Nyt kyllä myötähävettää USA:n puolesta.
Amerikan statukselle ja asemalle tämä Syyrian kaasuiskuepisodi oli ja on kyllä jo melkoista myrkkyä. Ja presidentti Obaman veto viedä sittenkin isku Syyriaan kongressin päätettäväksi on kyllä tässä vaiheessa aika epätoivoinen kasvojenpesuyritys.
Riippumattomia uutislähteitä seuraaville on meinaan melko selvää, että USA on ajanut/ajamassa diplomaattiseen miinaan, joka tuo herkän hymyn maan vastapelureiden ja erityisesti Venäjän presidentti Vladimir Putinin kasvoille.
Syyriassa on tehty jo nimittäin 7 iskua kemiallisilla aseilla, joissa kaikissa on kuollut joko Syyrian armeijan sotilaita ja/tai hallitusta kannattavia siviilejä. Näistä iskuista vain 4:stä on edes liiemmälti uutisoitu isoissa länsimedioissa. Ketään ei kiinnosta esim. 450 kuollutta Syyrian armeijan sotilasta, kun iskun tekijöinä olivat kapinalliset.
Todistettavaa faktaa on, että kapinalliset pitivät jo viime vuonna vähän aikaa hallussa osaa tukikohdasta, jossa säilytettiin taistelukaasuja. Todistettavaa on, että kapinalliset kähvelsivät sieltä mm. raskaan heittimen ja siihen ammuksia, jotka voidaan täyttää kaasulla - pistivätpä vielä aseen testauksesta videota YouTubeenkin. Armeija hääti kapinalliset pois tukikohdasta, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Tilanne on nyt se, että USA on ajanut kympillä diplomaattiseen miinaan. Jos oikeasti pitäisivät lupauksistaan
ja sanastaan kiinni, että joukkotuhoaseen käyttö on ns. "punainen linja", jonka ylittämisestä seuraa USA:n puuttuminen asioihin, joutuisivat amerikkalaiset pommittamaan omia liittolaisiaan eli
kapinallisia, joita he ovat kaikin tavoin tukeneet, kouluttaneet, aseistaneet - ja johtaneet - jo vuosia.
Ja
taas epätoivoiset yritykset syyn vierittämiseksi Syyrian hallitukselle ovat yhtä
tuhoon tuomittua kuin Espanjan hallituksen yritykset aikanaan syyttää Madridin
terrori-iskuista baskiseparatisteja: ei mene läpi.
Suuri osa maailman tiedusteluyhteisöjä ja diplomaattikuntia tietää jo todellisuudessa varsin hyvin mitä on tekeillä ja on tapahtunut. Venäjä, Kiina, Iran, jne. USA:n vastapelaajat hihittelevät vahingoniloisina: Jos amerikkalaiset pommittavat
Assadia, sen jälkeen kun ovat katselleet läpi kapinallisten tekemät
kaasuiskut, länsi menettää USA:n johdolla kaiken sen mitä on jäljellä sen moraalisesta johtoasemasta ihmisoikeuksien puolustajana. Veikkaan, että Valkoisen talon isäntä ei halunne tulla
tunnetuksi Barack"Hei, me kaveerataan joukkotuhoaseita käyttäneiden Al-Qaida -terroristien kanssa, ne on meitsin kavereita!" Obamana.
Toisaalta USA on jo diplomaattisesti nalkissa eli menettäneet uskottavuutensa de facto. USA:n viholliset nauravat jo ja saavat rohkaisua, mikä näkyy tulevaisuudessa suurempina ongelmian USA:lle. Geopoliittisessa pelissä kasvojen menetys ja heikkouden näennäinenkin osoittaminen muuttuvat konkreettisesti heikkoudeksi.
USA:lla on myös toinen paha ongelma: Isku Syyriaan levittäisi sodan välittömästi Persian lahdelle, koska Iran on sotilasliitossa Syyrian kanssa. Rähinän alkaessa mustan kullan hinta
lähtisi sitä vauhtia yläviistoon, että USA:n niukasti elpyvä talous
sukeltaisi saman tien takaisin lamaan. Sota+lama olisi myrkkyä. Pitäisi
saada hyvin nopea voitto Assadista (ja Iranista) ja Syyrian armeijasta, ja niin
nopeasti sitä ei saataisi, että talousröhnäys estyisi.
Jenkkien mainetta voisi parantaa nöyrtyminen ja osallistuminen yhdessä Venäjän kanssa Syyrian raunanneuvotteluihin - näennäisesti Venäjän rinnalla - mikä edes vähän toisi RauhanObamaTM-mainetta. Ja käytännössä kaikki silloinkin tajuaisivat, että nyt on supervalta
joutunut perääntymään, ja se olisi erittäin suuri diplomaattinen voitto
ja valtava virtuaalinen sulka
Venäjän ja Putinin hatussa, decisive diplomatic victory, jos tämä olisi
CIV-skenaario.
Ja tässä tapauksessa USA joutuu hyväksymään Syyrian jaon ja sen, että Iranin ja Venäjän liittolainen - Assadin alawiitti-Syyria - muodostuisi tiukkaan kuin tatti juuri maan länsiosaan ja rannikolle eli Välimeren altaan valtavien kaasu- ja öljyvarojen äärelle, ja juuri niiden haltuunoton takiahan (Iran-intressin ohella) koko sisällissota lietsottiin käyntiin.
Syyrian iskun vieminen kongressin päätettäväksi ja vetäytyminen hankkeesta kongressin näyttäessä punaista valoa, voi siis näennäisesti pelastaa Obaman kasvot, mutta sanansa syö ja kasvonsa Supervalta nimeltä USA käytännössä menettää (ja tunnustaa samalla tappion Syyriassa), iski jenkit Syyriaan tai ei.
USA:lla on siis vain huonoja vaihtoehtoja. Itse valitsisin moraalisen kasvojensäilytyksen pommittamalla Syyrian Al-Qaidaa ja vetämällä aseellisen tuen salafisteilta.
1 kommentti:
Erittäin hyvä kirjoitus. Toivottavasti mahdollisimman moni lukisi tämän. Tarjoa Turkkilan lehteen, sillä tämä on ihan oikeasti sellainen asia, josta suomalainen media vaikenee. Täällä on vaikea tunnustaa että Obaman fanittaminen olo virheliike silloin aikoinaan.
Lähetä kommentti