Japanin katastrofi pakotti USA:n ja lännen puuttumaan Libyan kriisiin

Vuonna 1995 Yhdysvallat laukaisi kiertoradalla salaisen geokartoitussateliitin, jonka huippulyhyitä aaltoja lähettävä tutka kykeni skannaamaan Maapallon kuoren noin 60 kilometrin syvyyteen asti. Tutkan avulla USA sai selville missä ja miten paljon maailmassa on öljyä, kaasuja, malmeja, ja muita luonnonvaroja. Aavikoiden, vuoristojen, napa-alueiden ja merenpohjan alta paljastui paljon sellaista, mistä ei vielä 90-luvulla paljon ääneen puhuttu. Kartoitus saatiin päätökseen parissa vuodessa . Sateliitti ja sen kantama tekniikka ovat edelleen salaisia. Netistä ei (enää) löydy aiheesta tietoa.

Tuohon hetkeen asti länttä ei ollut kiinnostanut paskan vertaa Etelä-Sudanin vuosikymmeniä jatkunut sisällissota. Ääni kellossa kuitenkin muuttui, kun selvisi, että Nigeriasta Sudaniin ulottuvalla itäisen Sahelin alueella on enemmän öljyä kuin Irakissa. "Yllättäen" länsi alkoi osoittaa kiinnostusta Sudanin kriisiin. Lännen huomion vetämänä myös Kiina ja Venäjä tulivat agressiivisesti Pohjois-Afrikkaan, ne nimittäin arvasivat (ja Venäjän osalta osin tiesivät), minkä perässä USA liittolaisineen alueella oli.

Sittemmin Sudanissa on, Kiinan valtavan taloudellisen kasvun voiman siivittämänä, tehty etupiirijako: Öljyrikkaampi Etelä-Sudan lännelle (kuten USA halusi), ja Khartumista johdettu Pohjois-Sudan on nyttemmin Kiinan takapihaa.

Kun Libyassa alkoi sisällissota, länsi nosti alkuun kädet pystyyn, vaikka toki mietittiin, että tätä voisi käyttää hyväksi alueen hallintaan saamiseksi. Kriisiin puuttuminen katsottiin kuitenkin liian kalliiksi operaatioksi, ja vaaralliseksi. Näin jatkui aina siihen asti, kunnes Japanissa iski järistys ja tsunami.

Japanin maanjäristyksen seuraukset - ottaen huomioon myös vuoden 2007 järistys - iskivät nimittäin suoraan USA:n talouden elinhermoon; öljyn hintaan. Japanin maanjäristys, tsunami ja ydinkatastrofit nimittäin ovat yhteensä supistaneet Japanin ydinvoimalla tuottaman sähkön tuotantokapasiteettia viidenneksellä. Kuten aiemmin kirjoitin, tusina ydinvoimalaa 58:sta on poissa linjoilta. Niistä kaksi pysyvästi ja muut vuosia. Japani tuotti kolmanneksen sähköstään ydinvoimalla. Nyt se pystyy tuottamaan enää neljänneksen. Japanin talous on erittäin energiavaltaista, ja vaatii paljon virtaa. Puuttuva viidennes joudutaan nyt tuottamaan öljyllä ja kaasulla.

Tämä kasvanut kysyntä nosti - ensimmäisten päivien pienen laskun jälkeen - rajusti öljyn kysyntää. Ennen kriisiä hinta oli jo 117 taalaa tynnyriltä. Nyt hinta meinasi pompata yli USA:n räpistelevän talouden lamakipurajan, päälle 120 dollariin. Tämä raja suisti USA:n velkakuplatalouden finanssikriisiin 2008 syksyllä, ja se on edelleen lamakipuraja.

USA:lle iski nyt kulissien takainen paniikki: Varmuusvarastoja on vain vajaaksi 3 kuukaudeksi, jolla voidaan väliaikaisesti subventoida hintaa. Sen jälkeen pitää saada lisää öljyä virtaamaan nopeasti markkinoille, tai tulee tuho.

Libya tuotti ennen sisällissotaa noin 2% maailman öljystä. Se tuotti kuitenkin alle kapasiteettinsa. Se pystyisi lisäämään tuotantoa helposti puolella, eli 50%:lla. Libya on siis arabimaista Saudien ohella harvoja, joilla oli/on kykyä ja kapasiteettia lisätä tuotantoa. USA:lle Libyan öljyn haltuun saaminen on siis elämän ja kuoleman kysymys. Sillä on vain päälle pari kuukautta aikaa estää oman taloutensa suistuminen W-käyräisen laman toiseen - syvään ja pitkään romahdukseen.

Siksi YK - vastoin tapojaan - löysi niin äkkiä yhteisen sävelen. Siksi länsi - vastoin tapojaan - puuttui Gaddafin aloittamaan siviilien teurastukseen. Venäjä ja Kiina tiesivät, että USA:n talous on selkä seinää vasten, eivätkä ne - ainakaan vielä - halunneet kaataan maailmantaloutta lamaan.

Libyan kansan onni siis on, samoin kuin Etelä-Sudanin, että heillä on öljyä. Muutoin edessä olisi Gaddafin verilöyly. Lännen puuttuminen Libyan kriisiin on siis sekä lännen että libyalaisten kohtalon kysymys.

Operaation nopeutta edisti tietenkin se, että sitä oli suunniteltu jo pitkään, erityisen uutterasti Tammikuun 2009 jälkeen, kun Gaddafi ilmoitti kansallistavansa Libyan öljyntuotannon lähivuosina. "Goddamit!", todettiin Washingtonissa ja Pentagonissa, eli eikun suunnitelmat valmiiksi.

Ottamalla Libyan haltuunsa USA pääsee samalla käsiksi Saharan alueen öljyyn ja kaasuun. Libyassa dominoi geopoliittisella sijainnillaan koko keskistä Saharaa. Sillö on jo olemassaoleva öljynjalostus- ja putkikapasiteetti sekä öljysatamat. Rakennetaan vain putket Tshadiin ja Sudaniin, niin on helppo - Nigerian ohella - saada Sahelin alueen öljy lännen markkinoille.

Valitettavasti kestää vähintään monia vuosia eli liian kauan, ennenkuin Sahelin öljy saadaan markkinoille, ja Libyan öljynkin saaminen virtaamaan koko volyymillään markkinoille vain lykkää USA:n velkakirjamarkkinoiden ja Dollarin romahdusta, pisimmillään muutamalla vuodella, todennäköisesti vain vuodella, kuten eurooppalainen taloustutkimus-aivoriihi LEAP ennustelee.

Katse synkkään syksyyn

Kuten viime torstaina kirjoitin, alkaa tällä viikolla todennäköisesti öljyn entistäkin voimakkaampi hinnan nousu, johtuen kysyntäpiikistä USA:n markkinoilla. Näin sillä edellytyksellä, että pupu ei ole vielä mennyt täysin amerikkalaisten kuluttajien pöksyihin, ja suuri osa jenkeistä ottaa ilon irti tämän kesän autoilukaudesta vielä kun heillä on siihen varaa.

Suomalaisten kipuraja bensanhinnan suhteen on Taloussanomien teettämän tutkimuksen mukaan kaksi euroa litralta: http://www.taloussanomat.fi/liikenne/2008/07/06/kaksi-eur...
Aikaisemmin alkukesästä tehdyn laskelman mukaan noin 2,1 euron hinta olisi kipuraja, jonka jälkeen kulutus supistuisi voimakkaasti ja maamme talous joutuisi taantumaan. Ennusteet lupailevat, että kahden euron hintaraja ylittyy vielä kesän loppuun mennessä, joidenkin arvioiden mukaan jopa jo heinäkuun loppuun mennessä. Saapa nähdä, jään mielenkiinnolla odottamaan.

Maailmantalous ei kuitenkaan vielä jymähdä, ainakaan toivottavasti, tässä kuussa. LEAP:in ja muutamien muiden tahojen laskelmien mukaan amerikkalaisten kuluttajien ostovoima riittää vielä kesän yli, mutta elo-syyskuussa tulee seinä vastaan. LEAP ennkoi, että USA:n talous leikkaa noihin aikoihin kiinni, mikä aloittaa täyden syöksykierteen maan taloudessa, ja aiheuttaa maailmanlaajuisen taantuman. Näin "iloisia" ennusteita on siis luvassa syksyksi.

LEAP:in mukaan yleisesti euroalueella taloutta kohtaa taantuma. Sen vaikutus tulee olemana kuitenkin epätasainen, sillä taantumana sen lupaillaan vaikuttavan lähinnä Euroopan ydinalueilla. Sen sijaan EU:n pienemmissä talouksissa ja laita-alueilla kuten Suomessa, luvassa on lama. Erityisen huono uutinen tämä LEAP:in ennuste on Suomen kannalta siksi, että Suomi on niin pieni markkina-alue. Suomalaisten ostovoima on jo nyt heikoissa kantimissa, eikä kulutuskyvyssä ole juuri joustovaraa: http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/07/04/suomalai... Siksi veikkaan, että jo bensan hinnan nousu kahden euron yli riittää jumittamaan Suomen talouden.

Lähi-Idän tilanne kiristyy

Tilanne Lähi-Idässä kiristyy edelleen sodan uhan kasvaessa: http://www.economist.com/opinion/displaystory.cfm?source=...
Sotilasasiantuntijat pitävät hyvin todennäköisenä, että USA ja Israel iskevät Iraniin tulevan syksyn aikana. The Economist arvioi, että ellei USA lähde mukaan iskuun, niin Israel aikoo todennäköisesti iskeä omin päin, viimeistään sen jälkeen kun USA:n presidentinvaalit ovat ohi, mutta uusi presidentti ei ole vielä vallassa. Toisaalta Israelilaiset sotilaslähteet ovat asettaneet takarajaksi lokakuun, koska tiedustelutietojen mukaan Iran on paljon lähempänä ydinaseen saamista kuin on luultu...

Erilainen öljykriisi?

http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article115449.ece?s...

" 'Olemme selvästi keskellä kolmatta öljykriisiä', lausuu kansainvälinen energiajärjestö IEA:n johtaja Nobuo Tanaka Handelsblatt-lehden haastattelussa.

Tanaka arvioi, että öljymarkkinoiden tilanne pysyy tiukkana ainakin vuoteen 2013 saakka. Parin vuoden sisällä tilanne voi hänen mukaansa hieman helpottua, mutta vuoden 2010 jälkeen se heikkenee jälleen, kun kysyntä kasvaa tuotannon supistuessa.

Ensimmäinen öljykriisi iski vuonna 1973 ja toinen heti 1980-luvun alussa.

'Tämä kriisi on erilainen. Aiemmat kriisit pakottivat kuluttajat säästämään öljyssä ja öljy-yhtiöt etsimään uusia lähteitä. Nyt suurin osa säästömahdolisuuksista on jo toteutettu eikä lisäöljyä ole saatavissa helposti kuin muutamassa maassa', Tanaka sanoi."

Eli pieniä väliaikaisia notkahduksia lukuun ottamatta öljyn hinta ei ainakaan tule laskemaan seuraavien viiden tai kuuden vuoden aikana.

Öljyn hinta ylitti 125 $ tynnyriltä

http://www.oil-price.net/?gclid=CPr_kvSjmo0CFQ4UZwodtEzg0...>

Näyttää yhä enemmän siltä, että arviot USA:n talouden syöksystä syvään taantumaan viimeistään syksyä kohti mentäessä voivat olla hyvinkin paikkansa pitäviä. Dollari ehti viikolla jo vähän jopa vahvistua euroon nähden, mutta on nyt taas tippunut. Öljyn hinta taas nousi lähes seitsemällä taalalla samaan aikaan. Keskivertoamerikkalaisen city-maasturikuskin näkökulmasta aletaan tosiaan kohta lähestyä oikeasti kipurajaa.

Saapa nähdä miten käy. Kesäkuulla alkaa jenkkien lomakausi ja autoilu tulee, ainakin perinteisesti, lisääntymään, mikä on yleensä merkinnyt vahvaa piikkiä bensan hinnassa täällä meilläkin päin. Voi olla, että tällä kertaa perus-Bill joutuu miettimään, kannattaako sittenkään lähteä autolla lomille. Tänäkesäinen autoilubuumi voi siis jäädä vaisummaksi kuin yleensä. Viimeiseksi pitkään aikaan se voi kuitenkin jäädä suurella todennäköisyydellä.

Jotain merkkiä kesän autoilubuumin tulevasta heikkoudesta voi antaa asuntokaupan hiljaisuus. Tämä kevät on ollut hiljaisin USA:n asuntokaupassa sitten 70-luvun öljykriisin. Miljoonia asuntoja on myynnissä, eikä ostajaa löydy. Ja jos rahaa ei ole asunnonostoon, sitä tuskin on paljoa myöskään lomailuun.

Perinteisesti amerikkalaiset ovat paikanneet kulutusvarojensa puutetta lainan otolla. Tällä kertaa se vipu ei toimi. Keskiverto-jenkillä on nimittäin valtava laina-lasti niskassa. Asunnot on pantattu lainoja vastaan perustuksesta savupiippuun. Lisäksi useimmilla amerikkalaisilla pelkästään luottokorttilainat ovat yli 10 000 taalaa, ja asunto-, auto-, ja muut lainat päälle. Visa ja Mastercard ovat nostaneet keväällä roimasti luottokorttilainojen korkoja, joissain tapauksissa Visa-laskun korko saattaa olla jopa lähempänä 30%:a.

Eli hiljaa hiipii talouskrapula, ja taantuman pohjaa ei vielä näy...