelpoisiksi, luopua energian hinnan sääntelystä ja nostaa polttoneisteiden ja kaasun hinta maailmanmarkkinatasolle, alistaa maataloutensa EU:n sääntellylle, sekä sokerina pohjalla, leikata palkkoja kolmanneksella ja eläkkeitä 50%:lla.

Kaikki tämä olisi tarkoittanut Ukrainan koko maan työvoimasta 30% työllistävän teräs- ja metalliteollisuuden alasajoa jo muutenkin työttömyyden riivaamassa köyhässä maassa (työttömyys olisi noussut jopa 50%:iin!), energian hinnan kaksinkertaistumista,ja (eli tehdä juuri se, mitä Venäjä  nyt tekee Ukrainan kaasun hinnalle, joka tuplaantuu). Sanalla sanoen, sopimus olisi tuhonnut Ukrainan talouden luonut Kreikan kaltaisen kaaoksen ja sekasorron sekä tehnyt Euroopan toiseksi köyhimmästä maasta köyhimmän.

Vaikka Janukovitsh oli roisto, hänellä sentään oli sen verran häpyä, ettei allekirjoittanut EU-sopparia.

Joka tapauksessa, kun rähinä Maidanilla sitten kärjistyi ampumisiksi ja tilanne suistui koko maassa lähelle kaaosta, ulkovallat neuvottelivat sopimuksen Janukovitshin ja opposition välille, siinä sovittiin uusista vaaleista ja että Ukrainasta tehdään liittovaltio, jossa alueet saavat laajan autonomian ja vapauden itse päättää paitsi kieli- ja kulttuuriasioistaan, myös taloudestaan.

Tämä ei tietenkään todellisuudessa sopinut lännelle, sillä tällöin Ukrainaa ei saataisi kokonaisena lännen leiriin. Ilman vahvaa keskushallinnon valtaa maan itäsosien alueet järjestäisivät kansanääneestykset liittovaltiosta eroamiseksi ja niiden kytkeytymisestä Venäjään, jos Kiovan hallitus yrittäisi viedä maata EU:hun tai NATO:on. Siksi oppositio lännen tuella ajoi Janukovitshin pois ja rikkoi sopimuksen saman tien.

Tällöin Moskovassa totta kai todettiin, että nyt riitti, ja aloitettiin Krimin operaatio, jonka seuraukset tunnemmekin.

Nyt siis Eurooppaa uhkaa sota, ainakin jos valtamediaa uskoisimme. Tätä silmällä pitäen Ukrainalla on äärimmäisen huono tilanne.

Ensinnäkin Ukrainan armeijan organisaatio lipsahti 90-luvulla siihen, että kunkin joukko-osaston palvelusmiehet olivat aina paikallisia lähiseudun/oman maakunnan väkeä. Näin myös ilmavoimissa. Itä-Ukrainassa iso osa sotilaista on paikallisia venäläisiä, ja Krimillä enemmistö. Lisäksi sotilaat ovat olleet pahasti alipalkattuja, motivaatio heikko ja puolustusbudjetti niin pieni, että käytännössä armeijaa ei ole kehitetty aikoihin mitenkään.

Tästä seurasi, että kun tuli liikekannallepanokäsky, niin Itä- ja Etellä-Ukrainassa kukaan ei lähtenyt liikkeelle. Kesti 4 päivää, ennenkuin Zaporoszhen moottoroitu tykistö saatiin marssille kohti etelää. Kesti viikko, ennenkuin Kiovan hallitus sai todettua, että valtavasta uhosta huolimatta niinkin paljon kuin 60 000 miestä on koossa, ja näistä taistelukykyisiä 6000 miehen edestä - nämä kaikki pääasiassa Länsi-Ukrainalaisia joukko-osastoja (!).

Koska Krimillä yli puolet Ukrainan armeijan sotilaista (ja siis valtaosa laivaston sotilaista) oli venäläisiä ja lopuistakin puolet venäjää äidinkielenään puhuvia ja/tai venäläismielisiä, seurasi valtava loikkausaalto. Heti alkuunsa kun kriisi alkoi, neljä tukikohtaa miehistöineen vaihtoi suoraan puolta eli nosti Venäjän lipun salkoon, mukaan lukien merijalkaväki-prikaati, joka oli Ukrainan ns. eliittiyksikkö. Sen lisäksi, että sotilaat olivat pääosin muutenkin venäläisiä tai venäjää äidinkielenään puhuvia ukrainalaisia, niin siirtymällä Venäjän leipiin sotilaiden palkka nousi Ukrainan palkkatasoon nähden yli puolella. Venäläislähteiden mukaan vain 11% Krimillä olleista Ukrainan armeijan sotilaista valitsi lähteä niemimaalta pois, loput liittyivät Venäjän armeijaan tai menivät kotiinsa.

Osa puolta vaihtaneista joukoista liitettiin suoraan Krimin hallituksen armeijaan, mikä lienee myös osasyy siihen, että niemimaa tuntui yhtäkkiä tulvivan "venäläisiä sotilaita". Tosiasiahan on, että varsinaisia venäläisiä sotilaita, siis ei näitä liittyneitä, oli niemimaalla vain parikymmentätuhatta, ja niemimaalle muualta tulleita Venäjän armeijan eliitti-erikoisjoukkoja lukuunottamatta suurin osa näistä pysyi tukikohdissaan operaation aikana.

Tosiasia on, että jos tulisi sota, arviolta neljäsosa Ukrainan armeijan sotilaista saattaisi vaihtaa suoraan puolta, upseereista jopa suurempikin osuus. Ukrainan armeijalla ei ole taisteluhalua ja osalla niistäkin joilla on, on taisteluhalua Venäjän puolesta. Armeijan epälojaalisuuden takia Kiovan hallitus on joutunut siirtämään joukkoja maan itäosaan lännestä, koska idässä miehet ei tee mitään. vain länsi-ukrainalaiset ovat valmiita sotimaan Venäjää vastaan, ja hekin vain puolustaakseen, eivät hyökätäkseen.

Tämä shokkitilanne pakotti lopulta Kiovan hallinnon tekemään päätöksen perustaa armeija käytännössä kokonaan uudestaan, eli koota 60 000 miehen kansalliskaarti tuoreista, vapaaehtoisesti värvätyistä ja motivoituneista.

Mutta mitä tapahtuu nyt seuraavaksi?

Minun nähdäkseni USA:lla ja lännellä on vain kaksi vaihtoehtoa:

a) Sota ja Ukrainan jakautuminen tai joutuminen jopa kokonaan Venäjän vallan alle, myös pitemmän tähtäimen kansainväliset seuraukset kauppasotineen sekä globaalin kriisin kärjistyminen, tai

b) Kriisin liennytys, Sotilaallisesti neutraali/puolueeton Ukraina heikolla keskushallinnolla ja vahvalla alue/osavaltiohallinnolla, Ukrainan taloudellinen jakautuminen EU:iin ja Venäjään nojaaviin puoliin, sodan välttäminen ja kauppasodalta sekä lamalta välttyminen.

Siinä tiivistäen lännen vaihtoehdot, koska Venäjä ei peräänny. Venäjä ei peräänny, koska sille Ukrainan - ja erityisesti Itä-Ukrainan - saamisessa mukaan omaan valtapiiriin on kyse sille itselle paljon tärkeämmistä, suorastaan elintärkeistä geolpoliittisista intresseistä. Ukraina on Venäjälle yhtä tärkeä kuin Texas USA:lle. Vastaavasti USA:lle Ukrainalla ei ole samanlaista merkitystä.

Siksi ei olekaan yllätys, että vajaa kaksi viikkoa sitten väitettiin eräillä ns. "asioista tietävillä" sivuilla, että todellisuudessa Obama ja hänen sotilasneuvonantajansa olisivat todenneet, että Venäjä voitti tämän erän, ja että Krim on menetetty ja täten USA:n päätavoite eli Venäjän laivaston eristäminen pois Välimereltä ja Syyriasta Mustalle/Asovanmerelle on näin ollen pahasti epäonnistunut.

Ulkoministerit Kerry ja Lavrov neuvottelivat asioista puhelimitse toissa sunnuntaina. Väitetään, että tuolloin Kerryn olisi ilmaissut, että Obama voi myöntyä Venäjän alun perin esittämään tai vaatimaan ratkaisuehdotukseen (joka olennaisilta osin mukaelee Janukovitshin ja opposition tekemää sopimusta) eli että nopeasti uudet vaalit ja Ukrainasta tehtäisiin väljä liittovaltio, jonka alueista tulisi osavaltioita laajalla autonomialla, Ukrainasta tehtäisiin siis neutraali tai puolueeton vyöhyke, ja maan itäosat voivat taloudellisesti suuntautua itään ja länsiosat länteen. Ainoa este tälle olisi USA:n oma sisäpolitiikka; Obaman pitäisi saada oma hallinto, Washingtonin haukat ja kotiyleisö nielemään tämä.

Samaa ajatusta markkinoivat kirjoituksissaan tuolla viikolla vanhat gurut Henry Kissinger ja Zbigniew Zbrzezinski kolumneissaan lehdissä. Tästä syystä tein jo viime viikolla seuraavan veikkauksen:

------------------------------------------------

-Venäjä on tekemässä saman kuin Syyrian kohdalla (ja NL Kuuba kriisissä), eli kasvojen pesun Obamalle. Venäjä tulee keskittämään joukkoja Ukrainan rajoille ja uhkaamaan sotilaallisesti Itä-Ukrainaa miehityksellä. Ehkä jopa rikkomaan Ukrainan rajaa jollain provokaatiolla, vaikka erikoisjoukoin "suojaamaan venäläisiä" Harkovassa ja Donetskissa.

-Tällöin länsi Obaman johdolla esittää ehdottoman ukaasin, että "Nyt ei perhana hyvä heilu, jos niin teette!!". USA saattaa ampua vaikka pari ohjustakin, ehkä jopa lähettämään univormupukuisia erikoisjoukkojaan Kiovaan, tms.

-Tilanne kiristyy äärimmilleen, Putin/Moskova vastaa lisäuholla, maailma pidättää henkeään, jne.

-Silloin Kerry tulee ja ehdottaa Venäjälle juuri edellämainittua "kompromissia" (mitä Venäjä alunperinkin halusi), eli että jos Venäläiset vetäytyvät, niin Ukrainasta tehdään neutraali väljä liittovaltio, alueet saavat niin laajan talousautonomian, että voivat orientoitua kumpaan ilmansuuntaan haluavat, ja uudet vaalit hetikohta piakkoin.

-Venäjä saa juuri sen mitä haluaakin ja mitä alunperin vaati, eli reaalisesti voittaa tämän erän vaikka perääntyykin ja Obama pelastaa kasvonsa sekä kerää valtavasti pisteitä republikaani-haukkojen silmissä (Näin kävi myös Syyrian kriisissä).
---------------------------------------------------

Eli suomeksi sanoen näkisimme Kuuban kriisin toisinnon (tuolloinhan länsi-yleisölle ei kerrottu, että USA/NATO joutui vetämään keskikantaman ohjukset pois Kreikasta ja Turkista vastineeksi siitä, että NL vetää omansa Kuubasta, NL sai strategisen voiton, USA diplomaattisen).  Obama tehneekin siis kuin Kennedyt, pelastaa maailman silmissä meidät sodalta, länsimedia hehkuttaa, että "ansaitsi sittenkin Nobelin". Venäjälle jäisi tässäkin se "Pahan pojan" -maine, mutta sehän sillä on jo muutenkin, joten ei haitanne.

Käsittääkseni Venäjä ei oikeasti halua sotaa, varsinkaan nyt. Moskovan tavoitteena on saada Ukraina enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti - mutta kuitenkin Kiovan omalla päätöksellä - mukaan Euraasian Unioni-hankkeeseen eli samaan tulli- ja kauppalliittoon itsensä, Valko-Venäjän ja Kazakhstanin kanssa. Euraasian Unionin muodostaminen on Moskovalle ehdottomasti kaikkein tärkein strateginen päämäärä tällä vuosikymmenellä, eikä sitä oikeasti olla riskeeraamassa.

Lisäksi Venäjä ei halua lietsoa Euroopassa voimakasta vastareaktiota itseään vastaan. Asiaan vaikuttaa myös Eurovaalit, joiden alla Venäjä on löytänyt ystäviä monista EU-kriittisistä ja kansallismielisistä puolueista. Venäjä ei halunne lietsoa Eurooppaan pelkoa, jonka varjolla EU-kriittisten odottettu vyöry eurovaaleissa tyrehtyy. Moskovan hauiksen-esittelystä huolimatta avoin sota lännen kanssa ei ole tällä hetkellä sen intresseissä.

Siksi veikkaan kriisin diplomaattista ratkaisua, ja melko piakoin. Mutta ensin ennen sitä näemme jännitteen kiristymisen ja ehkä pienen sotilaallisen kriisin Itä-Ukrainassa, sellaisen, josta perääntymällä Venäjä pelastaa Obamana kasvot ja josta vastineeksi USA myöntyy edelläkuvattuun diplomaattiseen "kompromissiin" (eli Venäjän sanelemaan ratkaisuun).

Asiassa on vain yksi mutta: On sinällään USA:n geopoliittinen etu, jos Ukrainan kriisi kärjistyy. Jos USA on valmis ottamaan taloudelliset ja poliittiset riskit sen takia, Ukrainassa nähtäneen perinteinen kylmän sodan tyylinen itä-länsi -maaottelu ukrainalaisten kustannuksella.

--------------------
P. S. Kuinka ollakaan, Venäjä on keskittänyt merkittävästi parhaita joukkojaan Ukrainan itärajalle.

Ja Suomenkin NATO-jäsenyys näyttäisi olevan tuhoon tuomittu yritys? NATO-jäsenyyden hakemisessa menee vähintään vuosia, eikä NATO ota jäseniksi maita, joilla on sotilaallinen kriisi tai sellaisen akuutti uhka päällä.

USA on jo hyötynyt kriisistä geopoliittisesti, sillä sen Euroopan liittolaiset ovat taas jälleen kerran juoksemassa sen ja NATO:n turviin, ja USA:n intresseilleen uhkaksi kokema EU:n oma sotilaallinen puolustushanke on taas jäissä. Lisäksi Euroopan energiariippuvuus Venäjästä on kriisin luoman paniikin varjossa ajamassa EU:ta kiireellä hyväksymään aiemmin Brysselin vitkutteleman EU: ja USA:n vapaakauppasopimuksen, mikä avannee Euroopan markkinat USA:n kaasuntuotannolle.

Syyrian kapinalliset kaasuiskun takana, osa II

Kuten Syyrian tilannetta seuranneet tietävät, on todellisuus maan taistelevien osapuolten koostumuksesta ja asemasta hieman toisenlainen kuin mitä valtamedioissa on esitetty. Samoin myös USA:n jämäkästi esittämä väite Assadin armeijan tekemistä kaasuiskuista.

Toissaviikolla kirjoitin mm. siitä miten suuri osa Vapaan Syyrian armeijan joukoista on loikannut terroristijärjestö Al-Nusran lippujen alle. Nuo Syyskuun 25 päivän tapahtumat olivat todellakin merkittävä käänne Syyrian sodassa. Silloin suurin osa kapinallisjoukoista hylkäsi lännen tukeman Syyrian kansalliskongressin (SNC) ja Vapaan Syyrian Armeijan, liittyen terroristijärjestöjen lippujen alle. Tapahtuneen nolous lännelle on näköjään todellakin megaluokkaa, ja kiusallinen totuus lienee syynä siihen miksei Syyriasta ole paria diplomatiaan keskittynyttä pikku-uutista lukuunottamatta puhuttu medioissa juuri mitään pariin viikkoon.

Kun kapinallisten suunnitelma saada länsi iskemään Assadia vastaan tekemällä provokatiivisen kaasuiskun epäonnistui, he heittivät kerralla sikseen "maltillisuuden" savuverhon: Kolmetoista sotilaallisesti kaikkein vahvinta kapinallisryhmää (joille länsi oli juuri toimittanut läjäpäin aseita vakuutellen, etteivät ne päädy terroristeille!) liittyivät terroristijärjestöjen lippujen alle.

Onhan se noloa USA:lle myöntää, että tällä hetkellä lännen tukema Syyrian kapinallisliittouman ydin eli valtaosa taistelee USA:n ja YK:n terroristijärjestöksi luokitteleman ja tunnustaman Jabhat-al-Nusran lippujen alla.

Nyt myös savuverho siitä, kumpi sodan osapuoli käytti kaasuasetta, on rakoillut entisestään. Erinomaista geopolitiikkablogia pitävä Ari Rusila tuo uusimmassa blogissaan esiin erittäin mielenkiintoisia asioita. Kannattaa lukea myös hänen englanninkielinen pääbloginsa aiheesta.

Kuten tiedetään, odotettu YK raportti todisti kaasua käytetyn elokuun 21 päivänä 2013 Damaskoksen liepeillä. Ei muuta. Raportti ei kerro mikä sodan osapuolista asetta käytti, kuinka moni siihen kuoli, ja keitä kuolleet olivat. Tämää siksi, että näiden asioiden "kaivelu" veisi entisestään pohjaa USA:n ja länsimaiden väitteiltä - valitettavasti. YK:n raporttia kohtaan on mm. tällaista kritiikkiä (lainaus Rusilan blogista, kommentit hakasulkeissa allekirjoittaneen).

Lainaus:
-----------------------------------

• Raportin mukaan käytetyt kaasuaseet eivät olleet kapinallisten hallussa, kuitenkin päinvastaisestakin on näyttöä [Mm. kapinallisten muut kaasuiskut, joista länsimedia on ollut hipihiljaa, sekä heidän itsensä nettiin postaamat videot, joissa he pröystäilivät haltuunsa saamilla kaasukranaateilla ja raskaalla heittimellä].

• Raportin mukaan raketit oli ammuttu hallituksen joukkojen hallitsemilta alueilta. Viitteet ampumasuunnista perustuvat kuitenkin vain kapinallispuolen ehkä puolueelliseen näkemykseen jotka lisäksi järjestelivät teknistä näyttöä pari päivää ennen YK tarkastajien saapumista.

• Raketeista löytyi kyrillisiä aakkosia, tarkempi tutkimus paljasti ohjusten olevan ehkäpä -60-luvulta  kun Syyrian hallinto alkoi valmistaa -90 luvulla moderneja kaasuaseita [voi toki olla NL:n 70-luvulla toimittamia, tai peräisin Irakista tai Libyasta. Siis käytetyt ammukset olivat tuontitavaraa, ei syyrialaisten omaa tuotantoa].

• Raportin mukaan monet uhrit olivat kärsineet kaasuiskusta. Kuitenkaan ihmisistä ja kohdealueelta otetut näytteet eivät vastaa toisiaan eli joko kohdealueen näytteitä on siirrelty paikasta toiseen tai uhreja on tuotettu muilta alueilta.

• Kun lisäksi Damaskoksen kaasuhyökkäyksen uhreiksi USA väitti yli 1 400 niin voitaneen todeta myös YK tutkijoiden tavanneen vain 80 hyökkäyksestä henkiinjäänyttä ja testanneen näistä 36 – sen sijaan yhtään kaasuhyökkäykseen kuollutta haudoista tai ruumishuoneissa ryhmä ei nähnyt [ranskalaismedia puhui vain noin 400 uhrista, kapinalliset itse alunperin vain 140:stä. Toistaiseksi vain 36 eri uhria on löydetty ja tutkittu].

Ympäripyöreän virallisen YK raportin ohella toinen YK:lle myös toimitettu raportti luo kiinnostavan näkökulman tapahtuneeseen nimittäin pääosin syyrialaisen ISTEAMS ihmisoikeusryhmän raportti. Ko ryhmä päätti tutkia kaasuhyökkäystä tarkemmin kun Latakian alaviittikylistä viikkoja ennen Damaskoksen hyökkäystä kaapattujen lasten vanhemmat ottivat ryhmään yhteyttä kertoen nähneensä lapsiaan esitellyn Damaskoksen kaasuhyökkäyksen uhreina.

Ryhmä keskittyi tutkimaan Yhdysvaltain tiedusteluelinten maan päättäjille toimittamia todistusaineistona käytettyjä videoita ja teki mm seuraavia havaintoja:

• Sama pariskunta kiertelee etsimässä lapsiaan kahdessa eri videossa ja molemmilla kerroilla he ”löytävät” lapsensa – tosin eri paikoista eri videoilla
  
• Videoita kuvanneet ja levittäneet ryhmät kierrättivät Damaskoksen hyökkäyksen uhreina kuvia aiemmasta Egyptistä tapetuista siviileistä
  
• Sama poika esiintyy uhrina kahdessa eri paikassa ja ainakin yhdeksän lasta esiintyy ruumiina kahdessa eri paikassa
  
• Samat yksilöt ovat toisissa videoissa kuolleita ja toisissa eläviä
  
• Paikallisten tapojen vastaisesti julkiset hautajaiset loistavat poissaolollaan; jos kuolleita tosiaan oli yli 1400 niin miksi kaikesta videomateriaalista löytyy vain kahdeksan ruumiin mahdolliset hautajaiset.
  

ISTEAMS ryhmän keskeinen päätelmä raportissaan on järisyttävä:

“Vastoin Vapaan Syyrian Armeijan sekä läntisten uutistoimistojen väitteitä, ainoat Ghoutan verilöylyn varmasti tunnistetut uhrit olivat Syyrian hallitusta tukevien perheiden jäseniä. Videoilla esiintyvät henkilöt jotka ilmaisevat raivoaan "Bashar el-Assadin rikoksia" vastaan ovat todellisuudessa heidän tappajiaan."
------------------------------------------------

Tässä myös mielenkiintoinen kuva:


Kapinalliset lataamassa kaasukranaattia kevyeen heittimeen - kapinallisten itse nettiin lataama kuva[!]

Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi tulee varsin "jänniä" juttuja, joista suoamalainen(kin) valtamedia vaikenee kuin muuri:

Turkissa Adanan yleinen syyttäjä on nostanut nostanut syytteen syyrialaisia al-Nusran jäseniä vastaan. Taustalla on Turkin turvallisuusjoukkojen toukokuun 27 päivänä jo aiemmin pidätettyjen terroristijärjestö al-Nusran jäsenten kodeissa tekemät kotietsinnät. Turvallisuusjoukot löysivät eräiden jäsenten kodista kaksikiloisen sariini-kranaatin. Syyttäjän saamien tietojen mukaan se oli ollut tarkoitus salakuljettaa Syyriaan.

Oikeudenkäyntiin liittyen Adanan syyttäjänvirasto on julkistanut 132-sivuisen tutkinta-asiakirjan, jossa esitetään tutkinnassa löydetyt todisteet. Syytekirjelmässä mainitaan mm. syyrialaisryhmien valmistavan kemiallisia aseita Turkissa. Lisäksi esitetään todisteet syytettyjen yhteyksistä Syyriassa toimiviin terroristijärjestöihin, mukaan lukien al-Nusra ja al-Qaidaan kytköksissä oleva ISIS.

Turkista löydetty paikallista valmisteta oleva kaasu lienee "kotipolttoista" ns. autotalli-sariinia, sillä sen valmistushan ei ole mitään rakettitiedettä (vastoin varsin yleistä luuloa).

Kova uutispommi on tullut myös kun FSA:n vapautti vastattain aiemmin kidnapattuina olleet italialaisen reportterin Domenico Quiricon ja belgialaisen tutkijan Pierre Piccinin. He kuulivat sattumalta vankeina ollessaan kapinallisten keskustelun näiden osallisuudesta Damaskoksen kaasuiskuun 21 elokuuta. 

On tullut myös uutta tietoa, jonka mukaan aiemmin tänä vuonna kapinallisten Aleppossa tekemässä kaasuiskussa käytetty sariini olisi peräisin Irakista, entisen irakin armeijan sotateollisen osaston kenraali Adnan al-Dulamilta. Se olisi toimitettu Syyria al-Nusralle Turkin kautta ulkomaisten taistelijoiden toimesta.

YK:n tarkastutiimi on parhaillaan Syyriassa tutkimassa kolmea Damaskoksen iskun jälkeen epäiltyä kaasuiskua hallituksen joukkoja vastaan Bahhariyassa 22.8, Jobarissa 24.8 ja Ashrafieh Sahnayassa 25.8. elokuuta. Tiimiä johtaa ruotsalainen Åke Sellström.
   
