Libyan kriisistä alkoi outo kehitys, jota ei ole kovin paljon länsimediassa ”sattuneesta syystä” ruodittu; nimittäin NATO:n ja al-Qaidan ”outo” kumppanuus ja yhteistyö. Kuten tiedämme, Libyan kapinalliset olivat ja ovat käytännössä Pohjois-Afrikan al-Qaidaa, jonka vuoksi USA ja länsi tukivat Gaddafia ja hänen taisteluaan niitä vastaan. Vielä alkuvuodesta 2011 Britit ja Ranska myivät aseita Gaddafin hallinnolle tästä syystä.
Ylläripylläri ääni muuttui kellossa kun Gaddafi uhkasi siirtyä öljykaupassa kultakantaan, mikä oli käytännössä taloudellinen sodanjulistus USA:lle. Kaikki muuttui aivan yhtäkkiä. Yllättäen terroristit muuttuivat ensin ”kapinallisiksi” ja sitten ”vapaustaistelijoiksi”. Länsimaat alkoivat soluttaa Libyaan omia ”pimeitä joukkojaan” eli tiedustelupalvelujen palkkasotilaita, ja alkoivat kouluttamaan ja aseistamaan samoja tahoja, joita vastaan ne olivat vain muutama kuukausi aiemmin tukeneet Gaddafia.
Samanlainen kehitys on nyt Syyriassa. Lännen intresseissä on saada Syyriasta uusi Libya, jotta Iranin ja Venäjän ote Israelin naapurista ja Välimereltä saadaan puskettua kauemmas. Arabien kevät on hyvin pitkälti lännen tukema domino-ilmiö, jonka tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan USA:n ylivalta Lähi-idässä. Tähtäimessä eivät olleet pelkästään Libyan öljyvarat, vaan Itäisen Välimeren alueen "vasta löydetyt" suuret öljy- ja kaasuvarat Israelin, Syyrian, Kyproksen, Turkin sekä Kreikan merialueilla.
Erona Libyaan on tosin nyt että Kiina ja Venäjä eivät anna Libyasta opiksi ottaneena piiruakaan periksi millekään viralliselle sotilasoperaatiolle, joten länsivallat voivat vain soluttaa maahan epävirallisia asemiehiä, ja tukea vaivihkaa tai katsoa sormien välistä kun al-Qaida työntää sinne islamistitaistelijoitaan.
Kuvaavaa on, että aina viime aikoihin asti Kalashnikov rynnäkkökivääri maksoi Irakissa 100 dollaria. Kysyntä on nopeasti kasvanut, samoin hinta. Nyt siitä saa pulittaa ainakin tonnin ja useimmiten puolitoista tuhatta. Aikoinaan vuonna 2003 maassahan pystyi ostamaan Romaniassa valmistettuja Kalashnikov-kopioita parilla kymmenellä taalalla kappale.
”Tuhannen taalan rynkyt” päätyvät vuonna 2012 Syyriaan, jonne niitä hankkii Kaksoisvirtainmaan Al-Qaida eli AQI (Al-Qaida in Iraq), jonka taistelijat tunnetaan myös ”osallistujina” eli Syyriaan soluttautuneina jihadisteina, jotka taistelevat "Vapaan Syyrian Armeijan" eli läntisten tiedustelupalvelujen tukeman ja aseistaman FSA:n rinnalla. Irakin mallin mukaiset jihadistien järjestämät autopommi-iskut ovat myös levinneet maahan, kuten viimeaikaiset räjähdykset Damaskoksen lähiöissä ja viime viikon perjantainen Aleppossa sattunut tapaus.
Al-Qaidan ykkösmies Ayman al-Zawahiri julisti äskettäin videoviestissään, että muslimien Irakissa, Jordaniassa ja Turkissa pitää tukea Bashar al-Assadin hallinnon kaatamista. Näin tosin radikaaliainekset olivat tehneet jo ennen julistustakin, erityisesti maahan solutetut libyalaiset “vapaustaistelijat”, jotka aiemmin tunnettiin “kapinallisina”, eli Libyan uuden al-Qaida -johtoisen hallinnon asemiehet (Libyan uuden hallinnon johtaja Abdel Hakim Belhaj on muuten Pohjois-Afrikan al-Qaidan ”entinen” johtaja, samoin hänen esikuntansa).
”Kukapa olisi arvannut”, että islamistinen hallinto – jollaisen Saudien kuningashuone, joka salaa on koko ajan tukenut ja tukee al-Qaidaa - haluaa pystyttää Syyriaan, on juuri samaa mitä al-Qaida haluaa sinne myös? Ja ”kukapa olisi arvannut”, että se mitä NATOn Persian lahden yhteistyöelin haluaa Syyrialta, on juuri sama, mitä al-Qaida haluaa Syyrialta? Hallinnon kaatuminen, maan hajoaminen alueellisesti ja poliittisesti vastakkaisiin leireihin, hallinnon joutuminen kiihkoilijoiden käsiin sekä Syyrian armeijan ja Baath-puolueen vallan romahtaminen.
Kuulostaa jotenkin kummasti Israelin ja lännen edun mukaiselta kehitykseltä, sillä hajanaiset joukot rynkkyjen ja kranaatinheittimien kanssa heiluvia fanaatikkoja ovat paljon pienempi uhka sekä Israelille että lännen intresseille kuin raskaasti aseistettu, yhtenäinen, hyvin järjestäytynyt ja Venäjän sekä Iranin tukema Syyrian armeija. Jotenkin ei yllätä, Virallisesti suurimmat kaasuvarat Välimeren itärannikolla ovat Israelin ja Kyrproksen välisillä vesillä, mutta jotenkin arvaan, että Syyrian ja Libanonin ranniko kätkee vielä mielenkiintoisempia "yllätyksiä" tämän suhteen.
Siis kun Assadin hallinto - kaikista hämäräperäisistä sotilasoperaatioistaan ja niissä ristituleen kuolleista siviileistä huolimatta – sanoo taistelevansa ”terroristeja” vastaan, se ei itse asiassa juurikaan valehtele. Kaikki on suhteellista; eilisen terroristi on Washingtonin näkökulmasta tämän päivän vapaustaistelija, jos niin halutaan nähdä. Vastattain jopa eräs nimetön amerikkalainen virkamies syytti AQI:a viimeaikaisista pommi-iskuista Irakissa. Samoin Irakin varasisäministeri Adnan al-Assadi, joka kertoi että: ”Meidän tiedustelutietojen mukaan useita Irakin jihadisteja on mennyt Syyriaan.”
Vaikka Syyriasta ei tulisikaan uutta Libyaa siinä mielessä, että YK antaisi humanitaariset pommitukset sallivan päätöslauselman, jonka Venäjän ja Kiinan veto-oikeus estää, Syyria on jo uusi Libya siinä mielessä, että siellä on samanlaiset kytkökset ”kapinallisten” ja kovan linjan salafisti-jihadistien välillä kuin Libyassa.
Länsi luonnollisesti tykkää tällaisesta “molemmat voittaa” –asetelmasta huolimatta yhteistyöstä terroristien kanssa, sillä se antaa tulevaisuudessa täydellisen syyn Pentagonille sekaantua avoimesti tilanteeseen eli mennä ”vapauttamaan” Syyria tai ”al-Qaidasta”, jota maassa ei muuten alkujaan ollut, mutta joka ensin nostetaan valtaan lännen tuella (mutta siitä ei puhuta, hys hys!).
Viime vuonnahan niin sanottujen NATO-kapinallisten avulla “vapautettu” Libya romahti asejoukkojen anarkistiseen helvettiin, jossa ryöstely, kaaos ja julmuudet jatkuvat yhä. Pelkästään Misratassa on yli 250 eri militiaa Human Rights Watchin mukaan. Ne toimivat eräänlaisina yleisinä ”kyttä-tuomari-etninen puhdistaja” –porukoina. ”Vapaassa” Libyassa ei ole mitään oikeusministeriötä tai oikeuslaitosta, josta voisi edes puhua. Jos joutuu vankilaan – kuolee, ja jos sattuu olemaan mustaihoinen afrikalainen saa rasistisena bonuksena vielä kovaa kidutusta “vapautetussa" lomaleirissä (entisiä vankiloita ja siirtotyöläisten asuinparakkialueita), ennen kuin kokee saman kohtalon.
Kuten Libyassa on myös Syyriassa – strategisista syistä ja Saudi-Qatari-Sunni –liittouman toimesta – estetty kaikki todellinen vuoropuhelu Assadin hallinnon ja aseistettujen kapinallisten välillä. Näin siksi, että NATOn Persian lahden yhteistyöryhmän ja sunniliittouman päätavoitteena on hallinnon vaihtaminen. Tästä syystä arabimedia suoltaa tilanteesta jatkuvasti varsin vistoa propagandaa.
Esimerkiksi paljon lainattu, Britanniassa majaansa pitävä “syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” (Syrian Observatory of Human Rights) suoltaa jatkuvasti hihasta varsin epämääräisiä lukuja ja “tilastoja” kuolleiden määrästä ja hallituksen ”verilöylyistä”, puhuen jopa kansanmurhasta. Kyseinen tarkkailijaryhmä saa rahoituksensa Dubaissa sijaitsevalta järjestöltä, jota tukevat varsin ”puolueettomat” läntiset tahot (samat kuin Libyan kapinallisia) ja NATO:n Persianlahden yhteistyöryhmän lahjoittajat.
Syyrian ”oppositio” saa luonnollisesti täyden media-näkyvyyden lännessä. CNN viittasi viime perjantain Aleppon autopommiin lainausmerkeissä ”terroristien” tekona. Jostain syystä länsimedia, kuten BBC, nieli koukkuineen päivineen Syyrian muslimiveljeskunnan väitteen, että pommi olisi ollut maan hallinnon itse järjestämä. Kun tätä vertaa 2000-luvun puolivälin median hysteerisiin otsikoihin sunni-kapinallisten asettamien autopommien räjähtäessä USA:n hallinnoimalla ns. Bagdadin ”Vihreällä vyöhykkeellä”, ero on melkoinen. Näin siksi, että arabimaiden media, jota Saudit ja Qatar hyvin pitkälti ohjailevat, on täysin sulkenut silmänsä tapausten kytköksiltä Irakin al-Qaidaan.
Lisäksi on mielenkiintoista noin propagandasodan näkökulmasta, miten tämä brittiläis-qatarilais-CIA-lainen ”syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” on viimeaikaisissa raporteissaan voimakkaasti arvostellut Venäjää ja Kiinaa. No, näin se homma etenee suurvaltablokkien välisessä tiedotuskilvassa.
NATOn Persianlahden yhteistyöelin GCC – joka nyt Syyrian, Libyan ja Sudanin ollessa poissa kuvioista on hyvin pitkälti sama asia kuin jäljelle jäävä arabiliitto – ruttasi oman tarkkailijaryhmänsä Syyriaa koskevan raportin juuri siksi, ettei se sopinut ennalta käsikirjoitettuun asetelmaan ”pahasta” hallinnosta joka pommittaa laajassa mitassa omaa väestöään. Kostoksi ”epäsopivista” tiedoista jihadistit iskivät tarkkailijoita vastaan, ja tarkkailijaryhmän johtaja hyllytettiin. Nyt ollaan menossa nimellisesti humanitaariseen B-suunnitelmaan, jossa luonnostellaan arabimaiden ja YK:n yhteistä rauhanturvaoperaatiota, joka ”valvoisi ja toimeenpanisi aselevon”. Käytännössä agenda on edelleen sama, hallinnon vaihtaminen Syyriassa.
Prinssi Saud al-Faisal, Saudi-Arabian ulkoministeri, on yllättäen torjunut humanitaarisen intervention. Samaan aikaan aina-ah-niin-edistyksellinen Saudien kuningashuone valittaa, että ”Syyrian hallitukselta puuttuu omistautuminen” kriisin ratkaisuun, ja että ”Se mitä Syyriassa tapahtuu ei ole rasistinen, lahkojen välinen tai sissisota, vaan massatuho ilman mitään humanitaarista harkintaa”.
Kuvitelkaapa Saudien kuningashuoneen “humanitaarista harkintaa”, jos shiialainen enemmistö maan itäosassa nousisi vaatimaan demokratiaa (Ai niin, sehän nousi, ja se murskattiin säälittä). Ja vielä kuinka ”humanitaariselta” näyttikään Saudien invaasio Bahrainiin kun sen armeija murskasi diktaattoria vastaan nousseen kansan.
NATOn ja sen Persianlahden yhteistyöelimen agenda on siis selvä: hallinnon vaihtaminen Syyriassa. Päämäärä passaa niin lännelle kuin sekularistista yksipuoluevaltaa vastustaville uskonnollisille diktaattoreille. Odotettavissa siis on, että Kalashnikovien virta Syyrian rajojen yli jatkuu, samoin kuin autopommit, itsemurhaiskut, siviiliuhrien määrän kasvu, ja lopulta edessä on - hitaasti mutta vääjäämättä – Syyrian traaginen hajoaminen palasiin.
Se mitä länsi ei kuitenkaan ole ottanut huomioon (tai sitten on), eikä varmasti Israelkaan toivo, on kuitenkin se, mitä al-Qaidan voimakas vahvistuminen Lähi-idässä tarkoittaa. Seuraavana on edessä nimittäin islamistikapinallisten levittäytyminen Jordaniaan, Egyptiin ja Saudi-arabiaan. No, sittenhän se mättö vasta alkaakin.
Ja nyt tulee minun ennusteeni: Syyrian romahtaessa ja jihadistien vahvistautuessa sekä levittäytyessä kiusaamaan USA:n liittolaisia Lähi-idässä, Iran jatkaa ydinohjelmaansa. Muutaman vuoden päästä läntinen Lähi-itä on yhtä mellakka ja sisällissota-aluetta, mutta Irania vastaan länsi ei ehdi tai halua hyökätä ennen kuin se saa kehitettyä ydinaseita. Ja sen jälkeen sekä Israel että länsi eivät enää voi tai halua sinne iskeä. Ja sen jälkeen Persian lahdesta tulee uuden Kylmän Sodan rajavyöhyke; Toisella puolella Iran, Venäjä, Kiina ja Pakistan, toisella puolen länsi ja sen arabiliittolaiset.
Israelille ympäröivien arabinaapureiden romahtaminen islamistien temmellyskentäksi on sekä helpotus että kauhistus. Helpotus, koska kellään lähinaapurilla ei ole sen jälkeen suurta, hyvin organisoitua ja aseistettua valtiollista armeijaa á la Syyria tai Egypti, mutta kauhistus, sillä vastassa on pilvin pimein rynkky-fanaatikkoja, jotka toisaalta ovat helpommin lahdattavissa. Tämä viekin luultavasti kohti keskisuurta sotaa läntisessä Lähi-idässä kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Tällä hetkellä tosin Israelia helpottaa se, että Hizbollah on hätää kärsimässä, kun rahallinen ja aseellinen tuki Damaskuksesta on aika lailla seis Syyrian sisäisen tilanteen takia.
(Juttu perustuu väljästi - vapaasti kääntäen, lisäten, kommentoiden ja laajentaen - tähän artikkeliin)
Ylläripylläri ääni muuttui kellossa kun Gaddafi uhkasi siirtyä öljykaupassa kultakantaan, mikä oli käytännössä taloudellinen sodanjulistus USA:lle. Kaikki muuttui aivan yhtäkkiä. Yllättäen terroristit muuttuivat ensin ”kapinallisiksi” ja sitten ”vapaustaistelijoiksi”. Länsimaat alkoivat soluttaa Libyaan omia ”pimeitä joukkojaan” eli tiedustelupalvelujen palkkasotilaita, ja alkoivat kouluttamaan ja aseistamaan samoja tahoja, joita vastaan ne olivat vain muutama kuukausi aiemmin tukeneet Gaddafia.
Samanlainen kehitys on nyt Syyriassa. Lännen intresseissä on saada Syyriasta uusi Libya, jotta Iranin ja Venäjän ote Israelin naapurista ja Välimereltä saadaan puskettua kauemmas. Arabien kevät on hyvin pitkälti lännen tukema domino-ilmiö, jonka tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan USA:n ylivalta Lähi-idässä. Tähtäimessä eivät olleet pelkästään Libyan öljyvarat, vaan Itäisen Välimeren alueen "vasta löydetyt" suuret öljy- ja kaasuvarat Israelin, Syyrian, Kyproksen, Turkin sekä Kreikan merialueilla.
Erona Libyaan on tosin nyt että Kiina ja Venäjä eivät anna Libyasta opiksi ottaneena piiruakaan periksi millekään viralliselle sotilasoperaatiolle, joten länsivallat voivat vain soluttaa maahan epävirallisia asemiehiä, ja tukea vaivihkaa tai katsoa sormien välistä kun al-Qaida työntää sinne islamistitaistelijoitaan.
