Näytetään tekstit, joissa on tunniste valtiokirkko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valtiokirkko. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. lokakuuta 2010

Kirkko hajoaa, ja se on tervettä se

On mielenkiintoista seurata käsiin räjähtävää Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon hajoamista.

Kyllä, puhun hajoamisesta. Tie, jossa tasapainoillaan liberalisaatiopaineiden ja konservatiivisen, Raamattu-uskovaisuuden välillä on, loppumassa.

Kirkolla on kaksi vaihtoehtoa:

A) Kirkko hyväksyy homoliitot, jolloin konservatiivit hylkäävät kirkon. Kirkon jäsenmäärä tipahtaa nopeasti noin 400 000 ihmisellä, ja jatkuu tippuen 2020 mennessä noin 60%:iin suomalaisista. Kirkko menettää -25% verotuloistaan, ja kaksi kolmasosaa henkilökunnastaan, sillä valtaosa papistosta on herätysliiketaustaisia Raamattu-konservatiiveja. Jäljelle jää ultra-liberaali, deismiin kallistuva valtiokirkko, eräänlainen maallistunut mutta hengellistä teeskentelevä uskonnollinen "KELA". Kirkko menttää noin 2/3 henkilökunnastaan, mm. papistosta, koska enemmistö heistä on Raamattu-konservatiivisia herätysliikeaktiiveja. Kirkon saama osuus yhteisöverosta pienenee, sillä siitä aletaan jakaa muillekin uskontokunnille.

TAI:

B) Kirkko ei hyväksy homoliittoja, jolloin liberaalit ja maallistuneet hylkäävät kirkon. Välitön jäsenmäärätipahdus on nykyisen buumin jälkeen noin 100 000 ihmistä, jatkuen voimakkaasti, jäsenmäärän ollessa vuoden 2020 tienoilla noin enää noin 30-40% suomalaisista. Jäseniksi jäävät vain ne, joita motivoi henkilökohtainen, konservatiivispainotteinen kristillinen usko. Tulee luultavasti kirkon ja valtion totaaliero, ja yhteisövero-osuuden menetys, jolloin kirkko joutuu alkaa perimään jäsenmaksuja tai palvelumaksuja. Kirkon yhteiskunnallinen aktiivisuus vähenee, palkallisen henkilöstön määrä tippuu rajusti ja toiminta jää enemmän vapaaehtoistyövoiman varaan.

Uskon vaihtoehtoon A. Nimittäin kirkko nykyisellään raskaana laitoksena ei enää toimi Pyhällä Hengellä, vaan rahalla, ja se on mieluummin valmis huoraamaan periaatteistaan eli myymään oman sielunsa osuudesta yhteisöverosta kuin pitäisi kiinni uskostaan.

Seuraus on, että viiden vuoden sisällä Suomeen syntyy joukko uusia luterilaisia kirkkoja, Luther-säätiön lisäksi ja Nokia-mission lisäksi, herätysliikkeiden perustaessa uusia omia kirkkojaan. Luther-säätiö ja Nokia-missio ovat kuitenkin määrällisesti pikkupuro, valtiokirkko menettänee heidän myötä vain parituhatta jäsentä.

Toiminnallisesti helpointa lähtö lienee Vanhoillis-lestadiolaisille, koska herätysliike on käytännössä oikeastaan jo pitenpään toiminut puoli-itsenäisenä. 100 000 rauhanyhdistysten jäsentä plus muu mukana kulkeva joukko tekee yhteensä 200 000 - 300 000 ihmisen loven valtiokirkon kylkeen.

Muihin lestadiolaisiin liikkeisiin, Esikoisiin, Rauhan Sanaan ja Uusheräykseen kuuluu yhteensä noin 50 000 jäsentä. Sekin noin tuplasti se määrä, joka tähän mennessä on eronnut homoilta-kohun myötä.

Herännäiset ovat olleet perinteisesti hyvin uskollisia kirkolle, mutta sieltäkin suunnalta on kuulunut äänenpainoja, joiden mukaan lähtö on edessä. Veikaan, että lähtijöitä on kuitenkin suhteellisen vähän, alle 10 000.

Uskollisimmin kirkossa pysynee SLEY. On vaikea kuvitella evankelisten lähtevän joukolla ulos. Luultavasti SLEY pysyy mukana liberalisoituvassa kirkossa, ehkä yksittäisjäseniä lukuun ottamatta.

Kansanlähetyksen osalta olen kuullut jo pari vuotta sitten huhun, että johto olisi päättänyt jo aikaisemmin, että koko herätyliike lähtee kirkosta, jos kirkko hyväksyy homoliitot. Samanlaista ääntä on kuulunut muualtakin ns. viidesläisyydestä ja Suomen Raamattuopiston piirin suunnalta. Tämä tarkoittaisi valtiokirkolle noin 20 000 - 30 000:a menetettyä jäsentä.

Karkeasti arvioiden Raamattu-konservatiiveja, jotka olisivat nostamassa kytkintä homokysymyksen ja/tai naispappeuden takia on noin 400 000 ihmistä. Se tekee noin 10% kirkon jäsenistä ja 8% koko väestöstä.

Valtiokirkko menettää lyhyellä tähtäimellä mieluummin 10% jäsenistä ja pitää maallistuneet idlaajat ja liberaalit sisällä, jos se tarkoittaa, että tulopohja eli jäsenmäärä ei parissa vuosikymmenessä tipu alle 60%:n.

On myös oletettavaa, että valtiokirkko liittyy takaisin Roomalais-katolisen kirkon helmaan.

Seuraus on joka tapauksessa isot skismat ja oppiriidat liberalistisen valtiokirkon ja siitä lähteneiden kristillisten kirkkojen välillä.

Toteutuva vaihtoehto A on hyväksi todelliselle kirkolle, jonka muodostavat (ja ovat tähänkin asti muodostaneet) vain ne ihmiset, joilla on henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen. Pelkkä nimi instituution jäsenluettelossa ei tee kenestäkään kristittyä. Kristuksen seurakunta on uskovien yhteisö. Kristittyjen uloslähtö kirkko-babylonista on tervehdyttävä vaihtoehto.