Talvisodan 105 kunnian päivää - Eli miten Englanti ja Ranska möivät Suomen Stalinille

Kuten tiedämme tuli tänään kuluneeksi 70 vuotta Talvisodan syttymisestä. Marraskuun 30. päivänä 1939 Neuvostoarmeija vyöryi rajojemme yli tarkoituksenaan laajentaa Stalinin imperiumia.

Kaikki olennainen tästä sodastamme, sen olosuhteista, taisteluista ja seurauksista lienee käsitelty tarpeeksi perusteellisesti jo moneen otteeseen. Sen sijaan sodan todellisia taustasyitä ei ole vieläkään kunnolla käsitelty.

Tämä on tarina siitä, ketkä olivat todelliset syylliset sotaan, ja miten pieni Suomi joutui ystäviensä pettämäksi. Alla olevat faktat löytyvät res. majuri Erkki Hautamäen kirjasta "Suomi myrskyn silmässä", osa I. Kirjan II. osa on vasta tulossa, ja ilmeisesti se vahvistaa kirjan ensimmäisen osan kertomaa viestiä.

Kirja ei luonnollisestikaan saanu julkaisulupaa 60-luvulla, joten se julkaistiin Ruotsissa ruotsiksi 1973. Yllättävää ei kylläkään ole, että kirja ei saanut julkaisulupaa Suomessa vielä 2000-luvun alussakaan, joten Hautamäki joutui viemään kirjansa Viroon painettavaksi.

Alustukseksi Hautamäen itsensä kommentti asiaan liittyen Hämeen sanomien haastattelusta 10.7.2005.:

"- Historiankirjoituksen kerrostumien pohjalta löytyy suurvaltojen salainen taustapolitiikka, jonka tärkeimpiä kohtia peittää salaisuuden verho. Merkittävin löytöni on Churchillin ja Stalinin 15.10.1939 kirjoittama yhteinen sotatoimisopimus, jonka tarkoituksena oli saada Saksa neljästä suunnasta pihteihin. Sopimuksen aiheuttamien toimien salaaminen on voittajavalloille edelleen arka asia. Todellisten tapahtumien salaamiseksi ollaan valmiita mihin tahansa."

Kysymys kuuluu, mitä kyseinen sopimus sisälsi?

Hautamäen kirja muuttaa aika radikaalisti yleisiä käsityksiä toisen maailmansodan syistä. Finland i stormens öga ja suomenkielisenä Virossa painettu SUOMI myrskyn silmässä paljastaa, että Stalinin Neuvostoliitto myöskin Molotov-Ribbentrop - sopimuksen jälkeen piti avoinna kaksi vaihtoehtoa ja jo 15. lokakuuta 1939 Stalin solmi salaisen periaatesopimuksen länsivaltojen kanssa Churchillin allekirjoittamana.

Länsivallat hyväksyivät tässä sopimuksessa periaatteen, jonka mukaan NL voi yhdistyvien sodanpäämäärien mukaisesti miehittää Suomen ja Baltianmaat. Länsivallat suunnittelivat samalla omasta puolestaan Norjan ja Ruotsin miehittämistä.

Lontoon-Pariisin akselin ja Moskovan kaksoispeli tarkoitti yhteisen hyökkäyksen suorittamista Saksaa vastaan pohjoisesta jo kesällä 1940. Tällä oli tarkoitus saada aikaan Saksan täysin eristettyä Keski-Eurooppaan, neljän rintaman pihteihin, ja näin lyhentää käynnissä olevaa maailmansotaa olennaisesti.

Sotilaallinen apu (eli siirtoarmeija), jota länsivallat lupasivat Suomelle Talvisodan kestäessä olikin näin vain kyyninen tekosyy Norjan ja Ruotsin miehittämiseksi ja samalla Ruotsin malmikenttien haluun ottamiseksi. Ennen kaikkea oli tarkoitus saada yhteys pohjoisen Puna-armeijan joukkoihin. Länsivalloilla ei ollut mitään tarkoitusta alkaa sotimaan NL:n kanssa. Liittoutuneet eivät olisi koskaan tulleet Torniojoen rantaa lähemmäs.

Kyse oli Churchillin jo Ensimmäisen Maailmansodan aikaina (1915) saamasta ajatuksesta, suunnitelmasta kahden sivustarintaman avaamisesta Saksaa vastaan. Suunnitelma oli nyt nostettu esiin jo heti sodan alettua. Rintamat olisivat olleet: "Eteläinen (E) Balkan/Mustameri ja "Pohjoinen" (N) Itämeri/Skandinavia". Tarkoitus olisi ollut käyttää miehitettyjä Pohjoismaita ja Baltiaa operaatiotukikohtana yhteiselle hyökkäykselle Hitlerin Saksaa vastaan. Tämä operaatiosuunnitelma tehtiin ja hyväksyttiin Moskovassa 15.10.1939 noin kuukautta ennen Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen.

Ei siis ollut mikään sattuma, että samana päivänä 30.11.1939 kun Puna-armeija vyöryi Suomeen, alettiin Cherbourgin satamassa laivata ranskalaisia ja englantilaisia joukkoja kohti Norjaa. Länsiliittoutuneet vain noudattivat Stalinin kanssa tekemäänsä sopimusta. Stalin sai sen mukaan vapaat kädet hyökätä samana päivänä kun länsivallat aloittaisivat oman operaationsa.

Liittoutuneiden suunnitelman mukaan ranskalaiset ja brittiläiset joukot miehittäisivät Tanskan ja Norjan sekä Etelä- ja Länsi-Ruotsin sitoen ruotsalaisjoukot niin, ettei Ruotsi voisi enää auttaa Suomea, jonka NL samaan aikaan valloittaisi. Ranska lupasi 50 000 - 100 000 miestä varmistaakseen Etelä-Ruotsin sitoakseen ruotsalaisjoukot, sillä välin kun brittiläinen merijalkaväki miehittäisi Göteborgin.

Lännessä Winston Churchill esittäytyi näiden suunnitelmien vahvimpana ajomiehenä. Hän halusi sitoa Pohjolan mukaan sotaan Saksaa vastaan. Länsivallat olivat valmiit uhraamaan Suomen saadakseen vapaat kädet Skandinaviassa.

Salainen, vilpillinen sopimus pidettiin kaikin tavoin salassa, ja kaikki julkinen tuki Suomelle oli tarkoitettu yksinomaan saamaan Suomi taistelemaan viimeiseen mieheen, jotta se kaatuisi. Viimeistään siinä vaiheessa kun Puna-armeija olisi tullut Torniojoen rantaan, olisi Ruotsi suostunut Narvikissa olevien joukkojen tuloon Pohjois-Ruotsiin.

Näin ollen Suomen menestyksekäs ja sankarillinen puolustustaistelu olikin hyvin kiusallinen pala länsivalloille

Todellinen poltinkivi ja kuuma peruna, joka Hautamäen kirjassa tulee Suomen ja suomalaisten kannalta ilmi, on kuitenkin syy, miksi Stalin suostui aselepoon Suomen kanssa. Asiasta lisää blogin loppupuolella.

Myöskään Yhdysvalloilla ei ole puhtaat jauhot tässäkään sopassa. Tässä lainaus:

Länsiliittoutuneet ja Yhdysvallat pettivät Suomen talvisodassa

"Talvisodan historiasta tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Samaten tutkijoiden kiistat tulkintojen yksityiskohdista jatkuvat; poliittisen historian professori Jukka Nevakivi tyrmää varsin selkeästi professori Heikki Ylikankaan esittämät teesit talvisodan päättymisestä.

Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera.

Nevakivi korosti, että helmi-maaliskuun taitteessa 1940 Suomessa ei voitu uskoa, että Saksa voittaa suursodan. Hänen mielestään olisi ollut uskomatonta, jos vastuulliset johtajat olisivat ajatelleet näin. Tässä yhteydessä hän puhui jo syyntakeettomuudesta.

Nevakivi muistutti myös, että länsivaltojen esittämä apu oli bluffia. Lisäksi länsivallat eivät pystyneet takaamaan Puolaa saatikka Suomea. Näin ollen Karjalaa ei olisi läntisellä avulla saatu takaisin, kuten Ylikangas on esittänyt.

Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.

Taustalla Ruotsin malmivarat

Nevakivi sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että Suomelle esitetty tarjous läntiseen liittokuntaan yhtymisestä oli siis poliittista bluffia. Länsi oli käytännössä kiinnostunut vain siitä, etteivät Ruotsin malmivarat pääse Saksaan.

Länsiliittoutuneilla oli suunnitelmia, joilla joukkoja lähetettäisiin Suomeen. Nämä interventiohankkeet auttoivat Nevakiven mukaan Suomea vain poliittisesti. Neuvostojohtaja Josif Stalin nimittäin pelkäsi lännen väliintuloa.

Nevakiven mukaan Stalinille selvisi, että Neuvostoliiton oli hoidettava suhteet Suomen kanssa niin kauan kuin Saksa oli kiinni länsirintamalla. Maaliskuussa tehty välirauha oli siten tervetullut Stalinille.

Nevakivi yhtyy myös niihin arvioihin, joiden mukaan materiaalipula ja tappiot olivat Suomessa nousseet maaliskuussa jo niin suuriksi, ettei Suomi olisi kestänyt kuukauttakaan.

Nevakivi on myös varma, että vaikka lännestä olisi tullutkin joukkoja Suomeen, ei esimerkiksi Britannian ja Neuvostoliiton välille olisi syntynyt sotaa.

Yhdysvallat petti

Aiemmassa teoksessaan Nevakivi jätti Yhdysvaltojen osuuden talvisotaan hyvin vähälle huomiolle, koska talvisodan aikana Yhdysvallat oli vielä puolueeton. Nevakiven löytämät uudet arkistotiedot asettavat Yhdysvallat kuitenkin uuteen asemaan.

Hän itse asiassa luonnehtii Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön arkistojen tietoja pöyristyttäviksi. Ne paljastavat, että Yhdysvaltain hallituksen politiikka oli aivan ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa.

Arkistotietojen mukaan Yhdysvallat viivytteli, esti ja jopa kielsi asetoimituksia Suomeen. Suomeen jäi viivyttelyjen vuoksi tulematta mm. 40 Brewster-hävittäjää. Myös Suomelle luvattu 150 miljoonan dollarin jälleenrakennuslaina peruttiin.

Samaan aikaan Yhdysvallat osti Neuvostoliitosta kultaa ja rahoitti sillä sotamateriaalin ja lentobensiinin vientiä Neuvostoliittoon. Näistä kuvioista on aiemminkin ollut tietoa, mutta nyt Nevakivi on saanut ne "hevosen suusta" eli alkuperäisistä lähteistä.

Selityksenä Yhdysvaltojen käyttäytymiselle olivat syvät ristiriidat sisäpolitiikassa. Franklin Roosevelt valmistautui kolmannelle kaudelleen. Hänen oli tyynnyteltävä myös niitä piirejä, jotka vastustivat sekaantumista Euroopan asioihin.

Kaikkinensa Nevakivi piti melkoisena puutteena sitä, että Suomessa on vanhastaan totuttu pitämään talvisotaa kansallisena tapahtuma.

Päinvastoin hänen mielestään talvisodalla oli monia ja taas monia kansainvälisiä yhteyksiä. Nevakivi ehdottikin, että pitäisi tehdä laaja tutkimus talvisodan kansainvälisistä yhteyksistä.

Lähde: STT-MH 7.4.2000"


Talvisodan aselevon taustat

Mitä sitten tarkkaan ottaen tapahtui? Mikä sai Stalinin tekemään aselevon Suomen kanssa vastoin suunnitelmiaan ja lännen kanssa tekemäänsä sopimusta? Hautamäen kirja kertoo seuraavaa:

8. Helmikuuta 1940 Churchill allekirjoitti aiemmin mainitun NL:n ja länsiliittoutuneiden yhteiseen sotasopimuksen täyttöönpanoasiakirjat, ja luovutti ne Stalinin lähettämälle kenraalikuriirille. Kuriiri lähti seuraavana päivänä 9.2. asiakirjoineen Moskovaan tunnuksettomalla venäläisellä lentokoneella eräältä Lontoon lähistön pieneltä kentältä. Liittoutuneiden pahaksi onneksi Saksan tiedustelu sai oudosta koneesta vihjeen Britanniassa toimineelta asiamieheltään jo 8. helmikuuta:

"Lontoon lentokentälle laskeutunut 2-moottorinen tunnuksia vailla oleva lentokone, malliltaan todennäköisesti neuvostoliittolainen. Konetta vastaanottamaan saapui meriministeri Churchill. Lentokentällä laajat turvatoimet. Kone syrjässä kiitoradan sivussa ja sen lähelle ei laskettu edes lentokenttähenkilöstöä. Koneen miehistö jää paikoilleen. Vieras, todennäköisesti korkea-arvoinen upseeri, poistui Churchillin autossa".

9. Helmikuuta saapui Lontoosta toinen viesti: "Meriministeri Churchillin auto toi vieraan koneelle. Vieras on korkea-arvoinen neuvostoliittolainen upseeri. KOne mitä ilmeisimmin myös neuvostoliittolainen. Kone rullaa juuri kiitoradalla lähtöä varten".

Viestin seurauksena Luftwaffen hävittäjät, jotka olivat jo edellisiltana asetettu lähtövalmiuteen, levittäytyivät Pohjanmeren ja eteläisen Itämeren ylle etsimään konetta. Ne kohtasivat koneen meren yläpuolella, ja pakottavat sen laskeutumaan Pohjois-Saksalaiselle kentälle.

Saksan sotilastiedustelu tutki koneen läpikotaisin, ja löytää muun aineiston ohessa Stalinin ja länsiliittoutuneiden tekemän salaisen sotasopimuksen asiakirjat, sekä niihin liittyvät kartat, jotka mikrofilmattiin. 4 tunnin pysähdyksen jälkeen koneen annettiin jatkaa matkaansa.

Jo saman 9. päivän aamuna Hitler sai nähtäväkseen erikoismiesten koostamat tiedot koneesta saadusta materiaalista. Hitler oli raivoissaan saadessaan selville Stalinin petoksen, ja katastrofin estämiseksi pidettiin välittömästi salainen neuvonpito, jossa päätettiin, ettei asiasta saa hiiskua tietoa kenellekään. Liittoutuneiden hämäykseksi oli näytettävä siltä kuin kaikki olisi ennallaan.

Neuvottelussa päätettiin mm. että aiemmin aloitetut suunnitelmat Tanskan ja Norjan miehittämiseksi oli valmisteltava ja toimeenpantava pikavauhtia. Operaatio Weserübung suunniteltiin ja toteutettiin kahdessa viikossa. Katsottiin välttämättömäksi ottaa haltuun Skandinavian ja Suomen alue, ennenkuin liittoutuneet ja NL ehtivät ensin.

Siksi Saksa muutti välittömästi kulissien takana suhtautumistaan myös Suomen kamppailuun NL:oa vastaan, ja pyrki saamaan talvisodan loppumaan mahdollisimman pian. Tämän vuoksi päätettiin infomoida Mannerheimia tapahtuneesta muutoksesta ja tarjota Suomelle tarvittaessa sotilaallista apua, lähinnä ilmatuen muodossa.

10. Helmikuuta Saksa esittää NL:lle nootin, että NL pyrkisi välittömästi rauhaan Suomen kanssa. Moskova ei reagoi mitenkään.

Samana päivänä Hitlerin kuriiri, J. Veltjens saapuu Ruotsin kautta Suomeen ja otti yhteyttä Mannerheimiin. Mukanaan hänellä on kopio Saksan NL:lle toimittamasta nootista. Kuriiri välittää viestin, että Mannerheim lähettäisi jonkun kenraaleistaan Saksaan informoitavaksi muuttuneesta tilanteesta.

12. Helmikuuta Mannerheim lähetti asiamiehensä Saksaan, jossa tämä tapasi mm. Göringin ja Ribbentropin. Hän saa tiedon, että muuttunut tilanne on pakottanut Saksan vaatimaan Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan välitöntä lopettamista, mistä on jo lähetetty nootti Moskovaan. Saksa tulee pitämään huolen siitä, että sota todella lopetetaan. Suomen pitäisi valmistautua tekemään rauha ehtoineen, vaikka alueita menetettäisiin, sillä Saksan avulla Suomi saisi ne myöhemmin takaisin.

14. Helmikuuta Mannerheimin kuriiri palasi matkaltaan mukanaan kopiot liittoutuneiden Skandinaviaa ja Suomea koskevista asiapapereista. Sodanjohdon huomio kiinnittyy kuitenkin rintamatilanteen hoitamiseen.

Maaliskuun alkuun mennessä tilanne rintamilla kehittyi niin hälyttäväksi, että Suomen hallitus haki koko ajan kosketusta Kremliin rauhan saamiseksi. Liittoutuneet koittavat painostaa Suomea taistelemaan viimeiseen mieheen, että saisivat Ruotsilta luvan päästä Kiirunaan. Tällöin Mannerheim päätti - viime hetkessä - tiedustella Saksasta saatujen ja hänestä hieman oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä.

2. Maaliskuuta hän lähetti kenraalikuriirinsa Berliiniin ottamaan selvää, mitä Saksa oikein tarkoitti aikaisemmin antamillaan tiedoilla, sillä päin vastoin kuin Saksa oli lupaillut, Puna-armeija näytti vain kiihdyttäneen sotatoimia.

4. Maaliskuuta illalla kuriisi palasi. Hänellä oli sinetöity kirje von Ribbentroppilta, joka sisälsi mm. seuraavat asiakirjat:

• Kopion Hitlerin 10. helmikuuta Stalinille osoittamasta nootista, jossa NL:oa kehotettiin pyrkimään rauhaan Suomen kanssa
• Ilmoitus uudesta, 3. maaliskuuta Stalinille jätetystä uhkavaatimuksen luonteisesta nootista, jossa vaadittiin tiukasti lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan maaliskuun 4. päivän kuluessa.

Mannerheimille tiedot eivät tuoneet lopullista selvyyttä tilanteeseen. Samaan aikaan Suomen hallituksen toimet rauhan aikaansaamiseksi olivat käyneet välttämättömiksi Molotovin kovista ehdoista huolimatta.

Länsivallat joutuivat nyt hankalaan tilanteeseen, sillä Suomi oli saatava taistelemaan katkeraan loppuun saakka, jotta luvatut "apujoukot" olisi saatu uskottavasti lähetettyä Skandinaviaan. Rauhanteon jälkeen tätä ei enää voitaisi tehdä ilman että kolmiliiton lopulliset tarkoitusperät paljastuisivat. Hämäykseksi Suomelle lähetettiin mm. ilmoitus välittömästä sotilaallisesta avusta, mutta sen ehtona oli, että Suomi katkaisisi heti neuvottelut Moskovan kanssa.


Ribbentropin kirje Mannerheimille ja Hitlerin nootti

7.3 Suomen valtuuskunta päätto kuitenkin matkustaa Moskovaan neuvottelemaan rauhasta. Samana päivänä Ribbentrop lähetti kirjeen Mannerheimille. Se sisälsi Churchillin ja Stalinin allekirjoittaman sotatoimisopimuksen toimeenpano-osan Skandinaviaa koskevat osat, sekä niihin liittyvät karttakuvat. Kirjeessään Ribbentrop viittaa aikaisempaan Mannerheimin tiedusteluun ja vastaa mm.:

"Tämän johdosta.. ..ovat Saksan hallitus ja Saksan johtaja Adolf Hitler valtuuttaneet minut kertomaan Teille, herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:

Ensiksi: Oheisena seuraa valokopio osasta asiakirjoja, jotka saksalaiset saivat käsiinsä 9. helmikuuta 1940 lentokonekaappauksen ansiosta. Asiakirjassa on täydellinen selvitys sen sopimuksen täytäntöönpanosta, jonka Neuvostoliiton Stalin ja Englannin Churchill Englannin ja länsiliittoutuneiden puolesta ovat tehneet Moskovassa 15. lokakuuta 1939. ..

Toiseksi: Kun Neuvostoliitto, jonka kanssa Saksalla on voimassa oleva kymmenvuotinen hyökkäämättömyyssopimus, on kolmantena sopimuspuolena ranskalais-englantilaisessa Saksan vastaisessa salaliitossa, niin Saksa katsoo nyt myös Neuvostoliiton vihollisekseen, eikä voi enää pitää voimassa niitä neuvostoliittolais-saksalaisia sopimuksia, jotka ovat pitäneet Saksaa Neuvostoliiton politiikkaa myötäilevissä siteissä. ..

Kolmanneksi: Edellä kuvattujen seikkojen perusteella Saksa katsoo suomalaisten vaikeudet omaksi asiakseen, ja turvatakseen Saksan pohjoispuolisen alueen ryhtyy varmistamaan sitä, että Skandinavian niemimaa ja Suomen alue pysyvät vapaina neuvostoliittolais-englantilaisista joukoista. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Saksan hallitus on:

a) varhain aamulla 10. helmikuuta 1940 antanut.. ..Stalinille Hitlerin 9. helmikuuta allekirjoittaman kirjallisen määräyksen, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava ja pyrittävä rauhaan. [...]

Tämä asia on aikaisemmin ilmoitettu Teille, ..ja kun lisäksi Te, herra Marsalkka Mannerheim, kysyitte samaa asiaa johtaja Hitleriltä, niin

b) maaliskuun 3. päivän iltana 1940 johtaja Hitler antoi Neuvsotoliiton Saksan asianhoitajalle seuraavan kirjallisen määräyksen: "Ellei Neuvostoliitto heti, viimeistään huomispäivänä 4.3.1940 lopeta sotatoimia Suomea vastaan, niin Saksa tulee antamaan suomalaisille aseellista apua ja ajamaan Neuvostoliiton sotavoimat pois Suomen alueelta". Tämän uhkavaatimuksen antoi Neuvostoliiton asianhoitajalle Marsalkka Herman Göring, joka lisäksi ilmoitti, että mikäli Neuvostoliitto ei suostu vaatimukseen, ryhtyvät Saksan ilmavoimat heti toimintaan suomalaisten puolella ilman, että Suomi sitä pyytäisi. Saksalle on Suomessa ilmaantunut valvottavaksi etuja, joista se tulee huolehtimaan.

Neljänneksi.. Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi ilmoittamaan Suomelle, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa tulee antamaan sitä heti ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta".

Että sellaista! Huh huh! Eli suomeksi sanottuna tuuli oli täysin kääntynyt. Suomelle löytyi siis tukea ja apua. Mutta tuosta eteenpäin Suomella ei myöskään enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin liittoutua Saksan kanssa, sillä jollei Suomi tekisi aselepoa ja liittoutuisi Saksan kanssa, Saksa olisi joutunut oman etunsa vuoksi valtaamaan Suomen ja ajamaan Puna-armeijan ulos.

Kirjeen seurauksena Mannerheim antoi Suomen hallitukselle ehdottoman kiellon olla hyväksymättä länsivaltojen avustustoimia ja pyrkiä heti saamaan rauha Moskovassa, mutta Ribbentropin kirjeestä hän ei vielä kertonut kenellekään halaistua sanaa. Suomen hallitus antoikin neuvottelukunnalle valtuudet tehdä rauha, raskaista ehdoista huolimatta, ja huolimatta länsivaltojen viimeisestä epätoivoisesta julistuksesta tarjota apua. 13. maaliskuuta Talvisota sitten päättyi.

Miksi Stalin sitten suostui Hitlerin painostukseen? Stalin oli kahden vaiheilla. Hänen kenraalikuntansa, samoin kuin hän itsekin, olivat tietoisia siitä, että Suomi murtuisi parissa viikossa, ja tie Helsinkiin olisi auki. Neuvosto-kenraalit olisivat haluneet jatkaa taistelua vääjäämättömään lopputulokseen, Suomen kukistumiseen asti. Stalin kuitenkin pelkäsi. Hän tiesi, ja sen Talvisota oli jo osoittanut, ettei Puna-armeija ollut vielä valmis kohtaamaan taistelukentällä tuolloin maailman tehokkainta ja vahvinta sotakonetta, Saksan armeijaa. Lisäksi hänen omat suunnitelmansa, ja Neuvostoliiton varusteluohjelma, tähtäsivät Puna-armeijan saattamiseen täyteen hyökkäysvoimaansa vasta 1945 mennessä.

Totuus Talvisodan taustoista, syistä, ja rauhanteosta oli ja on siis erittäin kiusallinen asia, sekä liittoutuneille että Suomelle. Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta asian tulo suureen tietoisuuteen olisi edelleen kiusallinen häpeätahra briteille ja ranskalaisille, vaikka ovathan nämä vanhat suurvalla pahempiakin kolttosia tehneet.

Meille suomalaisille Talvisodan rauhan todellinen syy, Saksan puuttuminen asiaan ja aselevon tuonut Hitlerin nootti Stalinille, on erittäin kiusallinen siksi, että Talvisota on tähän asti ollut Suomen sankarillinen torjuntataisto, jossa maamme sai torjuntavoiton suurvallasta. Toisen Maailmansodan historiassa se on lisäksi ollut ns. "natsiton" sota, jolloin Suomi ei ollut vielä kiusallisessa liitossa Natsi-Saksan kanssa.

On hyvin kiusallista, suorastaan äärettömän epämukavaa, myöntää, että Saksan väliintulo pelasti Suomen, myös Talvisodassa, ja katkeraa rauhaakaan ei olisi tullut ilman Hitlerin noottia Stalinille. Samalla on vaikeaa niellä se, että nimenomaan Englantilaisten petos ja vanhan juopon Churchillin suunnitelma Pohjolan etupiirijaosta oli Talvisodan alkamisen todellinen taustasyy, ja myös todellinen syy sille, miksi Suomi joutui mukaan Toiseen maailmansotaan ja alistumaan Saksan liittolaiseksi.

Erkki Hautamäen kirjaa ja sen jatko-osaa voi ostaa täältä.

Oulun budjetin tasapainottamisohjelma riittämätön

Alla olevan kirjoitus on julkaistu Kalevan yleisönosastolla lyhyempänä tänään pe 27.11

Olen viime vuosina seurannut huolestuneena yleistä talouskehitystä. Varoitin kirjoituksissani jo vuonna 2007 nykyisen laman vakavuudesta, nojaten erinäisten taloustutkimuslaitosten kuten LEAP:n laskelmiin. LEAP:han mm. ennusti nykyisen talouskriisin tulon jo 2006, mutta silloin heitä ei uskottu. Viime aikoina olen ollut erityisen huolissani uudesta kaupungin budjetin tasapainottamisohjelmasta, sillä se perustuu vääriin laskelmiin ja on tuhoamassa kaupunkimme talouden ja tulevaisuuden.

Oulun talouden tasapainottamisohjelma on laadittu pääasiassa valtiovarainministeriön, ETLA:n ja viime kädessä OECD:n laatimien yleisten talousennusteiden varassa. Ikäväkseni koen velvollisuudekseni varoittaa, että ne ovat väärässä, ja siksi myös tasapainottamisohjelma lepää tyhjän päällä. Nämä samat tahot nykyinen lama yllätti housut kintuissa, ja niiden nykyiset laskelmat eivät perustu muuttuneen talousjärjestelmän todellisuuteen.

Nyt näkyvä pieni talouden elpyminen ei johdu reaalitalouden oikeasta noususta, vaan on puhtaasti velkavetoisen elvytyksen vaikutusta, kuin öljyä laineille keskellä pahenevaa myrskyä. Nykyinen lama tulee vielä syvenemään ja jatkuu Euroopan ydinalueillakin aina vuoteen 2012. Mikäli Suomella siinä vaiheessa on vielä suurlaman jäljiltä vientiteollisuutta jäljellä, vientivetoista reaalitalouden nousua nähdään meillä aikaisintaan vasta 2013 jälkeen.

Kun valtionvarainministeri Katainen vielä viime vuonna rauhoitteli kuluttajia kommentoimalla että ”taantuma ei koske Suomea”, olisi nyt enemmän kuin syytä sanoa ettei valtionvarainministeriön ja ETLA:n laskelmat käsillä käsillä olevasta talouden toipumisesta ja noususta pidä paikkaansa, eivätkä ainakaan koske Suomea.

Edellä mainitsemani LEAP:n tutkijoiden uusin raportti toteaa maailman taloudesta nimittäin seuraavaa: ”Vuonna 2010, [...] suuri joukko valtioita joutuu pakosta valitsemaan kolmen brutaalin vaihtoehdon väliltä: Inflaatio, korkea verotus tai velkojen deflatointi. Kasvava joukko maita (Mm. USA, Britannia, Euroalue, Japani ja Kiina) on käyttänyt kaikki budjetti- ja rahapoliittiset ammuksensa talouskriisissä 2008/2009, eikä niille jää enää muita vaihtoehtoja. Joka tapauksessa johtuen ideologisesta reagoinnista tai pyrkimyksestä välttää kaikin keinoin joutumasta tekemään näitä kipeitä valintoja, ne yrittävät aloittaa uusia elvytysohjelmia, vaikka on selvää että viime kuukausina talouden tukemiseksi tehdyillä valtavilla julkisilla ponnistuksilla ei ole vaikutusta yksityiseen sektoriin.”

LEAP:n mukaan lähes kolmannes länsimaista on tällä hetkellä taloudellisesti ”eläviä kuolleita” eli niiden taloudelliset instituutiot ja yritykset näyttävät elonmerkkejä vain sen takia, että keskuspankit ovat pitäneet niitä letkuruokinnassa syöttämällä niille lisää velaksi luotua valuuttaa. Taloutta koitetaan parantaa vanhanaikaisilla lääkkeillä, jotka ovat todistetusti tehottomia. Länsimailla ja erityisesti USA:lla on edessään raju yleinen köyhtyminen, joka johtuu niiden johtajien kyvyttömyydestä kohdata kriisinjälkeisen maailman uusia realiteetteja.

Koko muun Suomen tavoin Oulussakin ollaan ampumassa itseä jalkaan kieltäytymällä sekä oikeasti tarvittavista veronkorotuksista että leikkauksista, samalla panostaen velkavetoiseen elvytykseen siinä toivossa että nousukausi on taas aivan edessä, ja sen turvin voitaisiin maksaa takaisin nykyinen velanotto säilyttäen nykyisentasoiset julkiset palvelut. Tosiasiassa suunnitelma tulee johtamaan tilanteeseen, jossa joudutaan sekä karsimaan raskaasti palveluja että nostamaan reippaasti veroprosenttia.

Velat joudutaan maksamaan, ja mitä isompi velka, sen isommat velanhoitokulut. Olen koittanut varoittaa, että nykyisen velkavetoisen ohjelman hyväksyminen johtaa laman pitkittyessä lähivuosina kunnallisveron nostoon vähintään parinkymmenen vuoden ajaksi nyt päätettyä tasoa jopa 3-4% korkeammalle, samaan aikaan kun kaupunki joutuu karsimaan rajusti kaikista menoistaan, ja keskittymään vain lakisääteisiin peruspalveluihin. Samalla tällä nykysuunnitelmalla pakosta edessä olevalla pysyväisluonteisella yleisellä veronkorotuksella ollaan tuhoamassa myös oululaisten yritysten ja Oulun kaupungin mahdollisuus hyötyä ensi vuosikymmenen puoliväliä kohti alkavasta nousukaudesta.

Nykyisen palvelutason turvaamiseksi ne pitäisi mielestäni rahoittaa rehellisesti suoraan veroäyriä nostamalla, sen sijaan että syömme lastemme leivän, tuhoamme hyvinvointipalvelumme, ja likvidoimme Oululta tulevaisuuden. Tätä tarkoitin taannoisella Kalevan julkaisemalla kommentillani veronkorotusvalmiudestani. Yleinen kulutuskysyntä tulee laman pitkittyessä romahtamaan joka tapauksessa, joten kuntaveron nostosta tinkiminen sen varjolla ei juuri auta. Pitäisi ajatella pidemmälle oululaisten yritysten ja ihmisten etua, kuin vain parin vuoden tähtäimellä ja tuleviin vaaleihin asti.

Veli-Pekka Kortelainen, kaupunginvaravaltuutettu, PS

IPCC:n kupla puhkesi - Ilmastonmuutos huijausta?

Kuten kaikki teidämme, jokin aika sitten YLEn MOT-ohjelma nosti jokin aika sitten esiin erittäin vakavan asian, nimittäin jo vuosia jatkuneen poliittisen huijauksen ilmastonmuutoksen varjolla.

Tosiasiahan on, että kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on nyt sitten todistettavasti syyllistynyt tieteellisen tutkimusdatan pimittämiseen ja tulosten vääristelyyn. Ensin ilmi, että he olivat poistaneen analyyseistään Keskiajan lämpimän kauden (900-1300) kertoimen, jotta saataisiin näyttämään siltä että nykyinen lämmin jakso olisi "epätyypillinen". Nyt sitten on vielä tullu esiin infoa syvemmälle menevästä ilmastotieteen korruptiosta useissa IPCC:n verkostoon kuuluvissa tutkimuslaitoksissa. Ja IPCC:stä puhuttaessa on kyse sentään Nobelin saaneesta instanssista!

Kohu on saanut jatkoa: Tutkimuslaitos CRU:un tehty tietomurto, ja sitä seurannut tietovuoto on vahvistettu tosiksi. CRU:n johtaja Phil Jones, joka esiintyy useissa vuotaneissa sähköposteissa, on myöntänyt. Myös Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, pitää aineistoa autenttisena siihen tutustuttuaan. Tämä julkitullut aineisto siis viittaa siihen että ilmaston lämpenemistä koskevaa dataa on tietoisesti muokattu eli vääristelty.

Keskiajan lämpimän jakson huomiotta jättäminen tehtiin sen takia, että saataisiin nyt käynnissä oleva ilmaston lämpeneminen näyttämään ihmisen aikaansaamalta l. poikkeavalta luonnon omasta syklistä. Tosiasiahan on, että tätä kylmää-lämmintä-kylmää -sykliä on ollut hamasta maailman tapista, sekä isossa mittakaavassa (jääkaudet ja niiden jälkeinen aika), että pienemmässä, n. tuhannen-kahdentuhannen vuoden jaksoissa. Nyt ollaan taas samassa lämpöjaksossa kuin sydänkeskiajalla.

Etelä-Suomen puustokin oli ennen viime jääkautta tyypillisesti Pohjois-Saksalaista, eli pyökkiä, tammia, pähkinäpensaita, jne. Ja vastattainhan uutisoitiin, että Etelä-Suomen vuosikeskilämpötila on jo melkein sama kuin Pohjois-Saksassa ja Tanskassa oli 1900-luvun alussa.

Eli pointti: Ilmasto lämpenee, mutta se ei johdu läheskään samassa määrin ihmisen toiminnasta, kuin IPCC ja sen rahoittajatahot ovat halunneet uskotella, poliittisista syistä. Ja lisäksi koko homman taustalla haisee pseudotieteellinen ideologia ja ilmastotieteen korruptio.

Asiaan liittyen on myös mielenkiintoista vasta paljastunut brittiläisen Futerra-nimisen ilmastonmuutospropagandaan erikoistuneen viestintäyrityksen laatima The Rules of the Game -dokumentti:

".. The Rules of the Game -opas, joka sisältää seikkaperäiset ohjeet massojen manipuloimiseksi ilmastonmuutosopin kannalle. Propagandisteille annetaan mm. ohjeita olla luottamatta liiaksi ihmisten huoleen omian lastensa tulevaisuudesta tai ylipäänsä näiden hengissäsäilymisvaistoon. Pelkoa kehotetaan lietsomaan vain silloin kun tarjolla on sopivia toiminnan kohteita, koska muutoin pelko voi johtaa apatiaan. Ilmastonmuutosteorian kriitikoita oppaassa kehotetaan kohtelemaan kuin ilmaa, ja kysymään julkisesti vain miten tilanteessa on toimittava, ei sitä, miksi tilanteessa on toimittava.

Futerra myös valistaa propagandisteja huomauttamalla, että ’rationaalista ihmistä’ ei ole olemassakaan, ja että itsekkyys ohjaa viime kädessä ihmisten päätöksentekoa. Näiden alustavien ohjeiden jälkeen, joiden tarkoitus on sopivasti järkyttämällä ”eliminoida myytit” opetuksen vastaanottajilta, opas jatkaa antamalla ohjeet ”uuden ajattelutavan” istuttamiseksi ihmisiin. Osa uutta ajattelutapaa on se, että ajatus ilmastomuutoksesta on koko ajan ihmisten ”mielen etualalla”. Propagandan vaikutusta tulee lisäksi pyrkiä vahvistamaan sekä ”sentraalisella että periferisellä prosessoinnilla”. Ja niin edelleen. Kyseessä on selvästikin varsin ammattitaitoisesti ja huolellisesti laadittu massojen manipuloimisen opas."

Niinpä niin.

Muuten, männä viikolla oli uutisissa että Englannissa on korjattu viinisatoa ensi kertaa 800 vuoteen, eli back to Keskiaika, jonka tasolle ainakin ilmastotiede näyttää uskottavuutensa puolesta tehneen aimo loikan.

RKP:n mätäpaise ja Suomen valtion häpeä: Karjalaiskysymys

Kuten tiedämme, iskivät Perussuomalaiset nuoret taannoin reiän poliittiseen mätäpaiseeseen vaatiessaan Suomesta virallisesti yksikielistä valtiota, jossa ruotsilla vähemmistökielenä olisi turvattu asema, mutta ei nykyisenkaltaista siirtomaa-ajalta periytyvää ylisuurta merkitystä maamme hallinnossa, koulutusjärjestelmässä ja kulttuurissa. RKP luonnollisesti vinkui kauhuissaan, että heitä vastaan on nousemassa kamala, nurkkakuntainen juntti-finjeevelien rasismi, vaikkei juuri nimenomaan RKP:llä todellakaan ole minkäänlaista moraalista varaa syyttää mitään muita tahoja rasismista.

Syyt ovat ilmeisiä, kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani todennut. Lisäksi RKP ei ole vieläkään sanoutunut irti rotuteoreetikko, suomalaisvihaaja ja svekomaani Axel Olof Freudenthalista, vaan jatkaa jokavuotista hänen nimeään kantavan muistomitalin jakamista niille henkilöille, jotka ovat kunnostautuneet yhteiskunnallisessa toiminnassaan ruotsin kielen aseman puolustamisessa. Vaikka RKP on muka irtisanoutunut miehen avoimesta rasismista ja kunnioittaa häntä vain "kulttuuristen ja poliittisten ansioiden takia", on tilanne verrannollinen siihen jos Saksassa olisi edelleenkin kansallissosialistinen puolue, joka jakaisi vuosittain Adolf Hitler -muistomitaleita, mutta selittelisi olevansa irtisanoutunut Hitlerin rotuopeista.

Mutta itse varsinainen suuri ja vaiettu yhteiskunnallisten suhteiden tulehtunut mätäpaiseen ydin on karjalaiskysymys: Suomen valtion ja ruotsinkielisen väestön suhtautuminen karjalaisiin evakoihin ja siirtokarjalaiseen väestöön viime sotien aikana ja niiden jälkeen, sekä karjalankielen asemaan Suomessa.

