tiistai 20. marraskuuta 2012

Lähi-idän kriisi - Israelin ja Israelin välinen geneettis-etninen veljessota?

Alustus&Disclaimer: Jotkut saattavat tietääkin, että olen viimeisten 5 vuoden aikana ollut jonkin verran kiinnostunut mm. DNA-genealogiasta, DNA-tutkimuksesta ja populaatiogenetiikasta. Tämän takia olen lueskellut joltisenkin verran aiheeseen liittyviä artikkeleita, lehtijuttuja, tutkimusreferaatteja, jne. Tässä kirjoituksessa esittämäni tiedot perustuvat matkan varrella silmään sattuneisiin juttuihin. Valitettavasti minulla ei ole tallessa linkkejä, joten lähdeviiteapparaattia minulla ei ole ainakaan tähän hätään tarjota.
---------------------- 

Kasaarialkuperä - Myytti ilman geneettista evidenssiä

Viime aikoina on taas pompannut esiin aikanaan natsien tunnetuksi tekemä teoria nykyjuutalaisten ns. kasaari-alkuperästä. Erityisesti moni salaliittoteorioista kiinnostunut on kirjoitellut aiheesta. Teorian mukaan suuri osa nykyisistä juutalaisista olisi alkujaan Pohjois-Kaukasuksen ja Etelä-Venäjän alueella asuneiden turkinsukuisten kasaarien jälkeläisiä. Myytti on saanut alkunsa siitä, kun 700-luvulla aluetta hallinneen, useista heimoista ja kansoista koostuneen, turkinsukuisen Kasaari-heimon johtaman valtion ylimystö päätti kaaninsa johdolla kääntyä juutalaisuuteen. Toisen maailmansodan aikana Saksalaiset lämmittelivät varsin ahkerasti aihetta, ja tehtiin tutkimuksia, joissa todisteltiin, että suuri osa Euroopan juutalaisista olisi alkujaan ei-juutalaisia. Tarkoitus oli tällä hyökätä juutalaisten identiteettiä vastaan.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt. DNA-testit ovat pyykäisseet viimeisenkin uskottavuuden ns. "kasaariargumentin" pohjalta. DNA-tutkimukset ovat vahvistaneet askenasi-juutalaisten (alk. Pohjois- Keski- ja Itä-Euroopan juutalaiset) olevan esi-isälijoiltaan pääasiassa lähi-itäläistä alkuperää. Kaksi kolmasosaa juutalaisten esi-isistä on ei-eurooppalaista perua. Lisäksi otannassa, joka tehtiin niille askenasi-suvuille, joilla oman perimätiedon mukaan oli "kasaari esi-isä", vain noin 15%:lla oli tyypillinen turkinsukuisten kansojen tai tyypillinen keskiaasialainen Y-DNA-haploryhmä. Kokonaisuutena katsoen korkeintaan kolme prosenttia askenaaseista olisi tätä ns. "kasaarialkuperää".

Sekoittumista, geenivaihtoa ja assimilaatiota Euroopan juutalaisilla on tapahtunut paljon enemmän keski- ja länsieurooppalaisiin kuin kasaareihin. Kokonaisuutena noin 30% askenaasien Y-DNA-linjoista eli esi-isistä on eurooppalaisperäisiä. Silti 70% on edelleen lähi-itäläistä perua. Äiti-linjoissa assimilaatiota askenaseilla on vain viidennes, eli vain noin 20% eurooppalaisperäisistä juutalaisista omaa eurooppalaisen esiäidin.

Sefardeilla (alkujaan Espanjan ja Välimeren rantojen juutalaisilla), joilla sekoittumista on tapahtunut testien mukaan vain viidenneksellä, on 80%:sti lähi-itäläiset Y-DNA-linjat. Sefardit ja askenasit eroavat toisistaan geneettisesti siis paljon vähemmän kuin esim. itä- ja länsisuomalaiset. Ryhmien välinen ero esim. Y-DNA-linjojen diversiteetissä on vähemmän tai samaa luokkaa kuin ruotsalaisten ja norjalaisten välinen eron.

Lähi-idän juutalaisilla eli mizraheilla, jotka ovat "alkuperäisimpiä", sekoittumista on tapahtunut vielä sefardejakin vähemmän, sikäli kuin sitä voidaan arvioida, sillä se on tapahtunut alueella, jossa muutkin kansat ovat olleet heille geneettisesti sukua. Jemenin juutalaisia pidetään kaikkein "alkujuutalaismpina" (jos verrataan tilanteesseen noin 2000 vuotta sitten), heidän arvellaan sekoittuneen vain 10% verran muihin kansoihin viimeisten 2000 vuoden aikana. 

Diaspora on totta - Mutta totta myös assimilaatio

Asian ymmärtämiseksi on syytä katsoa historiaan. Mitä roomalaiset tekivät alueen väestölle Juutalaissotien aikaan?

Juutalaissotien aikana ja sen jälkeen (v. 67-72) Roomalaiset tappoivat noin miljoonan, ja karkottivat sekä myivät orjiksi kotimaansa ulkopuolelle (ja ulkopuolella) noin kaksi miljoonaa juutalaista vuosien 68-72 aikana ja jälkeen. Lähi-itään jäi yhteensä vain vajaa satatuhatta juutalaista, joista arviolta vain alle 5000 roomalaisten uudelleen Filisteaksi eli ”Palestiinaksi" nimeämään maahan.

Kristinuskoon kääntyneet juutalaiset, jotka siis olivat kulttuuris-geneettisesti samaa populaatiota kuin normijuutalaiset, arviolta vähän yli 100 000 ihmistä, pakenivat roomalaisten jaloista nykyiseen Jordaniaan ja Syyriaan (Keski-Jordanian Petra ja Syyrian Antiokia pakopaikkoina). Juutalaissotien aikaan kulttuurinen ero kristittyjen eli "messiaanisten judaistien" ja ns. "talmudististen judaistien" välillä oli vähän hankalasti määriteltävä; Ei ollut vielä roomalaistunutta ja hellenististynyttä kirkkoa. Ja roomalaisten silmissä eroa ei ollut, sillä valtiovalta piti kristittyjä vain juutalaisena lahkona. Roomalaiset nimesivät Juudean ja Samarian alueen uudelleen juutalaisia nöyryyttääksen Filisteaksi, eli latinannoksen takia "Palestiinaksi".

Kristityt selvisivät vain siksi, että he pakenivat eivätkä taistelleet "roomalaisia miehittäjiä" vastaan. He eivät taistelleet, koska rabbit olivat julistaneen roomalasia vastaan nostetun kapinan johtajan, Simon Bar Kochban, messiaaksi eli kuninkaaksi. Kristityille tämä tarkoitti tietenkin sitä, että kyseessä oli väärä messias eli antikristus, joten he lähtivät.  Myöhemmin osa kristinuskoon kääntyneistä palasi koteihinsa "Palestiinaan" eli Israeliin. Geneettis-etnisesti he olivat "juutalaisia olematta juutalaisia".

Alueella oli asunut myös arviolta alta kaksi miljoonaa samarialaista, joista roomalaiset myös tekivät pääasiassa selvää. Osa heistäkin oli paennut, osa selvisi. Paenneista osa palasi, osa jäi nyk. Jordaniaan. Samarialaiset olivat/ovat alkujaan israelilais-assyrialaista sekakansaa, joka oli syntynyt Assyrian valtakunnan aikaisen pakotetun väestöpolitiikan takia. Nykyään samarialaisia on vain muutama sata, mutta heistä tehdyn DNA-otannan perusteella yli puolella on samat esi-isät kuin niillä juutalaisilla, joiden Y-DNA-haploryhmä on lähi-itäläinen.

Juudean eteläosissa ja nykyisen Siinain alueen sekä Etelä-Jordanian alueilla asuivat idumealaiset eli edomilaiset. Edomilaiset olivat muinais-israelilaisten sukulaiskansaa, geneettisesti hyvin lähellä muinais-israelilaisia ja juutalaisia. Roomalaiset tekivät juutalaissodissa selvää jälkeä myös suuresta osasta näitä edomiitteja. Heitäkin kuitenki selvisi.

Juutalaissotien jälkeen "Palestiinaan" siirrettiin väestöä nykyisen Syyrian alueelta sekä jonkin verran myös muualta; kreikkaa puhuvia hellenistyneitä ihmisiä. Heidän lukumääränsä jäi, alueen väestön nykyisen populaatiogenetiikan perusteella, kokonaisuutena suhteellisen vähäiseksi.

Tilanne Juutalaissotien jälkeen oli siis se, että valtaosa alueella asuvista, hengissä selvinneestä ja palanneesta väestä oli joko juutalaisuudesta pois kääntyneitä, israelilaisperäistä sekakansaa, tai joka tapauksessa geneettisesti hyvin lähellä juutalaisia olevaa väkeä. Tilanne jatkui näin huolimatta myöhemmän Bysantin vallan romahduksen jälkeisestä arabivalloituksesta, joka geenienvaihdon näkökulmasta vain vahvisti alueen väestön seemiläistä tai "aabrahamilaista" luonnetta.

Arabivallan myötä alkoi alueen hidas islamilaistuminen ja arbisoituminen. Vuosisatojen kuluessa alueen vanha pääkieli aramea vaihtui lähisukulaisekseen arabiaksi, ja aikanaan juutalaisuudesta ja samarialaisuudesta "messiaaniseen judaismiin" kääntyneet ja sitteemmin kirkon vaikutuksesta hellenistisoituneet alueen kristittyjen jälkeläiset alkoivat hiljalleen kääntyä - tai pakkokäännytettiin - islamiin. Näin syntyi "Palestiinan" arabiväestö.

