Koventunut valtataistelu vallan kulisseissa – Onko Putin enää suvereeni presidentti?

Venäjän vallan kulisseista kantautuu mielenkiintoisia viestejä. Oppositiolähteiden mukaan näyttäisi siltä, että siellä on käynnissä valtataistelu. Kuten edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitin, on jo pitempään ollut käynnissä kehitys, jossa länsimieliset ja liberaaleina pidetyt tahot on savustettu paitsioon vallan keskiöstä.

Aluksi lienee syytä valottaa vähän taustoja. Venäjä – kuten pohjimmiltaan länsimaatkin – on maa, jossa yhteiskunta on vain pelikenttä, jolla eri intressiryhmät pelaavat ja kamppailevat vallasta ja asemista toistensa kanssa. Viime kädessä valta on keskittynyt erilaisille eliiteille ja piireille, jotka muodostavat verkostoja ja eräänlaisia joukkueita tai klaaneja. Viime kädessä näiden verkostojen vaikuttavimmissa asemissa ovat kulissien taustalta toimivat ns. Isot pojat. Kaikki yhteiskunnan instituutiot, poliittiset puolueet ja voimaryhmät ovat viime kädessä pelikenttiä tai sektoreita, joilla nämä ns. Isot pojat joukkueineen kilpailevat vallasta, liittoutuen toisinaan joukkueiksi ja toisinaan haastaen toisiaan tilanteen mukaan. Tällainen on yhteiskunnallisen vallan syvärakenne kaikkialla. Venäjällä on epävirallisten tietojen mukaan 17 merkittävää  ryhmää, jotka viime kädessä muodostavat vallan syvärakenteen.

Venäjällä on historiallisesti viisi keskeistä yhteiskunnallista vallan instituutiota, jotka ovat pääosin pysyneet samoina jo tsaarien ajoilta asti: Kreml (Tsaari), valtiokoneisto, armeija, turvallisuuspalvelu ja kirkko. Modernina aikana tähän on tullut vielä mukaan kuudes, suuryhtiöt. Nämä muodostavat ikäänkuin kuusi pylvästä tai sektoria, joilla edellämainitut ryhmittymät  kamppailevat asemista. Poliittiset instituutiot ovat vain kulissia, pintaa.

2000-luvun alusta saakka Venäjän yhteiskunnallisen ja poliittisen vallan keskisyvä pinnanalainen rakenne on ollut ryhmittyneenä pääasiassa neljän klaanin tai klikin tasapainottelua:

- Ensimmäinen näistä on Putin ja hänen lähipiirinsä, johon kuuluvat häntä tukevat oligarkit kuten Rotenbergit ja Timchenko. Putin on hallinnut Venäjää kuin toimitusjohtaja ja hänellä on ollut talouselämän tuki.

- Toinen klikki on turvallisuuspalveluiden (FSB ja SVR) piiri, jota johtaa Igor Sechin. Putin itse vanhana-KGB-miehenä ja entisenä FSB:n johtajana on omannut hyvät suhteet, auktoriteetin ja arvostuksen, tämän piiriin keskuudessa.

- Kolmas klikki on armeija, jota johtaa ministeri Sergei Shoigu. Armeija on perinteisesti aina ollut lojaali maan johdolle.

- Neljäntenä on länsimielisten ja liberaalihkojen klikki, joka on ryhmittynyt energiajätti Gazpromin ympärille, eli toimitusjohtaja Aleksei Millerin ja Dimitri Medvedevin piirit.  Putinilla ja hänen piirillään on ollut aiemmin hyvät välit tähän ryhmään, mutta 2011 ja sen jälkeiset tapahtumat ovat ajaneet länsimieliset paitsioon Kremlissä, ja talouspakotteiden myötä osa oligarkeista lienee ajautunut tyytymättömyyden vuoksi samaan joukkoon. Millerin-Medvedevin  klikillä ei ole merkittäviä asemia voimaministeriöissä, eikä Medvedevillä ole kovin suurta luottoa eikä arvovaltaa hallinnossa, vaan hänen asemansa riippuu täysin presidentistä.

Tällä hetkellä tilanne on se, että viimeksi mainittu klikki näyttää olevan pelattu ulos pelistä, ja oppositiolähteiden mukaan nyt myös Putinin oma lähipiiri ja tukijaryhmä on joutunut myös tulilinjalle. Yksi merkki tästä on se, että Rotenbergien rakennusfirma on menettänyt asemansa Gazpromin pääurakoijana kaasuputkien rakentamisessa. Asialla tässä järjestelyssä oli kuulemma Sechinin turvallisuuspiirit. Myös aiemmin Putinin lähitukijoihin kuuluneen Vladimir Yevtushenkon pidätys selittyy oppositiolähteen mukaan valtataistelulla.

Slavofiili-nationalistit ja muut kovan linjan voimat ovat vahvistamassa otettaan, mikä osaltaan selittäneet tietynlaisen hapuilun Itä-Ukrainan tilanteen hoidossa. Tällainen kehitys sopisi muutenkin pinnalla näkyviin kehityskulkuihin ja toisaalta tietty hapuilu Ukrainan suunnalla olisi selitettävissä sisäisellä riitelyllä. Näyttää siltä, että kovan linjan miehet ovat pistämässä painetta Putinin piiriä vastaan. Vaikka Putinin ja hänen tukijansa liittoutuisivat uudestaan Millerin-Medvedevin porukan zapadnikkien kanssa, voimaministeriöt on jo kovan kansallisen linjan miehillä.

Strelkov eli Girkin on Sechinin (turvallisuuspalvelut) miehiä, ja hänet pistettiin syrjään Itä-Ukrainan johdosta loppukesällä (muistanette uutiset hänen haavoittumisestaan ja vetäytymisestään tehtävistään?). Nyt Itä-Ukrainan operaatio on armeijan eli Shoigun porukan komennossa. Tuolloin edellisessä blogikirjoituksessani mainitsemani puhdistus armeijan ja viranomaiskomentoportaassa osui saatujen tietojen valossa upseeristossa nimenomaan maltillisiin erityisesti sekä ei-slavofiili-nationalisteihin yleisesti.

Tuohon aikaan Venäjän nationalisti-opposition piirissä liikkui huhu, että Itä-Ukrainasta olisi yritetty tehdä ansaa Putinille siten, että jos hän lähettäisi armeijan kapinallisten avuksi, pakotteet kovenisivat ja oligarkit savustaisivat Putinin pois. Jos taas Venäjä ei puuttuisi peliin, tulisi tappio ja kaikki kovan linjan nationalistit hylkäisivät tukemasta Putinia, jolloin Venäjälle syntyisi voimakas Putinin vastainen nationalisti-oppositio. Kremlhän on joutunut nojautumaan nationalistien tukeen yhä enemmän, kun liberaalien ja länsimielisten tuki on rapissut. Yllättävästi edellämainittu puhdistus koneistossa tehtiin muutama viikko sen jälkeen kun huhut tällaisesta poliittisesta ansasta levisivät julki. Toisaalta syy voi olla myös ilmiselvästi se, että erotetuissa upseereissa oli joukossa myös Itä-Ukrainan kapinallisten tukemisesta vastanneet henkilöt. Tukihan oli Venäjän kannalta riittämätöntä, sillä Ukrainan armeija onnistui melkein heittämään kapinalliset ulos Donetskista.

Joka tapauksessa kauppapakotteet ovat vähentäneet oligarkkien halua tukea Putinia, mutta ne eivät ole kuitenkaan luoneet varsinaisesti painetta Putinia vastaan. Sen sijaan länsimieliset ovat ajautuneet sitä enemmän paitsioon kuta enemmän kauppasota ja politiikka on koventunut. Kova linja ja nationalismi ovat vahvistuneet.  Putinin jälkeen kaksi Venäjän vahvinta ykköslinjan voimamiestä, Sechin ja Shoigu, ovat paljon Putinia kovemman ja nationalistisemman linjan miehiä.

Kun oligarkkien tuki Putinille on vähentynyt, paitsi pakotteiden myös Venäjän joukkojen varsin läpinäkyvän ja aktiivisen Ukrainan tilanteeseen puuttumisen myötä, ja vastaavasti kovan linjan edustajat ovat siivonneet voimaministeriöt puhtaaksi länsimielisistä (ellei FSB:n johtajaa Bortnikovia pidetä Medvedevin piiriin kuuluvana, mitä käsitystä epäilen), niin vaikuttaisi siltä, että yleiskuva on mennyt laitaoikeiston toivomaan suuntaan. Jos oppositiolähteet ovat oikeassa, Kreml ja Putin olisi nyt joutunut nyt tilanteeseen, jossa tuki vänenee vasemmalta ja paine kasvaa oikealta.

Mutta miksi valtataistelu on käynnissä? Miksi Putinin piirin asema Venäjän johdossa näyttää heikkenevän? Entä jos taannoin liikkuneet huhut Putinin mahdollisesta haimasyövästä pitävät paikkansa, ja koventunut valtataistelu kulisseissa selittyisi klikkien valmistautumisena tulevaan vallanperimyskamppailuun? Kremlin puhemieshän ”kiisti” huhut taannoin käskemällä toimittajia ”puremaan kielensä” eli ei kommentoinut varsinaisesti itse huhujen sisältöä, vaan käski olla hiljaa. Ja muistammehan miten jokin aika sitten Medvedevin kerrottiin sanoneen Putinista, että ”hän ei ole ihan terve”. Niin, mitä jos Venäjän hallinnon kulisseissa valmistaudutaan siihen, että Putin ei välttämättä tulevaisuudessa ole enää presidenttinä?

Tällä hetkellä Putinilla on kuitenkin suojanaan hänen suuri kansansuosionsa ja karismansa. Johtohahmona hän on korvaamaton, eikä vaihtoehtoja Venäjällä ole. Kellään ei ainakaan vielä ole poliittista legitimiteettiä eikä tarvittavaa laajan rintaman luottamusta alkaa toimimaan hänen saappaissaan.

(Disclaimer: Yllä oleva on subjektiivista, epätarkkoihin ja välillisiin tietoihin pohjautuvaa pohdintaa).

Jos Putin kaatuu häntä tullaan lännessä kaipaamaan

Kuten tiedämme, rummuttaa media tällä hetkellä sitä miten Putin ja Venäjä ovat uhka ns. "vapaalle maailmalle". Ukrainan sota ja sen luoma kriisi talouspakotteineen sekä massiivinen mediakampanja, jolla luodaan vastakkainasettelua ja pelkoa - oli sitten aihetta eli ei - on päällä varsinkin Euroopassa. Moni länsimielinen toivoo Putinin ja hänen hallintonsa kaatumista, mihin myös talosupakotteilla pyritään.

Jenkkianalyytikot ovat laskeskelleet, että nykyisten talouspakotteiden vallitessa (ja niiden tästä vielä kovetessa) Kremlillä loppuu rahat parin vuoden päästä ja Putinin hallinto kaatuu kun valtio ei enää pysty pitämään ruplaa pinnalla ja korvaamaan oligarkeille pakotteista tulevia tappioita. Ylläripylläri samaan aika-arvioon on nyt päässyt oligarkki Hodorkovskyn perustama instituutti.

Ilmeisesti tämän ajattelun takana on toive, että Putinin hallinnon kaaduttua Venäjällä koittaisi jonkinlainen maidanistinen vallankumous ja Hodorkovskystä tehtäisiin Venäjälle uusi länsimielinen presidentti.

Se, mitä analyytikot eivät joko ole huomanneet tai eivät ole halunneet myöntää on, että Venäjän sisäpolitiikassa ei ole enää merkittävissä vaikuttaja-asemissa länsimielisiä liberaaleja, vaan suurin osa on 2011 jälkeisten tapahtumien takia joko ajautunut tai siirretty syrjään.

Tällä hetkellä Kreml nojaa lähinnä kolmen valtapiirin tukeen; oligarkkien, vanhojen kommunistien ja laitaoikeiston, johon toisaalta kuuluu paitsi ortodoksi-konservatiivit myös kovan linjan nationalistit. Omien verkostojeni kautta tulleiden tietojen mukaan tämä kolmas tukipylväs on viimei vuosien aikana ja varsinkin viime kesästä vahvistunut voimakkaasti, erityisesti sen vuoksi, että Kreml on joutunut nojaamaan enemmän laitaoikeiston tukeen sen jälkeen kun liberaalien tuki lakkasi.

Kovan linjan nationalisteilla on jo vanhastaan ollut valtapiireissä ja turvallisuuskoneistossa vankka tuki ja asema, ja se on ilmeisesti vahvistunut entisestään. Viime loppukesästä tapahtuneen 18 korkea-arvoisen upseerin erottamisen yhteydessä vuodettiin jostain väite, että kyse olisi näiden miesten siivoamisesta pois, koska Putin kokisi heidät uhkaksi, ja että asia liittyisi siihen, että miehet olivat poliittisesti laitaoikeistoa edustavai. Toisaalta taas heidän tilalleen nimitettyjen henkilöiden taustojen perusteella on toisaalla arvioitu, että tilanne on juuri päin vastoin: Kovan linjan edustajien asema kokonaisuutena on edelleen vahva tai jopa vahvistui, mutta vain Putinille epälojaaleiksi arvioidut saivat potkut.

Yleiskuvani kuitenkin on, että jos jostain syystä Venäjällä tulisi vallankeikaus muodossa tai toisessa parin-kolmen vuoden sisällä, valta ei suinkaan olisi menossa liberaaleille länsimielisille vaan nationalisteille, suurvenäläisestä imperiumista haaveileville ortodoksi-konservatiiveille ja muille kovan linjan edustajille. Heihin verrattuna Putin on maltillinen, järkevä, hillitty ja politiikaltaan keskustalainen.

Jos Putin kaatuisi ja hän joutuisi lähtemään vallasta, Venäjällä nähtäisiin jonkin euromaidanin tai vastaavan sijaan 30-luvun alun Saksan tyylinen vallanvaihdos, jossa Putinille jäisi presidentti Hindenburgin rooli. Tällöin kysymys ei olisi, tulisiko Hodorkovskista presidentti, vaan se, kuka tuolloin esittäisi tunnetun itävaltalaistaustaisen korpraali-akvarellistin roolin?

Lienee myös paikallaan muistuttaa, että suuri osa Venäjän oligarkeista - joiden tukeen Putinin hallinto on osaltaan nojannut -  on taustaltaan juutalaisia. Ja sen lisäksi että antisemitistiset tunnot ovat Venäjällä verraten yleisiä, niin erityisesti oligarkkeja Venäjän kansa vihaa ja pitää halveksittavina roistoina. Eikä ole kovin vaikea kuvitella, että oligarkkien valtava omaisuus tuskin jää heidän käsiinsä, jos laitaoikeisto pääsee valtaan ja saa asiasta päättää.

Näin ollen väitän: Jos Putin kaatuu, lännessä tullaan kovasti kaipaamaan häntä, ja harmittelemaan, että ei ehkä sittenkään olisi kannattanut kampittaa Vladimir Vladimirovitshia.

Venäjän maanostot Suomessa - Strategista varautumista sotaan ja alueen haltuunottoon

Sunnuntaina 9.10 järjestettiin Jyväskylässä PS-nuorten turvallisuuspoliittinen seminaari, jossa muiden aiheiden ohella luennoitiin Venäjän maaostoista Suomessa. Asiasta kertoivat ilmiötä yli kolme vuotta tutkineet vanhempi konstaapeli Asko Hackzell ja insinööri Kalevi Kuorelahti. Myös MTV3 kertoi viime viikolla samasta aiheesta (MOT).

Tutkimusten tulos on yhdistettynä hälyttävä: Venäjä on käytännössä hankkinut omistukseensa maita ja kiinteistöjä lähes kaikkien Suomen lentokenttien, sotilastukikohtien, varikkojen, varalaskeutumispaikkojen, satamien, viestikeskusten ja tärkeimpien laivareittien läheltä.

Tutkijat sanoivat, että ei tarvitse kuin tietää, onko jossain esim. radio- tai telemastoa, varikkoa, varalaskeutumiskaistaa, tms. ja alkaa tutkia lähialueiden maanomistusta, niin törmää outoihin tapauksiin, bulvaaniyhtiöiden hankkimiin autiotiloihin, jne. Bulvaaniyhtiöiden takaa löytyy yleensä joko Baltiaan, Suomeen tai veroparatiiseihin rekisteröidyt yhtiöt, joiden takaa löytyy Venäjän valtiota lähellä olevat tahot.

Näiden yhtiöiden omistajilla on yleensä suorat suhteet Kremliin. Kyse ei siis ole yksittäisten venäläisten yksityishenkilöiden ostamista pienistä tonteista tai kiinteistöistä, vaan isoista, yli 10 hehtaarin maa-alueista ja isoista kiinteistöistä. Yhtiöt ostelevat myös hotelleja, leirintä-alueita ja muuta majoituskapasiteettia, jota ilmeisesti tarvitaan sotilaille. Ero tavanomaisiin turismi- ja matkailu sijoituksiin on, että näissä tapauksissa asialla ovat nämä samat Kremliä ja turvallisuuskoneistoa lähellä olevat piirit.

Osassa paikoissa on valmiina rakennettu tyhjiä varikkohalleja tukipisteiksi. Venäjä valmistautuu siis tohinalla sotaan, ja varsinkin konfliktin alussa tapahtuvaan Suomen alueen sekä sotilaskohteiden haltuunottoon, ettei NATO ehtisi ensin. Tämä noudattaa tutkijoiden mukaan sama strategiaa, jota Venäjä noudatti mm. Georgian sodan alla, ja tekee ilmeisesti myös Baltiassa.

Mitä tekee hallituksemme? Se sanoo ettei ole mitään hätää ja tumputtelee tyytyväisenä NATO- ja EU-kiimassaan.  Virhe. Nato-juna meni jo.  Jos siihen olisi haluttu hypätä, se olisi pitänyt tehdä 90-luvulla.

Nyt on myöhäistä. Jos nyt haluttaisiin paikata edes osa tehdyistä virheistä, pitäisi säätää poikkeuslaki, jolla perutaan kaikki strategisesti arveluttavat maaostot. Puolustusmäärärahat pitäisi yli kaksinkertaistaa toistaiseksi tuleville vuosille ja kertausharjoituttaa kaikki alle 30-vuotiaat ikäluokat seuraavan nelivuotiskauden aikana.  Lisäksi pitäisi joka tapauksessa rakentaa oikeasti valmiudessa olevat valmiusprikaatit. 6-12 tunnin valmiusaika ei riitä, kun venäläiset ehtisivät jo 4-tunnissa Vaalimaalta Helsinkiin. Eli nykyisellään strategisen iskun tullen kukaan olisi oikeasti vastaamassa tuleen, kuten taannoinen Maanpuolustuskorkeakoulun raportti tylysti kertoi.

Toinen vaihtoehto olisi nähdäkseni vain uusi lievennetty YYA. Jos vaikka tekisimme sellaisen; "Me ei ikinä liitytä NATO:on ja te myytte meille jatkossa öljyä ja kaasua -15% kaverialennuksella" -sopimuksen Venäjän kanssa?

Jos emme tee kumpaakaan edellä mainituista, niin edessämme on nykyisen taloudellisen ja geopoliittisen tilanteen huomioiden joutuminen suursodan jalkoihin. Tämän hetkisen arvioni mukaan sellainen on edessä viimeistään 5 vuoden päästä.


P.S. Muistatteko kun taannoin uutisoitiin, miten ulkoministeriö on ulkoistanut viisumien käsittelyn Venäjällä "intialaiselle yritykselle"? No, sen takaa on paljastunut "kansainvälinen sijoitusyhtiö", joka onkin venäläinen, Kremlin miesten bulvaanifirma. Me ollaan käytännössä annettu itänaapurille siis viisumivapaus, suurlähetystö vain lyö leimat niihin papereihin, mitä "intialainen" yhteistyökumppani tuo pöytään.