Vaikka viime sodista ja karjalaisevakkojen sekä siirtokarjalaisen väestön asuttamisesta on kulunut kohta jo 70 vuotta, maassamme edelleen vaietaan, että erityisesti ruotsinkielinen väestö ei hyväksynyt evakkoja, eikä karjalaisia. Ei varsinkaan omille asuinalueilleen. Vieläkin kuulee vanhojen ihmisten suusta ja eri mielipidepalstojen kirjotuksissa eläviä muistoja siitä, miten tylysti evakkoja kohdeltiin erityisesti Pohjanmaalla, melkein kuin vihollisia, ja ryssittely oli yleistä. Sotien jälkeen siirtokarjalaisia kohdeltiin avoimesti toisen luokan kansalaisina, eikä ruotsinkielinen väestö hyväksynyt heidän asuttamistaan kuntiin, joissa ruotsi oli enemmistökieli, ja jopa kaksikielisiin kuntiinkin heitä otettiin hyvin nihkeästi ja vasta tapauskohtaisen harkinnan jälkeen. Karjalaiset koettiin uhkaksi ruotsin kielen asemalle ja ruotsalaiselle kulttuurille Suomessa. Erityisellä lailla ruotsinkieliset alueet rajattiin täysin karjalaisten asuttamisen ulkopuolelle.

Ja silti, kaiken tämän jälkeen ministeri Astrid Throrsilla on otsaa vaatia röyhkeästi, että maamme kunnat (luonnollisesti ilmeisesti lähinnä suomenkieliset) pitäisi pakottaa vastaanottamaan pakolaisia, vastoin kuntien omia päätöksiä ja kuntien omalla kustannuksella ilman valtion tukea! Mistä rahat? Ilmeisesti terveydenhuollosta ja sivistystoimesta? Ainahan voi säästää vaikka sikainfluenssa-rokotteista ettei vain "maamme asema YK:ssa" ja Hazardi-Asteroidin mielenrauha järkkyisi! Toimittaja Jaajo Linnonmaa sanoikin osuvasti taannoin radiossa, että "Thors on kumartaen rähmällään YK:hon päin ja on kääntänyt suomenruotsalaisen ahterinsa sille kansalle, joka muun muassa maksaa hänen palkkansa". Tanten Astrid voisikin ensin edes ottaa pois ne A. Freudenthalin luut, jotka ovat syvällä ja poikittain hänen rektumissaan, ennenkuin uudestaan näyttää persettään Suomen kansalle ja alkaa laukomaan mitään vastaavia järjettömyyksiä.

Karjalan kielen asema Suomessa

Suomen valtiovallallakin on häpeätahroja suhtautumisessaan karjalaisiin. Yksi suurimmista on karjalan kielen (Itä-Karjala asema maassamme. Karjalan kielen asema on kehittynyt seuraavasti: Vielä 1950-luvulla maailmassa oli noin 300 000 äidinkielenään karjalaa puhuvaa ihmistä, joista vähän yli 40 000 Suomessa ja loput Neuvostoliitossa. Tänään kielen puhujia on enää noin 100 000, joista Suomessa vain viitisen tuhatta. Mitä tapahtui?

Syitä on monia. Sotien aikana, jolloin suuri osa Itä-Karjalaa oli Suomen miehittämä. Tuolloin vallinneeseen Suur-Suomi -ajatteluun karjalan kieli ei oikein sopinut; kieli haluttiin nähdä lähinnä kansallisromanttisena jäänteenä, eikä sitä nähty tarpeelliseksi kehittää. Sotien jälkeen kieli oli Suomessa tabu, jonka olemassaoloa ei haluttu tunnustaa tai korostaa. Kieltä ei opetettu, ja kouluissa pyrittiin suomalaistamaan karjalankieliset lapset. Kielen puhuminen kouluissa oli kiellettyä ja jopa rangaistavaa. Asiaan vaikutti myös suomettuminen ja Neuvostoliiton suhde, joka painoi koko Karjala-teeman pois julkisesta keskustelusta. Karjalaiset oppivat itsesensuuriin, ja kieltä ei opetettu lapsille, sitä puhuttiin vain vanhemman väen kanssa. Kielen puhujien määrä tippui nopeasti, alle viiteen tuhanteen vain kahdessa sukupolvessa.

Vaikka Euroopan Neuvoston vähemmistökansojen kieliä ja kulttuureja koskeva suojelusopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut, velvoittaisi maatamme huolehtimaan kaikkien sellaisten vähemmistökansojen kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta, joiden kieltä on puhuttu maassa vähintään 100 vuotta, niin kieli, jota on maassamme puhuttu yli 1200 vuotta, aina 800-luvulta alkaen, ja joka sai ensimmäisen kirjallisen ilmiasunsa jo 900-1200-luvuilla, on uhanalainen ja vailla vähemmistöasemaa. Samaan aikaan vähemmistöasema on kyllä annettu vasta tulleille kielille, kuten somalille.

Minä olen siinä joukossa, joka vaatii Suomen valtiovaltaa tunnustamaan karjalan kielen viralliseksi vähemmistökieleksi. Kielen opetusta on lisättävä kouluissa, ja tarjottava karjalankielistä alkeisopetusta päiväkodeissa sitä haluavien perheiden lapsille.

---------------
Edit 27.11. Hyviä uutisia! Karjalan kieli on saanut kansallisen virallisen vähemmistökielen aseman Suomessa, vihdoin ja viimein!

Vihreä Lanka: "Venäjä, Venäjä, Venäjä." Ryssävihan voimalla monikultturismin puolesta ja islamkritiikkiä vastaan?

Vihreä Lanka ja kolumnisti Jukka Mallinen ovat keksineet mielestään aivan uuden tavan lytätä maahanmuutto- ja islamkritiikkiä:

"Islamkritiikki on kotoisin Venäjältä

Timo Vihavaisen ja Jussi Halla-ahon islamkritiikki toistaa nykyvenäläistä rasistista ajattelua, joka uhkaa eurooppalaisia perusarvoja.

Onpa erikoista, että hyökkäykset moniarvoisuutta ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia vastaan tuodaan meille Venäjältä.

Venäjän historian professori Timo Vihavainen on kirjassaan Länsimaiden tuho rähmällään nykyvenäläisen rasistisen mielipideilmaston edessä. Samoilla linjoilla on slaavilaisen lingvistiikan tohtori Jussi Halla-aho, jonka ajatuksia on luettavissa teoksesta Kirjoituksia uppoavasta lännestä.

Venäjällä rasistiset mielipiteet ovat valtavirtaa. Pietarilaiset kehuvat Helsinkiä siksi, että ”siellä ei ole neekereitä, kuten Euroopan muissa suurkaupungeissa”. Suuri yleisö kannattaa rasistista väkivaltaa, jopa murhia.

Muukalaisvihamielisyyttä perustellaan siellä länsimaisen kulttuurin uhanalaisuudella sekä vähättelemällä ja demonisoimalla muita sivilisaatioita, erityisesti islamia.

Venäläinen valtavirta edustaa Samuel Huntigtonin tyylisistä kulttuurista rasismia, joka ei luokittele ihonväriä, vaan arvomaailmaa. [...]

Venäläisten mielestä kaikkien Euroopassa asuvien pitää sisäistää konservatiiviset kristillis-eurooppalaiset arvot.

Oikea eurooppalaisuus merkitsee heille valkoihoisten valtaa, fundamentalismiin kallistuvaa ortodoksisuutta ja väkivahvaa autoritääristä valtiota. [...]

Vieraiden sivilisaatioiden tuhoisasta soluttautumisesta sekä maallistumisen ja populaarikulttuurin rappeuttavuudesta hälyttävät niin tunnettu räyhäkansallinen Vladimir Zhirinovski ja kommunistijohtaja kuin hyökkäävän nationalismin ideologi Gennadi ZjuganovAleksandr Dugin ja Kontupohjan kaukasialaispogromit junaillut maahanmuuton vastustaja Aleksandr Belov.

Sikäli Vihavaisen näkemys Euroopasta linnoituksena edustaa selvää suomettuneisuutta, eli venäläisen suurvaltaideologian sisäistämistä. [...]

tänään venäläiset kiivailevat Stalinin, kansallismielisyyden sekä aggressiivisen suurvalta- ja etupiiripolitiikan puolesta.

He hyväksyvät vähemmistöjen sorron, joka kohdistuu muun muassa suomalais-ugrilaisiin, ja ovat napit vastakkain lännen kanssa esimerkiksi Kosovon ja Tetenian [kirjoitusvirhe alkuperäisessä tekstissä] kysymyksissä.

Mitä yhteistä tällä on meidän moniarvoisuutemme, EU:n arvoyhteisön, kanssa? [...]

Länsi on aina saanut liikevoimansa hankautumisesta muihin sivilisaatioihin. Sen historian ydin on liike ja muutos, kehitys ja valistus, myyteistä vapautuminen ja relativismin vahvistuminen.

Dogmaattiset yhden totuuden valtakunnat ja totaaliset pelastuskertomukset – jotka eivät halua hyväksyä historian perimmäistä mielettömyyttä ja ironiaa – haastavat länsimaisen epäilyn.

Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretki uhkaa siis eurooppalaisuuden perusarvoja."

Haa, sieltähän se "Ryssä-kortti" viimeinkin pelattiin. Olin ehtinyt odotella sitä jo viimeistään Vihavaisen kirjan julkaisun jälkeen, ja ihmettelin, että missähän se viipyy.

"Venäjä, Venäjä, Venäjä."

Perinteisesti Suomessa (ja Ruotsissa) on yleisesti rakennettu omaa sivistyksellistä identiteettiä ja omakuvaa peilaamalla omaa maata ja kulttuuria sen "ikiaikaiseen viholliseen", eli oletettuun antiteesiin: Venäjään. Omaa "länsimaisuutta" ja "sivistyksellistä paremmuutta" on aina peilattu barbaarisena pidettyyn Venäjään. Jos Suomea ei aina olekaan nähty länsimaisen sivistyksen kehtona, niin on aina voitu vedota Venäjään. Sellaiset mantrat ja kommentit kuin: "Suomi kuuluu Skandinaviaan uskontonsa ja kulttuurinsa puolesta", "Suomi on demokratia, toisin kuin Venäjä" tai: "Emme sentään ole niin juoppoja/tyhmiä/laiskoja/köyhiä kuin ryssät", edustavat tyypillisimmillään tällaista identiteetin peilausta. Tietyllä tavalla jopa suomalainen elintaso ja hyvinvointivaltiopolitiikka ovat olleet osa tätä peilausprojektin omakuva-rakennusta.

Venäjä on niin ruotsalaisessa (myös suomalaisessakin, 1800-l.lopulta) historiankirjoituksessa kuin yleisemminkin nähty aina 1500-luvulta asti eräänlaisena kulttuurisen paremmuusakselin negatiivisena päänä, jossa toisessa päässä ovat olleet perinteisesti aluksi Ruotsi, ja myöhemmin Englanti, Ranska ja/tai Saksa. Koko asetelman taustalla kummittelee siis yksinvaltiuden ja puhdasoppisuuden aikojen vanha, 1500- ja 1600-lukujen ruotsalaista imperialismia edustava "kulttuurirasismi".

Koko "ryssävihan" perinne Suomessa juontuu pääosin kahdesta asiasta: Ruotsin valtion suurvalta-ajan sotapropagandan viholliskuvasta kuin sotien aikaisesta terrorista (mm. Isoviha). Se on ollut yksi tärkeimmistä kollektiivisista emotionaalisista motivaattoreista rakennettaessa Suomea, joka on "osa länttä, ei Venäjää".

Samoin tähän Itä-Länsi -kulttuuri-identiteettimaaotteluun on perinteisesti kuulunut tässä akselissa vähintään useamman pykälän "länsimaisempana" pidetyn yhteiskunnan eli Ruotsin, sen yhteiskunnan, sen edustamien arvojen, suuntausten ja ilmiöiden nostaminen arvostuksissa oman yhteiskunnan yläpuolelle. Se on ollut osaltaan vaikuttamassa erilaisten vaikutteiden sekä toimintatapojen hakemiseen Pohjanlahden takaa. Aikoinaan sieltä saneltiin meille kieli, hallinto, uskonto ja koulutus. Sittemmin sieltä on kopioitu sosiaalidemokratia, hyvinvointivaltio ja peruskoulu. Nyt ollaan matkimassa monikulttuuristamisprojektissa ja maahanmuuttopolitiikassa.

Näyttää siltä, että tämä vuosisatainen, alkujaan ruotsalaista sotapropagandaa edustava "ryssävihan mekaniikka" pelittää nytkin, valjastettuna tällä kertaa keppihevoseksi vetämään monikultturismin agendaa, ja edistämään islamin uskontoon ja sen tulkintaan olennaisesti liittyvien fasististen piirteiden valkopesua.

Nyt vain perinteisten diktatuurin, imperialismin ja vanhaeurooppalaisen mielipideilmaston ohella myös Venäjän edustama konservatiivinen eurooppalainen arvomaailma, kuuluu niihin "barbarian, jälkeenjääneisyyden ja pimeyden ajan" piirteisiin, joilla helposti leimataan maahanmuuttokritiikki vain islamkritiikiksi ja samalla leimataan tehokkaasti molemmat rasismiksi, koska "Venäjäkin on rasistinen".

Mallisen kolumnissa siis paistaa läpi perinteinen ryssävihan propagandamekaniikka, ja pelikenttänä on perinteisen Itä-Länsi -kulttuuri-identiteettikisan maaotteluareena.

Muistutuksena haluan vielä laittaa tähän loppuun lainauksena ajatuksen, jonka eräs poliittisesti vasemmalla oleva, vihreä ja liberaali ystäväni, joka on myös (tai siitä huolimatta) maahanmuutto- ja islamkriittinen, kerran sanoi:

"On elintärkeää, että paljastamme ja tuomme kaikissa relevanteissa yhteyksissä esiin sen tosiasian, että vastustamamme monikultturismin mukana leviävä poliittinen islam on perin juurin natsistinen ja fasistinen aate.

Se ei vain ole syntyjään natsistinen, vaan sen tavoitteet ovat yhä lähes samat, sen päämääränä ovat etniset vainot ja fasistinen diktatuuri.

Islamistumisen kriitikot ovat ensisijaisesti fasismin vastustajia ja ihmisoikeuksien ja vapauden puolustajia."

RKP eli Rasistinen KansanPuolue vaatii Suomeen Apartheidia - SFP det Svenno-Fasistiskt Parti krävar Apartheid i Finland

Suomen oma siirtomaa-eliitti on taas väläyttänyt todellista väriään:

"RKP shokissa: Suomen- ja ruotsinkieliset samaan kouluun? RKP shokissa: Suomen- ja ruotsinkieliset samaan kouluun?

RKP:n kaupunginvaltuutetut ovat järkyttyneet Espoossa suunnitelmista siirtää suomen- ja ruotsinkieliset koululaiset samoihin tiloihin.

Ehdotuksen mukaan opetus luokkatiloissa järjestettäisiin omalla äidinkielellä, mutta oppilaat olisivat yhdessä lounastauoilla ja välitunneilla. Tilasiirroksella syntyisi säästöjä.

- Ehdotus järkytti meitä, kertoo kaupunginvaltuutettu Mia Grundström (r.) Hufvudstadsbladetissa.

Grundströmin mukaan samoissa tiloissa toimiminen johtaisi siihen, että ruotsin kieli katoaisi ja kaikista tulisi suomenkielisiä. Grundströmin mukaan kaikki RKP:läiset olivat ehdotuksesta totaalisen järkyttyneitä."

