Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakennemuutos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakennemuutos. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Qu'est-ce que je dis!

Eli mitäs minä sanoinkaan?:

"Stora Enso jatkaa tehtaiden sulkemisia Suomessa

Stora Enso aikoo sulkea Sunilan sellutehtaan Kotkassa ja Tolkkisten sahan lähellä Porvoota. Myös Varkauden tehtaiden sulkemista harkitaan. Yhtiö kertoi kesällä osavuosikatsauksensa yhteydessä, että leikkauksia on tulossa.

Sunilan sellutehdas suunnitellaan suljettavan vuoden 2010 toisella neljänneksellä. Tolkkisten saha suunnitellaan suljettavan 2009 loppuun mennessä. Muilla sahoilla jatkuvat seisokit.

Lisäksi Kotkan tehtaiden myyntiprosessi käynnistetään uudelleen. [...]

Stora Enson mukaan Varkauden tehtaat suljetaan vuoden 2010 loppuun mennessä, elleivät päällystämättömän hienopaperin kysynnän ja tarjonnan tasapaino ja hinnat selvästi parane. Suunnitelmat vaikuttaisivat noin 450–1100 työntekijään Suomessa riippuen Varkauden tehtaita koskevien suunnitelmien toteutumisesta ja ilman Kotkan tehtaiden myyntiprosessin mahdollista vaikutusta.

”Olemme muuttaneet yhtiötä viimeisten kahden vuoden aikana parantaaksemme yhtiön pitkän aikavälin kannattavuutta, joka on jokaisen yrityksen tulevaisuuden perusta. Olemme toimineet niin nopeasti kuin mahdollista, mutta sekään ei ole riittänyt”, sanoo toimitusjohtaja Jouko Karvinen."

Kun kirjoittelin jokin aika sitten, että metsäteollisuuden alasajo Suomessa on alkanut, minua pidettiin liian pessimistisenä, no, on rankkaa olla oikeassa, silloin kun ennakoi ikäviä aikoja.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Asuntojen hinnoista ja Suomen tulevaisuudesta laman tuoman rakennemuutoksen myötä


Viime kuukausina julkisuudessa on kilvan koitettu rauhoitella ihmisiä, että taloustilanne on vakautumassa, ja taantuma on ohi. Myös asuntojen hintojen suurta laskua pelkääviä on koitettu rauhoitella väittämällä, että asuntojen hinnat eivät voi romahtaa. Valitettavasti todellisuus lyö kasvoihin tällaisia väittämiä, kuten Jyrki Kataisen viime talvisia "Ei koske Suomea!"-vakuutteluita.

Vuonna 1991, viime laman pahimpana vuonna, Suomen bruttokansantuote pieneni 7,6%. Tälle vuodelle on lupailtu vähintään 6%:n supistumista. Tosiasia kuitenkin on, että jos nykyvauhti jatkuu, BKT pienenee tänä vuonna 11%. Ja tässä laskelmassa ei ole huomioitu sitä, että loppukesästä talouden syöksylasku jyrkkenee. On merkille pantavaa, että Suomessa talonrakennus on ollut näin vähäistä viimeksi sotavuonna 1940.

Suurin osa suomalaisista asunnoista on ostettu ja ostetaan pankista otetulla lainalla. Viimeisen yli vuoden aikana on nähty 40%:n lasku myönnetyissä ja nostetuissa lainoissa, mikä näkyy ja tulee näkymään asuntojen kysynnässä ja myös hinnoissa.

Uskon asuntojen hintojen laskevan seuraavan vuoden - puolentoista aikana noin kolmanneksen puolentoistavuoden takaisesta tasosta, eli asuntojen hinnoissa on ilmaa 30%. Pääkaupunkiseudulla kuplaa on arvioni mukaan asunnon, sijainnista ja koosta, riippuen jopa yli 50%, kun taas maakunnissa heilutaan luokissa 15-25%. Koska hinnat ovat laskeneet jo 7%, niin alas tullaan vielä PK-seudulla noin 23% ja maakunnissa 8-17%.


