Olen pariin otteeseen kirjoitellut siitä kiihtyvästä rytinästä, mikä alkaa Italian kaatuessa syvälle kriisiin, ja jatkuu Ranskan pankkien kaatuessa tämän jälkeen.
Ranska
on koko unionin historian ajan ollut jonkinlainen EU-projektin primus
motor: Se on vahvasti ajanut voimakasta integraatiota, EU-presidenttiä,
eurobondeja ja liittovaltiota. Tämä ei suinkaan ole sattuma, sillä
kyseessä on koko nykyisenkaltaisen Ranskan olemassaolo jonkinlaisena
suurvaltana.
Ranska on käytännössä I Maailmansodasta asti ollut
suuren egon ja pienten muskeleiden aiheuttaman trauman kourissa.
Suurvaltana se on ja on ollut surkimus, vaikka tahtoa on ollut
maailmanherruuteen asti. Ranska hävisi surkeasti sodan Saksaa vastaan
1871 ja olisi hävinnyt myös I Maailmansodan ilman USA:n ja Brittien
apua, sekä käytännössä hävisi II Maailmansodan, koska ainoastaan
amerikkalaisten väliintulo pelasti sen. Puhuminen Ranskasta II
Maailmansodan "voittajavaltiona" on mielestäni ollut aina melkoinen
vitsi.
Joka tapauksesa maan maine globaalina mahtitekijänä on
historian valossa riekaleina, mikä tietenkin sapettaa ranskiksia
kovasti. Voi olla, että tämä on yksi syy, miksi maa ajaa EU:n
integraatiota niin voimakaasti, koska viimekädessä se voi jatkaa
suurvallan leikkimistä vain osana EU:ta, jonka sisällä se on toiseksi
suurin mahtimaa silkan kokonsa vuoksi.
Ranskalaiset pankit ovat luotottaneet 47% Italian valtionvelasta. Se tekee noin. 290 mrd:n edestä, kun taas Saksan osuus on 19%.
Kun
Italia kaatuu kriisimaaksi, seuraus on välittömästi Ranskan suurimpien
pankkien kaatuminen ja koko ranskalaisen yhteiskunnan taloudellinen,
sosiaalinen ja byrokraattinen romahdus. Siksi Ranska ajaa vahvasti
eurobondeja, sillä toisin kuin Saksan suurimmat pankit, jotka kyllä
enimmäkseen selviäisivät kriisistä hengissä, Ranskan suhteen tilanne on
toinen.
Pariisissa tiedetään, että Italia tulee syliin ensi
talvena. Sen jälkeen Ranska tipahtaa kriisimaaksi. Sitä ennen pitää
saada pystyyn maksuautomaatti, jolla Saksan, Hollannin ja Suomen
varallisuus voidaan imeä sen pelastamiseksi. Siksi Ranska ajaa
eurobondeja.
Pariisissa ei olla huolissaan vain pankeista. Nimittäin Ranskan julkinen
sektori on 56% BKT:sta, eniten kaikista länsimaista.
Ranskalla on siis todella massiivinen
valtionbyrokratia. Maan
julkinen velka on nousemassa 90%:iin BKT:sta ja budjettivaje on lähes
5%. Velkaantuminen on nopeaa ja massiivisen julkisen sektorin
koon takia, mikä tahansa leikkaus siinä aiheuttaisi hurjan
massatyöttömyyden. Valtiosektori nimittäin työllistää kolmanneksen
ranskalaisista(!).
Työttömyys on jo nyt 10% eli paljon.
Kun talouskriisi iskee
kunnolla päälle ja pankit kaatuvat, niin jo kolmanneksen supistus
julkisen sektorin työvoimasta lisäisi työttömyyttä yli 10% lisää, siis
yksityisen sektorin pois potkittujen lisäksi.Miltä siis kuulostaa
tilanne, jossa suurimmat pankit kaatuvat rymisten, lama on päällä ja
näin jätkän karkealla matikalla työttämyysastetta haarukassa 30 - 40%?
Teoriassa
Ranskalla olisi mahdollisuus tehdä leikkauksia ja supistuksia, mutta
poliittisesti ei. sosialistipresidentti Hollande tuskin lähtee
haastamaan ruokkivia käsiään, ammattiliittoja ja tukijoitaan. Sen sijaan
Ranska tulee ajamaan eurobondeja kuin viimeistä päivää ja vaikka
väkisellä. Ja juuri se ajaa sen napit vastakkain Saksan kanssa.
Merkel nimittäin sanoi juuri Eurobondeista, että "..ne eivät tule niin kauan kuin minä olen elossa".
Tämä
tarkoitta sitä, että jos Saksa ei taivu eurobondeihin, vaihtoehtona on
vain joko massiivinen inflaatio (jota Saksa myöskään ei halua) tai
sitten EU ja Euro hajoavat Saksan siitä lähtiessä ja ottaessa oman
valuutan käyttöön, ja eurosta tulee kriisimaiden "uusi liira", jonka
arvo on noin kolmannes euron nykyarvosta.
Pessimistinä sanon, että nähtäväksi jää, tekikö Merkel iiroviinaset ("Satasesta vetoa, ettei devalvaatiota tule") vai onko syytä alkaa tekemään veikkauksia rouva liittokanslerin jäljellä olevasta eliniästä.
EU
on niin iso projekti ja siihen sijoittaneilla on liian paljon
hävittävää, joten joko rouva sumuttaa tai hänet pistetään syrjään, tai
joku sujauttaa vaikka poloniumia hänen kahviinsa.
Jos olisin optimisti,
toivoisin, että Saksa hajottaisi rahaliiton, ja näyttäisi närhen munat
Ranskalle ja muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti