Alastomat maanpetturit

Haluatteko nähdä Kataisen ja Urpilaisen alasti? Se on helppoa, ei tarvitse kuin katsoa. Keisareilla ei nääs ole vaatteita.

Kuten jo tyhmemmätkin tajuavat, on faktaa, että Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen ovat valehdelleet Suomen kansalle.

Eihän siitä ole kuin puolisentoista vuotta kun aikamme legenda, Siilinjärven Nero, vakuutteli, että 1,8 miljardia on "ainut luku, jonka kansan täytyy muistaa" ja että "enempää rahaa emme anna ilman täysiä takauksia". Vaan kuinkas kävikään?

Vielä kesällä Urpilainen kehui, miten hyvät "takuutukset" Suomi saikaan. Vaan mites kävikään? Summat huitelevat jo missä sattuu ja vakuuksissa on yhtä paljon tyhjää ilmaa kuin mitä Suomen takausvastuissa oli "yllättäviä" korkomenoja.

Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen ovat Nyky-Suomen Otto Wille ja Hertta Kuusinen.
Kokoomus&Demarit peesaajineen eli Suomen hallitus antaa Suomen rahoja toisille valtioille yli kymmenen kertaa enemmän kuin Suomi maksoi sotakorvauksia Neuvostoliitolle nykyrahassa mitattuna.

Mutta eipä Kimmo Sasikaan edellä mainituista paljoa jälkeen jää. Nyt kun perustuslain noudattaminen voisi pelastaa Suomen, Sasi vaatii, että Suomen pitää rikkoa perustuslakinsa ja olla mukana pysyvässä kriisirahastossa, koska muuten jäämme pois päätöksenteon ytimestä.

Suomen päätöksenteko-osuus kokonaisuudesta on alle 2%, eli käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Ja jos Suomi rikkoo perustuslakiaan kuten Sasi vaatii, EVM:ssä siirrytään enemmistöpäätöksiin, jolloin Suomella ei käytännössä ole edes paria prosenttia valtaa mihinkään. Jos Kataisen(-Sasin)-Urpilaisen maanpetoslinja jatkuu, niin Suomi kupataan kuiviin, eikä meillä ole enää siihen mitään sanottavaa.

Mutta luultavasti päättäjiemme alastomuus vain entisestään kiihottaa euronilkkejä, jotka jo nyt virtuaalisesti tumputtavat eurokiimassaan.

Alkaa tosissaan tuntua, että hallitus joutuu kutsumaan Suomeen eurosantarmit järjestystä turvaamaan, että ensi eduskuntavaalit käytäisiin edes näennäisen rauhallisesti ja sujuvasti. Toisaalta en yllättyisi, vaikka ne peruttaisiin jonkun Brysselistä tilatun nootin voimalla.

Vuoden synkin juhla: Suomen itsenäisyyden 92-vuotisjuhlan muistopäivä

Tänään tulee kuluneeksi 92 vuotta siitä kun Suomi julistautui Eduskunnan päätöksellä itsenäiseksi 6.12.1917. Suomi oli itsenäinen valtio aina 90-luvun puoliväliin. Valitettavasti Suomi ei ole enää itsenäinen valtio. Suomi lakkasi olemasta itsenäinen valtio 1. tammikuuta 1995, jolloin maanpetturi-eliittimme sai tahtonsa läpi, ja rakas Isänmaamme myytiin orjaksi eurostoliittoon. Päätöksen liittymisestä teki Eduskunta jo 18. marraskuuta 1994. Tuolloin Suomi-neito sai kahleet, kultaiset ja pehmustetut sellaiset, mutta kahleet silti, ja nyt sekä oma että EU-eliitti voi raiskata Suomi-neitoa mielensä mukaan.

Tätä vihattua petosta edelsi toinen petos, lokakuussa 1994, jolloin Suomi-neidon silmät ensin sidottiin, ja kansa saatiin äänestämään massiivisella KYLLÄ-propagandalla EU:n puolesta. Jälkikäteen on todistettu, että lokakuun 1994 EU-kansanäänestyksen yhteydessä harjoitettu massiivinen propagandakampanjan eli ns. "puolueeton Eurooppa-tiedotus" oli suoraan Neuvostoliitossa vuonna 1973 painetun KGB:n propagandaoppaan kaavan mukaan laadittu. Kyseisessä oppaassa kerrottiin, miten järjestää propaganda-kampanja niin, että ihmiset saadaan äänestämään kuten hallitus haluaa. Tämä todettiin todettiin Jyväskylän yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksella 90-luvun lopulla tehdyssä tutkimuksessa.

18. marraskuuta 1994 Suomen Eduskunta käveli julkeasti perustuslain ylitse päättämällä yhdessä istuntokäsittelyssä, yhdellä äänestyksellä ja yksinkertaisella enemmistöllä EU:hun liittymisen puolesta, vaikka perustuslaki olisi vaatinut kaksi kaksi istuntokertaa, kaksi äänestystä ja molemmissa yli neljän viidesosan enemmistön.

Tämän lisäksi Eduskunan päätösäänestys itsessään oli mitä irvokkain esimerkki neuvosto-tyylisestä "leikitään demokratiaa" -teatterista. Äänestysvaihtoehdot olivat nimittäin seuraavat:

-Ne jotka äänestivät JAA, kannattivat SDP:n esitystä antautua EU:lle ilman mitään ehtoja.

-Ne jotka äänestivät EI, kannattivat Keskustan vastaesitystä antautua EU:lle tietyin ehdoin.

-Jäsenyyden vastustajille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin äänestää TYHJÄÄ tai kävellä ulos salista, minkä monet heistä tekivätkin.

Tyhjää äänestäneet ja/tai poistuneet henkilöt olivat ainoat edustajat, joilla oli edes vähän selkärankaa jäljellä silloisessa Eduskunnassa. Kaikki muut olivat/ovat joko niljakkaita matelijoita ja maanpettureita, tai harhaan johdettuja idioottiparkoja.

Edes kansanedustajille ei siis annettu mahdollisuutta äänestää Suomen EU-jäsenyyttä vastaan! Koko päätösprosessi ja äänestys ovat mielestäni verrannollinen siihen, kun Baltian maiden parlamentit 1940 laitettiin hyväksymään Neuvostoliiton jäsenyys.

Eliittimme on pyrkinyt varmistamaan selustansa hyvin. Jo vuonna 1973 laista poistettiin kuolemantuomio maanpetturuudesta, ja vuonna 2000 voimaan tullut perustuslakiuudistus muutti lakia jälkikäteen niin, ettei poliitikkoja voida enää saattaa edesvastuuseen vuonna 1994 vastoin perustuslakia tapahtuneesta kollektiivisesta maanpetoksesta.

Viimeisen naulan itsenäisyytemme ruumisarkkuun eliittimme löi vuosi sitten syksyllä, kun Eduskunta hyväksyi Irlannin kansan jo kertaalleen kaataman EU:n perustuslain, ja tämä naula iskettiin pohjaan asti kuluvan viikon keskiviikkona, kun perustuslaki, jota myös Lissabonin sopimukseksi kutsutaan, tuli virallisesti voimaan. Suomi-neito on edelleen silmät sidottuna, kahleissa ja sitä käytetään surutta hyväksi. Kansalle edelleen uskotellaan, että mikään ei ole muka muuttunut, ja että se on vapaa ja itsenäinen.

Näinhän ei ole. EU:n perustuslaki eli Lissabonin sopimus on juridisesti ensisijainen kansallisiin lakeihin, myös Suomen perustuslakiin nähden. Suomen perustuslaki on näin ollen kumottu, paitsi niiltä osin kuin se on samansisältöinen Lissabonin sopimuksen artiklojen kanssa. Euroopan Unioni on näin ollen todellisuudessa liittovaltio, joka teeskentelee olevansa ei-liittovaltio. Suomi on vain osavaltio.

