Omassa Puheenvuoro-kirjoituksessaan Jukka S. Hankamäki lateli ehkä hieman lakonisesti mutta
paikkansa pitävästi mitä tuleva vuosi tuo EU:n liittovaltiokehityksen ja talouden suhteen tullessaan.
Kuten
olen itsekin todennut jo monta kertaa, on väistämätöntä, että Espanja
ja Italia kaatuvat syliin ja sen jälkeen ollaan nollapisteessä, jossa
on valittava joko täysimittainen liittovaltio tai EU:n disintegraatio (toivon ja rukoilen sitä hajoamista).
Vuonna
2009 Suomeen iskenyt reaalitalouden lama - jonka vaikutusta on
toistaiseksi pidetty aisoissa velkakuplaa pumppaamalla - kestää vielä
vähintään 3 vuotta ja
todennäköisesti vielä 5 vuotta. Hallitus tietää tämän. Elinkeinoelämä
tietää tämän. Kuntavaaleihin valmistautuvien puolueiden johto tietää
tämän. Kaikki toki toivoskelevat, että ensi vuonna helpottaisi, mutta
valitettavasti edes täysi liittovaltio ei poista sitä tosiasiaa, että
talous sukeltaa vielä vuosia.
Mutta oletteko tosissanne
miettineet, mitä kaikkea tämä tuo tullessaan? Talouslama tuo nimittäin
suomalaistenkin osaksi - ei vain suhteellisen vaan myös absoluuttisen -
köyhyyden, nälän ja kerjäläisyyden. Kyse on mittakaavaltaan suuremmasta
rytinästä kuin 1930-luvun lama. Onko kukaan oikeasti miettinyt, mitkä
ovat seuraukset?
Syvää nöyryytystä, halveksuntaa, riistetyksi
tulemista, alistamista, katkeruutta ja vihaa. Niiden seuraukset eivät
ole ihan pikku juttu. Oletteko siis ihan aikuisten oikeasti miettineet,
mitä Kreikan kaltainen sekasorto, kaaos, suurmielenosoitukset ja
mellakat tarkoittavat Suomen tapauksessa?
Suomalaisen pinna on
pitkä, mutta kun se katkeaa, jälki on paljon pahempaa ja seuraukset
paljon syvälle käyvempiä kuin monissa muissa kulttuureissa. Tässä
mielessä suomalaiset muistuttavat kansanluonteeltaan venäläisiä.
Tsaarit
aikanaan tiesivät, että venäläisen yhteiskunnan pystyssäpysyminen
riippui viime kädessä siitä, että hallitsijoiden ja kansan välillä
vallitsi eräänlainen slaavilaiseen heimovaistoon perustuva primitiivinen
yhteiskuntasopimus tai kauhun tasapaino. Kansa nieli vuosisadat
riistoa, nöyryytystä, alistamista ja julmuuksia, niin kauan kuin se
koki, että sillä oli valtiovalta ja hallitsijat jotka viimekädessä
kuitenkin ajoivat valtakunnan etua.
Slaavilainen perusluonne on
kaikesta alistamisesta ja orjuutuksesta huolimatta ylpeä; venäläinen
kestää melkein mitä tahansa, kunhan hänelle voidaan perustella, että se
on valtakunnan ja sitä kautta myös - edes jotenkin - myös kansan etu.
Tsaarit
miettivät, mitä tapahtuisi, jos tämä vaistonvarainen
"yhteiskuntasopimus" rikkoutuisi. Kommunismin valtaannousun jälkeen
kaikki tiesivät; jokin raja se on venäläisenkin sietokyvyllä.
Toistan kysymyksen; mitä tapahtuu kun suomalaisen mitta tulee täyteen? Entä jos Suomeen tulee "ugrikevät"?
Jos
ugrikevät tulisi Suomessa, se tapahtuisi maassa, jossa olisi
purkautumassa - ei vain muutaman vuoden - vaan kokonaisen parin
vuosikymmenen katkeruus, kauna, viha ja pahoinvointi. Kyllä - Minä
kehoitan muistamaan, ettei nuijakapina tai kansalaissota syntyneet
tyhjästä.
Kreikan tai arabimaailman mittakaavassa tapahtuva
"massojen pinnan katkeaminen" eli se kun kansa hylkää tavanomaiset
poliittiset ja demokraattiset vaikutuskanavat tarkoittaisi Suomessa
mahdollisesti jotain hyvin vakavaa.
On syytä muistaa, että
Suomessa kansalla on laillisesti puolitoista miljoonaa asetta, joista
yli 400 000 kiväärejä, plus laittomia aseita useita satoja tuhansia.
Samaan aikaan kun sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko on
rapautumassa kiihtyvällä tahdilla, poliisin ja oikeusviranomaisten
resursseja leikataan.
On suorastaan niin yleistietoa, että
luulisi olevan turha muistuttaa ketään siitä, miten köyhyys,
pahoinvointi ja turvattomuus toimivat väkivallan, rikollisuuden ja
ääriliikkeiden kasvualustana.
Ihmiset tuntevat monin paikoin jo
nyt olonsa turvattomiksi. Joissain kunnissa suunnitellaan poliisin
säästöjen takia omia "kuntakaarteja" järjestyksenvalvonnan ja ihmisten
turvallisuuden takaamiseksi.
En halua pelotella ketään, mutta
olisi viimeistään nyt aika ottaa ns. lusikka kauniiseen käteen, silla
jos ei ihan konkreettisesti niin kuitenkin, banaanit ja lakritsat
loppuvat pian.
Jos valtiovalta jatkaa selän kääntämistä sille
kansalle, jota sen pitäisi edustaa, johtaa se pahimmillaan siihen, että
kansan pinnan katkeamisen seuraamusta ei voi padota enää muulla kuin
väkivallalla.
Tajuaakohan nykyhallintomme, millaista uhkapeliä he ovat pelaamassa?
Meillä
on kuitenkin vielä vuosi-pari aikaa valmistautua ja estää pahin. Sen
sijaan, että valtio ottaa velkaa kriisimaiden velkojen maksuun ja
roikkuu mukana roskavaluuttajärjestelmässä, jossa valuutta eli euro on
itse kriisin perimmäinen syy ja ongelma, lainanottomarginaali pitäisi
nostaa ja käyttää oman maan ja kansan asioiden parantamiseen - ja myös
kriisiturvallisuuden nostamiseen.
Muussa tapauksessa meillä on 5
vuoden päästä tilanne, jossa voidaan todeta, että hallituksella ja
valtiovallalla on homma lähtenyt todella pahasti lapasesta.
Ja
jos näin käy, niin kysymys kuuluu; kutsuuko hallitus tällöin apuun - jo
nyt vallitsevien lakien ja sopimusten mukaan - Eurokorpsin ja
eurosantarmit tukahduttamaan kovat piipussa suomalaista kansannousua?
Vähän kuin Baltiassa vuonna 1991.
Toisaalta ehkäpä se olisi aivan
oikea historian tuomio eurosto-eliitille ja federalisti-hallituksellemme
tajuta yhtä selvästi ja totaalisesti kuin kommunistit Neuvostoliiton
hajotessa, että he ovat väärällä puolella - Pahan Valtakunnan puolella -
historiallista rintamalinjaa, Euroopan kansojen historiallisessa taistelussa vapauden, oikeuden ja
kansanvallan puolesta.
---------------
------
---
Edit. 24.9. Lisäystä. Kirjoitin nämä alla olevat jutut alkujaan kommentteina yllä olevaan juttuuni Uuden Suomen blogissani, koska ne sivuavat aihetta, liitän ne tähän:
Tarkoitan, että sen sijaan että Suomi ottaa hirveän määrän lainaa auttaakseen kriisimaita (takausvastuut nimittäin tulevat kaatumaan syliin täysimääräisinä, ja se tarkoittaa, että ne maksetaan lainalla), Suomi ottaisikin itselleen kerralla isohkon potin "kehitys-, investointi-, ja kriisilainaa".
Ensin laitettaisiin ns. "piikki kiinni", täyskäännös europolitiikkaan. Sitten raha käytettäisiin kansallisesti itsekkäästi laman seurausten aallonpohjan madaltamiseen (teollisen tuotannon investointiapurahat, työllisyysprojektit [vain kotimaisille firmoille] vanhukset, lapsiperheet,elintarvikeapu nälkäisille, jne.).
Raha tulisi käyttää myös sosiaaliturvan tason pitämiseen edes kohtuullisena inflaation iskiessä kunnolla, ja poliisin sekä puolustusvoimien säästöjen _perumisesta_ aiheutuviin menoihin, sekä erityisesti kriisivarastojen (elintarvikkeet, polttoainet, lannoitteet, raaka-aine varastot, jne.) täyttämiseen täpötäyteen.
Suomen pitäisi suhtautua käsillä olevaan seuraavaan viitee vuoteen, kuin kyseessä olisi "sota-aika", koska taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti laman isku maallemme voi pahimmassa tapauksessa olla vastaavaa, kuin jos vihollinen hyökkäisi ja tuhoaisi meiltä elintason, teollisuuden&työpaikat, arjen turvallisuuden ja yleisen lain kunnoituksen sekä kansalaismoraalin.
Suuryrityksille jotka ovat menneen talven lumia kansantalouden kannalta, ei pidä enää maksaa jättitukia, ellei niitä käytetä suoraan Suomessa tehtäviin tuotantoinvestointeihin. Jos ei passaa, niin sopeutukoot, menkööt konkurssiin tai lähtekööt (tervemenoa).
Leikata pitää myös joka tapauksessa, ja rajustikin, kaikesta sellaisesta mikä on toisarvoista. Ylempää virkamiehistöä, byrokratiaa, kehitysapua, lähialuetukia, jne. Erityisesti Ulkoministeriötä. Meillä tuhlataan järjettömän paljon laajaan diplomaatti, lähetystö ja edustustoverkkoon. Valtiovarainministeriön sektorilta pitää leikata myös, oppivatpahan olemaan. Leikkaustarve on ainakin 3-5 miljardia, lainarahan nostamisesta huolimatta.
Jos kerran velkaannumme, velkaantukaamme satsaamalla taloutemme, yritystemme, teollisuutemme ja yhteiskuntamme tulevaisuuteen ja kansalaisyhteiskunnan koossapitämiseen, eikä syytämällä rahaa kankkulan kaivoon nimeltä EU.
Eurosta on erotta joka tapauksessa, kysymys kuuluu, teemmekö sen nyt, kun arvioidaan, että oman valuuttamme arvo nousisi suhteessa euroon +15% irtaantuessamme rahaliitosta, vai sitten KUN euro ensin iflatoituu niin, että sen käyvästä arvosta jää jäljelle _vain kolmannes nykyisestä_.
Jos lähdemme ennemmin, ja valuuttamme arvo ponkaisisi +15% ylöspäin, voisimme ensinnäkin aluksi laskea liikkeelle kansantalouteemme ja markkinoille nykyistä tuon määrän enemmän valuuttaa, jotta sen arvo ei nousisi nykyisestä, ja sen jälkeen laskea vielä +20% lisää devalvoidaksemme, jotta vientimme vetäisi niille alueille, joilla on vielä maailman markkinoilla ostovoimaa (Venäjä, Kiina, yms.).
Tiedän, että devalvaatiopuheet kuulostaan nousevien korkojen takia myrkylta asuntolainaa ottaneille, mutta euroon jäämällä tuleva 100-200%:n inflaatio ja sen nostamat korot tulevat olemaan vielä jotain kamalampaa. Pelastusveneessä on ankeaa istua myrskyävällä merellä, mutta Titaniciin jääminen on vielä kamalampaa, uskokaa pois.
Eurooppa ja P-Amerikka eivät viennin kannalta tule vetämään lähivuosina. Selvitäksemme vientiä on lisättävä entisestää EU-alueen ulkopuolelle, kuitenkin jalansija Saksassa ja Ruotsissa on syytä säilyttää.
-----------------
Sinänsä ei tule pelätä, jos tässä maassa järjestyksenpitoa joudutaan sälyttämään kuntien ja vapaaehtoisorganisaatioiden kontolle, kunhan se tehdään oikein.
Suomalaiset "fasistit" eivät, sen perusteella mitä olen heidän juttujaan seurannut, rupea omia ampumaan toisia suomalaisia tai ala "suurpääomien hyödyllisiksi
idiooteiksi". Jos jonkinlaisia kansalaiskaarteja aletaan tässä maassa
joskus perustaa, on pidettävä huoli, että suojeluskuntien alkuperäinen
idea (puolueisiin ja poliittisiin suuntauksiin sitoutumaton
laillisuusvalvonta) toteutuu, eikä tule uutta punaiset vs. valkkarit
-juttua.
Siinä missä kansalaissodan aikaan Suomen työväestö oli harhautettu ja
agitoitu pelaamaan kommunististen internatsien pussiin ja Suomen
liittämiseksi Neuvostoliittoon, eli siis olivat "hyödyllisten
idioottien" roolissa, ajautuivat tämän seurauksena suojeluskunnat
saksalaisen pääoman aseelliseksi siiveksi (alunperin neutraalista
tausta-ajatuksesta huolimatta).
"Fasistien" sijaan joudumme olemaan enemmän huolissamme
järjestäytyneen rikollisuuden, jengien, rappio-anarkistien ja ns.
kiljuskinien suhteen. Elinolojen huonontuessa ja laillisuusvalvonnan
rapautuessa kiusaus tienata leipää pöytään epärehellisesti kasvaa
eksponentiaalisesti. On olemassa vaara, että rikollisjoukkiot ja jengit
hankkivat raskaampaa aseistusta. Poliisin leikkaukset ja rapistuva
valvonta sekä Schengen liikkuvuus yhdistettynä siihen tosiasiaan, että
Tallinnasta voi torilta ostaa AK-74 rynnäkkökiväärin ja 1000-patruunaa
kolmella sadalla eurolla herättää varsin kylmiä väreitä selkäpiissä
(myös sinkoja on kaupan).
On pidettävä huoli, että jos kunnat tai järjestöt alkavat ottaa
yleisen järjestyksen valvontavastuutta poliisin joutuessa vetäytymään
leikkausten takia "etulinjasta", niin "kuntavartiot" toimivat a)
demokraattisella mandaatilla (kunnanvaltuustojen päätöksillä ja ohjauksessa perustettu ja oman kunnallisen lautakunnan/toimielimen valvonnassa toimivia), ja b) viranomaisten valvonnassa (yhteistyö poliisin ja
tarvittaessa vaikkapa puolustusvoimien maakuntajoukkojen kanssa).
