Suomi, NATO ja ammattiarmeija

Suomen puolustusvoimat tiedottaa: "Apuva! Ne jyrää meitin!"

"Kenraali: ”Suomi ei selviä yksin”

Maavoimien esikuntapäällikön kenraalimajuri Arto Rädyn mukaan Suomi ei selviä tulevaisuudessa maanpuolustuksesta omin voimin.

Räty sanoo MTV3:n haastattelussa, että suurimpia haasteita ovat vanheneva, käytöstä poistuva materiaali sekä kalusto, jonka korvaamiseen uudella ei ehkä ole resursseja.

Rädyn mukaan pohjoismainen yhteistyö ei tuo tällä haavaa säästöjä, ja että jatkossa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

- Uskon että turvallisuuspoliittinen ratkaisumme toimii tällä hetkellä, mutta yksin me emme selviä missään tapauksessa.""

Sillä lailla. Kiitos nyt vaan arvon kenraalille pyyhkeen heittämisestä kehään jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Tottahan se on, että emme pärjäisi yksin, mutta tarviiko sitä kuuluttaa kaikille? Suomen heikkous on tosiasia, mutta se ei johdu NATO-jäsenyyden puutteesta, vaan siitä, että Suomen puolustuskykyä on alasajettu supistuksin jo 90-luvun puolivälistä alkaen. Tämä johtuu siitä, että jo tuolloin poliittisen eliittimme kammareissa päätettiin juntata Suomi osaksi EU- ja NATO-blokkia.

Nato ei anna todellisuudessa mitään etukäteisiä turvatakuita kenellekään, eikä varsinkaan maalle, jolla on saman verran maarajaa Venäjän kanssa kuin muilla Euroopan NATO-mailla yhteensä. Suomen NATO-jäsenyys takaisi ainostaan sen, että Venäjä pitää Nato-Suomea Baltian tavoin automaattisesti vihollisena ja ensi-iskun kohteena sotilaallisen konfliktin sattuessa.

Ruotsi on jo siirtymässä ammatti-armeijaan, ja Suomessakin poliittisessa eliitissä ja jopa armeijan piirissä on tahoja, jotka haluaisivat maahamme palkka-armeijan. Kuitenkin Georgian sota osoitti sen, että ammattiarmeijalla, eli koulutuksen ja kaluston laadulla ei voida kompensoida miehistön lukumäärää kuin tiettyyn rajaan asti. Ammatiarmeija pärjää puolustuksessa massa-armeijaa vastaan vain jos sen miesvahvuus on vähintään 1/3 hyökkäävän massa-armeijan vahvuudesta. 18000 georgialaista pärjäisi vain maksimissaan noin 54000 miehen massa-armeijaa vastaan, ja sekin edellyttäisi vahvoja ilmavoimia, joita Georgialla ei ollut. Siksi Venäjä löi Georgian muutamassa päivässä. Venäjällä oli yli 200 000 miestä Kaukasuksella + vahvat ilmavoimat.

Todellinen syy koko ammatti-armeija -doktriinin läpiajoon on tulevan EU-suurvallan sisäinen järjestyksenpito. Suuriin sotilasoffensiiveihin pienistä palkka-armeijoista ei ole. Sen sijaan kapinoivien maakuntien kansannousujen taltuttamiseen kylläkin (varsinkin esimerkiksi tilanteessa, jossa eräs 5 miljoonainen kansa haluaisikin vaikka väkisellä eroon EU:sta). EU:n perussopimuksen eli Lissabonin sopimuksen eli Euroopan Supervallan perustuslain myötä EU nimittäin muuttuu liittovaltioksi. Tämä on fakta. Itsenäisyyttä ei enää ole. Jos se olisi haluttu säilyttää, olisi pitänyt pysya 90-luvulla irti EU:sta ja vain ETA-alueen jäsenenä.

Hyvin koulutettu, varustettu ja motivoitunut asevelvollisarmeija lyö aina ammattiarmeijan. Ainoastaan tapauksissa, joissa ammattilaisosapuolella on tarpeeksi iso laatu- ja varusteluylivoima (eikä liian pientä miesvahvuutta) massa-armeijaan nähden, ammattiarmeija voittaa (kuten 1. Persian lahden sodassa).

Jos Suomi haluaisi päihittää Venäjän (pelkästään Venäjän luoteisen sotilasalueen joukot) ammattiarmeijalla, se tarvitsisi vähintään 130 000 miehen palkka-armeijan, jolla olisi nykyaikainen varustus ja n. 300 koneen ilmavoimat, sekä koko Suomen alueen kattava ilmatorjuntaohjuspuolustus. Moisen ammattiarmeijan varustaminen maksaisi yli kymmenkertaisesti nykyisen puolustusbudjettimme verran.

Tosiasia on, että kolminkertaistamalla puolustusbudjettimme saisimme yläpidettyä noin 50 000 miehen asevelvollisarmeijan, jonka miesvahvuus sodan tullen voitaisiin nostaa 450 000:een, emmekä tarvitsisi NATO:a. Kaiken lisäksi voisimme tuolloin ylläpitää nykyisillä valmiusjoukoillamme nykyistä parempaa j a nopeampaa vastekykyä, joka käytännössä antaisi Suomelle puolustuvoimille lähes ammatti-armeijaan verrattavan nopean isku- ja toimintakyvyn. Surkuhupaisinta tätä tietoa vasten on se, että NATO-jäsenyys pakottaisi Suomen joka tapauksessa kaksin- tai kolminkertaistamaan puolustusbudjetin, mutta rahat menisivät NATO-maiden yhteisiin toimintoihin ja kansainväliseen kriisinhallintaan Suomen puolustuskyvyn parantamisen sijasta.

Ja hyvin oleellinen kysymys minun mielestäni on, että kuinka monella Suomen sotilaalla riittää motivaatio puolustaa Supervalta-EU:n rajoja tilanteessa, jossa EU:lla tai NATO:lla ei todellisuudessa ole mitään sotilaallisia- tai geopoliittisia intressejä puolustaa Suomen aluetta? Tosiasia kun on, että Ahvenanmaa-Luulajajoki-Hammerfest -linja on se, missä vaiheessa NATO:lla on edes suunnitelmia yrittää tosissaan pysäyttää Venäjän etenemistä mahdollisessa sotatilanteessa. Itä-Länsi asetelman geopoliittiset faktat kun eivät tässä suhteessa ole muuttuneet miksikään Napoleonin ajoista.

Ehkäpä Venäläiset "vapauttavat" meidät EU:n vallasta tulevaisuudessa samaan tyyliin kuin Viron vuonna 1944? Siinä onkin NATO-intoilijoille ihmettelemistä.

"-Saatanan tunarit!", Kekkonen sanoisi.

Vaikka en millään tavalla ihannoikaan Urho Kekkosta, tuota kylmän sodan ajan puoli-sosialistisen Suomen "elinikäistä presidenttiä", murhaajaa ja diktaattoria, niin olisin (pahoin pelkään että 'olen') tuossa tilanteessa hänen kanssaan samaa mieltä.