Metsäsektorin alasajo ja sen seuraukset

Suomen metsäteollisuuden kapasiteetista olisi lähtenyt hyvien aikojen jatkuessakin puolet. Näin siksi, että 50-luvulta alkaen metsäteollisuus on koko ajan kasvattanut tuotantoa yli maamme metsien tuotantokyvyn. Luotettiin puuraaka-aineen tuonnin jatkuvuuteen itänaapurista. Hyvät ajat kuitenkin loppuivat. Venäjän puutullit toivat pisteen tälle kehitykselle, jonka seurauksena Suomessa oli vuonna 2006 yli 50% liikaa tuotantokapasiteettia suomalaisen puuraaka-aineen tuotantoon nähden.

Vaikka Venäjä lykkäsi tullimaksujen korotuksia, niin ne kuitenkin tulevat aikanaan, ja lama tuli joka tapauksessa. Suomen metsäteollisuus, joka muutenkin kamppailee korkeista tuotantokustannuksista johtuvien kannattavuusongelmien kanssa, joutui supistuslinjalle. Iso käsi alkoi harventaa, ja tulilinjalla olivat ja ovat ensin pienemmät tuotantoyksiköt, koska pienet yksiköt ovat suhteessa kannattamattomampia.

Hyvien aikojen jatkuessakin tämä leikkaaminen olisi Suomen paperi-, sellu-, ja sahatuotantolaitosten määrässä tehnyt noin 2/3 vähennystä, ja alan työpaikoissa noin -70% vähennystä. Nyt laman myötä kapasiteetista lähtee vähintään 60%. Ei nimittäin riitä se, että vain liikakapasiteetti leikataan pois, vaan pitää myös luoda puuraaka-aineen kysyntän niukkuutta, jotta raaka-aineen hinta ja sitä myötä tuotantokustannukset alenisivat.

Paperi- ja sellutehtaiden määrässä tämä tarkoittaa noin 70%:n vähennystä vuoden 2006 tasoon nähden. Saha- ja puunjalostuspuolella lähtee väliaikaisesti enemmänkin. Alan työpaikoista häviää ehkä jopa 80%.

Metsäteollisuuden varassahan elää kolmasosa Suomesta (huoltosuhde+alihankinta, yms. kerrannaisvaikutukset), joten -50% kapasiteetin vähennys olisi tarkoittanut, että leipä olisi lähtenyt joka tapauksessa 20%:lta suomalaisia (2/3 metsäalan työpaikoista). Jos vähintään 60% metsäalan kapasiteetista ja 80% sektorin työpaikoista lähtee, tarkoittaa se että työpaikat ja leipä häviävät 24%:lta suomalaisia. Siis ei pelkästään metsäsektorilla ja sen alihankkijoille työtä tekeviltä, vaan heidän perheiltään, ja sitä kautta ostovoiman ja verotulojen vähenemisenä palvelusektorilta, kunnista ja valtiolta. Kovat ajat ovat siis edessä.

24% suomalaisista tekee 1 210 000 suomalaista. Koska 2/3 tästä on työsskäyviä, tarkoittaisi tämä 400 000 työtöntä lisää. Nämä siis nykyisten 300 000 työttömän lisäksi. Siksi uskon, että parin vuoden viiveellä Suomessa tulee siis olemaan yli 700 000 työtöntä. Sen tilanteen yhteiskunnalliset seuraukset ovatkin sitten totaalisen karmeat.

Eli "Shit hits the fan and we can't stop it". Vai voisimmeko? Ehkä, mutta se edellyttää rajuun rakennemuutokseen sopeutumista, sekä rajua palkkojen ja elintason leikkausta.


Suomi massiivisen rakennemuutoksen kourissa

Suomi joutuu laman myötä sopeutumaan globaalin talouden aikaansaamaan massiiviseen rakennemuutokseen, ja sovittautumaan taloutensa ja yhteiskuntansa täysin uudelle tasolle. Suomen talouselämä ja suomalaisten elintaso ei sen seurauksena tule enää palaamaan samalle tasolle ja tilanteeseen, missä ollaan eletty viime vuosikymmenet. Kuinka taloudellisilta vaikutuksitaan Toiseen Maailmansotaan verrannollinen kriisi voisikaan saada aikaan mitään vähempää?

On turha kuvitella, että elintasomme ja taloutemme palaisivat nykyiselle tasolle päällä olevan kansainvälisen laman jälkeen. Näin siksi, että Suomessa ei tämän laman jälkeen enää liiemmälti ole kansainvälisestä talouden noususta suurta hyötyä irti ottavaa vientiteollisuutta, tai ei ainakaan samassa määrin kuin viime vuosikymmeninä, eli että sillä olisi kovin suuressa määrin kansantalouttamme kohottavaa vaikutusta. Erityisesti tämä koskee metsä- ja metalliteollisuutta.

Suomalainen vienti on perustunut pääomavaltaisiin teollisuudenaloihin, kuten metsäteollisuuteen ja metalliteollisuuteen. 90-luvulla myös elektroniikkateollisuuteen. Tällainen pääomavaltainen ja sijoittajaomisteinen suurteollisuus asettuu aina sinne, missä sillä on parhaat toiminta- ja kilpailuedellytykset. Suomi ei nykyisellään yksinkertaisesti tarjoa näitä edellytyksiä. Suomi on maa, joka on suhteellisen kaukana maailmanmarkkinoista, jossa on korkea verotus ja jossa on korkeat tuotantokustannukset.

Suomessa eletään sellaisen illuusion vallassa, että olisimme kilpailukykyinen yhteiskunta yrittäjyydelle. Todellisuudessa maastamme valuu koko ajan yhä enemmän yrityksiä ulkomaille, ja lisää yrityksiä ja työpaikkoja ei synny samaa tahtia. Eikä tämä koske vain isoja bisneksiä, tai vain ongelmallisia rakennemuutosalueita, vaan jopa yrittäjyyden kehdosta, Pohjanmaalta, valuu pieniäkin yrityksiä ulkomaille. Kuinka uusia yrityksiä voisi syntyäkään tilanteessa, jossa yrittäminen on kovin vaikeaa, ja sitä ahdistaa, veroista puhumatta, kankea byrokratia ja sääntöverkosto.

Suomineito on siis sairas. Sitä vaivaa ylipaino, suuri joukko huonosti voivaa tuottamatonta väkeä, joka koostuu lähinnä työttömistä ja eläkeläisistä. Samaan aikaan hyvin voivat vain jatkuvasti paisuneesta valtiollisesta-, kunnallisesta ja yksityisestä byrokratiasta elantonsa saavat virkamiehet ja toimihenkilöt, sekä tietenkin paljon huonompiin oloihin tottuneet elintasopakolaiset. Tyytymättömyys ja kapinahenki kasvavat koko ajan ihmisten huomatessa, että vallanpitäjät ja puolueet koittavat vain viivyttää romahdusta samaan aikaan kun petaavat lisää kultaisia kädenpurituksia ja suojatyöpaikkoja kavereilleen. Luodaan kokonaisia byrokratian ja palvelun aloja, jotka syövät yhteisestä kuormasta mutteivät tuota mitään kansantaloudelle, esim. turvapaikkabisnes. Kunnissa taas ollaan juututtu jatkuvaan rakenneuudistukseen ja tilaaja-tuottajamallien sorvaamiseen, joita varten luodaan uusia byrokraattisia elimiä ja virkakoneistoja (Esim. Oulussa perustettiin 7 uutta virkaa toimeen, jonka oli tarkoitus miettiä, miten kaupunki voisi säästää menoissaan. Tulos: saadut säästöt olivat vähemmän kuin uusien virkamiesten palkkaamiseen ja toimintaan kuluvat menot!).

Nyt alkanut massiivinen rakennemuutos tulee aiheuttamaan suurta yhteiskunnallista levottomuutta ja muutokset tulevat olemaan rajuja, ehkä jopa verisiäkin. Tilannetta pahentaa se, ettei meillä ole enää omaa valuuttaa, jota devalvoimalla voitaisiin helpottaa tilannetta, ja jakaa kurjuutta tasapuolisemmin. Vaihtoehto kun on palkkaleikkuri. Lisäksi meillä on valtava byrokratia ja virkamiesten joukko, eikä tämä kansanryhmä tule luopumaan asemastaan ja eduistaan ilman pakottamista, ehkä jopa rajuja yhteenottoja.

Kun Suomen asemaa ja elintasoa tarkastellaan pitkällä historiallisella tähtäimellä, on Suomalaisten elintaso aina ollut Virolaisten elintasoa matalammalla. Poikkeuksena on ollut Neuvostoliiton aika. Koko suomalainen elintaso on käytännössä rakennettu idän halvan öljyn ja puun varaan. Edessä on siis raju muutos. On mahdollista, että rakennemuutos tekee tyhjäksi kaiken sen työn kansallisen varallisuuden kasvattamiseksi, minkä sotien jälkeiset sukupolvet ovat tehneet. Ennen sotia virolaisilla oli korkeampi elintaso. Virolaisten etuna on ollut vahva maatalous ja asema Venäjän ja Keski-Euroopan merireitin välissä; pienet etäisyydet, sekä kotimaassa että ulkomarkkinoille, sekä tiheämpi asutus. Virolla ei kuitenkaan ole samoja raaka-aineresursseja kuin Suomella, ja Viron nykyinen elintaso on rakennettu suhteellisen paljon velalle, joten heilläkin on edessä elintason lasku. Näin ollen on mahdollista, että suomalaisten elintaso tippuu jonnekin nykyisen Viron tasolle. Virossa ihmisten keskipalkka on noin 500 euroa.

Miten helpottaa sopeutumista?

LEAP-instituutin laskelmien mukana maailmantaloudessa on näkyvissä nousua ensimmäisenä Europpan ydinalueilla, sekä suurissa raaka-aineita tuottavissa kehitysmaissa, ja sekin vasta vuoden 2012 loppupuolella. Tämä nousu näkyy ensin maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa eli ruoantuontannon puolella, sekä raaka-aineiden kysynnässä.

Suomen valtiovalta tekisi mielestäni viisaasti, jos käytäisi nykyisen velkavetoisen elvytyspaketin suoman liikkumavaran suomalaisen maatalouden erikoistuotannon, elintarvike- ja kaivosteollisuuden tukemiseen ja tuotantoinvestointeihin, sekä niiden vaatimien liikenneinfrastruktuurien kuten rautateiden ja satamien rakentamiseen. Näin Suomi voisi päästä ensimmäisten joukossa hyötymään talouden noususta. Näin sopeuduttaisiin paremmin edessä olevaan rakennemuutokseen, ja estettäisiin suomalaisten elintason liian raju tippuminen. Kaivosala toisi lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomeen tuhansia työpaikkoja korvaamaan osan metsäteollisuuden jälkeensä jättämästä työttömyydestä. Tällöin ehkä olisi myös varaa pitää jossain määrin kiinni kohtuullisella tasolla olevista julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista, sekä opetuksesta.

Suoraan sanottuna: Jos käy hyvin, suomalaisten elintaso tippuu vain 70-luvun lopun tasolle, jos käy kehnommin, elintasomme tippuu 60-luvun alkupuolen tasolle.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Lama tuo mukanaan väistämättömän massiivisen rakennemuutoksen

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen, ETLA:n, uusi ennuste alkaa viimeinkin olla samoilla realistisilla linjoilla LEAP:n laskelmien kanssa, vaikka vieläkään ETLA ei uskalla sanoa, että heidän negatiivisin ennusteensa olisi todennäköinen:

""Näitä lukuja en enää kuvitellut näkeväni"

Maailmankaupan romahdus vie Suomen tavanomaista pidempään taantumaan, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ennustaa. Luvassa on lukuja, joita ennustajat eivät olisi ikinä uskoneet näkevänsä. Ennustamisen vaikeutta kuvaa se, että Etla teki ennusteelleen kaksi vaihtoehtoa. Huonoin tarkoittaisi pahempaa iskua kuin 90-luvun lama.

Eilen pilvistä, tänään vielä pilvisempää. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla iski tänään pöytään toistaiseksi mustimman ennusteen tämän vuoden talouskasvusta. Etlan mukaan Suomen bruttokansantuote supistuisi tänä vuonna peräti 6,5 prosenttia. [...]

– Maailmantaloudessa on tapahtunut aivan uskomaton käänne, ennennäkemätön käänne, Etlan ennustepäällikkö Pasi Sorjonen perusteli lukuja tiedotustilaisuudessa.

