[Disclaimer: koska yleensä pyrin välttelemään blogissani uskonnon ja politiikan sekoittamista ja uskonnollisia aiheita, lukuunottamatta tiettyä historiallis-kriittistä otetta, varoitan herkkäsieluisia sekulaareja alla olevan tekstin julistuksellis-uskonnollisesta paatoksellisuudesta, joka (viimeistään) paljastaa minun useiden lukijoiden silmissä olevan ihan oikeasti tärähtänyt hihhuli ;P ]
En onneksi kuulu Suomen Ev.-Lut.-kirkkoon. Sen sijaan kuulun erääseen vähemmistokirkoistamme, sellaiseen, jossa ei ole pakkojäsenyyttä, kirkollisveroa eikä pikkulasten vedellävalelua. Senkään muodollista jäsenyyttä en pidä "kovin merkittävänä" seikkana.
Pidän uskonnollista insituutiota, jota nykyisessä muodossaan kutsutaan "kristilliseksi kirkoksi" lähinnä uskonnollisena ja kulttuurisena valtakoneistona, yhteiskunnallisena hallintavälineenä, jolla on vähän yli 5000 vuotinen kulttuurihistoria ja traditiojatkumo aina muinaisesta Mesopotamiasta alkaen.
Siitä asti kun antikristus Konstantinus aloitti kirkon rakentamisen pyrkimällä parittamaan ja raiskaamaan Kristuksen ruumista rakentaen sen ympärille valtiollis-institutionaalis-hellenistis-pakanallista huora-zombia, kirkolla on ollut ja on - pienin poikkeuksin ja variaatioin - samat lähtökohdat, organisaatiorakenne, toimintatavat, perinteet ja osittain jopa uskonnolliset opinkappaleet kuin edeltäjillään, muinaisen Egyptin, Babylonian, Assyrian, Persian, Kreikan ja Rooman aurinkojumaluus-, auringon poika-, ja äiti-huora -kulttijärjestelmillä.
Jeesus Nasaretilainen joka on Kristus (Messias) - siis se kuolleista noussut nasaretilainen puuseppä, joka on lihaksi tullut JHWH:n Sana ja koko maailmankaikkeuden Herra - ei tarkoittanut, että hänen seurakuntansa olisi osa tätä babylonialais-egyptiläis-mitralais-roomalaista uskonto-organisaatiota - eikä se olekaan, siis oikea seurakunta.
Oikea seurakunta (eli Jumalan Israel) muodostuu jokaisesta sydämestään uskovasta, Pyhästä Hengestä uudestisyntyneestä yksilöuskovasta, joka uskoo Jeesus Nasaretilaisen olevan Jumalan Kristus - Ylösnoussut Messias ja Vapahtaja. Minkään kirkon tai uskonnollisen lafkan jäsenyys ei automaattisesti liitä ketään tähän joukkoon - eikä myöskään erota siitä.
Toistan: Minkään kirkon näennäinen jäsenyys tai erilaisiin sakramentteihin osallistuminen ei pelasta ketään (varsinkaan jos/kun näiden toimitusten sisältö ja henki on osin täysin pakanallista perua), eikä tee kenestäkään aidosti kristittyä - sen saa aikaan vain ja ainoastaan Jumalan vaikuttama sydämen usko. Vastaavasti mihinkään hengellisiin lafkoihin kuulumattomuus ei rajaa ketään Kristukseen uskovaa hänen seurakuntansa ulkopuolelle.
Kristillinen seurakunta on kullakin paikkakunnalla sen paikkakunnan kristityt. Jokainen, joka Raamatun mukaisesti sydämessään uskoo ja suullaan tunnustaa, että Jeesus Nasaretilainen on Kristus ja Herra (feat. lihaksi tullut YHWH) sekä on kastettu Jeesuksen Kristuksen nimessä, on kristitty ja kuuluu automaattisesti Jumalan seurakuntaan ilman minkään porukan, kuppikunnan, lahkon, lohkon tai kirkkokunnan jäsenyyttä tai minkään sortin päällepäsmärin hyväksyntää.
Kirkko(/-kot) instituutiona tai laitoksen ei ole yhtä kuin Jumalan seurakunta eli Jumalan Israel (pikemminkin kirkkoinstituutiota voi pitää pakanallisena huorana), huolimatta siitä, että sen sisällä on ihmisiä, jotka ovat hengellisesti "oksastetut" Kristukseen.
Kirkon jäsenyys ja nimikristillisyys ei anna Raamatun eikä edes vallitsevan kristinopin tulkinnan mukaan mitään turvaa tai taetta pelastuksesta tuonpuoleisuutta silmällä pitäen, ei vaikka mammonaa palvova rahanahne kirkko sellaista koittaa käytännön syistä (business as usual) vihjata siinä toivossa, että väki ei jättäisi sisältä mätänevää, hengellisesti puolikuollutta raatoa (Sama tauti vaivaa monia muitakin kirkkoja).