Kuvaavaa on, että aina viime aikoihin asti Kalashnikov rynnäkkökivääri maksoi Irakissa 100 dollaria. Kysyntä on nopeasti kasvanut, samoin hinta. Nyt siitä saa pulittaa ainakin tonnin ja useimmiten puolitoista tuhatta. Aikoinaan vuonna 2003 maassahan pystyi ostamaan Romaniassa valmistettuja Kalashnikov-kopioita parilla kymmenellä taalalla kappale.
”Tuhannen taalan rynkyt” päätyvät vuonna 2012 Syyriaan, jonne niitä hankkii Kaksoisvirtainmaan Al-Qaida eli AQI (Al-Qaida in Iraq), jonka taistelijat tunnetaan myös ”osallistujina” eli Syyriaan soluttautuneina jihadisteina, jotka taistelevat "Vapaan Syyrian Armeijan" eli läntisten tiedustelupalvelujen tukeman ja aseistaman FSA:n rinnalla. Irakin mallin mukaiset jihadistien järjestämät autopommi-iskut ovat myös levinneet maahan, kuten viimeaikaiset räjähdykset Damaskoksen lähiöissä ja viime viikon perjantainen Aleppossa sattunut tapaus.
Al-Qaidan ykkösmies Ayman al-Zawahiri julisti äskettäin videoviestissään, että muslimien Irakissa, Jordaniassa ja Turkissa pitää tukea Bashar al-Assadin hallinnon kaatamista. Näin tosin radikaaliainekset olivat tehneet jo ennen julistustakin, erityisesti maahan solutetut libyalaiset “vapaustaistelijat”, jotka aiemmin tunnettiin “kapinallisina”, eli Libyan uuden al-Qaida -johtoisen hallinnon asemiehet (Libyan uuden hallinnon johtaja Abdel Hakim Belhaj on muuten Pohjois-Afrikan al-Qaidan ”entinen” johtaja, samoin hänen esikuntansa).
”Kukapa olisi arvannut”, että islamistinen hallinto – jollaisen Saudien kuningashuone, joka salaa on koko ajan tukenut ja tukee al-Qaidaa - haluaa pystyttää Syyriaan, on juuri samaa mitä al-Qaida haluaa sinne myös? Ja ”kukapa olisi arvannut”, että se mitä NATOn Persian lahden yhteistyöelin haluaa Syyrialta, on juuri sama, mitä al-Qaida haluaa Syyrialta? Hallinnon kaatuminen, maan hajoaminen alueellisesti ja poliittisesti vastakkaisiin leireihin, hallinnon joutuminen kiihkoilijoiden käsiin sekä Syyrian armeijan ja Baath-puolueen vallan romahtaminen.
Kuulostaa jotenkin kummasti Israelin ja lännen edun mukaiselta kehitykseltä, sillä hajanaiset joukot rynkkyjen ja kranaatinheittimien kanssa heiluvia fanaatikkoja ovat paljon pienempi uhka sekä Israelille että lännen intresseille kuin raskaasti aseistettu, yhtenäinen, hyvin järjestäytynyt ja Venäjän sekä Iranin tukema Syyrian armeija. Jotenkin ei yllätä, Virallisesti suurimmat kaasuvarat Välimeren itärannikolla ovat Israelin ja Kyrproksen välisillä vesillä, mutta jotenkin arvaan, että Syyrian ja Libanonin ranniko kätkee vielä mielenkiintoisempia "yllätyksiä" tämän suhteen.
Siis kun Assadin hallinto - kaikista hämäräperäisistä sotilasoperaatioistaan ja niissä ristituleen kuolleista siviileistä huolimatta – sanoo taistelevansa ”terroristeja” vastaan, se ei itse asiassa juurikaan valehtele. Kaikki on suhteellista; eilisen terroristi on Washingtonin näkökulmasta tämän päivän vapaustaistelija, jos niin halutaan nähdä. Vastattain jopa eräs nimetön amerikkalainen virkamies syytti AQI:a viimeaikaisista pommi-iskuista Irakissa. Samoin Irakin varasisäministeri Adnan al-Assadi, joka kertoi että: ”Meidän tiedustelutietojen mukaan useita Irakin jihadisteja on mennyt Syyriaan.”
Vaikka Syyriasta ei tulisikaan uutta Libyaa siinä mielessä, että YK antaisi humanitaariset pommitukset sallivan päätöslauselman, jonka Venäjän ja Kiinan veto-oikeus estää, Syyria on jo uusi Libya siinä mielessä, että siellä on samanlaiset kytkökset ”kapinallisten” ja kovan linjan salafisti-jihadistien välillä kuin Libyassa.
Länsi luonnollisesti tykkää tällaisesta “molemmat voittaa” –asetelmasta huolimatta yhteistyöstä terroristien kanssa, sillä se antaa tulevaisuudessa täydellisen syyn Pentagonille sekaantua avoimesti tilanteeseen eli mennä ”vapauttamaan” Syyria tai ”al-Qaidasta”, jota maassa ei muuten alkujaan ollut, mutta joka ensin nostetaan valtaan lännen tuella (mutta siitä ei puhuta, hys hys!).
Viime vuonnahan niin sanottujen NATO-kapinallisten avulla “vapautettu” Libya romahti asejoukkojen anarkistiseen helvettiin, jossa ryöstely, kaaos ja julmuudet jatkuvat yhä. Pelkästään Misratassa on yli 250 eri militiaa Human Rights Watchin mukaan. Ne toimivat eräänlaisina yleisinä ”kyttä-tuomari-etninen puhdistaja” –porukoina. ”Vapaassa” Libyassa ei ole mitään oikeusministeriötä tai oikeuslaitosta, josta voisi edes puhua. Jos joutuu vankilaan – kuolee, ja jos sattuu olemaan mustaihoinen afrikalainen saa rasistisena bonuksena vielä kovaa kidutusta “vapautetussa" lomaleirissä (entisiä vankiloita ja siirtotyöläisten asuinparakkialueita), ennen kuin kokee saman kohtalon.
Kuten Libyassa on myös Syyriassa – strategisista syistä ja Saudi-Qatari-Sunni –liittouman toimesta – estetty kaikki todellinen vuoropuhelu Assadin hallinnon ja aseistettujen kapinallisten välillä. Näin siksi, että NATOn Persian lahden yhteistyöryhmän ja sunniliittouman päätavoitteena on hallinnon vaihtaminen. Tästä syystä arabimedia suoltaa tilanteesta jatkuvasti varsin vistoa propagandaa.
Esimerkiksi paljon lainattu, Britanniassa majaansa pitävä “syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” (Syrian Observatory of Human Rights) suoltaa jatkuvasti hihasta varsin epämääräisiä lukuja ja “tilastoja” kuolleiden määrästä ja hallituksen ”verilöylyistä”, puhuen jopa kansanmurhasta. Kyseinen tarkkailijaryhmä saa rahoituksensa Dubaissa sijaitsevalta järjestöltä, jota tukevat varsin ”puolueettomat” läntiset tahot (samat kuin Libyan kapinallisia) ja NATO:n Persianlahden yhteistyöryhmän lahjoittajat.
Syyrian ”oppositio” saa luonnollisesti täyden media-näkyvyyden lännessä. CNN viittasi viime perjantain Aleppon autopommiin lainausmerkeissä ”terroristien” tekona. Jostain syystä länsimedia, kuten BBC, nieli koukkuineen päivineen Syyrian muslimiveljeskunnan väitteen, että pommi olisi ollut maan hallinnon itse järjestämä. Kun tätä vertaa 2000-luvun puolivälin median hysteerisiin otsikoihin sunni-kapinallisten asettamien autopommien räjähtäessä USA:n hallinnoimalla ns. Bagdadin ”Vihreällä vyöhykkeellä”, ero on melkoinen. Näin siksi, että arabimaiden media, jota Saudit ja Qatar hyvin pitkälti ohjailevat, on täysin sulkenut silmänsä tapausten kytköksiltä Irakin al-Qaidaan.
Lisäksi on mielenkiintoista noin propagandasodan näkökulmasta, miten tämä brittiläis-qatarilais-CIA-lainen ”syyrialainen ihmisoikeustarkkailijaryhmä” on viimeaikaisissa raporteissaan voimakkaasti arvostellut Venäjää ja Kiinaa. No, näin se homma etenee suurvaltablokkien välisessä tiedotuskilvassa.
NATOn Persianlahden yhteistyöelin GCC – joka nyt Syyrian, Libyan ja Sudanin ollessa poissa kuvioista on hyvin pitkälti sama asia kuin jäljelle jäävä arabiliitto – ruttasi oman tarkkailijaryhmänsä Syyriaa koskevan raportin juuri siksi, ettei se sopinut ennalta käsikirjoitettuun asetelmaan ”pahasta” hallinnosta joka pommittaa laajassa mitassa omaa väestöään. Kostoksi ”epäsopivista” tiedoista jihadistit iskivät tarkkailijoita vastaan, ja tarkkailijaryhmän johtaja hyllytettiin. Nyt ollaan menossa nimellisesti humanitaariseen B-suunnitelmaan, jossa luonnostellaan arabimaiden ja YK:n yhteistä rauhanturvaoperaatiota, joka ”valvoisi ja toimeenpanisi aselevon”. Käytännössä agenda on edelleen sama, hallinnon vaihtaminen Syyriassa.
Prinssi Saud al-Faisal, Saudi-Arabian ulkoministeri, on yllättäen torjunut humanitaarisen intervention. Samaan aikaan aina-ah-niin-edistyksellinen Saudien kuningashuone valittaa, että ”Syyrian hallitukselta puuttuu omistautuminen” kriisin ratkaisuun, ja että ”Se mitä Syyriassa tapahtuu ei ole rasistinen, lahkojen välinen tai sissisota, vaan massatuho ilman mitään humanitaarista harkintaa”.
Kuvitelkaapa Saudien kuningashuoneen “humanitaarista harkintaa”, jos shiialainen enemmistö maan itäosassa nousisi vaatimaan demokratiaa (Ai niin, sehän nousi, ja se murskattiin säälittä). Ja vielä kuinka ”humanitaariselta” näyttikään Saudien invaasio Bahrainiin kun sen armeija murskasi diktaattoria vastaan nousseen kansan.
NATOn ja sen Persianlahden yhteistyöelimen agenda on siis selvä: hallinnon vaihtaminen Syyriassa. Päämäärä passaa niin lännelle kuin sekularistista yksipuoluevaltaa vastustaville uskonnollisille diktaattoreille. Odotettavissa siis on, että Kalashnikovien virta Syyrian rajojen yli jatkuu, samoin kuin autopommit, itsemurhaiskut, siviiliuhrien määrän kasvu, ja lopulta edessä on - hitaasti mutta vääjäämättä – Syyrian traaginen hajoaminen palasiin.
Se mitä länsi ei kuitenkaan ole ottanut huomioon (tai sitten on), eikä varmasti Israelkaan toivo, on kuitenkin se, mitä al-Qaidan voimakas vahvistuminen Lähi-idässä tarkoittaa. Seuraavana on edessä nimittäin islamistikapinallisten levittäytyminen Jordaniaan, Egyptiin ja Saudi-arabiaan. No, sittenhän se mättö vasta alkaakin.
Ja nyt tulee minun ennusteeni: Syyrian romahtaessa ja jihadistien vahvistautuessa sekä levittäytyessä kiusaamaan USA:n liittolaisia Lähi-idässä, Iran jatkaa ydinohjelmaansa. Muutaman vuoden päästä läntinen Lähi-itä on yhtä mellakka ja sisällissota-aluetta, mutta Irania vastaan länsi ei ehdi tai halua hyökätä ennen kuin se saa kehitettyä ydinaseita. Ja sen jälkeen sekä Israel että länsi eivät enää voi tai halua sinne iskeä. Ja sen jälkeen Persian lahdesta tulee uuden Kylmän Sodan rajavyöhyke; Toisella puolella Iran, Venäjä, Kiina ja Pakistan, toisella puolen länsi ja sen arabiliittolaiset.
Israelille ympäröivien arabinaapureiden romahtaminen islamistien temmellyskentäksi on sekä helpotus että kauhistus. Helpotus, koska kellään lähinaapurilla ei ole sen jälkeen suurta, hyvin organisoitua ja aseistettua valtiollista armeijaa á la Syyria tai Egypti, mutta kauhistus, sillä vastassa on pilvin pimein rynkky-fanaatikkoja, jotka toisaalta ovat helpommin lahdattavissa. Tämä viekin luultavasti kohti keskisuurta sotaa läntisessä Lähi-idässä kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Tällä hetkellä tosin Israelia helpottaa se, että Hizbollah on hätää kärsimässä, kun rahallinen ja aseellinen tuki Damaskuksesta on aika lailla seis Syyrian sisäisen tilanteen takia.
(Juttu perustuu väljästi - vapaasti kääntäen, lisäten, kommentoiden ja laajentaen - tähän artikkeliin)
