Jos Putin kaatuu häntä tullaan lännessä kaipaamaan

Kuten tiedämme, rummuttaa media tällä hetkellä sitä miten Putin ja Venäjä ovat uhka ns. "vapaalle maailmalle". Ukrainan sota ja sen luoma kriisi talouspakotteineen sekä massiivinen mediakampanja, jolla luodaan vastakkainasettelua ja pelkoa - oli sitten aihetta eli ei - on päällä varsinkin Euroopassa. Moni länsimielinen toivoo Putinin ja hänen hallintonsa kaatumista, mihin myös talosupakotteilla pyritään.

Jenkkianalyytikot ovat laskeskelleet, että nykyisten talouspakotteiden vallitessa (ja niiden tästä vielä kovetessa) Kremlillä loppuu rahat parin vuoden päästä ja Putinin hallinto kaatuu kun valtio ei enää pysty pitämään ruplaa pinnalla ja korvaamaan oligarkeille pakotteista tulevia tappioita. Ylläripylläri samaan aika-arvioon on nyt päässyt oligarkki Hodorkovskyn perustama instituutti.

Ilmeisesti tämän ajattelun takana on toive, että Putinin hallinnon kaaduttua Venäjällä koittaisi jonkinlainen maidanistinen vallankumous ja Hodorkovskystä tehtäisiin Venäjälle uusi länsimielinen presidentti.

Se, mitä analyytikot eivät joko ole huomanneet tai eivät ole halunneet myöntää on, että Venäjän sisäpolitiikassa ei ole enää merkittävissä vaikuttaja-asemissa länsimielisiä liberaaleja, vaan suurin osa on 2011 jälkeisten tapahtumien takia joko ajautunut tai siirretty syrjään.

Tällä hetkellä Kreml nojaa lähinnä kolmen valtapiirin tukeen; oligarkkien, vanhojen kommunistien ja laitaoikeiston, johon toisaalta kuuluu paitsi ortodoksi-konservatiivit myös kovan linjan nationalistit. Omien verkostojeni kautta tulleiden tietojen mukaan tämä kolmas tukipylväs on viimei vuosien aikana ja varsinkin viime kesästä vahvistunut voimakkaasti, erityisesti sen vuoksi, että Kreml on joutunut nojaamaan enemmän laitaoikeiston tukeen sen jälkeen kun liberaalien tuki lakkasi.

Kovan linjan nationalisteilla on jo vanhastaan ollut valtapiireissä ja turvallisuuskoneistossa vankka tuki ja asema, ja se on ilmeisesti vahvistunut entisestään. Viime loppukesästä tapahtuneen 18 korkea-arvoisen upseerin erottamisen yhteydessä vuodettiin jostain väite, että kyse olisi näiden miesten siivoamisesta pois, koska Putin kokisi heidät uhkaksi, ja että asia liittyisi siihen, että miehet olivat poliittisesti laitaoikeistoa edustavai. Toisaalta taas heidän tilalleen nimitettyjen henkilöiden taustojen perusteella on toisaalla arvioitu, että tilanne on juuri päin vastoin: Kovan linjan edustajien asema kokonaisuutena on edelleen vahva tai jopa vahvistui, mutta vain Putinille epälojaaleiksi arvioidut saivat potkut.

Yleiskuvani kuitenkin on, että jos jostain syystä Venäjällä tulisi vallankeikaus muodossa tai toisessa parin-kolmen vuoden sisällä, valta ei suinkaan olisi menossa liberaaleille länsimielisille vaan nationalisteille, suurvenäläisestä imperiumista haaveileville ortodoksi-konservatiiveille ja muille kovan linjan edustajille. Heihin verrattuna Putin on maltillinen, järkevä, hillitty ja politiikaltaan keskustalainen.

Jos Putin kaatuisi ja hän joutuisi lähtemään vallasta, Venäjällä nähtäisiin jonkin euromaidanin tai vastaavan sijaan 30-luvun alun Saksan tyylinen vallanvaihdos, jossa Putinille jäisi presidentti Hindenburgin rooli. Tällöin kysymys ei olisi, tulisiko Hodorkovskista presidentti, vaan se, kuka tuolloin esittäisi tunnetun itävaltalaistaustaisen korpraali-akvarellistin roolin?

Lienee myös paikallaan muistuttaa, että suuri osa Venäjän oligarkeista - joiden tukeen Putinin hallinto on osaltaan nojannut -  on taustaltaan juutalaisia. Ja sen lisäksi että antisemitistiset tunnot ovat Venäjällä verraten yleisiä, niin erityisesti oligarkkeja Venäjän kansa vihaa ja pitää halveksittavina roistoina. Eikä ole kovin vaikea kuvitella, että oligarkkien valtava omaisuus tuskin jää heidän käsiinsä, jos laitaoikeisto pääsee valtaan ja saa asiasta päättää.

Näin ollen väitän: Jos Putin kaatuu, lännessä tullaan kovasti kaipaamaan häntä, ja harmittelemaan, että ei ehkä sittenkään olisi kannattanut kampittaa Vladimir Vladimirovitshia.

Ukrainan vallankumous lännen tappiona

Yllä oleva otsikko voi hämmentää joitakin lukijoita, koska yleisen tulkinnan mukaan Ukrainan vallankumous ja Janukovitshin syökseminen vallasta Kiovassa on vakava isku Venäjän kasvoille. Kehotan kuitenkin miettimään tilannetta vähän pidemmälle, ennenkuin aletaan kilistellä voitonmaljoja lännen kunniaksi.

Aluksi kehotan miettimään, mistä rähinä alkoi: Siitä kun Ukrainan johto jätti ratifioimatta EU:n kanssa tehdyn lähentymissopimuksen. Miksi?

Siksi, että sopimuksen ehdot, jotka EU ja IMF olivat sanelleet, olisivat olleet myrkkyä Ukrainan taloudelle ja koko yhteiskunnalle. Ehtona oli ns. IMF:n matokuuri: Yleinen eläkkeiden ja palkkojen leikkaus (-20-30%), energian hinnan nosto yleiselle markkinahintatasolle (kaasun ja polttonesteiden hinnan tuplaaminen), maan maatalouden ja teollisuuden pakottaminen EU:n ympäristö- ja tuotantonormeihin (käytännössä teräs- ja metalliteollisuuden täydellinen alasajo) ja luonnovarojen sekä kansallisvarallisuuden yksityistäminen (eli myynti ulkomaisille pankeille ja pääomasijoittajille).

Ja kaikki tämä olisi pitänyt tehdä. Vastineeksi olisi saatu siis 12 miljardia kovakorkoista lainaa.

Venäjä esti sopimuksen ratifioinnin yksinkertaisesti tarjoamalla syksyllä Ukrainan todellisen tarpeen verran eli 19 miljardia, ilman matokuurivaatimusta tai kovia ehtoja, normaalilla korolla. Lisäksi tässä diilissä öljyn ja kaasun hinta pysyisi suunilleen nykytasolla.

Joko alkaa valaistua, miksi Janukovitsh ja hallinto teki mitä teki? Tällä en tietenkään puolusta kyseistä korruptoitunutta oligarkkiporukkaa, mutta jos he olisivat tehneet toisin, he olisivat olleet typeriä.

Ja pahempaa olisi/on luvassa. EU-sopimusten läpivienti tarkoittaa nimittäin myös sitä, että maan teräs- ja metalliteollisuus, joka työllistää yli kolmanneksen työssäkäyvistä, joutuisi saneeraukseen ja työttömyys räjähtäisi käsiin. Tämä erityisesti venäläisenemmistöisessä ja -mielisessä Itä- ja Etelä-Ukrainassa. 

Ukrainan vauraampi itäpuoli on muutenkin elättänyt köyhää maatalous-länttä, eikä siellä siksi edes ukrainalaisväestökään hurraa EU-sopimusehdoille. Ja siksi juuri etelässä sekä idässä puuhataan irtautumista Kiovan hallinnosta.

Ukrainan länsi- ja eteläosissa, Harkovassa ja Krimillä, paikalliset viranomaiset ovat julistautuneet, että ottavat "vastuun perustuslaillisesta järjestyksestä" alueillaan. Tällä viitataan tietenkin tähän uudempaan, toissa vuonna voimaan tulleeseen perustuslakiin. Lauantaina Janukovitsh julisti (Harkovassa?), että hän on edelleen laillinen presidentti, kuten opposition kanssa tehty sopimus sanoo, aina ensi vaaleihin asti. Myös Venäjän delegaatio vieraili viikonloppuna Harkovassa.

Lisäksi Krimillä ilmoitettiin, etteivät enää ota komentoja Kiovasta(!) ja aikovat lopettaa verojen maksun Kiovaan.

Jos Ukraina hajoaa, EU saa kaverikseen Länsi-Ukrainan, josta tulee Romaniaakin köyhempi maatalousmaa. Venäjä sen sijaan saa vauraamman ja teollistuneen Itä- ja Etelä-Ukrainan, jossa teollisuus elää jo nyt viennistä Venäjän ja Keski-Aasian markkinoille.

Eli vaikka Janukovitshin kaatuminen on ollut imagollinen isku Venäjän kasvoille, lännellä on nyt käsissään ns. tynnyrillinen paskaa selvitettävänä. Venäjän tarvitsee vain odottaa vuosi-pari, jolloin kurjistunut kansa tekee uuden vallankumouksen ja Ukraina palaa taas Venäjän kaveriksi.

Tai jos maa hajoaa, ensin maan taloudellisesti parempi puolisko liittyy sen völjyyn, ja myöhemmin perässä köyhä Länsi-Ukraina tekee uuden vallankumouksen, tällä kertaa EU:ta vastaan, ja tulee katuen säkissä ja tuhkassa Moskovan kaveruutta hakemaan. Eikä Venäjän edes tarvitse puuttua tilanteeseen mitenkään esim. sotilaallisesti. Pelkkä lipun heilutus ja moraalinen tuki maan venäläismieliselle osalle riittää, kun EU:n ja IMF:n matokuuri alkaa purra.

Tässä pari karttaa, jotka kuvaavat paitsi poliittisia- ja kielijakoja, myös talousjakoa:  vauraampi ja teollistuneempi itä ja etelä vs. köyhempi maatalous-länsi/pohjoinen.

Etnisiä venäläisiä (tilastoissa, joilla kansallisuus vaan ei kansalaisuus virallisesti venäläinen) on viidesosa väestöstä, mutta myös kansallisesti itsensä ukrainalaisiksi tuntevista/tilastoidusta väestä 12% puhuu äidinkielenään venäjää. Noin 30% väestöstä siis venäjänkielistä.

Ukrainan 2010 presidentinvaalien tulos alueittain

Etnisesti venäläisten osuus väestöstä alueittain. Luvuissa ei ole mukana se noin 12% maan ukrainalaisväestöstä, joka puhuu venäjää äidinkielenään.

Moskovassa tämä kaikki tiedetään, joten siellä naureskellaan, näennäisestä tappiosta huolimatta.

Mutta mitä tekee Kiovan uusi hallinto? Kerjää verta nenästään. 

Kiovan parlamentti poisti viikonloppuna virallisen vähemmistöstatuksen venäjän kieleltä, koska se eli venäjän kieli on lausunon mukaan "vihamielistä ukrainan kieltä kohtaan". Lisäksi Länsi-Ukrainassa on kaadeltu  neuvosto-aikaisia patsaita (Viron patsaskiista, anyone?). 

Karhu(nen) eli pääministeri Medvedev ärähtikin jo.

Ukrainan välitön valuutan tarve on noin 20 miljardia dollaria. EU:lta sekä USA:lta apua olisi tulossa, tiukoin ehdoin lainana, ehkä juuri ja juuri tämän verran (alunperin rahaa oli tarjolla vain 12 mrd). Samaan aikaan Venäjä tarjosi about samaa summaa normaaliehdoilla ilman matokuurivaatimuksia. Mitä länsi tekee, jos Venäjä nostaa tarjousta?

Ehkäpä Kremlin näkökulmasta voisi olla suorastaan houkuttelevaa antaa ensin lännen hassata miljardeittain fyffeä Ukrainan korruptoituneeseen kankkulan kaivoon, ja vasta sitten päästää Ukraina hajoamaan?

Vai onnistuuko Kiovan uusi hallinto hajottamaan maan jo edes ilman Moskovan lipunheilutusta? Tai provosoimaan Venäjän tekemään jotain radikaalimpaa?

Sääliksi käy ukrainalaisia, sillä heidän kansannousunsa oli sinänsä aito, legitiimi ja laajapohjainen, varsinkin Janukovitshin hallinnon kovien otteiden ja tarkka-ampujat-katolla -politiikan jälkeen, vaikkakaan ilman lännen tukea se ei olisi välttämättä onnistunut niin laajassa mitassa.Sääliksi käy ukrainan nationalisteja, sillä kävi tässä miten tahansa,  heitä vedetään lopulta turpiin ja kunnolla, myös EU:n puolelta.


P. S. Ukrainan väliaikainen sisäministeri on tätä kirjoittaessa antanut luvan "Oikea sektori"-liikkeen huppupäisille rynkkymiehille toimia järjestyksenvalvojina Kiovassa. Kas kun eivät vetäneet natsilippua salkoon. Nyt onkin kiva lähteä suoralta kädeltä (pun intended) hakemaan sitä lainaa EU:lta. Missä hitossa Ukrainan armeija ja laillinen poliisi luuraa?

"Oikea Sektori"-liikkeen joukkoja, historiaa tunteville mielenkiintoinen hihamerkki

P.P.S. Ukrainan vallankumous uhkaa lipsahtaa moraalisesti lapasesta, jollei uskottavaa laillisuusvalvontaa saada pien pystyyn ja opposition kansanedustajien pahoinpitelyitä ja uhkailua "puolilaillistettujen" paramilitaarien toimesta lopeteta nopeasti.

Kreikkalainen tragikomedia - Vallankaappaus ja demokratian kumominen

Kuten tilannetta seuraavat tietävät, on Kreikassa viime loppuviikosta tapahtunut istuvan hallituksen vallankaappaus ja demokratian kumoaminen.

Syy tähän oli se, että rikollisjärjestöpuolue nimeltä Kultainen Suihku löysi maan lainsäädännöstä porssaanreiän:

--------------------------------------------
"Äärioikeistolaiset uhkaavat lähteä Kreikan parlamentista - voisi johtaa poliittiseen kaaokseen

Kultaisen aamunkoiton puoluejohtaja kiristää valtaapitäviä lopettamaan puoluetta koskevat rikollisjärjestötutkinnat uhkaamalla jättää parlamentin. Puolueen mukaan lähteminen horjuttaisi haurasta hallitusta.

Kreikan äärioikeistolainen Kultainen aamunkoitto -puolue on uhannut lähteä maan parlamentista. Poisjättäytymistä seuraisi välivaalit, jotka saattaisivat horjuttaa maan heikkoa hallitusta.

Uhkaus annettiin sen jälkeen kun puolueen kannattajaksi itseään sanonut mies puukotti suositun vasemmistolaisen muusikon kuoliaaksi. Puukotusta seurasi viranomaistutkinta siitä, onko Kreikan kolmanneksi suosituin puolue rikollisjärjestö. Poliisi on tehnyt etsintöjä Kultaisen aamunkoiton puoluetoimistoihin ja useita puolueen jäseniä on pidätetty laittoman aseen hallussapidosta. Keskiviikkona tutkijat sanoivat, että viitteitä järjestäytyneeseen rikollisuuteen on olemassa.

Puolueen johtaja Nikolaos Mihaloliakos varoitti myöhään torstaina, että mikäli ratsiat eivät lopu, poliitikot saattavat lähteä parlamentista. Kultaisella aamunkoitolla on 18 edustajaa 300-jäsenisessä parlamentissa. Jos edustajat lopettaisivat, se johtaisi välivaaleihin niissä vaalipiireissä, joista edustajat on valittu.

Mihaloliakosin mukaan välivaalit saattaisivat aiheuttaa vaikeuksia hauraalle kaksipuoluehallitukselle, sillä mielipidemittausten mukaan oppositio näyttäisi voittavan paikat.

- Kultaisella aamunkoitolla on käsissään ase, joka voi aiheuttaa poliittisen maanjäristyksen. Vallassaolevien pitäisi pitää tämä mielessään, Mihaloliakos varoitti." "
---------------------------------------------


Kuten tiedämme, tästä seurasi se, että hallitus antoi välittömästi pidätysmääräyksen Kultainen Aamukoitto -puolueen johtajista ja myöhemmin kaikista kansanedustajista:


---------------------------------------------
"Äärioikeistopuolueen johtaja pidätetty Kreikassa

Kreikassa on pidätetty äärioikeistolaisen Kultainen aamunkoitto -puolueen johtaja. BBC:n mukaan häntä epäillään rikollisjärjestön perustamisesta.

Pidätysmääräys on annettu myös useista puolueen parlamenttiedustajista.

Muukalaisvastainen Kultainen aamunkoitto on Kreikan kolmanneksi suurin puolue. Se on mediassa yhdistetty rap-muusikon viimeviikkoiseen surmaan. Puolueen kannattajiin lukeutuva mies puukotti rasismia vastustaneen rap-muusikon Ateenassa.

Poliisi on tutkinut puolueen epäiltyjä yhteyksiä veritekoon. Puolueen jäseniä on aiemminkin epäilty hyökkäyksistä maahanmuuttajia ja poliittisia vastustajia kohtaan.

Kultainen aamunkoitto on sanoutunut irti surmasta ja syyttää muita puolueita poliittisesta ajojahdista.

Eilen puolueen edustajat uhkasivat jättää paikkansa parlamentissa vastalauseena poliisitutkinnalle. Joukkoero voisi uhata Kreikan huteraa hallitusta, koska täytevaaleissa Kultainen aamunkoitto todennäköisesti menettäisi edustajia ja toinen oppositiopuolue Syriza vahvistuisi.

Pääministeri Antonis Samarasin hallituksella on vain muutaman edustajan enemmistö parlamentissa."
---------------------------------------------


Näin siksi, että Kreikan lain mukaan myös vankilassa istuvat kansanedustajat ovat parlamentin jäseniä, ja saavat (tässä tapauksessa joutuvat?) - ainakin jos lakia noudatetaan - osallistumaan parlamentin toimintaan, äänestyksiin, jne.

Kyse ei nähdäkseni ole siitä, etteikö Kultaisen Kusetuksen johto olisi sekaantunut rikollisuuteen, vaan siitä, että istuva hallitus on sekaantunut vielä enemmän rikollisuuteen. Kyse on kreikkalaisesta "maan tavasta".

Hallitukselle Kultaisen Aamuvirtsan olemassaolo oli näennäisestä propagandasta huolimatta hyvä asia. Todellisuudessahan  Aamukusi oli jättänyt jo nazzeilun syrjemmälle ja alkanut (Homman nimimerkki Töröä lainatakseni) käyttäytymään "samoin kuin demarit ennen kuin pieru alkoi haista niin hyvältä, ettei työväen keskuudessa liikkuminen enää kiinnostanut.", kuten linkistä käy ilmi.

On jännää, miksei Kreikassa ole asiallista, maltillisen kansallimielistä ja maahanmuuttokriittistä puoluetta. Olosuhteet ovat mitä ovat, ja samoilla apajilla voisi kilpailla muutkin puolueet, mutta eipä näin näytä olevan. Miksei siis ole puoluetta, joka ajaisi esim. maahanmuuttolakien tiukentamista faktoilla ja kääntämällä syyn maahanmuuton ongelmista niille joille se kuuluu eli eliittiä ja hallitsevia puolueita vastaan, rauhanomaisesti ja demokraattisesti? Eiväthän maahanmuuttajat ole syyllisiä siihen että Kreikan tilanne on mitä on, vaan poliitikot ja valtaeliitti.

Ehkäpä syy siihen, etti mitään maltillista vaihtoehtoa ole noussut onkin juuri Krapulaisen Aamukusen luonne ja rooli -  Se on yhtä läpeensä korruptoitunut lafka kuin muutkin Kreikan johtavat puolueet, ja siksi sen on annettu porskuttaa rauhassa. Se ei ole todellisuudessa ollut minkäänlainen reaalinen uhka Kreikan valtaeliitille, koska se jakoi kansaa ja esti osaltaan vasemmiston nousua viime vaaleissa - aina siihen asti, kunnes tämä puolue meni liian pitkälle.

Kuppi - tai tarkemmin sanottuna yöastia - kaatui nurin kun Aamukusi lensi hallituksen naamalle: se uhkasi toimillaan aikaansaada uudet vaalit, mikä johtaisi varmasti ja väistämättä istuvan hallituksen tappioon. Vasemmistolainen Syriza (mukaan lukien sen äärivasemmistolaiset elementit) nousisi Kreikan johtoon. Se taas johtaisi Troikan ajaman politiikan pysähtymiseen. Se, mitä tämä merkitsee Euroopan poliittiselle johdolle lienee päivänselvää.

Mutta se, mikä oli vielä pahempi uhka hallitukselle, oli se että Kreikkaa uhkasi lauantaina hallituksen vastainen suurmielenosoitus, jonka kutsui koolle Kreikan armeijan erikoisjoukkojen veteraanijärjestö. Tämän pelättiin johtavan vallankumoukseen, mistä syystä parlamentti sääti pikalain, että kaikki mielenosoitukset parlamenttitalon ympäristössä tuolle päivälle kiellettiin. (Asiasta kertoi blogissaan Juha Hämäläinen, kiitos tiedosta.)

Siis kerrataan suomeksi: Muka-äärioikeisto uhkasi hallitusta uusilla vaaleilla, jotka olisivat johtaneet hallituksen kaatumiseen (kaikkin Euroopan laajuisine seurauksineen) ja Syrizan johtamaan hallitukseen, JA armeijaa lähellä olevat tahot olivat kutsuneet koolle mielenosoituksen (joka olisi myös voinut johtaa demokraattiseen vallankumoukseen).

Ja Kultaista Aamukusta vastaan suunnattua oikeudellista- ja poliisioperaatiotahan oli alettu valmistelemaan jo siinä vaiheessa kun EU:n esitti ultimaatumin, jonka mukaan Kreikka ei saa ottaa EU-puheenjohtajuutta vastaan vuodenvaihteessa 2014, jos kyseinen puolue on edelleen parlamentissa.

Mutta pohjimmiltaan Kreikan hallitus käytännössä mieluummin kaatoi maan demokratian, ettei maahan tulisi perustuslakia ja demokratiaa kunnoittava poikkeushallitus - Vasemmiston ja armeijan tuella (Kreikan historiaa tietävät ymmärtävät miten mullistavaa - ja eliitin kannalta pelottavaa - tämä olisi ollut), vaan mieluummin hallituksen johtama ja EU:n tukema poikkeushallinto sille uskollisten armeijan osien tukemana. Demokratia on kumottu, vain kulissit ovat pystyssä - mutta kuinka kauan?

Jos Syrizan johto olisi nyt fiksu, se - Aamukusta kohtaan tuntemasta inhostaan huolimatta - ottaisi nyt sen kannan, että k.o. rosvoporukan laillisista ja demokraattisista oikeuksista pitää pitää kiinni, ja tukisi heidän parlamentista lähtemishankettaan, sehän nostaisi Syrizan valtaan heti välivaalien jälkeen! Näin hallitus saisi epädemokraattisista toimistaan nenilleen ja vasemmisto pääsisi valtaan. Mutta ilmeisesti Syriza ei halua antaa välillistä kiitosta valtaanpääsystään äärioikeistolle edes silloin kun se pääsisi näistä samalla parlamentissa eroon.

Kreikan hallituksella ei siis tällä hetkellä ole enää todellisuudessa kansan tukea eikä legitimiteettiä - minkä asian virallistuminen vaaleilla ollaan valmiit estämään millä hinnalla tahansa.

Tällä hetkellä Kreikassa istuu siis EU:n tukemana hallitus, joka on poikkeusjärjestelyin varmistanut, ettei demokratia vain pääse toimimaan, ja että EU:n ajamaa politiikkaa jatketaan - hinnalla millä hyvänsä.

Kirjoitin toissa syksynä blogin, jossa ennakoin sitä ilmeistä tosiasiaa, että EU mieluummin haluaa Kreikkaan vaikka diktatuurin kuin sallisi maan irtautuvat eurosta ja/tai EU:sta.

Minulla on tunne, että olin tavallaan oikeassa.

Toivon, että Syriza nakkaisi räyhä-anarkistit pihalle riveistään (rähisemään kadulle yhdessä kusetuslaisten kanssa) ja liittoutuisi armeijan (ks. linkki ylempää) kanssa. Se saattaisi olla ehkä ainoa keino maan pelastamiseksi kuiville.

LEAP: USA:n globaali asema romahtamassa - Amerikalla edessä maksukyvyttömyys ja sekasorto

Eurooppalainen taloustutkimus-aivoriihi LEAP ennustaa Amerikan Yhdysvalloille synkkiä aikoja. Seuraavat neljä vuotta 2012 - 2016 merkitsevät USA:lle sen globaalin ylivallan murtumista ja dollarin reservivaluutta-aseman loppua, voimakasta dollarin inflaatiota, USA:n talouden romahdusta ja sen poliittisen järjestelmän halvaantumista. Vuosikymmen puolivälin jälkeen USA ei ole enää planeettamme ainoa suvereeni supervalta, eikä taloudellisesti vahvin tekijä. Jo aikaisemmassa raportissaan aivoriihi ennakoi, että viimeinen amerikkalaissotilas jättää Euroopan kamaran vuoteen 2017 mennessä.

"Vuodesta 2006 ja ensimmäisistä GEAB-raporteista lähtien LEAP/E2020 on kuvannut maailmanlaajuista järjestelmäkriisiä ilmiönä, joka luonnehtii loppua sille maailmalle jonka olemme tunteneet vuodesta 1945 lähtien, ja joka merkitsee loppua ns. amerikkalaiselle pilarille, jolle maailmanjärjestys on perustunut lähes seitsemän vuosikymmenen ajan. Vuodesta 2006 olemme ennakoineet vuosien 2011-2013 jakson siksi, jonka aikana ns. "dollarin muuri", jolle USA:n valta on perustunut, murtuisi. Kesä 2011, jolloin USA:n luottoluokitusta laskettiin S&P:n toimesta, merkitsi historiallista käännekohtaa ja vahvisti että "mahdoton" oli todellakin tapahtumassa todeksi”, kirjoittaa LEAP raportissaan.

LEAP:n ennustaa, että ”vaalivuosi 2012 merkitsee Amerikalle myös taloudellista ja yhteiskunnallista lamaa, liittovaltion hallinnollisen järjestelmän täydellistä halvaantumista, voimakasta perinteisen kaksipuoluejärjestelmän hylkäämistä, sekä kasvavaa perustuslain merkityksen kyseenalaistamista. Tämä tarkoittaa ratkaisevaa vaihetta koko USA:n historiassa. Seuraavan neljän vuoden aikana maa on joutumassa sellaiseen poliittiseen, taloudelliseen, rahoitukselliseen ja yhteiskunnalliseen myllerrykseen, jollaista se ei ole kokenut sitten sisällissodan”. Se ennustaa, että seuraavan nelivuotisjakson aikana USA tulee olemaan samaan aikaan maksukyvytön ja hallitsematon, muuttaen valtion, joka on ollut vuosikymmeniä maailmantalouden lippulaiva, ”juoppopaatiksi”.

Selvyyden vuoksi LEAP on järjestänyt käsillä olevaa prosessia koskevat ennusteensa kolmen avainalueen ympärille:

- USA:n institutionaalinen halvaus ja perinteisen kaksipuoluejärjestelmän murtuminen
- Taantuman, laman ja inflation pysäyttämätön syöksykierre
- Maan yhteiskunnallisen ja poliittisen kudoksen repeäminen

”Todellisuudessa Yhdysvallat on vuoden 2011 lopulta sellaisessa heikkouden tilassa, jollaiselle ei löydy vertaa sitten sisällissodan ajan. He eivät toteuta merkittävää johtajuutta kansainvälisellä tasolla. Geopoliittisten valtaryhmien välinen vastakkainasettelu kärjistyy ja he huomaavat olevansa vastakkain lähes kaikkien muiden maailman suurten pelaajien kanssa; Kiina, Venäjä, Brasilia (ja yleensäkin koko Etelä-Amerikka) ja nyt myös euroalue. Samaan aikaan he eivät hallitse työttömyyttä, jonka todelliset luvut ovat jämähtäneet 20%:n tuntumaan verrattuna talttumattomaan ja ennakoimattomaan työvoiman vähenemiseen (joka on nyt tippunut vuoden 2001 tasolle).”   

Kiinteistö- ja osakemarkkinat, jotka ovat USA:n kotitalouksien vaurauden selkäranka, jatkavat tippumistaan vuosi vuoden jälkeen huolimatta maan keskuspankin epätoivoisista yrityksistä luoda lainavirtaa talouteen nollakorkopolitiikalla. Osakemarkkinat ovat jatkaneet alaspainuvaa kulkuaan, lukuun ottamatta kahta keinotekoista nousua vuosina 2009 ja 2010, jotka johtuivat keskuspankin elvytysruiskeista. USA:n pankit, joiden taseita rahoitusjohdannaiset painavat paljon raskaammin kuin Eurooppalaisia pankkeja, ovat vaarallisesti lähestymässä uutta konkurssien aaltoa, josta MF Global oli vain ennakkotapaus. Se oli vain merkki siitä, että markkinoilta puuttuvat vielä kolme vuotta vuoden 2008 Wall Streetin pörssiromahduksen jälkeenkin sekä rahoitusprosessien hallinta että hälytysjärjestelmät.

“Köyhyys maassa on asteittain lisääntymässä joka päivä,” kirjoittaa LEAP. ”Siinä missä yksi kuudesta amerikkalaisesta on nyt riippuvainen ruokakupongeista, joka viides lapsi on joutunut elämään ajoittain kadulla. Julkiset palvelut (koulutus-, sosiaali-, poliisi-, liikenne,..) ovat merkittävästi supistuneet kautta maan, jotta vältettäisiin kaupunkien, kuntien ja osavaltioiden vararikot. Menestys, jota keskiluokan ja nuorten vallankumoukset (Tea Party ja Occupy Wall Street) ovat saavuttaneet, selittyy juuri tällä kehityksellä. Ja tulevina vuosina nämä trendit sen kun pahenevat.”

USA:n talouden ja yhteiskunnan heikkous on paradoksaalisesti seurausta juuri vuosien 2009-10 talouden pelastusyrityksistä, ja vuotta 2008 edeltäneen ”normaalitaso” heikkenemisestä. Vuosi 2012 on jenkeille ensimmäinen vuosi, jolloin tilanne huononee jo valmiiksi heikosta tilanteesta. Viranomaisilla, kotitalouksilla ja julkisilla palveluilla ei ole enää keinoja jäljellä, jolla pehmentää taantumaa, johon maa on jälleen tipahtanut. LEAP on ennustanut, että vuoden 2012 aikana tultaisiin näkemään noin 30% romahdus dollarin arvossa suhteessa muihin suuriin valuuttoihin. Taloudessa, jonka kulutustavaroista suurin osa tulee tuonnista, tämä tarkoittaa vastaavansuuruista vähennystä kotitalouksien ostovoimassa, samaan aikana kun inflaatio muutenkin juoksee kaksinumeroisessa luvussa.

”Tea Partylla ja Occupy Wall Streetillä on näin ollen valoisa tulevaisuus edessään, sillä vuoden 2011 viha on muuttumassa raivoksi vuosina 2012 ja 2013”, kirjoittaa LEAP.

Että sellaista. Onkin mielenkiintoista seurata, miten hyvin nämä ennusteet toteutuvat

Vastavallakumous Venäjällä - Toistaako kehitys 30-luvun alun Saksan mallia?

Venäjällä kuohuu taas, eikä mikään ihme, sillä maassa on paljon sisäisiä uudistuspaineita samaan aikaan kun hallinnon liikkumavara on kaventunut ja ulkomainen painostus lisääntynyt. Tutkija Arto luukkanen vertaa tilannetta Euroopan tilaan 90-luvun alussa, värivallankumousten lähtötilanteeseen ja hetkeen ennen Ceaucescun vallan murtumista Romaniassa 1989.

Länsi odottaa kieli pitkällä toiveikkaana, että Venäjän nykyhallinto antaa periksi ja kaatuu, sillä se vastaisi hyvin pitkälti länsivaltojen toiveita Venäjän suhteen. Toivotaan sekurokratian ja lännen intressejä vastustavien vanhojen valtaklikkien romahtamista ja läntisen pääoman ylivallan palaamista Venäjälle. Länsi haluaa Venäjän palaavan toisaalta takaisin 90-luvulle, takaisin demokratisoitumiskehitykseen, mutta tässä on ristiriita, sillä osin kuitenkin sen talouden toivotaan kasvavan ja yhteiskunnallisten olojen pian vakautuvan.

Tai näin ainakin virallisesti, sillä olennaista on, että länsivallat toivovat Venäjän imperimin uudelleenelpymisen loppumista, maan luopuvan supervalta-asemansa palauttamispyrkimyksistä, lopettavan sotilaallisen varustautumisen ja maan vahvan aseman lännelle muodostaman haasteen eli uhan loppumista.

Lisäksi, vaikkei sitä ääneen sanota, Atlantin takana toivotaan vieläkin - Vaikka Bushin hallinto on jo väistynyt - mielellään Venäjän hajoamista pienempiin, helpommin käsiteltäviin osiin, joita on helpompi hallita ulkoapäin. Tähän pyrittiin 90-luvulla, ja siinä melkein onnistuttiin. Jos turvallisuuspalvelu Putinin johdolla ei olisi tehnyt Jeltsinille "tarjousta josta ei voi kieltäytyä" ja ottanut maata komentoonsa, Venäjä olisi luhistunut. Se oli lännen tavoite, ja sitä länsi suoraan sanottuna haluaisi vieläkin, jos vain voisi. Vähintäänkin länsi haluaa tehdä Venäjälle, kuten seteki Kiinalle 1800-luvulla; taloudellinen kolonisaatio ja vaarattomaksi tekeminen vaikkei maata onnistuttaisikaan varsinaisesti pilkkomaan.

On melko selvää, että niin värivallankumoukset kuin arabikadun kevätkin olivat osittain läntisten tahojen vahvasti tukemia, rahoittamia ja osittain alkuun panemiakin. Niin Romaniassa ja Ukrainassa kuin myös Arabikadulla pelissä olivat vahvasti myös tiedustelupalvelujen sormet. Eihän ole mikään uutuus historiassa ottaa vastustajan sisäpoliittisista tilanteista vaarin eli pyrkiä hajota-ja-hallitse -metodilla kaatamaan vastustajia. "Jo muinaiset roomalaiset", kuten sanotaan.

Venäjä 2010-luvun alussa kuin Saksa 1930-luvun alussa

Se mitä Luukkanen tai monet muut eivät ole tulleet ajatelleeksi - eivät ehkä läntiset tiedustelupalvelutkaan - on se toinen vaihtoehto, mitä länsi toivoo vielä vähemmän kuin sitä, että Putinin hallinto onnistuisi pitämään otteensä. Nimittäin jos Venäjällä toistuu Euroopan 90-luvun alun tai Arabian kevään sijaan samanlainen kehityskulku kuin Saksassa 1930-luvun alussa.

Kuohunta voi saada äkkiä varsin mielenkiintoisia kehityssuuntia Venäjällä jossa on vahvoja kansallismielisiä liikkeitä, joita FSB vielä 90-luvulla tuki ja rahoitti. Turvallisuuspalvelusta käsin järjestettiin jopa sotilaallista koulutusta puolisotilaallisille vapaaehtoisjoukoille. Osittain tämä tuki, rahoitus ja ideologian levittämisen tukeminen johtuivat siitä, että ne haluttiin saada sisältäpäin hallintaan, mutta myös siitä, että äärikansallismielinen ideologia oli saanut oikeasti tuulta alleen turvallisuuskoneiston piirissä. Puhuttiin jopa, että kansallis-sosialistis-henkisestä aatteesta olisi kaavailtu uutta pelastavaa aatetta Venäjälle sen tasapainoillessa kommunismin raunioilla.

Saksassa 30-luvulla armeija vaikutti kulisseissa liittoutuen sekä oikeiston että kansallissosialistien kanssa, torjuen näin Neuvostoliiton kovalla voimalla tukeman kommunismin muodostaman uhan. Samalla Saksassa nousi eli nostettiin valtaan Hitler puolueineen. Sama voi toteutua Venäjällä.

Saksassa oli koettu sotilaallinen tappio ja häpeä, syvä lama ja poliittinen kuohunta sekä uhkaava ulkoapäin tuetun ja ohjatun sisäisen vallankumouksen paine. Saksassa valtaklikit, joiden ytimessä olivat teollisuusmagnaatit, armeija ja hallinto, pelastivat itsensä - ainakin yli kymmeneksi vuodeksi - tukemalla vastavallankumousta eli kääntämällä kuohunnan bolshevisteja vastaan.

Venäjällä on samoin taustalla samoin NL:n romahdus ja "häpeä", siitä seurannut geopoliittinen vallan menetys, takana yksi lama ja käsillä toinen sekä poliittinen kuohunta, jota osittain tuetaan ulkoapäin. Valtaklikit, jotka muodostavat sekurokratian, etsivät keinoa pelastaa paitsi itsensä, myös koko Venäjän valtio.

Tilanne Venäjällä on siis samantyyppinen kuin Saksassa 30-luvulla, Venäjällä on olemassa vahvasti samankaltainen sekurokratia ia yhteiskunnalliset elementit. Siinä missä Saksan "sekurokratia" oli 30-luvun alun jälkeen armeijan, teollisuuspiirien, massat organisoineen natsipuolueen ja turvallisuuspalvelujen muodostama piiri, puuttuu Venäjän turvallisuuspalvelu-armeija-bisnespiirit -sekurokratiasta enää se massapuolue-elementti. Ja sellainen voidaan helposti luoda: yhdistetään vain palaset.

Venäjällä sekä äärioikeisto että kommunistit haluvat "vastavallankumousta". Kummatkaan eivät pahemmin tykkää paluusta 90-luvulle. Niin äärioikeisto kuin kommunistit haluvat palauttaa neuvostoliiton kaltaisen valtiollisen mahdin; kurin, järjestyksen ja yhtenäisen kansan sekä valtakunnan. Venäjällähän on jo olemassa jopa aatteita ja puolueita, joissa nämä aatteet yhdistyvät, mm. kansallis-bolshevikit. Ja jos soppaan vielä lyödään eurasianistit, niin a vot, sano Iivana. Kansallis-bolshevikkeja oli aikanaan mukana luomassa mm. Aleksandr Dugin, joka on muuten yksi Putinin neuvonantajista ja Kremlin omaksuman Euraasia-aatteen pääarkkitehdeista, ja jolla on tiiviit suhteet Venäjän hallintoon sekä armeijaan.

Kansallisbolsevikkityttöjä kuvattuna mielenosoituksen yhteydessä

Toki on muistettava, ettei Putinin hallinto kovin mielellään halua avoimesti flirttailla natsien kanssa, kommunisteista puhumattakaan. Koko ajatus voi äkkiseltään tuntua vaikealta vanhoille vasemmistolaisille, saatika melkoiselle osalle Venäjän vanhoja kommunisteja, jotka toivoisivat uutta kommunistista vallankumousta, mutta on melko selvää, että hekin tajuavat, ettei suoraan vanhaan ole paluuta, vaan tarvitaan uusi paketti.

Kommunistit ovat tähänkin asti olleet Kremlille uskollisia Putinin ja Yhtenäisen Venäjän ajaman politiikan tukijoita. Se on selkärangassa, sillä ei neuvostohallinto ollut niin tyhmä, ettei se olisi koluttanut ja kasvattanut omiaan mahdollisimman lojaaleiksi keskuvaltaa ja Kremliä kohtaan. Jos uuden vallan tavoitteet ja aatteen sisältö vastaa vanhojen järjestelmäuskollisten kommunistien tärkeimpiä päämääriä, niin muusta voidaan tinkiä. Ja täytyy muistaa, että Venäjällä on iät ja ajat vallinnut pyrkimys "fasismiin"; vahvaan valtioon, totalitaristiseen hallintoon ja militaristinen ote. Näin oli jo tsaarien aikaan, ja Neuvostoliitto - varsinkin Stalinin aikana - oli pohjimmiltaan vain Natsi-Saksan peilikuva; mustan sijaan punaista fasismia.

Venäjä historiansa pakkoraossa - Ei varaa antaa periksi

Venäjällä ei ole varaa antaa järjestelmän taas kaatua. Venäjä haluaa päästä jaloilleen, torjua lännen sen sisäisiin asioihin ulkoapäin tulevat vaikutuspyrkimykset ja nousta takaisin suvereeniksi imperiumiksi. Venäjällä on tähän tilaisuus nyt. Jos se missaa tämän tilanteen, toista mahdollisuutta ei enää tule, sillä muussa tapauksessa demografinen kehitys, taloudellinen taantuminen ja jälkeenjääminen muista nousevista mahdeista ajavat sen tilanteeseen, jossa se ei enää pysty estämään uutta "värivallankumousta" - samankaltaista semikolonisointia kuin mikä tuli Kiinan kohtaloksi 1800-luvulla - tai jopa maan hajoamista.

Lisäksi tulee - ainakin joidenkin arvioiden mukaan - nykyisellä kehityksellä edessä oleva demografinen taantuminen. Venäjän väkiluvun on arviotu 2040-luvulla putoavan alle 80-miljoonaan, josta yli 60% olisi eläkeläisiä. Sellaisella väestöpohjalla ei voida leikkiä suurvaltaa.

Venäjä voi nousta pitemmäksi aikaa takaisin supervallaksi vain jos se poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen vallan lisäksi saa merkittävää nuorta västölisäystä naapurimaistaan ja saa syntyvyyden nousuun. Onnistuakseen Venäjä tarvitsee naapurimaidensa slaavilaista väestöä, varsinkin nuoria ja lisääntymisiässä olevia.

Tästä on kyse Venäjän kannalta Euraasia-projektissa. Jotta Euraasia-projekti onnistuisi, on sekurokratian romahtaminen ja imperiumin restoraation pysäyttäminen estettävä hinnalla millä hyvänsä. Jos näissä epäonnistutaan, edessä on vain tuho. Euraasia-projektissa ja sen onnistumisessa on pelissä kaikki mikä Moskovalle on aina merkinnyt yhtään mitään.

Venäjä on tässä mielessä puun ja kuoren välissä - viimeisellä rajalla. Tässä on liikaa pelissä; uhattuna ei ole Kremlin näkökulmasta vain koko Venäjän suurvallan tulevaisuus tai Venäjän idean ja hengen ydin, vaan koko valtiollinen ja ehkä jopa kansallinen olemassaolo. Venäjän johdolla ei ole varaa antaa värivallankumouksen onnistua. Kansan kuohunta on käännettävä Imperiumin pelastukseksi, ja se onnistuu helpoiten samoilla keinoilla kuin 30-luvun Saksassa.

Tämän vuoksi veikkaan vahvasti, että Venäjä torjuu "värivallankumouksensa" tavalla tai toisella. Jos muu ei auta, sekurokratia selviää uudelleenliittoutumalla, ja tämä uudistuminen ei vastaa yhtään niitä toiveita, mitä lännellä on, vaan aivan päin vastoin, niitä pelkoja, mitä länsivalloilla on.

Jos historia - taas - toistaa itseään, Venäjällä on edessä lyhyt, korkeintaan ehkä muutaman vuoden mittainen yhteiskunnallinen kuohunta, jonka jälkeen on vain yksi kysymys:

Nouseeko Kremlin torniin ns. punainen svastika?


-------------------
------------
-----

P.S. Aleksandr Dugin kirjassaan "Geopolitiikan perusteet" maalailee mm. Suomen liittämistä Venäjään siten, että maa jaettaisiin pohjois- ja eteläosaan: Etelä-Suomi liittettäisiin osaksi Karjalan tasavaltaa ja Pohjois-Suomi liitettäisiin Murmanskin hallintopiiriin.

----------

----------------------------
[Edit, lisäys 30.12] Vielä sellaista, että myös Kremlin kovan ytimen sisäpiiriläinen kommentaattori ja ideologi Sergei Markov puhuu aiheeseen liittyen, vieläpä ihan laajalevikkiselle länsimedialle:

"It’s an explosive mixture, one that has some of the Kremlin’s staunchest supporters frankly alarmed. “The situation is similar to that during the Weimar [Republic]: there is zero state ideology, deep social imbalance, and the general weakness of state institutions,” says Sergei Markov, a Duma deputy for the Kremlin-backed United Russia party. “Our regime is scared.” Markov has been one of the Kremlin’s leading ideologists for much of the last decade, so when an insider like him starts talking about Weimar—the shaky German democracy that preceded Hitler’s rise in 1933—it’s a worrisome sign. In fact, however, the growth of violent racism in Russia has been encouraged by the Kremlin’s dabbling with nationalist ideology and politicized youth groups. And it’s equally clear that the Kremlin, rather than seeking to eliminate the wave of ultranationalism, is doing its best to co-opt the movement."

Markov ei ole kuka tahansa. Hän on saman tason kommentaattori, kuin jos Suomessa pääministeri Kataisen erityisavustaja tai joku valtioneuvoston virkamieskunnan pääkihoista avaisi suunsa. Viesti lännelle on: "Älkää puskeko meitä liian reunalle, sillä voi olla ikäviä seurauksia" tai, jos niin halutaan tulkita: "Pitäkää näppinne irti meidän sisäisistä asioistamme, tai päästämme koirat irti"

Jutussa myös ohjaaja-dokumentaristi Pavel Bardin kommentoi:

"The ethnic Russian population has woken up and are searching for their identity,” says Bardin. The trouble is that for all Putin’s bluster, the Russian state is desperately weak. The institutions of democracy—elections, the Duma, the press—have lost all credibility, having been systematically hollowed out by the Kremlin. No political system remains that is capable of channeling the anger and aggression of the alienated youngsters depicted in Russia 88. “If a moderate nationalist party called ‘Russia for Russians’ had seats in Parliament, there would at least be fewer of them in the streets,” says blogger Kashin. Instead, the Kremlin will keep on with its longstanding tactic of trying to co-opt the nationalists’ ideology—seemingly oblivious to the way power keeps moving toward the right. Unless Putin finds a better way, Russia’s future could belong to Belov, and not to the liberals who celebrated their freedom so naively that August night 20 years ago."