Syyrian kaasuiskut ja USA:n kasvojenmenetys

Nyt kyllä myötähävettää USA:n puolesta.

Amerikan statukselle ja asemalle tämä Syyrian kaasuiskuepisodi oli ja on kyllä jo melkoista myrkkyä. Ja presidentti Obaman veto viedä sittenkin isku Syyriaan kongressin päätettäväksi on kyllä tässä vaiheessa aika epätoivoinen kasvojenpesuyritys.

Riippumattomia uutislähteitä seuraaville on meinaan melko selvää, että USA on ajanut/ajamassa diplomaattiseen miinaan, joka tuo herkän hymyn maan vastapelureiden ja erityisesti Venäjän presidentti Vladimir Putinin kasvoille.

Syyriassa on tehty jo nimittäin 7 iskua kemiallisilla aseilla, joissa kaikissa on kuollut joko Syyrian armeijan sotilaita ja/tai hallitusta kannattavia siviilejä. Näistä iskuista vain 4:stä on edes liiemmälti uutisoitu isoissa länsimedioissa. Ketään ei kiinnosta esim. 450 kuollutta Syyrian armeijan sotilasta, kun iskun tekijöinä olivat kapinalliset.

Todistettavaa faktaa on, että kapinalliset pitivät jo viime vuonna vähän aikaa hallussa osaa tukikohdasta, jossa säilytettiin taistelukaasuja. Todistettavaa on, että kapinalliset kähvelsivät sieltä mm. raskaan heittimen ja siihen ammuksia, jotka voidaan täyttää kaasulla - pistivätpä vielä aseen testauksesta videota YouTubeenkin. Armeija hääti kapinalliset pois tukikohdasta, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Tilanne on nyt se, että USA on ajanut kympillä diplomaattiseen miinaan. Jos oikeasti pitäisivät lupauksistaan ja sanastaan kiinni, että joukkotuhoaseen käyttö on ns. "punainen linja", jonka ylittämisestä seuraa USA:n puuttuminen asioihin, joutuisivat amerikkalaiset pommittamaan omia liittolaisiaan eli kapinallisia, joita he ovat kaikin tavoin tukeneet, kouluttaneet, aseistaneet - ja johtaneet - jo vuosia.

Ja taas epätoivoiset yritykset syyn vierittämiseksi Syyrian hallitukselle ovat yhtä tuhoon tuomittua kuin Espanjan hallituksen yritykset aikanaan syyttää Madridin terrori-iskuista baskiseparatisteja: ei mene läpi.

Suuri osa maailman tiedusteluyhteisöjä ja diplomaattikuntia tietää jo todellisuudessa varsin hyvin mitä on tekeillä ja on tapahtunut. Venäjä, Kiina, Iran, jne. USA:n vastapelaajat hihittelevät vahingoniloisina: Jos amerikkalaiset pommittavat Assadia, sen jälkeen kun ovat katselleet läpi kapinallisten tekemät kaasuiskut, länsi menettää USA:n johdolla kaiken sen mitä on jäljellä sen moraalisesta johtoasemasta ihmisoikeuksien puolustajana. Veikkaan, että Valkoisen talon isäntä ei halunne tulla tunnetuksi Barack"Hei, me kaveerataan joukkotuhoaseita käyttäneiden Al-Qaida -terroristien kanssa, ne on meitsin kavereita!" Obamana.

Toisaalta USA on jo diplomaattisesti nalkissa eli menettäneet uskottavuutensa de facto. USA:n viholliset nauravat jo ja saavat rohkaisua, mikä näkyy tulevaisuudessa suurempina ongelmian USA:lle. Geopoliittisessa pelissä kasvojen menetys ja heikkouden näennäinenkin osoittaminen muuttuvat konkreettisesti heikkoudeksi.

USA:lla on myös toinen paha ongelma: Isku Syyriaan levittäisi sodan välittömästi Persian lahdelle, koska Iran on sotilasliitossa Syyrian kanssa. Rähinän alkaessa mustan kullan hinta lähtisi sitä vauhtia yläviistoon, että USA:n niukasti elpyvä talous sukeltaisi saman tien takaisin lamaan. Sota+lama olisi myrkkyä. Pitäisi saada hyvin nopea voitto Assadista (ja Iranista) ja Syyrian armeijasta, ja niin nopeasti sitä ei saataisi, että talousröhnäys estyisi.

Jenkkien mainetta voisi parantaa nöyrtyminen ja osallistuminen yhdessä Venäjän kanssa Syyrian raunanneuvotteluihin - näennäisesti Venäjän rinnalla - mikä edes vähän toisi RauhanObama^TM-mainetta. Ja käytännössä kaikki silloinkin tajuaisivat, että nyt on supervalta joutunut perääntymään, ja se olisi erittäin suuri diplomaattinen voitto ja valtava virtuaalinen sulka Venäjän ja Putinin hatussa, decisive diplomatic victory, jos tämä olisi CIV-skenaario.

Ja tässä tapauksessa USA joutuu hyväksymään Syyrian jaon ja sen, että Iranin ja Venäjän liittolainen - Assadin alawiitti-Syyria - muodostuisi tiukkaan kuin tatti juuri maan länsiosaan ja rannikolle eli Välimeren altaan valtavien kaasu- ja öljyvarojen äärelle, ja juuri niiden haltuunoton takiahan (Iran-intressin ohella) koko sisällissota lietsottiin käyntiin.

Syyrian iskun vieminen kongressin päätettäväksi ja vetäytyminen hankkeesta kongressin näyttäessä punaista valoa, voi siis näennäisesti pelastaa Obaman kasvot, mutta sanansa syö ja kasvonsa Supervalta nimeltä USA käytännössä menettää (ja tunnustaa samalla tappion Syyriassa), iski jenkit Syyriaan tai ei.

USA:lla on siis vain huonoja vaihtoehtoja. Itse valitsisin moraalisen kasvojensäilytyksen pommittamalla Syyrian Al-Qaidaa ja vetämällä aseellisen tuen salafisteilta.

Barack Obama - Yhdysvaltain viimeinen presidentti?

(Julkaistu Kalevassa 21.1.08)

Barack Hussein Obaman nimi tulee jäämään pysyvästi historiaan. Syy tähän ei ole vain se, että hän on ensimmäinen musta presidentti USA:n historiassa, vaan se, että hän tulee olemaan nykyisenkaltaisen Amerikan viimeinen presidentti. Hänet tullaan muistamaan samalla tavoin kuin Mihail Gorbatshov, supervallan viimeisenä päämiehenä.

Syy tähän on se, että ensi vuosikymmenen loppuun mennessä USA ei enää ole supervalta, eikä suvereeni valtio. Elämme historiassa samanlaista murrosvaihetta kuin 90-luvun taitteessa, jolloin NL:n mahti romahti. Tällä kertaa romahtamassa on lännen ja koko maailman johtava supervalta; Amerikan Yhdysvallat.

Obamalla ja hänen hallinnollaan on mahdoton tehtävä; Pitäisi kyetä pelastamaan Yhdysvaltain ja sitä kautta koko maailman talous tilanteessa, jossa talous on jo aloittanut väistämättömän syöksykierteen, jonka pohja tulee vastaan vasta vuosien päästä. Nykyisen laman tulon ja etenemisen luotettavasti jo vuonna 2006 ennustanut tutkimuslaitos LEAP on laskenut USA:ta ja koko Pohjois-Amerikkaa kohtaavan kymmenvuotisen laman. Toisin kuin Euroopassa, jossa lama taittuu 2012-14 jälkeen, on Pohjois-Amerikassa laskelmien mukaan vasta vuoden 2017 jälkeen odotettavissa taloudellista nousua.

LEAP:n mukaan kaikkein dramaattisin vaihe nyt käsillä olevassa vuosisadan superlamassa koittaisi ensi kesänä, kun dollari ja siihen nojaava länsimainen Bretton Woods -rahoitusjärjestelmä romahtavat. USA:lla on edessään joko valuutan vaihto tai pakko lähteä mukaan yhteiseen rahaliittoon eli valuuttaunioniin Kanadan ja Meksikon kanssa, mitä mahdollisuutta väläytti eräs George Bushin talousasiantuntijoista valkoisen talon kulisseissa jo viime vuonna. Dollari valuuttana tulee siis pian olemaan mennyttä, samoin kuin USA:n talousmahti ja asema johtavana supervaltana.

USA ei kuitenkaan hajoa kuten NL, vaan edessä on Pohjois-Amerikan maiden liittoutuminen samankaltaiseen Unioniin kuin EU. Nykyinen lama siis tekee selvää paitsi USA:n talousmahdista, myös sen asemasta suvereenina valtiona. Tämän vuoksi Barack Obama tulee olemaan USA:n viimeinen presidentti.

P.S. USA:n pankit ovat käytännössä vararikossa: [Linkki]

Kommenttia Oulusta ja reaktioista Obaman vaalivoittoon

Paljon on taas vettä virrannut viikon aikana Merikosken voimalaitoksen turbiinien läpi, mutta politiikka tuntuu junnaavan samaa entistä rataansa. Jotain sentään tapahtuu.


Oulussa Perussuomalaisten menestys vaaleissa ilmeisesti hiertää joitain vanhojen puolueiden edustajia, sillä uusimmassa Forum24:ssä kirjoitettiin perättömästi, että Perussuomalaiset olisivat tulevia luottamushenkilöpaikkoja jaettaessa jo neuvotteluvaiheessa lähteneet aktiivisesti paaluttamaan tulevia asemia.

Lehti väitti, että vaa'ankieliasemassa olevat perussuomalaiset olisivat neuvottelujen alla olleet aktiivisesti yhteydessä sekä oikeisto- että vasemmistoblokkiin, mitä ei "tietenkään katsota hyvällä kummassakaan ryhmässä". Lehti on ilmeisesti saanut nämä ns. "tietonsa" paikallisilta Kokoomuksen ja Keskustan nokkamiehiltä, joiden sanomisia jutussa lainataan. Tosiasiassa neuvotteluryhmämme ei ennen neuvotteluja ole ottanut yhteyttä mihinkään muuhun ryhmään, vaan odotti kiltisti neuvottelukutsua, eikä ole pyrkinyt millään tavoin pyrkinyt keikuttamaan venettä.

Koska en kuulu luottamushenkilöpaikkojen neuvotteluryhmään, uskallan vähän kommentoida ja analysoida tilannetta näin ulkopuolelta: Oulussa luottamushenkilöpaikat tullaan jakamaan suhteellisen vaalitavan mukaan, siten että suurin ryhmä valitsee ensin, sitten seuraavaksi suurin, jne. D'hontin menetelmän mukaan. Perussuomalaisten saama vaa'ankieliasema ilmeisesti hermostuttaa oikeistoblokkia, sillä neuvotteluista on kantautunut sellaista tietoa, että oikealta laidalta koitetaan eristää Perussuomalaiset mahdollisesta vasemmistoyhteistyöstä pelottelemalla vasemmistoa, että he jäävät paitsi lautakuntien puheenjohtajuuksista, jos tekevät yhteistyötä PS:n kanssa. Näin ilmeisesti yritetään painostaa PS yhteistyöhön oikeistoryhmien kanssa. Taustalla lienee vaalivoittaja Kokoomuksen pelko, että vasemmistoryhmien ja/tai PS:n liittoutumisen veisi siltä kärkipaikat.

Syy moiseen pelkoon on Vihreiden Erkki Pulliaisen vaalien jälkeisellä viikolla julkisuudessa väläyttämä mahdollisuus, että Vihreät, Vasemmistoliitto ja PS muodostaisivat neuvotteluihin koalition. Näin Vihreät ja Vasemmistoliitto saisivat kaupunginhallitukseen kumpikin kaksi, ja PS yhden paikan, ja toinen kaupungin puheenjohtajapaikoista, joko valtuuston tai hallituksen, tulisi tälle koalitiolle, ja ilmeisesti se tulisi Vihreille, tai sitten Vihr. ja Vas. jakaisivat sen keskenään.

Tällöin Keskusta, joka toiseksi suurimpana valtuustoryhmänä on tavoitellut toista johtopaikoista, huomaisi jäävänsä kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi Vihr+Vas+PS:n ja Kokoomuksen taakse, ja saattaisi siksi muodostaa vaalien toisen häviäjän SDP:n kanssa yhdessä toiseksi suurimman ryhmän, jolloin tämä ryhmä veisi kaupungin toisen puheenjohtajapaikan. Se jättäisi Kokoomuksen ulos molemmista kärkipaikoista, mikä olisi vaalivoittajalle isku kasvoille. Tätä Kokoomus pelkää, samoin kuin sitä, että oikeistoblokki hajoaisi, mistä syystä johtuu PS:ää kohtaan tuleva painostus Kokoomus-Keskusta-akselilta. On pariinkin otteeseen, jopa ihan lehtikirjoituksissa vihjaillen, peloteltu pienryhmiä "sorvin ääreen", että PS voitaisiin jättää kokonaan ulos luottamushenkilövalinnoista.

Todettakoon siis vielä kertaalleen, että PS on lähtenyt mukaan neuvotteluun luottamushenkilöpaikoista rakentavalla ja vastuullisella tavalla, päinvastaisista syytöksistä huolimatta. Mutta mikäli Perussuomalaiset jätetään kokonaan ulkopuolelle luottamushenkilövalinnoista, meidän valtuustoryhmämme suhteellinen merkitys kasvaa, sillä jos meillä ei ole yhtään jäsentä lautakunnissa päätöksiä valmistelemassa, meillä ei silloin ole myöskään vastuuta päätösesitysten sisällöstä, eikä siten moraalista vastuuta seistä niiden takana valtuuston äänestyksissä.


USA:n presidentinvaaleihin liittyen mainittakoon USA:n presidentinvaalien jälkipyykin yhteydessä Euroopassa noussut rasistinen innostus. Kyllä, nimittäin Obaman voitto presidentinvaaleissa on nostattanut täällä meilläkinpäin valtavan innostuksen, jonka suurin syy ei ole Obaman edustamat arvot, hänen älykkyytensä ja kyvykkyytensä, vaan hänen ihonvärinsä. Obama oli ja on omastakin mielestäni ehdottomasti pätevin ehdokas USA:n presidentiksi (ellei jo alkumetreillä rannalle jäänyttä Ron Paulia lasketa). Olisin itsekin äänestänyt häntä, jos olisin amerikkalainen. Obaman paremmuus johtuu miehen kyvykkyydestä, ei siitä että hänen tumma ihonvärinsä tekisi hänet itseisarvoisesti muita pätevämmäksi, mitä eurooppalaiset liberaalipiirit ovat hehkuttaneet. Jiri Keronen tiivistikin asian hyvin blogissaan kommentoidessaan HS:n innostusta Obaman ihonvärin takia:

"Ihmisten kunnioittaminen ihonvärin perusteella on sama asia kuin ihmisten halveksiminen ihonvärin vuoksi. Jos Barack Obamaa pidetään etupäässä mustana miehenä ja muuallekin maailmaan haaveillaan etupäässä mustia etulinjan poliitikkoja, ollaan menossa vaaralliselle tielle, jossa Obama ei ole enää järkevä poliitikko, vaan maskotti, joka sattuu omistamaan oikean ihonvärin. Obama pääsi presidentiksi omien avujensa vuoksi, ei ihonvärinsä vuoksi."

Miettikääpä millainen haloo olisi syntynyt, jos jossain Afrikan maassa, jossa on musta enemmistö (luonnollisesti, kun on Afrikasta kyse), valkoinen mies olisi päässyt valtaan, ja eurooppalainen lehdistö ja liberaalipiirit hehkuttaisivat, miten hyvä asia on, että valkoinen pääsi johtamaan kyseistä Afrikan maata, ja että maan tilanne on tämän takia paljon parempi kuin aikaisemman mustan presidentin aikana, ja että sen takia maan tilanne kehittyy paljon paremmaksi. Aivan hiton varmasti moinen kirjoittelu tuomittaisiin rasistisena. Niinpä niin. Moni "suvaitsevainen" onkin piilorasisti, ja käänteinen rasismikin on rasismia, vaikka sitä miten kaunistellen sanottaisiin "positiiviseksi diskriminoinniksi".


Miettikääpä Afrikan tilannetta vaihteeksi tästä näkökulmasta: Valkoinen mies ei muka-liberaalien rasistien mielestä (ja mielessä) voi olla afrikkalainen, vaan on k.o. maanosassa vieras, ellei peräti sortaja ja siirtomaa-eliitin jäsen. Sen sijaan musta mies Euroopassa tai Amerikassa voi kyllä olla eurooppalainen tai amerikkalainen ihonväristään riippumatta.

Näin huolimatta siitä, että esim. Etelä-Afrikan eteläisin osa, Kapmaa, oli lähes asuttamaton valkoisen miehen asettuessa asumaan Etelä-Afrikkaan 1600- ja 1700-luvuilla. Alueella asui vain hajanaisia khoisan-heimoja. Zulut vaelsivat pohjoisesta vasta 1800-luvulla, mutta silti alue on kuulemma zulujen ja ANC:n mukaan "heidän maansa", eikä edes khoisanien.

Toisin kuin Zulut, jotka ovat negridejä, Khoisanit, jotka ovat Eteläisen Afrikan alkuperäiskansaa, eivät ole negridejä, vaan geneettisesti oma alalajinsa/geeniklusterinsa. Keskiverto negridin, kuten Zulun, geneettinen etäisyys keskiverto Khoisaniin on suurempi kuin keskivertonegridin ja keskivertoeurooppalaisen välillä. Näin ollen Kapmaan tilanteesta voisi melkein käyttää sanaa "negroimperialismi", jossa molemmat alkuperäisemmät väestöt, sekä khoisanit että E-Afrikan valkoiset ovat altavastaajina ja sorrettuja, ANC:n militanttien painostaessa valkoisia ja khoisaneita pois huutaen "Settlers out!"

By the way, käänsin Kalevankin julkaiseman kirjoitukseni Perussuomalaisten aatteesta ja maahanmuuttopolitiikasta englanniksi, ja laajensin sitä hieman jos kiinnostaa: Linkki