Saksan äärivasemmisto suurpääoman fasistikaartina

Saksasta kuuluu perinteisen tyylisiä uutisia siitä miten paikallinen äärivasemmisto (autonominen vasemmisto/Antifasistit) ovat hyökänneet väkivaltaisesti Saksan "Vaihtoehto EU:lle"-puolueen eli AfD:n vaalitilaisuuteen:

"BREMEN. Useita naamioituneita äärivasemmistolaisia hyökkäsi lauantaina Bremenissä Alternativ für Deutschland -puolueen (AfD) Bernd Lucken kimppuun. Bremenin poliisin tiedottaja kertoi lehdellemme, että noin 20 minuuttia vaalikampanjatilaisuuden alkamisen jälkeen 20-25 naamioitunutta hyökkäsi Bremer Bürgerparkin esiintymislavalle, jolla Lucke oli juuri aloittanut puheensa.

Hyökkääjät olivat piileskelleet pensaissa. Kahdeksan äärivasemmistolaista nousi lavalle ja hyökkäsi Lucken kimppuun. Silminnäkijöiden mukaan he työnsivät hänet pois lavalta, kaatoivat hänet maahan ja suihkuttivat kyynelkaasua. Hyökkääjien sanottiin olleen nuijin ja puukoin aseistautuneita. 

Yksi haavoittui veitsenviillosta

Kun poliisi saapui, niin hyökkääjät pakenivat. Eräs heitä seurannut AfD:n avustaja haavoittui poliisin mukaan käteen veitsenviillosta. Lisäksi 15 henkilöä sai kyynelkaasua ja joutui hoidettaviksi hengitysvaikeuksien takia. Heidän joukossaan oli kaksi lasta. Kahta muuta henkilöä iskettiin nyrkillä. Poliisin tiedottajan mukaan poliisi otti kiinni kolme epäiltyä hyökkääjää. Parhaillaan tutkitaan rikossyytekohtia. Poliisin mukaan kaikki hyökkääjät kuuluvat äärivasemmistopiireihin.

Järjestysmiehet saivat Lucken turvaan, eikä hän puolueen mukaan vahingoittunut. Pienen tauon jälkeen hän jatkoi uudelleen puhettaan.

AfD on joutunut kiihkeän vaalikampanjavaiheen alusta lähtien yhä uudelleen äärivasemmiston hyökkäysten uhriksi. Etenkin Göttingenissä häiriköivät väkivaltaan valmiit äärivasemmistolaiset puoluetta niin pahoin, että vaalikampanjan lopettamista jouduttiin harkitsemaan."

Tässä video tapauksesta (Linkki):

Myös Die Welt uutisoi aiheesta:

"Kiinniottoja AfD-johtaja Luckeen kohdistuneen hyökkäyksen johdosta

Naamioituneet hyökkäsivät aseistautuneina Alternative für Deutschland -puolueen vaalitilaisuuden lavalle: Kolme kiinniotettua, 16 loukkaantunutta. Puoluejohtaja Lucke kokee Weimarin tasavallan ajan muistuttavan itsestään.


Alternative für Deutschland -puolueen julisteet revitään jatkuvasti.

Kiinniotetut olivat iältään 22, 25 ja 27 vuotta.

Puolueen tiedonannon mukaan Lucke oli tapauksesta ”järkyttynyt ja pöyristynyt”. Lucke: ”On sietämätöntä demokraattisen vaalikamppailun häirintää, että tappelupukarijoukot – kuin aikoinaan Weimarin tasavallassa - häiritsevät Alternative für Deutschlandin rauhallisia vaalitilaisuuksia ja samalla ovat valmiita vahingoittamaan ihmisiä.”

Euro-kriittinen puolue on viime viikkoina valittanut useita kertoja valtavista vaikeuksista vaalikampanjan aikana. Puolueen mukaan koko maan alueella tuhotaan yhä uudelleen vaalijulisteita ja vaalityöntekijöiden kimppuun hyökkäillään.


Bernd Lucke on makroekonomian professori ja AfD:n puheenjohtaja. "

Myös Bild uutisoi asiasta.

Spiegel uutisoi pari viikkoa sitten äärivasemmiston ottaneen uuden eurokriittisen puolueen tähtäimeensä. Se mikä on mielenkiintoista, että myös Saksan Vihreät nuoret ovat mukana terrorissa:

"… AfD:tä kritisoiva vasemmisto – aina äärivasemmistolaisista antifa-anarkisteista Vihreän puolueen valtavirtan asti – syyttää puoluetta ksenofobisten ja nationalististen ajatusten kätyriksi. Viime viikkoina AfD:n vaalityöntekijät ovat saaneet uhkailevia puheluita, joutuneet solvausten kohteeksi ja joissakin tapauksissa fyysisen väkivallan uhreiksi.

Vaikka AfD on valittanut tällaisista tapauksista useissa kaupungeissa mm. Berliinissä, Lyypekissä ja Nurembergissä, niin puolue painottaa viime viikolla Göttingenissä vaalikojulla tapahtunutta erityisen brutaalia yhteenottoa. Poliisi joutui puuttumaan AfD:n kannattajien ja Grüne Jugendin (vihernuoriso, Saksan Vihreän puolueen nuoriso-osasto) kiistaan ja asettamaan 40 poliisi kojun suojaksi sen varmistamiseksi, että väkivalta saadaan estetyksi.

Puolue sai alkuvuodesta kohua aikaan, kun se julkaisi agendan, joka sisälsi euron hajoittamisen ja valtaoikeuksien palauttamista Brysselistä takaisin jäsenvaltioille. …

Puoluekongressissa 1.8. sattuneen kiistan jälkeen tapahtumat ovat olleet jossakin määrin anarkistisia. Viime viikolla poliisi ”viime hetkellä” onnistui keskeyttämään göttingeniläisten aktivistien yritykset sytyttää tuleen AfD-jäsenen autotalli, jossa tiedonannon mukaan oli kampanjamateriaalia täynnä oleva auto.

… Anti-euro puolueen kannattajia valokuvattiin, videoitiin ja heitä solvattiin sanallisesti kaduilla. Useissa tapauksissa heidän autojaan tuhottiin – pääosin niitä, joissa oli AfD:n kampanjaviestejä. Paikalliset pubin ja ravintolanomistajat jopa kielsivät puolueelta pääsyn tiloihinsa, koska he pelkäsivät vetävänsä puoleensa väkivaltaan valmiin väkijoukon.

Viikkoja sitten alkoivat sosiaalisessa mediassa lisääntyä vetoomukset ryhtyä toimiin puolueen retoriikkaa vastaan, jota Grüne Jugend kuvaa nettisivustollaan ”oikeistolaiseksi, rasistiseksi, nationalistiseksi, antisemitistiseksi ja islamofobiseksi”. Kuten Frankfurter Allgemeine Zeitung mainitsi, niin ”Göttingeniä on jo kauan pidetty 'vasemmistolaisen' Black Blocin ja 'anti-fasististen' hankkeiden keskuspaikkana. Lehti totesi, että Grüne Jugendin päätös liittyä mukaan viittaa siihen, että se saattaa olla auttamassa äärivasemmistopiirejä taistelussa AfD:tä vastaan."


Kuvaavaa on, että äärivasemmisto on leimannut AfD:n fasistiseksi ja äärioikeistolaiseksi vasta sen jälkeen kun viime kevään mielipidekyselyt paljastivat, että moni Saksan Vasemmiston peruskannattajista tuntee vetoa AfD:n suuntaan, ja Linkelle olisi luvassa vaalitappio tämän vuoksi(!).

Voidaanko siis olettaa, että koko terrorikampanja on masinoitu Saksan Vasemmistopuolueen hämäristä takahuoneista käsin? Mahdollisesti tai sitten ei..

Äärivasemmistolaiset uhkaavat entistä rajummin eurokriittistä Vaihtoehto Saksalle puoluetta myös Berliinissä. Vasemmistolaisista anarkistivoimistaan tunnetuissa Kreuzbergin ja Pankowin kaupunginosissa on revitty alas BZ-lehden mukaan kaikki puolueen vaalimainokset. Äärivasemmistolaiset ovat häirinneet puolueen tilaisuuksia sekä käyneet käsiksi puolueen toimihenkilöihin. - "Se mitä nyt koemme Kreuzbergissa ja Pankowissa muistuttaa kommunistien ja natsien katuterrorismista Weimarin tasavallan loppuaikoina", sanoo Vaihtoehto Saksalle-puolueen paikallinen pääehdokas, irakilaissyntyinen Sari Saleh."

Melkoisia natseja; ottavat listoilleen maahanmuuttajaehdokkaita ja ajavat vasemmistolaisempaa politiikkaa eurokriisissä kuin Saksan vasemmisto! Kuinka ne ruojat kehtaavat!11

Alternativ für Deutschland -puolue ajaa mm. seuraavia pelottavia ja valtavan äärioikeistolaisia asioita:

"- The no-bailout clause of the Maastricht Treaty must be respected.
- Countries must be able to leave the eurozone to form alternative monetary unions or establish parallel currencies.
- Secondary market interventions by the European Central Bank should stop.
- The cost of bailouts should be borne primarily by the private sector.
- All transfer of sovereignty to the European Union must be legitimized by plebiscite.

... Unlike some other anti-euro movements in Europe, the AfD says it is neither nationalist nor anti-immigration. Its program calls for Canadian-style policies to entice more skilled foreign workers to Germany."

Saksan äärivasemmisto - toisin kuin kreikkalaiset aateveljensä - haluavat siis pitää euron kasassa ja haluavat siis mm. jatkaa suurpankkien sekä Saksan ja Ranskan aseteollisuuden tukemista tukipakettipolitiikalla? Ennen kuulumatonta. Milloin radikaalista vasemmistosta tuli suurpankkiirien pikkuhuoria? (Ai niin, ihan meinasin unohtaa että jo 60- ja 70-luvulla nämä samat aatteelliset piirit kiihkeästi tukivat Wall Streetin pankkien NL:n kautta rahoittamia vallankumouksia kehitysmaissa).


AFA on siis avoimesti alkanut suurpääoman SA-joukoiksi. Jos en paremmin tietäisi sikäläisten kommunatsien edessottamuksista noin yleensä, pitäisin tällaista perin oudoksuttavana. Koska tiedän, en pidä.

Sanonta kuuluu, että jos vastustaa ja vihaa jotain hyvin kiivaasti, on syytä katsoa aina välillä peiliin ettei muutu vastustajiensa kaltaiseksi. Saksalaiselta äärivasemmistolta tällainen viisaus on selvästikin unohtunut (jos sitä on koskaan ollutkaan).

-----------------------
----------
----
P. S. Vielä kylmän sodan aikana eurooppalainen vasemmisto vastusti EEC:tä sekä eurointegraatiota. Ja vain 20 vuotta sitten Suomessakin Vasemmistoliitto vastusti EU:ta. Eurokriittisyys ilmeisesti unohtui siinä vaiheessa kun siitä tuli "fasismia"?

...Mutta vielä kuitenkin!

"En mä tähän muuta osaa sanoa"

https://www.youtube.com/watch?v=okF9t9mOBKY

"Äärivasemmistolaiset syyllistyivät Saksassa viime vuonna 799 ja äärioikeistolaiset 619 poliittisesti motivoituun väkivallantekoon. Ulkomaisten ääriliikkeiden kontolle tuli 120 ja muiden ryhmittymien 110 väkivallantekoa. Uhriksi joutui 1018 ihmistä, joista monet poliiseja.":

http://www.tagesspiegel.de/berlin/polizei-justiz/polizei-bilanz-2012-rechtsextreme-verueben-die-meisten-politisch-motivierten-straftaten/7779534.html


Ja aiheeseen liittyen:

"Olisi naivia väittää, ettei Suomessa olisi radikaalia äärivasemmistoa. AFA:n roskajoukko toimii väkivaltaisesti monessa muussa Euroopan maassa ja vastaavasta on viitteitä täältäkin, mutta tähän asti huppuveikot ovat lähinnä marssineet Dan Koivulaakson hengaillessa samoissa maisemissa. Marssiminen ja mielenilmaisut ovat aivan oikeata toimintaa, mutta valitettavasti pinnan alla kuplii jo.


Kevyttä AFA-öyhötystä nähtiin esimerkiksi Tampereella, jossa antifantit nakkelivat kaljatölkeillä Pride-kulkueeseen osallistumaan tulleita FDL:n aktiiveja. Kyseinen puulaaki on toki sitä itseään, mutta se ei tässä tapauksessa ollut kovinkaan olennaista, kun fasismia vastustettiin jälleen kerran ryhtymällä itse fasisteiksi. Itse Pride-kulkueessa AFA:n rynnäkköosasto marssi tietenkin pääosin naamioituneena, toisin kuin KVR:n tarrapojat, jotka sentään yleensä nähdään touhuissaan ilman naamiota. Mutta kuten me kaikki tiedämme, naamioitunut vasemmistoradikaali on seksikäs kapinasymboli, ei mitenkään verrattavissa vastenmieliseen natsipaskaan. Tiesihän Voima-lehtikin kertoa, että "Musta blokki on erottamaton osa aktivistiestetiikkaa. Kaikki Göteborginsa käyneet muistavat, miten valtava musta blokki vyöryy pitkin katuja kivisateen ropistessa päin mellakkapoliisien kilpiä. Kuvaan tiivistyi kaikki: absoluuttinen voima, väkivalta ja niin, myös seksi." [...]


Meillä ei onneksi ole vielä laajaa väkivaltaista vasemmistolaista toimintaa, mutta on muistettava, että EU-alueella nimenomaan äärivasemmisto syyllistyy äärioikeistoa useammin poliittiseen väkivaltaan. Pahoin pelkään, että me olemme joutumassa aivan samaan suohon."

http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132347-maltti-on-valttia-myos-aariryhmien-vastustamisessa

Berliini - Pariisi -maaottelu; Hajoaako EU vai tuleeko täysi liittovaltio?

Olen pariin otteeseen kirjoitellut siitä kiihtyvästä rytinästä, mikä alkaa Italian kaatuessa syvälle kriisiin, ja jatkuu Ranskan pankkien kaatuessa tämän jälkeen.

Ranska on koko unionin historian ajan ollut jonkinlainen EU-projektin primus motor: Se on vahvasti ajanut voimakasta integraatiota, EU-presidenttiä, eurobondeja ja liittovaltiota. Tämä ei suinkaan ole sattuma, sillä kyseessä on koko nykyisenkaltaisen Ranskan olemassaolo jonkinlaisena suurvaltana.

Ranska on käytännössä I Maailmansodasta asti ollut suuren egon ja pienten muskeleiden aiheuttaman trauman kourissa. Suurvaltana se on ja on ollut surkimus, vaikka tahtoa on ollut maailmanherruuteen asti. Ranska hävisi surkeasti sodan Saksaa vastaan 1871 ja olisi hävinnyt myös I Maailmansodan ilman USA:n ja Brittien apua, sekä käytännössä hävisi II Maailmansodan, koska ainoastaan amerikkalaisten väliintulo pelasti sen. Puhuminen Ranskasta II Maailmansodan "voittajavaltiona" on mielestäni ollut aina melkoinen vitsi.

Joka tapauksesa maan maine globaalina mahtitekijänä on historian valossa riekaleina, mikä tietenkin sapettaa ranskiksia kovasti. Voi olla, että tämä on yksi syy, miksi maa ajaa EU:n integraatiota niin voimakaasti, koska viimekädessä se voi jatkaa suurvallan leikkimistä vain osana EU:ta, jonka sisällä se on toiseksi suurin mahtimaa silkan kokonsa vuoksi.

Ranskalaiset pankit ovat luotottaneet 47% Italian valtionvelasta. Se tekee noin. 290 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19%.

Kun Italia kaatuu kriisimaaksi, seuraus on välittömästi Ranskan suurimpien pankkien kaatuminen ja koko ranskalaisen yhteiskunnan taloudellinen, sosiaalinen ja byrokraattinen romahdus. Siksi Ranska ajaa vahvasti eurobondeja, sillä toisin kuin Saksan suurimmat pankit, jotka kyllä enimmäkseen selviäisivät kriisistä hengissä, Ranskan suhteen tilanne on toinen.

Pariisissa tiedetään, että Italia tulee syliin ensi talvena. Sen jälkeen Ranska tipahtaa kriisimaaksi. Sitä ennen pitää saada pystyyn maksuautomaatti, jolla Saksan, Hollannin ja Suomen varallisuus voidaan imeä sen pelastamiseksi. Siksi Ranska ajaa eurobondeja.

Pariisissa ei olla huolissaan vain pankeista. Nimittäin Ranskan julkinen sektori on 56% BKT:sta, eniten kaikista länsimaista. Ranskalla on siis todella massiivinen valtionbyrokratia. Maan julkinen velka on nousemassa 90%:iin BKT:sta ja budjettivaje on lähes 5%. Velkaantuminen on nopeaa ja massiivisen julkisen sektorin koon takia, mikä tahansa leikkaus siinä aiheuttaisi hurjan massatyöttömyyden. Valtiosektori nimittäin työllistää kolmanneksen ranskalaisista(!). Työttömyys on jo nyt 10% eli paljon.

Kun talouskriisi iskee kunnolla päälle ja pankit kaatuvat, niin jo kolmanneksen supistus julkisen sektorin työvoimasta lisäisi työttömyyttä yli 10% lisää, siis yksityisen sektorin pois potkittujen lisäksi.Miltä siis kuulostaa tilanne, jossa suurimmat pankit kaatuvat rymisten, lama on päällä ja näin jätkän karkealla matikalla työttämyysastetta haarukassa 30 - 40%?

Teoriassa Ranskalla olisi mahdollisuus tehdä leikkauksia ja supistuksia, mutta poliittisesti ei. sosialistipresidentti Hollande tuskin lähtee haastamaan ruokkivia käsiään, ammattiliittoja ja tukijoitaan. Sen sijaan Ranska tulee ajamaan eurobondeja kuin viimeistä päivää ja vaikka väkisellä. Ja juuri se ajaa sen napit vastakkain Saksan kanssa.

Merkel nimittäin sanoi juuri Eurobondeista, että "..ne eivät tule niin kauan kuin minä olen elossa".

Tämä tarkoitta sitä, että jos Saksa ei taivu eurobondeihin, vaihtoehtona on vain joko massiivinen inflaatio (jota Saksa myöskään ei halua) tai sitten EU ja Euro hajoavat Saksan siitä lähtiessä ja ottaessa oman valuutan käyttöön, ja eurosta tulee kriisimaiden "uusi liira", jonka arvo on noin kolmannes euron nykyarvosta.

Pessimistinä sanon, että nähtäväksi jää, tekikö Merkel iiroviinaset ("Satasesta vetoa, ettei devalvaatiota tule") vai onko syytä alkaa tekemään veikkauksia rouva liittokanslerin jäljellä olevasta eliniästä.
EU on niin iso projekti ja siihen sijoittaneilla on liian paljon hävittävää, joten joko rouva sumuttaa tai hänet pistetään syrjään, tai joku sujauttaa vaikka poloniumia hänen kahviinsa.

Jos olisin optimisti, toivoisin, että Saksa hajottaisi rahaliiton, ja näyttäisi närhen munat Ranskalle ja muille.

"Saksahan ajaa euroa alas parasta aikaa"

Lyhyestä virsi kaunis:

"– Saksan vientiteollisuus tulee hyötymään EU:n romahduksesta, koska euron arvo laskee. Saksahan ajaa euroa alas parasta aikaa."

(Ilkka Herlin, Suomen toiseksi rikkain mies, Arvopaperi-lehden haastattelussa)

Mitä olenkaan kirjoittanut geopoliittisen ilmaston muuttumisesta?

Saksa: Vihreät nuoret haluavat sallia insestin

Saksassa Vihreät nuoret haluavat sallia insestin:

"BERLIINI | Vihernuorison (Die Grüne-Jugend) mukaan perheen sisäiset sukupuolisuhteet tulee laillistaa tulevaisuudessa. Nuorisojärjestö perustelee aikomustaan sallia esim. vanhempien ja lasten välinen seksi saksalaisten niin sanotuilla vanhentuneilla ja "vanhanaikaisilla moraalikäsityksillä”.

”Saksan insestikielto on törkeää valtion sekaantumista yksityiselämään ja ihmisten vapauteen itse muovata oma elämänsä”. Vihreiden organisaation liittoneuvosto kritisoi lisäksi, että kansan moraalikäsitykset eivät oikeuta rankaisemaan ihmisiä. [...]

Huomioiden insestisuhteista syntyneillä ilmenevät vaikeavammaisuudet tarkoittaa tämä sitä, että valtion ei tulisi huolehtia ”väestön perintöaineksen puhtaudesta”. Siispä vihernuoriso vaatii kaikkien ”omaehtoisten rakkauskumppanuuksien” sallimista. [...]

Nuorisopoliitikot saivat tukea Vihreiden parlamenttiryhmältä. Oikeuspoliittinen puhemies, Jerzy Montag, painotti, että “rikosoikeudelliset seuraamukset sukulaisten ja sisarusten välisistä sukupuolisuhteista” ovat ”anakronismi”. Moraalisia tabuja ei ole syytä panna toimeen rikoslakien avulla.

Myös Vihreiden kansanedustaja Hans-Christian Ströbele otti voimakkaasti kantaa sisarusten sukupuolisuhteiden sallimiseksi tulevaisuudessa." [Myös Bild]

Kun Vihreät nuoret markkinoivat Suomessa vasta moniavioisuutta polyamorian markkinointinimellä, niin yllä olevasta jutusta käynee ilmi, mikä on se polyamoriasta seuraavana luvassa oleva "edistyksellinen trendi", joka odottaa rantautumistaan Suomeen?

Ja entäs sen jälkeen? Seuraavaksi sallitaan lapsiporno ja/tai vanhempien ja lasten välinen seksi? Kun on luovuttu kiveen hakatusita moraaliauktoriteeteista ja kaikki on suhteellista, ei tarvita kuin lauma lapsi- ja kehityspsykologeja joilla on oma lehmä ojassa, ja vahva poliittinen markkinointikoneisto, niin se on siinä.

Totesin jo joskus 90-luvulla, että loppujen lopuksi liberalisointikehitys tulee luultavasti johtamaan jopa pedofilian sallimiseen. Vaikka ns. liukuvan pinnan argumenttia vastaan on paljon hyökätty ja ajoittain varsin hyvin perustein, näyttää kehitys itsessään antavan vahvasti viitteitä siitä, että näin ei ole. Eli Keijolla on nyt vahva tunne, että se pätee sittenkin.

Ja nyt oksentamaan ->

Vastavallakumous Venäjällä - Toistaako kehitys 30-luvun alun Saksan mallia?

Venäjällä kuohuu taas, eikä mikään ihme, sillä maassa on paljon sisäisiä uudistuspaineita samaan aikaan kun hallinnon liikkumavara on kaventunut ja ulkomainen painostus lisääntynyt. Tutkija Arto luukkanen vertaa tilannetta Euroopan tilaan 90-luvun alussa, värivallankumousten lähtötilanteeseen ja hetkeen ennen Ceaucescun vallan murtumista Romaniassa 1989.

Länsi odottaa kieli pitkällä toiveikkaana, että Venäjän nykyhallinto antaa periksi ja kaatuu, sillä se vastaisi hyvin pitkälti länsivaltojen toiveita Venäjän suhteen. Toivotaan sekurokratian ja lännen intressejä vastustavien vanhojen valtaklikkien romahtamista ja läntisen pääoman ylivallan palaamista Venäjälle. Länsi haluaa Venäjän palaavan toisaalta takaisin 90-luvulle, takaisin demokratisoitumiskehitykseen, mutta tässä on ristiriita, sillä osin kuitenkin sen talouden toivotaan kasvavan ja yhteiskunnallisten olojen pian vakautuvan.

Tai näin ainakin virallisesti, sillä olennaista on, että länsivallat toivovat Venäjän imperimin uudelleenelpymisen loppumista, maan luopuvan supervalta-asemansa palauttamispyrkimyksistä, lopettavan sotilaallisen varustautumisen ja maan vahvan aseman lännelle muodostaman haasteen eli uhan loppumista.