Tästä syystä ja johtuen nykyin vallitsevasta kehityksestä, jossa vallitseva kirkkoinstituutio yhä enemmän liberalisoituu ja epäkristillistyy eli muuttuu laittomammaksi (Jumalan lakiin nähden) on syytä tervehtiä ilolla jokaista kirkosta(-oista) eroamista - johtui ero sitten kristillisestä vakaumuksesta tai sen puutteesta.
On todellisen "kirkon" eli Kristuksen seurakunnan etu, että "pakanat" eli ei-uskovat eivät hengaa mukana - ikään kuin he näennäisesti olisivat osa Jumalan seurakuntaa. Samoin on tilanne silloin kun oikeasti kristityt eroavat maallistuvasta, epäkristillistyvästä "hengellisestä KELA:sta", joksi Suomen Ev.-Lut.-valtiokirkkoa voi surutta luonnehtia.
Kirkko, joka ei pidä kiinni Jumalan Sanasta (Raamattu ja sen ilmoitus) ei pidä kiinni Kristuksesta, joka on Jumalan Sana. Sellaista (-sia) kirkkoa (-oja) saa ja pitää lyödä joka Jumalan siunaama päivä, sillä sellaiset "kirkot" ovat baabelin huoria. Lopulta, kun mädännäisyys iskee kunnolla läpi, niistä tulee sisältä täysin maallisia ja hengellisen saastan tukehduttamia epäkuolleita - hengellisiä zombeja.
Siis: Jos et usko Jumalaan ja/eli Kristukseen kuten Raamattu opettaa, tee palvelus itsellesi, kirkolle ja Jumalan seurakunnalle: Eroa.
Jos taas uskot Jumalaan ja/eli kristukseen kuten Raamattu opettaa - ja kuolleen kuoren seurakunnan ympärille muodostava kirkko entisestään maallistuu, pimenee ja pakanallistuu -tee uskosi mukaan: Eroa.
"Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa." (Ilm. 18:4-5)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Evankelis-luterilainen kirkko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Evankelis-luterilainen kirkko. Näytä kaikki tekstit
tiistai 16. heinäkuuta 2013
tiistai 19. lokakuuta 2010
Kirkko hajoaa, ja se on tervettä se
On mielenkiintoista seurata käsiin räjähtävää Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon hajoamista.
Kyllä, puhun hajoamisesta. Tie, jossa tasapainoillaan liberalisaatiopaineiden ja konservatiivisen, Raamattu-uskovaisuuden välillä on, loppumassa.
Kirkolla on kaksi vaihtoehtoa:
A) Kirkko hyväksyy homoliitot, jolloin konservatiivit hylkäävät kirkon. Kirkon jäsenmäärä tipahtaa nopeasti noin 400 000 ihmisellä, ja jatkuu tippuen 2020 mennessä noin 60%:iin suomalaisista. Kirkko menettää -25% verotuloistaan, ja kaksi kolmasosaa henkilökunnastaan, sillä valtaosa papistosta on herätysliiketaustaisia Raamattu-konservatiiveja. Jäljelle jää ultra-liberaali, deismiin kallistuva valtiokirkko, eräänlainen maallistunut mutta hengellistä teeskentelevä uskonnollinen "KELA". Kirkko menttää noin 2/3 henkilökunnastaan, mm. papistosta, koska enemmistö heistä on Raamattu-konservatiivisia herätysliikeaktiiveja. Kirkon saama osuus yhteisöverosta pienenee, sillä siitä aletaan jakaa muillekin uskontokunnille.
TAI:
B) Kirkko ei hyväksy homoliittoja, jolloin liberaalit ja maallistuneet hylkäävät kirkon. Välitön jäsenmäärätipahdus on nykyisen buumin jälkeen noin 100 000 ihmistä, jatkuen voimakkaasti, jäsenmäärän ollessa vuoden 2020 tienoilla noin enää noin 30-40% suomalaisista. Jäseniksi jäävät vain ne, joita motivoi henkilökohtainen, konservatiivispainotteinen kristillinen usko. Tulee luultavasti kirkon ja valtion totaaliero, ja yhteisövero-osuuden menetys, jolloin kirkko joutuu alkaa perimään jäsenmaksuja tai palvelumaksuja. Kirkon yhteiskunnallinen aktiivisuus vähenee, palkallisen henkilöstön määrä tippuu rajusti ja toiminta jää enemmän vapaaehtoistyövoiman varaan.
Uskon vaihtoehtoon A. Nimittäin kirkko nykyisellään raskaana laitoksena ei enää toimi Pyhällä Hengellä, vaan rahalla, ja se on mieluummin valmis huoraamaan periaatteistaan eli myymään oman sielunsa osuudesta yhteisöverosta kuin pitäisi kiinni uskostaan.