'Oj hur hemskt! Onhan se tosi hirveää, jos kunnon ihmiset, varsinkin lapset, joutuisivat normaaliin kosketukseen ja kanssakäymiseen barbaarista mongerrusta puhuvien finjeeveleiden kanssa! Ja vielä samassa koulussa! Saattavatpa siinä jopa oppia puhumaan suomea, fy fan! Tällöinhän lapset saattavat vaikka alkaa pitää suomalaisia ihan vertaisinaan tavallisina ihmisinä, ja johtaa tulevaisuudessa jopa seka-avioliittoihin, jolloin meidän, germaanis-arjalaisen valloittajakansan, pyhä ja puhdas veri sekoittuisi likaisten ali-ihmis-mongoloidi-finskien kanssa, ja se uhkaisi meidän jo 800 vuotta jatkunutta poliittis-kulttuurista yliherruutta. Kyllä nyt kunnioitettu rasist.. eh, siis oppi-isämme Axel Olof Freudenthal kääntyisi haudassaan, sillä onhan tällainen Aparthei... öö, eikun siis laillisesti ja oikeudenmukaisesti meille kuuluvien ikiaikaisten etuoikeuksien vastustaminen väärin!'

Mutta siis vakavasti puhuen, mitä hittoa noiden rantahurrien päissä oikein liikkuu? Tuollaiset vaatimukset ovat Apartheidia ja siis rasismia puhtaimmillaan! Kirjoitin aiheesta aikaisemmin viime syksynä, ja totesin tuolloin, että "Suomi oli yli 600 vuotta Ruotsin siirtomaa, ja edelleenkin RKP-mafian ja ruotsinkielisen eliitin etuoikeutettu asema heijastelee tätä kolonialistista kulttuuri-imperialismia." Näin on näppylät. RKP vastustaa niin mielellään suuriäänisesti "rasismia" silloin kun kyse on maahanmuutopolitiikan kritiikistä, mutta kun heidän itsensä pitäisi tinkiä privilegiopolitiikastaan ja nöyrtyä normaaliin kanssakäymiseen muita kieliryhmiä edustavien kanssa, niin on eri ääni kellossa.

PS-Nuoret: Suomi virallisesti yksikieliseksi!

Linkki:

"Perussuomalaiset Nuoret katsovat Suomen nykyisen kielipolitiikan epäonnistuneeksi, koska kielilainsäädäntö ei vastaa todellista tahtotilaa maassamme.

Ruotsin kieleen käytetään suhteettomasti veronmaksajien varoja, kun otetaan huomioon miten pienellä alueella ruotsia maassamme puhutaan. Muun muassa tulevan pakollisen YLE-maksun määrä on suoraan verrannollinen ruotsinkieliseen palvelutarjontaan. Virallinen kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että koko maassa pitää olla valmiudet toimia ruotsiksi huolimatta siitä, että suurimmassa osassa Suomea todellista tarvetta ruotsin kielen osaamiselle ei ole.

Suomesta olisikin tehtävä virallisesti yksikielinen maa, jossa ruotsilla on vähemmistökielen asema saamen, romanin ja viittomakielen tapaan.

Maahanmuuttajien integraationkin kannalta olisi järkevämpää, jos Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli, suomi.

Ruotsin kielen asemalla on myös ulkopoliittinen ulottuvuus: Tehdäänkö venäjästäkin tulevaisuudessa Suomen virallinen kieli, kun venäjänkielisten määrä saavuttaa ruotsinkielisten määrän Suomessa?

Perussuomalaiset Nuoret julistautuvat suomen kielen edunvalvojiksi. Aatteemme on poliittisella kentällä ainoa suomen kielen ja suomalaisuuden puolustaja. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa suomen kieli voi menestyä. Ruotsin kieltä voi puhua myös muualla kuin Suomessa.

Katsomme, että suurin osa suomalaisista on kanssamme samaa mieltä Suomen kielipolitiikan muutostarpeista. Perussuomalaiset Nuoret käsittelivät kielipoliittisia kysymyksiä syyskokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Vaasassa 10.-11.10. Pääpuhujana tilaisuudessa oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala."

Jess! Taas asiaa, jonka takana seison täysillä. Olisi jo aikakin purkaa kaksikielisyys, joka on lähinnä siirtomaa-ajalta periytynyt ja aikansa elänyt kolonialistinen reliikki.

Omasta mielestäni ruotsin kielestä voisi tehdä alueellisen vähemmistökielen, jolla olisi vähemmistöasema vanhojen Vaasan, Turun ja Porin, sekä Uudenmaan läänien alueilla. Vain näillä alueilla valtion ja kuntien viranomaisilla olisi tarvittaessa velvollisuus tarvittaessa palvelut saataville myös ruotsin kielellä.
Ja ruotsin kielen opiskelu vapaaehtoiseksi muiden eurooppalaisten kielien, kuten Englannin, Ranskan, Saksan ja Venäjän rinnalle.

On pöyristyttävää, että 5% kielivähemmistö kuluttaa 20% YLE:n määrärahoista tuottaakseen ohjelmia, joita melkein puolet tuosta 5%:n vähemmistöstä ei edes katso, vaan katsoo mieluummin Ruotsin TV:tä!

EU:kin edellyttää vähemmistökielen asemaa vain jos vähemmistökieltä puhuu vähintään viidesosa maan väestöstä, joten edes EU ei edellytä kaksikielisyyttä.

Sitten tulee vielä kielikiintiöt korkeakouluihin. Esim yliopistoisa on 5% ns. hurri-kiintiö; Jos on bättre folkin kieli, pääsee opiskelemaan ohi suomenkielisen hakijan, vaikka menisi pääsykoe penkin alle!

Maamme ruotsinkielisen väestön valta-asema kuvastaa tässä(kin) mielessä lähinnä Apartheidia ajavaa siirtomaaeliittiä ja RKP on lähinnä Rasistinen Kansan Puolue (Rasistiskt Kacka Parti / Svedu-Fasistiskt Parti.


-------------------
Edit 12.10: Oiva linkki Simon Elon blogiin

"Svensk Ungdomin puheenjohtajan Oscar Ohlisin mielestä kannanottomme on rasistinen ja populistinen. Hänelle rasismi on ilmeisesti täysin vieras termi ja kansan tahto asia, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Hänessä on siis ainesta RKP:n puheenjohtajaksi.

PS Nuorten pitäisi hänen mielestään myös olla nöyrempiä. Näin sanoo mies, jonka puolue on ollut vuosikymmeniä hallituksessa, vaikka kannatus on gallupien mukaan noin puolet perussuomalaisten kannatuksesta.

Ohlisin mukaan PS Nuoret elää mielikuvitusmaailmassa, jossa ei ole sanaa realismi. Näin sanoo mies, jonka puolue vaatii ruotsin kielen palauttamista pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa.

Ohlis myös sanoo, että modernin, innovatiivisen ja tulevaisuuteen suuntautuneen maan on oltava kansainvälinen. Valitettavasti hän ei ymmärrä sitä, että ruotsin kielen pakollista opiskelua ja virallista asemaa ei voi perustella kansainvälisyydellä, joka on ennemminkin peruste antaa opiskelijoille vapaus valita joku muu kieli. Hän myös toteaa, että suomi ei ole mikään maailmankieli. Äly hoi, älä jätä. Ruotsiko sitten on?

On surullista että RKP:n nuorilla ei ole mitään todellisia perusteita viralliselle kaksikielisyydelle, joten kommenteissa sorrutaan vain loanheittoon ja suomen kielen väheksymiseen. Uskon että se kertoo jotain.

Suomella on Ruotsissa vähemmistökielen asema ja sen suomat oikeudet. Onko Ruotsi siis pelottavan populistinen rasistimaa, joka sortaa suomenkielisiä?

Ja jos ruotsin kieli on pohjoismaisen yhteistyön tae, miksi Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa piti puheensa viime Suomen vierailullaan englanniksi?"

Niinpä