Lisäksi, vaikkei sitä ääneen sanota, Atlantin takana toivotaan vieläkin - Vaikka Bushin hallinto on jo väistynyt - mielellään Venäjän hajoamista pienempiin, helpommin käsiteltäviin osiin, joita on helpompi hallita ulkoapäin. Tähän pyrittiin 90-luvulla, ja siinä melkein onnistuttiin. Jos turvallisuuspalvelu Putinin johdolla ei olisi tehnyt Jeltsinille "tarjousta josta ei voi kieltäytyä" ja ottanut maata komentoonsa, Venäjä olisi luhistunut. Se oli lännen tavoite, ja sitä länsi suoraan sanottuna haluaisi vieläkin, jos vain voisi. Vähintäänkin länsi haluaa tehdä Venäjälle, kuten seteki Kiinalle 1800-luvulla; taloudellinen kolonisaatio ja vaarattomaksi tekeminen vaikkei maata onnistuttaisikaan varsinaisesti pilkkomaan.

On melko selvää, että niin värivallankumoukset kuin arabikadun kevätkin olivat osittain läntisten tahojen vahvasti tukemia, rahoittamia ja osittain alkuun panemiakin. Niin Romaniassa ja Ukrainassa kuin myös Arabikadulla pelissä olivat vahvasti myös tiedustelupalvelujen sormet. Eihän ole mikään uutuus historiassa ottaa vastustajan sisäpoliittisista tilanteista vaarin eli pyrkiä hajota-ja-hallitse -metodilla kaatamaan vastustajia. "Jo muinaiset roomalaiset", kuten sanotaan.

Venäjä 2010-luvun alussa kuin Saksa 1930-luvun alussa

Se mitä Luukkanen tai monet muut eivät ole tulleet ajatelleeksi - eivät ehkä läntiset tiedustelupalvelutkaan - on se toinen vaihtoehto, mitä länsi toivoo vielä vähemmän kuin sitä, että Putinin hallinto onnistuisi pitämään otteensä. Nimittäin jos Venäjällä toistuu Euroopan 90-luvun alun tai Arabian kevään sijaan samanlainen kehityskulku kuin Saksassa 1930-luvun alussa.

Kuohunta voi saada äkkiä varsin mielenkiintoisia kehityssuuntia Venäjällä jossa on vahvoja kansallismielisiä liikkeitä, joita FSB vielä 90-luvulla tuki ja rahoitti. Turvallisuuspalvelusta käsin järjestettiin jopa sotilaallista koulutusta puolisotilaallisille vapaaehtoisjoukoille. Osittain tämä tuki, rahoitus ja ideologian levittämisen tukeminen johtuivat siitä, että ne haluttiin saada sisältäpäin hallintaan, mutta myös siitä, että äärikansallismielinen ideologia oli saanut oikeasti tuulta alleen turvallisuuskoneiston piirissä. Puhuttiin jopa, että kansallis-sosialistis-henkisestä aatteesta olisi kaavailtu uutta pelastavaa aatetta Venäjälle sen tasapainoillessa kommunismin raunioilla.

Saksassa 30-luvulla armeija vaikutti kulisseissa liittoutuen sekä oikeiston että kansallissosialistien kanssa, torjuen näin Neuvostoliiton kovalla voimalla tukeman kommunismin muodostaman uhan. Samalla Saksassa nousi eli nostettiin valtaan Hitler puolueineen. Sama voi toteutua Venäjällä.

Saksassa oli koettu sotilaallinen tappio ja häpeä, syvä lama ja poliittinen kuohunta sekä uhkaava ulkoapäin tuetun ja ohjatun sisäisen vallankumouksen paine. Saksassa valtaklikit, joiden ytimessä olivat teollisuusmagnaatit, armeija ja hallinto, pelastivat itsensä - ainakin yli kymmeneksi vuodeksi - tukemalla vastavallankumousta eli kääntämällä kuohunnan bolshevisteja vastaan.

Venäjällä on samoin taustalla samoin NL:n romahdus ja "häpeä", siitä seurannut geopoliittinen vallan menetys, takana yksi lama ja käsillä toinen sekä poliittinen kuohunta, jota osittain tuetaan ulkoapäin. Valtaklikit, jotka muodostavat sekurokratian, etsivät keinoa pelastaa paitsi itsensä, myös koko Venäjän valtio.

Tilanne Venäjällä on siis samantyyppinen kuin Saksassa 30-luvulla, Venäjällä on olemassa vahvasti samankaltainen sekurokratia ia yhteiskunnalliset elementit. Siinä missä Saksan "sekurokratia" oli 30-luvun alun jälkeen armeijan, teollisuuspiirien, massat organisoineen natsipuolueen ja turvallisuuspalvelujen muodostama piiri, puuttuu Venäjän turvallisuuspalvelu-armeija-bisnespiirit -sekurokratiasta enää se massapuolue-elementti. Ja sellainen voidaan helposti luoda: yhdistetään vain palaset.

Venäjällä sekä äärioikeisto että kommunistit haluvat "vastavallankumousta". Kummatkaan eivät pahemmin tykkää paluusta 90-luvulle. Niin äärioikeisto kuin kommunistit haluvat palauttaa neuvostoliiton kaltaisen valtiollisen mahdin; kurin, järjestyksen ja yhtenäisen kansan sekä valtakunnan. Venäjällähän on jo olemassa jopa aatteita ja puolueita, joissa nämä aatteet yhdistyvät, mm. kansallis-bolshevikit. Ja jos soppaan vielä lyödään eurasianistit, niin a vot, sano Iivana. Kansallis-bolshevikkeja oli aikanaan mukana luomassa mm. Aleksandr Dugin, joka on muuten yksi Putinin neuvonantajista ja Kremlin omaksuman Euraasia-aatteen pääarkkitehdeista, ja jolla on tiiviit suhteet Venäjän hallintoon sekä armeijaan.

Kansallisbolsevikkityttöjä kuvattuna mielenosoituksen yhteydessä

Toki on muistettava, ettei Putinin hallinto kovin mielellään halua avoimesti flirttailla natsien kanssa, kommunisteista puhumattakaan. Koko ajatus voi äkkiseltään tuntua vaikealta vanhoille vasemmistolaisille, saatika melkoiselle osalle Venäjän vanhoja kommunisteja, jotka toivoisivat uutta kommunistista vallankumousta, mutta on melko selvää, että hekin tajuavat, ettei suoraan vanhaan ole paluuta, vaan tarvitaan uusi paketti.

Kommunistit ovat tähänkin asti olleet Kremlille uskollisia Putinin ja Yhtenäisen Venäjän ajaman politiikan tukijoita. Se on selkärangassa, sillä ei neuvostohallinto ollut niin tyhmä, ettei se olisi koluttanut ja kasvattanut omiaan mahdollisimman lojaaleiksi keskuvaltaa ja Kremliä kohtaan. Jos uuden vallan tavoitteet ja aatteen sisältö vastaa vanhojen järjestelmäuskollisten kommunistien tärkeimpiä päämääriä, niin muusta voidaan tinkiä. Ja täytyy muistaa, että Venäjällä on iät ja ajat vallinnut pyrkimys "fasismiin"; vahvaan valtioon, totalitaristiseen hallintoon ja militaristinen ote. Näin oli jo tsaarien aikaan, ja Neuvostoliitto - varsinkin Stalinin aikana - oli pohjimmiltaan vain Natsi-Saksan peilikuva; mustan sijaan punaista fasismia.

Venäjä historiansa pakkoraossa - Ei varaa antaa periksi

Venäjällä ei ole varaa antaa järjestelmän taas kaatua. Venäjä haluaa päästä jaloilleen, torjua lännen sen sisäisiin asioihin ulkoapäin tulevat vaikutuspyrkimykset ja nousta takaisin suvereeniksi imperiumiksi. Venäjällä on tähän tilaisuus nyt. Jos se missaa tämän tilanteen, toista mahdollisuutta ei enää tule, sillä muussa tapauksessa demografinen kehitys, taloudellinen taantuminen ja jälkeenjääminen muista nousevista mahdeista ajavat sen tilanteeseen, jossa se ei enää pysty estämään uutta "värivallankumousta" - samankaltaista semikolonisointia kuin mikä tuli Kiinan kohtaloksi 1800-luvulla - tai jopa maan hajoamista.

Lisäksi tulee - ainakin joidenkin arvioiden mukaan - nykyisellä kehityksellä edessä oleva demografinen taantuminen. Venäjän väkiluvun on arviotu 2040-luvulla putoavan alle 80-miljoonaan, josta yli 60% olisi eläkeläisiä. Sellaisella väestöpohjalla ei voida leikkiä suurvaltaa.

Venäjä voi nousta pitemmäksi aikaa takaisin supervallaksi vain jos se poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen vallan lisäksi saa merkittävää nuorta västölisäystä naapurimaistaan ja saa syntyvyyden nousuun. Onnistuakseen Venäjä tarvitsee naapurimaidensa slaavilaista väestöä, varsinkin nuoria ja lisääntymisiässä olevia.

Tästä on kyse Venäjän kannalta Euraasia-projektissa. Jotta Euraasia-projekti onnistuisi, on sekurokratian romahtaminen ja imperiumin restoraation pysäyttäminen estettävä hinnalla millä hyvänsä. Jos näissä epäonnistutaan, edessä on vain tuho. Euraasia-projektissa ja sen onnistumisessa on pelissä kaikki mikä Moskovalle on aina merkinnyt yhtään mitään.

Venäjä on tässä mielessä puun ja kuoren välissä - viimeisellä rajalla. Tässä on liikaa pelissä; uhattuna ei ole Kremlin näkökulmasta vain koko Venäjän suurvallan tulevaisuus tai Venäjän idean ja hengen ydin, vaan koko valtiollinen ja ehkä jopa kansallinen olemassaolo. Venäjän johdolla ei ole varaa antaa värivallankumouksen onnistua. Kansan kuohunta on käännettävä Imperiumin pelastukseksi, ja se onnistuu helpoiten samoilla keinoilla kuin 30-luvun Saksassa.

Tämän vuoksi veikkaan vahvasti, että Venäjä torjuu "värivallankumouksensa" tavalla tai toisella. Jos muu ei auta, sekurokratia selviää uudelleenliittoutumalla, ja tämä uudistuminen ei vastaa yhtään niitä toiveita, mitä lännellä on, vaan aivan päin vastoin, niitä pelkoja, mitä länsivalloilla on.

Jos historia - taas - toistaa itseään, Venäjällä on edessä lyhyt, korkeintaan ehkä muutaman vuoden mittainen yhteiskunnallinen kuohunta, jonka jälkeen on vain yksi kysymys:

Nouseeko Kremlin torniin ns. punainen svastika?


-------------------
------------
-----

P.S. Aleksandr Dugin kirjassaan "Geopolitiikan perusteet" maalailee mm. Suomen liittämistä Venäjään siten, että maa jaettaisiin pohjois- ja eteläosaan: Etelä-Suomi liittettäisiin osaksi Karjalan tasavaltaa ja Pohjois-Suomi liitettäisiin Murmanskin hallintopiiriin.

----------

----------------------------
[Edit, lisäys 30.12] Vielä sellaista, että myös Kremlin kovan ytimen sisäpiiriläinen kommentaattori ja ideologi Sergei Markov puhuu aiheeseen liittyen, vieläpä ihan laajalevikkiselle länsimedialle:

"It’s an explosive mixture, one that has some of the Kremlin’s staunchest supporters frankly alarmed. “The situation is similar to that during the Weimar [Republic]: there is zero state ideology, deep social imbalance, and the general weakness of state institutions,” says Sergei Markov, a Duma deputy for the Kremlin-backed United Russia party. “Our regime is scared.” Markov has been one of the Kremlin’s leading ideologists for much of the last decade, so when an insider like him starts talking about Weimar—the shaky German democracy that preceded Hitler’s rise in 1933—it’s a worrisome sign. In fact, however, the growth of violent racism in Russia has been encouraged by the Kremlin’s dabbling with nationalist ideology and politicized youth groups. And it’s equally clear that the Kremlin, rather than seeking to eliminate the wave of ultranationalism, is doing its best to co-opt the movement."

Markov ei ole kuka tahansa. Hän on saman tason kommentaattori, kuin jos Suomessa pääministeri Kataisen erityisavustaja tai joku valtioneuvoston virkamieskunnan pääkihoista avaisi suunsa. Viesti lännelle on: "Älkää puskeko meitä liian reunalle, sillä voi olla ikäviä seurauksia" tai, jos niin halutaan tulkita: "Pitäkää näppinne irti meidän sisäisistä asioistamme, tai päästämme koirat irti"

Jutussa myös ohjaaja-dokumentaristi Pavel Bardin kommentoi:

"The ethnic Russian population has woken up and are searching for their identity,” says Bardin. The trouble is that for all Putin’s bluster, the Russian state is desperately weak. The institutions of democracy—elections, the Duma, the press—have lost all credibility, having been systematically hollowed out by the Kremlin. No political system remains that is capable of channeling the anger and aggression of the alienated youngsters depicted in Russia 88. “If a moderate nationalist party called ‘Russia for Russians’ had seats in Parliament, there would at least be fewer of them in the streets,” says blogger Kashin. Instead, the Kremlin will keep on with its longstanding tactic of trying to co-opt the nationalists’ ideology—seemingly oblivious to the way power keeps moving toward the right. Unless Putin finds a better way, Russia’s future could belong to Belov, and not to the liberals who celebrated their freedom so naively that August night 20 years ago."

Euraasian unionin nousu – Kun Saksa kääntyy itään?

Monilta jäi varmaan viime viikon perjantaina huomaamatta nämä uutiset, joissa kerrotaan siitä, miten Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä ovat solmineet sopimuksen Euraasian unionista – EU:n mallin mukaisesta taloudellisesta liitosta, joka tähtää tulevaisuudessa taloudelliseen ja poliittiseen integraatioon  entisten IVY-maiden alueella ja laajemminkin.

Tämä on mielestäni taloudellisesti ja geopoliittisesti erittäin merkittävä uutinen ja ansaitsee laajempaa huomiota, joten olkaapa hyvä (Russia Today:n artikkelit hieman lyhennettynä ja vapaasti käännettynä):
-----------------------------------------------------


http://rt.com/politics/eurasian-union-moscow-meeting-631/

”Sillä välin kun Eurooppa on murtumassa hallitsemattoman velkataakkansa alle, Venäjä on voimallisesti edistämässä uutta euraasialaista talousliittoa entisten neuvostokansojen kesken, voittaakseen näkyvissä olevan maailmanlaajuisen talouskriisin.

Perjantaina allekirjoitettiin perustamissopimus Euraasian Taloudellisesta Unionista – uudesta kokonaisuudesta jolla edistetään myöhempää yhteistyötä Aasian ja Tyynenmeren alueen kanssa ja myös turvataan sen jäseniä laajenevalta talouskriisiltä.

Euraasian taloudellisen unionin on tarkoitus luoda uusi markkina-alue yhtenäisellä lainsäädännöllä, pääoman ja inhimillisten resurssien sekä palvelujen vapaasti liikkuva virta.

Jälkineuvostolaisen alueen tulevaisuuden syvemmän yhteistyön koneisto käynnistetään tänään. Moskova odottaa, että muut maat seuraavat perässä, erityisesti kriisin repimää Ukrainaa odotetaan unioniin

“Me haluaisimme herättää tämän mitä tärkeimmän projektin henkiin.  Koska vuonna 2004 Ukrainan parlamentti vahvisti suunnitelman yhtenäisen taloudellisen vyöhykkeen perustamisesta [Venäjän kanssa], olen varma että maani olisi selvinnyt talouskriisistä helpommin ja taloutemme olisi eri tolalla nyt”, arvelee Valeri Konovaljuk, Ukrainalainen Alueiden puolueen kansanedustaja.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-putin-economic-655/

“Euraasian Unioni: Vaihe 1


Kolme tulliliiton [Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin viime kesänä solmima] jäsenmaiden johtajaa ovat solmineet sopimuksen syvemmästä yhteistyöstä. Politiikantutkija Igor Panarin uskoo, että Marraskuun 18. päivä 2011 merkitsee Euraasian Unionin alkua.

“Olen iloinen, että Euraasian Unionin idea, jonka Vladimir Putin nosti esiin Lokakuun 3. 2011, on nopeasti muodostumassa todellisuudeksi.  Vain kaksi viikkoa myöhemmin, Lokakuun 18. 2011, IVY-maat perustivat vapaakauppa-alueen, ja vain kuukautta myöhemmin, Marraskuun 18., Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin presidentit allekirjoittivat julistuksen Euraasian taloudellisesta integraatiosta. Se on niin sanottu ”tiekartta”, yhdentymisprosessille, jonka lopullisena päämääränä on Euraasian Taloudellisen Unionin perustaminen.

Maat ovat tehneet ennennäkemättömän päätöksen luoda Euraasian Taloudellinen Komissio, ylikansallinen elin joka on vastuussa integraatioprosessista. Siitä on tulossa ensimmäinen ylikansallinen elin [IVY-alueella] sitten SNTL:n romahduksen, ja se tulee hiljalleen ottamaan valtuuksia jokaiselta [jäsen] maalta. Tämä tarkoittaa että pian meillä, aivan kuten eurooppalaisillakin, tulee olemaan virkamiehiä tekemässä vastaavia töitä kuin EU-komissaarit, mikä varmaan miellyttää Brysseliä. Vuosikymmenen mittainen kokemus Euroopan integraatiosta on tärkeää meille, aivan yhtä paljon kuin Neuvosto-aikakauden positiiviset saavutukset historiassa. ---

Itse asiassa olemme todistamassa Euraasian Unionin, WTO:n periaatteiden ja sääntöjen mukaista yhtenäisen taloudellisen alueen, perustamista. Tämä avaa merkittäviä mahdollisuuksia Ukrainan mukaantulolle tähän EU-2:een. Ukraina selitti kieltäytymistään tulliliittoon liittymisestä sanomalla, että se olisi vastoin WTO:n sääntöjä. Tämän vuoksi Ukrainan mukaantulomahdollisuus EU-2:een tulee kasvamaan Moskovan huippukokouksen jälkeen. Olisi hyvä nähdä Ukrainan liittyvän yhteiseen talousalueeseen jo niinkin pian kuin vuoden 2012 lopulla. ---

Tulliliitto, jonka muodostavat Valko-Venäjä, Kazakstan ja Venäjä, on jo voimassa. Työtä tehdään tällä hetkellä kauppamekanismien ja lainsäädännöllisten puitteiden parantamiseksi unionin sisällä. Tässä on edistytty: Kaupan kokonaisarvo maiden välillä kasvoi 40 prosenttia ensimmäisen kuuden kuukauden aikana vuonna 2011.”

http://rt.com/politics/eurasian-union-russia-political-635/

“Euraasian Unioni – Palasia vanhasta blokista

Euraasian Unionin luominen on julkilausuma Moskovan maailmanlaajuisista pyrkimyksistä, voimakas liike ylikansallisen liiton luomiseksi ja Neuvostoliiton lopun jälkeen rakennetun yksinapaisen maailman tasapainottamiseksi.

Pääministeri  Vladimir Putin haluaa oikeuttaa poliittisen päätöksensä pyrkiä kolmannelle kaudelle, tuomalla esiin toteutumassa olevan todella maailmanlaajuisen agendan, myöntää kansainvälisten suhteiden analyytikko Aleksandr Selivanov.

“Se lähettää selvän viestin muulle maailmalle ja lännelle, että Venäjä on kiinnostunut nostamaan taloudellisia intressejään kansalliselta tasolta ylikansalliselle tasolle, aloittamalla rakentamaan omaa, Euroopan Unionin kaltaista projektia, mutta ottaen oppia sen tekemistä toimista”, pohtii Selivanov. ---

Puhuttaessa uudesta taloudellisesta liitosta, josta mahdollisesti tulee vastapaino EU:n taloudelliselle painoarvolle, poliitinen analyytikko Aleksey Pushkov sanoo, että  “EU:n taloudellinen painoarvo on joltisenkin vahingoittunut kriisissä”, eikä todennäköisesti toivu näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

“Minusta sillä ei ole mitään tekemistä Euroopan Unionin kanssa. Tämä on itsenäinen taloudellinen unioni jälkineuvostolaisella alueella, missä ihmiset tuntevat toisensa, ovat tottuneet toisiinsa ja tottuneet elämään yhteisellä talousalueella. Tavallaan tämä on niiden suhteiden uudelleenrakentamista, jotka vaurioituivat Neuvostoliiton kaatuessa”, Pushkov sanoo.

Putin on jo koskettanut aihetta, sanoen että jo nyt käydään keskusteluja ministeritasolla kolmen maan kesken koskien viisumihallinnon poistoa tai ainakin sen keventämistä, Selivanov muistuttaa.

“Venäjän näkemys on se, että maailma on tulossa talouskriisin toisen vaiheen läpi ja Venäjän vastaus kriisille on myös uuden taloudellisen liiton rakentaminen, ja että Venäjä todella haluaa tulla yhdeksi mailman taloudellisista navoista, moninapaisuuden periaatteen mukaisesti,” ilmaisee analyytikko.

“Uuden valuutan perustaminen tai uuden yhteisvaluutan tuominen Euraasialaiselle projektille tulee olemaan suuri askel Venäjälle,” hän sanoo.

Venäjän ensimmäinen varapääministeri Igor Shuvalov sanoi Torstaina, että on liian aikaista sanoa, tuleeko unionilla olemaan poliittista agendaa, mutta venäläisten virkamiesten ilmaisemat toiveet kertovat, että se tulee muuttumaan poliittiseksi liitoksi.

“Venäjä todella haluaa todistaa, että jälkineuvostolainen alue on todellakin sen etuoikeutettujen intressien vyöhyke,” väittää Aleksandr Selivanov.

Aloitetaan taloudellisella agendalla ja siirrytään kohti poliittista, kuten EU aikoinaan teki, on hyvä tapa mennä eteenpäin, ja “kunhan liittolaiset huomaavat, että tämä unioni on toimiva, niin myös sen poliitinen elämä tulee myös olemaan menestys,” Aleksandr Selivanov päättelee.

Integraatio palvelee aina vahvojen maiden etuja, joten Venäjä ja sen naapurit [Valko-Venäjä ja Kazakstan], jotka ovat suunilleen samalla kehitystasolla, tulevat varmasti hyötymään, uskoo Igor Khokhlov Maailman talouden ja kansainvälisten suhteiden instituutista.

“Venäjä tulee olemaan Unionin johtaja, ottaen huomioon sen alueen, väestömäärän ja raaka-aineet,” hän sanoo.

“Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä voivat tulla eräänlaiseksi sillaksi Aasian ja Euroopan nopeasti kehittyvien alueiden välille johtuen tämän integraation voimasta.”

http://rt.com/politics/russia-kazakhstan-belarus-eurasian-union-647/

”Pieni askel Venäjälle, mutta valtava harppaus Euraasian Unionille”

Kun muste on vielä kosteaa Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin perjantaina solmimissa uusissa taloudellista integraatiota koskevissa sopimuksissa, tarkkailijat analysoivat, millaista roolia Euraasian Unioni tulee esittämään globaalilla näyttämöllä.

Julistus tekee tietä integraatioprosessin seuraavalle vaiheelle – Yhteistalousalueelle (CES), joka perustuu Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöihin ja periaatteisiin. Unioni tulee olemaan avoin uusille jäsenille jokaisessa sen kehitysvaiheessa.

Allekirjoittamalla ‘Julistuksen Euraasian Taloudellisesta Integraatiosta’ ja 'Sopimuksen Euraasian Taloudellisesta Komiteasta’, Venäjä on valmistautunut siirtymään kohti suurempaa integraatiota Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa ennen vuotta 2015, kuten aiemmin on suunniteltu, mutta ei tule ”pakottamaan prosessia”, kertoi presidentti Dimitri Medvedev lehdistötilaisuudessa, joka järjestettiin hänen tavattuaan presidentit Aleksandr Lukashenkon ja Nursultan Nazarbajevin.

"Jos on mahdollista, tulemme etenemään nopeammin," hän sanoi. "Me emme juokse junan edelle…mutta pitää olla mahdollisuus, että nopeutamme prosessia”.

Samaan aikaan Medvedev sanoi, ettei hän pelkää että Euraasian Unioni kohtaisi samanlaisia ongelmia kuin Euroopan Unioni, joka on juuri nyt potentiaalisen romahduksen uhkaamana, johtuen hallitsevasta velkakriisistä.

"Minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja," hän sanoi. "Meidän tulee toimia tarkasti ja ottaa opiksi Euroopan Unionin kokemuksista.”

Medvedev sanoi, käyttäen värikästä kieltä, että Euroopan Unionia muodostettaessa Bryssel osti “sian säkissä.” Venäjä on ottanut oppia noista virheistä, ja on asteittain järjestelemässä unionia sellaisten maiden kesken, joilla on paljon yhtäläisyyksiä.

