perjantai 8. elokuuta 2008

Georgian ja Venäjän sota - Mistä on oikein kyse?

Nyt se on sitten selvää; Venäjä ja Georgia ovat sodassa keskenään. Venäjä on hyökännyt USA:n liittolaista Georgiaa vastaan käyttäen verukkeena Etelä-Ossetian kysymystä. Kuten Georgian presidentti Mikhail Shakasvili sanoi, tilanne muistuttaa Suomen talvisotaa, paitsi että Terijoen hallituksen on korvannut Georgian kapinallinen maakunta.

Viime keväänä USA torjui "toistaiseksi" Georgian ja Ukrainan NATO-jäsenyyden. Syynä tähän pidettiin Washingtonin halua koittaa pehmittää Venäjää hyväksymään USA:n Eurooppaan sijoitettava ohjuskilpi. No, eipä paljoa auttanut, ja voidaankin kysyä, oliko tämä todellinen syy torpata Georgian NATO-jäsenyys? Mielestäni ei.

On varmaa ettei Venäjä olisi hyökännyt Georgiaan, jos siitä olisi tullut tänä kesänä NATO-maa, sillä se olisi merkinnyt suoraa konfliktia USA:n ja Länsi-Euroopan NATO-maiden kanssa, ja tuonut mahdollisen sodan välittömästi mm. Baltiaan ja Pohjolaan. USA:n todellinen syy torpata Georgian ja Ukrainan NATO-jäsenyys oli Washingtonin varsin oikeaan osunut arvio, että Venäjä ei tule missään tapauksessa hyväksymään asiaa, eikä se aio perääntyä asiassa tuumaakaan.

USA:n kannalta tämä olikin viisas veto, sillä vahvistuva ja vaikutusvaltaansa kasvattava Venäjä ei ole enää mikään NL:n romahduksen jäljiltä räpiköivä konkurssipesä, vaan alati voimistuva suurvalta, jolla on sekä tahto että keinot palauttaa itselleen, nykyiseen kokoonsa suhteutettuna, se asema minkä se menetti NL:n hajottua.

Jos Georgian NATO-jäsenyys olisi hyväksytty viime talvena puolustusliiton huippukokouksessa, maa olisi nyt todennäköisesti valmistautumassa syksyllä koittavaa jäsenyyttä varten, ja vaikka maa ei vielä olisi ehtinyt liittyä varsinaisesti NATO:n jäseneksi, olisi NATOon liittymässä olevaan maahan tehty hyökkäys ollut USA:lle niin kova haaste, että sen olisi ollut pakko tulla suoraan Georgian avuksi. Nykyinen tilanne passaakin USA:lle hyvin: maa voi vapaasti tukea liittolaistaan ja samalla testata uusimpia aseitaan Venäläisiä vastaan ilman että joutuisi suoraan sotaan Venäjän kanssa.

Miksi sitten USA oikeasti antoi periksi Venäjälle torpatessaan Ukrainan ja Georgian NATO-jäsenyydet? Syynä on taustalla kiihtyvä geopoliittinen peli ja Venäjän onnistuminen yrityksessään pitää amerikkalaisten näpit irti Kaspian meren ja Keski-Aasian öljy- ja kaasuvaroista, kuten aiemmin olen kirjoittanut (Linkki). Aikaisemmin USA kaavaili, että Kaspian meren ympäristön öljy ja kaasu virtaisi Turkmenistanista ja Tadzikistanista nimenomaan Georgian ja Turkin läpi länteen. Nyt kun Venäjä onnistui sopimuksin sulkemaan amerikkalaiset ulos Keski-Aasian energiavaroista, Georgia menetti tämän portti-asemansa takia USA:lle tarjoamansa geopoliittisen arvon. Toki Georgian asema ja konflikti Venäjän kanssa on edelleen Washingtonille tärkeä arvovaltakysymys, mutta Atlantin takana näytetään tajunneen, että peli on edennyt uusille kierroksille ja suunnitelmat Kaukasuksen läpi länteen rakennettavista putkilinjoista on syytä laittaa naftaliiniin.

USA on sen sijaan viime aikoina keskittynyt pitämään jalansijansa Irakissa, ja yllätys yllätys, alkanut yrittää saada otetta Teheranista. Washington on alkanut liennyttää, ainakin näennäisesti, suhteitaan Iraniin. Arvelen että uusi Turkin ja Iranin Eurooppaan suuntautuva kaasuputkihanke on USA:n yritys Turkkia välikätenä käyttäen saada Iran irti SCO:n eli Venäjän ja Kiinan talutusnuorasta. Tähän liittyy myös se, että USA veti tukensa Turkin kemalisteilta estäen kulissien takana islamilaisen AKP puolueen kieltämisen, sillä Turkin lämmenneet suhteet Iraniin liittyvät nimenomaan siihen, että AKP on Turkin johdossa. Mielenkiintoista onkin se, että USA:n öljy-yhtiöiden pääsy Iranin öljykentille on osa maalle tarjottua niin sanottua "kannustinpakettia", mikäli se hyväksyy uraanin rikastamisen lopettamisen ja ydinohjelmansa alistamisen kansainväliseen tarkkailuun.

Ei kommentteja: