Syyrian sota Maailmansodan esinäytöksenä? Venäjän asema ja Israelin turvallisuus

On mielenkiintoista seurata medianäytelmää USA:n hyökkäysvalmisteluista Syyriaan. Pidän iskua Syyriaan hyvin todennäköisenä, vaikka se kohdistuneekin ns. väärään osapuoleen eli Syyrian armeijan tukikohtiin eikä kaasua käyttäneisiin Syyrian Al-Qaidaan tai salafistiseen Al-Nusraan.

Toivon kuitenkin todella, että että länsi ei iskisi (tai jos iskee niin kapinallisia, hehän tuota kaasua käyttivät) ja että sodan välitön seuraus olisi vain Syyrian jakaantuminen kahtia, mikä realiteetit huomioiden olisi vähiten paha vaihtoehto syyrialaisten siviilien kannalta. Tämä ei tietenkään olisi USA:n ja lännen etu.

Syyrian jakautuminen kahtia säästäisi kummankin osapuolen siviilit toisen osapuolen kostolta (verrattuna jos jompikumpi voittaisi suvereenisti), mutta ennen kaikkea se voisi pitää koko keskisen Euraasian geopoliittisen tilanteen tasapainossa, mikä olisi erittäin tärkeää, sillä Syyrian kaatumisen domino-seuraus olisi/on väistämättä se, että Venäjä joutuisi omien intressiensä vuoksi pakotetusti tekemään sotilasliiton Iranin kanssa.

Venäjä olisi pakotettu syvempään turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön Iranin kanssa, sillä Iranin kaatuminen USA:n syliin päästäisi USA:n "takaovesta" Venäjän takapihalle Keski-Aasiaan. Geopoliittisella shakkilaudalla kyse olisi shakkimatista, ja Moskovalle olisi siinä vaiheessa lähes sama nostaa valkoinen lippu salkoon ja ilmoittaa, että Venäjä hakee NATO:n jäsenyyttä.

Venäjä kuitenkin kammoksuu ajatustakin liittoumisesta Iranin kanssa, sillä se ei halua liittoutua minkään islamisti-hihhulihallinnon kanssa. Siksi yksi merkittävä syy sille miksi Venäjä tukee Syyrian hallintoa on - välittömien talous- ja sotilasintressien ohella - juurikin se, että seuraavana olisi vuorossa Iran ja sitten Venäjän omat "takapihat". Suhteellisesti (Lähi-idän mittakaavassa) Assadin hallinto on nimittäin sekulaari diktatuuri, eikä Venäjä halua todellakaan antaa Al-Qaidalle tai Jabhat Al-Nusran kaltaisille jihadistisille liikkeille yhtään enempää jalansijaa Lähi-idässä. Venäjä siis tukee Assadia vähän samoilla motiiveilla kuin USA aiemmin Mubarakin kaltaisia diktaattoreita.

Jos Syyria kaatuu, Venäjä joutuu avoimesti liittoutumaan Iraniin kanssa estääkseen USA:ta tulemasta omalle takapihalleen. Se taas johtaisi väistämättä jonkinlaiseen "kylmään sotaan"; Turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristymiseen Persian lahdella ja puolustusmenojen kasvattamiseen, jne. millä olisi haitallisia vaikutuksia Venäjän taloudelle ja kansainväliselle asemalle.

Merkittävin seuraus pakkoliitosta Iranin kanssa olisi ennen kaikkea se, että suursodan uhka lännen kanssa kasvaisi. USA nimittäin edelleen haluaisi mennä Iraniin, mikä hinku Moskova-Teheran-liiton jälkeen sotatilanteessa johtaisi rintaman leviämiseen Eurooppaan NATO-Venäjä matsina. Ja siitä voi itsekukin päätellä, mikä olisi Suomen asema sellaisessa rytinässä (mistä olen kirjoittanut monta kertaa aiemmin).

Toisessa vaakakupissa on siis lännen talous- ja öljyintressit ja toisessa uusi "kylmä sota" ja suursodan uhka - myös Euroopalle. Siksi toivon, ettei Assad kaadu, koska jos kaatuu, seuraava iso rätinä välivaiheen jäkeen olisikin sitten paljon laajempi. Siksi status quon säilyttäminen olisi kova sana.

Mutta mitä tekee Israel?

Israel tuki avoimesti kapinallisia pari vuotta, aina viime keväälle asti, toimittamalla mm. ruokaa, lääkkeitä, viestintävälineitä ja tiedustelutietoa, jne.

Sitten Israel lopetti (ainakin avoimen) konkreettisen tuen kapinallisille. Moni ei ole vielä pannut merkille, että Israel pisti huhti-toukokuun taitteessa jäihin materiaaliavun kapinallisille.

Syitä tähän on useita, kuten mahdollinen kemiallisilla aseilla tehtävän kostoiskun pelko, jos Israel olisi avoimesti Assadia vastustavan osapuolen kannalla.

Mutta ennen kaikkea päätökselle oli kaksi syytä:

a) Israelin hallituksessa ja laajemminkin alettiin nähdä, että kapinallisten voittaessa Syyria ajautuisi Al-Qaidan ja salafistien käsiin, ja

b) Alkuvuodesta tapahtunut kemiallisten aseiden joutuminen kapinallisten käsiin, ja tästä seuraava käytännön tosiasia, että on pahimmillaan vain ajan kysymys, päätyvätkö nämä pimeiden markkinoiden kautta myös mm. Hizbollahille tai Hamasille.

Hizbollahilla tai Hamasilla kun on jo kattava raskas raketiheitinkalusto, eikä heillä olisi mitään inhimillisiä pidäkkeitä säästellä siviiliuhreja - varsinkaan jos nämä ovat juutalaisia.

Israelin mediassa (mm. Jerusalem Post) on ollut myös viime kevään ja kesän mittaan monia puheenvuoroja, joissa on avoimesti vaadittu jopa maan hallitusta alkamaan tukea vaivihkaa Assadin hallintoa.

Eli vaikka sionistisalaliitto-intoilijoiden ja muiden mielestä olisikin loogista, että Israelin johto kaikin tavoin ajaisi Syyriaa nurin koska rynkky+sinko -barbaarifanaatikot ovat pienempi uhka kuin hyvin organisoitu armeija á la Syyrian valtio, niin täytyy muistaa, että rynkky+sinko+sariiniohjus -barbaarifanaatikot ovatkin aivan eri asia.

Toisin kuin Assadin hallinto, kapinallisille on yksi ja sama vaikka heidän joukkotuhoaseensa käynnistäisivät Kolmannen Maailmansodan. Siksi toivon, että Syyrian armeija ja hallitus joko voittaa sodan tai että Syyria hajoaa kahtia ja Assadin hallinto ainakin pysyy pystyssä Länsi-Syyriassa, ja joukkotuhoaseet - ainakin ne jotka eivät tuhoudu sodan jaloissa - pysyvät mieluummin Assadin kellareissa turvassa kuin päätyvät al-nusralaisten kaltaisille verenhimoisille latvaperseille.

Ja minä siis sanon tämän henkilönä, joka tukee Israelin turvallisuusintressejä sen välittömillä lähialueilla (Gaza, Siinai, Etelä-Libanon, Golan ja Länsiranta) sekä USA:n turvallisuusintressejä Persian lahdella, mutta en pahemmin diggaile sen ja USA:n mahdollista yhteistyötä koskien laajempia lännen vallan kasvattamishankkeita Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa.

Syyrian hallinto ja Baath-puolueen tausta

Älköön lukija käsitäkö minua väärin. Minulla ei ole ns. harhaluuloja Syyrian hallinnon luonteesta: Sekulaari alawiittien vähemmistödiktatuuri/sotilasdiktatuuri eli kansanomaisesti "fasistinen", ja muistuttaa(muistutti) Irakia ennen sotia.

Baath-puoluehan (tai puolueet) perustettiin 30-luvulla NSDAP:n mallin mukaan, jonka aatteellinen perintö on muuten yleisemminkin varsin merkittävä "arabinationalismin" ja/tai "arabisosialismin" aatteellinen lähtökohta (mikä toki häivytettiin II MS:n jälkeen kun liittouduttiin NL:n kanssa).

En myöskään elättele harhakuvitelmia, että Syyria ja Israel koskaan pääsisivät juuri minkäänlaiseen vakiintunutta aselepolinjaa kummempaan sopuun Golanin kukkuloista. En yhtään epäile, etteikö siellä olisi Syyrian aloittamana sodittu jo useampikin "Jom Kippur"-revanssisota ellei Israelilla olisi mm. ydinpelotettaan.

Silti Assad hallintoineen on sekä mielestäni parempi vaihtoehto vallassa (ainakin puolessa Syyriasta) kuin Al-Qaidan/Al-Nusran lahtari-sekopäät, näin sekä syyrialaisten siviilien että koko Euraasian turvallisuuden kannalta.

Olen kuitenkin pessimisti sen suhteen, etteikö rähinä tästä vielä eskaloituisi ja johtaisi Euraasian geopoliittisen tasapainon pahaan järkkymiseen (kuten olen ennustellut).

Modattu kuva: kapinalliset lataamassa kaasuammusta raskaaseen heittimeen - ja USA:n puolustusministeri

-Oh really?

Syyrian armeija vs. "Syyrian" kapinalliset

------------------------------------------
[Lisäys 7.9.9] Tässä on vähän kiistanalainen lähde (Infowars), mutta laitan tämän tähän silti:

http://www.infowars.com/the-syrian-war-what-youre-not-being-told/

Toinen mielenkiintoinen: Videolla katolinen nunna valittaa miten Latakiassa Alaweihin kohdistunutta suurta joukkomurhaa ei mitenkään uutisoitu läntisissä medioissa. Suomessakin oli pikku uutinen, että Syyrian armeija ajoi jihadistit pois 12 alawiitti-kylästä, mutta sitä ei kerrottu mitä siellä oli tapahtunut. Lisäksi näkemyksiä kemiallisen aseiden todistusaineiston epämääräisyydestä.

http://rt.com/op-edge/mother-chemical-attack-footage-fraud-509/

"What I want to ask first of all is how the international community can ignore the brutal killing spree in Latakia on Laylat al-Qadr early in the morning of August 5, an attack that affected more than 500 people, including children, women and the elderly. They were all slaughtered. The atrocities committed exceed any scale. But there was close to nothing about it in the international mass media. There was only one small article in “The Independent”, I believe. "

Video: Syyrian kapinalliset myöntävät kemiallisten aseiden käytön

“We’ll kill their women and children like Osama Bin Laden said”

Henkilö videolla, Nadeem Baloosh, on Riyadh Al-Abdeen -nimisen kapinallisryhmän jäsen. Kyseinen ryhmä on aktiivinen Syyriassa Latakian alueella:

http://www.infowars.com/video-syrian-rebel-admits-using-chemical-weapons/


Tässä myös BBC:n artikkeli, aiemmin keväältä, jolloin kapinalliset käyttivät sariinia. Tuolloin YK:n tutkimuskomission jäsen Carla del Ponte sanoi, että hän oli tyrmistynyt saatuaan selville, että kapinalliset olivat käyttäneet kaasua:

http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-22424188

Samasta suomalainen Aamulehti:

"YK: Syyrian kapinallisten epäillään käyttäneen sariinia

YK epäilee Syyrian kapinallisten käyttäneen hermokaasu sariinia. Järjestö on kerännyt todistusaineistoa hoitohenkilökunnalta ja Syyrian sisällissodan uhreilta saadakseen selville, ovatko osapuolet käyttäneet kiellettyjä kemiallisia aseita.

Todistusaineiston perusteella on vahvoja epäilyjä siitä, että kapinalliset olisivat käyttäneet sariinia, kertoo YK-komission edustaja Carla Del Ponte.

Näyttöä ei sen sijaan ole siitä, että hallituksen joukot olisivat käyttäneet hermokaasua."
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194811726142/artikkeli/yk+syyrian+kapinallisten+epaillaan+kayttaneen+sariinia.html

Ja tässä Veteran Intelligence Professionals for Sanityn Obamalle lähettämän muistion koskien 21pvän kaasuiskuja Syyriassa:
http://consortiumnews.com/2013/09/06/obama-warned-on-syrian-intel/
-----------------------------------

[Edit 9.9. lisäys] Länsimediassa laajalti levinnyt video, jossa kuvattiin kaasuiskussa kuolleit lapsia on paljastunut lavastukseksi - ja vieläpä mitä julmimmalla tavalla: Kyseiset lapset oli kapinallisten toimesta kidnapattu kapinallisten toimesta joukkohautaan tapetuilta vanhemmiltaan pari viikkoa aiemmin 200 km pohjoisempaa Latakian alueen alawiittikylistä (linkki joukkomurhatapaukseen ylempänä), ja nämä lapset oli vähän ennen iskua tapettu ilmeisesti jollain myrkyllä propaganda-lavastustarkoituksessa, juurikin kapinallisten toimesta, samojen, jotka videolla hihhuloivat vaatien kostoa Assadille:

http://www.voltairenet.org/article180149.html

"All observers have noted the high proportion of children among the victims. The United States has counted 426, or more than a third. Some observers, but neither those of the US nor their French counterparts, were intrigued to find that victims were almost all of the same age and they had no families to cry over them. Stranger still, the gas would have killed children and adult men, but would have spared women.

The wide distribution of satellite channel images of victims allowed Alawite families near Latakia to recognize their children who had been abducted two weeks prior by the "rebels." This identification was long in coming because there are few survivors of the massacre by the allies of the United States, the United Kingdom and France in loyalist villages where more than a thousand bodies of civilians were discovered in mass graves."
-----------------------------------

Breivik ja palestiinalaisterroristit samalla viivalla?

Israelin Ruotsin suurlähettiläs Isaac Bachman on saanut aikaan oikein kunnon myrskyn vesilasissa Ruotsin ja Norjan medioissa, annettuaan Ruotsin radion haastattelussa mielenkiintoisen vertauksen; hän nimittäin rinnasti toisiinsa Israelin palestiinalaisten kanssa juuri alkaneiden rauhanneuvottelujen alla vapauttamat palestiinalaisterroristit Anders Behring Breivikiin.

Blogisti Niklas Bergman nosti asian varsin ansiokkaasti esille omassa blogissaan, jota lainaan vähän tässä alla. Suomennan hänen lainaamansa lähteiden osat, koska osa vanhemman polven suomalaislukijoista ei välttämättä taida niin hyvin englantia.

The Local-lehden artikkelin mukaan suurlähettilään suurlähettiläs sanoi, että jotta skandinaavit ymmärtäisivät millaisia kauheuksia palestiinalaisvangit ovat tehneet, asiaa pitäisi verrata Breivikiin. "Kuvitelkaa jos Breivik olisi vapautettu jonkinlaisena eleenä", suurlähettiläs sanoi, viitaten juuri alkaneisiin rauhanneuvotteluin ja siihen, että Israel vapauttaa terroristit palestiinalaisten vaatimuksesta, ehtona sille, että palestiinalaisosapuoli edes suostui neuvottelupöytään.

Utøyan uhrien omaiset luonnollisesti vetivät herneet melko kovasti sieraimiinsa suurlähettilään lausunosta.

"Minusta on naurettavaa verrata tätä norjalaiseen joukkomurhaajaan" sanoi Trond Blattmann, jonka poika Torjusdatter kuoli Breivikin avattua tulen Utøyalla. "Tässä ei ole ollenkaan samankaltaisuutta. Tällainen puhe on naurettavaa."

"Vertauksessa ei ole järkeä," lisäsi Bjørn Ihler, joka selvisi hengissä verilöylystä piilottelemalla saaren eteläkärjessä. "Breivik oli yksittäinen terroristi jonka teot perustuivat vain epätodelliseen tilanteeseen. Lähi-idän tilanne on hyvin erilainen. Siellä on menossa todellinen taistelu palestiinalaisten vapaudesta".

Lähi-idän asiantuntijaksi tituleerattu Per Jönsson Ruotsin ulkopoliittisesta instituutista läimi Israeli Timesin lainaamassa Aftonbladetin jutussa myös suurlähettilään vertausta: "Rinnastus Breivikiin on hullu monellakin tavalla. Breivik on hyvin erikoinen. Nämä ihmiset joita Israel on nyt vapauttamassa ovat vapaustaistelijoita, murhaajia ja joissain tapauksissa terroristeja, mutta he ovat siitä huolimatta normaaleja ihmisiä".

Katsotaanpa millaisia vapaustaistelijoita ja normivirtasia Israel ihan oikeasti vapautti päästäkseen neuvotteluihin palestiinalaisten kanssa:

http://cifwatch.com/2013/08/12/the-list-of-26-palestinians-prisoners-who-will-go-free-and-their-victims/

Muutama lainaus:

"1. Kour Matwa Hamed Faiz (Fatahin jäsen, syntynyt 1964, Länsirannan asukas, pidätetty 1985) tuomittiin kahteen elinkautiseen osuudestaan aseellisen Fatah-solun perustamisessa ja Menahem Dadonin murhassa vuonna 1983 sekä toisen murhan yrityksestä.
Menahem Dadon, kotoisin Netivotista, oli 22 vuotias kun hänet murhattiin. Hänet oli lähetetty työnantajansa toimesta hankkimaan rakennustarvikkeita Gazasta ja kaupassa ollessaan häntä ammuttiin päähän lähietäisyydeltä. Häneltä jäi raskaana oleva vaimo ja kaksi tytärtä.

2. Tsalah Ibrahim Ahmed Mugdad (Fatahin jäsen, syntynyt 1966, Länsirannan asukas, pidätetty 1993) tuomittiin 32 vuoden vankeuteen Israel Tennenbaumin murhasta ja olisi ollut vapautumassa vasta 13.6.2025.
Israel Tennenbaum, joka oli syntynyt Puolassa 1921 ja asui Veredin moshavilla, oli maanviljelijä joka teki myös vartijan töitä Netanyalaisessa hotellissa siitä huolimatta, että oli 72 vuotias. Hän kuoli kesäkuussa 1993 kun Tsalah murtautui hotelliin ja hakkasi häntä päähän terästangolla, ennenkuin varasti hotellista television.

3. Na’anish Naif Abdel Jafar Samir (synt. 1967, länsirantalainen, pidätetty 1989) tuomittiin elinkautiseen osuudestaan 24-vuotiaan reserviläisen Binyamin Meisnerin murhaan helmikuussa 1989.
Na’anish oli osa joukkoa joka houkutteli Meisnerin pienelle kujalle Nablusissa, jossa häntä varten oli varattu pino kiviä. Meisner kuoli kiven osuessa hänen päähänsä.

4. Arshid A’Hamid Yusuf Yusuf (Fatahin jäsen, synt. 1968, länsirantalainen, pidätetty 1993) tuomittiin viiteen elinkautiseen syyllistyttyään Nadal Rabu Jaabin, Adnan Ayaad Dibin, Mufid Canaanin, Tawfik Jaradatin ja Ibrahim Said Ziadin puukottamalla tapahtuneisiin murhiin. Arsheedia vastaan oli myös näyttö useista murhayrityksistä, joissa hänen osoitettiin olleen mukana.

5. Al-Haj Othman Amar Mustafa (Fatahin jäsen, synt. 1968, länsirantalainen, pidätetty 1989) tuomittiin elinkautiseen vankeuteen osuudestaan 48-vuotiaan Frederick Steven Rosenfeldin murhaan heinkuussa 1989.
Rosenfeld oli patikoimassa kukkuloilla Arielin lähistöllä kun hän kohtasi ryhmän paimenia, jotka puukottivat hänet kuoliaaksi hänen omalla veitsellään ja kätkivät hänen ruumiinsa.

6. Matslah Abdallah Salama (Hamasin jäsen, synt. 1969, länsirannan ja Gazan asukas, pidätetty 1993) tuomittiin elinkautiseen Petah Tikvassa 1991 tehdystä Reuven Davidin murhasta.
Yhdessä kumppaninsa kanssa Matslah tuli sisään 59-vuotiaan irakilaissyntyisen Reuven Davidin pikkukauppaan, sitoi hänet kiinni, tukki hänen suunsa ja hakkasi hänet sitten kuoliaaksi, ennenkuin pakeni uhrin autolla. Davidilta jäi vaimo, kolme lasta ja useita lapsenlapsia.

7. Abu-Musa Salam Ali Atia (Fatahin jäsen, synt. 1971, Gazan kaistaleen asukas, pidätetty 1994) todettiin syylliseksi Holonista kotoisin olevan Isaac Rotenbergin murhaan, joka tehtiin osana terroristi-organisaation jäseneksiliittymis-riittiä. Tuomittiin elinkautiseen.
Holokaustista selvinnyt Isaac Rotenberg oli syntyisin Puolasta. Suurin osa hänen perheestään tapettiin Sobiborin kuolemanleirillä, mutta Isaac onnistui pakenemaan ja liittyi partisaaneihin. Sodan jälkeen hän yritti päästä Palestiinan mandaattialueelle menevään laivaan, mutta britit pidättivät hänet ja hänet lähetettiin Kyprokselle vankileirille, jossa hän oli vuoteen 1947. Vapauduttuaan hän saapui Israeliin ja taisteli itsenäisyyssodassa. Hän jatkoi työtään muurarina jopa eläkeiän jälkeen ja maaliskuussa 1994 hän oli työpaikallaan Petah Tikvassa kun kaksi palestiinalaista työntekijää hyökkäsi kirvein hänen kimppuunsa. Hän kuoli vammoihinsa 67-vuotiaana kaksi päivää myöhemmin.

Jne. Lisää ylempänä olevan linkin takaa.

Murhaajia, joukkomurhaajia ja terroristeja. Joukossa on vain muutama joita voi näkökulmasta riippuen pitää  jonkinlaisina vapaustaistelijoina sikäli, että heidän kohteensa olivat sotilaita.


Kuten blogisti Bergman, myös minä olen sitä mieltä, että suurlähettiläs Bachmanin vertaus ei ollut todellakaan aivan tuulesta temmattu. Tekopyhän ja kaksinaismoralistisen hurskastelun sijaan olisi skandinaaveilla syytä ottaa herneet pois nenästä ja tutustua asiaan tarkemmin.

Ehkä ainoa merkittävä ero on se, että toisin kuin Breivikin tapauksessa, näiden tyyppien kohdalla syyntakeellisuuden toteamiseen ei tarvittu psykiatreja. Ja tokihan Norjassa ei ole meneillään etnis-uskonnollista konfliktia (ainakaan vielä, paitsi Breivikin mielikuvituksessa).

Myös tietynlainen ideologisesti käänteinen rinnastus on olemassa. Muistammehan, että vain päivää ennen Breivikin tekoa, Utøyalla oli pidetty "asiaan kuuluva" Pro-Palestiina -mielenosoitus, jossa huudeltiin vahvasti Israelin vastaisia iskulauseita.

Israelista tulee Saudi-Arabian veroinen energiamahti, osa II

Vuosi sitten kirjoitin aiheesta otsikolla "Itäisen Välimeren kaasu ja öljy - Israelista voi tulla Saudien veroinen energiamahti".

Alkuviikosta Ruotsin radio julkaisi sitten uutisen, jota alaa seuraavat osasivat odottaa, ja josta mm. Talouselämä uutisoi myös:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."

Vuosi sitten ennusteltiin myös, että Välimeren pohjukasta tulee "uusi Persianlahti", ja näin näyttää tulevan.

Ja tässä on siis kyse vasta liuskeöljystä.

Jos jossain jo vuosi sitten pureskeltiin turbaanin kulmaa niin että hampaat halkeilivat, niin nyt saadaan ihan totaalisia itkupotkuraivareita.

Odotettavissa on, että Saudien merkitys USA:n liittolaisena alueellisena valtana tulee vähenemään, samoin kuin ns. arabiliigan yleensä.

Varsinkin kun ns. pikkulinnut vihjaavat, että Israelin rannikon ja meriaalueen alla Netanya-Haifa -akselilla on ihan perinteistä vapaata nestemäistä öljyä - ja erittäin paljon. Ehkäpä jopa niin paljon, että kuuluisa Saudi-Arabian Ghawarin öljykenttä jää koossa kauas taakse sen varjoon?

Pelkästään varovaisesti arvioiden koko Lähi-idän talous-, turvallisuus-, ja geopoliittinen tilanne menee tämän takia aika merkittävällä tavalla uusiksi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Erittäin mielenkiintoisia aikoja.

[Edit 18.7. lisätty linkkiä ja karttakuvia hahmotuksen helpottamiseksi]

Time Magazine "Tapping the Promised Land: Can Israel Be an Energy Giant?"

Megedin liuske-esiintymä

Keskinen (Sfelan alue) ja Negevin liuskealueet

Sfelan+eteläiset esiintymät

Merenpohjan kaasualueet

Geologinen aluejako

Jepjep.

Kaaos leviää: Sisällissota Egyptiin ja muihin lähimaihin?

Olen kirjoittanut useaan otteeseen Lähi-idän tilanteesta, ennustaen melkoista ryminää. Alueen rakenteellinen epävakaus on toki ollut tiedossa maailman tapista, samoin kuin sen geopoliittinen painoarvo ja ruutitynnyri-ominaisuudet.

Nyt ollaan kuitenkin syöksymässä kohti sellaista epävakauden aikaa, ettei moista ole Lähi-idässäkään nähty satoihin vuosiin (toki vastaavia tilanteita löytyy kauempaa historiasta vaikka kuinka paljon).

Pelissä on itäisen Välimeren altaan valtavat energiavarat, jotka ovat perimmäinen syy mm. siihen, ettei EU mistään hinnasta halua päästää Kreikkaa tai Kyprosta irti unionista tai rahaliitosta, ja samalla se puuttuva pala, joka selittää koko Syyrian sisällissodan taustasyyt. Kyse on suurvaltalpoliittisesta taustapelistä; valta-asemista ja koko valtavan energiavarannon hallinnasta.

Ja Israel on koko tämän kiehumapisteen tai myrskyn silmässä, varsin pätevästä syystä eli strategisesta sijainnista keskellä tätä energia- Jack Potia, sillä jos arviot pitävät paikkansa, maasta voi tulla Saudi-Arabian veroinen energiamahti.

Se, että Egypti on sisällissodan partaalla, ja että armeija pisti siellä islamisti-presidentin viralta on melkoisen tärkeä virstanpylväs kehityksessä, jota maalailin jo vajaa kaksi vuotta sitten. Tuolloin veikkasin, että Syyrian sodan muuttuminen islamin kahden eri lahkon väliseksi uskonsodaksi johtaisi saman shiiat vs. sunnit -rähinä leviäisi Irakiin, Jordaniaan ja Saudi-Arabiaan. Jo yli vuosi sitten uumoilin lisäksi, että Egyptin sisäinen kahtiajako voi johtaa sisällissotaan sielläkin.

Nyt näyttää, että uumoiluni olivat oikeansuuntaisia, ainakin Egyptin suhteen, jos tilanne vielä nykyisestä pahenee. Sisäinen kahtiajako muistuttaa Libanonia 1970-luvun taitteessa ennen sisällissotaa; sekulaarit ja kopti-kristityt vastaan islamistit (Libanonissahan maan väestöstä puolet oli kristittyjä vielä 1950-luvun lopulla, nyt sodan ja pakolaisaaltojen jälkeen enää kolmannes).

Siinaihan on käytännössä jo irtautunut Kairon keskuhallinnon alta, eikä Egyptin armeija kykene tekemään alueella muuta kuin pitämään hallussa niemimaan läpi menevät tiet sekä Israelin rajaa vasten olevat raja-asemat.

Irak on käytännössä kolmeen osaan jakautunut ruutitynnyri, ja jos alueellisista sunnit vs shiiat -kovapanosammunnoista tulee totta, niin maa romahtaa sisäänpäin pahemmin kuin Syyria.

Sen sijaan Turkin mellakat olivat minulle pienoinen yllätys. Se, mikä nyt jännittää on, ottaako Turkin armeija mallia Egyptistä. Samanlaiset pelinappulat; huono talous, suuri työttömyys, tyytymättömyys islamistihallitukseen, jne. vallitsee myös Turkissa. Miltä kuulostaisi sisäinen rähinä sotilaallisesti maailman vahvimmassa islamilaisessa maassa?

Ja todella mielenkiintoinen tapaus on Saudi-Arabia. Maan takapajuinen sunna-salafistinen hallinto pysyy pystyssä vain lännen öljyriippuvuuden ja dollareiden turvin, ja ulkomaille uskotellaan, että sisäisiä erimielisyyksiä ei olisi. Ja sehän ei ole totta.

Länsi- ja Koillis- Saudi-Arabiassa väestö on todellisuudessa huomattavassa määrin, osin jopa enemmistöltään, shiialaisia muslimeja. Eikä yhteinen uskonsuuntaus ole sunneillekaan mikään tae sisäisestä yhtenäisyydestä, sillä maa on käytännössä heimoyheiskunta. Maan länsiosan vanha valtaheimo, jonka Ibn-Saud hääti valta-asemista Mekan ja Medinan alueelta 1940-luvulla nykyisen Saudi-Arabian syntyessä, muistaa vielä katkerana silloista verilöylyä ja siitä asti jatkunutta sisäistä alistamista sekä nöyryyttämistä, eikä muutkaan heimot todellisuudessa suhtaudu kovin lämpimästi Saudeihin ja heidän heimonsa ylivaltaan. Saudien dynastian pysyminen, varsinkin taloustilanteen notkahtaessa ei siis ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.

Lisäksi tulee vielä Jordania, joka on käytännössä kahden eri valta-heimon alueisiin jakautunut maa, jossa on myös shiialaisvähemmistö. Jo vuosi sitten liikkui tietoja, että Levantin shiiat ovat yhdessä Iranin kanssa, Venäläisten taustatuella ja suostumuksella - kostoksi Syyrian suistamisesta kaaokseen - valmistelemassa Jordanian suistamista sisäiseen rähinään.

Lisäksi on luonnollista, että jos Syyrian kapinallisten asejoukot häviävät taistelun Assadia vastaan, tai heidän kätensä vapautuvat maan jakautuessa käytännössä kahdeksi valtioksi, salafisti- ja Al-Qaidalaisjoukot lähtevät riehumaan naapurimaihin, Israelin kanssa rauhan tehnyttä "sionisti-petturi"-kuningas Husseinia vastaan Jordaniaan ja Egyptiin, jossa heidän näkökulmastaan katsoen on selkeä "vääräuskoisia vastaan"-tilanne.

Pahimman skenaarion toteutuessa läntinen Lähi-itä - Israelia lukuun ottamatta (huom!) - on sortumassa islamilaisen maailman omaan sisäisten "uskonsotien" aikakauteen, kuten Eurooppa 1500- ja 1600-luvuilla.

Merkittävää tässä on, että tämän pahimman skenaarion toteutuessa Israelilla ei olisi lähinaapurustossaan - millään puolella - yhtään vakaata, vahvaa, järjestäytynyttä valtiota, jolla olisi vahva ja hyvin organisoitu armeija.

Kuten tiedämme, perinteisesti ainoa keino yhdistää keskenään tappelevat arabit ja lakaista sisäiset skismat väliaikaisesti maton alle on ollut yhteinen vihollinen; Israel. Entäpä jos ainoa keino, jolla shiia- ja sunni-arabijohtajat saavat järjestystä omaan laajamittaiseen kaaokseensa onkin tehdä "perinteiset"?

Tällöin Israelilla, alueen sotilaallisesti vahvimmalla valtiolla, olisi vastassa sisällissotien raiskaamat ja romahduttaneet naapurit; huonosti organisoituneita, heikosti johdettuja, huonolla tiedustelulla ja teknisesti heikosti varustettuja rynkky-sinko-kk-ja-jihadisti -massaa, joka äärimmäisen epätoivon vimmalla lähtee hakkaamaan päätä seinään.

Siinä tilanteessa ei ole kahta kysymystä siitä, mikä taho korjaa potin seuraavan alueellisen sodan jälkeen.

Jos arabikeväästä islamistien talveksi ja arabikadun verilöylyksi muuttunut rähinä vaihtuu epätoivoisten ja epäonnistuneiden sodaksi Israelia vastaan, veikkaan, että Israelin rajat kulkevat seuraavan sodan jälkeen jossain Siinailla, Akaban lahden itärannalla, nykyisessä Jordaniassa, Etelä-Syyriassa ja Libanonissa...

Kyproksen kriisi ja kilpailu Euraasian herruudesta

Tajuatteko mistä tässä Kypros-hommassa on isossa pelissä kyse?

Kyproksen talousvesien alla on suunilleen Saudi-Arabian vastaaviin verrannolliset kaasu- ja öljyvarat. Siksi sekä EU että Venäjä oikeasti kulissien takana kilpailivat siitä, kumpi "pelastaa" Kyproksen.

Jos Kypros tippuisi Venäjän takataskuun, olisi se heille oikea geopoliittinen ja taloudellinen tuplajackpot. Vastaavasti Kyproksen pysyminen EU:ssa ja eurossa voi pelastaa EU:n tulevaisuudessa (yhdessä mm. Keski-Euroopan liuskekaasuvarantojen kanssa) energiaomavaraiseksi ja riippumattomaksi Venäjästä tai arabeista.

Siksi EU "pelasti" Kyproksen vastoin Kyproslaisten tahtoa tavalla, joka vie voitot maassa olevilta venäläisiltä talletuksilta. Nyt Venäjä menettää asemiaan ja vaikutusvaltaansa saarella, eikä maa ole enää vaarassa tipahtaa Venäjän takataskuun.

Rahojen vieminen voimissaan olevan ydinasemahdin eliitiltä tilanteessa, jossa geopoliittiset mannerlaatat rutisevat koko Lähi-idässä on ihan helvetin tyhmää, ja kostautuu EU:lle sekä lännelle vielä tulevaisuudessa.Kyse ei olekaan normaalista talouspolitiikasta, tai edes kriisitalouspolitiikasta, vaan suurvaltojen välisestä taloudellisesta sodankäynnistä.

Syy, miksi esim. Magnitskin tapaus on noussut vastattain taas julkisuuteen ja miksi juuri Kyproksen "venäläistä mafiarahaa" on parjattu paljon mediassa, ja jätetty huomiotta että länsieliitti harjoittaa samanlaista rahanpesua, on se, että merkittävä osa fyffestä on Venäjän nykyjohdon ja heitä lähellä olevien tahojen omistuksessa. Vastaavaa suurten talletusten pakkoveroa tuskin nähtäisiin esim. Bahamalla, Cayman-saarilla, Englannin Kanaalin saarilla, Luxemburgissa, jne. Ei, vaikka nämä joutuisivat yhtä pahaan jamaan kuin Kypros.

Jos Venäjä savustetaan kokonaan ulos Kyprokselta, Venäjä panostaa entistäkin enemmän Assadiin ja lännelle vihamielisiin shiialais-hallintoihin Syyriassa eli tulevassa Länsi-Syyriassa (Syyrian rannikko+vuoristo, shiialainen Syyria vs. Itä-Syyria, sunnalainen), sekä Libanonissa, jolloin Venäjä saa tukevan jalansijan itäisen Välimeren altaan energiavarantoihin, Kyproksen menettämisestä huolimatta.

USA, EU, tai Israel eivät tietenkään takuulla tästä pidä. Aasian geopoliittinen shakkilauta ei anna vaihtoehtoja: Jos länsi onnistuu pesemään Venäjän irti myös Syyriasta, mennään pakosta kohti uutta asevarustelukierrettä ja "Kylmää sotaa". Venäjällä kun ei Syyrian asemien menettämisen jälkeen ole juuri muita vaihtoehtoja kuin tehdä avoin ja kattava - täysimittainen - sotilasliitto Iranin kanssa, estääkseen USA:ta pääsemästä Kaspian merelle ja Keski-Aasiaan.

------------------------------------
Edit. lisäys:

Itäisen Välimeren altaan energiareservit? No, pelkästään Israelilla arvellaan olevan potentiaalisesti saman verran kaasua talousvesillään kuin mitä Saudeilla nyt tiedetään olevan.

Kreikan kriisistä puhuttaessa kannattaa muistaa, että pelkästään heidän aluevesillään kaasua arvellaan nykyhinnoilla olevan jopa yli triljoonan taalan edestä.

Syyrian kriisissä on kyse samasta. Syyrian ja Libanonin talousvesillä saattaa olla saman verran kaasua kuin Israelilla arvioidaan olevan (ja lisäksi merkittävästi öljyä). Siksi länsi syöttää koko ajan aseita ja palkkasotureita kapinallisille (vain 12-14% Vapaan Syyrian armeijan taistelijoista on syyrialaisia).

Jos Kreikalla on yli triljoonan taalan edestä kaasua, Israelilla saman verran kuin Saudeilla, ja Syyrialla sekä Libanonilla mahdollisesti saman verran, voidaan päätellä, että Kypros - alueen sydän - on todellinen geopoliittinen energiatuplajättipotti...

Suuren yleisön olisi jo aika herätä siihen tosiasiaan, että Välimeren pohjukka tulee olemaan yhtä tärkeä tai todennäköisesti tärkeämpi maailmanpolitiikan polttopiste kuin Persian lahti ja Arabian niemimaa yhteensä.

Lähi-idän kriisi - Israelin ja Israelin välinen geneettis-etninen veljessota?

Alustus&Disclaimer: Jotkut saattavat tietääkin, että olen viimeisten 5 vuoden aikana ollut jonkin verran kiinnostunut mm. DNA-genealogiasta, DNA-tutkimuksesta ja populaatiogenetiikasta. Tämän takia olen lueskellut joltisenkin verran aiheeseen liittyviä artikkeleita, lehtijuttuja, tutkimusreferaatteja, jne. Tässä kirjoituksessa esittämäni tiedot perustuvat matkan varrella silmään sattuneisiin juttuihin. Valitettavasti minulla ei ole tallessa linkkejä, joten lähdeviiteapparaattia minulla ei ole ainakaan tähän hätään tarjota.

---------------------- 

Kasaarialkuperä - Myytti ilman geneettista evidenssiä

Viime aikoina on taas pompannut esiin aikanaan natsien tunnetuksi tekemä teoria nykyjuutalaisten ns. kasaari-alkuperästä. Erityisesti moni salaliittoteorioista kiinnostunut on kirjoitellut aiheesta. Teorian mukaan suuri osa nykyisistä juutalaisista olisi alkujaan Pohjois-Kaukasuksen ja Etelä-Venäjän alueella asuneiden turkinsukuisten kasaarien jälkeläisiä. Myytti on saanut alkunsa siitä, kun 700-luvulla aluetta hallinneen, useista heimoista ja kansoista koostuneen, turkinsukuisen Kasaari-heimon johtaman valtion ylimystö päätti kaaninsa johdolla kääntyä juutalaisuuteen. Toisen maailmansodan aikana Saksalaiset lämmittelivät varsin ahkerasti aihetta, ja tehtiin tutkimuksia, joissa todisteltiin, että suuri osa Euroopan juutalaisista olisi alkujaan ei-juutalaisia. Tarkoitus oli tällä hyökätä juutalaisten identiteettiä vastaan.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt. DNA-testit ovat pyykäisseet viimeisenkin uskottavuuden ns. "kasaariargumentin" pohjalta. DNA-tutkimukset ovat vahvistaneet askenasi-juutalaisten (alk. Pohjois- Keski- ja Itä-Euroopan juutalaiset) olevan esi-isälijoiltaan pääasiassa lähi-itäläistä alkuperää. Kaksi kolmasosaa juutalaisten esi-isistä on ei-eurooppalaista perua. Lisäksi otannassa, joka tehtiin niille askenasi-suvuille, joilla oman perimätiedon mukaan oli "kasaari esi-isä", vain noin 15%:lla oli tyypillinen turkinsukuisten kansojen tai tyypillinen keskiaasialainen Y-DNA-haploryhmä. Kokonaisuutena katsoen korkeintaan kolme prosenttia askenaaseista olisi tätä ns. "kasaarialkuperää".

Sekoittumista, geenivaihtoa ja assimilaatiota Euroopan juutalaisilla on tapahtunut paljon enemmän keski- ja länsieurooppalaisiin kuin kasaareihin. Kokonaisuutena noin 30% askenaasien Y-DNA-linjoista eli esi-isistä on eurooppalaisperäisiä. Silti 70% on edelleen lähi-itäläistä perua. Äiti-linjoissa assimilaatiota askenaseilla on vain viidennes, eli vain noin 20% eurooppalaisperäisistä juutalaisista omaa eurooppalaisen esiäidin.

Sefardeilla (alkujaan Espanjan ja Välimeren rantojen juutalaisilla), joilla sekoittumista on tapahtunut testien mukaan vain viidenneksellä, on 80%:sti lähi-itäläiset Y-DNA-linjat. Sefardit ja askenasit eroavat toisistaan geneettisesti siis paljon vähemmän kuin esim. itä- ja länsisuomalaiset. Ryhmien välinen ero esim. Y-DNA-linjojen diversiteetissä on vähemmän tai samaa luokkaa kuin ruotsalaisten ja norjalaisten välinen eron.

Lähi-idän juutalaisilla eli mizraheilla, jotka ovat "alkuperäisimpiä", sekoittumista on tapahtunut vielä sefardejakin vähemmän, sikäli kuin sitä voidaan arvioida, sillä se on tapahtunut alueella, jossa muutkin kansat ovat olleet heille geneettisesti sukua. Jemenin juutalaisia pidetään kaikkein "alkujuutalaismpina" (jos verrataan tilanteesseen noin 2000 vuotta sitten), heidän arvellaan sekoittuneen vain 10% verran muihin kansoihin viimeisten 2000 vuoden aikana. 

Diaspora on totta - Mutta totta myös assimilaatio

Asian ymmärtämiseksi on syytä katsoa historiaan. Mitä roomalaiset tekivät alueen väestölle Juutalaissotien aikaan?

Juutalaissotien aikana ja sen jälkeen (v. 67-72) Roomalaiset tappoivat noin miljoonan, ja karkottivat sekä myivät orjiksi kotimaansa ulkopuolelle (ja ulkopuolella) noin kaksi miljoonaa juutalaista vuosien 68-72 aikana ja jälkeen. Lähi-itään jäi yhteensä vain vajaa satatuhatta juutalaista, joista arviolta vain alle 5000 roomalaisten uudelleen Filisteaksi eli ”Palestiinaksi" nimeämään maahan.

Kristinuskoon kääntyneet juutalaiset, jotka siis olivat kulttuuris-geneettisesti samaa populaatiota kuin normijuutalaiset, arviolta vähän yli 100 000 ihmistä, pakenivat roomalaisten jaloista nykyiseen Jordaniaan ja Syyriaan (Keski-Jordanian Petra ja Syyrian Antiokia pakopaikkoina). Juutalaissotien aikaan kulttuurinen ero kristittyjen eli "messiaanisten judaistien" ja ns. "talmudististen judaistien" välillä oli vähän hankalasti määriteltävä; Ei ollut vielä roomalaistunutta ja hellenististynyttä kirkkoa. Ja roomalaisten silmissä eroa ei ollut, sillä valtiovalta piti kristittyjä vain juutalaisena lahkona. Roomalaiset nimesivät Juudean ja Samarian alueen uudelleen juutalaisia nöyryyttääksen Filisteaksi, eli latinannoksen takia "Palestiinaksi".

Kristityt selvisivät vain siksi, että he pakenivat eivätkä taistelleet "roomalaisia miehittäjiä" vastaan. He eivät taistelleet, koska rabbit olivat julistaneen roomalasia vastaan nostetun kapinan johtajan, Simon Bar Kochban, messiaaksi eli kuninkaaksi. Kristityille tämä tarkoitti tietenkin sitä, että kyseessä oli väärä messias eli antikristus, joten he lähtivät.  Myöhemmin osa kristinuskoon kääntyneistä palasi koteihinsa "Palestiinaan" eli Israeliin. Geneettis-etnisesti he olivat "juutalaisia olematta juutalaisia".

Alueella oli asunut myös arviolta alta kaksi miljoonaa samarialaista, joista roomalaiset myös tekivät pääasiassa selvää. Osa heistäkin oli paennut, osa selvisi. Paenneista osa palasi, osa jäi nyk. Jordaniaan. Samarialaiset olivat/ovat alkujaan israelilais-assyrialaista sekakansaa, joka oli syntynyt Assyrian valtakunnan aikaisen pakotetun väestöpolitiikan takia. Nykyään samarialaisia on vain muutama sata, mutta heistä tehdyn DNA-otannan perusteella yli puolella on samat esi-isät kuin niillä juutalaisilla, joiden Y-DNA-haploryhmä on lähi-itäläinen.

Juudean eteläosissa ja nykyisen Siinain alueen sekä Etelä-Jordanian alueilla asuivat idumealaiset eli edomilaiset. Edomilaiset olivat muinais-israelilaisten sukulaiskansaa, geneettisesti hyvin lähellä muinais-israelilaisia ja juutalaisia. Roomalaiset tekivät juutalaissodissa selvää jälkeä myös suuresta osasta näitä edomiitteja. Heitäkin kuitenki selvisi.

Juutalaissotien jälkeen "Palestiinaan" siirrettiin väestöä nykyisen Syyrian alueelta sekä jonkin verran myös muualta; kreikkaa puhuvia hellenistyneitä ihmisiä. Heidän lukumääränsä jäi, alueen väestön nykyisen populaatiogenetiikan perusteella, kokonaisuutena suhteellisen vähäiseksi.

Tilanne Juutalaissotien jälkeen oli siis se, että valtaosa alueella asuvista, hengissä selvinneestä ja palanneesta väestä oli joko juutalaisuudesta pois kääntyneitä, israelilaisperäistä sekakansaa, tai joka tapauksessa geneettisesti hyvin lähellä juutalaisia olevaa väkeä. Tilanne jatkui näin huolimatta myöhemmän Bysantin vallan romahduksen jälkeisestä arabivalloituksesta, joka geenienvaihdon näkökulmasta vain vahvisti alueen väestön seemiläistä tai "aabrahamilaista" luonnetta.

Arabivallan myötä alkoi alueen hidas islamilaistuminen ja arbisoituminen. Vuosisatojen kuluessa alueen vanha pääkieli aramea vaihtui lähisukulaisekseen arabiaksi, ja aikanaan juutalaisuudesta ja samarialaisuudesta "messiaaniseen judaismiin" kääntyneet ja sitteemmin kirkon vaikutuksesta hellenistisoituneet alueen kristittyjen jälkeläiset alkoivat hiljalleen kääntyä - tai pakkokäännytettiin - islamiin. Näin syntyi "Palestiinan" arabiväestö.

Ja juurikin edellä mainitusta historiasta johtuen reippaasti yli 60% "Länsirannan" "palestiinalaisista" on DNA-testien mukaan juutalaisten käännynnäisten tai muinais-israelilaisten jälkeläisiä (samarialaisten kautta). Otannoista riippuen, noin 70% länsirantalaisista on samojen esi-isien ja esi-äitien jälkeläisiä kuin juutalaiset keskimäärin. Näin ollen, jos katsotaan verraten tilannetta parintuhannen vuoden taakse, länsirantalaiset ovat sekoittuneet n. 30 -40 %:in verran ei-israelilaisiin – samassa suhteessa kuin askenaasit tai juutalaiset keskimäärin. Niin provolta kuin se tuntuukin, niin valtaosa ns. "palestiinalaisista" onkin siis genetiikan valossa - Israelilaisia(!)

Myös huomattava osa nykyisistä keski-jordanialaisista, joita nykyiset ”palestiinalaiset” eli ”länsijordanialaiset” itse asiassa olivat vuoteen vuodesta -48 alkaen ja pääasiassa vuoteen -67 asti, ja joita he ovat edelleen kulttuuris-kielellis-historiallisesti, ovat samaa juutalais-samarialais -israelilaista porukkaa.

Mutta kun kerran länsirantalaiset ja juutalaiset ovat näin molemmat keskimäärin samassa suhteessa ei-israelilaisiin sekoittuneita muinais-israelilaisten jälkeläisiä (oli sitten kyse eurooppalaisesta, kreikkalaisesta, assyrialaisesta, tms. verenperimästä), niin rasismi ja "puhdasrotuisuus-kiihkoilu" kumpi-on-parempi -meiningillä olisi siis jo jääviyssyistäkin typerää ;) 

Näin ollen juutalaisten ja "palestiinalaisten" välinen konflikti onkin siis genetiikan valossa enimmäkseen israelilaisten sisäinen veljessota(!)

Tiivistäen voisi sanoa, että juutalaisvaltion perustamisessa entisen naapurin aikanaan karkoittama isoveli palasi perheineen - eurooppalaisen vävynsä kanssa - takaisin kotiin konepistooli kourassa, ovenkamanat kaulassa ja amerikkalainen univormu päällä.

Kotiin jäänyt pikkuveli perheineen ja arabialaisine isäpuolineen sekä vävyineen on sillä välin vaihtanut uskontoaan ja oppinut lapsuudessaan uuden kielen; Kumpikaan ei muista eikä tunnista toista veljekseen, sillä molemmat olivat niin pieniä eron sattuessa. Kumpikaan ei näe eikä tunnusta toisen osapuolen oikeutta omaan maahansa, johon periaatteessa, jos nyt uskontoa sotketaan mukaan, molemmilla on oikeus.

Kyseessä on siis käänteinen, negatiivinen, "tuhlaajapoika"-tilanne.

Koska molemmat osapuolet ovat populaatiogeneettisesti "israelilaisia", olisi mielestäni syytä puhua "Palestiinan konfliktin" sijasta Israelin konfliktista ja "palestiinalaispakolaisten" sijaan israelilaisista pakolaisista.

Tämä näkökulma ja "palestiinalaisten" toteaminen "israelilaisiksi" tosin luultavasti v****aa ja suututtaa tasapuolisesti yhtä paljon sekä juutalaisia että "palestiinalaisia". Ensin mainitut kun pitävät vihollisiaan "likaisina arabeina", saatika että antaisivat maita takaisin, ja viimeksimainitut eivät halua olla tai tunnustautua "vihatuiksi israelilaisiksi", saatika että suostuisivat luopumaan maa-vaateista. 

--------------------------
---------
 
P. S. Gaza on vähän eri juttu. Toisin kuin länsirantalaiset, gazalaiset ovat pääasiassa etnisgeneettisesti ihan eri porukkaa, mikä näkyy myös ulkonäössä. Tämä johtuu siitä, että siinä missä länsirantalaiset ovat geneettisesti lähempänä juutalaisia, gazalaiset taas ovat egyptiläis-turkkilais-kreikkalais-arabilainen sekakansa. Juuri tämä etninen ero Gazan alueen ja Länsirannan välillä onkin taustalla Hamasin ja Fatahin keskinäisessä kinassa, sillä monet länsirantalaiset pitävät avoimesti gazalaisia ”toisen luokan palestiinalaisina” ja ”heikompana rotuna”. Tämän ”Palestiinan sisäisen rasismin” olemassaolosta ei kuitenkaan yleensä puhuta senkään vertaa kuin perinteisestä askenaasien ja sefardien sosiaalisesta nokkapokasta nyky-Israelissa.

Hamasin urhea taistelu Gazan siviilien puolustamiseksi

Kylläpä Hamasin pojat ovat sitten rohkeita, moraalisia ja selkärankaisia urhoja!

Muuttavat sotilaalliset tappiot propagandavoitoiksi varmistamalla, että omat pomot, komentokeskukset, ohjusten laukaisualustat ja asevarastot sijoitetaan siviilien keskelle, koulujen ja lastentarhojen pihoille sekä sairaaloiden, lastentarhojen ja koulujen kellareihin.

Kun vihatun sionistihallinnon pommit sitten osuvat, voidaan tippa silmässä kantaa silvottujen lasten ja naisten marttyyri-ruumiita kameroiden eteen.

Miten ovela ja moraalinen strategia! Kuinka urheita miehiä ja rohkeita taistelijoita! Uskaltavat suojautua lasten, sairaiden, naisten ja vanhusten selän taakse!

Moiseen aspinaalisuuten ja nontestaalisuuteen harva mies kykenee.

Tällaiseen ei kykenisi edes Italian armeija, ei edes sen laivasto, vaikka sitä johtaisi itse kapteeni Francesco Schettino. Mutta Hamas pystyy. Kauan eläköön Hamas!

Heistattelen happia tälle vertaansa vailla olevalle rohkeudelle!

Itäisen Välimeren öljy&kaasu: Levantin allas on uusi "Persianlahti"

[Lisäys 17.7.2013: Yli vuosi alla olevan kirjoituksen julkaisusta, valtamediat alkavat pikkuhiljaa herätä:

Israel matkalla öljymahdiksi - "Lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabialla" (Talouselämä 15.7.2013) 

"Vähintään 150 miljardia tynnyriä öljyä odottaa poraajaansa Jerusalemin ja Gazan ympäristössä. Maasta löytyy myös parisenkymmentä muuta esiintymää. World Energy Councilin, maailmanlaajuisen energiajärjestön, mukaan Israelista saattaa löytyä yli 250 miljardia tynnyriä öljyä.

Se on lähes yhtä paljon öljyä kuin Saudi-Arabiassa oletetaan olevan."]

-------------------------------------------------------------------------------------

Viimevuosien valtavat öljy- ja kaasulöydöt Itäisellä Välimerellä tulevat muuttamaan varsin dramaattisesti koko Lähi-Idän ja Välimeren alueen - sekä koko maailman - geopoliittista tilannetta. Eikä vähäisin merkitykseltään ole edellisessä blogikirjoituksessani kääntämäni artikkeli Israelin energiavaroista. Eikä kyse ole vain merkittävistä vaan aivan valtavista öljy- ja kaasuvarannoista niin sanontu Levantin altaan eli Itäisen Välimeren merenpohjan alueilla.

Kyse on suoraan sanottuna siitä, että Kreikan, Turkin, Kyproksen, Syyrian, Libanonin ja Israelin talousvesien muodostamasta alueesta voi öljy- ja kaasuvarantojensa vuoksi tulla "uusi Persianlahti". Aivan kuten Persian lahden alueellakin on tapahtunut, tulee valtavien energiavarantojen olemassaolo nostattamaan melkoisen mylläkän, mitä tulee geopoliittisiin asetelmiin, turvallisuus- ja talouspolitiikkaan sekä sotilaalliseen jännitteeseen. Saattaapi olla, että nykyinen Lähi-idän konflikti jää merkitykseltään jalkoihin uusien kiistojen ja jännitteiden myötä, kun alueen valtiot kiistelevät oikeuksista energiavarantoihin.

Koko tilanne alkoi kehittyä vuoden 2010 lopulla kun Israelin rannikon läheltä löytyi valtava Leviathaniksi ristitty kaasuesiintymä, vain rapiat 130 kilometriä Haifasta länteen, alueella joka kansainvälisen lain mukaan kuuluu Israelin talousvyöhykkeeseen (raja 200 kilometriä rannasta). Pelkästään tämä yksi esiintymä pystyisi kattamaan Israelin kaasuntarpeen sadaksi vuodeksi. Leviathanin arvellaan sisältävän vähintään 480 miljardia kuutiometriä kaasua. Israelissa mietitäänkin nyt, millä aikataululla maa muuttuu kaasuntuojasta suureksi kaasunviejäksi.

US Geological Survey on tehnyt arvion Itäisen Välimeren hiilivetyvarannoista. Siinä selviteltiin energiareservien suuruutta Aigeian meren altaassa Kreikan, Turkin ja Kyproksen alueilla, Levantin altaassa Libanonin, Israelin ja Syyrian alueilla ja Niilin altaassa Egyptin rannikolla. USGS:n arvio oli varsin shokeeraava. Kun käytettiin apuna kaikkea dataa mitä aikaisemmista porauksista ja geologisista tutkimuksista alueella oli tehty.

Tulokset:

- Levantin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat yhteen laskettuna 1,68 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 3454 miljardia kuutiometriä kaasua.

- Niilin altaan löytämättömät öljy- ja kaasuvarannot ovat arviolta 1,6 miljardia tynnyrillistä öljyä ja 6315 miljardia kuutiometriä kaasua.

Kaiken kaikkiaan Itäisen Välimeren alueella USGS:n arvion mukaan yhteensä noin 3,4 miljardia tynnyrillistä öljyä ja noin 9769 miljardia kuutiota kaasua. Jos ylläolevat lukemat eivät muutaisi alueen geopoliittista ja turvallisuuspoliittista tilannetta tai tasapainoa, niin johan olisi kumma. Verrattuna muihin merkittäviin kaasualueiisiin, tilanne on seuraava: Venäjällä oleva Länsi-Siperian allas, joka on maailman suurin tunnettu kaasuesiintymä, sisältää 18 207 miljardia kuutiota kaasua. Muuhun Lähi-itään verrattuna tilanne on se, että lounaisen Saudi-Arabian ja Pohjois-Jemenin alueella oleva Rub Al Khalin kaasuesiintymä on noin 12 060 miljadia kuutiota, itäisen Saudi-Arabian Suur-Ghawarin ylänkö noin 6430 miljardia kuutiota ja Zagros-vuorten poimuttumisvyöhyke Persian lahdella, Irakissa sekä Iranissa noin 6000 miljardia kuutiota.

Itäisellä Välimerellä on siis kaasua puolet siitä määrästä mitä on Länsi-Siperiassa tai Saudi-Arabiassa, ja kolmannes enemmän mitä Persianlahden, Irakin ja Iranin vyöhykkeellä. Se tosiasia, että itäinen Välimeri tuntuu kelluvan valtavien energiavarantojen päällä, on joka tapauksessa laukaissut käyntiin todella suuren luokan geopoliittisen pelin, jolla on todella suuret talouspoliittiset seuraukset.
Ja saattaapa olla että myös sotilaalliset seuraukset.

Mutta meitä Eurooppalaisia kiinnostanee katsoa Kreikan kohtaloa uusin silmin. Vielä muutama vuosi sitten Kreikan hallitus ajatteli, että sen alueilta löydetyt öljy- ja kaasuvarat ratkaisisivat maan taloustilanteen sen omalta kannalta todella hyvin.

Vuonna 2010 Kreikka teetätti selvitykset merialueidensa energiavarannoista, ja tulos oli melkoinen yllätys. Nimittäin arvellaan, että Kreikan merenalaiset öljyvarannot pelkästään Joonian merellä ylittävät 22 miljardia barrelia, ja tämän lisäksi tulee vielä 4 miljardia barrelia Aigeian meren pohojoisosassa. Arvellaan, että Kreikka voisi saada seuraavien 25 vuoden aikana yli 300 miljardin dollarin tulot pelkästään öljystään.

Mutta eteläinen Aigeian meren alue on Kreikan osalta vielä tutkimatta tarkemmin. Jos otetaan huomioon alueeseen kuuluvan Kyproksen vesillä tehdyt löydöt, siellä voipi muhia todellinen jättipotti. Pelkästään kaasua arvellaan alustavasti löytyvän 9000 miljardin dollarin edestä(!).

Ikävä vain että Kreikka on vararikon partaalla ja joutuu luultavasti yksityistämään tämän kaiken, niin satamansa kuin öljy-yhtiönsä, eli luovuttamaan kaiken maansa velkojille suurpankeille, jos tottelevat Brysselin ja Berliinin käskyjä.

Olen sitä mieltä, että Kreikan pitäisi lähteä Eurosta, ja jäädyttää velkojensa maksaminen kunnes saavat energiavaransa käyttöön.

Lyhyt pakina Lähi-idästä; "Suomi vai Pirkkala"

Jos Lähi-idän konflikti vedettäisiin Suomeen, tilanne olisi seuraava;

Muinais-Suomessa vallitsisi luterilainen uskonto. Ruotsi tulisi ja valtaisi Muinais-Suomen. Muinais-satakuntalaiset vietäisiin ruotsalaisten toimesta pakkosiirtolaisuuteen ympäri Eurooppaa, ja maahan olisi jäänyt pienehkö joukko muinais-hämäläisiä. Ruotsalaiset nimittäisivät maan satakuntalaisia kiusatakseen "Pirkkalaksi" (Birkaland).

Tämän jälkeen jälkeen Birkaland (Suomi) hämäläisineen olisi ollut vuosisadat milloin Venäjän, Ruotsin tai Saksan vallan alla. Tämän ajan kuluessa muinais-hämäläiset olisivat omaksuneet ortodoksisen uskonnon, ja kieli vaihtuisi savoksi.

Vastaavasti diasporassa elävän satakuntalaisvästön uskonto muuttuisi kotimaan menetyksen myötä äärikalvinistiseksi, ja kieli muuttuisi niin, että se alkaisi muistutta vanhojen Turun ja Rauman murteiden sekasotkulta.

Ajan saatossa luterilaisesta uskonnosta haarautuisi pieni, mormonihaara, joka hylkäisi satakuntalaisuuden ja leviäisi agressiivisen käännytystyön ansiosta ajan saatossa ja siitä kasvaisi valtauskonto Länsimaissa. Mormonikirkko vainoaisi satakuntalaisia "Joseph Smithin kiroamina" historian saatossa (inkvisitio, yms.). Mormonikirkko yrittäisi ristiretkeä "pyhän Suomen maan" takaisinvaltaamiseksi vääräuskoisilta ortodokseilta n. 1000 vuotta  myöhemmin, mutta tämä mormoniritarien yritys jäisi lyhytaikaiseksi.

Sitten noin 1000-vuotta (2000 vuotta satakuntalaisten karkotuksesta) myöhemmin englantilaiset tulisivat ja valtaisivat "Pirkkalan". Tämän jälkeen nyky-satakuntalaiset, jotka jollain konstilla olisivat hajaannuksessa onnistuneet säilyttämään satakuntalaisen identiteettinsä, palautettaisiin englantilaisten toimesta hyvityksenä takaisin esi-isiensä kotimaahan, koska heitä oli vainottu ympäri Eurooppaa, ja heille annettaisiin "Pirkkalan" alue omaa valtiota varten. Valtio saisi nimekseen maan vanhan nimen mukaan 'Suomi', ja tätä satakuntalaisten kansallisaatetta kutsuttaisiin "suominismiksi". Suoministit perustaisivat Länsi- ja Etelä-Suomeen eli "pirkkalaisalueille" sotilaallisesti vahvan pikkuvaltion.

Ongelmana on, että maassa asuisi ortodoksista uskoa kannattava ja savoa viäntävä nykyhämäläisväestö. Nyky-satakuntalaiset valtaisivat maata heidän näkökulmastaan vääräuskoisilta nyky-hämäläisiltä ja perustaisivat siirtokuntia heidän alueelleen koska "Tää om meä es'isäi ja meä maa". "Jumal lupas tän maan kaikil' Lutteri jälkeläisil', nii kerta".

Nykyhämäläiset suivaantuisivat tästä niin helvetisti, että aloittaisivat jatkuvan sissisodan nykysatakuntalaisia vääräuskoisia kalvinistisia vastaan. "Kuolo Suomelle ja kaekille suoministeille, eläkööv vappaa Häme! Satakuntalaeset pittee ajjaa merreen!". "Eläkööv vappaa Pirkkala!".

Suoministinen nykysatakuntalaisvaltio valloittaisi (tosin pääosin naapureiden ja nykyhämäläisten aloittamien sotien seurauksena) Itä- ja Pohjois-Pirkkalan(-Suomen), sekä loisi Karjalaan "puskurivyöhykkeen" agressiivista naapuria Venäjää vastaan. Lisäksi satakuntalaisvaltio tuhoaisi kuuden päivän sodassa koko Ruotsin ilmavoimat ja valloittaisi Länsipohjan alueen, joka tosin rauhansopimusta vastaan myöhemmin luovutettaisiin takaisin.

Nykyhämäläiset lobbaisivat menestyksellisesti YK:ta ja liittolaistensa kautta niin, että puoli maailmaa tuomitsisi "suominismin" rasismina ja apartheidina. Ympäri länsimaita hipit, kommarit ja vasemmisto tuomitsisi "Suoministisen Suomen roistovaltion". Nykyhämäläiset perustaisivat erilaisia sissi-, terroristi-, ja vapaustaistelijaryhmiä, jotka tekisivät pommi-, raketti-, ja itsemurhaiskuja satakuntalaisia vastaan. Myös poliittinen rintama, PHKVR(1) perustettaisiin.

Venäjä rakentaisi ohjusarsenaalin, jolla uhoaisi pientä satakuntalaista Suomea vastaan, "koska nuo pyhän oikeauskoisen kirkon kiroamat vääräuskoiset satakuntalais-kalvinistit, nuo sikojen ja kokkien jälkeläiset(2) sortavat meidän ortodoksiveljiämme ja sisariamme".

Amerikkassa, jossa mormoniuskonnosta erkaantunut "suominististen mormonien" haara olisi pääuskonto, satakuntalaisilla kalvinisti-emigranteilla olisi merkittävä asema taloudessa, bisneksessä ja politiikassa. Amerikka tukisi pientä Suomen valtiota ja sen olemassaoloa, koska se olisi Amerikan tärkein liittolainen Pohjois-Euroopassa, ja alueella on "merkittäviä öljy- ja kaasuvarantoja Jäämeren alla". Amerikkalaisilla olisi tukikohtia Nokialla ja Pohjanmaalla, sekä Jäämerellä sen liittolaismaassa, Huippuvuorten synodiemiraateissa. USA painostaisi Venäjää pitämään näppinsä irti Suomesta. USA uhkaisi Venäjää sodalla.

Jne.

Ketään ei enää tässä vaiheessa kiinnostaisi, että kinastelevilla kansanryhmillä on samat eniset ja uskonnolliset juuret ja samanlainen oikeus samaan maahan.


-----------------------------
1) "Hämäläesten Pirkkalan Kansallisev Vappaotuksen Rintama"

2) Eräällä uskonnonopettajalla oli tapana, aina kun Raamatunhistoriaa läpikäytäessä tultiin tarinaan Edomilaisista Lootin ja tämän tytärten insestisen suhteen seurauksena syntyneenä kansana, tapana kertoa vastaava esimerkki "propagandasta"; "1400-luvulla Satakunnan rannikolle haaksirikkoutui laiva, josta selvisi hengissä vain laivan kokki ja sika. Tästä ovat saaneet alkunsa porilaiset".

NATO:n likainen sota Syyriaa vastaan - Näin läntinen Lähi-itä suistuu sotiin

NATO:n suunnitelma Syyrian myllertämiseksi etenee, kuten aiemmin kirjoitin. Sotasuunnitelmat puolivirallisten joukkojen aseistamiseksi ja yhdistetyn Syyria-vastaisen sodan ja Assadin hallinnon vastaisen kansannousun aikaansaamiseksi ovat jo pitkällä.

On vain yksi iso ongelma: Miten pitää Venäjä ja Iran ulkona puuttumasta asioihin, ja miten pitää myöhemmin Venäjä ulkona, kun Syyrian jälkeen seuravana olisi vuorossa Iran? Kuten aiemmin olen kirjoittanut, avoin lännen hyökkäys Syyriaan olisi sodanjulistus Venäjälle, sillä mailla on, tosin epävirallisten tietojen mukaan, yhteinen salainen liittosopimus (jossa Irankin on tietenkin mukana) vuodelta 2006.

Lähi-idän tilanteen suhteen Venäjä on sellaisessa strategisessa pakkoraossa, että sen on pakko pitää kynsin hampain kiinni omasta vaikutusvallastaan Lähi-idässä. Strateginen peli on kuin shakkilauta: Syyria olisi astinlauta Iraniin, ja sen jälkeen olisi lännen eteneminen Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Nyt kun USA ja NATO ovat käytännössä vetäytymässä Afganistanista, Venäjä ei todellakaan aio antaa lännelle uudestaan pääsyä takapihalleen Iranin kautta. NATO:n eteneminen Kaukasukselle tai Keski-Aasiaan kun ajaisi Venäjän geopoliittisesti nurkkaan, eikä sillä ole vaihtoehtoja. Siksi, ja sen estämiseksi pidetään kiinni Syyriasta.

Syyria ei ole kuitenkaan ehdoton takaraja, kuten olen kirjoittanut. Käytännössä Venäjä on vain asetanut sille kovan hinna, ja se hinta on sota. Hintaan kuuluu myös se, että sen jälkeen Venäjä tekisi luultavasti avoimen ja mittavan sotilasliiton Iranin kanssa, jolloin uuden "kylmän sodan" rintamalinja jähmettyy Persianlahdelle. Länsihän ei lähde pommitelemaan Irania, jos Iran on Venäjän sateenvarjon suojassa.

Sen jälkeen kun länsi väärinkäytti YK:n turvaneuvoston Libya-päätöslauselmaa oikeuttamaan laajamittaisen invaasion maahan, Venäjä ei todellakaan anna perää Syyrian kohdalla, siis mitenkään helpolla. Siksi se onkin tehnyt kantansa selväksi, ja toimittaa Syyrian armeijalle aseita. Lisäksi Venäjä yrittää tosissaan saada aikaan vuoropuhelua Syyrian hallinnon ja kapinallisten välille, jotta sisällissota ei repisi Syyriaa hajalle.

Kuitenkin on selvää, että ei länsi, Israel eivätkä USA:n arabiliittolaiset - al-Qaidasta puhumattakaan - halua Syyriaan sellaista rauhanomaista ratkaisua, joka sallisi Assadin Iran-liittoutuneen hallinnon pysyä pystyssä. Kysymys ei ole enää, josko Assadin iranmielinen hallinto halutaan pois päiväjärjestyksestä, vaan miten se tehdään.

Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, nyt on tiedossa että noin 40 000 NATO:n tukemaa ja aseistamaa "kapinallista" on sijoitettuna Jordaniaan Syyrian vastaiselle rajalle, mukana iso joukko libyalaisia. Ainakin 18 000 näistä taistelijoista on libyalaisen al-Qaida -komentajan ja pitkäaikaisen NATO-liittolaisen Abdelhakim Belhajin komennossa.

Turkki taas on perustanut NATO:n tuella "Syyrian kansallisen neuvoston", NCS:n, joka vaatii, että se pitää tunnustaa "Syyrian kansan ainoaksi lailliseksi edustajaksi". Aseistettuja muslimiveljeskunnan militantteja on koulutettu, majoitettu ja varustettu järjestämään aseellisia hyökkäyksiä Syyriaa vastaan Turkin NATO-tukikohdista käsin. Lisäksi Turkki on perustanut tiedustelu- ja värväyskeskuksen Jordanian Ammaniin.

Al-Qaida ja muut irakilaiset jihadistit, kuten aiemmin kerroin, kerääntyvät puolestaan Irakin Syyrianpuoleiselle rajalle, ja koittavat soluttautua sieltä läpi.

Mielenkiintoinen on myös tieto, että Saudi-Arabia on pyytänyt Jordaniaa sallimaan saudi-ilmavoimien käyttää maan ilmatilaa Syyrian vastaisessa hyökkäyksessä, johon tosin virallisesti ei olla suostuttu. Käytännössä tilanne voi olla vähän eri, kun Jordanialla on hyvässä muistissa ns. "Musta Syyskuu"-tapaus, jossa Syyria tuki PLO:n vallankaappausyritystä Jordaniassa.

Koskapa sotilaallinen hyökkäys Syyriaan tarkoittaisi, että maahan lähetettäisiin suhtellisen paljon qatarilaisia ja saudi-arabialaisia joukkoja, sekä NATO:n erikoisjoukkoja, on tärkeää että median huomio saadaan operaation valmistelun tärkeimmissä vaiheissa, sekä sen alkamisen alla mahdollisimman paljon suunnattua Syyriasta muualle.

Iranista kohuaminen on tähän tarkoitukseen mitä sopivinta. Kun maailman huomio kiinnittyy Persian lahdelle, voidaan Syyrian rajalla tehdä yhtä ja toista yllättäen.

Ylihuomenna, helmikuun 26 päivänä, Syyriassa pidetään kansanäänestys uudesta perustuslaista, joka on itsessään ns. läimäisy lännen kasvoille, sillä suuri äänestysprosentti tai laaja tuki lakiuudistukselle olisi diplomaattinen takaisku USA:lle, NATO:lle ja näiden arabiliittolaisille, sillä se olisi selvä merkki, että Syyrian kansa ei halua asioihinsa ulkopuolista puuttumista.

Tähän liittyen onkin mielenkiintoista, että Palestiinalaisia edustava tiedustelutaho Turkissa on väittänyt, että kansanäänestyspäivänä Syyriassa on odotettavissa suuria, kapinallisten, al-Qaidan ja läntisten tiedustelupalvelujen tuella järjestettyjä terrori-iskuja. Tätä seuraisi massiivinen hyökkäys rajojen ulkopuolelta, mikä tarkoittaisi nyt Jordaniaan sijoitettujen noin 40 000 tai 50 000 taistelijan vyöryttämistä Syyriaan. Tämä kuulemma tehtäisiin viimeistään 7. maaliskuuta mennessä. Kuulostaa sinänsä uskottavalta, mutta katsotaan sanoi lääkäri.

Tokihan tuollainen joukko ei ole mikään uhka Syyrian armeijalle, mutta se on varsin riittävä luomaan sekasortoa ja kaaosta, jotta tilanne näytää ulospäin ja valtamediolle "massiiviselta Syyrian kansannousulta". Tällöin todistustaakka väitteille, että Syyria on NATO-johtoisen hyökkäyksen alla, lepäisi täysin Syyrian ja Venäjän harteilla, jolloin Venäjälle olisi poliittisesti erittäin vaikeaa sekaantua tilanteeseen. Tokihan se voi tehdä niin välilliseti tukemalla Irania tekemään niin. Tällöin ei syntyisi vielä suoraa Venäjä-NATO -konfliktia.

Voi olla tosiaankin, että jatkuva mediakähinä mahdollisesta Iraniin tehtävästä hyökkäyksestä johtuukin juuri harhautustarkoituksesta, todellinen lähiajan maali - kuten olen arvellutkin - olisi Syyria. Minä en ainakaan usko mihinkään sotaan Persianlahdella vielä muutamaan vuoteen. Jos tämä väite pitää paikkansa, kuten näyttää olevan, niin siinä tapauksessa Iran-sotarumpujen pärinä tulee median välityksellä lähiaikoina entistä massiivisemmin olohuoneisiin ja lehtien sivuille.

Eli päämäärä olisi lähettää Iranille vahva viesti: pysykää poissa Syyriasta, ja heikentää Venäjän poliittista uskottavuutta korostamalla sen "kummisetä"-roolia Syyrian ja Iranin hallintojen takana. Ja ennen kaikkea massiivisen, Irania vastaan suunnatun mediarummutuksen ja USA:n joukkojen "Lahdelle" keskittämisen tarkoitus on pienentää sitä mahdollisuutta, että Iran tai Venäjä puuttuisivat suoraan Syyrian tilanteeseen silloin, kun NATO ja sen arabiliittolaiset aloitavat "epävirallisen" pää-hyökkäyksensä Syyriaan Turkista ja Jordaniasta käsin.

Kuten aiemmin kirjoitin, Venäjä luultavasti haluaa vain myydä Syyrian kovasta hinnasta, ja Irankin luultavasti pidättäytyy sekaantumasta suoraan maan tilanteeseen, joka saattaisi vähintäänkin kehittyä alueelliseksi keskisuureksi sodaksi. Niille lienee houkuttelevaa välttää suoraa konfliktia niin kauan kuin NATO pystyy edes jokseenkin uskottavasti näyttämään siltä, ettei se muka ole sekaantunut Syyrian sisällissotaan.Tällainen ratkaisu Venäjän ja Iranin taholta olisi tietenkin tuhoisaa Syyrian hallinnolle ja sitä tukeville sisällissodan osapuolille.

Mutta se olisi myöskin tuhoissa Venäjälle ja Iranille. Loppupeleissä niiden tuen vetäminen pois Syyrialta kun heikentäisi molempien asemaa ja loisi valtavasti epävakautta koko Lähi-itään, ja luultavasti lisäisi alueellisen sodan ja/tai sisällissotien riskiä (Ja juuri sellaistahan minäkin olen veikkaillut). Näin ollen näillä mailla on mielenkiintoinen joko-tai -valinta. Itse uskon, että Venäjä ja Iran sekaantuvat Syyriaan "yhtä puhtain kasvoin" kuin NATO.

Ja toistan vielä aiemman väitteeni: Syyrian jälkeen Jordania ja Egypti, eikä sauditkaan vähällä pääse. Mihinkäs luulette al-Qaidalaisten menevän seuraavaksi Syyriasta?

---------------------------------
---------------

(Noin 60% tästä jutusta perustuu epätarkasti kääntäen, ja lyhennellen Tohtori Christof Lehmanin artikkeliin: NATO set for War on Syria threatens Iran. The Russian Dilemma and a Possible "Joker" [Christof Lehmann (2012), nsnbc.]   http://nsnbc.wordpress.com/2012/02/23/nato-set-for-war-on-syria-threatens-iran-the-russian-dilemma-and-the-possible-joker/ Loput ovat omaa lisäystäni).

Suursotaa Lähi-idässä ei tule vielä - Iran tulee saamaan ydinaseensa

Iran ja länsi pelaavat Lähi-idässä pokeria, jossa kylmähermoisempi voittaa.

Kirjoitin joku aika sitten näkemykseni, jonka mukaan suursota Lähi-idässä ei ala vielä nyt, korkeintaan vasta muutaman vuoden päästä, ja todennäköisemmin sellainen uhkaa vasta vuosikymmenen loppupuoliskolla.

Mitä pidemmälle tilanne kehittyy, ja mitä kireämmälle, sitä enemmän olen tätä mieltä. Vaikka tilanne kiristyy ja vaikka sapelinkalistelu alkaa olla sellaisissa mitoissa, että näyttäisi siltä kuin rytinä voisi alkaa hetkellä millä tahansa.

Minä sen sijaan väitän edelleen, että ensin rytisee läntinen Lähi-itä sisällissotiin, Syyrian jälkeen Irak sekä Egypti, ja sitten levottomuudet repeävät myös Jordaniassa, Saudi-Arabiassa ja Persian lahden pikkumaissa.

Väitän, että Iran tulee saamaan ydinsaseensa. Kyllä vain. Mutta juuri sen vuoksi se tulee pitäytymään hyökkäämästä mihinkään. Ja kun näin käy, sinne ei enää olla hyökkäämässä niin vain.


Kylmää sotaa ja etupiirijakoa

USA-Israel ja Iran pelaavat "upporikasta ja rutiköyhää", jossa kylmähermoisin voittaa. Se osapuoli, jolla hermo pettää, häviää asetelman.

Jos Iranilla menee hermo ja se provosoituu, se pistetään paskaksi. Ja jos USA tai Israel iskevät ensin, ne saavat niskoilleen sodan aloittajan moraalisen syyllisyyden, ja Israelin mukanaolo takaa sen, että USA:n arabiliittolaisilla tulisi kuumat paikat: niiden kansalaiset kun kokisivat olevansa väärällä puolella rintamalinjaa.

Lännen ongelma on tämä: Jos sota ei ala, ja Iranin aloittamana, tulee pitkä ja syvä lama. Jos sota alkaa, aiheuttaa se joka tapauksessa taloudellisen superlaman, joka olisi vielä rajumpi, mutta mahdollisesti lyhyempi, sillä edellytyksellä että Iran häviäisi nopeasti ja sen johto saataisiin vaihdettua. Mutta lännen talous leikkaisi joka tapauksessa kiinni.

Sota lietsoisi koko Lähi-idän liekkeihin. Irakin, Dubain, Bahrainin ja Saudi-Arabian itäosien shiiaväestö alkaisi kansannousun, mikä tarkoittaisi että sota leviäisi välittömästi sisällissodaksi maailman tärkeimmällä öljyntuotantoalueella, ja vaikka länsi liittolaisineen saisikin pidettyä Hormuzin salmen auki, öljyntuotanto lakkaisi näissä maissa.

Nykytilanne merkitsee vain kauppasotaa, joka nostaa öljyn hinnan vuosiksi yli 150$ tynnyriltä, ja romuttaisi kaikkein kovimmin juuri länsimaiden taloutta (Kiusallaan Iran tietenkin möisi Kiinalle ja Intialle halvemmalla). Sen sijaan hyökkäys Iraniin merkitsisi koko maailman laajuista syvää talousromahdusta, jossa myös Kiina ja Venäjä kärsisivät enemmän (toisaalta juuri tämä "kaikki tai ei mitään"-tilanne voi ajaa lännen hyökkäämään).
Iranilla on toisin sanoen ns. "palliote" länsimaiden ja USA:n taloudesta.

Kaikki lännen hyökkäysskenaariot perustuvat mahdollisimman paljon sen varaan, että saataisiin aikaan nopea sota, ja samalla Iranin kansa nousemaan hallitsijoitaan vastaan, jotta Iranin öljy virtaisi taas mahdollisimman esteettä (ja nykyistä halvemmalla) maailmanmarkkinoille. Ja kaikki Iranin puolustuskenaariot perustuvat sen varaan, että lännen hyökkäyksestä seuraisi mahdollisimman laajalle leviävä ja mahdollisimman pitkäkestoinen sota. Ja tässä Iran on onnistunut. Hyökkäyksellä on erittäin korkea kynnys.

Miksi Iran haluaa pitää hermonsa kurissa - vaikka väkisellä

Tässä pelissä kylmähermoisin voittaa. Pallo on lännellä, mutta jos Iran pitää hermonsa, sillä on vain voitettavaa. Nimittäin jos Iran ei ala rähistä ja aloita sotaa, se saa seuraavat asiat:

a) Se saa ydinaseen, jonka jälkeen se on turvassa laajamittaiselta konventionaaliselta hyökkäykseltä.

b) Sen suhteellinen valta koko Lähi-idän alueella kasvaa ja varsinkin Persian lahden maiden on pakko alkaa, sisäpoliittisistakin syistä, liennyttämään suhteitaan siihen, mikä heikentää USA:n otetta alueella.

c) Se saa moraalipisteitä myös sunni-kansojen silmissä (mikä aiheuttaa paljon harmia sunni-vallanpitäjille) ja kohoaa Islamilaisen maailman moraaliseksi johtajaksi ja tiennäyttäjäksi.

d) USA:n suhteellinen valta-asema Keski-Aasiassa heikkenee. Iranin strateginen yhteistyö Venäjän, Kiinan ja Pakistanin kanssa syvenee. SCO:n asema vahvistuu, mikä heikentää USA:n asemaa koko Euraasiassa (USA joutuu joka tapauksessa muutenkin vetäytymään Keski-Aasiasta ja Afganistanista).

e) Iranin vaikutusvalta myös läntisessä Lähi-idässä (Syyrian ja Libanonin shiiaväestöt) vahvistuu uudestaan jonkin verran Syyrian, jne. tilanteista huolimatta.

f) Se saa uusia kortteja, joilla hankkia uusia liittolaisia; Uuden "kylmän sodan" rintamalinja muotoutuu Kaukasus-Syyria-Persianlahti -linjalle, mikä sitoo lännen voimia entisestään Lähi-itään. Tästä hyötyvät sekä Venäjä että varsinkin Itä-Aasiassa nouseva pian seuraava supervalta; Kiina (Ks. kohta d.). Nämä tulevat tällöin tukemaan Iranian entistä voimakkaammin.

g) Venäjän ja Kiinan tuki takaisi, että konventionaalisen hyökkäyksen lisäksi Irania turvaa lännen strategiselta iskulta (omien ydinpaukkujen ohella) myös Venäjän ja Kiinan ydinsateenvarjot.

Hermonsa pitämällä Iran voi menettää vain:

1. Nykyisenkaltaisen sotilaalliseti vahvahkon Syyrian liittolaisena,

2. Sotilaallisen asemansa (muttei moraalista) Libanonssa ja Syyriassa ja näiden maiden shiiojen keskuudessa.

3. Lukuisan joukon tiedemiehiään, teknikoitaan, sotilasjohtajiaan ja poliitikoitaan Mossadin ja CIA:n välillisesti organisoimissa iskuissa.

4. Maineensa lännessä (Who cares?)

Pieni hinta verrattuna ylempään voittopottiin.

Johtopäätös: Iran pitää päänsä kylmänä. Jenkit tässä enempikin "epätoivoisia" ovat, ja Israel tietenkin joutuu sopeutumaan uuden ydinasevallan olemassaoloon, ja pelkokertoimet kasvaa, mutta osattiin sitä edellisenkin kylmän sodan aikana olla painamatta punaista nappia puolin ja toisin. Uhoamisesta huolimatta Iran ydinasevaltana joutuu "vakiintumaan" eli järkevöitymään myös Israelin suhteen. Toki propagandasota on kovaa ja sananvaihto Israelin ja Iranin välillä jatkossakin yhtä kovaa kuin NL:n ja USA:n välillä 70-luvun kylmimpinä vuosina, mutta silti.

Ja varsin kiusallisena - ja ehkä karvaan kuuloisena - sokerina pohjalla Israelille tässä on se, että lyhyemmällä tähtäimellä Israelkin voittaa: Syyrian romahduksen (ja mahdollisesti Egyptin sekä Jordanian muuttuessa epävakaiksi), sillä ei ole naapureinaan hyökkäämään kykeneviä, hyvin organisoituneita ja raskaasti aseistettuja armeijoita (rynkky&sinko-fanaatikot ovat toki rasittavia, mutta eivät niin vaarallisia kuin isot armeijat). Jos lähimaat muuttuvat "Al-Qaidalaksi" joka hyökkää sen kimppuun, Israel saa luultavasti suhte helposti laajennettua itselleen puskurivyöhykettä pohjoiseen päin, ja ehkä jopa itään, jos "islamistien talvi" leviää sinne, kuten olen veikkaillut.

Suomeksi: Jos Iranin hermot eivät petä ja USA ei suostu tekemään sen puolesta "likaista työtä" Iranin suhteen, Israel sopeutuu pitkin hampain Ydin-Iranin olemassaoloon ja yllä kuvattuun epäviralliseen vaihtokauppaan; "Työ voetta pittää ne perhanan yjinasseenne, mutta me kyllä loajennettaan vähän etupiirijä hajota-ja-hallihe -perioatteella".

Oikeasti suursota on uhkaamassa vasta jossain siirtymävaiheen 2015-2017 tietämillä/lopulla tai vasta jaksolla 2018-22; Eli vasta kun kylmä sota on syventyneen Moskovan-Teheranin -akselin takia levinnyt uudestaan myös Venäjä-NATO -välille (puhumattakaan niistä mullistavista muutoksista ja geopolittisista asetelmista, mitä USA:n suhteellinen heikkeneminen ja suurlama tuovat Euroopan maaperälle).


Lännen B-suunnitelma?

Mielenkiintoinen kysymys kuitenkin on, mikä on USA:n ja Länsi-Euroopan ns. "plan B", jolla se estäisi SCO:n roolin kasvamisen ja syvenevän Kiina-Venäjä-Iran-Pakistan -yhteistyön eli euraasialaisen mahtiblokin syntymisen? Venäjää länsi ei voi ostaa millään ulos Keski-Aasiasta, mutta yksi mielestäni varsin uskottava (vaikkei nyt siltä tietenkään kuulosta) vaihtoehto on "ostaa" Kiina ulos paketista.

Se tosin onnistuu vain pettämällä USA:n omat liittolaiset Itä-Aasiassa. Hintaan nimittäin kuuluisi Taiwan, Etelä-Kiinan meren noin 2000 mrd tynnyrin arvioidut öljyvarat, sekä Etelä-Korean, Japanin, Brunein ja Filippiinien jättäminen Kiinan takapihaksi. Se tarkoittaisi Kiina-johtoisen Itä-Aasian Unionin muodostamista (aivan kuten vuoden 2005 Bilderberg kokouksessa muuten kuulemma puheltiin)...

Syyria uutena Libyana - Arabikevät ja al-Qaida osana lännen strategista peliä Lähi-idässä

Libyan kriisistä alkoi outo kehitys, jota ei ole kovin paljon länsimediassa ”sattuneesta syystä” ruodittu; nimittäin NATO:n ja al-Qaidan ”outo” kumppanuus ja yhteistyö. Kuten tiedämme, Libyan kapinalliset olivat ja ovat käytännössä Pohjois-Afrikan al-Qaidaa, jonka vuoksi USA ja länsi tukivat Gaddafia ja hänen taisteluaan niitä vastaan. Vielä alkuvuodesta 2011 Britit ja Ranska myivät aseita Gaddafin hallinnolle tästä syystä.

Ylläripylläri ääni muuttui kellossa kun Gaddafi uhkasi siirtyä öljykaupassa kultakantaan, mikä oli käytännössä taloudellinen sodanjulistus USA:lle. Kaikki muuttui aivan yhtäkkiä. Yllättäen terroristit muuttuivat ensin ”kapinallisiksi” ja sitten ”vapaustaistelijoiksi”. Länsimaat alkoivat soluttaa Libyaan omia ”pimeitä joukkojaan” eli tiedustelupalvelujen palkkasotilaita, ja alkoivat kouluttamaan ja aseistamaan samoja tahoja, joita vastaan ne olivat vain muutama kuukausi aiemmin tukeneet Gaddafia.

Samanlainen kehitys on nyt Syyriassa. Lännen intresseissä on saada Syyriasta uusi Libya, jotta Iranin ja Venäjän ote Israelin naapurista ja Välimereltä saadaan puskettua kauemmas. Arabien kevät on hyvin pitkälti lännen tukema domino-ilmiö, jonka tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan USA:n ylivalta Lähi-idässä. Tähtäimessä eivät olleet pelkästään Libyan öljyvarat, vaan Itäisen Välimeren alueen "vasta löydetyt" suuret öljy- ja kaasuvarat Israelin, Syyrian, Kyproksen, Turkin sekä Kreikan merialueilla.

Erona Libyaan on tosin nyt että Kiina ja Venäjä eivät anna Libyasta opiksi ottaneena piiruakaan periksi millekään viralliselle sotilasoperaatiolle, joten länsivallat voivat vain soluttaa maahan epävirallisia asemiehiä, ja tukea vaivihkaa tai katsoa sormien välistä kun al-Qaida työntää sinne islamistitaistelijoitaan.

Kuvaavaa on, että aina viime aikoihin asti Kalashnikov rynnäkkökivääri maksoi Irakissa 100 dollaria. Kysyntä on nopeasti kasvanut, samoin hinta. Nyt siitä saa pulittaa ainakin tonnin ja useimmiten puolitoista tuhatta. Aikoinaan vuonna 2003 maassahan pystyi ostamaan Romaniassa valmistettuja Kalashnikov-kopioita parilla kymmenellä taalalla kappale.

”Tuhannen taalan rynkyt” päätyvät vuonna 2012 Syyriaan, jonne niitä hankkii Kaksoisvirtainmaan Al-Qaida eli AQI (Al-Qaida in Iraq), jonka taistelijat tunnetaan myös ”osallistujina” eli Syyriaan soluttautuneina jihadisteina, jotka taistelevat "Vapaan Syyrian Armeijan" eli läntisten tiedustelupalvelujen tukeman ja aseistaman FSA:n rinnalla. Irakin mallin mukaiset jihadistien järjestämät autopommi-iskut ovat myös levinneet maahan, kuten viimeaikaiset räjähdykset Damaskoksen lähiöissä ja viime viikon perjantainen Aleppossa sattunut tapaus.

Al-Qaidan ykkösmies Ayman al-Zawahiri julisti äskettäin videoviestissään, että muslimien Irakissa, Jordaniassa ja Turkissa pitää tukea Bashar al-Assadin hallinnon kaatamista. Näin tosin radikaaliainekset olivat tehneet jo ennen julistustakin, erityisesti maahan solutetut libyalaiset “vapaustaistelijat”, jotka aiemmin tunnettiin “kapinallisina”, eli Libyan uuden al-Qaida -johtoisen hallinnon asemiehet (Libyan uuden hallinnon johtaja Abdel Hakim Belhaj on muuten Pohjois-Afrikan al-Qaidan ”entinen” johtaja, samoin hänen esikuntansa).

”Kukapa olisi arvannut”, että islamistinen hallinto – jollaisen Saudien kuningashuone, joka salaa on koko ajan tukenut ja tukee al-Qaidaa - haluaa pystyttää Syyriaan, on juuri samaa mitä al-Qaida haluaa sinne myös? Ja ”kukapa olisi arvannut”, että se mitä NATOn Persian lahden yhteistyöelin haluaa Syyrialta, on juuri sama, mitä al-Qaida haluaa Syyrialta? Hallinnon kaatuminen, maan hajoaminen alueellisesti ja poliittisesti vastakkaisiin leireihin, hallinnon joutuminen kiihkoilijoiden käsiin sekä Syyrian armeijan ja Baath-puolueen vallan romahtaminen.

Kuulostaa jotenkin kummasti Israelin ja lännen edun mukaiselta kehitykseltä, sillä hajanaiset joukot rynkkyjen ja kranaatinheittimien kanssa heiluvia fanaatikkoja ovat paljon pienempi uhka sekä Israelille että lännen intresseille kuin raskaasti aseistettu, yhtenäinen, hyvin järjestäytynyt ja Venäjän sekä Iranin tukema Syyrian armeija. Jotenkin ei yllätä, Virallisesti suurimmat kaasuvarat Välimeren itärannikolla ovat Israelin ja Kyrproksen välisillä vesillä, mutta jotenkin arvaan, että Syyrian ja Libanonin ranniko kätkee vielä mielenkiintoisempia "yllätyksiä" tämän suhteen.

Siis kun Assadin hallinto - kaikista hämäräperäisistä sotilasoperaatioistaan ja niissä ristituleen kuolleista siviileistä huolimatta – sanoo taistelevansa ”terroristeja” vastaan, se ei itse asiassa juurikaan valehtele. Kaikki on suhteellista; eilisen terroristi on Washingtonin näkökulmasta tämän päivän vapaustaistelija, jos niin halutaan nähdä. Vastattain jopa eräs nimetön amerikkalainen virkamies syytti AQI:a viimeaikaisista pommi-iskuista Irakissa. Samoin Irakin varasisäministeri Adnan al-Assadi, joka kertoi että: ”Meidän tiedustelutietojen mukaan useita Irakin jihadisteja on mennyt Syyriaan.”

Vaikka Syyriasta ei tulisikaan uutta Libyaa siinä mielessä, että YK antaisi humanitaariset pommitukset sallivan päätöslauselman, jonka Venäjän ja Kiinan veto-oikeus estää, Syyria on jo uusi Libya siinä mielessä, että siellä on samanlaiset kytkökset ”kapinallisten” ja kovan linjan salafisti-jihadistien välillä kuin Libyassa.

Länsi luonnollisesti tykkää tällaisesta “molemmat voittaa” –asetelmasta huolimatta yhteistyöstä terroristien kanssa, sillä se antaa tulevaisuudessa täydellisen syyn Pentagonille sekaantua avoimesti tilanteeseen eli mennä ”vapauttamaan” Syyria tai ”al-Qaidasta”, jota maassa ei muuten alkujaan ollut, mutta joka ensin nostetaan valtaan lännen tuella (mutta siitä ei puhuta, hys hys!).

Viime vuonnahan niin sanottujen NATO-kapinallisten avulla “vapautettu” Libya romahti asejoukkojen anarkistiseen helvettiin, jossa ryöstely, kaaos ja julmuudet jatkuvat yhä. Pelkästään Misratassa on yli 250 eri militiaa Human Rights Watchin mukaan. Ne toimivat eräänlaisina yleisinä ”kyttä-tuomari-etninen puhdistaja” –porukoina. ”Vapaassa” Libyassa ei ole mitään oikeusministeriötä tai oikeuslaitosta, josta voisi edes puhua. Jos joutuu vankilaan – kuolee, ja jos sattuu olemaan mustaihoinen afrikalainen saa rasistisena bonuksena vielä kovaa kidutusta “vapautetussa" lomaleirissä (entisiä vankiloita ja siirtotyöläisten asuinparakkialueita), ennen kuin kokee saman kohtalon.

Kuten Libyassa on myös Syyriassa – strategisista syistä ja Saudi-Qatari-Sunni –liittouman toimesta – estetty kaikki todellinen vuoropuhelu Assadin hallinnon ja aseistettujen kapinallisten välillä. Näin siksi, että NATOn Persian lahden yhteistyöryhmän ja sunniliittouman päätavoitteena on hallinnon vaihtaminen. Tästä syystä arabimedia suoltaa tilanteesta jatkuvasti varsin vistoa propagandaa.

Esimerkiksi paljon lainattu, Britanniassa majaansa pitävä “syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” (Syrian Observatory of Human Rights) suoltaa jatkuvasti hihasta varsin epämääräisiä lukuja ja “tilastoja” kuolleiden määrästä ja hallituksen ”verilöylyistä”, puhuen jopa kansanmurhasta. Kyseinen tarkkailijaryhmä saa rahoituksensa Dubaissa sijaitsevalta järjestöltä, jota tukevat varsin ”puolueettomat” läntiset tahot (samat kuin Libyan kapinallisia) ja NATO:n Persianlahden yhteistyöryhmän lahjoittajat.

Syyrian ”oppositio” saa luonnollisesti täyden media-näkyvyyden lännessä. CNN viittasi viime perjantain Aleppon autopommiin lainausmerkeissä ”terroristien” tekona. Jostain syystä länsimedia, kuten BBC, nieli koukkuineen päivineen Syyrian muslimiveljeskunnan väitteen, että pommi olisi ollut maan hallinnon itse järjestämä. Kun tätä vertaa 2000-luvun puolivälin median hysteerisiin otsikoihin sunni-kapinallisten asettamien autopommien räjähtäessä USA:n hallinnoimalla ns. Bagdadin ”Vihreällä vyöhykkeellä”, ero on melkoinen. Näin siksi, että arabimaiden media, jota Saudit ja Qatar hyvin pitkälti ohjailevat, on täysin sulkenut silmänsä tapausten kytköksiltä Irakin al-Qaidaan.

Lisäksi on mielenkiintoista noin propagandasodan näkökulmasta, miten tämä brittiläis-qatarilais-CIA-lainen ”syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” on viimeaikaisissa raporteissaan voimakkaasti arvostellut Venäjää ja Kiinaa. No, näin se homma etenee suurvaltablokkien välisessä tiedotuskilvassa.

NATOn Persianlahden yhteistyöelin GCC – joka nyt Syyrian, Libyan ja Sudanin ollessa poissa kuvioista on hyvin pitkälti sama asia kuin jäljelle jäävä arabiliitto – ruttasi oman tarkkailijaryhmänsä Syyriaa koskevan raportin juuri siksi, ettei se sopinut ennalta käsikirjoitettuun asetelmaan ”pahasta” hallinnosta joka pommittaa laajassa mitassa omaa väestöään. Kostoksi ”epäsopivista” tiedoista jihadistit iskivät tarkkailijoita vastaan, ja tarkkailijaryhmän johtaja hyllytettiin. Nyt ollaan menossa nimellisesti humanitaariseen B-suunnitelmaan, jossa luonnostellaan arabimaiden ja YK:n yhteistä rauhanturvaoperaatiota, joka ”valvoisi ja toimeenpanisi aselevon”. Käytännössä agenda on edelleen sama, hallinnon vaihtaminen Syyriassa.

Prinssi Saud al-Faisal, Saudi-Arabian ulkoministeri, on yllättäen torjunut humanitaarisen intervention. Samaan aikaan aina-ah-niin-edistyksellinen Saudien kuningashuone valittaa, että ”Syyrian hallitukselta puuttuu omistautuminen” kriisin ratkaisuun, ja että ”Se mitä Syyriassa tapahtuu ei ole rasistinen, lahkojen välinen tai sissisota, vaan massatuho ilman mitään humanitaarista harkintaa”.

Kuvitelkaapa Saudien kuningashuoneen “humanitaarista harkintaa”, jos shiialainen enemmistö maan itäosassa nousisi vaatimaan demokratiaa (Ai niin, sehän nousi, ja se murskattiin säälittä). Ja vielä kuinka ”humanitaariselta” näyttikään Saudien invaasio Bahrainiin kun sen armeija murskasi diktaattoria vastaan nousseen kansan.

NATOn ja sen Persianlahden yhteistyöelimen agenda on siis selvä: hallinnon vaihtaminen Syyriassa. Päämäärä passaa niin lännelle kuin sekularistista yksipuoluevaltaa vastustaville uskonnollisille diktaattoreille. Odotettavissa siis on, että Kalashnikovien virta Syyrian rajojen yli jatkuu, samoin kuin autopommit, itsemurhaiskut, siviiliuhrien määrän kasvu, ja lopulta edessä on - hitaasti mutta vääjäämättä – Syyrian traaginen hajoaminen palasiin.

Se mitä länsi ei kuitenkaan ole ottanut huomioon (tai sitten on), eikä varmasti Israelkaan toivo, on kuitenkin se, mitä al-Qaidan voimakas vahvistuminen Lähi-idässä tarkoittaa. Seuraavana on edessä nimittäin islamistikapinallisten levittäytyminen Jordaniaan, Egyptiin ja Saudi-arabiaan. No, sittenhän se mättö vasta alkaakin.

Ja nyt tulee minun ennusteeni: Syyrian romahtaessa ja jihadistien vahvistautuessa sekä levittäytyessä kiusaamaan USA:n liittolaisia Lähi-idässä, Iran jatkaa ydinohjelmaansa. Muutaman vuoden päästä läntinen Lähi-itä on yhtä mellakka ja sisällissota-aluetta, mutta Irania vastaan länsi ei ehdi tai halua hyökätä ennen kuin se saa kehitettyä ydinaseita. Ja sen jälkeen sekä Israel että länsi eivät enää voi tai halua sinne iskeä. Ja sen jälkeen Persian lahdesta tulee uuden Kylmän Sodan rajavyöhyke; Toisella puolella Iran, Venäjä, Kiina ja Pakistan, toisella puolen länsi ja sen arabiliittolaiset.

Israelille ympäröivien arabinaapureiden romahtaminen islamistien temmellyskentäksi on sekä helpotus että kauhistus. Helpotus, koska kellään lähinaapurilla ei ole sen jälkeen suurta, hyvin organisoitua ja aseistettua valtiollista armeijaa á la Syyria tai Egypti, mutta kauhistus, sillä vastassa on pilvin pimein rynkky-fanaatikkoja, jotka toisaalta ovat helpommin lahdattavissa. Tämä viekin luultavasti kohti keskisuurta sotaa läntisessä Lähi-idässä kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Tällä hetkellä tosin Israelia helpottaa se, että Hizbollah on hätää kärsimässä, kun rahallinen ja aseellinen tuki Damaskuksesta on aika lailla seis Syyrian sisäisen tilanteen takia.


(Juttu perustuu väljästi - vapaasti kääntäen, lisäten, kommentoiden ja laajentaen - tähän artikkeliin)

Diplomaatit: Isku Iraniin saisi Pakistanin liittymään sotaan Iranin rinnalle

Peli kovenee. Aikaisemmin Venäjä ja Kiina ovat uhanneet voimatoimilla, jos länsi iskee Iraniin. Nyt eurooppalaiset diplomaatit Islamabadissa varoittavat, että jos Israel tai USA iskevät Irania vastaan, Pakistan katsoisi velvollisuudekseen liittyä sotaan Iranin rinnalle.

Arvio, että Pakistan asettuu ydinaseineen Iranin rinnalle länttä vastaan tehtävää vastaiskua varten, saattaa koko Lähi-itää koskevan tilannearvion uudelle tasolle. Pakistanilla uskotaan olevan ainakin 60 ydinpommia ja kehittynyt ohjuskalusto niiden kuljettamiseksi kohteisiinsa.

Ja vaikkei näin kävisikään, EU-maiden puolustusjärjestön entinen johtaja Nick Witney, monien muiden tavoin, arvioi että jo Irania vastaan mahdollisesti tehtävän iskun aikaansaama raju öljyn hinnan nousu suistaisi EMU-maat lamaan (joka on muuten tulossa joka tapauksessa). Erityisesti tämä tuntuisi kriisimaissa, kuten Italiassa ja Kreikassa, ja saattaisi hajottaa koko rahaliiton.

Witney (joka on muuten CFR-mies) olettaa, että hyökkäyksen jälkeen Iran tulisi todennäköisesti hyökkäämään eurooppalaisia intressejä vastaan alueella, mutta myös terroritoiminnan aktivoitumisen muodossa Euroopassa ja USA:ssa.

Lähde:

http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-4185684,00.html

--------------------------
Lisäys 18.2 :

http://rt.com/news/pakistan-support-iran-us-attack-593/

"Pakistan has pledged to support Iran if the US launches a military attack against the Islamic Republic. The Pakistani president assured the Iranian leader that his country’s territory will not be used as a launch pad for such an assault.

­Should the United Stated decide to attack Iran, Pakistan will not support the move and will not allow the US to use its local airbases for military operations, the Pakistani leader Asif Ali Zardari said on Friday.

His assurances of support came during a meeting of the leaders of Pakistan, Iran, and Afghanistan in Islamabad. The talks are seen as Pakistan’s way of sending a message of defiance to the US.

Relations between Pakistan and the US are at an all-time low, after a November US air strike on a Pakistani border post killed 24 troops who were mistaken for Taliban militants. It took the Pentagon a month to reluctantly admit their part of the blame for the deadly mistake and offer apologies."

Linkkisuositus: Suomi riisuu itseään aseista maailman varustautuessa suursotaan

Elämme synkkiä aikoja. Maallamme, samoin kuin koko Euroopalla, on edessään taloudellinen katastrofi ja suurlama. Tämän vaikutuksia pahentaa Suomessa myös kuntapoliittinen ja puolustuspoliittinen alasajo.

Maailma varustautuu suursotaan, mutta Suomi vain, Kataisen sanoin, "kantaa vastuuta" eli riisuu itseään aseista, syytää rahojaan kankkulan kaivoon ja muutenkin pyllistää housut kintuissa sekä peräpielet valmiiksi rasvattuna eliitin toimenpiteitä varten.

Nythän pitäisi katsoa tiukasti ja itsekkäästi vain omaa, kansallista selviytymistämme. Siihen ei kuulu mukanaolo uppoavassa EU-laivassa, haikailu uppoavaan NATO-laivaan tai puolustusvoimien alasajo varuskuntien lakkauttamisineen, miinakieltoineen, jne. Ja ilmastosopimuksista, sekä muista vastaavista taloutemme ja elinkeinoelämämme suonta iskevistä tempuista en kehtaa tässä enää edes mainita.

Muistutuksena, vaikka en ihan kaikkea allekirjoita (mm. väite lentotukialusten määrästä Persian lahdella), lukekaa tästä linkistä mikä on tilanne. En siis allekirjoita artikkelin kaikkia johtopäätöksiä, mutta keskeisen ajatuksen erittäin vahvasti, sekä ns. ison kuvan, että mitä kohti ollaan menossa.

Elämme synkkiä aikoja. Hallituksemme parittaa ja raiskaa Suomi-neitoa EU:lle ja ylikansalliselle suurpääomalle, jotka sitten raiskaavatkin kansaamme oikein olan takaa. Onneksi sentään "kivet huutavat", tai ainakin kukkaruukut: Jyrki Kataisen tikit sekä turvonnut ja meikkivoiteesta huolimatta musta silmä on toivoa luova ja positiivinen kuva siitä, että joskus oikeus voi toteutuakin.


------------------------
--------------


P.S. Päätellen siitä, että tikit on eri puolella päätä kuin musta silmä, luulen että aika moni haluaisi tarjota "kukkaruukulle" oluen.