"Me tunnemme ne, ketkä ovat liittymässä kanssamme integraatiossa,” hän sanoi. ”Nämä kolme maata jakavat yhteisen historian, yhteisen menneisyyden, ja tänään me olemme muotoilemassa yhteistä taloutta.”

“Emme ole aloittamassa yhdentymisprosessia eri tasoilta, vaan pikemminkin samanlaisista lähtökohdista,” hän selitti.

Venäjän johtaja mainitsi myös muiden potentiaalisten Euraasian Unionin jäsenmaiden yhdentymisprosessin.

"Olemme avoimia, mutta tämä ei tarkoita, että mikä tahansa maa voi liittyä meihin heti huomenna,” hän sanoi. ”Jokaisella maalla pitäisi olla selkeä visio liittymisestä, samalla kun ne täyttävät tietyt edellytykset, jotta estettäisiin negatiiviset vaikutukset sekä Unionille että jäsenehdokasmaan taloudelle.”

Puhuttaessa Euraasian Unionin mahdollisista hyödyistä, Kirill Koktysh, Moskovan valtionyliopiston kansainvälisen politiikan apulaisprofessori sanoi, että Euraasian Unioni tulee toimimaan siltana Euroopan Unionin ja Aasian välillä.

“Euraasian Unionin luominen tulee antamaan sykäyksen Euroopan Unionille, joka saa näin maasillan Kiinaan ja muille nouseville Aasian markkinoille”, Koktysh sanoi Russia Todaylle.

”Tällä on myös se vaikutus, että se tarjoaa halvempia tuotteita Kiinasta, joka on erityisen tärkeää tässä ratkaisevassa globalisaation historian tienhaarassa, kun EU kohtaa perustavanlaatuisia, sen olemassaoloa uhkaavia haasteita.”

Toisaalla Boris Makarenko, Poliittisten teknologioiden keskuksen puheenjohtaja sanoi, että puhuttaessa Euraasian Unionin tulevaisuuden haasteista, kyse on siitä kuin yritettäisiin ennustaa muutoksia, joita vastasyntynyt lapsi saattaisi saada vanhuutensa sairauksissa.

RT:n haastattelussa Makarenko sanoi, että kun Euroopan Unioni oli muodostumisensa ensimmäisissä vaiheissa, kukaan ei tiennyt nykyisten ongelmien mahdollisuudesta. Tämänpäiväisen sopimuksen solmiminen on siten tärkeä askel, mutta se on vain alku.

Makarenko osoitti muutamia eroja EU:n ja Euraasian Unionin välillä.

“[Euraasian Unionin] rakenne on hyvin erilainen kuin EU:n, koska Venäjä on absoluuttisessa johtoasemassa, kun taas EU:ssa, jossa Saksa on vahva, mutta ei täysin jätä varjoonsa muita jäsenmaita,” hän sanoi. ”Joten on helpompaa ylittää vastaantulevia ongelmia Venäjän johtavan roolin avulla.” ---

Kannattaa lukea myös:

http://rt.com/news/eurasian-union-eu-better-667/

“Euraasian Unioni: Suurempi kuin EU, mutta ei uusi SNTL

Kolme entistä neuvostotasavaltaa on aloittanut uuden alueellisen yhdentymisprojektin, ja ainakin kaksi muuta on aikeissa liittyä mukaan. Kriitikot syyttävät Moskovaa Neuvostoliiton uudelleenrakentamisesta, mutta projektin arkkitehdit sanovat, että päämääränä on luoda parempi versio EU:sta. ---

[EEU-maat] ripustautuvat toisiinsa ensisijassa taloudellisten syiden takia. Kyseessä on unioni niiden markkinoiden, liike-elämän ja työvoiman suojelemisesta ulkomaiselta kilpailulta. Mutta poliittisella tasolla osallistujilla ei ole intoa luopua suvereenisuudestaan. [Lisää ylläolevasta linkistä]”

----------------------

Eli tilanne on se, että nimitettiin sitä sitten Euraasian Unioniksi tai ”Uudeksi Neuvostoliitoksi”, entiset IVY-maat ovat muodostamassa taloudellista liittoa, jolla on tavoitteena edetä EU:n tavoin myös rahaliitoksi ja poliittiseksi liitoksi.

Tämä tapahtuu samaan aikaan kun USA:n vaikutusvalta ja asema on koko ajan enemmän ja enemmän rapautumassa, ja nykyisenkaltainen EU tärisee liitoksistaan.

EU:n kohtalo - Saksa  ja Itä-Eurooppa osaksi Euraasian Unionia?

Mitä tämä merkitsee geopoliittisesti? Olen useaan otteeseen maalaillut skenaarioissani vaihtoehtoa, jossa EU nykyisellään hajoaa ja Saksa sekä Itä-Euroopan maat ajautuvat liittoon Venäjän kanssa.

Nykyinen taloudellinen tilanne on kohtalokas uhka Saksalle, jonka teollisuuden viennistä yli 70% on EU-alueelle. Talouden ja kysynnän romahtaessa Saksalla on kaksi vaihtoehtoa: Joko alkaa kannattamaan eurobondeja ja EKP:n setelipainorahoitusta sekä seuraavaa inflaatiota, jottei sen asiakkat ajautuisi maksykyvyttömyyteen ja lamaan, tai alkaa etsiä kuumeisesti uusia, laajempia markkinoita.

Tällä hetkellä kaikkien Euroopan AAA-luokiteltujen maiden - myös Saksan - 10-vuotisten velkakirjojen korot ovat nousussa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että yhden mahdollisen tulkinnan mukaan sijoittajat alkavat jo hinnoitella Saksan viennin takkuamista Saksan lainoihin. Toinen vaihtoehto on, että hinnoiteltavan oli jo Euroalueen hajoaminen.

Ensimmäiset vakavat merkit Saksan vientikoneen yskimisestä ovat jo nähtävillä. Saksalla ei ole oikeasti muita vaihtoehtoja kuin suistua itse lamaan muun Euroopan mukana tai myydä tuotteitaan muualle maailmaan jotain korvausta vastaan. Tuo korvaus voi olla vaikka juaneissa - tai ruplissa.

Saksalla ei ole massiivisen vientisektorin kanssa muita vaihtoehtoja kuin jatkaa vientiä tai joutua tilanteeseen, jossa Saksan oma talous humpsahtaa todella syvälle viennin pysähtyessä. Vientikoneen tökkimisestä on jo vakavia merkkejä ja saksalaisen vientiteollisuuden tökkiminen on vaikutuksiltaan saksalaisille samanlainen kuin suomalaisen vientiteollisuuden tökkiminen suomalaisille.

Mikä siis lääkkeeksi? Kuvitellaanpa, että talouskriisi etenee – kuten olen ennustellut – geopoliittiseksi ja sotilaalliseksi kriisiksi. Miten käy Venäjän ja Euraasian talousunionin maiden taloudelle tilanteessa, jossa öljyn ja kaasun hinta nousee esim. Lähi-idän levottomuuksien takia lamasta huolimatta? No, ne porskuttavat. Mitä ne tekevät rahoillaan? -Voivat tarjota isot markkinat Saksan teollisuudelle.

Loppuskenaario voisi sitten mennä, kuten olen aiemmin vähän maalaillutkin. Eli EU:n hajotessa, jos niin käy ja jos hajoaminen tapahtuu todellakin Rein-Alpit-Balkan –akselilla, Keski- ja Itä-Euroopan maat joutunevat hakemaan taloudellista ja strategista yhteistyökumppania Euraasian Unionista…

Näyttääkö Eurooppa tältä 2020-luvulla?

Ranska kaatuu - Eurooppa hajoaa

Kuten nopeimmat ehkä osasivat päätellä muutaman päivän takaisesta "ennakkoon lipsahtaneesta" S&P:n luottoluokitusjutusta, seuraava kriisimaa näyttäisi olevan Ranska. Nyt se on viimeistään selvää sokealle Reetallekin:

"Hyytävä uutinen - Euroopan jättiläisen talous sakkaa

Tuore selvitys Ranskan taloudellisesta tilanteesta on karmaisevaa luettavaa. Ranskan tulee toteuttaa kokonaisvaltaisia talousuudistuksia, mikäli maa haluaa säilyttää kolmen A:n luottoluokituksensa, todetaan tuoreessa Lisbon Council -tutkimuslaitoksen katsauksessa.

Euroalueen kuudesta kolmen A:n maasta Ranska sijoittui vertailussa viimeiseksi. Euroalueen 17:sta maasta Ranska sijoittui sijalle 13 taloutensa yleistilan suhteen ja sijalle 15 talouden sopeutumiskykyä mitattaessa.

Katsauksen päätutkijan analyysi on hämmentävää luettavaa.

–Useimmilla kriteereillä mitattaessa Ranska sijoittuu lähemmäs Espanjaa ja Italiaa kuin muita Euroopan AAA-luokan maita kuten Saksaa, Itävaltaa ja Hollantia, toteaa katsauksen päätutkija, ekonomisti Holger Schmieding." (Ks. myös Talouselämä)

Kuvan sammakko ei esitä Ranskan presidenttiä

Ei ole enää syytä arvuutella, etteikö Ranska tippuisi kriisimaiden joukkoon. Tämä on selvää kun tiedetään, että Ranska on luotottanut melkein puolet Italian valtion velasta, ja Italia on jo liian suurena tuomittu uppoamaan. Se on kiviriippa joka upottaa perässään Ranskan.

Nyt onkin syytä kysyä, mitä seurauksia on sillä KUN Ranska tippuu roskasarjaan Kreikan, Italian, Portugalin ja Espanjan kanssa? Missä järjestyksessä dominonappulat kaatuvat?


Seurausvaihtoehto 1: Rahaliiton ja EU:n hajoaminen

Vastaus löytyy Suomen Kuvalehden tekemästä Euroopan maiden keskinäisten velkaverkostojen vertailusta, kun otetaan huomioon ERVV:n kapasitetti ja otetaa vaihtoehdoiksi, että kaatuuko ensin syliin Italia vaiko Espanja:

Espanjan valtionvelasta Saksa on luotottanut 26% ja 125 mrd:n edestä, kun taas Ranskan osuus on 21% ja n. 102 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 47%:n ja 227 mrd:n osuus Espanjan luottotaakasta.

Italian valtionvelasta Ranska on luotottanut 47% ja n. 289 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19% ja 116 mrd. euroa. Yhteensä kahdella jätillä on 66%:n ja 405 mrd:n osuus Italian luottotaakasta.

Kuten huomaamme, ERVV:n kapasiteetti nykyisellään riittäisi pankkien Espanjaan tehtyjen sijoitusten riskien pesemiseen eurooppalaisten veronmaksajien niskaan, mutta ei Italian. ERVV:n pääomaa voidaan näillä näkymin korottaa korkeintaan biljoonaan euroon, jolloin se riittäisi pankkien pelastamiseen Espanjan, mutta vain osittain Italian riskeiltä. 

Mutta oletetaanpa, että Italia onnistutaan pitämään vielä hetken pinnalla, ehkä jopa vuodenvaihteen yli, mutta Espanja laukeaa syliin aiemmin. Tällainen kehityskulku kun avaa mielenkiintoisen näkymän:

- Kun Espanja - eli siis suurpankit jotka ovat sinne sijoittaneet - kaatuu "pelastettavaksi", ERVV:n paukut riittävät vielä velkakirjaostoihin ja siihen, että pankit voivat siirtää Espanja-riskinsä veronmaksajien piikkiin. Näin tehtäisiin, koska molemmat eurojätit, Ranska ja Saksa, hyötyvät tästä vielä yhtälailla. Tällöin Saksan suurpankit saavat siivottua suurimmat Etelä-Euroopan riskinsä pois, jolloin maan pankkisektorin kova ydin säästyy kaatumiselta kun pankkikriisi iskee päälle. Maalla kun on vähemmän kiinni Italiassa kuin Espanjassa. Sen sijaan Ranskan pankeille Espanja-riskien siivoaminen on vain lyhyt ja väliaikainen lohtu. Espanja-riskien siivouduttua pois taseista Saksan pankkisektorin ydin kestäisi luultavasti Italia-riskien laukeamisen, mutta ranskalaispankit eivät.

