Globaali järjestelmäkriisi ja maailman tulevaisuus

En ole aikaisemmin käsitellyt isona kokonaisuutena sitä tulevaisuuden kuvaa, joka aukeaa maailman tämänhetkisen talouskurimuksen päässä, enkä nykyisen kriisin etenemistä saati oikein aikatauluakaan. Näin ollen lienee aika kirjoittaa jonkinlainen yhteenvedontapainen katsaus siihen, mitä on tapahtumassa, ja millä aikataululla.

Maailmantalouden kriisissä ei ole kyse vain taloudesta, vaan koko globaalin valtajärjestelmän murroksesta. Elämme tällä hetkellä historian muutosvaihetta, joka tulee päättämään Amerikan vuosisatana tunnetun ajan - koko 1945 alkaneen maailmanjärjestyksen. Kärjistäen voisi sanoa, että USA:lle ja sen vaikutusvallalle maailmassa on käymässä samalla tavoin kuin Neuvostoliitolle: Edessä on taloudellinen romahdus, joka tulee murentamaan USA:n valta-aseman ja myös koko vallitsevan poliittisen ja geopolitiittisen järjestyksen. Eurooppalainen talouden ja poliittisten järjestelmien analysoimiseen erikoistunut Laboratoire European Anticipation Participation -instituutti puhuukin syystä maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä (Global Systemic Crisis).

LEAP ennusti nykyisen kriisin alkamisen sen syiden perusteella jo vuonna 2006. Kriisin vaiheet ja etenemisaikataulun sen tutkijat laskivat suhteellisen tarkasti jo yli vuosi sitten, ja onkin mielestäni kumma, kun julkisuudessa yhä puhutaan, että ei tiedetä muka miten kauan kriisi kestää tai miten syvä lama on tulossa. Ilmeisesti edelleenkään, vaikka LEAP:n viime syksynä laatimat laskelmat on jo moneen kertaan jouduttu toteamaan paikkansa pitäviksi, asiantuntijat eivät vain halua myöntää kriisin syvyyttä ja rajuutta.

Viime keväällä LEAP ennusti nykyiselle kriisille neljä suurta trendiä vuosina 2008-2013 väliselle ajanjaksolle. Ne olivat seuraavat:

1) Maailmanlaajuinen rahoituskriisi – Säästäjät ja investoijat ovat jääneet kiinni yli 10 000 miljardin dollarin kokoiseen "haamuvarantojen" ansaan.

2) USA:n dollarista johtuva valuuttavarantokriisi – Vuoden 2008 lopulta alkaen USA:n keskupankki ja sen ns. "pääjakelijoiden verkosto" taistelevat selviytymisestään rahoituslaitoksina ja olemassaolostaan instituutioina.

3) Valuuttojen vaihtoarvojen kriisi vuosia 2011-2013 kohti mentäessä - Erittäin suuria muutoksia ulkomaisten valuuttojen keskinäisten vaihtosuhteiden arvoissa (dollarin romahduksen myötä) ja sitä kautta niiden taloudellisessa merkittävyydessä.

4) Maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi – Maailmanlaajuisia nälkämellakoita, poliittisia kriisejä ja yli 25 miljoonaa työtöntä USA:ssa johtuen erittäin suuresta lamasta.

Jokainen näistä eri talodellisen toiminnan sektoreilla etenevistä kriisin osista kuvastavat meneillään olevan suurkriisin historiallista merkitystä, ja sitä miten nyt meneillään oleva kriisi kaikkine seurauksineen on vasta alkamassa.


Mistä tässä sitten on oikein kyse?

Ensinnäkin maailmantaloudessa kummittelee 10 000 miljardin dollarin arvosta ns. "haamuvarantoja", varallisuutta ja luottoja, joilla ei todellisuudessa ole mitään arvoa ja takeita, siis iso kupla josta suurin osa ei ole vielä edes puhjennut. Tämä on LEAP:n tutijoiden mukaan todennäkoisempi arvio USA:n sub-prime -kriisin paljastamien arvottomien sijoitusten kokonaissummasta, joka on tulossa päivänvaloon tulevan puolentoista vuoden aikana. Sen seurauksena dollarin arvo tulee tippumaan rajusti, ja käytännössä taala on muuttumassa pian arvottomaksi vessapaperiksi. Jokainen joka on sijoittanut USA:n markkinoille tai lainannut rahaa USA:lle, on käytännössä menettänyt kaikki nämä rahansa, hän ei vain vielä tiedä sitä. Ja tämä koskee myös kaikkia maita, joiden keskuspankkien holvit ovat pullollaan dollareita.

IMF tai suurten teollisuusmaiden keskuspankit eivät voi asialle enää mitään, sillä heillä ei ole keinoja pysäyttää etenevää kriisiä. Se, että IMF:kin on joutunut vähentämään henkilökuntaansa, ja myymään kultavarantojaan paikatakseen vajeitaan, kuvastaa sitä miten kaikki Toisen Maailmansodan jälkeen maailmantalouden säätelemiseksi luodut instituutiot ovat hajoamassa. LEAP:n mukaan koko IMF:n sekä nykyisen rahajärjestelmän suurten pelureiden toimintakonseptilta on menossa pohja.

Ensi kesään (2009) mennessä koko maailman rahajärjestelmä tulee tulee romahtamaan. Läntisen maailman ylivalta-asema maailman taloudessa ja maailman rahoitusjärjestelmän hallinnassa tulee romahtamaan. LEAP:n mukaan viimeaikaiset kriisikokoukset kuten G20 tai keskuspankkien politiikka ovat tuomittuja epäonnistumaan, koska ne yrittävät hoitaa vain nykyisen järjestelmän oireita, eivät niiden syytä, joka on Bretton Woods järjestelmä: USA:n dollarin asema maailman rahajärjestelmää ylläpitävänä keskeisenä valuuttana.

Ilman koko vuoden 1944 jälkeen luodun järjestelmän täydellistä hylkäämistä, nykyisen järjestelmän romahdus (joka johtuu siitä että USA on sen keskus) tulee aiheuttamaan koko planeetan suistumisen ennen näkemättömään taloudellisen, sosiaaliseen, poliittisen ja strategisen epätasapainon tilaan, ja koko maailman rahajärjestelmän romahdukseen kesään 2009 mennessä.

LEAP:n mukaan on nykyisten päättäjien tehottomuus ja jahkailu näyttävät osoittavan, sen että vasta systeemin täydellinen romahtaminen saa päättäjät ottamaan lusikan kiltisti kauniiseen käteen ja käymään käsiksi itse kriisin syihin.

Vuoden 2009 myötä nykyinen dollarille perustuvat Bretton Woods II (2) rahajärjestelmä tulee romahtamaan, mikä johtuu seuraavista syistä:

1) Nykyisen järjestelmän keskeisten maiden, USA:n ja Ison Britannian nopea heikkeneminen

2) Kolme eri kehitysnäkymää maailman hallinnasta tulee hajottamaan maailman suurimmat talousmahdit (USA, EU, Kiina, Japani, Venäjä, Intia ja Brasilia) eri leireihin.

3) Viime vuosikymmenellä alkaneen järjestelmän hajoamisprosessin hallitsematon kiihtyminen

4) Kriisin aiheuttamat väkivaltaiset vastareaktiot, jotka tulevaisuudessa lisääntyvät yhä enemmän ja enemmän.


Nykyiset maailman johtajat, jotka ovat osa romahtamassa olevaa järjestelmää, eivät ilmeisesti uskalla edes ajatella tarvittavia keinoja kriisin ratkaisemiseksi. Aivan kuten keskuspankeille tuli yllätyksenä nyt alkaneen kriisin syvyys ja laajuus, nykyiset poliitikotkaan eivät kykene tai halua nähdä, mihin ollaan menossa. Maailma sellaisena kuin he sen tunsivat, on katoamassa heidän silmistään. LEAP:n mukaan vähintään 20% maailman johtajista pitäisi vaihtaa nykyisen kriisin syvyyden tajuaviin henkilöihin, jotta kestävät ratkaisut kriisistä toipumiseen voitaisiin ajaa läpi vallan piireissä. Tällaista ns. "kriittistä massaa" uusia kasvoja, jotka tajuaisvat missä mennään, ei kuitenkaan ole, joten huonolta näyttää.