Seuraus on, että viiden vuoden sisällä Suomeen syntyy joukko uusia luterilaisia kirkkoja, Luther-säätiön lisäksi ja Nokia-mission lisäksi, herätysliikkeiden perustaessa uusia omia kirkkojaan. Luther-säätiö ja Nokia-missio ovat kuitenkin määrällisesti pikkupuro, valtiokirkko menettänee heidän myötä vain parituhatta jäsentä.
Toiminnallisesti helpointa lähtö lienee Vanhoillis-lestadiolaisille, koska herätysliike on käytännössä oikeastaan jo pitenpään toiminut puoli-itsenäisenä. 100 000 rauhanyhdistysten jäsentä plus muu mukana kulkeva joukko tekee yhteensä 200 000 - 300 000 ihmisen loven valtiokirkon kylkeen.
Muihin lestadiolaisiin liikkeisiin, Esikoisiin, Rauhan Sanaan ja Uusheräykseen kuuluu yhteensä noin 50 000 jäsentä. Sekin noin tuplasti se määrä, joka tähän mennessä on eronnut homoilta-kohun myötä.
Herännäiset ovat olleet perinteisesti hyvin uskollisia kirkolle, mutta sieltäkin suunnalta on kuulunut äänenpainoja, joiden mukaan lähtö on edessä. Veikaan, että lähtijöitä on kuitenkin suhteellisen vähän, alle 10 000.
Uskollisimmin kirkossa pysynee SLEY. On vaikea kuvitella evankelisten lähtevän joukolla ulos. Luultavasti SLEY pysyy mukana liberalisoituvassa kirkossa, ehkä yksittäisjäseniä lukuun ottamatta.
Kansanlähetyksen osalta olen kuullut jo pari vuotta sitten huhun, että johto olisi päättänyt jo aikaisemmin, että koko herätyliike lähtee kirkosta, jos kirkko hyväksyy homoliitot. Samanlaista ääntä on kuulunut muualtakin ns. viidesläisyydestä ja Suomen Raamattuopiston piirin suunnalta. Tämä tarkoittaisi valtiokirkolle noin 20 000 - 30 000:a menetettyä jäsentä.
Karkeasti arvioiden Raamattu-konservatiiveja, jotka olisivat nostamassa kytkintä homokysymyksen ja/tai naispappeuden takia on noin 400 000 ihmistä. Se tekee noin 10% kirkon jäsenistä ja 8% koko väestöstä.
Valtiokirkko menettää lyhyellä tähtäimellä mieluummin 10% jäsenistä ja pitää maallistuneet idlaajat ja liberaalit sisällä, jos se tarkoittaa, että tulopohja eli jäsenmäärä ei parissa vuosikymmenessä tipu alle 60%:n.
On myös oletettavaa, että valtiokirkko liittyy takaisin Roomalais-katolisen kirkon helmaan.
Seuraus on joka tapauksessa isot skismat ja oppiriidat liberalistisen valtiokirkon ja siitä lähteneiden kristillisten kirkkojen välillä.
Toteutuva vaihtoehto A on hyväksi todelliselle kirkolle, jonka muodostavat (ja ovat tähänkin asti muodostaneet) vain ne ihmiset, joilla on henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen. Pelkkä nimi instituution jäsenluettelossa ei tee kenestäkään kristittyä. Kristuksen seurakunta on uskovien yhteisö. Kristittyjen uloslähtö kirkko-babylonista on tervehdyttävä vaihtoehto.
Kyllä, puhun hajoamisesta. Tie, jossa tasapainoillaan liberalisaatiopaineiden ja konservatiivisen, Raamattu-uskovaisuuden välillä on, loppumassa.
Kirkolla on kaksi vaihtoehtoa:
A) Kirkko hyväksyy homoliitot, jolloin konservatiivit hylkäävät kirkon. Kirkon jäsenmäärä tipahtaa nopeasti noin 400 000 ihmisellä, ja jatkuu tippuen 2020 mennessä noin 60%:iin suomalaisista. Kirkko menettää -25% verotuloistaan, ja kaksi kolmasosaa henkilökunnastaan, sillä valtaosa papistosta on herätysliiketaustaisia Raamattu-konservatiiveja. Jäljelle jää ultra-liberaali, deismiin kallistuva valtiokirkko, eräänlainen maallistunut mutta hengellistä teeskentelevä uskonnollinen "KELA". Kirkko menttää noin 2/3 henkilökunnastaan, mm. papistosta, koska enemmistö heistä on Raamattu-konservatiivisia herätysliikeaktiiveja. Kirkon saama osuus yhteisöverosta pienenee, sillä siitä aletaan jakaa muillekin uskontokunnille.
TAI:
B) Kirkko ei hyväksy homoliittoja, jolloin liberaalit ja maallistuneet hylkäävät kirkon. Välitön jäsenmäärätipahdus on nykyisen buumin jälkeen noin 100 000 ihmistä, jatkuen voimakkaasti, jäsenmäärän ollessa vuoden 2020 tienoilla noin enää noin 30-40% suomalaisista. Jäseniksi jäävät vain ne, joita motivoi henkilökohtainen, konservatiivispainotteinen kristillinen usko. Tulee luultavasti kirkon ja valtion totaaliero, ja yhteisövero-osuuden menetys, jolloin kirkko joutuu alkaa perimään jäsenmaksuja tai palvelumaksuja. Kirkon yhteiskunnallinen aktiivisuus vähenee, palkallisen henkilöstön määrä tippuu rajusti ja toiminta jää enemmän vapaaehtoistyövoiman varaan.
Uskon vaihtoehtoon A. Nimittäin kirkko nykyisellään raskaana laitoksena ei enää toimi Pyhällä Hengellä, vaan rahalla, ja se on mieluummin valmis huoraamaan periaatteistaan eli myymään oman sielunsa osuudesta yhteisöverosta kuin pitäisi kiinni uskostaan.
Seuraus on, että viiden vuoden sisällä Suomeen syntyy joukko uusia luterilaisia kirkkoja, Luther-säätiön lisäksi ja Nokia-mission lisäksi, herätysliikkeiden perustaessa uusia omia kirkkojaan. Luther-säätiö ja Nokia-missio ovat kuitenkin määrällisesti pikkupuro, valtiokirkko menettänee heidän myötä vain parituhatta jäsentä.
Toiminnallisesti helpointa lähtö lienee Vanhoillis-lestadiolaisille, koska herätysliike on käytännössä oikeastaan jo pitenpään toiminut puoli-itsenäisenä. 100 000 rauhanyhdistysten jäsentä plus muu mukana kulkeva joukko tekee yhteensä 200 000 - 300 000 ihmisen loven valtiokirkon kylkeen.
Muihin lestadiolaisiin liikkeisiin, Esikoisiin, Rauhan Sanaan ja Uusheräykseen kuuluu yhteensä noin 50 000 jäsentä. Sekin noin tuplasti se määrä, joka tähän mennessä on eronnut homoilta-kohun myötä.
Herännäiset ovat olleet perinteisesti hyvin uskollisia kirkolle, mutta sieltäkin suunnalta on kuulunut äänenpainoja, joiden mukaan lähtö on edessä. Veikaan, että lähtijöitä on kuitenkin suhteellisen vähän, alle 10 000.
Uskollisimmin kirkossa pysynee SLEY. On vaikea kuvitella evankelisten lähtevän joukolla ulos. Luultavasti SLEY pysyy mukana liberalisoituvassa kirkossa, ehkä yksittäisjäseniä lukuun ottamatta.
Kansanlähetyksen osalta olen kuullut jo pari vuotta sitten huhun, että johto olisi päättänyt jo aikaisemmin, että koko herätyliike lähtee kirkosta, jos kirkko hyväksyy homoliitot. Samanlaista ääntä on kuulunut muualtakin ns. viidesläisyydestä ja Suomen Raamattuopiston piirin suunnalta. Tämä tarkoittaisi valtiokirkolle noin 20 000 - 30 000:a menetettyä jäsentä.
Karkeasti arvioiden Raamattu-konservatiiveja, jotka olisivat nostamassa kytkintä homokysymyksen ja/tai naispappeuden takia on noin 400 000 ihmistä. Se tekee noin 10% kirkon jäsenistä ja 8% koko väestöstä.
Valtiokirkko menettää lyhyellä tähtäimellä mieluummin 10% jäsenistä ja pitää maallistuneet idlaajat ja liberaalit sisällä, jos se tarkoittaa, että tulopohja eli jäsenmäärä ei parissa vuosikymmenessä tipu alle 60%:n.
On myös oletettavaa, että valtiokirkko liittyy takaisin Roomalais-katolisen kirkon helmaan.
Seuraus on joka tapauksessa isot skismat ja oppiriidat liberalistisen valtiokirkon ja siitä lähteneiden kristillisten kirkkojen välillä.
Toteutuva vaihtoehto A on hyväksi todelliselle kirkolle, jonka muodostavat (ja ovat tähänkin asti muodostaneet) vain ne ihmiset, joilla on henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen. Pelkkä nimi instituution jäsenluettelossa ei tee kenestäkään kristittyä. Kristuksen seurakunta on uskovien yhteisö. Kristittyjen uloslähtö kirkko-babylonista on tervehdyttävä vaihtoehto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)