- Kun sitten Italia tulee vuoroon - viimeistään ensi huhtikuulle tultaessa - paukkuja ei ERVV:ssä enää ole. Tällöin Ranska alkaa vinkua ja vaatia kovalla äänellä, että EKP:n ja eurooppalaisten veronmaksajien on "pelastettava Italia" eli siis ranskalaiset pankit. Käytännössä ainoa lääke olisi EKP:n velkakirjaostojen jatkaminen ja pitemmässä juoksussa kriisin maksattaminen kaikilla inflaatiolla. Tähän loppuu kuitenkin Saksan, sen pankkien ja poliitikkojen solidaarisuus Ranskaa ja muuta Eurooppaa kohtaan. Saksalaiset muistavat liian hyvin 1920- ja -30 -lukujen inflaation ja laman. Seuraus on, että tähän astinen kriisin pohjois - etelä -rintamalinja, kiistely AAA-maiden ja kriisimaiden välillä, vaihtuu Rein - Alpit -rintamalinjaksi. Tuossa tilanteessa kun Saksalle on edullisempaa vetää töpseli seinästä eli erota EMU:sta, joko perustaen Suomen, Hollannin ja Slovenian kanssa "Pohjois-Euron" tai ja ottamalla oma valuutta käyttöön. Tämän seuraukset kun toisivat maalle, sen pankeille ja teollisuudelle pienemmät tappiot ja kustannukset kuin Ranskan ajama valkakirjaostot ja yhteinen jätti-inflaatio -linja. Ranska kaatuisi pankkeineen samaan suohon kuin Etelä-Euroopan maat.

Seuraus olisi, että EMU, ja EU, hajoavat Rein - Alpit -Tonava -linjalla. Ja nykyeurosta tulisi kriisimaiden (Ranska, belgia + Etelä-Eurooppa) "Uusi liira".


Seurausvaihtoehto 2: Eurostoliitto - Orjuuden pesä

Todennäköisimmältä, pelkän talouspoliittisen tilanteen huomioiden, mielestäni näyttää, että Espanja ja Italia kaatuvat syliin aika lailla yhtä lykkyä, jolloin ERVV:n avulla pelastetaan vain muutamat suurpankit, ja kaiken muun annetaan kaatua. Jos ERVV:n koko nostetaan pariin biljoonaan, silloin voidaan pelastaa myös osa Ranskan pankkisektorista kaatumasta, jonka jälkeen olisi mahdollista rakentaa Ranskan, Saksan ja Benelux-maiden ympärille EU:n kova liittovaltio-ydin. Tässä vaihtoehdossa häviää euroopan veronmaksajat ja demokratia, mutta ydinmaiden pankit ja EU:n byrokratia pelastaisivat röyhkeästi itsensä. Seurauksena Euroopassa on joka tapauksessa yleinen elintason lasku ja iso inflaatio.


Siispä:

Optimistinen toiveeni on, että EMU ja EU purkautuvat kuten ylempänä kuvasin.

Pessimistinen pelkoni on, että euroeliitti, pankit ja byrokraatit uhraavat demokratian, vapauden ja kansojen varallisuuden Eurostoliiton ytimen alttarille.


Ja vielä:

Edellä kuvatussa ei ole otettu huomioon erikseen Maailmanlaajuisen järjestelmäkriisin mukanaan tuoman geopoliittisen muutoksen aikaansaamaa uutta itä - länsi -jännitettä, joka tuo oman lisänsä. Länsi- ja Etelä-Euroopan kaatuessa Saksalle kriisistä aiheutuvat tappiot kun voivat pienentyä entisestään, jos se liittoutuu taloudellisesti Venäjän kanssa. Olen pohtinut asiaa mm. tässä ja tässä.

Talvisodan 105 kunnian päivää - Eli miten Englanti ja Ranska möivät Suomen Stalinille

Kuten tiedämme tuli tänään kuluneeksi 70 vuotta Talvisodan syttymisestä. Marraskuun 30. päivänä 1939 Neuvostoarmeija vyöryi rajojemme yli tarkoituksenaan laajentaa Stalinin imperiumia.

Kaikki olennainen tästä sodastamme, sen olosuhteista, taisteluista ja seurauksista lienee käsitelty tarpeeksi perusteellisesti jo moneen otteeseen. Sen sijaan sodan todellisia taustasyitä ei ole vieläkään kunnolla käsitelty.

Tämä on tarina siitä, ketkä olivat todelliset syylliset sotaan, ja miten pieni Suomi joutui ystäviensä pettämäksi. Alla olevat faktat löytyvät res. majuri Erkki Hautamäen kirjasta "Suomi myrskyn silmässä", osa I. Kirjan II. osa on vasta tulossa, ja ilmeisesti se vahvistaa kirjan ensimmäisen osan kertomaa viestiä.

Kirja ei luonnollisestikaan saanu julkaisulupaa 60-luvulla, joten se julkaistiin Ruotsissa ruotsiksi 1973. Yllättävää ei kylläkään ole, että kirja ei saanut julkaisulupaa Suomessa vielä 2000-luvun alussakaan, joten Hautamäki joutui viemään kirjansa Viroon painettavaksi.

Alustukseksi Hautamäen itsensä kommentti asiaan liittyen Hämeen sanomien haastattelusta 10.7.2005.:

"- Historiankirjoituksen kerrostumien pohjalta löytyy suurvaltojen salainen taustapolitiikka, jonka tärkeimpiä kohtia peittää salaisuuden verho. Merkittävin löytöni on Churchillin ja Stalinin 15.10.1939 kirjoittama yhteinen sotatoimisopimus, jonka tarkoituksena oli saada Saksa neljästä suunnasta pihteihin. Sopimuksen aiheuttamien toimien salaaminen on voittajavalloille edelleen arka asia. Todellisten tapahtumien salaamiseksi ollaan valmiita mihin tahansa."

Kysymys kuuluu, mitä kyseinen sopimus sisälsi?

Hautamäen kirja muuttaa aika radikaalisti yleisiä käsityksiä toisen maailmansodan syistä. Finland i stormens öga ja suomenkielisenä Virossa painettu SUOMI myrskyn silmässä paljastaa, että Stalinin Neuvostoliitto myöskin Molotov-Ribbentrop - sopimuksen jälkeen piti avoinna kaksi vaihtoehtoa ja jo 15. lokakuuta 1939 Stalin solmi salaisen periaatesopimuksen länsivaltojen kanssa Churchillin allekirjoittamana.

Länsivallat hyväksyivät tässä sopimuksessa periaatteen, jonka mukaan NL voi yhdistyvien sodanpäämäärien mukaisesti miehittää Suomen ja Baltianmaat. Länsivallat suunnittelivat samalla omasta puolestaan Norjan ja Ruotsin miehittämistä.

Lontoon-Pariisin akselin ja Moskovan kaksoispeli tarkoitti yhteisen hyökkäyksen suorittamista Saksaa vastaan pohjoisesta jo kesällä 1940. Tällä oli tarkoitus saada aikaan Saksan täysin eristettyä Keski-Eurooppaan, neljän rintaman pihteihin, ja näin lyhentää käynnissä olevaa maailmansotaa olennaisesti.

Sotilaallinen apu (eli siirtoarmeija), jota länsivallat lupasivat Suomelle Talvisodan kestäessä olikin näin vain kyyninen tekosyy Norjan ja Ruotsin miehittämiseksi ja samalla Ruotsin malmikenttien haluun ottamiseksi. Ennen kaikkea oli tarkoitus saada yhteys pohjoisen Puna-armeijan joukkoihin. Länsivalloilla ei ollut mitään tarkoitusta alkaa sotimaan NL:n kanssa. Liittoutuneet eivät olisi koskaan tulleet Torniojoen rantaa lähemmäs.

Kyse oli Churchillin jo Ensimmäisen Maailmansodan aikaina (1915) saamasta ajatuksesta, suunnitelmasta kahden sivustarintaman avaamisesta Saksaa vastaan. Suunnitelma oli nyt nostettu esiin jo heti sodan alettua. Rintamat olisivat olleet: "Eteläinen (E) Balkan/Mustameri ja "Pohjoinen" (N) Itämeri/Skandinavia". Tarkoitus olisi ollut käyttää miehitettyjä Pohjoismaita ja Baltiaa operaatiotukikohtana yhteiselle hyökkäykselle Hitlerin Saksaa vastaan. Tämä operaatiosuunnitelma tehtiin ja hyväksyttiin Moskovassa 15.10.1939 noin kuukautta ennen Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen.

Ei siis ollut mikään sattuma, että samana päivänä 30.11.1939 kun Puna-armeija vyöryi Suomeen, alettiin Cherbourgin satamassa laivata ranskalaisia ja englantilaisia joukkoja kohti Norjaa. Länsiliittoutuneet vain noudattivat Stalinin kanssa tekemäänsä sopimusta. Stalin sai sen mukaan vapaat kädet hyökätä samana päivänä kun länsivallat aloittaisivat oman operaationsa.

Liittoutuneiden suunnitelman mukaan ranskalaiset ja brittiläiset joukot miehittäisivät Tanskan ja Norjan sekä Etelä- ja Länsi-Ruotsin sitoen ruotsalaisjoukot niin, ettei Ruotsi voisi enää auttaa Suomea, jonka NL samaan aikaan valloittaisi. Ranska lupasi 50 000 - 100 000 miestä varmistaakseen Etelä-Ruotsin sitoakseen ruotsalaisjoukot, sillä välin kun brittiläinen merijalkaväki miehittäisi Göteborgin.

Lännessä Winston Churchill esittäytyi näiden suunnitelmien vahvimpana ajomiehenä. Hän halusi sitoa Pohjolan mukaan sotaan Saksaa vastaan. Länsivallat olivat valmiit uhraamaan Suomen saadakseen vapaat kädet Skandinaviassa.

Salainen, vilpillinen sopimus pidettiin kaikin tavoin salassa, ja kaikki julkinen tuki Suomelle oli tarkoitettu yksinomaan saamaan Suomi taistelemaan viimeiseen mieheen, jotta se kaatuisi. Viimeistään siinä vaiheessa kun Puna-armeija olisi tullut Torniojoen rantaan, olisi Ruotsi suostunut Narvikissa olevien joukkojen tuloon Pohjois-Ruotsiin.

Näin ollen Suomen menestyksekäs ja sankarillinen puolustustaistelu olikin hyvin kiusallinen pala länsivalloille

Todellinen poltinkivi ja kuuma peruna, joka Hautamäen kirjassa tulee Suomen ja suomalaisten kannalta ilmi, on kuitenkin syy, miksi Stalin suostui aselepoon Suomen kanssa. Asiasta lisää blogin loppupuolella.

Myöskään Yhdysvalloilla ei ole puhtaat jauhot tässäkään sopassa. Tässä lainaus:

Länsiliittoutuneet ja Yhdysvallat pettivät Suomen talvisodassa

"Talvisodan historiasta tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Samaten tutkijoiden kiistat tulkintojen yksityiskohdista jatkuvat; poliittisen historian professori Jukka Nevakivi tyrmää varsin selkeästi professori Heikki Ylikankaan esittämät teesit talvisodan päättymisestä.

Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera.

Nevakivi korosti, että helmi-maaliskuun taitteessa 1940 Suomessa ei voitu uskoa, että Saksa voittaa suursodan. Hänen mielestään olisi ollut uskomatonta, jos vastuulliset johtajat olisivat ajatelleet näin. Tässä yhteydessä hän puhui jo syyntakeettomuudesta.

Nevakivi muistutti myös, että länsivaltojen esittämä apu oli bluffia. Lisäksi länsivallat eivät pystyneet takaamaan Puolaa saatikka Suomea. Näin ollen Karjalaa ei olisi läntisellä avulla saatu takaisin, kuten Ylikangas on esittänyt.

Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.

Taustalla Ruotsin malmivarat

Nevakivi sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että Suomelle esitetty tarjous läntiseen liittokuntaan yhtymisestä oli siis poliittista bluffia. Länsi oli käytännössä kiinnostunut vain siitä, etteivät Ruotsin malmivarat pääse Saksaan.

Länsiliittoutuneilla oli suunnitelmia, joilla joukkoja lähetettäisiin Suomeen. Nämä interventiohankkeet auttoivat Nevakiven mukaan Suomea vain poliittisesti. Neuvostojohtaja Josif Stalin nimittäin pelkäsi lännen väliintuloa.

Nevakiven mukaan Stalinille selvisi, että Neuvostoliiton oli hoidettava suhteet Suomen kanssa niin kauan kuin Saksa oli kiinni länsirintamalla. Maaliskuussa tehty välirauha oli siten tervetullut Stalinille.

Nevakivi yhtyy myös niihin arvioihin, joiden mukaan materiaalipula ja tappiot olivat Suomessa nousseet maaliskuussa jo niin suuriksi, ettei Suomi olisi kestänyt kuukauttakaan.

Nevakivi on myös varma, että vaikka lännestä olisi tullutkin joukkoja Suomeen, ei esimerkiksi Britannian ja Neuvostoliiton välille olisi syntynyt sotaa.

Yhdysvallat petti

Aiemmassa teoksessaan Nevakivi jätti Yhdysvaltojen osuuden talvisotaan hyvin vähälle huomiolle, koska talvisodan aikana Yhdysvallat oli vielä puolueeton. Nevakiven löytämät uudet arkistotiedot asettavat Yhdysvallat kuitenkin uuteen asemaan.

Hän itse asiassa luonnehtii Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön arkistojen tietoja pöyristyttäviksi. Ne paljastavat, että Yhdysvaltain hallituksen politiikka oli aivan ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa.

Arkistotietojen mukaan Yhdysvallat viivytteli, esti ja jopa kielsi asetoimituksia Suomeen. Suomeen jäi viivyttelyjen vuoksi tulematta mm. 40 Brewster-hävittäjää. Myös Suomelle luvattu 150 miljoonan dollarin jälleenrakennuslaina peruttiin.

Samaan aikaan Yhdysvallat osti Neuvostoliitosta kultaa ja rahoitti sillä sotamateriaalin ja lentobensiinin vientiä Neuvostoliittoon. Näistä kuvioista on aiemminkin ollut tietoa, mutta nyt Nevakivi on saanut ne "hevosen suusta" eli alkuperäisistä lähteistä.

Selityksenä Yhdysvaltojen käyttäytymiselle olivat syvät ristiriidat sisäpolitiikassa. Franklin Roosevelt valmistautui kolmannelle kaudelleen. Hänen oli tyynnyteltävä myös niitä piirejä, jotka vastustivat sekaantumista Euroopan asioihin.

Kaikkinensa Nevakivi piti melkoisena puutteena sitä, että Suomessa on vanhastaan totuttu pitämään talvisotaa kansallisena tapahtuma.

Päinvastoin hänen mielestään talvisodalla oli monia ja taas monia kansainvälisiä yhteyksiä. Nevakivi ehdottikin, että pitäisi tehdä laaja tutkimus talvisodan kansainvälisistä yhteyksistä.

Lähde: STT-MH 7.4.2000"


Talvisodan aselevon taustat

Mitä sitten tarkkaan ottaen tapahtui? Mikä sai Stalinin tekemään aselevon Suomen kanssa vastoin suunnitelmiaan ja lännen kanssa tekemäänsä sopimusta? Hautamäen kirja kertoo seuraavaa:

8. Helmikuuta 1940 Churchill allekirjoitti aiemmin mainitun NL:n ja länsiliittoutuneiden yhteiseen sotasopimuksen täyttöönpanoasiakirjat, ja luovutti ne Stalinin lähettämälle kenraalikuriirille. Kuriiri lähti seuraavana päivänä 9.2. asiakirjoineen Moskovaan tunnuksettomalla venäläisellä lentokoneella eräältä Lontoon lähistön pieneltä kentältä. Liittoutuneiden pahaksi onneksi Saksan tiedustelu sai oudosta koneesta vihjeen Britanniassa toimineelta asiamieheltään jo 8. helmikuuta:

"Lontoon lentokentälle laskeutunut 2-moottorinen tunnuksia vailla oleva lentokone, malliltaan todennäköisesti neuvostoliittolainen. Konetta vastaanottamaan saapui meriministeri Churchill. Lentokentällä laajat turvatoimet. Kone syrjässä kiitoradan sivussa ja sen lähelle ei laskettu edes lentokenttähenkilöstöä. Koneen miehistö jää paikoilleen. Vieras, todennäköisesti korkea-arvoinen upseeri, poistui Churchillin autossa".

9. Helmikuuta saapui Lontoosta toinen viesti: "Meriministeri Churchillin auto toi vieraan koneelle. Vieras on korkea-arvoinen neuvostoliittolainen upseeri. KOne mitä ilmeisimmin myös neuvostoliittolainen. Kone rullaa juuri kiitoradalla lähtöä varten".

Viestin seurauksena Luftwaffen hävittäjät, jotka olivat jo edellisiltana asetettu lähtövalmiuteen, levittäytyivät Pohjanmeren ja eteläisen Itämeren ylle etsimään konetta. Ne kohtasivat koneen meren yläpuolella, ja pakottavat sen laskeutumaan Pohjois-Saksalaiselle kentälle.

Saksan sotilastiedustelu tutki koneen läpikotaisin, ja löytää muun aineiston ohessa Stalinin ja länsiliittoutuneiden tekemän salaisen sotasopimuksen asiakirjat, sekä niihin liittyvät kartat, jotka mikrofilmattiin. 4 tunnin pysähdyksen jälkeen koneen annettiin jatkaa matkaansa.

Jo saman 9. päivän aamuna Hitler sai nähtäväkseen erikoismiesten koostamat tiedot koneesta saadusta materiaalista. Hitler oli raivoissaan saadessaan selville Stalinin petoksen, ja katastrofin estämiseksi pidettiin välittömästi salainen neuvonpito, jossa päätettiin, ettei asiasta saa hiiskua tietoa kenellekään. Liittoutuneiden hämäykseksi oli näytettävä siltä kuin kaikki olisi ennallaan.

Neuvottelussa päätettiin mm. että aiemmin aloitetut suunnitelmat Tanskan ja Norjan miehittämiseksi oli valmisteltava ja toimeenpantava pikavauhtia. Operaatio Weserübung suunniteltiin ja toteutettiin kahdessa viikossa. Katsottiin välttämättömäksi ottaa haltuun Skandinavian ja Suomen alue, ennenkuin liittoutuneet ja NL ehtivät ensin.

Siksi Saksa muutti välittömästi kulissien takana suhtautumistaan myös Suomen kamppailuun NL:oa vastaan, ja pyrki saamaan talvisodan loppumaan mahdollisimman pian. Tämän vuoksi päätettiin infomoida Mannerheimia tapahtuneesta muutoksesta ja tarjota Suomelle tarvittaessa sotilaallista apua, lähinnä ilmatuen muodossa.

10. Helmikuuta Saksa esittää NL:lle nootin, että NL pyrkisi välittömästi rauhaan Suomen kanssa. Moskova ei reagoi mitenkään.

Samana päivänä Hitlerin kuriiri, J. Veltjens saapuu Ruotsin kautta Suomeen ja otti yhteyttä Mannerheimiin. Mukanaan hänellä on kopio Saksan NL:lle toimittamasta nootista. Kuriiri välittää viestin, että Mannerheim lähettäisi jonkun kenraaleistaan Saksaan informoitavaksi muuttuneesta tilanteesta.

12. Helmikuuta Mannerheim lähetti asiamiehensä Saksaan, jossa tämä tapasi mm. Göringin ja Ribbentropin. Hän saa tiedon, että muuttunut tilanne on pakottanut Saksan vaatimaan Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan välitöntä lopettamista, mistä on jo lähetetty nootti Moskovaan. Saksa tulee pitämään huolen siitä, että sota todella lopetetaan. Suomen pitäisi valmistautua tekemään rauha ehtoineen, vaikka alueita menetettäisiin, sillä Saksan avulla Suomi saisi ne myöhemmin takaisin.

14. Helmikuuta Mannerheimin kuriiri palasi matkaltaan mukanaan kopiot liittoutuneiden Skandinaviaa ja Suomea koskevista asiapapereista. Sodanjohdon huomio kiinnittyy kuitenkin rintamatilanteen hoitamiseen.

Maaliskuun alkuun mennessä tilanne rintamilla kehittyi niin hälyttäväksi, että Suomen hallitus haki koko ajan kosketusta Kremliin rauhan saamiseksi. Liittoutuneet koittavat painostaa Suomea taistelemaan viimeiseen mieheen, että saisivat Ruotsilta luvan päästä Kiirunaan. Tällöin Mannerheim päätti - viime hetkessä - tiedustella Saksasta saatujen ja hänestä hieman oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä.

2. Maaliskuuta hän lähetti kenraalikuriirinsa Berliiniin ottamaan selvää, mitä Saksa oikein tarkoitti aikaisemmin antamillaan tiedoilla, sillä päin vastoin kuin Saksa oli lupaillut, Puna-armeija näytti vain kiihdyttäneen sotatoimia.

4. Maaliskuuta illalla kuriisi palasi. Hänellä oli sinetöity kirje von Ribbentroppilta, joka sisälsi mm. seuraavat asiakirjat:

• Kopion Hitlerin 10. helmikuuta Stalinille osoittamasta nootista, jossa NL:oa kehotettiin pyrkimään rauhaan Suomen kanssa
• Ilmoitus uudesta, 3. maaliskuuta Stalinille jätetystä uhkavaatimuksen luonteisesta nootista, jossa vaadittiin tiukasti lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan maaliskuun 4. päivän kuluessa.

Mannerheimille tiedot eivät tuoneet lopullista selvyyttä tilanteeseen. Samaan aikaan Suomen hallituksen toimet rauhan aikaansaamiseksi olivat käyneet välttämättömiksi Molotovin kovista ehdoista huolimatta.

Länsivallat joutuivat nyt hankalaan tilanteeseen, sillä Suomi oli saatava taistelemaan katkeraan loppuun saakka, jotta luvatut "apujoukot" olisi saatu uskottavasti lähetettyä Skandinaviaan. Rauhanteon jälkeen tätä ei enää voitaisi tehdä ilman että kolmiliiton lopulliset tarkoitusperät paljastuisivat. Hämäykseksi Suomelle lähetettiin mm. ilmoitus välittömästä sotilaallisesta avusta, mutta sen ehtona oli, että Suomi katkaisisi heti neuvottelut Moskovan kanssa.


Ribbentropin kirje Mannerheimille ja Hitlerin nootti

7.3 Suomen valtuuskunta päätto kuitenkin matkustaa Moskovaan neuvottelemaan rauhasta. Samana päivänä Ribbentrop lähetti kirjeen Mannerheimille. Se sisälsi Churchillin ja Stalinin allekirjoittaman sotatoimisopimuksen toimeenpano-osan Skandinaviaa koskevat osat, sekä niihin liittyvät karttakuvat. Kirjeessään Ribbentrop viittaa aikaisempaan Mannerheimin tiedusteluun ja vastaa mm.:

"Tämän johdosta.. ..ovat Saksan hallitus ja Saksan johtaja Adolf Hitler valtuuttaneet minut kertomaan Teille, herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:

Ensiksi: Oheisena seuraa valokopio osasta asiakirjoja, jotka saksalaiset saivat käsiinsä 9. helmikuuta 1940 lentokonekaappauksen ansiosta. Asiakirjassa on täydellinen selvitys sen sopimuksen täytäntöönpanosta, jonka Neuvostoliiton Stalin ja Englannin Churchill Englannin ja länsiliittoutuneiden puolesta ovat tehneet Moskovassa 15. lokakuuta 1939. ..

Toiseksi: Kun Neuvostoliitto, jonka kanssa Saksalla on voimassa oleva kymmenvuotinen hyökkäämättömyyssopimus, on kolmantena sopimuspuolena ranskalais-englantilaisessa Saksan vastaisessa salaliitossa, niin Saksa katsoo nyt myös Neuvostoliiton vihollisekseen, eikä voi enää pitää voimassa niitä neuvostoliittolais-saksalaisia sopimuksia, jotka ovat pitäneet Saksaa Neuvostoliiton politiikkaa myötäilevissä siteissä. ..

Kolmanneksi: Edellä kuvattujen seikkojen perusteella Saksa katsoo suomalaisten vaikeudet omaksi asiakseen, ja turvatakseen Saksan pohjoispuolisen alueen ryhtyy varmistamaan sitä, että Skandinavian niemimaa ja Suomen alue pysyvät vapaina neuvostoliittolais-englantilaisista joukoista. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Saksan hallitus on:

a) varhain aamulla 10. helmikuuta 1940 antanut.. ..Stalinille Hitlerin 9. helmikuuta allekirjoittaman kirjallisen määräyksen, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava ja pyrittävä rauhaan. [...]

Tämä asia on aikaisemmin ilmoitettu Teille, ..ja kun lisäksi Te, herra Marsalkka Mannerheim, kysyitte samaa asiaa johtaja Hitleriltä, niin

b) maaliskuun 3. päivän iltana 1940 johtaja Hitler antoi Neuvsotoliiton Saksan asianhoitajalle seuraavan kirjallisen määräyksen: "Ellei Neuvostoliitto heti, viimeistään huomispäivänä 4.3.1940 lopeta sotatoimia Suomea vastaan, niin Saksa tulee antamaan suomalaisille aseellista apua ja ajamaan Neuvostoliiton sotavoimat pois Suomen alueelta". Tämän uhkavaatimuksen antoi Neuvostoliiton asianhoitajalle Marsalkka Herman Göring, joka lisäksi ilmoitti, että mikäli Neuvostoliitto ei suostu vaatimukseen, ryhtyvät Saksan ilmavoimat heti toimintaan suomalaisten puolella ilman, että Suomi sitä pyytäisi. Saksalle on Suomessa ilmaantunut valvottavaksi etuja, joista se tulee huolehtimaan.

Neljänneksi.. Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi ilmoittamaan Suomelle, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa tulee antamaan sitä heti ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta".

Että sellaista! Huh huh! Eli suomeksi sanottuna tuuli oli täysin kääntynyt. Suomelle löytyi siis tukea ja apua. Mutta tuosta eteenpäin Suomella ei myöskään enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin liittoutua Saksan kanssa, sillä jollei Suomi tekisi aselepoa ja liittoutuisi Saksan kanssa, Saksa olisi joutunut oman etunsa vuoksi valtaamaan Suomen ja ajamaan Puna-armeijan ulos.

Kirjeen seurauksena Mannerheim antoi Suomen hallitukselle ehdottoman kiellon olla hyväksymättä länsivaltojen avustustoimia ja pyrkiä heti saamaan rauha Moskovassa, mutta Ribbentropin kirjeestä hän ei vielä kertonut kenellekään halaistua sanaa. Suomen hallitus antoikin neuvottelukunnalle valtuudet tehdä rauha, raskaista ehdoista huolimatta, ja huolimatta länsivaltojen viimeisestä epätoivoisesta julistuksesta tarjota apua. 13. maaliskuuta Talvisota sitten päättyi.

Miksi Stalin sitten suostui Hitlerin painostukseen? Stalin oli kahden vaiheilla. Hänen kenraalikuntansa, samoin kuin hän itsekin, olivat tietoisia siitä, että Suomi murtuisi parissa viikossa, ja tie Helsinkiin olisi auki. Neuvosto-kenraalit olisivat haluneet jatkaa taistelua vääjäämättömään lopputulokseen, Suomen kukistumiseen asti. Stalin kuitenkin pelkäsi. Hän tiesi, ja sen Talvisota oli jo osoittanut, ettei Puna-armeija ollut vielä valmis kohtaamaan taistelukentällä tuolloin maailman tehokkainta ja vahvinta sotakonetta, Saksan armeijaa. Lisäksi hänen omat suunnitelmansa, ja Neuvostoliiton varusteluohjelma, tähtäsivät Puna-armeijan saattamiseen täyteen hyökkäysvoimaansa vasta 1945 mennessä.

Totuus Talvisodan taustoista, syistä, ja rauhanteosta oli ja on siis erittäin kiusallinen asia, sekä liittoutuneille että Suomelle. Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta asian tulo suureen tietoisuuteen olisi edelleen kiusallinen häpeätahra briteille ja ranskalaisille, vaikka ovathan nämä vanhat suurvalla pahempiakin kolttosia tehneet.

Meille suomalaisille Talvisodan rauhan todellinen syy, Saksan puuttuminen asiaan ja aselevon tuonut Hitlerin nootti Stalinille, on erittäin kiusallinen siksi, että Talvisota on tähän asti ollut Suomen sankarillinen torjuntataisto, jossa maamme sai torjuntavoiton suurvallasta. Toisen Maailmansodan historiassa se on lisäksi ollut ns. "natsiton" sota, jolloin Suomi ei ollut vielä kiusallisessa liitossa Natsi-Saksan kanssa.

On hyvin kiusallista, suorastaan äärettömän epämukavaa, myöntää, että Saksan väliintulo pelasti Suomen, myös Talvisodassa, ja katkeraa rauhaakaan ei olisi tullut ilman Hitlerin noottia Stalinille. Samalla on vaikeaa niellä se, että nimenomaan Englantilaisten petos ja vanhan juopon Churchillin suunnitelma Pohjolan etupiirijaosta oli Talvisodan alkamisen todellinen taustasyy, ja myös todellinen syy sille, miksi Suomi joutui mukaan Toiseen maailmansotaan ja alistumaan Saksan liittolaiseksi.

Erkki Hautamäen kirjaa ja sen jatko-osaa voi ostaa täältä.

Suomen kohtalo sinetöity - Itämeren kaasuputki liittää Suomen Venäjän etupiiriin

Viime päivinä sekä Tuulikki Ukkola että Erkki Toivanen ovat rohjenneet avata suunsa siitä väistämättömästä kehityssuunnasta, johon Itämeren kaasuputki Suomea vie. Molemmat ovat allekirjoittaneen tavoin oivaltaneet kaasuputken geo- ja turvallisuuspoliittisen merkityksen, kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, mm. viime talvena.

Itämeren kaasuputki on hanke, jossa tiivistyy koko läntisen Euraasian geopoliittinen ilmastonmuutos. Se muuttaa vääjäämättömällä tavalla koko Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Putken valmistumisen jälkeen Suomi nimittäin kuuluu taas vähintään yhtä tiukasti Venäjän etupiiriin kuin Neuvostoliiton aikoina. Itämeren kaasuputki on Suomen kannalta mitä suurimmassa määrin turvallisuuspoliittinen hanke, vaikka valtiojohtomme ei sitä uskallakaan ääneen sanoa. Ukkola toteaakin osuvasti:

"Suomi on jälleen rähmällään suuren ja mahtavan naapurin edessä. Niin presidentti, pääministeri kuin koko hallituskin kumartavat itään kaasuputki kaulassa. Kukaan ei uskalla sanoa, että kaasuputki on turvallisuusuhka, onhan Venäjä ilmoittanut, että heidän pohjoisen laivastonsa tehtävänä on valvoa putken turvallisuutta. [...]

Aivan hiljattain niin presidentti kuin pääministerikin tapasivat Putinin, Venäjän todellisen johtajan. Mitä Putin vaati Suomelta? Mitä johtajamme lupasivat Putinille? Joka tapauksessa Suomi nöyrtyi ja hallitus kiirehtii antamaan kaasuputkiluvan ennen ympäristöviranomaisten selvityksen valmistumista. [...]

Mitä Venäjä tarkoittaa putken sotilaallisella valvonnalla?

Merkitseekö tämä sitä, että Venäjä aikoo vaatia Suomelta tukikohtaa kaasuputkea turvaamaan tuleville sotalaivoille?"

Ukkola on oikeilla jäljillä. Kaasuputkesta tulee Venäjälle ensiarvoisen tärkeä energianvientiväylä Saksaan ja Länsi-Eurooppaan, ja siksi sen "turvaaminen" tulee olemaan Venäjälle yksi maan tärkeimmistä turvallisuuspoliittisista prioriteeteista Itämerellä.

Toivanen vuorostaan valottaa Vladimin Prohanovin sanoin osuvasti itänaapurissamme vallitsevaa ajattelutapaa ja tavoitteita:

"”Venäjän kolmas imperiumi, Romanovien valtakausi, kesti 300 vuotta kunnes sortui 1917 liberaalien arvojen päästyä jälleen kerran voitolle”, kirjoittaa Prohanov 2008. ”Stalin nosti Venäjän kuilusta johon liberaalit olivat maan syösseet ja rakensi uuden imperiumin verellä ja teräksellä. Niin syntyi Venäjän neljäs imperiumi, kunnes liberalismin iskut murskasivat sen 1990-luvun alussa”. Prohanovin silmissä Gorbatshov ja Jeltsin olivat maanpettureita, jotka möivät imperiumin lännen liberaaleille. Hän jatkaa: ”Vuosisadan vaihtuessa päätettiin vihdoin hylätä kuolleena syntynyt ajatus kansallisvaltiosta. Tshetshenian toisen sodan jälkeen Venäjän imperiumi alkoi toipua Vladimir Putinin johdolla. Etelä-Ossetian vapautussodan (Georgian sodan 2008) jälkeen Venäjä osoitti olevansa valmis palauttamaan valtaansa ne alueet, joilta sen oli ollut väistyttävä heikkoutensa vuosina”.

Itse kukin voi antaa noille ajatuksille arvon jonka katsoo niiden ansaitsevan, mutta ne tuovat mieleen Vladimir Putinin sanat viisi vuotta sitten, kun hän kutsui Neuvostoliiton romahdusta ”1900-luvun suurimmaksi historialliseksi katastrofiksi” ja onnitteli maanmiehiään siitä, että heidän oli ”onnistunut säilyttää, kaikista vaikeuksista huolimatta, identiteettinsä ytimessä olennaisin siitä jättiläisestä, joka oli Neuvostoliitto”.

Niin ikään viisi vuotta sitten Nezavisimaja Gazetassa ilmaistiin jokseenkin suorin sanoin Venäjän energiapolitiikan tavoitteet: ”Länsimaiden riippuvuus Venäjän energiasta kasvaa kaiken aikaa, kunnes ne tulevat lopulta tilanteeseen, jossa niiden on hyväksyttävä Venäjän kasvava sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen vaikutusvalta entiseen Neuvostoliittoon kuuluneilla alueilla”. Viime vuonna samassa ”itsenäiseksi” itseään kutsuvassa lehdessä mentiin pitemmälle: ”Euroopan Unionin ja Venäjän liitto, johon liitettäisiin Kaspianmeren rantavaltiot, voisi lopulta taata, että Yhdysvallat menettää suurpoliittisen asemansa”. [...]

Toivanen tekee myös huomion, jonka pitäisi olla ilmiselvä kaikille:

Vaikka Venäjä luopuisikin imperiaalisista hankkeistaan, olemmeko tulleet kyllin selvästi ajatelleeksi Itämeren tulevaisuutta ”Rauhan Merenä”, jos putkihanke toteutuu? Kun Venäjän laivasto partioi Gotlannin vesillä, ruotsalaiset alkanevat vaatia hallitustaan liittämään puolustuskykynsä riisuneen maan Natoon Baltian ja Puolan rinnalle. Entä Suomi? Jättäydymmekö ainoana rantavaltiona Venäjän vaikutuspiiriin?"

Vastaus viimeiseen kysymyksen on: Kyllä jää. Suomella ei putken valmistumisen jälkeen ole enää varaa liittyä NATOon. Jos sitä yrittäisimme, edessämme olisi Georgian kohtalo. Näin siksi, että viimeistään silloin, saatika jo nyt, Venäjän on pakko muuttuneen geopoliittisen tilanteen vuoksi varmistaa, että NATO ei laajene enää Itämerellä. Putki siis lisää jännitystä ja konfliktin uhkaa, ja saa aikaan sen, että Venäjällä on oikeutettu tarve operoida sotilaallisesti NATOoon kuuluvien Baltian maiden selustassa Itämerellä.

Suomen kohtalo näyttää olevan sinetöity: Eurooppalaisista suurvalloista vain Saksalla olisi geopoliittinen intressi puolustaa Suomea mahdollista Venäjän agressiota vastaan, jos se olisi vahva ja jos se olisi Venäjän vastustaja. Saksa on kuitenkin sotilaallisesti heikko ja on valinnut strategisen liittolaisuuden Venäjän kanssa. Saksa haluaa kaasua yhtä kovasti kuin Venäjä haluaa myydä sitä. Näin ollen Suomella ei ole varaa vastustaa kaasuputkea ja joutua kahden jättiläisen puristukseen. Kohtalomme on joutua Venäjän-Saksan taloudellis-poliittisen liiton osaseksi, eli Venäjän etupiiriin, halusimme niin eli emme. Nato-juna meni jo ajat sitten.