Asioita valottava ja taustoittava lyhyt video tässä linkissä.

[Edit. Lisäys]: alla Human Rights Watchin raportti Latakian lähellä Alawiitteja vastaan tehdystä iskusta elokuussa, siitä josta mediat eivät silloin kertoneet mitään.

http://www.hrw.org/reports/2013/10/11/you-can-still-see-their-blood

Juuri tästä verilöylystä oli kyse aikaisemmin, kun kerrottiin vanhemmiltaan kidnapatuista lapsista. Lasten ruumiita sitten myöhemmin esiteltiin parisataa kilometriä etelämpänä Damaskuksessa elokuun 21. päivän kaasuiskun uhreina. Vanhemmat tunistivat lastensa ruumiit uutiskuvista.



Syyrian sota taitekohdassa: Islamistit kaappasivat kapinaliikkeen - Sekulaarit hattu kourassa assadin tykö

Syyrian "sisällis"-sota on saanut viimeisen parin viikon aikana varsin merkittävän käänteen.

Syyrian kapinalliset ovat jakautuneet yhä jyrkemmin kahtia. Kapinallisten aiempi valtavirta, sekulaari ja maltillisena pidetty FSA on ollut viime viikkoina pahasti hätää kärsimässä, kun valtaosa sen yksiköistä ja taistelijoista on siirtynyt islamistien lippujen alle.

Käytännössä valtaosa aiemmasta Vapaan Syyrian Armeijasta on vaihtanut "puolta" kapinallisryhmien sisällä ja siirtynyt taistelemaan islamistien riveissä. Tämä on ajanut jäljelle jääneet sekulaarit ja maltilliset puun ja kuoren väliin.

Nyt on tullut ilmi, että FSA:n sekulaarisiipi haki islamistien paineessa jo kuusi viikkoa sitten neuvottelukosketusta Assadiin sopiakseen tulitauosta ja neuvottelujen aloittamisesta. Asiasta kertoi The Independent:

Six weeks ago, a two-man delegation arrived in secret in Damascus: civilians from Aleppo who represented elements of the Free Syrian Army, the rebel group largely composed of fighters who deserted the regime’s army in the first year of the war. They came under a guarantee of safety, and met, so I am told, a senior official on the staff of President Bashar al-Assad. And they carried with them an extraordinary initiative – that there might be talks between the government and FSA officers who “believed in a Syrian solution” to the war.

The delegation made four points: that there must be an “internal Syrian dialogue”; that private and public properties must be maintained; that there must be an end to – and condemnation of – civil, sectarian, ethnic strife; and that all must work for a democratic Syria where the supremacy of law would be dominant. There was no demand – at least at this stage – for Assad’s departure.

The reply apparently came promptly. There should indeed be “a dialogue within the Syrian homeland”; no preconditions for the dialogue; and a presidential guarantee of safety for any FSA men participating. And now, it seems, another remarkable development is under way: in seven rebel-held areas of Aleppo, most of them under the control of the FSA, civil employees can return to work in their offices, and government institutions and schools can reopen. Students who have become militiamen over the past two years will be disarmed and return to their classrooms.

Assadin hallinto ei muuttuneessa tilanteessa asettanut siis mitään ehtoja dialogin aloittamiselle, ja lisäksi lupasi, että ihmiset saisivat palata töihin (palkka rullaisi). Mutta tehdäänpä katsaus siihen, miksi näin on käynyt. Samaan aikaan nimittäin islamistit ovat kaapanneet hallintaansa suurimman osan Syyrian kapinaliikettä.

Se, mikä tiedettiin riippumattomia lähteitä seuraavien keskuudessa jo ennen USA:n ja Venäjän diplomaattista sopua, eli että huomattava osa  kapinallisista on (Saudien ja Qatarin palkkalistoilla taistelevia) islamisteja, tuli "julkisesti tunnustettua" vasta pari viikkoa sitten. Tämä tieto tuli kuitenkin ns. viime tinkaan, sillä samaan aikaan kapinallisskene oli jo mullistumassa sisältäpäin.

Ensin asiasta kertoi Al-Jazeera 19. syyskuuta, että yksi suurimmista FSA:n osastoista, sen 11. divisioona (käytännössä pikemminkin iso prikaati), oli vaihtanut leiriä ja siirtynty USA:n terroristijärjestöksi luokitteleman islamistisen Jahbhat al-Nusran riveihin. Tuolloin tietoa vielä epäiltiin, mutta myönnettiin, että "piru on merrassa", jos on totta:

 ..the switches of allegiance would be a serious blow to the FSA's strength, and could have significant implications outside of Syria.

The US State Department designated Al Nusrah Front a terrorist organisation on 11 December 2012. There are financial sanctions in place.

"This means that the FSA has suddenly lost serious amounts of loyal fighters ... it's basically being swallowed up by Nusra," she said, adding that it would be very difficult for the West to support a rebel army dominated and commanded by al-Qaeda linked groups.

Sitten homma levisi Vapaan Syyrian Armeijan, sitä niin sanotusti "ohjaavan" Syyrian sotilasneuvoston ja lännen tukeman Syyrian kansalliskongressin kannalta ihan totaalisesti käsiin:

Merkittävä enemmistö Pohjois-Syyrian kapinallisista sanoutui irti lännen tukemasta FSA:sta ja Syyrian kansalliskongressista. Aleppon seuduilla kaiken kaikkiaan 13 erinäistä ryhmää, mukana edellä mainittu FSA:n 11. "divisioona", suuri osa aiemmin merkittävimmistä alueen FSA-muodostelmista, paikallinen al-Nusra sekä muut islamistit yhdistivät voimansa ja sanouivat irti lännen tukemasta Syyrian kansalliskongressista ja sotilasneuvostosta.

..if the statement proves to accurately represent the groups mentioned and they do not immediately fall apart again, it is a very big deal. It represents the rebellion of a large part of the “mainstream FSA” against its purported political leadership, and openly aligns these factions with more hardline Islamist forces.

Syyrian keskiosissa taas syntynyi vasta uusi islamistinen "Army of Islam"-niminen yhteenliittymä, joka kokosi alleen 43 eri ryhmittymää, mukaan lukien osia paikallisesta Vapaan Syyrian armeijasta sekä paikalliset islamistit. Kuitenkaan al-Nusra ja Al-Qaida eivät lähteneet tähän mukaan.

Edellä mainittu Aleppon seudun FSA oli viimeinen lännen mittareilla ns. salonkikelpoinen pala kapinallisia, siis siitä huolimatta että sekin oli syyllistynyt osaltaan alawiittien ja kristittyjen joukkosurmiin sekä jotkin sen osat saattoivat olla osallisena viime kevättalvena tapahtuneissa kaasuhyökkäyksissä Syyrian armeijan joukkoja vastaan. Nyt se ei ole enää edes nimellisesti "sekulaari".

FSA:sta eronneet ja islamistisen lipun alle ryhmittäytyneet joukot muodostavat yhteensä suurimaan osan koko Pohjois-Syyrian kapinallisista. Kyseeessä oli FSA:n lähes kaikki merkittävimmät ja voimakkaimmat joukko-osastot. Mukana siirtyi myös entisen "11. divisioonan" Damaskoksessa ja Aleppossa toimivat osastot, juuri ne joita USA (ja ilmeisesti Ranska?) on aseistanut ja tukenut. Nyt näille joukoille toimitetut aseet ovat päätymässä - vastoin USA:n ja Ranskan ulko- ja pääministerien vakuutteluja - myös islamisteille.

Yhteensä ryhmät muodostavat useiden kymmenien tuhansien taistelijoiden suuruisen armeijan. Ja kun tiedämme, että kapinallisten joukoissa sotii yhteensäkin arviolta noin 100.000 taistelijaa, joista muutaman viikon takaisen brittitutkimuksen mukaan vain puolet eli noin 50.000 miestä kuului silloin vielä "sekulaareihin tai kansallimielisiin" ryhmiin, niin tämä uudelleenryhmittyminen islamismin lipun alle on erittäin merkittävä suunnanmuutos siinä, mihin kapinaliike on menossa.

Käytännössä "sekulaari ja maltillinen" FSA on suurilta osiltaan lakannut ja suurimman osan siitä siirryttyä taistelemaan islamistien lippujen alle. Ulkomailla istuva lännen masinoima Syyrian kansalliskongressi, jonka suuri osa länsimaita - myös Suomi - on tunnustanut virallisesti Syyrian kansan edustajaksi, sekä sen alainen Syyrian sotilasneuvosto - jonka kautta länsi on koordinoinut apuaan ja tukeaan kapinallisille - on juuri menettänyt viimeisetkin otteensa Syyrian tapahtumiin. Sillä ei ole enää takanaan mitään merkittävässä asemassa kapinaliikkeessä olevaa ryhmää, saatika että mikään Syyrian kapinallisjoukoista olisi edes nimellisesti sen komennossa(!).

Pitemmältä ajalta kehitystä on hyvin koostettu tähän linkkiin.

Johtopäätös 1: Se, mikä tunnettiin vielä vasta lännen tukeman Vapaan Syyrian Armeijana, sekulaarina toimijana jolle länsi on toimittanut runsaasti aseita ja muuta tukea, on juuri käytännössä lakannut edustamasta Syyrian kapinallisten valtalinjaa, ja liittynyt USA:n virallisesti terroristijärjestöksi luokitteleman al-Nusran riveihin.

Johtopäätös 2: Lännen - myös Suomen -tukema ja Syyrian kansan viralliseksi edustajaksi tunnustama Syyrian kansalliskongressi elimineen on muuttunut "Terijoen hallitukseksi"(!).

Kun tämä tarjottimellinen ekskrementti-täytteisiä tryffeleitä on Syyrian tarjottimella, niin olisi nyt syytä kysyä länsimaiden johdolta että kuis nyt suut pannaan?

Putin tosiaan pelasti Obaman kasvot kriisissä - ainakin väliaikaisesti - kun esti tätä auttamasta terroristeja, ja varsinkin kun Syyrian hallinto näyttää olevan sitoutumassa Venäjän (ja näennäisesti USA:n) johdolla saneltuun YK:n ratkaisuun kemiallisten aseiden suhteen. mutta nyt on lentämässä lisää ekskrementtiä tuulettimeen, kun lännen toimittama aseapu on - taas - valumassa islamisteille ja terroristeille.

Jännää on, mutta jännemäksi menee

Sillä nyt kun Syyrian sodan toinen pääosapuoli on virallisesti terroristeja eikä enää lännen tunnustama nukkehallitus muka-joukkoineen, seuraa muutama USA:n ja länsivaltojen kannalta hiton kiusallinen kehityskulku:

Ensinnäkin länsi joutuu arvovalta ja kasvojenmenetyspaine-syistä lopettamaan kaiken avoimen tuen virallisesti terroristeiksi tunnustetulle kapinallisosapuolelle. Toki USA voi muka salaa jatkaa terroristien tukemista Saudien välityksellä, mutta kuta kauemmin tämä jatkuu, sitä suurempi kasvojen menetys siitä varsinkin USA:lle tulee, kun yhä suurempi osa ihmisistä näkee homman läpi.

Toiseksi YK ei neuvottele terroristien kanssa, joten ratkaisu jossa YK toimisi välittäjänä osapuolten kesken on sekä YK:n että turvaneuvoston jäsenmaiden lakien mukaan poissuljettu vaihtoehto. Siis YK ei enää voi omien sääntöjen mukaisesti välittää kriisiin poliittista ratkaisua, paitsi lähinnä kapinallisia eli terroristeja vastaan suuntautuvan yhteisen sotilasoperaation muodossa (mitä emme tule näkemään).

Kolmanneksi, koska Lännen tukema nukkehallitus menetti juuri sekä viimeiset (nimelliset) joukkonsa että arvovaltansa rippeet, on vain ajan kysymys milloin länsi joutuu vetämään (vaivihkaa pikku hiljaa, ettei kasvot niin pahasti ryvettyisi) tukensa pois "Terijoen hallitukseksi" muuttuneelta SNC:ltä.