Tänään on siis Suomen itsenäisyyden 92-vuotispäivän muistojuhla. Synkkä ja surullinen päivä, vihan päivä, vihan, joka kiehuu sisimmässä vaatien vastuuseen niitä, jotka talloivat jalkoihinsa viime sodissa meidän vapautemme puolesta henkensä uhranneiden veren, oikeutetun vihan, joka vaatii tuomiota niille, jotka olivat valmiit myymään isänmaansa ja vapautensa rahan ja aseman vuoksi.

Tätä päivää on soveliasta viettää muistelemalla sitä kallista hintaa, joka maksettiin vapautemme puolesta, ja pyhittää tämä päivä viemällä kynttilöitä ja seppele veteraanien haudoille, kuten tehdäänkin. Sen sijaan mitä raivostuttavinta ja vihattavinta pilkkaa on se, kun eliittimme juhlii irvokkaasti rellestäen veteraaniemme verestä ja kansamme vapaudesta saamaansa voittoa presidentinlinnassa tanssien veteraaniemme luiden päällä!

Jos talvisota olisi nyt, niin nykyinen eliittimme, sen sijaan että vastustaisi jyrkästi vihollisen pyrkimyksiä, levittäisi punaisen maton ja haukkuisi vastaan panevaa kansaa "suvaitsemattomiksi juntti-rasisteiksi" kun nämä vastustaisivat maahantulijoita, ja julistaisi että "Puna-armeijan loistelias marssi maahamme on ihanaa, luonnolista ja väistämätöntä".

Ainoa toivo tätä kaikkea raivostuttavaa petosta, riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan on se, että yhä useampi suomalainen ihminen ymmärtää, että Suomen kansaa on petetty, ja uskon vakaasti, että eräänä päivänä pettureille tulee maksun paikka, viimeistään viimeisellä tuomiolla.

Tähän loppuun runo viiden vuoden takaa, joka kuvannee tuntemuksiani. Kyseessä on muunnelma runosta, jonka kirjoitin itsenäisyystemme muistopäivää edeltävänä sunnuntaina 5.12.2004:

"Minun sydämeni itkee,
Se itkee surusta ja vihasta,
sen tähden, että se on revitty juuriltaan,
väkivalloin maasta irti kiskaistu,
yhdessä yössä he sen tekivät,
nuo kirotut, jotka myivät maansa haureuden viinistä,
ja vaihtoivat perintöosansa orjuuteen.

Minun sieluni on murtunut,
Se on murtunut, petoksen tähden,
olen repinyt vaatteeni,
sillä kansani myyty orjuuteen,
ja sen häpeä on paljastettu,
Sen kahleet on taottu Egyptissä,
kultaiset kahleet, sametilla vuoratut,
mutta kahleet silti.

Voi minun kaupunkiani,
Sen muurit on hajotettu maahan,
ja sen vielä pystyssä olevissa torneissa,
turhaan vartijat seisovat,
sillä he ovat nukahtaneet,
Vaikka joku varoittaisi,
kuka kuulisi varoituksen?
Sillä kaikki ovat juovuksissa,
ei ole yhtään selväpäistä.

Vihollinen asuu porteissa,
ja erämaarosvot riehuvat kaduilla,
eikä heitä kukaan estä,
sillä meidän itse valitsemamme kuningas
on meidät myynyt, pettänyt, ja unohtanut.
Kelvoton on jokainen, joka myy vapautensa viinistä
ja perintöosansa helyistä.

Miksi emme turvanneet Herraan,
kun vielä päivä paistoi?
Nyt on meille varattuna vain kurjuus,
jonka olemme päällemme kutsuneet.

Jos isämme eläisivät,
antaisivat he meille sellaisen selkäsaunan,
että takamuksemme olisivat kipeinä vielä
vuosienkin kuluttua.
Kuritta olemme kasvaneet,
kunniatta myöskin unhoon painumme?,
Sillä olemme hyljänneet Herran,
ja Hän on antanut kelvottomien orjuuttaa meidät.

Herra, armahda meidän kansaamme!"



------------
Edit 8.12. Kirjoitusvirheitä poistettu, ja vähän muokattu.

P.S. Suhtaudun itsenäisyyden menetykseen tunteella. Jos se loukkaa jotakuta, se on hänen asiansa. Minulla on joka tapauksessa oikeus tunteisiini.