keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Homo homini homo est


"Kärsitkö sinäkin homofobiasta!?

-En, minä nautin siitä."


Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee enemmistön poliittinen homomania. Avioliitto halutaan määritellä uusiksi. Parisuhdelaki ei riitä. SeTa ja enemmistö kansasta kannattaa galluppien mukaan homojen oikeutta avioliittoon. Jopa kirkon pitäisi alkaa vihkimään homoja, ja tinkiä parituhatvuotisesta opistaan, perinteenstään ja uskostaan. Muuten kirkkoa uhkaa vihkimisoikeuden menettäminen.

Tilanne on se, että suuri konsensus poliittisten toimijoiden joukossa on sitä mieltä, että homous on siinä mielessä erityistä ja erikoista, että se pitää nostaa ikään kuin jalustalle esimerkkinä vähemmistöstä, jonka oikeudet eivät toteudu, ja tälle vähemmistölle halutaa ajaa erivapauksia jopa uskonnonvapauden yli.

Uskonnollisella yhteisöllä kun on oikeus pitää kiinni omista säännöistään ja opeistaan, ja niiden käytännöt saavat olla ristiriidassa yleisten käsitysten kanssa. Näin siksi että kenelläkään ei ole pakko kuulua sellaiseen uskontoon, jonka opit ja käsitykset ovat omien näkemysten tai oikeuksien vastaisia. Uskonnonvapaus on ensisijassa oikeutta uskoa ja harjoittaa uskontoa. Jos jotakuta loukkaa se, että uskonto X ei hyväksy hänen mielipiteitään tai identiteettiään, se on voi voi, mutta asialle ei voi mitään.

Ja jotta tilanne olisi vielä kaksinaismoralistisempi, nämä vaatimuspaineet homoavioliiton hyväksynnästä kohdistuvat vain protestantteihin. Eipä ole isompaa hiostamista ja painetta vielä SeTa:n tai Vihreiden taholta alkanut ortodokseja tai katolisia vastaan, muslimeista puhumattakaan. Ai niin, melkein unohdin, että viimeksi mainittua uskontoa kohtaan ei voidakaan, sillä se olisi rasismia, vai miten se oli?

Politiikan puolella on myös voimakas konsensuksen ryhmäpaine asian suhteen. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki puolueet Kristillisdemokraatteja ja Perussuomalaisia lukuun ottamatta kannattavat homoavioliittoja ja homojen adoptio-oikeutta, vaikkakin suurten puolueiden sisällä suhtautumisessa vallitsee ristiriitoja.

Homomaaninen ryhmäpaine ja paheksunta on voimakasta. Se fakta, että kaksi puoluetta ei laula yhdessä samassa fag-hag-kuorossa muiden kanssa, saa aikaan tekopyhää kauhistelua ja älämölöä muiden poliittisten toimijoiden keskuudessa. Konservatiivit, nuo patavanhoilliset fasisti-siat ja fossiloituneet homofoobiset dinosaurukset on pantava ruotuun.

Miksi?

Miksi kaikkien pitäisi alistua mielipide konsensukseen? Siksi, että muutkin tekevät niin? Siksi, että muuten joillain tulee paha mieli, yhyy?

Keskustelua hallitsee negatiivisen leiman saanut iskusana ja käsite; Homofobia. Ne jotka eivät hyväksy homoliittoja ja homojen adoptiota, ovat homofoobikkoja. Homofoobikko on ihminen, joka ei pidä homostelusta tai vieroksuu homoutta. Tällä logiikalla kai allekirjoittanut on myös hernekeittofoobikko, sortofoobikko ja väkivaltafoobikko, koska vieroksun myös näitä asioita, enkä pidä niistä.

SeTa:n mielestä homofoobikot ovat sairaita, ehkä jopa tärähtäneitä, ellei peräti hulluja. Heidät pitää parantaa, joidenkin mielestä vaikka pakolla. Homofobia katsotaan parantuneeksi vasta kun ihminen muuttaa mielipiteensä homomyönteiseksi. Homofoobikko on näemmä vähintään suvaitsematon ja kuulemma takapajuinen, vanhoillinen, ajastaan jälkeen jäänyt, ellei peräti iljettävä natsi tai fasisti. Miksi?