Länsi voi käytännössä jatkaa SNC:n tukemista kasvojaan menettämättä vain jos SFA:n viimeiset rippeet mahdollisesti neuvottelevat tulitauon Assadin kanssa, jolloin länsi voi edelleen teeskennellä, että nyt on laillinen, neuvotteleva osapuoli, jota tukea. Tällöin länsi voisi toisaalta pelastaa kasvonsa, koska sehän tukisi nyt poliittista dialogia "kapinallisten" ja Syyrian hallituksen välillä.

Mutta silloin länsi ajautuukin väistämättä sodassa rintamalinjassa samalle puolelle Assadin kanssa. Koska FSA:n aselepo Assadin kanssa tarkoittaisi käytännössä lopullista välirikkoa islamistien kanssa, jolloin FSA - ja samalla sitä tukeva länsi - joutuisi vastakkaiseen leiriin islamisteja vastaan. Tällöin länsi alkaisi käytännössä samalla tukea myös Assadia taistelussa vielä tähän asti aseistamiaan ja tukemiaan islamisti-terroristeja vastaan(!). Länsi joutuisi käytännössä kriisissä samalle puolelle Venäjän kanssa.

Ja viimeistään tässä vaiheessa Saudi-Arabian ja sen kavereiden (mm. Turkki) olo muuttuisi hyvin, hyvin tukalaksi.

Ja koska länsimedia joutuu melko pian kertomaan massoille kapinallisten olevan nyt niitä "pahiksia", johtaa se kovaan poliittiseen pyykinpesuun lännessä, koska tähän asti on syytetty aseita, tarvikkeita ja rahaa kapinallisilleterroristeille.

Homma on nyt vaan niin, että tässä on Jenkit ja länsi kusseet pahasti omiin muroihinsa, ja tämä tulee kerta toisensa jälkeen, kerta kerralta kiusallisemmin, lännen omille reisille. Mitään ei näemmä olla opittu aiemmista sekoiluista.

Uutisia Syyriasta - Kun USA kiveen potkaisi

Kuten tunnettua, Venäjä onnistui taitavalla diplomatialla "houkuteltua" USA:n pyrkimään diplomaattiseen ratkaisuun Syyrian kriisissä.

Tämä tapahtui sen jälkeen kun läntisistä uutistoimistoista ja NATO-tiedotuskoneistosta riippumattomat mediat olivat onnistuneet tuomaan esiin faktoja siitä, että Syyrian kapinalliset olivat a) käyttäneet useita kertoja kaasuaseita, ja b) heillä oli hallussaan Syyrian armeijalta kaapattuja raskaita heittimiä ja niihin sariini-kranaatteja. Lisäksi Venäjä toimitti YK:lle evidenssiä asiasta. Lisäksi rikkana rokassa tulivat (kätevästi vasta diplomaattisen sovun jälkeen) julkisuuteen tutkimukset ja tiedot, joiden mukaan yli puolet ns. "syyrialaisista" kapinallisista oli ulkomaisia palkkasotureita, Al-Qaidaa ja syyrialaisia ääri-islamisteja eli Al-Nusraa. Eikä länttä mielytä sekään, että yhä suurempi osa sekulaarista FSA:sta (Vapaan Syyrian Armeija) on loikkinut - prikaatikaupalla - islamistien riveihin:

Anita McNaught, Al Jazeera's correspondent in Antakya in neighbouring Turkey, said that if proved true, the switches of allegiance would be a serious blow to the FSA's strength, and could have significant implications outside of Syria.

The US State Department designated Al Nusrah Front a terrorist organisation on 11 December 2012. There are financial sanctions in place.

"This means that the FSA has suddenly lost serious amounts of loyal fighters ... it's basically being swallowed up by Nusra," she said, adding that it would be very difficult for the West to support a rebel army dominated and commanded by al-Qaeda linked groups.

Tämä on tehnyt lännen päätöksestä alkaa avoimesti tukemaan kapinallisia - ja samalla terroristijärjestöksi luokittelemaansa Al-Nusra -järjestöä - diplomaattisesti entistä nolomman virheen.

Lisäksi islamistien terrori ja järjestelmälliset sotarikokset raiskauksien, etnisten puhdistusten ja pöyristyttävien julmuuksien muodossa olivat omana rikkanaan rokassa.

Esimerkiksi Syyrian hallinto oli jo 20.3 pyytänyt YK:n pääsihteeri Ban Ki Moonia muodostamaan kansainvälisen komitean tutkimaan kemiallisten aseiden käyttöä Khan al-Assalin kylässä lähellä Aleppoa, jossa kuoli hallituksen sotilaita.
Syyrian kapinallisten kaasuase-operaatiot mahdollistuivat viimeistään sen jälkeen kun jo joulukuussa 2012 FSA:n taistelijat valtasivat Safirassa klooritehtaan johon oli säilötty kemiallisia aseita ja jossa Syyrian armeija oli kehittänyt mm. Scud-ohjuksiin sopivia taistelukaasukärkiä. Lisäksi kapinalliset olivat saaneet kemiallisten aseiden valmistuksen raaka-aineita ainakin Turkista ja Saudi Arabiasta. Lisäksi kapinallisten haltuun oli aiemmin jäänyt emiallisten aseiden komponenttien tehtaat Jobarissa, Khan al-Assalissa sekä Damaskuksen liepeillä - juuri sillä alueella jossa Syyrian hallituksen joukkojen tekemäksi väitetty kaasuisku 21.8 tapahtui.

Eikö siis olekin oikeastaan lännen ja USA:n kannalta varsin huojentavaa, että Venäjä tuli hätiin ja pelasti USA:n totaaliselta kasvojen menettämiseltä? Venäjä tarjosi hövelisti "isoveli-asenteella" Obamalle ulospääsyn diplomaattisesta ansasta - näennäisesti kasvoja menettämättä - kun Assad luopuu kemiallisista aseista. Käytännössä tämä välitystoimi oli ainoa keino pestä Obaman - ja USA:n - kasvot. Käytännössä kuitenkin diplomaattipiirit tietävät, että Venäjä pelasti Obaman kasvot, mikä on reaalipoliittisesti - joskaan ei julkisesti - kasvojenmenetys. Se sitten toikin todella ison diplomaattisen sulan Venäjän hattuun ja oli käytännössä USA:n diplomaattinen tappio ja kova kolaus USA:n Syyriassa ajamalle politiikalle.

USA:han oli astunut diplomaattiseen miinaan Obaman annettua ns. avoimen vekselin luvattuaan, että USA puuttuisi peliin jos kemiallisia aseita käytettäisiin. Tästä huolimatta länsimedia onnistui pitämään USA:n kasvot julkisuudessa siistinä olemalla uutisoimatta lukuisista kapinallisten kaasuiskuista (joita on tapahtunut kaiken kaikkiaan jo toistakymmentä, huom!). Vasta kun tarjoutui tilaisuus syyttä edes yhdestä iskusta Syyrian hallintoa, USA nosti ison äläkän. Silloin tuli kova kiire päästä iskemään ennen YK:n tutkimuksia, ettei ehdi paljastua, ettei hallinto ollut tämänkään iskun takana.

Nyt kun Syyria alkaa luovuttamaan kemiallisia aseitaan, on vuorossa varsin jännä näytös tässä kriisissä. On nimittäin huomiotava, että Syyriassa on kaasuaseita useasta eri lähteestä. Osa on NL:n perua, osa eurooppalaisten ja amerikkalaisten tavarabtoimittajien komponenteista valmistettua ja iso osa Syyrian omaa tuotantoa (sariinin valmistaminen ei ole mitään rakettitiedettä).

Mutta se minkä paljastuminen tulee jännittämään amerikkalaisia, on USA:n aikanaan 80-luvulla Irakille toimittamien amerikkalaisten kaasuaseiden löytyminen. Siis niiden, jotka Saddamin serkku, kemikaali-Ali, siirrätti Syyrian hallituksen suojiin USA:n Irakin miehityksen alta. Washington Postin mukaan ensimmäisenä vuorossa on suurella todennäköisyydellä kyse juuri näistä USA:n Irakille ja Irakin Syyrialle toimittamien amerikkalaisten kaasuaseiden luovuttamisesta, mikä on USA:n julkisen kuvan kannalta epämiellyttävää.

Venäjää taas jonkun Neukku-kaasun löytyminen ei juurikaan harmittane eli ei aiheuttane samanlaisia  sisäpoliittista painetta kuten lännessä.

Laitan tähän tällaisen ns. "jännän" linkin, väitteen siitä, että kolmisen viikkoa takaperin Välimerellä tapahtunut "ohjusharjoitus" olisikin ollut vallan muuta kuin mitä on annettu ymmärtää. (Hyvin kiistanalainen lähde, jokainen kutokoot tästä foliohattunsa ihan itse jos haluaa):

A well informed diplomatic source told As-Safir newspaper that “the US war on Syria had started and ended the moment those two ballistic missiles were fired, leaving inconsistent information, as Israel denied and Russia confirmed, until an Israeli statement was issued indicating they were fired in the context of an Israeli-US joint drill and fell in the sea, and that they were not related to the Syrian crisis.”

The source further told the Lebanese daily that “the US forces fired these two rockets from a NATO base in Spain, and were instantly detected by the Russian radars and confronted by the Russian defense systems, so one of them exploded in the airspace and the second one diverted towards the sea.”

In this context, the source pointed out that “the statement issued by the Russian Defense Ministry, which stated the detection of two ballistic missiles fired towards the Middle East, intended to neglect two points: the first was the location from which the two rockets were fired, and the second was their downing. Why? Because the moment the full military operation was launched, Head of the Russian Intelligence Service contacted the US intelligence and informed it that “hitting Damascus means hitting Moscow, and we have removed the term “downed the two missiles” from the statement to preserve the bilateral relations and to avoid escalation. Therefore, you must immediately reconsider your policies, approaches and intentions on the Syrian crisis, as you must be certain that you cannot eliminate our presence in the Mediterranean.”

“This unannounced direct confrontation between Moscow and Washington increased the Obama Administration’s confusion and certainty that the Russian side was ready to move until the end with the Syrian cause, and that the US did not have a way out of its impasse except through a Russian initiative which would save America’s face…” he added.

From this point, the diplomatic source clarified that “in order to avoid further US confusion, and after Israel denied knowing anything about the rocket firing in its first statement, which is the truth, Washington demanded Tel Aviv to adopt the rocket firing to save its face in front of the International Community, especially since these two rockets were the beginning of the US aggression on Syria and the announcement of the beginning of military operations, after which US President Barack Obama was supposed to go to the G20 Summit in Russia to negotiate the destiny of Syrian President Bashr Al-Assad. However, he went to find a way out of the impasse he’s in.”
 

Eli Libanonilainen lehti väittää USA:n yrittäneen iskeä Syyriaan - ilmeisesti keskipitkän kantaman ballistisin ohjuksin. Jos tämä pitäisi paikkansa, ajatus lienee olisi ollut ettei Syyria voisi niitä torjua edes venäläisten toimittamilla S-300 järjestelmillä. Ohjusten laukaisu olisi tullut venäläisillekin yllätyksenä (horistontin takaa, korkea lentorata) ja niin nopeasti (näkyisi suht myöhään tutkan ruudulla), etteivät nämä ehtisi varoittaa Damaskusta?  USA olisi sitten hämmentynyt venäläisten tutka/signaalihäirinnällä tapahtunutta tiputtamista niin, että epäröivät liian pitkään. Asian ilmitulo ja vahvistaminen olisi ollut kaksinkertainen lisä-kasvojenmenetys, jolla painostamalla USA olisi lopullisesti taivuteltu etsimään diplomaattista ratkaisua. Ja siis Israel olisi sitten USA:n pyynnöstää ottanut ohjuskokeen "kontolleen" pelastaakseen liittolaisensa kasvot. Mene ja tiedä. Se on kuitenkin jännää, että juuri tuolla viikolla, pari päivää myöhemmin, USA ilmoitti suostuvansa neuvottelupöytään asian tiimoilta.

Toinen jännä juttu on, että vain pari päivää ennen 21.8 sattunutta kaasu-insidenttiä USA:n tukemat ja aseistamat yksiköt tunkeutuivat Jordaniasta rajan yli Etelä-Syyriaan, tarkoituksenaan saada sillanpääasema ja edetä kohti Damaskoa. Nolosti kävi:

"Syrian Army crushes U.S.-backed rebel assault from Jordan

 

LONDON — President Bashar Assad has defeated a U.S. effort to use Jordan as a launching pad for the overthrow of his regime. Western diplomatic sources said Assad’s military and security forces crushed a U.S. campaign to send hundreds of trained and equipped Sunni rebels from Jordan to regain a key city in southern city.