Vienti, investoinnit ja kulutus ovat supistuneet niin Yhdysvalloissa, EU-maissa kuin Japanissakin. Maailmankauppa pienenee ensimmäistä kertaa lähes 30 vuoteen. Tässä on keskeinen syy sille, miksi Suomessa menee huonosti. Suomen talous on vahvasti riippuvainen viennistä, ja kun keskeisillä vientimarkkinoilla menee surkeasti, se ei voi olla näkymättä täällä.

Vienti ja tuonti romahtivat tammikuussa kolmanneksen, teollisuustuotanto viidenneksen ja yrityksen lomautukset ovat lisääntyneet puolessa vuodessa samaa vauhtia kuin viime laman kynnyksellä.

Käännettä parempaan ei ole näkyvissä

Etlan perusennusteen mukaan työttömyysaste nousee tänä vuonna lähes 9 prosenttiin ja ensi vuonna 10:een, mikä tarkoittaisi 100 000 työtöntä enemmän kuin viime vuonna.

– Nämä ovat lukuja, joita en itse enää kuvitellut näkeväni, Sorjonen tunnusti.

Vienti putoaa noin neljänneksen ja investoinnit 15 prosenttia tänä vuonna. Yksityinen kulutus vähenee selvästi työttömyyden kasvun takia, ensimmäistä kertaa vuoden 1993 jälkeen.

Ensi vuonna talouskasvu olisi nollassa ja vuonna 2011 talous kasvaisi jo 4,5 prosenttia.

Ennakoivista mittareista ei Sorjosen mukaan voi nähdä minkäänlaista käännettä parempaan. Elpymistä kuitenkin tukevat rahapolitiikka, finanssipoliittinen elvytys, raaka-aineiden hintojen lasku ja varastojen täydentäminen.

Huonoin vaihtoehto pahempi kuin 90-luvun lama

Epävarmuus on Sorjosen mukaan ”hillitöntä”. Siksi Etla esitti myös kaksi vaihtoehtoista ennustetta.

Hyvä vaihtoehto tarkoittaisi, että talous supistuisi tänä vuonna vain 4 prosenttia ja ensi vuonna kasvua olisi jo 2,5 prosenttia. Taantuma kestäisi vain vuoden, eikä työttömyys ehtisi heikentyä merkittävästi.

Huonoin vaihtoehto puolestaan edellyttäisi, että maailma vajoaisi 1930-luvun kaltaiseen lamaan. Mikäli näin kävisi, Suomen talous notkahtaisi vielä syvemmälle kuin 1990-luvun lamassa. Elvytykselle ei jäisi paljon mahdollisuuksia.

Tuolloin talous supistuisi 8 prosenttia tänä vuonna ja miinuksella oltaisiin vielä kahden vuoden päästäkin. Työttömyysaste olisi jo tänä vuonna lähes 10 prosenttia ja kasvaisi vuoteen 2011 mennessä 16 prosenttiin eli työttömiä olisi yli 400 000. Eikä pohjaa oltaisi vielä edes nähty. [...]

..pahin vaihtoehto voi toteutua, mikäli muun muassa Yhdysvaltain pankkitukipaketti ei onnistu tavoitteessaan ja poista luottolamaa. Paketilla tarkoitetaan Yhdysvaltain valtiovarainministerin Timothy Geithnerin esittelemää suunnitelmaa siivota ongelmallisia arvopapereita rahoitusjärjestelmästä. [...]

Älyllinen, moraalinen ja ideologinen sokki

Ekonomisteja on syytetty siitä, etteivät he ole osanneet ennustaa päivä päivältä synkemmältä näyttävää tilannetta. Korkman muistelee, että hänen opiskellessaan kansantaloustiedettä 1930-luvun laman tapaisen tilanteen toistumista pidettiin mahdottomana.

Kriisin laajuus ja rajuus sekä sen syntyminen juuri Yhdysvalloissa on yllättänyt taloustieteilijät.

– Se on ollut älyllinen, moraalinen ja ideologinen sokki, Korkman sanoi."

Ah, niinpä niin. Oma arvioni on, että Suomen talous romahtaa seuraavat kolme vuotta, ja jos käy hyvin, suomalaisten elintaso tippuu vain 80-luvun alun tasolle. Jos käy huonosti, elintaso romahtaa 60-luvun tasolle. Seuraava nousukausi Maailman taloudessa tulee olemaan lyhyt ja loiva, ja se alkaa vasta joskus 2012-2013, ja kestää vain muutaman vuoden. 2010-luvun lopussa on luvassa seuraava laskusykli. Se, miten Suomi pääsee, jos pääsee, osaksi tuosta lyhyestä noususta, riippuu monesta tekijästä, joita ovat mm. maamme perustuotannon eli kaivosteollisuuden, metsäteollisuuden ja maatalouden (sekä elintarviketeollisuuden) tilanne vuoden 2013 jälkeen.

Lääkkeitä lamaan ja rakennemuutokseen

LEAP:n arvion mukaan globaalista lamasta nousevat ensimmäisinä raaka-aineita ja elintarvikkeita tuottavat maat ja taloussektorit. Teollisuus toipuu vasta tämän jälkeen, ja palvelut vielä myöhemmin. Lääke viime lamaan oli teollisuutemme vienti. Jos tämän laman ajan vain odotamme teollisuuden viennin lähtevän kasvuun, Suomen talous pääsee nousu-uralle vasta 2014 tai 2015 jälkeen. Jos sen sijaan pistämme elvytysvarat kaivosteollisuuden, maatalouden ja metsäteollisuuden pelastamiseen ja kehittämiseen, sekä alistumme yleisen elintason leikkautumiseen 80-luvun alun tasolle, maamme talous pääsee nousu-uralle jo 2012 alkaen.

Nimenomaan aluepoliittisesti kaivosteollisuus voisi olla Pohjois-Suomen pelastus. Esimerkiksi Kolarin kaivoksen rautamalmivarat ovat lähes kolminkertaiset Kostamuksen vastaavaan nähden, ja jo pelkästään sen varassa Rautaruukki voisi myöhemmin pitää sekä Raahen että Tornion tehtaat pyörimässä. Lisäksi malmia riittäisi vielä vientiinkin, mikä toisi leivän pohjoisen satamille. Lisäksi tulee Lapin, Koilismaan ja Kainuun kaivokset. Mikäli valtion elvytysvarat suunnataan syömävelan kasvattamisen sijasta kaivosinvestointeihin, Suomen talous saisi kaivosteollisuudesta korvausta metsäteollisuuden väistämättömään alasajoon. Tosiasia on, että hyvienkin aikojan jatkuessa puolet paperitehtaistamme olisi siirretty pois Suomesta Venäjän puutullien takia, saatika laman aikana. Metsäteollisuuden kapasiteetista häviää Suomessa siis ainakin 2/3, eikä sen varaan voida enää laskea.

Maatalous on voimavara, johon kannattaisi satsata. Suomessa on puhdas luonto ja kovatasoinen elintarviketeollisuus. Ilmastonmuutoksen seurauksena on arvioitu, että Suomen ilmasto muuttuisi yhtä lämpimäksi, kuin Pohjois-Saksan tai Tanskan, mikä suo meille mahdollisuuden kehittyä merkittäväksi maataloustuottajaksi. Näin siksi, että vastaavasti kuivuminen ja aavikoituminen tekee selvää Italian, Espanjan ja Etelä-Ranskan maataloudesta. Maatalouden tulevaisuus on siis pohjoisessa, mikä voi kuulostaa perinteiseen katsantokantaan varsin oudolta, mutta se on totta. Jos Suomi elvyttää oman maataloutensa, ja pitää elintarviketeollisuutensa pystyssä, olisimme ensimmäisten Euroopan maiden joukossa hyötymässä, kun nousukausi alkaa, sillä nousu alkaa raaka-aineista ja elintarvikkeista.

Lama tuo mukanaan massiivisen rakennemuutoksen tarpeen, ja toisin kuin 60-luvulla, kun rakennemuutokseen oli aikaa vuosikymmen ja se toi mukanaan elintason nousun, nyt on aikaa vain 6 vuotta, ja edessä on elintason lasku. Mikäli emme tähän suostu, meiltä menee sekä maatalous että metsäteollisuus, ja seuraavan nousukauden alkaessa vain ulkomaisilla sijoittajilla on varaa alkaa hyödyntää meidän omia malmivarojamme, eli joudumme myymään raaka-aineemme pilkkahinnalla.