Maailman johtajilla on vajaa kolme kuukautta, eli suunilleen jäljellä oleva Bushin hallinnon aika, aikaa tajuta tilanteen laatu, ja vain kuusi kuukautta eli ensi kesään asti aikaa tehdä tarvittavat toimenpiteet. Muussa tapauksessa USA:n velka tulee niinsanotusti "romahtamaan" (implosion) ensi kesään mennessä dollarin arvon jyrkän romahtamisen takia. Tästä seuraa sarja vastaavia valuuttojen romahduksia muissa dollariin sidoksissa olevissa maissa kuten Isossa Britanniassa, jonka jättimäinen velkataakka alkaa olla suhteellisesti samoissa lukemissa kuin USA:n.

Nyt on edessä kaikkien liikaa USA:sta ja dollarista riippuvaisten talouksien romahtaminen, mikä taas heijastuu niistä riipuvaisiin talouksiin. Tällaisia maita ovat Ison Britannian ohella mm. Kiina, Japani, Venäjä, EU-maat ja Intia. Näistä pahiten kärsivät Itä-Aasian taloudet, ja varsinkin Japani. EU selviää suuren talousalueensa takia vähän paremmin. Venäjän rahajärjestelmä kärsii pahasti, mutta maa tulee vahvistumaan kriisin myötä paljon poliittis-sotilaallisesti.


Kriisin laajemmat seuraukset tulevat oman arvioni mukaan hahmottumaan ensi vuosikymmenellä seuraavasti:

1) USA menettää globaalin supervalta-asemansa, ja taantuu alueelliseksi mahdiksi Pohjois-Amerikan alueella. Maa joutuu nöyrtymään osaksi Pohjois-Amerikan Unionia yhdessä Meksikon, Kanadan ja joidenkin muiden maiden kanssa, luopumaan dollarista, ja ottamaan käyttöön unionin yhteisvaluutan.

2) Kiinan yksipuoluediktatuuri sosialisoi ja kansallistaa kaiken maassa olevan ulkomaisen varallisuuden "ilman korvausta valtiolle". Japani joutuu niin konkurssiin kuin vain yksittäisen maan on mahdollista joutua konkurssiin, ja joutuu rakentamaan uuden taloudellisen liittosuhteen Kiinan kanssa selvitäkseen. Tämän seurauksena perustetaan Kiina-johtoinen Itä-Aasian Unioni yhteisvaluuttoineen.

3) NATO:n sotilaallinen voima romahtaa USA:n taantumisen myötä, jolloin Venäjä vahvistuu suhteellisesti sotilaallis-poliittisesti, ja palaa yhtenä supervaltana takaisin maailman johtavista valtioista.

4) EU nykyisellään hajoaa johtuen Keski- ja Itä-Euroopan energiariippuvuudesta Venäjään, jolloin Moskova kokoaa entiset IVY-maat takaisin leiriinsä taloudellisen ja sotilaallisen valtansa turvin, ja muodostaa niistä oman unioninsa, ja Keski- sekä Itä-Euroopan maista oman liittokuntansa.

5) Euroopan Unioni joutuu kriisin myötä ja Venäjän mahvistumisen takia käymään läpi todella syvälle käypiä poliittisia ja taloudellisia muutoksia, joiden myötä EU:sta muodostuu keskusjohtoinen liittovaltio. Välimeren eteläpuoliset maat liittyvät unioniin mahdollisesti jo ensi vuosikymmenellä.

6) Kriisin mentyä ohi 2020-luvulla maailmantalouden keskipiste siirtyy Eurooppaan, mutta unioni tulee olemaan, ainakin jonkin aikaa, taloudellisesti riippuvainen Venäjästä. Tämän mahdollistaa Venäjän energiamahti. EU:n ja Venäjän talousyhteistyö syvenee sitä enemmän, mitä enemmän Kiina ja Itä-Aasia nousevat.

7) Näiden kahden leirin; EU-Venäjän ja Itä-Aasian Unionin välille, tulee taloudellinen kilpailu maailman johtovallasta 2020-luvulla.

Kriisi vie siis kohti alueellisten unionien maailmanjärjestystä, ja pitemmällä tähtäimellä eli 2030-40 -luvun tullessa kohti Maailman Unionia, kuten aikaisemmassa kirjoituksessani olen hahmottanut. Näin siis minun näkökulmastani. Sittenpähän tulemme näkemään miten käy.



EDIT 21.11. Asiaan liittyen:

"Raportti: Yhdysvaltain asema heikkenee, maailma vaarallisempi vuonna 2025

Yhdysvallat, Kiina ja Intia ovat moninapaisen maailmanjärjestyksen suurvallat vuonna 2025, linjaa Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston torstaina julkaisema raportti. Tiedusteluviranomaisten kokoama Globaalit trendit 2025 -raportti myös ennustaa maailman muuttuvan vaarallisemmaksi vuoteen 2025 mennessä ruuan ja veden vähyyden sekä aseiden suuren määrän vuoksi.

Raportin mukaan sekä Yhdysvaltain taloudellinen että poliittinen vaikutusvalta vähenee seuraavan 20 vuoden aikana.

Kansallinen turvallisuusneuvosto arvioi Wall Streetiltä käynnistyneen talouskriisin vähentävän Yhdysvaltain dollarin valta-asemaa maailmantaloudessa. Käynnissä oleva globaalin talouden tasapainon korjaantuminen johtaa raportin mukaan siihen, että Yhdysvaltain dollari on vuonna 2025 kenties vain "tasavertaisten valuuttojen ykkönen"."

Itse sanoisin, että tuore strategiaraportti näkee USA:n aseman varsin ruusuisesti...

Dollarin vuosisata päättymässä

(Julkaistu Kalevassa 1.10.08)

Vuoden alun jälkeen Amerikassa on 13 pankkia mennyt konkurssiin. Kriisi on tehnyt selvää kaikista suurista investointipankeista. Viimeiset suuret, Morgan Stanley ja Goldman Sachs muuttuivat toissa viikolla tavallisiksi liikepankeiksi. Irtonaisia kanuunoita sidotaan siis kiinni. Kaatumassa olevien pankkien yhdistyminen oli silti kuin irtonaisten kanuunoiden sitomista toisiinsa tilanteessa, jossa laiva on vasta joutumassa kunnon myrskyyn. Hallitus yritti perustaa roskapankkia, johon on tarkoitus kerätä kaikki ongelmaluotot, niin että rahoitusjärjestelmä pelastuisi. Myrskyn edellä ylimääräistä painolastia yritetään kasata pelastusveneeseen, ettei laiva kaatuisi.

Ongelman ydin on makrotalouden rakenteelliset ongelmat. USA:n talous alkoi luisua tuhon tielle jo muutama vuosikymmen sitten. USA ei ole enää tuottava talous, kuten 60-luvulla, jolloin kaksi kolmasosaa maan bruttokansantuotteesta tuli vielä tavaroiden tuotannosta ja viennistä.

Nyt kaksi kolmasosaa BKT:stä perustuu kulutukseen tuottamisen sijaan, ja tätä kulutusjuhlaa on rahoitettu vuosikymmenet ottamalla enemmän ja enemmän lainaa. USA:n talous on velalla pöhöttetty ja ylipaisunut samalla aikaan kun sen merkitys maailman taloudelle koko ajan vähenee. Laivan pohja on siis vuotanut jo pitkään, eikä asialle ole tehty mitään.

Yhdysvaltain talous tulee romahtamaan, eikä maan talouden romahtamista ei voida enää estää. Suurimpien asuntoluotottajien haltuunoton jälkeen valtion velka kasvoi yli 20 000 miljardin (20 triljoonan) dollarin. Mikään valtio ei voi kestää moista, kun pelkät lainojen korot ovat yli 600 miljardia vuodessa, ja kauppatase on miinus 800 miljardia (Koko maailman varustelumenot ovat ”vain” 1200 mrd. vuodessa). Jos koko USA:n BKT laitettaisiin velkojen maksuun, jäisi jokaiselle amerikkalaiselle vielä 20 500 taalaa velkaa. Jos kuvitellaan, että USA ulosmitattaisiin, ja laskettaisiin mukaan vain maan reaali-BKT, josta on vähennetty kulutuksen arvo, jäisi jokaiselle jenkille 51 000 taalaa nettovelkaa. Luottokriisi laukaisi siis ansan, jonka ytimessä on kriisin vaikutus ihmisten ostovoimaan; Luottoa ei pian enää saa, ja kulutusjuhla on tulossa tiensä päähän.

[Lisäys 4.10.08; HUOM! Lisäksi tulevat amerikkalaisten yksityiset velat, nimittäin amerikkalaisten kaikki velat ovat yhteensä 50 000 miljardia (50 triljoonaa) dollaria, eli 166 000 taalaa per jenkki. Täyden BKT-vähennyksen jälkeen 120 500 ja 1/3 BKT-vähennyksen jälkeen 135 670 taalaa per jenkki vauvasta vaariin.]

Taloustutkimusinstituutti LEAP arvioi, että USA:n talousromahduksesta seuraa noin 7-10-vuotinen lama Pohjois-Amerikassa, ennen kuin alueen talous pääsee jälleen vakaalle pohjalle. Samaa ovat ennustaneet myös useat talousasiantuntijat. Kestää aikansa, ennen kuin haaksirikkoon joutuneen talouden palasista saadaan koottua uusi alus, ja arvellaan että dollari korvataan piakkoin Pohjois-Amerikan yhteisvaluutalla.

Yhdysvaltain talouden romahtamista ei voida enää estää. Maalla on edessään massiivinen sopeutuminen tilanteeseen, jossa maailmantaloutta ei enää johdeta Washingtonista, eikä Yhdysvallat tule enää kriisin päätyttyä olemaan maailman johtava talousmahti ja supervalta. Amerikan ja dollarin vuosisata on päättymässä.

Veli-Pekka Kortelainen, HuK, Oulu

Amerikan kukistuminen: Viimeinen hengenveto ennen syöksyn kiihtymistä

Vuoden alun jälkeen Amerikassa on 12 pankkia mennyt konkurssiin, viimeisin äsken kaatunut Ameribank. Kriisi on tehnyt myös selvää suurista investointipankeista; Keväällä JP Morgan Chase osti Bear Stearnsin, Bank of America osti Merrill Lynchin, ja Lehman Brothers kaatui viime viikolla. Nyt liittovaltio kiristi pankkien valvontaa, mikä johtaa siihen, että viimeiset suuret investointipankit Morgan Stanley ja Goldman Sachs muuttuivat tavallisiksi liikepankeiksi. Irtonaisia kanuunoita sidotaan siis kiinni. Se ei kuitenkaan auta, sillä BoA:n ja Merrillin yhdistyminen oli kahden kaatumaisillaan olevan pankin nojautumista toisiinsa. Jos kaksi irtonaista kanuunaa sidotaan myrskyn alla toisiinsa, se voi upottaa koko laivan, kun laiva, eli USA:n talous, on vasta joutumassa kunnon myrskyyn. On toiveajattelua kuvitella, että nyt oltaisiin nähty edes pahinta, sillä nykyinen myräkkä on vasta tulevan alkusoittoa ja pientä puhuria.

USA:n hallitus on perustamassa roskapankkia, johon on tarkoitus kerätä kaikki ongelmaluotot, niin että suurpankit pelastuisivat kaatumiselta. Ongelmaluotot siis kasattaisiin veronmaksajan niskaan. Myrskyn edellä siis ylimääräistä painolastia ollaan kasaamassa pelastusveneeseen, että laiva pelastuisi keikahtamasta nurin. Ei auta, sillä viimeinen suuri yksityinen jätti BoA-Merrill on itsessään suuri roskapankki. Ennustan, että Bank of America ja siihen yhdistynyt Merrill Lynch kaatuvat, mikä vie mukanaan koko USA:n talouden.

On mielestäni varsin kummallista, että media on koko kriisin ajan puhunut luottokriisistä, joka johtuisi vain asuntoluotoista, kun koko ongelman ydin on paljon suurempi, ja juontuu makrotalouden rakenteellisista ongelmista. USA:n talous lähti luisumaan velan päälle ja kohti tuhoa jo muutama vuosikymmen sitten, ja nyt ollaan tultu viimeiselle rajalle. Asuntoluottokriisi vain laukaisi ansan, joka johtuu siitä, että USA:n talous on pöhöttynyt ja ylipaisunut samaan aikaan kun sen merkitys globaalille taloudelle on koko ajan vähenemässä. USA ei ole enää tuottava talous, kuten vielä 60-luvulla. Tuolloin kaksi kolmasosaa maan BKT:stä tuli teollisuuden ja tavaroiden valmistuksesta ja viennistä. Tällä hetkellä maan BKT:stä kaksi kolmasosaa perustuu siihen, että ihmiset kuluttavat tavaroita ja palveluja, siis kuluttavat, eivät tuota. Tätä kulutusta on rahoitettu jo vuosikymmeniä ottamalla enemmän ja enemmän lainaa ulkomailta. Asuntoluottokriisi laukaisi tilanteen, eikä siinäkään ongelman ydin ole varsinaiset subprime-luotot, vaan kriisin vaikutus ihmisten kulutukseen ja ostovoimaan. Keskiverto-amerikkalainen on ottanut hirvittävästi lainaa omaa asuntoaan vastaan voidakseen rahoittaa ja ylläpitää omaa kulutusjuhlaansa. Kun raha nyt on yksinkertaisesti loppumassa, eikä luottoa enää saa, kulutusjuhla on tulossa tiensä päähän. Jos keskiverto-amerikkalainen supistaa kulutustaan puolella, romahtaa USA:n BKT yhdellä kolmasosalla. Tästä on kyse kriisin ytimessä: USA:n makrotalous on kaatumassa, laivan pohja on vuotanut jo pitkään, eikä asialle ole haluttu tehdä mitään. Nyt kun myrsky tulee päälle, pohja ei kestä.

Eurooppalainen LEAP-instituutti, joka aikoinaan ennusti mm. Neuvostoliiton romahduksen, ennustaa, että USA:n talous tulee romahtamaan, ja seurauksena on 7-10 -vuotinen lama USA:ssa ja Pohjois-Amerikassa. Niin kauan kestää, ennenkuin talouskehitys Pohjois-Amerikassa lähtee uudestaan nousu-uralle. Samaa on ennustanut myös mm. Warren Buffet, sekä muutamat muut Amerikkalaiset talousgurut. Suuri laiva tarvitsee pitkän kääntymisajan.

USA:n taloudella on edessään massiivinen rakenteellinen sopeutuminen tilanteeseen, jossa maailmantaloutta ei enää johdeta Washingtonista, ja kriisin jälkeen Yhdysvallat ei enää ole maailman johtava talous eikä johtava supervalta. Amerikan vuosisata on päättymässä. Siksi muutosta voi hyvällä syyllä verrata Neuvostoliiton romahduksen seurauksiin Euroopassa, sekä sen aiheuttamaan 90-luvun lamaan Suomessa. Ja vaikkei USA olekaan NL:n tavoin hajoamassa, sen talouden ja mahdin romahduksen seuraukset tuntuvat paljon laajemmalla ja syvemmällä maailmantaloudessa. USA:ta ja läntisen pallonpuoliskon talouksia odottaa nyt vähintään yhtä suuri sopeutuminen uuteen tilanteeseen, missä Itä-Eurooppa oli 90-luvun alussa. Maailmantalouden tulevaisuus kun on Euroopassa ja Itä-Aasiassa.

Amerikan vuosisata on ohi – Kilpailu uudesta supervalta-asemasta on alkanut

Amerikka on taantumassa ja menettämässä supervalta-asemansa seuraavien 10-15-vuoden kuluessa. Tätä mieltä alkavat olla nykyään monet eurooppalaiset talous- ja strategia-asiantuntijat. Elämme historian murrosvaihetta, joka merkitsee vuonna 1945 alkaneen historiallisen ajanjakson päättymistä, Amerikan vuosisadan loppua.

Kilpailu uudesta supervalta-asemasta on alkanut. Vahvimmat ehdokkaat 2030-luvun maailman taloudellisiksi ja poliittisiksi keskuksiksi ovat EU ja Kiina. Se kummasta unionista, EU:sta vaiko kehitteillä olevasta Itä-Aasian Unionista IAU:sta, jota kaavaillaan Kiinan, Taiwanin, Korean, Japanin, Filipiinien, Vietnamin, Laosin ja Kambodzan talousliitoksi sekä EU:n vastapeluriksi, tulee uusi maailmantalouden keskus taantuvan USA:n tilalle, riippuu Venäjästä.

Nimittäin se kummalle valtakeskukselle Venäjä myy öljynsä ja kaasunsa, ratkaisee kehityksen suunnan pitemmällä tähtäimellä. Siksi Saksa on tehnyt kaikkensa sitoakseen Venäjän EU:hun (mm. Itämeren kaasuputkihanke), kun Venäjä on samaan aikaan tehnyt aiesopimukset Kiinan kanssa öljyputkien rakentamisesta Kazakstanista Singkiangin läpi Sisä-Kiinaan, ja toisen Siperiasta Mongolian läpi. Ilmeisesti myös Sahalinin öljylle ja kaasulle löytyvät markkinat Kiinan Mantshuriasta.

Amerikkalaisten murheenkryyni on se, että he eivät millään voi enää estää jommankumman euraasialaisen blokin muodostumista. Nimittäin kumpi tahansa malli EU+Venäjä tai Itä-Aasia+Venäjä muodostaisi jo nykyistäkin USA:ta voimakkaamman strategisen leirin. Tällaisen Euraasialaisen valtablokin muodostumista ovat läntiset maat pyrkineet estämään 1800-luvulta asti, ja siinä ovat auttaneet mannermaisten suurvaltojen eturistiriidat. Tätä strategista kilpailua meri- ja mannervaltojen maailmanherruudesta kutsutaan nimellä "The Great Game".

Kiina ja Venäjä – NATO:n Euraasialainen vastapeluri

Tähän asti läntiset merivaltiot, Englanti, Ranska ja USA, ovat hallinneet peliä. Nyt on kuitenkin eri ääni kellossa. SCO, Shanghai Cooperative Organization, on liitto, jonka Kiina, Venäjä ja Keski-Aasian entiset IVY-maat perustivat 2006. Sen puitteissa maat ovat järjestäneet suuria, näyttäviä ja hyvin organisoituja, kymmenien tuhansien sotilaiden yhteisiä sotaharjoituksia Keski-Aasiassa, Tyynen meren rannikolla ja Uralilla. Sillä on olemassa tarvittaessa käyttöön otettavat yhteiset komento- ja viestintäjärjestelmät. Liiton tarkkailijajäseninä ovat mm. Iran, Pakistan ja Intia. Liiton tarkoitus on vähentää USA:n valtaa Aasiassa ja pysäyttää sen taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta Keski-aasiassa. Siinä SCO on jenkkien harmiksi onnistunut.

Venäjä on vuokrannut Kiinalla laajat maatalousmaa- ja metsäalueet Uralilta ja Keski-Siperiasta sekä lukuisia malmi- ja hiilialueita hyödynnettäväksi. Näillä työskentelee jo kymmeniä tuhansia kiinalaisia työmiehiä. Molemmat osapuolet hyötyvät; Kiina maksaa Venäjälle mojovan summan rahaa ja laittaa samalla kaivokset, hoitamattomat metsät ja pellot kuntoon, Kiina taas saa halpaa viljaa, puuraaka-aineita ja malmeja talouskasvuansa tukemaan.

Kiina ja Venäjä ovat sopimassa myös vanhoja rajakiistojaan. Vastattain sovittiin uusin sopimuksin raja Ussuri-joella, ja haudattiin 60-luvulta asti kytenyt konflikti, joka aikoinaan johti NL:n ja Kiina välirikkoon -65.

On se kumma kun lännessä ei ole vielä media halunnut tunnustaa, että NATO:lla on jo Euraasialainen vastapeluri. Elämme mielenkiintoisia aikoja.