 

The sources said a force sponsored by the Western-backed Free Syrian Army failed to reach even 10 kilometers within Syria before the rebels were detected and attacked by the Syrian Army.

 

“This was a well-trained and equipped force meant to eventually reach Damascus and overthrow the regime,” a source said. “Instead, the rebels crossed the Jordanian border and within hours were on the run.”

 

The sources said the FSA force, with fighters from Egypt and Saudi Arabia, consisted of two battalion-size units, or nearly 600 fighters.

 

The sources said the fighters, trained by the CIA as well as Jordan’s Special Operations Force Command, were equipped with anti-tank, anti-aircraft missiles as well as night-vision systems.

 

Most of the equipment was said to have come from the former Yugoslavia. Since late 2012, Jordan has served as the main venue for the U.S.-sponsored project to train and equip Syrian rebels.

 

On Aug. 17, the two FSA units crossed the Jordanian border for the nearby Syrian city of Dera, a distance of fewer than 15 kilometers. But the sources said the FSA fighters were immediately besieged by Druse and Bedouin militias and refused help by Al Qaida-aligned units.

 

“Nobody wanted them, and even those who have been fighting Assad saw them as a threat,” another source said.

 

Within hours, Syrian Army units arrived and pursued FSA fighters west toward the Golan Heights and the frontier with Israel. The sources said discipline broke down within the FSA units and some of the fighters tried to attack a United Nations peace-keeping force in the Golan in an attempt to acquire human shields.“The CIA plan was simple: To establish an FSA presence in southern Syria that would serve as a magnet for other opposition forces to march on to Damascus,” the second source said.

 

By Aug. 20, the sources said, the FSA force, which contained Western mercenaries disguised as rebels, was routed, with elements besieged by Syrian Army units. They said the FSA defeat ended U.S. hopes of using Jordan for a rapid rebel advance that could decide the Syrian war in 2013."

Yllättäen hallinnon tekemäksi väitetty kaasuisku tuli vain päivää sen jälkeen kun tämä maahyökkäys Jordaniasta meni reisille.

--------------------------------
[Edit 30.9. lisäys]:

Ikään kuin ylempänä kerrottu FSA:n suurten osastojen siirtyminen islamistien lipun alle ei olisi jo itsessään ollut lännen kannalta ikävää, niin nyt ollaan jenkkien kannalta vielä syvemmällä suossa:

Sillä välin kun media nukkui, länsimielinen oppositio on saanut kuoliniskun: Kapinallisjärjestöt ovat viimeisen viikon sisällä organisoituneet uudelleen. Merkittävä enemmistö Pohjois-Syyrian kapinallisista on sanoutunut irti lännen tukemasta FSA:sta ja Syyrian kansalliskongressista.  Aleppon seuduilla 13 erinäistä ryhmää, mukana mm. paikallinen al-Nusra ja aiemmat merkittävimmät alueen FSA:n muodostelmat ovat yhdistäneet voimansa ja sanoutuneet irti lännen tukemasta Syyrian kansalliskongressista ja sotilasneuvostosta.

Syyrian keskiosissa taas on syntynyt äskettäin uusi islamistinen "Army of Islam"-niminen yhteenliittymä, joka kokosi alleen 43 eri ryhmittymää, mukaan lukien osia paikallisesta Vapaan Syyrian armeijasta sekä paikalliset islamistit.

Edellä mainittu Aleppon seudun FSA (oli viimeinen ns. lännen mittareilla salonkikelpoinen pala kapinallisia, siis siitä huolimatta että sekin oli syyllistynyt alawiittien ja kristittyjen joukkosurmiin sekä ilmeisesti osallisena viime kevättalvena tapahtuneissa kaasuhyökkäyksissä Syyrian armeijan joukkoja vastaan. Nyt se ei ole enää edes nimellisesti "sekulaari".

FSA:sta eronneet ja islamistisen lipun alle ryhmittäytyneet joukot muodostavat yhteensä suurimaan osan koko Pohjois-Syyrian kapinallisista. Kyseeessä oli FSA:n lähes kaikki merkittävimmät ja voimakkaimmat joukko-osastot kuten ns. 11. divisioona ja sen Damaskoksessa ja Aleppossa toimivat osastot. Ja juuri näitä joukko-osastoja USA on aseistanut ja  tukenut. Nyt näille joukoille toimitetut aseet ovat päätymässä - vastoin USA:n ja Ranskan ulko- ja pääministerien vakuutteluja - myös islamisteille. Yhteensä ryhmät muodostavat useiden kymmenien tuhansien taistelijoiden suuruisen armeijan. Ja kun tiedämme, että kapinallisten joukoissa sotii yhteensäkin arviolta noin 100.000 taistelijaa, joista muutaman viikon takaisen brittitutkimuksen mukaan vain puolet eli noin  50.000 miestä kuului (silloin) "sekulaareihin tai kansallimielisiin" ryhmiin, niin tämä uudelleenryhmittyminen islamismin lipun alle on erittäin merkittävä suunnanmuutos siinä, mihin kapinaliike on menossa.

Johtopäätös: Se, mikä tunnettiin vielä vasta lännen tukeman Vapaan Syyrian Armeijana, sekulaarina toimijana jolle länsi on toimittanut runsaasti aseita ja muuta tukea, on juuri käytännössä lakannut edustamasta Syyrian kapinallisten valtalinjaa. Käytännössä se on suurilta osiltaan lakannut ja sen osat ovat siirtyneet islamistien lippujen alle. Ulkomailla istuva lännen masinoima Terijoen"Vapaan Syyrian hallitus" eli Syyrian kansalliskongressi on siis juuri menettänyt viimeisenkin otteensa Syyrian tapahtumiin. Sillä ei ole enää takanaa mitään merkittävässä asemassa kapinaliikkeessä olevaa ryhmää, saatika että mikään Syyrian kapinallisjoukoista olisi (edes koskaan ollut) sen komennossa.

Kun tämä tarjottimellinen ekskrementti-täytteisiä tryffeleitä on Syyrian tarjottimella, niin olisi nyt syytä kysyä länsimaiden johdolta että Kuis ny suut pannaan?

Syyrian sota Maailmansodan esinäytöksenä? Venäjän asema ja Israelin turvallisuus

On mielenkiintoista seurata medianäytelmää USA:n hyökkäysvalmisteluista Syyriaan. Pidän iskua Syyriaan hyvin todennäköisenä, vaikka se kohdistuneekin ns. väärään osapuoleen eli Syyrian armeijan tukikohtiin eikä kaasua käyttäneisiin Syyrian Al-Qaidaan tai salafistiseen Al-Nusraan.

Toivon kuitenkin todella, että että länsi ei iskisi (tai jos iskee niin kapinallisia, hehän tuota kaasua käyttivät) ja että sodan välitön seuraus olisi vain Syyrian jakaantuminen kahtia, mikä realiteetit huomioiden olisi vähiten paha vaihtoehto syyrialaisten siviilien kannalta. Tämä ei tietenkään olisi USA:n ja lännen etu.

Syyrian jakautuminen kahtia säästäisi kummankin osapuolen siviilit toisen osapuolen kostolta (verrattuna jos jompikumpi voittaisi suvereenisti), mutta ennen kaikkea se voisi pitää koko keskisen Euraasian geopoliittisen tilanteen tasapainossa, mikä olisi erittäin tärkeää, sillä Syyrian kaatumisen domino-seuraus olisi/on väistämättä se, että Venäjä joutuisi omien intressiensä vuoksi pakotetusti tekemään sotilasliiton Iranin kanssa.

Venäjä olisi pakotettu syvempään turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön Iranin kanssa, sillä Iranin kaatuminen USA:n syliin päästäisi USA:n "takaovesta" Venäjän takapihalle Keski-Aasiaan. Geopoliittisella shakkilaudalla kyse olisi shakkimatista, ja Moskovalle olisi siinä vaiheessa lähes sama nostaa valkoinen lippu salkoon ja ilmoittaa, että Venäjä hakee NATO:n jäsenyyttä.

Venäjä kuitenkin kammoksuu ajatustakin liittoumisesta Iranin kanssa, sillä se ei halua liittoutua minkään islamisti-hihhulihallinnon kanssa. Siksi yksi merkittävä syy sille miksi Venäjä tukee Syyrian hallintoa on - välittömien talous- ja sotilasintressien ohella - juurikin se, että seuraavana olisi vuorossa Iran ja sitten Venäjän omat "takapihat". Suhteellisesti (Lähi-idän mittakaavassa) Assadin hallinto on nimittäin sekulaari diktatuuri, eikä Venäjä halua todellakaan antaa Al-Qaidalle tai Jabhat Al-Nusran kaltaisille jihadistisille liikkeille yhtään enempää jalansijaa Lähi-idässä. Venäjä siis tukee Assadia vähän samoilla motiiveilla kuin USA aiemmin Mubarakin kaltaisia diktaattoreita.

Jos Syyria kaatuu, Venäjä joutuu avoimesti liittoutumaan Iraniin kanssa estääkseen USA:ta tulemasta omalle takapihalleen. Se taas johtaisi väistämättä jonkinlaiseen "kylmään sotaan"; Turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristymiseen Persian lahdella ja puolustusmenojen kasvattamiseen, jne. millä olisi haitallisia vaikutuksia Venäjän taloudelle ja kansainväliselle asemalle.

Merkittävin seuraus pakkoliitosta Iranin kanssa olisi ennen kaikkea se, että suursodan uhka lännen kanssa kasvaisi. USA nimittäin edelleen haluaisi mennä Iraniin, mikä hinku Moskova-Teheran-liiton jälkeen sotatilanteessa johtaisi rintaman leviämiseen Eurooppaan NATO-Venäjä matsina. Ja siitä voi itsekukin päätellä, mikä olisi Suomen asema sellaisessa rytinässä (mistä olen kirjoittanut monta kertaa aiemmin).

Toisessa vaakakupissa on siis lännen talous- ja öljyintressit ja toisessa uusi "kylmä sota" ja suursodan uhka - myös Euroopalle. Siksi toivon, ettei Assad kaadu, koska jos kaatuu, seuraava iso rätinä välivaiheen jäkeen olisikin sitten paljon laajempi. Siksi status quon säilyttäminen olisi kova sana.

Mutta mitä tekee Israel?

Israel tuki avoimesti kapinallisia pari vuotta, aina viime keväälle asti, toimittamalla mm. ruokaa, lääkkeitä, viestintävälineitä ja tiedustelutietoa, jne.

Sitten Israel lopetti (ainakin avoimen) konkreettisen tuen kapinallisille. Moni ei ole vielä pannut merkille, että Israel pisti huhti-toukokuun taitteessa jäihin materiaaliavun kapinallisille.

Syitä tähän on useita, kuten mahdollinen kemiallisilla aseilla tehtävän kostoiskun pelko, jos Israel olisi avoimesti Assadia vastustavan osapuolen kannalla.

Mutta ennen kaikkea päätökselle oli kaksi syytä:

a) Israelin hallituksessa ja laajemminkin alettiin nähdä, että kapinallisten voittaessa Syyria ajautuisi Al-Qaidan ja salafistien käsiin, ja

b) Alkuvuodesta tapahtunut kemiallisten aseiden joutuminen kapinallisten käsiin, ja tästä seuraava käytännön tosiasia, että on pahimmillaan vain ajan kysymys, päätyvätkö nämä pimeiden markkinoiden kautta myös mm. Hizbollahille tai Hamasille.

Hizbollahilla tai Hamasilla kun on jo kattava raskas raketiheitinkalusto, eikä heillä olisi mitään inhimillisiä pidäkkeitä säästellä siviiliuhreja - varsinkaan jos nämä ovat juutalaisia.

Israelin mediassa (mm. Jerusalem Post) on ollut myös viime kevään ja kesän mittaan monia puheenvuoroja, joissa on avoimesti vaadittu jopa maan hallitusta alkamaan tukea vaivihkaa Assadin hallintoa.