Ja juurikin edellä mainitusta historiasta johtuen reippaasti yli 60% "Länsirannan" "palestiinalaisista" on DNA-testien mukaan juutalaisten käännynnäisten tai muinais-israelilaisten jälkeläisiä (samarialaisten kautta). Otannoista riippuen, noin 70% länsirantalaisista on samojen esi-isien ja esi-äitien jälkeläisiä kuin juutalaiset keskimäärin. Näin ollen, jos katsotaan verraten tilannetta parintuhannen vuoden taakse, länsirantalaiset ovat sekoittuneet n. 30 -40 %:in verran ei-israelilaisiin – samassa suhteessa kuin askenaasit tai juutalaiset keskimäärin. Niin provolta kuin se tuntuukin, niin valtaosa ns. "palestiinalaisista" onkin siis genetiikan valossa - Israelilaisia(!)

Myös huomattava osa nykyisistä keski-jordanialaisista, joita nykyiset ”palestiinalaiset” eli ”länsijordanialaiset” itse asiassa olivat vuoteen vuodesta -48 alkaen ja pääasiassa vuoteen -67 asti, ja joita he ovat edelleen kulttuuris-kielellis-historiallisesti, ovat samaa juutalais-samarialais -israelilaista porukkaa.

Mutta kun kerran länsirantalaiset ja juutalaiset ovat näin molemmat keskimäärin samassa suhteessa ei-israelilaisiin sekoittuneita muinais-israelilaisten jälkeläisiä (oli sitten kyse eurooppalaisesta, kreikkalaisesta, assyrialaisesta, tms. verenperimästä), niin rasismi ja "puhdasrotuisuus-kiihkoilu" kumpi-on-parempi -meiningillä olisi siis jo jääviyssyistäkin typerää ;) 

Näin ollen juutalaisten ja "palestiinalaisten" välinen konflikti onkin siis genetiikan valossa enimmäkseen israelilaisten sisäinen veljessota(!)

Tiivistäen voisi sanoa, että juutalaisvaltion perustamisessa entisen naapurin aikanaan karkoittama isoveli palasi perheineen - eurooppalaisen vävynsä kanssa - takaisin kotiin konepistooli kourassa, ovenkamanat kaulassa ja amerikkalainen univormu päällä.

Kotiin jäänyt pikkuveli perheineen ja arabialaisine isäpuolineen sekä vävyineen on sillä välin vaihtanut uskontoaan ja oppinut lapsuudessaan uuden kielen; Kumpikaan ei muista eikä tunnista toista veljekseen, sillä molemmat olivat niin pieniä eron sattuessa. Kumpikaan ei näe eikä tunnusta toisen osapuolen oikeutta omaan maahansa, johon periaatteessa, jos nyt uskontoa sotketaan mukaan, molemmilla on oikeus.

Kyseessä on siis käänteinen, negatiivinen, "tuhlaajapoika"-tilanne.

Koska molemmat osapuolet ovat populaatiogeneettisesti "israelilaisia", olisi mielestäni syytä puhua "Palestiinan konfliktin" sijasta Israelin konfliktista ja "palestiinalaispakolaisten" sijaan israelilaisista pakolaisista.

Tämä näkökulma ja "palestiinalaisten" toteaminen "israelilaisiksi" tosin luultavasti v****aa ja suututtaa tasapuolisesti yhtä paljon sekä juutalaisia että "palestiinalaisia". Ensin mainitut kun pitävät vihollisiaan "likaisina arabeina", saatika että antaisivat maita takaisin, ja viimeksimainitut eivät halua olla tai tunnustautua "vihatuiksi israelilaisiksi", saatika että suostuisivat luopumaan maa-vaateista. 

--------------------------
---------
 
P. S. Gaza on vähän eri juttu. Toisin kuin länsirantalaiset, gazalaiset ovat pääasiassa etnisgeneettisesti ihan eri porukkaa, mikä näkyy myös ulkonäössä. Tämä johtuu siitä, että siinä missä länsirantalaiset ovat geneettisesti lähempänä juutalaisia, gazalaiset taas ovat egyptiläis-turkkilais-kreikkalais-arabilainen sekakansa. Juuri tämä etninen ero Gazan alueen ja Länsirannan välillä onkin taustalla Hamasin ja Fatahin keskinäisessä kinassa, sillä monet länsirantalaiset pitävät avoimesti gazalaisia ”toisen luokan palestiinalaisina” ja ”heikompana rotuna”. Tämän ”Palestiinan sisäisen rasismin” olemassaolosta ei kuitenkaan yleensä puhuta senkään vertaa kuin perinteisestä askenaasien ja sefardien sosiaalisesta nokkapokasta nyky-Israelissa.

Ei kommentteja: