Japanin katastrofi pakotti USA:n ja lännen puuttumaan Libyan kriisiin

Vuonna 1995 Yhdysvallat laukaisi kiertoradalla salaisen geokartoitussateliitin, jonka huippulyhyitä aaltoja lähettävä tutka kykeni skannaamaan Maapallon kuoren noin 60 kilometrin syvyyteen asti. Tutkan avulla USA sai selville missä ja miten paljon maailmassa on öljyä, kaasuja, malmeja, ja muita luonnonvaroja. Aavikoiden, vuoristojen, napa-alueiden ja merenpohjan alta paljastui paljon sellaista, mistä ei vielä 90-luvulla paljon ääneen puhuttu. Kartoitus saatiin päätökseen parissa vuodessa . Sateliitti ja sen kantama tekniikka ovat edelleen salaisia. Netistä ei (enää) löydy aiheesta tietoa.

Tuohon hetkeen asti länttä ei ollut kiinnostanut paskan vertaa Etelä-Sudanin vuosikymmeniä jatkunut sisällissota. Ääni kellossa kuitenkin muuttui, kun selvisi, että Nigeriasta Sudaniin ulottuvalla itäisen Sahelin alueella on enemmän öljyä kuin Irakissa. "Yllättäen" länsi alkoi osoittaa kiinnostusta Sudanin kriisiin. Lännen huomion vetämänä myös Kiina ja Venäjä tulivat agressiivisesti Pohjois-Afrikkaan, ne nimittäin arvasivat (ja Venäjän osalta osin tiesivät), minkä perässä USA liittolaisineen alueella oli.

Sittemmin Sudanissa on, Kiinan valtavan taloudellisen kasvun voiman siivittämänä, tehty etupiirijako: Öljyrikkaampi Etelä-Sudan lännelle (kuten USA halusi), ja Khartumista johdettu Pohjois-Sudan on nyttemmin Kiinan takapihaa.

Kun Libyassa alkoi sisällissota, länsi nosti alkuun kädet pystyyn, vaikka toki mietittiin, että tätä voisi käyttää hyväksi alueen hallintaan saamiseksi. Kriisiin puuttuminen katsottiin kuitenkin liian kalliiksi operaatioksi, ja vaaralliseksi. Näin jatkui aina siihen asti, kunnes Japanissa iski järistys ja tsunami.

Japanin maanjäristyksen seuraukset - ottaen huomioon myös vuoden 2007 järistys - iskivät nimittäin suoraan USA:n talouden elinhermoon; öljyn hintaan. Japanin maanjäristys, tsunami ja ydinkatastrofit nimittäin ovat yhteensä supistaneet Japanin ydinvoimalla tuottaman sähkön tuotantokapasiteettia viidenneksellä. Kuten aiemmin kirjoitin, tusina ydinvoimalaa 58:sta on poissa linjoilta. Niistä kaksi pysyvästi ja muut vuosia. Japani tuotti kolmanneksen sähköstään ydinvoimalla. Nyt se pystyy tuottamaan enää neljänneksen. Japanin talous on erittäin energiavaltaista, ja vaatii paljon virtaa. Puuttuva viidennes joudutaan nyt tuottamaan öljyllä ja kaasulla.

Tämä kasvanut kysyntä nosti - ensimmäisten päivien pienen laskun jälkeen - rajusti öljyn kysyntää. Ennen kriisiä hinta oli jo 117 taalaa tynnyriltä. Nyt hinta meinasi pompata yli USA:n räpistelevän talouden lamakipurajan, päälle 120 dollariin. Tämä raja suisti USA:n velkakuplatalouden finanssikriisiin 2008 syksyllä, ja se on edelleen lamakipuraja.

USA:lle iski nyt kulissien takainen paniikki: Varmuusvarastoja on vain vajaaksi 3 kuukaudeksi, jolla voidaan väliaikaisesti subventoida hintaa. Sen jälkeen pitää saada lisää öljyä virtaamaan nopeasti markkinoille, tai tulee tuho.

Libya tuotti ennen sisällissotaa noin 2% maailman öljystä. Se tuotti kuitenkin alle kapasiteettinsa. Se pystyisi lisäämään tuotantoa helposti puolella, eli 50%:lla. Libya on siis arabimaista Saudien ohella harvoja, joilla oli/on kykyä ja kapasiteettia lisätä tuotantoa. USA:lle Libyan öljyn haltuun saaminen on siis elämän ja kuoleman kysymys. Sillä on vain päälle pari kuukautta aikaa estää oman taloutensa suistuminen W-käyräisen laman toiseen - syvään ja pitkään romahdukseen.

Siksi YK - vastoin tapojaan - löysi niin äkkiä yhteisen sävelen. Siksi länsi - vastoin tapojaan - puuttui Gaddafin aloittamaan siviilien teurastukseen. Venäjä ja Kiina tiesivät, että USA:n talous on selkä seinää vasten, eivätkä ne - ainakaan vielä - halunneet kaataan maailmantaloutta lamaan.

Libyan kansan onni siis on, samoin kuin Etelä-Sudanin, että heillä on öljyä. Muutoin edessä olisi Gaddafin verilöyly. Lännen puuttuminen Libyan kriisiin on siis sekä lännen että libyalaisten kohtalon kysymys.

Operaation nopeutta edisti tietenkin se, että sitä oli suunniteltu jo pitkään, erityisen uutterasti Tammikuun 2009 jälkeen, kun Gaddafi ilmoitti kansallistavansa Libyan öljyntuotannon lähivuosina. "Goddamit!", todettiin Washingtonissa ja Pentagonissa, eli eikun suunnitelmat valmiiksi.

Ottamalla Libyan haltuunsa USA pääsee samalla käsiksi Saharan alueen öljyyn ja kaasuun. Libyassa dominoi geopoliittisella sijainnillaan koko keskistä Saharaa. Sillö on jo olemassaoleva öljynjalostus- ja putkikapasiteetti sekä öljysatamat. Rakennetaan vain putket Tshadiin ja Sudaniin, niin on helppo - Nigerian ohella - saada Sahelin alueen öljy lännen markkinoille.

Valitettavasti kestää vähintään monia vuosia eli liian kauan, ennenkuin Sahelin öljy saadaan markkinoille, ja Libyan öljynkin saaminen virtaamaan koko volyymillään markkinoille vain lykkää USA:n velkakirjamarkkinoiden ja Dollarin romahdusta, pisimmillään muutamalla vuodella, todennäköisesti vain vuodella, kuten eurooppalainen taloustutkimus-aivoriihi LEAP ennustelee.

Fukushima ja kantani Suomen ydinvoimalahankkeisiin

Johtuen siitä, että eilinen kirjoitukseni on saanut huomiota Uuden Suomen jutussa, on syytä kertoa kantani ydinvoimaan ja Suomen voimalapolitiikkaan sinänsä:

Olen ydinvoimakriittinen ja sitä mieltä, että ydinvoimasta on pitkässä juoksussa luovuttava. Japanin ydinonnettomuus EI ole silti muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että Suomi, suomalainen yhteiskunta ja suomalaisen teollisuuden sekä hyvinvointijärjestelmän ylläpito tarvitsevat ydinvoimaa vielä ainakin 30-vuotta.

Tämä tarkoittaa sitä, että hyväksyn pitkin hampain kahden tai kolmen uuden reaktorin rakentamisen, puhtaasti korvaamaan vanhentuvia Olkiluodon ja Loviisan myllyjä, sekä käytöstä poistuvia vanhoja hiilivoimaloita. Olen tätä mieltä, vaikka tiedostan riskit, koska muuten voimme tosissaan sanoa hyvästit perusteollisuudelle ja hyvinvointiyhteiskunnalle.

Mielestäni ei kuitenkaan olisi pitänyt antanut kuudetta reaktorilupaa Fennovoimalle Pohjois-Suomeen, vaan Fortumille Loviisaan. Ja olen erittäin vahvasti myös sitä mieltä, että TVO:n ei missään nimessä olisi pitänyt tilata AREVA:n paskamyllyä. Olisin edelleenkin valmis myöntämään Fortumille luvan Loviisaan, mutta TVO saa minun puolestani jäädä nuolemaan näppejään toivomansa Olkiluoto-4:sen kanssa.

Jos, ja siis jos Olkiluoto-3 toimii, korvaten vanhat ASEA Atomicin svedumyllyt, Fennovoima saa voimalansa Simoon, ja Fortum uuden myllyn Loviisaan korvaamaan vanhat neukkuvoimalat, niin tarvittava uusi tuotantokapasiteetti on siinä. Siinä on myös oma rajani, jota enempää en siedä uusia ydinmyllyjä Suomen maaperällä.

Pidän AREVA:n Olkiluoto-3 projektia totaalisena fiaskona, paitsi taloudellisesti, myös turvallisuuden suhteen. Rakennettaessa on tehty niin paljon ja niin suuria virheitä, että niistä ei uskalleta edes kertoa julkisesti. Yksi kuulemani esimerkkitapaus on, että laitoksen alimman kerroksen hienomekaniikka olisi jo jouduttu uusimaan kesken rakentamisen, koska merivesi tunki sisään ja ruostutti Siemensin hienomekaniikan. Lisälaskua väitetään tulleen kymmeniä miljoonia, josta kuulemma ollaan hys hys. Samoin kuulemma osa turbiinilaitteistoista jouduttiin tai joudutaan uusimaan kertaalleen, koska ne oli tuotu paikan päälle, mutta ehtivät jo ruostua ennen asennustaan, koska projekti on niin pahasti myöhässä. Mene ja tiedä, mutta jostainhan viivästyneen projektin miljarditappiot koostuvat joka tapauksessa.

Olkiluoto-3 on uuden sukupolven koevoimala, jota Ranskan hallitus ei antanut rakentaa omalle maalleen, vaan keskeytti työt Pohjois-Ranskassa, ja maksoi 500 miljoonaa AREVA:lle siitä hyvästä, että Olkiluoto tehdään ensin. Viesti oli, että "Jos olkiluodon reaktori ei räjähdä käynnistettäessä, saatte käynnistää voimalan myös Ranskassa".

Myöskin sellainen mielenkiintoinen pikku-uutinen on Suomen mediassa jäänyt paitsioon, että alkuvuodesta presidentti Nicholas Sarkozy käski Arevan johtajan eroamaan, ja nimenomaan kuulemma Olkiluoto-fiaskon vuoksi.

Fukushiman voimala oli amerikkalainen, General Electricin 60-luvulla suunnitelema laitos, á la Harrisburg. Sen hajoaminen on esimerkki siitä, että vanhaan jenkkitekniikkaan ei ole luottamista. Japanilaisten omissa, uudemmissa voimaloissa tilanne on ollut aika hyvin hallinnassa, ja niissä on todella paljon paremmat turvajärjestelyt. Ne ovat kestäneet ja kestävät maanjäristyksiä ja muita uhkia paljon paremmin. Tämän takia olen sitä mieltä, että TVO:n olisi kannattanut tilata voimala Mitsubishilta eikä AREVA:lta. Jos jenkkivoimalat rytisevät, niin vielä vähemmän luottaisin ranskisten teknologiaan. Sainoisin kärjistäen, että ostaisin mieluummin Toyotan kuin Chevroletin, ja mieluummin Chevroletin kuin Renaultin.

Koska Fennovoimalle on jo myönnetty lupa voimalle, toivon tosissaan, että he älyävät tilata mieluummin Mitsubishin kuin AREVA:n voimalan. En ehkä kuitenkaan tilaisi uutta natriumhyötövoimalaa, vaan jo käytössä olevaa ja testattua tekniikkaa. Vaikken pidä ydinvoimasta, nukun paremmin Mitsubishin jo testattua ja luotettavaa tekniikkaa sekä japanilaista laatua edustava voimala naapurissa kuin AREVA:n fiaskopaskamyllyn vieressä.

Pahin edessä Japanissa: Fukushima on likainen pommi?!

Sain mielenkiintoista sähköpostia tutultani, joka on työskennellyt ydinalalla. Hänen arvionsa Fukushiman onnettomuudesta on paljon synkempi, kuin mitä viranomaistiedotteissa sanotaan.

Fukushiman nelosreaktorin ydinjätevarastossa on käytännössä ainakin 1000 tonnia eli miljoona kiloa plutoniumjätettä "tulessa". Mitä tämä merkitsee ja miksi?

Japanin viranomaiset ja ydinvoimayhtiöthän ovat olleet rankan arvostelun kohteena siitä, että informaatiota esim. 90-luvun ydinvoimalaongelmista ja vuoden 2007 maanjäristyksen seurauksista peiteltiin ja sievisteltiin. Näin on tuttuni mukaan nytkin.

Eilinen voimakas säteilypiikki, 400 mikrosievertiä, käytännössä altisti jo voimalan henkilökunnan säteilysairaudelle kun joutuivat työskentelemään siellä yli 2 tuntia pitempään. Säteily kävi jopa 1000 mSv:ssa, mikä virallisesti on raja, jolloin alueella ei voi enää oleskella eikä tehdä töitä.

Se että käytetyn polttoaineen välivarastossa, jossa jo vuosikymmenen ajan vesijäähdytty plutoniumpitoinen uraaniydinjäte "räjähti", on kuulemma erittäin vakavaasia. Tuollaisessa varastossa pitää olla vähintään 10m vettä uraanitankojen päällä.

STUK:in tiedottajan mukaanhan: " Ydinjätteen jäähdyttyä muutaman vuoden se on niin vaaratonta, että sen vieressä voi turvallisesti seisoa vaikka koko päivän. Mitään vaaraa ei ydinjätteestä jäähdyttyään enää ole". Mutta nyt siis tätä samaa, jo vuosikymmeniä jäähdytettyä ydinjätettä syttyi Japanissa palamaan 10 metrin syvyydessä vesijäähdytyksessä. Virallinen tieto sanoo, että jäähdytyksen pettämisen takia vedenpinta laski, jolloin sauvat paljastuivat ja syttyivät. Seurauksena on, että käytännössä Koillis-Japania ja Tokiota jo evakuoidaan vaivihkaa, ja ihmiset lähtevät kaiken varalta.

Tuttuni arvelee vallan toista selitystä palamisen syttymiselle, ja sanoo, ettei viranomaistietoon tässä asiassa kannata luottaa. Tämä liittyy kuulemma U-235 uraanin ja plutoniumim kriittisen massan sekä kriittisen säteilyn eli neutronivuon suhteeseen.

Tuoretta uraanipolttoainetta voi vielä käsitellä nappeina vaikka paljain käsin, samoin kuin ladattuja, 5 metrisiä polttoainetankoja, ennen niiden lataamista reaktoriin. Niitä voidaan kuljettaa, ja kuljetetaankin tavallisesti kuulemma rekoilla, puulaatikoissa.

Tähän liittyy kuitenkin rajoitus: kuljetuslaatikoita ei saa panna liikaa samaan kasaan, vaan korkeintaan kolme laatikkoa päällekkäin. Muuten U-235 voi alkaa aktivoitumaan, mikä voi tapahtua hetkessä. Seuraus olisi kuolettava säteilyvuo kaikkialle ympäristöön, jopa kilometrin säteelle. Vastaava kuulemma tapahtui Fukushiman käytetyn plutoniumin ja uraanin välivarastossa: Kun siihen kohdistui jo räjähtäneistä reaktorirakennuksista vuotanut, normaaliin taustasäteilytasoon noin kymmentuhatkertainen säteilyvuo. Uutisissahan on jo arveltu julkisesti sitä, minkä tuttuni tiesi jo kaksi päivää sitten, että voimalan reaktoreista ainakin yksi on vuotanut.

On kuulemma ydinalan yksi synkkä salaisuus, että vaikka varastoaltaissa olevat ydinjätteet eivät normaalisti voikaan olla kriittisessä massassa, niin jo hetkeksikin liian korkeaksi noussut ulkoinen neutronivuon eli säteilyn kasvu itsessään voi muuttaa tilanteen. Vaikkei massa ole kriittinen, säteilyn määrä voi olla. Tämä kuulemma nosti varaston jätteen fissiota, johtuen mm. Pu-239:stä.

Tällöin uraanitonnistot alkoivat ruokkia toistensa reaktiota sekundäärisäteilyillään, mikä nosti hetkessä varaston lämpötilaa. Suojavesikerros kiehahti paljastaen uraanitangot hetkissä, jolloin vioittunut jäähdytysjärjestelmä petti lopullisesti.

Tapahtuneen reaktion tehon on täytynyt olla hirveä. Jos ulkoinen säteily eli neutronivuo on tarpeeksi voimakasta, on teoriassa on kuulemma mahdollista myös se, että voisi tapahtua fissioräjähdys. Joka tapauksessa reaktio oli niin voimakas, että seudulla mitattiin jopa kaukana reaktoreista ulkona 400mSv säteilynousu.

Tuttuni väittää siis, että jätealtaassa tapahtui reaktorien kasvaneen säteilyvuon ruokkimana spontaani, voimakas fissioreaktio, ja että tämä on fakta jota maailmalle ei haluta kertoa.

Myös varsinaisen räjähdyksen vaara on teoreettisesti olemassa. Jopa vain 55 kilon uraanijätemassa sisältää tarpeeksi U-235:tä ja plutoniumia, että se riittää aikaansaamaan ydinräjähdyksen, jos siihen kohdistuu riittävän voimakas ympäristön neutronisäteilytiheys, saatika varastossa, jossa on tuhansia tonneja plutoniumpitoista jätettä, varsinkin kun vieressä on voimala, jossa kolmessa reaktorisa brakailee ja tulee voimakkaita säteilypiikkejä.