Eli vaikka sionistisalaliitto-intoilijoiden ja muiden mielestä olisikin loogista, että Israelin johto kaikin tavoin ajaisi Syyriaa nurin koska rynkky+sinko -barbaarifanaatikot ovat pienempi uhka kuin hyvin organisoitu armeija á la Syyrian valtio, niin täytyy muistaa, että rynkky+sinko+sariiniohjus -barbaarifanaatikot ovatkin aivan eri asia.

Toisin kuin Assadin hallinto, kapinallisille on yksi ja sama vaikka heidän joukkotuhoaseensa käynnistäisivät Kolmannen Maailmansodan. Siksi toivon, että Syyrian armeija ja hallitus joko voittaa sodan tai että Syyria hajoaa kahtia ja Assadin hallinto ainakin pysyy pystyssä Länsi-Syyriassa, ja joukkotuhoaseet - ainakin ne jotka eivät tuhoudu sodan jaloissa - pysyvät mieluummin Assadin kellareissa turvassa kuin päätyvät al-nusralaisten kaltaisille verenhimoisille latvaperseille.

Ja minä siis sanon tämän henkilönä, joka tukee Israelin turvallisuusintressejä sen välittömillä lähialueilla (Gaza, Siinai, Etelä-Libanon, Golan ja Länsiranta) sekä USA:n turvallisuusintressejä Persian lahdella, mutta en pahemmin diggaile sen ja USA:n mahdollista yhteistyötä koskien laajempia lännen vallan kasvattamishankkeita Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa.

Syyrian hallinto ja Baath-puolueen tausta

Älköön lukija käsitäkö minua väärin. Minulla ei ole ns. harhaluuloja Syyrian hallinnon luonteesta: Sekulaari alawiittien vähemmistödiktatuuri/sotilasdiktatuuri eli kansanomaisesti "fasistinen", ja muistuttaa(muistutti) Irakia ennen sotia.

Baath-puoluehan (tai puolueet) perustettiin 30-luvulla NSDAP:n mallin mukaan, jonka aatteellinen perintö on muuten yleisemminkin varsin merkittävä "arabinationalismin" ja/tai "arabisosialismin" aatteellinen lähtökohta (mikä toki häivytettiin II MS:n jälkeen kun liittouduttiin NL:n kanssa).

En myöskään elättele harhakuvitelmia, että Syyria ja Israel koskaan pääsisivät juuri minkäänlaiseen vakiintunutta aselepolinjaa kummempaan sopuun Golanin kukkuloista. En yhtään epäile, etteikö siellä olisi Syyrian aloittamana sodittu jo useampikin "Jom Kippur"-revanssisota ellei Israelilla olisi mm. ydinpelotettaan.

Silti Assad hallintoineen on sekä mielestäni parempi vaihtoehto vallassa (ainakin puolessa Syyriasta) kuin Al-Qaidan/Al-Nusran lahtari-sekopäät, näin sekä syyrialaisten siviilien että koko Euraasian turvallisuuden kannalta.

Olen kuitenkin pessimisti sen suhteen, etteikö rähinä tästä vielä eskaloituisi ja johtaisi Euraasian geopoliittisen tasapainon pahaan järkkymiseen (kuten olen ennustellut).

Modattu kuva: kapinalliset lataamassa kaasuammusta raskaaseen heittimeen - ja USA:n puolustusministeri

-Oh really?

Syyrian armeija vs. "Syyrian" kapinalliset

------------------------------------------
[Lisäys 7.9.9] Tässä on vähän kiistanalainen lähde (Infowars), mutta laitan tämän tähän silti:

http://www.infowars.com/the-syrian-war-what-youre-not-being-told/

Toinen mielenkiintoinen: Videolla katolinen nunna valittaa miten Latakiassa Alaweihin kohdistunutta suurta joukkomurhaa ei mitenkään uutisoitu läntisissä medioissa. Suomessakin oli pikku uutinen, että Syyrian armeija ajoi jihadistit pois 12 alawiitti-kylästä, mutta sitä ei kerrottu mitä siellä oli tapahtunut. Lisäksi näkemyksiä kemiallisen aseiden todistusaineiston epämääräisyydestä.

http://rt.com/op-edge/mother-chemical-attack-footage-fraud-509/

"What I want to ask first of all is how the international community can ignore the brutal killing spree in Latakia on Laylat al-Qadr early in the morning of August 5, an attack that affected more than 500 people, including children, women and the elderly. They were all slaughtered. The atrocities committed exceed any scale. But there was close to nothing about it in the international mass media. There was only one small article in “The Independent”, I believe. "

Video: Syyrian kapinalliset myöntävät kemiallisten aseiden käytön

“We’ll kill their women and children like Osama Bin Laden said”

Henkilö videolla, Nadeem Baloosh, on Riyadh Al-Abdeen -nimisen kapinallisryhmän jäsen. Kyseinen ryhmä on aktiivinen Syyriassa Latakian alueella:

http://www.infowars.com/video-syrian-rebel-admits-using-chemical-weapons/


Tässä myös BBC:n artikkeli, aiemmin keväältä, jolloin kapinalliset käyttivät sariinia. Tuolloin YK:n tutkimuskomission jäsen Carla del Ponte sanoi, että hän oli tyrmistynyt saatuaan selville, että kapinalliset olivat käyttäneet kaasua:

http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-22424188

Samasta suomalainen Aamulehti:

"YK: Syyrian kapinallisten epäillään käyttäneen sariinia

YK epäilee Syyrian kapinallisten käyttäneen hermokaasu sariinia. Järjestö on kerännyt todistusaineistoa hoitohenkilökunnalta ja Syyrian sisällissodan uhreilta saadakseen selville, ovatko osapuolet käyttäneet kiellettyjä kemiallisia aseita.

Todistusaineiston perusteella on vahvoja epäilyjä siitä, että kapinalliset olisivat käyttäneet sariinia, kertoo YK-komission edustaja Carla Del Ponte.

Näyttöä ei sen sijaan ole siitä, että hallituksen joukot olisivat käyttäneet hermokaasua."
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194811726142/artikkeli/yk+syyrian+kapinallisten+epaillaan+kayttaneen+sariinia.html

Ja tässä Veteran Intelligence Professionals for Sanityn Obamalle lähettämän muistion koskien 21pvän kaasuiskuja Syyriassa:
http://consortiumnews.com/2013/09/06/obama-warned-on-syrian-intel/
-----------------------------------

[Edit 9.9. lisäys] Länsimediassa laajalti levinnyt video, jossa kuvattiin kaasuiskussa kuolleit lapsia on paljastunut lavastukseksi - ja vieläpä mitä julmimmalla tavalla: Kyseiset lapset oli kapinallisten toimesta kidnapattu kapinallisten toimesta joukkohautaan tapetuilta vanhemmiltaan pari viikkoa aiemmin 200 km pohjoisempaa Latakian alueen alawiittikylistä (linkki joukkomurhatapaukseen ylempänä), ja nämä lapset oli vähän ennen iskua tapettu ilmeisesti jollain myrkyllä propaganda-lavastustarkoituksessa, juurikin kapinallisten toimesta, samojen, jotka videolla hihhuloivat vaatien kostoa Assadille:

http://www.voltairenet.org/article180149.html

"All observers have noted the high proportion of children among the victims. The United States has counted 426, or more than a third. Some observers, but neither those of the US nor their French counterparts, were intrigued to find that victims were almost all of the same age and they had no families to cry over them. Stranger still, the gas would have killed children and adult men, but would have spared women.

The wide distribution of satellite channel images of victims allowed Alawite families near Latakia to recognize their children who had been abducted two weeks prior by the "rebels." This identification was long in coming because there are few survivors of the massacre by the allies of the United States, the United Kingdom and France in loyalist villages where more than a thousand bodies of civilians were discovered in mass graves."
-----------------------------------

Syyrian kaasuiskut ja USA:n kasvojenmenetys

Nyt kyllä myötähävettää USA:n puolesta.

Amerikan statukselle ja asemalle tämä Syyrian kaasuiskuepisodi oli ja on kyllä jo melkoista myrkkyä. Ja presidentti Obaman veto viedä sittenkin isku Syyriaan kongressin päätettäväksi on kyllä tässä vaiheessa aika epätoivoinen kasvojenpesuyritys.

Riippumattomia uutislähteitä seuraaville on meinaan melko selvää, että USA on ajanut/ajamassa diplomaattiseen miinaan, joka tuo herkän hymyn maan vastapelureiden ja erityisesti Venäjän presidentti Vladimir Putinin kasvoille.

Syyriassa on tehty jo nimittäin 7 iskua kemiallisilla aseilla, joissa kaikissa on kuollut joko Syyrian armeijan sotilaita ja/tai hallitusta kannattavia siviilejä. Näistä iskuista vain 4:stä on edes liiemmälti uutisoitu isoissa länsimedioissa. Ketään ei kiinnosta esim. 450 kuollutta Syyrian armeijan sotilasta, kun iskun tekijöinä olivat kapinalliset.

Todistettavaa faktaa on, että kapinalliset pitivät jo viime vuonna vähän aikaa hallussa osaa tukikohdasta, jossa säilytettiin taistelukaasuja. Todistettavaa on, että kapinalliset kähvelsivät sieltä mm. raskaan heittimen ja siihen ammuksia, jotka voidaan täyttää kaasulla - pistivätpä vielä aseen testauksesta videota YouTubeenkin. Armeija hääti kapinalliset pois tukikohdasta, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Tilanne on nyt se, että USA on ajanut kympillä diplomaattiseen miinaan. Jos oikeasti pitäisivät lupauksistaan ja sanastaan kiinni, että joukkotuhoaseen käyttö on ns. "punainen linja", jonka ylittämisestä seuraa USA:n puuttuminen asioihin, joutuisivat amerikkalaiset pommittamaan omia liittolaisiaan eli kapinallisia, joita he ovat kaikin tavoin tukeneet, kouluttaneet, aseistaneet - ja johtaneet - jo vuosia.

Ja taas epätoivoiset yritykset syyn vierittämiseksi Syyrian hallitukselle ovat yhtä tuhoon tuomittua kuin Espanjan hallituksen yritykset aikanaan syyttää Madridin terrori-iskuista baskiseparatisteja: ei mene läpi.

Suuri osa maailman tiedusteluyhteisöjä ja diplomaattikuntia tietää jo todellisuudessa varsin hyvin mitä on tekeillä ja on tapahtunut. Venäjä, Kiina, Iran, jne. USA:n vastapelaajat hihittelevät vahingoniloisina: Jos amerikkalaiset pommittavat Assadia, sen jälkeen kun ovat katselleet läpi kapinallisten tekemät kaasuiskut, länsi menettää USA:n johdolla kaiken sen mitä on jäljellä sen moraalisesta johtoasemasta ihmisoikeuksien puolustajana. Veikkaan, että Valkoisen talon isäntä ei halunne tulla tunnetuksi Barack"Hei, me kaveerataan joukkotuhoaseita käyttäneiden Al-Qaida -terroristien kanssa, ne on meitsin kavereita!" Obamana.

Toisaalta USA on jo diplomaattisesti nalkissa eli menettäneet uskottavuutensa de facto. USA:n viholliset nauravat jo ja saavat rohkaisua, mikä näkyy tulevaisuudessa suurempina ongelmian USA:lle. Geopoliittisessa pelissä kasvojen menetys ja heikkouden näennäinenkin osoittaminen muuttuvat konkreettisesti heikkoudeksi.

USA:lla on myös toinen paha ongelma: Isku Syyriaan levittäisi sodan välittömästi Persian lahdelle, koska Iran on sotilasliitossa Syyrian kanssa. Rähinän alkaessa mustan kullan hinta lähtisi sitä vauhtia yläviistoon, että USA:n niukasti elpyvä talous sukeltaisi saman tien takaisin lamaan. Sota+lama olisi myrkkyä. Pitäisi saada hyvin nopea voitto Assadista (ja Iranista) ja Syyrian armeijasta, ja niin nopeasti sitä ei saataisi, että talousröhnäys estyisi.

Jenkkien mainetta voisi parantaa nöyrtyminen ja osallistuminen yhdessä Venäjän kanssa Syyrian raunanneuvotteluihin - näennäisesti Venäjän rinnalla - mikä edes vähän toisi RauhanObama^TM-mainetta. Ja käytännössä kaikki silloinkin tajuaisivat, että nyt on supervalta joutunut perääntymään, ja se olisi erittäin suuri diplomaattinen voitto ja valtava virtuaalinen sulka Venäjän ja Putinin hatussa, decisive diplomatic victory, jos tämä olisi CIV-skenaario.

Ja tässä tapauksessa USA joutuu hyväksymään Syyrian jaon ja sen, että Iranin ja Venäjän liittolainen - Assadin alawiitti-Syyria - muodostuisi tiukkaan kuin tatti juuri maan länsiosaan ja rannikolle eli Välimeren altaan valtavien kaasu- ja öljyvarojen äärelle, ja juuri niiden haltuunoton takiahan (Iran-intressin ohella) koko sisällissota lietsottiin käyntiin.

Syyrian iskun vieminen kongressin päätettäväksi ja vetäytyminen hankkeesta kongressin näyttäessä punaista valoa, voi siis näennäisesti pelastaa Obaman kasvot, mutta sanansa syö ja kasvonsa Supervalta nimeltä USA käytännössä menettää (ja tunnustaa samalla tappion Syyriassa), iski jenkit Syyriaan tai ei.

USA:lla on siis vain huonoja vaihtoehtoja. Itse valitsisin moraalisen kasvojensäilytyksen pommittamalla Syyrian Al-Qaidaa ja vetämällä aseellisen tuen salafisteilta.

Suurvallat apajilla - Panokset Syyriassa kovenevat

Kirjoitin jo vuosi sitten Syyrian mahdollisesta hajoamisesta kahtia, sekä sen seurauksista. erityisesti liittyen suurvaltojen kilpailuun Itäisen Välimeren alueen öljy- ja kaasuvarannoista. Nyt tämän mahdollisuuden toteutumiseen ovat alkaneet kiinnittää huomiota muutkin.

Erityisesti näitä spekulaatioita on lisännyt eilen uutisoitu ja lännen silmissä ei toivottu – vaikkakin odotettu – Syyrian armeijan eteneminen; kapinallisten epävirallinen pääkaupunki Homs joutui olennaisilta osiltaan armeijan haltuun. Yleisesti pidetään lähinnä vain ajan kysymyksenä sitä, että armeija valtaa koko kaupungin takaisin kapinallisilta. Tämä heikentää entisestään kapinallisia, joille jo taannoinen pohjois-eteläsuuntaisen moottoritien – Syyrian pääväylän - joutuminen olennaisilta osiltaan hallituksen valvontaan oli paha logistinen isku.

Sota on siis edennyt sille tasolle, että panokset kovenevat; ellei länsi puutu aktiivisesti peliin, Assad liittolaisineen on voittamassa, mikä olisi lännelle ja sen arabiliittolaisille erittäin paha moraalinen isku ja kasvojen menetys. Erityisesti Yhdysvalloille tämä olisi nykyisessä tilanteessa erittäin ikävä asia.

Homsin todennäköinen kaatuminen kokonaan takaisin Syyrian hallinnon haltuun tulee olemaan Assadin hallinon kannalta eräänlainen “puolivälitavoite”, sillä sen jälkeen se pystyy vakiinnuttamaan asemansa Syyrian etelä- ja keskiosissa ja sillä on hallussaan suora yhteys pääkaupunki Damaskuksesta Välimeren rannikolle. Sen seurauksena Assadin hallinto pystyy jälleen hallitsemaan koko Länsi-Syyriaa, ja Assadin joukot pääsisivät etenemään kohti viimeistä suurta kapinallisten keskusta, pohjoisen Aleppoa.

Syyrian kriisi on jo käytännössä levinnyt maan rajojen yli, sillä Hizhbollahin ja Kurdien liittyttyä mukaan aktiiviseen taisteluun, Libanonista ja Turkista sekä jossain määrin Israelista on tullut sodan osapuolia; Israel on alkanut tehdä enemmän ja vähemmän säännöllisesti pieniä ilmaiskuja Syyrian puolelle, ja Syyrian pohjoisosissa Turkki on vaivihkaa joutunut osallistumaan pienessä määrin mukaan taisteluihin, joita kurdit ja paikallinen Al-Qaida (kapinalliset) käyvät keskenään.

Syyrian koillisosien kurdit vaativat itselleen autonomiaa, mikä olisi vakava ongelma Turkille. Turkki on tämän vuoksi joutunut neuvottelupöytään kurdien kanssa, koska paineet Turkin omalla kurdialueella kasvaisivat autonomian myötä. Ja kurdithan saavat autonomiansa jos Assad voittaa, sillä Damaskos on jo tehnyt heidän kanssaan asiasta sopimuksen – Turkin kiusaksi – kostoksi siitä, että Turkki on aktiivisesti tukenut, huoltanut ja aseistanut kapinallisia.

Kysymys kuuluu, mitä länsi aikoo seuraavaksi tehdä, ja milloin? Koska itäisen Välimeren altaan energiavarannot, joista olen pariinkin otteeseen kirjoitellut – ovat yhdessä yleisen geopoliittisen valtapelin ohella – ovat se todellinen syy minkä takia länsi alun perinkin alkoi hiillostaa Assadia pois vallasta, niin nyt tilanne alkaa olla sellainen, että jotain lännen on pakko tehdä. Ellei sitten tosissaan haluta sallia shiialaista, lännelle vihamielistä, Venäjän ja Kiinan kanssa tiukasti liittoutunutta öljy- ja kaasuvaltiota Välimeren rannalla.

Koska kapinalliset eivät ole onnistuneet “hoitamaan hommaansa”, USA:lla voi olla vain muutama kuukausi aikaa tehdä “jotain”, tai muuten Assadin armeija marssii Aleppoon – viimeiseen suureen kapinallisten tukikohtaan. Tällainen olisi seurausten sutheen USA:n kannalta juuri nyt perin ikävää, niin USA:n arvovallan kannalta ulkomailla kuin Obaman hallinnon kannalta kotimaan politiikassa.

USA on satsannut paljon poliittista arvovaltaa ja pääomaa sen eteen, että Assadin hallinto kaatuu, ja geopoliittisesti Syyrian hallinon kaatumisessa pelissä olisi lopulta myös kyse ”tiestä Teheraniin” eli pääsystä Iranin niskan päälle. Jos Assad ei kaadu, USA:lla menisi vuosikausien poliittiset ja taloudelliset panostukset ja jopa yli vuosikymmen sitten laadittu strateginen suunnitelma uusiksi. Lisäksi Assadin hallinnon selviytyminen olisi strateginen voitto Venäjälle, Kiinalle ja Iranille, millä olisi taas kiusallisia domino-vaikutuksia ympäri Euraasiaa. Paljon on siis menetettävää.

Silti USA:lla on juuri nyt varsin heikosti halua puuttua tilanteeseen mitenkään suoraan, johtuen mahdollisen sodan miljardikustannuksista, Kylmän Sodan tyylisestä kilpailevien suurvaltojen massiivisesta tuen lisääntymisestä vastapuolelle ja USA:n oman taloudellisesta heikkoudesta. Suora puuttuminen sitoisi USA:n kädet likaiseen kriisiin, josta voisi tulla ”uusi Vietnam”; Sota leviäisi Persian lahdelle Syyrian-Iranin puolustusliiton vuoksi, joten USA liittolaisineen joutuisi väistämättä laajempaan sotaan tilanteessa, jossa sillä olisi vain hävittävää ja sen kilpailijoilla taas voitettavaa, koska Venäjä ja Kiina eivät olisi suoranaisesti sekaantuneet konfliktiin mutta voisivat tukea kulissien takaa vastapuolia minkä kerkeävät.

Siksi USA onkin valinnut toisen tien; Se on vastattain avoimesti alkanut tukea kapinallisia asein. Tähän astihan niitä on toimitettu lähinnä kiertoteitä savuverhon suojissa. USA:n raskaan aseavun turvin kapinalliset voivat pystyä pysäyttämään Assadin joukkojen etenemisen, mutta se ei pelkästään riitä, sillä pitäisi pystyä kaatamaan koko Assadin hallinto. Pelkkä pysäyttäminen kun käytännössä vakiinnuttaisi Syyrian jakautumisen kahtia – ja pitäisi lännelle vihamielisen hallituksen vallassa juuri niillä alueilla – rannikolla ja Etelä-Syyriassa – mistä länsi erityisesti haluaisi Assadin ja shiia-hallinnon pois.

Syyrian konflikti on siis aikaa sitten lakannut olemasta vain sisällissota. Suurvalloilla, erityisesti Venäjällä ja USA:lla, on aivan liian paljon intressejä pelissä, jotta ne voisivat antaa vapaaehtoisesti toiselle osapuolelle periksi. Siksi meillä on edessämme Kylmän sodan aikakauden tyylinen näytös.

Kirjoitin vuosi sitten, että Itäisen Välimeren pohjukasta tulee energiavarantojen takia uusi ”Persian lahti”, ja jos Syyrian jakautuminen toteutuu, se näyttää käyvän nopeammin kuin luulinkaan.

Egypti vs Egypti; Marssi veitsen terällä ja USA:n heikko asema

Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, tilanne Egyptissä näyttää entistä huonommalta viime viikkojen kehityksen valossa. Ei sillä, etteikö se olisi näyttänyt huonolta jo aiemminkin.

Lähi-itä on jo pitkään ollut matkalla kohti omaa uskonsotien aikaansa - omaa 1500-1600-lukuaan kuten jotkut kirjoittajat ovat luonnehtineet - mutta tilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin Euroopassa vastaavana kriisiaikana, sillä toisin kuin 1500-1600-luvun Euroopassa, Lähi-idässä on läsnä vahvasti maaosan ulkopuoliset suurvallat ja talousintressit.

Asetelma ei ole yksioikoinen myöskään sikäli että toisin kuin Syyria ja Irak (sekä Arabian niemimaa), alueen perinteinen kulttuurinen  johtotähti Egypti ei niinkään ole jakaunut kahteen leiriin islamin kahden eri valtavirran eli shiiat vs sunnit -akselin mukaan, vaan enemmänkin konservatiiviset muslimit ja islamistit vs. sekulaarit muslimit, kristityt ja länsimaistunut eliitti-akselilla. Tässä mielessä (kuten aiemmin totesin) maan sosio-poliittisesti leireihin muistuttaa enemmän Libanonia 70-luvun alussa ennen sisällissotaa kuin muita alueen maita.

Mielenkiintoista kuviossa on taloustilanteen kehittyminen; se nimittäin ratkaisee, suistuuko maa sisällissotaan ja miten pian. Egyptin väliaikaishallinto on hakenut rahallista tukea mm. Saudeilta. Asiahan on nimittäin niin, että Saudi-Arabia suhtautui lievästi sanoen varsin kriittisesti Mursiin ja muslimiveljeskuntaan, koska se katsoi muslimiveljeskunnan politiikan johtavan epävakauden pahenemiseen koko aluella. Onkin spekuloitu, missä määrin Mursin syrjäyttäminen on tapahtunut Saudien tuella, tai ainakin missä määrin Mursin kaatumisen mahdollisti Saudien tuen puute.

Alueen maista vain Saudeilla on keinot saada Egyptin tilanne pysymään edes väliaikaisesti lapasessa, sillä Egypti on korruptoitunut kaivo, joka tarvitsee pystyssä pysyäkseen noi noin 20 miljardia dollaria apuja tai tukea vuodessa, ja maan ruokavarastoissa on vehnää vain pariksi kuukaudeksi. Tilanne voi pysyä hallinnassa siis joten kuten hallinnassa joko Saudien tai vaihtoehtoisesti lännen tuella, edellyttäen että islamistit eivät aloita rähinää. Jos rahaa tulee, niin tilanne voi joksikin aikaa rauhoittua. Toistaiseksi mediossa on liikkunut tietoa noin 8 mrd:n Saudi-lainan myöntämisestä.

Saudeilla on toinenkin syy puuttua Egyptin tilanteeseen, nimittäin se, että he ovat kyynärpäitään myöten sekaantuneet Syyrian sisällissotaan. Ongelmana on se, että toisaalta Riad ei halua Iranin ja Assadin shiiojen korjaavan pottia Syyriassa, mutta toisaalta he pelkäävät tukea kapinallisten sunnalaisia ääriaineksia, jotka saattavat kääntyä Saudien omaa kuningaskuntaa vastaan.

Tätä taustaa vasten onkin esitetty, että Saudit olisivat olleet se Primus Motor, joka sai Egyptin armeijan johdon tekemään vallankeikauksen: Armeija antoi Mursille 48 h aikaa vain muutama päivä sen jälkeen kun Mursi ensin katkaissut diplomaattisuhteen Assadin hallintoon ja oli ilmoittanut, että Egypti lähtee aktiivisesti tukemaan Syyrian kapinallisia mm. toimittamalla aseita.

Saudit ilmeisesti pelkäsivät Egyptin muslimiveljeskunnan vaikutusvallan kasvavan Syyrian salafisti-kapinallisten keskuudessa, mikä olisi suhteessa vähentänyt Saudien vaikutusvaltaa kapinallisten keskuudessa tarjoamalla salafisteille toisen tuki- ja "suuntautumisvaihtoehdon" sekä Saudien kannalta entisestään lisänyt ylempänä kuvatun "omat koirat purevat"-vaihtoehdon toteutumisriskiä. Joka tapauksessa Mursin ja hänen hallintonsa kaatuminen vähentää ainakin lyhyellä tähtäimellä Riadin huolta ääriainesten karkaamisesta heidän vaikutusvaltansa ulottumattomiin sekä lisää Saudi-Arabian vaikutusvaltaa alueella.

Täytyy muistaa, että Egyptissä ei ole ollut - eikä luultavasti tule olemaankaan - demokratiaa, ei sotilasjuntan hallitessa, eikä myöskään muslimiveljeskunnan vallassa ollessa. Nyt vallasta syösty muslimiveljeskuntahan on lähinnä teokraattista fasistista yksipuoluejärjestelmää ajava uskonnollis-ideloginen puolue. Koko Mursin ja islamistiveljeskunnan vuoden kestäneen valtajakson aikana sekularismia oli kitketty yhteiskunnasta koko ajan tiukentuvilla määräyksillä ja vähemmistöt - varsinkin kristityt - olivat koko ajan ahtaammalla.

Mutta tilanne ei tästä näkökulmasta parane välttämättä sotilasjuntankaan myötä: Maan nykyinen johtaja, Egyptin armeijan komentaja Abdel-Fatah al-Sisi kun ei ole mikään demokraatti: hänkin on islamisti, tosin vähän eri tavalla kuin muslimiveljeskunta, sillä hänellä arvellaan olevan suhteet kunnossa Saudeihin. Merkille pantavaa onkin, että Saudien rahallisesti avokätisesti tukema salafistinen radikaali-islamistinen Nour-puolue tuki sotilasvallankaappausta siinä missä muut salafistit lähtivät kadulle mellakoimaan Muslimiveljeskunnan kanssa. Johtopäätös: Ilman Saudeja koko sotilasvallankaappausta ei olisi tullut, ja ilman Saudien uskonnollis-poliittista vaikutusvaltaa sisäpolitiikassa vallankaappausyritys, jos sellainen olisi tehty, olisi epäonnistunut

USA:n rooli ja asema Egyptissä on varsin mielenkiintoinen: Obaman hallinto on varovaisesti tukenut Mursin hallintoa, ja USA on perinteisesti ollut Egyptin ykkösliittolainen maan ollessa riippuvainen sekä avustusviljasta että avustusdollareista. Tämän hetkisessä käymistilassa sen vaikutusvalta maan asioihin on kuitenkin heikompi kuin vuosikymmeniin. Oire tästä on esimerkiksi se, miten USA:n suosikin Mohammed El-Baradein ei annettu nousta väliaikaishallintoon, vaan nimitys vedettiin pois Saudien vastustuksesta.

Obaman hallinto, joka tuki varovaisesti Mursia, on kärsinyt vallankaappauksessa lievän kasvojenmenetyksen. Lisäksi USA:lla ei ole - toisin kuin Mobarakin aikana -joko varaa tai arvovaltaa tukea Egyptin sotilasjunttaa yksin, koska he olivat mukana kaatamassa Mobarakia (ja samalla suututtivat monet entiset liittolaisensa maan hallinnossa) ja he tarvitsevat Riadin tukea. Ilman Saudien tukea USA:n intressit maassa olisivat todella heikossa hapessa.

Joka tapauksessa, koska Egypti on sekä ruoan että energian suhteen täysin riippuvainen ulkovalloista ja näiden tuesta, sen hallinto ei kykene ratkaisemaan itsenäisesti omia ongelmiaan. Samaan aikaan aloite siitä, lähteekö sisäinen väkivalta lapasesta vaiko ei, riippuu sekä Riadista että Muslimiveljeskunnasta: Jos väliaikaishallinto ei saa ulkomaista tukea tai ei näiden tuellakaan onnistu helpottamaan taloudellisia oloja, islamistit voivat silti suistaa maan sisällissotaan.

Kaaos leviää: Sisällissota Egyptiin ja muihin lähimaihin?

Olen kirjoittanut useaan otteeseen Lähi-idän tilanteesta, ennustaen melkoista ryminää. Alueen rakenteellinen epävakaus on toki ollut tiedossa maailman tapista, samoin kuin sen geopoliittinen painoarvo ja ruutitynnyri-ominaisuudet.

Nyt ollaan kuitenkin syöksymässä kohti sellaista epävakauden aikaa, ettei moista ole Lähi-idässäkään nähty satoihin vuosiin (toki vastaavia tilanteita löytyy kauempaa historiasta vaikka kuinka paljon).

Pelissä on itäisen Välimeren altaan valtavat energiavarat, jotka ovat perimmäinen syy mm. siihen, ettei EU mistään hinnasta halua päästää Kreikkaa tai Kyprosta irti unionista tai rahaliitosta, ja samalla se puuttuva pala, joka selittää koko Syyrian sisällissodan taustasyyt. Kyse on suurvaltalpoliittisesta taustapelistä; valta-asemista ja koko valtavan energiavarannon hallinnasta.

Ja Israel on koko tämän kiehumapisteen tai myrskyn silmässä, varsin pätevästä syystä eli strategisesta sijainnista keskellä tätä energia- Jack Potia, sillä jos arviot pitävät paikkansa, maasta voi tulla Saudi-Arabian veroinen energiamahti.

Se, että Egypti on sisällissodan partaalla, ja että armeija pisti siellä islamisti-presidentin viralta on melkoisen tärkeä virstanpylväs kehityksessä, jota maalailin jo vajaa kaksi vuotta sitten. Tuolloin veikkasin, että Syyrian sodan muuttuminen islamin kahden eri lahkon väliseksi uskonsodaksi johtaisi saman shiiat vs. sunnit -rähinä leviäisi Irakiin, Jordaniaan ja Saudi-Arabiaan. Jo yli vuosi sitten uumoilin lisäksi, että Egyptin sisäinen kahtiajako voi johtaa sisällissotaan sielläkin.

Nyt näyttää, että uumoiluni olivat oikeansuuntaisia, ainakin Egyptin suhteen, jos tilanne vielä nykyisestä pahenee. Sisäinen kahtiajako muistuttaa Libanonia 1970-luvun taitteessa ennen sisällissotaa; sekulaarit ja kopti-kristityt vastaan islamistit (Libanonissahan maan väestöstä puolet oli kristittyjä vielä 1950-luvun lopulla, nyt sodan ja pakolaisaaltojen jälkeen enää kolmannes).

Siinaihan on käytännössä jo irtautunut Kairon keskuhallinnon alta, eikä Egyptin armeija kykene tekemään alueella muuta kuin pitämään hallussa niemimaan läpi menevät tiet sekä Israelin rajaa vasten olevat raja-asemat.

Irak on käytännössä kolmeen osaan jakautunut ruutitynnyri, ja jos alueellisista sunnit vs shiiat -kovapanosammunnoista tulee totta, niin maa romahtaa sisäänpäin pahemmin kuin Syyria.

Sen sijaan Turkin mellakat olivat minulle pienoinen yllätys. Se, mikä nyt jännittää on, ottaako Turkin armeija mallia Egyptistä. Samanlaiset pelinappulat; huono talous, suuri työttömyys, tyytymättömyys islamistihallitukseen, jne. vallitsee myös Turkissa. Miltä kuulostaisi sisäinen rähinä sotilaallisesti maailman vahvimmassa islamilaisessa maassa?

Ja todella mielenkiintoinen tapaus on Saudi-Arabia. Maan takapajuinen sunna-salafistinen hallinto pysyy pystyssä vain lännen öljyriippuvuuden ja dollareiden turvin, ja ulkomaille uskotellaan, että sisäisiä erimielisyyksiä ei olisi. Ja sehän ei ole totta.

Länsi- ja Koillis- Saudi-Arabiassa väestö on todellisuudessa huomattavassa määrin, osin jopa enemmistöltään, shiialaisia muslimeja. Eikä yhteinen uskonsuuntaus ole sunneillekaan mikään tae sisäisestä yhtenäisyydestä, sillä maa on käytännössä heimoyheiskunta. Maan länsiosan vanha valtaheimo, jonka Ibn-Saud hääti valta-asemista Mekan ja Medinan alueelta 1940-luvulla nykyisen Saudi-Arabian syntyessä, muistaa vielä katkerana silloista verilöylyä ja siitä asti jatkunutta sisäistä alistamista sekä nöyryyttämistä, eikä muutkaan heimot todellisuudessa suhtaudu kovin lämpimästi Saudeihin ja heidän heimonsa ylivaltaan. Saudien dynastian pysyminen, varsinkin taloustilanteen notkahtaessa ei siis ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.

Lisäksi tulee vielä Jordania, joka on käytännössä kahden eri valta-heimon alueisiin jakautunut maa, jossa on myös shiialaisvähemmistö. Jo vuosi sitten liikkui tietoja, että Levantin shiiat ovat yhdessä Iranin kanssa, Venäläisten taustatuella ja suostumuksella - kostoksi Syyrian suistamisesta kaaokseen - valmistelemassa Jordanian suistamista sisäiseen rähinään.

Lisäksi on luonnollista, että jos Syyrian kapinallisten asejoukot häviävät taistelun Assadia vastaan, tai heidän kätensä vapautuvat maan jakautuessa käytännössä kahdeksi valtioksi, salafisti- ja Al-Qaidalaisjoukot lähtevät riehumaan naapurimaihin, Israelin kanssa rauhan tehnyttä "sionisti-petturi"-kuningas Husseinia vastaan Jordaniaan ja Egyptiin, jossa heidän näkökulmastaan katsoen on selkeä "vääräuskoisia vastaan"-tilanne.

Pahimman skenaarion toteutuessa läntinen Lähi-itä - Israelia lukuun ottamatta (huom!) - on sortumassa islamilaisen maailman omaan sisäisten "uskonsotien" aikakauteen, kuten Eurooppa 1500- ja 1600-luvuilla.

Merkittävää tässä on, että tämän pahimman skenaarion toteutuessa Israelilla ei olisi lähinaapurustossaan - millään puolella - yhtään vakaata, vahvaa, järjestäytynyttä valtiota, jolla olisi vahva ja hyvin organisoitu armeija.

Kuten tiedämme, perinteisesti ainoa keino yhdistää keskenään tappelevat arabit ja lakaista sisäiset skismat väliaikaisesti maton alle on ollut yhteinen vihollinen; Israel. Entäpä jos ainoa keino, jolla shiia- ja sunni-arabijohtajat saavat järjestystä omaan laajamittaiseen kaaokseensa onkin tehdä "perinteiset"?

Tällöin Israelilla, alueen sotilaallisesti vahvimmalla valtiolla, olisi vastassa sisällissotien raiskaamat ja romahduttaneet naapurit; huonosti organisoituneita, heikosti johdettuja, huonolla tiedustelulla ja teknisesti heikosti varustettuja rynkky-sinko-kk-ja-jihadisti -massaa, joka äärimmäisen epätoivon vimmalla lähtee hakkaamaan päätä seinään.

Siinä tilanteessa ei ole kahta kysymystä siitä, mikä taho korjaa potin seuraavan alueellisen sodan jälkeen.

Jos arabikeväästä islamistien talveksi ja arabikadun verilöylyksi muuttunut rähinä vaihtuu epätoivoisten ja epäonnistuneiden sodaksi Israelia vastaan, veikkaan, että Israelin rajat kulkevat seuraavan sodan jälkeen jossain Siinailla, Akaban lahden itärannalla, nykyisessä Jordaniassa, Etelä-Syyriassa ja Libanonissa...