Homofobia iskusanana on siis syytös ajatus- tai mielipiderikoksesta. Onko niin, että homoyhteisö haluaa orwellilaisella meiningillä kostaa normivirtasille sen, että heitä 70-luvulla lain voimalla diagnosoitiin sairaiksi, ja ennen sitä myös rikollisiksi? Siksikö nyt niitä, jotka eivät homoutta hyväksy on syytä oikein leimata vähintään sairaiksi ellei jopa rikollisiksi?

Jotta logiikka oikein heittäisi häränpyllyä, niin samaan aikaan kun homofobia on suvaitsematonta ja sairasta, se on kuitenkin homoa! Homofobia on kuulemma piilo-homouden merkki [sic!]. Jos olet homofoobikko, olet siis varmasti homo, ja äitiski oli varmaan homo kun sua teki, niin kerta11!!

Nykyisin vallitsevan yhteikunnassa leviävän paradigman mukaan ihminen on homofoobi, ellei hän ole homofiili. Jos hän on homoboofi, hän on huono ihminen ja piilohomo. Jos hän on homofiili, hän on myös mahdollisesti homo. Että olemme ihan kaikki sitten homoja?

Onko ihminen siis ihmiselle homo?

Kaiken edellä kuvatun valossa voin vain todeta, että olen iloinen, että on olemassa vielä konservatiivinen, terve, vastavoima tälle vouhotukselle, ja taivaan kiitos Persuista ja Kristillisdemokraateista. Sillä niin kauan kuin terve konservatiivinen vastavoima on olemassa, ei tarvitse pelätä ääriliikkeiden ottavan ns. genreä haltuunsa.

Ääriliikkeistä puheen ollen, tiedättekö, mikä oli koko 1900-luvun poliittisesti kaikkein merkittävin, vaikutusvaltaisin, ja aikaansaavin homojen emansipaatioliikehdintä?

Ehei, on kyse ei ole mistään San Fransiscon hipeistä, vaan porukasta nimeltä Sturmabteilung eli natsipuolueen SA-joukot. Tämä militaristinen homoliike raivasi väkivallalla vastustajat, erityisesti vasemmiston, tieltään, ja nosti natsit valtaan, ja siten johdatti maailman toistaiseksi verisimpään sotaan.

Luonnollisestikaan nykyinen, hippiromantiikkaan ja pinkkeihin kalsareihin pukeutunut, homoseksuaalien emansipaatioliike ei halua muistella edeltäjäänsä. En kuitenkaan usko, että mikäli tämä vähemmistö pääsisi yhteiskunnassa dominoivaan asemaan, jälki olisi yhtään SA:n riehuntaan kauniimpaa tai rakentavampaa. Senverta fanaattista sakkia osa SeTa:nkin piireissä vaikuttavista tahoista on.



------------------
---------
-----

P.S. Sturmabteilung joutui kuitenkin homovihan uhriksi. SA-hajotettiin ja sen johtajat tapettiin Hitlerin ja natsijohtajien toimesta juuri joukkojen homoutta syynä käyttäen. Todellinen poliittinen syy tosin oli SA-johtaja Röhmerin hanke Hitlerin syrjäyttämiseksi. Hajotettuja SA-miehiä ei moneen vuoteen hyväksytty mihinkään, ja heistä uhkasi tulla yhteiskunnan hylkiötä. Natsien oli sen vuoksi pakko päästää heidät armeijaan, vaikka Wehrmacht ei millään olisi homoseksuaaleja riveihinsä sallinut. Hitlerin käskystä kuitenin noin 40 000 miestä, joista suuri osa homoja, siirrettiin eräänlaisena hyvityksenä armeijan riveihin, ettei heistä olisi tullut uhkaa Hitlerin vallalle.

Ei kommentteja: