Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsäteollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsäteollisuus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Asuntojen hinnoista ja Suomen tulevaisuudesta laman tuoman rakennemuutoksen myötä


Viime kuukausina julkisuudessa on kilvan koitettu rauhoitella ihmisiä, että taloustilanne on vakautumassa, ja taantuma on ohi. Myös asuntojen hintojen suurta laskua pelkääviä on koitettu rauhoitella väittämällä, että asuntojen hinnat eivät voi romahtaa. Valitettavasti todellisuus lyö kasvoihin tällaisia väittämiä, kuten Jyrki Kataisen viime talvisia "Ei koske Suomea!"-vakuutteluita.

Vuonna 1991, viime laman pahimpana vuonna, Suomen bruttokansantuote pieneni 7,6%. Tälle vuodelle on lupailtu vähintään 6%:n supistumista. Tosiasia kuitenkin on, että jos nykyvauhti jatkuu, BKT pienenee tänä vuonna 11%. Ja tässä laskelmassa ei ole huomioitu sitä, että loppukesästä talouden syöksylasku jyrkkenee. On merkille pantavaa, että Suomessa talonrakennus on ollut näin vähäistä viimeksi sotavuonna 1940.

Suurin osa suomalaisista asunnoista on ostettu ja ostetaan pankista otetulla lainalla. Viimeisen yli vuoden aikana on nähty 40%:n lasku myönnetyissä ja nostetuissa lainoissa, mikä näkyy ja tulee näkymään asuntojen kysynnässä ja myös hinnoissa.

Uskon asuntojen hintojen laskevan seuraavan vuoden - puolentoista aikana noin kolmanneksen puolentoistavuoden takaisesta tasosta, eli asuntojen hinnoissa on ilmaa 30%. Pääkaupunkiseudulla kuplaa on arvioni mukaan asunnon, sijainnista ja koosta, riippuen jopa yli 50%, kun taas maakunnissa heilutaan luokissa 15-25%. Koska hinnat ovat laskeneet jo 7%, niin alas tullaan vielä PK-seudulla noin 23% ja maakunnissa 8-17%.


Metsäsektorin alasajo ja sen seuraukset

Suomen metsäteollisuuden kapasiteetista olisi lähtenyt hyvien aikojen jatkuessakin puolet. Näin siksi, että 50-luvulta alkaen metsäteollisuus on koko ajan kasvattanut tuotantoa yli maamme metsien tuotantokyvyn. Luotettiin puuraaka-aineen tuonnin jatkuvuuteen itänaapurista. Hyvät ajat kuitenkin loppuivat. Venäjän puutullit toivat pisteen tälle kehitykselle, jonka seurauksena Suomessa oli vuonna 2006 yli 50% liikaa tuotantokapasiteettia suomalaisen puuraaka-aineen tuotantoon nähden.

Vaikka Venäjä lykkäsi tullimaksujen korotuksia, niin ne kuitenkin tulevat aikanaan, ja lama tuli joka tapauksessa. Suomen metsäteollisuus, joka muutenkin kamppailee korkeista tuotantokustannuksista johtuvien kannattavuusongelmien kanssa, joutui supistuslinjalle. Iso käsi alkoi harventaa, ja tulilinjalla olivat ja ovat ensin pienemmät tuotantoyksiköt, koska pienet yksiköt ovat suhteessa kannattamattomampia.

Hyvien aikojen jatkuessakin tämä leikkaaminen olisi Suomen paperi-, sellu-, ja sahatuotantolaitosten määrässä tehnyt noin 2/3 vähennystä, ja alan työpaikoissa noin -70% vähennystä. Nyt laman myötä kapasiteetista lähtee vähintään 60%. Ei nimittäin riitä se, että vain liikakapasiteetti leikataan pois, vaan pitää myös luoda puuraaka-aineen kysyntän niukkuutta, jotta raaka-aineen hinta ja sitä myötä tuotantokustannukset alenisivat.

Paperi- ja sellutehtaiden määrässä tämä tarkoittaa noin 70%:n vähennystä vuoden 2006 tasoon nähden. Saha- ja puunjalostuspuolella lähtee väliaikaisesti enemmänkin. Alan työpaikoista häviää ehkä jopa 80%.

Metsäteollisuuden varassahan elää kolmasosa Suomesta (huoltosuhde+alihankinta, yms. kerrannaisvaikutukset), joten -50% kapasiteetin vähennys olisi tarkoittanut, että leipä olisi lähtenyt joka tapauksessa 20%:lta suomalaisia (2/3 metsäalan työpaikoista). Jos vähintään 60% metsäalan kapasiteetista ja 80% sektorin työpaikoista lähtee, tarkoittaa se että työpaikat ja leipä häviävät 24%:lta suomalaisia. Siis ei pelkästään metsäsektorilla ja sen alihankkijoille työtä tekeviltä, vaan heidän perheiltään, ja sitä kautta ostovoiman ja verotulojen vähenemisenä palvelusektorilta, kunnista ja valtiolta. Kovat ajat ovat siis edessä.

24% suomalaisista tekee 1 210 000 suomalaista. Koska 2/3 tästä on työsskäyviä, tarkoittaisi tämä 400 000 työtöntä lisää. Nämä siis nykyisten 300 000 työttömän lisäksi. Siksi uskon, että parin vuoden viiveellä Suomessa tulee siis olemaan yli 700 000 työtöntä. Sen tilanteen yhteiskunnalliset seuraukset ovatkin sitten totaalisen karmeat.

Eli "Shit hits the fan and we can't stop it". Vai voisimmeko? Ehkä, mutta se edellyttää rajuun rakennemuutokseen sopeutumista, sekä rajua palkkojen ja elintason leikkausta.


Suomi massiivisen rakennemuutoksen kourissa

Suomi joutuu laman myötä sopeutumaan globaalin talouden aikaansaamaan massiiviseen rakennemuutokseen, ja sovittautumaan taloutensa ja yhteiskuntansa täysin uudelle tasolle. Suomen talouselämä ja suomalaisten elintaso ei sen seurauksena tule enää palaamaan samalle tasolle ja tilanteeseen, missä ollaan eletty viime vuosikymmenet. Kuinka taloudellisilta vaikutuksitaan Toiseen Maailmansotaan verrannollinen kriisi voisikaan saada aikaan mitään vähempää?

On turha kuvitella, että elintasomme ja taloutemme palaisivat nykyiselle tasolle päällä olevan kansainvälisen laman jälkeen. Näin siksi, että Suomessa ei tämän laman jälkeen enää liiemmälti ole kansainvälisestä talouden noususta suurta hyötyä irti ottavaa vientiteollisuutta, tai ei ainakaan samassa määrin kuin viime vuosikymmeninä, eli että sillä olisi kovin suuressa määrin kansantalouttamme kohottavaa vaikutusta. Erityisesti tämä koskee metsä- ja metalliteollisuutta.

Suomalainen vienti on perustunut pääomavaltaisiin teollisuudenaloihin, kuten metsäteollisuuteen ja metalliteollisuuteen. 90-luvulla myös elektroniikkateollisuuteen. Tällainen pääomavaltainen ja sijoittajaomisteinen suurteollisuus asettuu aina sinne, missä sillä on parhaat toiminta- ja kilpailuedellytykset. Suomi ei nykyisellään yksinkertaisesti tarjoa näitä edellytyksiä. Suomi on maa, joka on suhteellisen kaukana maailmanmarkkinoista, jossa on korkea verotus ja jossa on korkeat tuotantokustannukset.

Suomessa eletään sellaisen illuusion vallassa, että olisimme kilpailukykyinen yhteiskunta yrittäjyydelle. Todellisuudessa maastamme valuu koko ajan yhä enemmän yrityksiä ulkomaille, ja lisää yrityksiä ja työpaikkoja ei synny samaa tahtia. Eikä tämä koske vain isoja bisneksiä, tai vain ongelmallisia rakennemuutosalueita, vaan jopa yrittäjyyden kehdosta, Pohjanmaalta, valuu pieniäkin yrityksiä ulkomaille. Kuinka uusia yrityksiä voisi syntyäkään tilanteessa, jossa yrittäminen on kovin vaikeaa, ja sitä ahdistaa, veroista puhumatta, kankea byrokratia ja sääntöverkosto.

Suomineito on siis sairas. Sitä vaivaa ylipaino, suuri joukko huonosti voivaa tuottamatonta väkeä, joka koostuu lähinnä työttömistä ja eläkeläisistä. Samaan aikaan hyvin voivat vain jatkuvasti paisuneesta valtiollisesta-, kunnallisesta ja yksityisestä byrokratiasta elantonsa saavat virkamiehet ja toimihenkilöt, sekä tietenkin paljon huonompiin oloihin tottuneet elintasopakolaiset. Tyytymättömyys ja kapinahenki kasvavat koko ajan ihmisten huomatessa, että vallanpitäjät ja puolueet koittavat vain viivyttää romahdusta samaan aikaan kun petaavat lisää kultaisia kädenpurituksia ja suojatyöpaikkoja kavereilleen. Luodaan kokonaisia byrokratian ja palvelun aloja, jotka syövät yhteisestä kuormasta mutteivät tuota mitään kansantaloudelle, esim. turvapaikkabisnes. Kunnissa taas ollaan juututtu jatkuvaan rakenneuudistukseen ja tilaaja-tuottajamallien sorvaamiseen, joita varten luodaan uusia byrokraattisia elimiä ja virkakoneistoja (Esim. Oulussa perustettiin 7 uutta virkaa toimeen, jonka oli tarkoitus miettiä, miten kaupunki voisi säästää menoissaan. Tulos: saadut säästöt olivat vähemmän kuin uusien virkamiesten palkkaamiseen ja toimintaan kuluvat menot!).

Nyt alkanut massiivinen rakennemuutos tulee aiheuttamaan suurta yhteiskunnallista levottomuutta ja muutokset tulevat olemaan rajuja, ehkä jopa verisiäkin. Tilannetta pahentaa se, ettei meillä ole enää omaa valuuttaa, jota devalvoimalla voitaisiin helpottaa tilannetta, ja jakaa kurjuutta tasapuolisemmin. Vaihtoehto kun on palkkaleikkuri. Lisäksi meillä on valtava byrokratia ja virkamiesten joukko, eikä tämä kansanryhmä tule luopumaan asemastaan ja eduistaan ilman pakottamista, ehkä jopa rajuja yhteenottoja.

Kun Suomen asemaa ja elintasoa tarkastellaan pitkällä historiallisella tähtäimellä, on Suomalaisten elintaso aina ollut Virolaisten elintasoa matalammalla. Poikkeuksena on ollut Neuvostoliiton aika. Koko suomalainen elintaso on käytännössä rakennettu idän halvan öljyn ja puun varaan. Edessä on siis raju muutos. On mahdollista, että rakennemuutos tekee tyhjäksi kaiken sen työn kansallisen varallisuuden kasvattamiseksi, minkä sotien jälkeiset sukupolvet ovat tehneet. Ennen sotia virolaisilla oli korkeampi elintaso. Virolaisten etuna on ollut vahva maatalous ja asema Venäjän ja Keski-Euroopan merireitin välissä; pienet etäisyydet, sekä kotimaassa että ulkomarkkinoille, sekä tiheämpi asutus. Virolla ei kuitenkaan ole samoja raaka-aineresursseja kuin Suomella, ja Viron nykyinen elintaso on rakennettu suhteellisen paljon velalle, joten heilläkin on edessä elintason lasku. Näin ollen on mahdollista, että suomalaisten elintaso tippuu jonnekin nykyisen Viron tasolle. Virossa ihmisten keskipalkka on noin 500 euroa.

Miten helpottaa sopeutumista?

LEAP-instituutin laskelmien mukana maailmantaloudessa on näkyvissä nousua ensimmäisenä Europpan ydinalueilla, sekä suurissa raaka-aineita tuottavissa kehitysmaissa, ja sekin vasta vuoden 2012 loppupuolella. Tämä nousu näkyy ensin maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa eli ruoantuontannon puolella, sekä raaka-aineiden kysynnässä.

Suomen valtiovalta tekisi mielestäni viisaasti, jos käytäisi nykyisen velkavetoisen elvytyspaketin suoman liikkumavaran suomalaisen maatalouden erikoistuotannon, elintarvike- ja kaivosteollisuuden tukemiseen ja tuotantoinvestointeihin, sekä niiden vaatimien liikenneinfrastruktuurien kuten rautateiden ja satamien rakentamiseen. Näin Suomi voisi päästä ensimmäisten joukossa hyötymään talouden noususta. Näin sopeuduttaisiin paremmin edessä olevaan rakennemuutokseen, ja estettäisiin suomalaisten elintason liian raju tippuminen. Kaivosala toisi lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomeen tuhansia työpaikkoja korvaamaan osan metsäteollisuuden jälkeensä jättämästä työttömyydestä. Tällöin ehkä olisi myös varaa pitää jossain määrin kiinni kohtuullisella tasolla olevista julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista, sekä opetuksesta.

Suoraan sanottuna: Jos käy hyvin, suomalaisten elintaso tippuu vain 70-luvun lopun tasolle, jos käy kehnommin, elintasomme tippuu 60-luvun alkupuolen tasolle.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Lama tuo mukanaan väistämättömän massiivisen rakennemuutoksen

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen, ETLA:n, uusi ennuste alkaa viimeinkin olla samoilla realistisilla linjoilla LEAP:n laskelmien kanssa, vaikka vieläkään ETLA ei uskalla sanoa, että heidän negatiivisin ennusteensa olisi todennäköinen:

""Näitä lukuja en enää kuvitellut näkeväni"

Maailmankaupan romahdus vie Suomen tavanomaista pidempään taantumaan, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ennustaa. Luvassa on lukuja, joita ennustajat eivät olisi ikinä uskoneet näkevänsä. Ennustamisen vaikeutta kuvaa se, että Etla teki ennusteelleen kaksi vaihtoehtoa. Huonoin tarkoittaisi pahempaa iskua kuin 90-luvun lama.

Eilen pilvistä, tänään vielä pilvisempää. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla iski tänään pöytään toistaiseksi mustimman ennusteen tämän vuoden talouskasvusta. Etlan mukaan Suomen bruttokansantuote supistuisi tänä vuonna peräti 6,5 prosenttia. [...]

– Maailmantaloudessa on tapahtunut aivan uskomaton käänne, ennennäkemätön käänne, Etlan ennustepäällikkö Pasi Sorjonen perusteli lukuja tiedotustilaisuudessa.

Vienti, investoinnit ja kulutus ovat supistuneet niin Yhdysvalloissa, EU-maissa kuin Japanissakin. Maailmankauppa pienenee ensimmäistä kertaa lähes 30 vuoteen. Tässä on keskeinen syy sille, miksi Suomessa menee huonosti. Suomen talous on vahvasti riippuvainen viennistä, ja kun keskeisillä vientimarkkinoilla menee surkeasti, se ei voi olla näkymättä täällä.

Vienti ja tuonti romahtivat tammikuussa kolmanneksen, teollisuustuotanto viidenneksen ja yrityksen lomautukset ovat lisääntyneet puolessa vuodessa samaa vauhtia kuin viime laman kynnyksellä.

Käännettä parempaan ei ole näkyvissä

Etlan perusennusteen mukaan työttömyysaste nousee tänä vuonna lähes 9 prosenttiin ja ensi vuonna 10:een, mikä tarkoittaisi 100 000 työtöntä enemmän kuin viime vuonna.

– Nämä ovat lukuja, joita en itse enää kuvitellut näkeväni, Sorjonen tunnusti.

Vienti putoaa noin neljänneksen ja investoinnit 15 prosenttia tänä vuonna. Yksityinen kulutus vähenee selvästi työttömyyden kasvun takia, ensimmäistä kertaa vuoden 1993 jälkeen.

Ensi vuonna talouskasvu olisi nollassa ja vuonna 2011 talous kasvaisi jo 4,5 prosenttia.

Ennakoivista mittareista ei Sorjosen mukaan voi nähdä minkäänlaista käännettä parempaan. Elpymistä kuitenkin tukevat rahapolitiikka, finanssipoliittinen elvytys, raaka-aineiden hintojen lasku ja varastojen täydentäminen.

Huonoin vaihtoehto pahempi kuin 90-luvun lama

Epävarmuus on Sorjosen mukaan ”hillitöntä”. Siksi Etla esitti myös kaksi vaihtoehtoista ennustetta.

Hyvä vaihtoehto tarkoittaisi, että talous supistuisi tänä vuonna vain 4 prosenttia ja ensi vuonna kasvua olisi jo 2,5 prosenttia. Taantuma kestäisi vain vuoden, eikä työttömyys ehtisi heikentyä merkittävästi.

Huonoin vaihtoehto puolestaan edellyttäisi, että maailma vajoaisi 1930-luvun kaltaiseen lamaan. Mikäli näin kävisi, Suomen talous notkahtaisi vielä syvemmälle kuin 1990-luvun lamassa. Elvytykselle ei jäisi paljon mahdollisuuksia.

Tuolloin talous supistuisi 8 prosenttia tänä vuonna ja miinuksella oltaisiin vielä kahden vuoden päästäkin. Työttömyysaste olisi jo tänä vuonna lähes 10 prosenttia ja kasvaisi vuoteen 2011 mennessä 16 prosenttiin eli työttömiä olisi yli 400 000. Eikä pohjaa oltaisi vielä edes nähty. [...]

..pahin vaihtoehto voi toteutua, mikäli muun muassa Yhdysvaltain pankkitukipaketti ei onnistu tavoitteessaan ja poista luottolamaa. Paketilla tarkoitetaan Yhdysvaltain valtiovarainministerin Timothy Geithnerin esittelemää suunnitelmaa siivota ongelmallisia arvopapereita rahoitusjärjestelmästä. [...]

Älyllinen, moraalinen ja ideologinen sokki

Ekonomisteja on syytetty siitä, etteivät he ole osanneet ennustaa päivä päivältä synkemmältä näyttävää tilannetta. Korkman muistelee, että hänen opiskellessaan kansantaloustiedettä 1930-luvun laman tapaisen tilanteen toistumista pidettiin mahdottomana.

Kriisin laajuus ja rajuus sekä sen syntyminen juuri Yhdysvalloissa on yllättänyt taloustieteilijät.

– Se on ollut älyllinen, moraalinen ja ideologinen sokki, Korkman sanoi."

Ah, niinpä niin. Oma arvioni on, että Suomen talous romahtaa seuraavat kolme vuotta, ja jos käy hyvin, suomalaisten elintaso tippuu vain 80-luvun alun tasolle. Jos käy huonosti, elintaso romahtaa 60-luvun tasolle. Seuraava nousukausi Maailman taloudessa tulee olemaan lyhyt ja loiva, ja se alkaa vasta joskus 2012-2013, ja kestää vain muutaman vuoden. 2010-luvun lopussa on luvassa seuraava laskusykli. Se, miten Suomi pääsee, jos pääsee, osaksi tuosta lyhyestä noususta, riippuu monesta tekijästä, joita ovat mm. maamme perustuotannon eli kaivosteollisuuden, metsäteollisuuden ja maatalouden (sekä elintarviketeollisuuden) tilanne vuoden 2013 jälkeen.

Lääkkeitä lamaan ja rakennemuutokseen

LEAP:n arvion mukaan globaalista lamasta nousevat ensimmäisinä raaka-aineita ja elintarvikkeita tuottavat maat ja taloussektorit. Teollisuus toipuu vasta tämän jälkeen, ja palvelut vielä myöhemmin. Lääke viime lamaan oli teollisuutemme vienti. Jos tämän laman ajan vain odotamme teollisuuden viennin lähtevän kasvuun, Suomen talous pääsee nousu-uralle vasta 2014 tai 2015 jälkeen. Jos sen sijaan pistämme elvytysvarat kaivosteollisuuden, maatalouden ja metsäteollisuuden pelastamiseen ja kehittämiseen, sekä alistumme yleisen elintason leikkautumiseen 80-luvun alun tasolle, maamme talous pääsee nousu-uralle jo 2012 alkaen.

Nimenomaan aluepoliittisesti kaivosteollisuus voisi olla Pohjois-Suomen pelastus. Esimerkiksi Kolarin kaivoksen rautamalmivarat ovat lähes kolminkertaiset Kostamuksen vastaavaan nähden, ja jo pelkästään sen varassa Rautaruukki voisi myöhemmin pitää sekä Raahen että Tornion tehtaat pyörimässä. Lisäksi malmia riittäisi vielä vientiinkin, mikä toisi leivän pohjoisen satamille. Lisäksi tulee Lapin, Koilismaan ja Kainuun kaivokset. Mikäli valtion elvytysvarat suunnataan syömävelan kasvattamisen sijasta kaivosinvestointeihin, Suomen talous saisi kaivosteollisuudesta korvausta metsäteollisuuden väistämättömään alasajoon. Tosiasia on, että hyvienkin aikojan jatkuessa puolet paperitehtaistamme olisi siirretty pois Suomesta Venäjän puutullien takia, saatika laman aikana. Metsäteollisuuden kapasiteetista häviää Suomessa siis ainakin 2/3, eikä sen varaan voida enää laskea.

Maatalous on voimavara, johon kannattaisi satsata. Suomessa on puhdas luonto ja kovatasoinen elintarviketeollisuus. Ilmastonmuutoksen seurauksena on arvioitu, että Suomen ilmasto muuttuisi yhtä lämpimäksi, kuin Pohjois-Saksan tai Tanskan, mikä suo meille mahdollisuuden kehittyä merkittäväksi maataloustuottajaksi. Näin siksi, että vastaavasti kuivuminen ja aavikoituminen tekee selvää Italian, Espanjan ja Etelä-Ranskan maataloudesta. Maatalouden tulevaisuus on siis pohjoisessa, mikä voi kuulostaa perinteiseen katsantokantaan varsin oudolta, mutta se on totta. Jos Suomi elvyttää oman maataloutensa, ja pitää elintarviketeollisuutensa pystyssä, olisimme ensimmäisten Euroopan maiden joukossa hyötymässä, kun nousukausi alkaa, sillä nousu alkaa raaka-aineista ja elintarvikkeista.

Lama tuo mukanaan massiivisen rakennemuutoksen tarpeen, ja toisin kuin 60-luvulla, kun rakennemuutokseen oli aikaa vuosikymmen ja se toi mukanaan elintason nousun, nyt on aikaa vain 6 vuotta, ja edessä on elintason lasku. Mikäli emme tähän suostu, meiltä menee sekä maatalous että metsäteollisuus, ja seuraavan nousukauden alkaessa vain ulkomaisilla sijoittajilla on varaa alkaa hyödyntää meidän omia malmivarojamme, eli joudumme myymään raaka-aineemme pilkkahinnalla.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Realismi alkaa nostaa päätään pakon edessä

Vasta pakon edessä talousasiantuntijat ja virallisia arvioita tekevät tutkimuslaitokset ovat tunnustamassa, miten huonoksi taloustilanne on mennyt:

"Ekonomistit yhtyvät valtiovarainministeri Jyrki Kataisen huoleen siitä, että synkimmät talousennusteet ovat muuttumassa todennäköisemmiksi. Esimerkiksi Etla lupaa ehkä jopa Kataistakin synkempää uutta ennustetta. Tiedot teollisuustuotannon, viennin ja työllisyyden kehityksestä vetävät nyt näkymiä lisää alaspäin.

Viime viikkoina tipahdelleet talousluvut ovat osoittaneet, että valoa ei näy tunnelin päässä. Siksi ennusteet Suomen talouskasvusta synkkenevät koko ajan.

Tiistaina valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) sanoi pelkäävänsä, että eri talousennusteista näyttävät toteutuvan huonoimmat.

Valtiovarainministeriön synkin skenaario on 4,4 prosentin bruttokansantuotteen pudotus tänä vuonna. Vielä tammikuun lopussa ministeriö arveli bkt:n supistuvan pari prosenttia.

– Tietoa tihkuu pikkuhiljaa ja kaikki tieto, mikä on tullut koskien marras- tai joulukuuta on ollut koko ajan synkempää. Tämä käänne alaspäin on kai ollut jyrkempi kuin koskaan aikaisemmin, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ennustepäällikkö Pasi Sorjonen sanoo.

Etlalta luvassa
vielä synkemmät luvut

Ennusteita uusitaan Sorjosen mukaan nopeasti, kun tulee lisää tietoa käänteen jyrkkyydestä. Hänen mielestään Kataisen kommentti kertoo realismista.

– Ennakoivista indikaattoreista ei näy minkäänlaista käännettä parempaan, vaan ainoastaan jyrkempään.

Etla antoi virallisen ennusteensa syyskuussa, mutta se on jo ajat sitten heitetty ”henkisesti romukoppaan”. Ensi kuussa Etla julkistaa seuraavan ennusteensa."


Työttömyys nousussa

Myös työllisyystilanne on menossa tuttuun tapaan päin persiitä. Nykyisillä arvioilla, jotka perustuvat vasta loivaan laskuun, lasketaan työttömyyden olevan ensi vuonna yli 10%:

"Lomautettujen määrä ponkaisi tammikuussa 60 000:een ja työttömyys on kasvussa. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos varoittaa jo yli 10 prosentin työttömyydestä."

Todellisuudessa työttömyys tulee kasvamaan paljon pahemmin. Seuraavan kahden vuoden aikana Suomesta häviää noin kaksi kolmasosaa koko metsäsektorin työpaikoista, pysyvästi.Yksi paperityöläinen tekee niin tuottavaa työtä, että elättää työnsä arvolla, palkalla, veroilla, kulutusvoimallaan, jne. 7 muuta ihmistä. Pelkästään jo nyt lakkautetut paperi- ja sellutehtaat, sekä sahat aikaansaavat viiveellä noin 50 tuhatta työtöntä. Kaiken kaikkiaan, kun yli 50% maamme paperiteollisuuden ylikapasiteetista (eli joka toinen paperi- ja sellutehdas) häviää, työttömiä tulee kerrannaisvaikutusten jälkeen olemaan tämän takia yli 150.000. Ja tämä siis rakennusteollisuuden alasajon, teknologiateollisuuden alihankintaketjujen irtisanomisten, ja palvelusektorin työttömien armeijan päälle. Oma mutu-arvio on, että Suomessa on parin vuoden päästä noin 300 000 työtöntä enemmän kuin nyt, eli virallinen työttömyys tuplaantuu, ja piilotyöttömät mukaanlukien työttömiä tulee olemaan jopa yli 800 000, eli enemmän kuin viime laman aikana pahimmillaan. Enkä edes uskalla laskea, miten käy kun julkinen sektori joutuu lykkäämään väkeä kilometritehtaalle. Joka tapauksessa ennustan hyvinvointiyhteiskunnan tuhoa, niin ikävää ja valitettavaa kuin se onkin.


Katsausta dollarijärjestelmän tilanteeseen ja tulevaisuuteen

Tässäpä kuva, jonka pitäisi herättää huolta:

Tuossa käyrässä näkyy USA:n dollarikannan nousu. Dollarien määrä on enemmän kuin tuplaantunut viime kevättalvesta. USA:n keskuspankki on luonut liikenteeseen virtuaalirahaa (ts. naputellut tietokoneella tilisaldoihinsa lisää nollia), ja pantannut holveihin valtavat määrät käteistä, mitä kuvaa punainen ja oranssi osa käppyrää. Sininen pohja kuvaa liikenteessä, eli kierrossa olevan rahan määrää. Siinä vaiheessa kun tuo pankkien panttaama valtava rahamäärä lähtee liikkeelle, alkaa US-Dollarin inflaatio laukata sellaista tahtia, että heikkoja hirvittää. Tuohon päälle tulee vielä se yli 2000 miljardin FED:in ja USA:n hallituksen tukipaketit, jotka tuplaavat dollarimäärät vielä tuon diagrammin luvuista.

Suurissa talouksissa, kuten USA:ssa, raha lähtee yleensä kiertoon noin vuoden viiveellä. Viime kevään rahapainoralli alkaa vaikuttaa tänä keväänä, ja ensi talvena on "helvetti irti" Zimbawen tyyliin. Jos talouskupla on 60 000 miljardin suuruinen, niin ei siinä paljoa tukipaketit auta, nopeuttavat vain laskun maksun realisoitumista.

Samaan aikaan USA:n velka on paisunut aika hiton kammottaviin lukemiin. Esimerkiksi virallinen luku tällä hetkellä on 10 844 722 172 625 $ eli kymmenentriljoonaa kahdeksansataaneljäkymmentäneljä miljardia seitsemänsataakaksikymmentäkaksi miljoonaa sataseitsemänkymmentäkaksi tuhatta kuusisataakaksikymmentäviisi dollaria, pyöreästi 10 845 miljardia taalaa. Se tekee, virallisilla luvuilla, 35 473 $ velkaa per jokainen jenkki.

Virallinen BKT (IMF:n mukaan) USA:ssa oli vielä vastattain noin 45 271 $ per nuppi, joten "ei hätää!" kun erotussaldo pysyy plussalla?. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, että 2/3 bruttokansantuotteesta perustuu yksityiselle kulutukselle, josta suuri osa on rakennettu velan päälle. Hyvä nyrkkisääntö on, että yksityisestä kulutuksesta tullut BKT:n osuus ei saisi ylittää perustuotannon ja teollisuuden osuutta BKT:stä. Muutoin "syödään enemmän kuin tienataan". Kestävällä pohjalla oleva, tuottavalle perussammolle rakennettu, ja ei-velkakuplaa-rakentava BKT on suunilleen 9 200 miljardia dollaria, eli n. 30 000 $ per nuppi. Velkakuplan puhjettua ja BKT:n romahdettua velan määrä pysyy, jolloin keskivertojenkki on velkaa enemmän kuin mitä koko hänen työnsä ja ansionsa arvo on vuodessa.

Tässä käppyrä, joka kuvaa velan kasvua vuoteen 2007 asti:

Kuten huomamme, velkaralli karkasi käsistä ensimmäisen Persian lahden sodan aikaan 1991. Siitä asti jenkit ovat eläneet velaksi kasinotaloushuumassa, ja nyt on edessä laskun maksun aika. Viime vuonna käppyrän nousu jyrkkeni, mutta lukuja ei tähän diagrammiin vielä saatu.

Tässä muuten vielä linkki uusimpaan LEAP-instituutin tiedotteeseen: Linkki

Sen mukaan tämän vuoden viimeisellä neljänneksellä alkaa talouskriisin poliittiset seuraukset tuntumaan valtapolitiikassa aika radikaalisti, mm. dollarivetoinen maailmantalouden rahoitusjärjestelmän kaatumisen seurauksena eri valtapoliittiset blokit (EU, Kiina, Venäjä, jne), alkavat tekemään "uusjakoa", silmissään se, mistä pelurista tulee maailman johtava taloudellinen keskus 2020-luvulla.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Vuosi 2009 ja lähivuodet: Maailmantalouden romahdus, jättimäinen lama, hirveä työttömyys ja inflaatio

Ymmärrän, että yllä edellä oleva blogini otsikko, joka tiivistää oleellisen tulevan vuoden (ja tulevien vuosien) taloustilanteesta, ei ole kovin rohkaiseva, samoin kuin ei ole olleet muutkaan taloutta käsittelevät kirjoitukseni viimeisten kahden vuodena ajalta. Minua on syytetty pelottelusta, vaikka olen halunnut vain varoittaa siitä, mitä on edessä.

Tämäkin kirjoitus on suurelta osin toistoa siitä, mitä olen kirjoitellut jo aiheesta jo pitkän aikaa, mutta haluan silti vielä kerran osaltani tyhjentää ilmat erinäisten talouspuoskarien "nousukausi on on ihan edessämme" -ennusteista.

Ensi vuosi tuo tullessaan maailmantalouden tähän mennessä pahimman taloudellisen romahduksen ja laman. Syvyydeltään, kestoltaan ja seurausvaikutuksiltaan tämä katastrofi tulee vetämään vertoja viime maailmansodalle. Se nimittäin kestää seuraavat 4-7 vuotta, tekee selvää nykyisestä maailmantaloudellisesta järjestelmästä, ja muuttaa merkittävästi ja pysyvästi poliittisia ja geopoliittisia valtasuhteita.


Mikä on Suomen tilanne?

Tulevana vuonna ja sitä seuraavina vuosina Suomi menee taloudellisesti viemäristä. Tulee veret seisauttava lama, ja alkaa valtava irtisanomisten ja lomautusten aalto. Alkaa kaatua myös rahoituslaitoksia. Kevät vielä menee jotenkuten, mutta kesän jälkeen suomalaisten kulutusvoima on lopussa.

Suomessa on metsäteollisuudessa 50% liikakapasiteettia, mikä tarkoittaa yhdessä itätuonnin ongelmien ja laman kanssa sitä, että tehtaita suljetaan reippaasti. Nyt nähty on vasta alkua. Pelkästään nyt suljetun 6:n paperi-, sellu-, ja kartonkitehtaan kerrannaisvaikutukset ovat pitkällä tähtäimellä lähes 50 000 työtöntä lisää. Kaiken kaikkiaan metsäteollisuuden leikkausten ja tehtaiden lakkautusten myötä maastamme häviää parin-kolmen vuoden viiveellä pysyvästi noin 200 000 työpaikkaa, kun mukaan lasketaan kerrannaisvaikutukset kaupan ja palveluiden puolella. Tämän lisäksi tulee muun teollisuuden, tuotannon ja palveluiden valtavat supistukset ja irtisanomiset laman myötä. Arvioin, että Suomesta häviää kaiken kaikkiaan yli 500 000 työpaikkaa. Jo nyt monet firmat ovat lykänneet YT-neuvottelu- ja lomautusilmoituksiaan joulun pyhien yli, joten uuden vuoden jälkeen näitä on jo edessä pienoinen suma.

Näin ollen on turha puhua mistään massiivisesta työvoimapulasta. Uusia työpaikkoja palvelualoille ei synny, ellei ole niitä ylläpitävää taloudellista lisäarvoa kansantalouteen tuottavaa perussampoa, eli tuotantoa ja teollisuutta. Kaikesta huolimatta hallituksemme jatkaa edelleen projektia, jonka tarkoituksena on tuoda maahan satoja tuhansia vierastyöläisiä torjumaan "huutavaa työvoimapulaa".

Poliittinen vasemmisto tukee tätä vierastyövoiman tuontihanketta, jonka pääasiallinen tuki ja motiivi on kuitenkin työnantajapuolella; Suomalaisen yleisen palkkatason raju laskeminen Lissabonin sopimuksen mukaisella lainsäädännöllä, joka mahdollistaa ulkomaisen työvoiman vuokraamisen Suomeen tekemään töitä oman kotimaansa palkka- ja työlainsäädännön mukaisilla ehdoilla, ilman että työntekomaan viranomaisilla on oikeutta puuttua asiaan (Kuten Ruotsissa, missä liettualaiset vuorkatyö-siivoojat jo tekevät työtä olemattomilla työehdoilla ja 70 sentin tuntipalkalla). Tätähän on jo käytännössä harjoitettu rakennustyömailla, jossa ulkomaisten työntekijöiden palkkojen ja oikeuksien polkeminen ja verojen kierto ovat jo vuosia olleet yleistä.

Tilanne Suomessa tulee olemaan se, että sekä hallitus että ammattiliitot ajetaan puun ja kuoren väliin: Ellei valtiovalta ja ammattiliitot suostu verotuksen ja palkkatason alentamiseen, maahan tuodaan alipalkattua ja huonosti kohdeltua vierastyövoimaa tekemään työt alle puolella suomalaisten palkkatasosta. Teollisuudella kun ei (toisin kuin viime laman aikaan) tulevan laman myötä oikein ole muuta keinoa alentaa tuotantokustannuksia.

"Laman torjunta palkkatason laskulla" -argumentti tuleekin olemaan yksi työnantajapuolen ja "talousviisaiden" pääasiallisista tavoitteista niin Suomessa kuin myös EU-tasolla. Se tulee olemaan myös yksi Lissabonin sopimuksen (ja sitä kautta EU-liittovaltion) lopullista läpimenoa ensi keväisessä Irlannin kansanäänestyksessä vauhditettavista propaganda-valteista. Voi tosin olla, ettei sitä kerrota ääneen kansalle, vaan sillä vain varmistetaan työnantajapuolen ehdoton tuki sopimukselle.

Tuotiin Suomeen valtavasti vuokratyövoimaa tai leikattiinpa palkkoja ja työehtoja muuten vaan, niin seurauksena on suomalaisen elintason raju tiputus ja totutun elämäntapamme joutuminen kriisiin, joka vetää suhteessa vertoja viime sotavuosille. Seurauksena on hyvinvointijärjestelmän romahdus ja yhteiskunnallista epävakautta, johon liittyy kaikenlainen rikollisuuden, kuten huumekaupan, parituksen, ihmiskaupan ja ennen kaikkea pimeän työn raju kasvu. Tämä tulee olemaan lähivuosina valtava henkinen shokki ihmisille.


Dollarin alamäki ja globaalin talousjärjestelmän romahdus

LEAP:n ennusteen mukaan USA:n dollari muuttuu WC-paperiksi syksyyn mennessä, mikä tekee selvää kaikkien USA:n markkinoista ja dollarista riippuvaisten valtioiden talouksista. Lama iskee tämän vuoksi kovimmin Britannian (suhteellinen velkaantuminen lähes USA:n tasoa) ja OPEC-maiden lisäksi Kiinaan ja Itä-Aasian "tiikereihin", erityisesti Japaniin, joka joutuu niin lähelle konkurssia kuin kehittynyt teollisuusmaa vain voi.

Kaikki, jotka ovat sijoittaneet USA:han, amerikkalaisiin velkakirjoihin, osakkeisiin tai joiden omaisuus on pääasiassa sidottu dollariin, ovat jo menettäneet kaikkin nämä rahansa. He eivät vain vielä tiedä sitä.

Kevättalvella alkaa dollarin historiallinen alamäki lähes Zimbabwen malliin. FEDillä ei ole enää muuta keinoa hihassa kuin painaa dollaria liikkeelle kuin viimeistä päivää, mikä merkitsee jättimäistä inflaa. EKP joutuu tekemään eurolle saman, ettei euro-dollari -vaihtosuhde karkaa liian suureksi, mikä merkitsee myös euron suurta inflaatiota.

Kun dollari romahtaa, ja amerikkalaisten velkakirjojen luottoarvo menee sen sileän tien, myös jeni, punta, rupla ja monet muut dollariin sidotut tai dollariin nojaavat (valtioiden pankkien holvit täynnä pääasiassa dollareita, jotka toimivat oman valuutan arvon takeena) valuutat ovat WC-paperia. Japanilaisia on vain 120 miljoonaa, mutta he ovat lainoittaneet kolmanneksen amerikkalaisten astronomisen suuresta ulkomaanvelasta. EU-maat ovat lainoittaneet 40% jenkkien ulkomaanveloista, mutta Eurooppalaisia on lähes 700 miljoonaa, joten nuppia kohti rasitus on pienempi. FEDiä seuraavan EKP:n "rahanpainantakilvan" ohella euroa painaa myös edellä mainittu jenkkivelkakirjojen nollautuminen. LEAP:n laskemien mukaan pelkästään tämä tuo noin 30%:n lisainflaation eurolle.

Kuinka suuria inflaatiolukuja tulemme näkemään? Hyvä kysymys. Normaalitilanteessa kunkin valtion valuutan arvo määräytyy siten, että lasketaan yhteen:

+ Maan keskuspankin ja muiden rahoituslaitosten hallussa olevat kulta- ja jalometallivarannot.
+ Maan keskuspankin ja muiden rahoituslaitosten hallussa olevat ulkomaiset valuuttavarannot
+ Maan pankeissa ja rahoituslaitoksissa olevien sijoitusten ja ulkomaisten velkakirjojen arvo
+ Maan infrastruktuurin, tuottavien liikenne-, ja teollisuuslaitosten, sekä tuotantokapasiteetin arvo
+ Maan alueella olevien luonnonvarojen arvo

Tämän laskelman summa jaetaan valtion liikkeelle laskeman valuutan yksiköiden määrällä. Näin saadaan selville valuutan ns. reaaliarvo.

Tämän lisäksi lasketaan mukaan:

+ Maan valuutan valuuttapörssissä saama luottoarvo suhteessa muihin valuuttoihin.

USA on onnistunut ulkoistamaan dollarin arvon maan rajojen ulkopuolella olevaan luonnonvaraan eli arabien öljyyn. Dollaria on jo 70-luvulta pitänyt yllä lähinnä USA:n valta-asema maailmantalouden keskuksena, ja se, että öljy hinnoitellaan dollareissa, jolloin öljy toimii ikäänkuin dollarin arvon takeena. Kun OPEC irtisanoutuu dollarista sen suuren inflan myötä, siltä menee täysin sen luottoarvo.


Laskelma siitä mikä on dollarin reaaliarvo, kun luottoarvo romahtaa

Vuonna 1991 ensimmäisen Irakin sodan alla dollarin reaaliarvo oli noin 30 centtiä per taala.

Vuosituhannen taitteessa vuonna 2000, dollarin reaaliarvo oli noin 10 centtiä / $

Maaliskuussa 2006 FED lakkasi julkaisemasta ns. M3 -tunnuskulua, joka kertoo paljonko dollareita on kaikkiaan liikenteessä. Riippumaton amerikkalainen arvio viime vuoden syksyllä (Syys-Lokakuussa 2007) arvioi dollarin reaaliarvoksi noin 1 centti / $

Viime syksystä tämän vuoden (2008) lokakuuhun mennessä FED oli lisännyt liikenteessä olevien dollarien määrää noin 60%:lla, ja tahti on pysynyt samana. Tämä tarkoittaa sitä, että dollarin reaaliarvo oli tuolloin noin 0,4 centtiä / $ (arviohaarukka 0,2 - 0,6 c.).

Tuon laskelman mukaan, jos dollarin öljy sidos katkeaisi ja luottoarvo häviäisi sen sileän tien, 2$:n hampurilainen maksaisi jenkkimäkkärissä noin 600 dollaria (haarukassa 320 - 1000$) Tähän päälle FEDin kiihtyvän rahanpainanan vaikutus, eli Welcome to Zimbabwe - have a nice day!.

Oma veikkaukseni on, että ensi vuoden aikana euro inflatoituu noin 30%-60%. (Josta taala-sidonnaista on -20 -30%). Tämä ihan puhtaasti mutu-tuntumalta, koska on vaikea arvioida miten kauan EKP haluaa juosta FEDin perässä rahanpainantakisassa.

Toivon olevani väärässä näiden ennusteiden ja arvioiden suhteen, ja haluan painottaa sitä, että vaikka lama on pitkä ja kova, sen jälkeen tulee nousukausi. Siihen vain voi mennä jopa seitsemän vuotta.


P.S.

Ai niin, suosittelen, että kannattaa harkita oman kasvimaan laittoa tai puutarhapalstan hommaamista. Keventää kummasti ruokalaskua, jos vihannekset löytyvät omasta kasvimaasta.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Talouskasvu hidastuu, tappiot kasvaa ja työttömyys nousee

Kuten jo tiedetään, USA:n talouskasvu hidastuu:


"Fed: USA:n kasvu hidastunut edelleen

Talouskasvu Yhdysvalloissa on edelleen hidastunut, käy ilmi keskuspankki Federal Reserven julkistamasta talouskatsauksesta. [...]

Katsaus vahvisti viestiä, jonka Fedin pääjohtaja Ben Bernanke toi esiin kongressissa pitämässään esityksessä viime viikolla. Pääjohtajan mukaan Yhdysvaltain talouskasvua uhkaa hidastuminen samalla kun inflaatiopaineet ovat lisääntyneet. [...]

Kaikki keskuspankkialueet raportoivat hintapaineiden kasvusta. Polttoaineiden hinnat ovat jatkaneet nousuaan. Myös elintarvikkeet, metallit ja kemikaalit ovat kallistuneet, katsauksessa todetaan."

Näin siis virallisesti. Ongelma on ollut se, että viralliset luvut vääristelevät, sillä ne lasketaan painottuen siten, että virallinen taantuman määritelmä voidaan välttää. Esimerkiksi epävirallisten arvioiden mukaan USA:n kasvu on käytännössä ollut negatiivista jo vuodenvaihteesta asti. LEAP:n laskelmien mukaan jo vuoden 2007 viimeinen neljännes USA:ssa olisi ollut negatiivinen, eli jenkkien talous olisi jo kolmatta kvartaalia laskeva.


USA:n autoteollisuus on kovan paikan edessä:

"Fordin tulos mätkähti raskaasti

Autojätti Fordin tulos painui raskaasti tappiolle huhti–kesäkuussa. Tulosta painoivat alaskirjaukset Pohjois-Amerikan tehtaista sekä luottoyhtiö Ford Motor Creditin autoliisauksista. [...]

Fordin katsauskauden tappio oli 8,7 miljardia dollaria. [...]

Kaikkiaan Fordin varoista kirjautui arvonalennuksia kahdeksan miljardia dollaria.

Yhtiön liikevaihto kutistui 44,2 miljardista 38,6 miljardiin dollariin. "

Eikä muilla yhtiöillä varmasti mene sen paremmin. Auto on kestokulutushyödyke, jota ostettaessa kuluttajat ovat tarkkoja. Autojen oston väheneminen on siis merkki siitä, että kuluttajat katsovat, ettei heillä ole nyt varaa kalliiseen tai paljon kuluttavaan autoon, jos autoon ollenkaan. Autokauppa on siis eräänlainen kuluttajien luottamuksen ja kulutuksen indikaattori.


Ja näyttääpä jenkkien työttömyys olevan jo ties monetta kuukautta nousussa:

"USA:n työttömyysdata yllätti ekonomistit

Työttömyyskorvaushakemusten määrä nousi Yhdysvalloissa viime viikolla korkeimmilleen lähes neljään kuukauteen.

Hakemusten määrä nousi yli 400 000:n, ja niitä jätettiin työministeriön viikkotilaston mukaan 406 000. Nousua edellisviikosta tuli 34 000. Ekonomistit olivat odottaneet hakemusten määräksi 380 000.

Korvaushakemuksissa 400 000:n määrää pidetään rajana työmarkkinoiden heikkenemisen ja elpymisen välillä."

Ai että ihan "yllätti" ekonomistit vai? Tuskinpa vaan. Otsikkoa lukiessa tulee mieleen tarina pikkupojasta, joka oli lakaissut roskat maton alle, ja kun äiti ne löysi vaatien selitystä, poika oli "yllättynyt", että miten ne nyt tuolla voivat olla.

Työttömyys on ns. jälkeen jäävä indikaattori, mikä tarkoittaa sitä, että silloinkin jos taloustilanne olisi jo kääntynyt parempaan suuntaan, työttömyys pahenee vielä vähintään useita kuukausia. Nyt USA:n talouden ennakoidan sukeltavan useamman vuoden ajan, ja olemme nähneet vasta taantuman/laman alun. Työttömyys lähti USA:ssa kasvamaan vasta keväällä, ja nyttenkin on vasta kyse lievästä työttömyyden kasvun alusta.


Mutta eipä mene hyvin Euroopassakaan:

"Taantumapelot voimissaan Euroopassa

Isoissa euromaissa yritysten talousluottamus on alimmillaan vuosiin.

Pelot euroalueen ajautumisesta taantuman partaalle voimistuivat torstaina, kun tutkimuslaitokset julkistivat talousluottamusta kuvaavia kyselyjään. Isoissa euromaissa yritysten talousluottamus on alimmillaan vuosiin.Saksalaisyritysten luottamusta kuvaavan Ifo-indeksin pisteluku putosi kuin kivi kesäkuusta. [...]

'– Vaikka paloittelisimme ja leikkelisimme tietoja miten tahansa, ne ovat selvästi huonoja. Euroalueen talouskasvu näyttää lähes pysähtyvän', arvioi Bank of American ekonomisti."


Jepjep. Ja Suomesta puhumattakaan:

"Verilöyly metsässä

Suomalaisten metsäyhtiöiden toisen vuosineljänneksen tulokset olivat suuri pettymys.

Stora Enson ja UPM-Kymmenen torstaiset tulokset vain synkensivät M-Realin tappioiden eilen virittämiä epävarmoja tulevaisuuden näkymiä. Odotettavissa on tuotannon supistuksia tai laitosten sulkemisia. "


Mutta ei hätää, sillä kuten jo Helmi-Maaliskuussahan tiedettiin niin "Taantuman pohja on jo ohitettu", ja "Pörssien alamäki on lopussa".