Tajusin jo 90-luvun lopulla, että minun ikäluokkani on turha odotella eläkettä. Sitä ei koskaan tule. Minäpä kerron miksi.
Suomen kansallisvarallisuus on tippunut 90-luvun alun jälkeen huiman 65 %, kun lasketaan yhteen ulkomaille pilkkahinnalla liputetut valtionyhtiöt ja luonnonvarat, sekä muutamaan kertaan devalvoitu arha, 90-luvun alun Soros-valuuttakaupat, valuuttaliittoon meno aliarvostetulla markan kurssilla, plus inflaatiot päälle.
Kaikkein järkyttävin esimerkki kansallisvarallisuuden ulosmittauksesta ei suinkaan ollut summana sotakorvaukset ylittävä Soneran UMTS-sekoilu 90-luvun lopulla, vaan pari vuotta sitten tapahtunut Kemiran myynti, jonka fiaskon suuruutta nykyhallituksemme koittaa hyssytellä, koska 450 miljoonalla eurolla myytiin yli 40 miljardin euron arvoiset luonnonvarat eli fosfaattikaivokset norjalaisille! Kyllä norskeja nyt naurattaa kun suhteutettuna saivat 4,5€ :lla vaihdettua itselleen 400€. Lisäksi saavat vielä laskuttaa itselleen takaisin ostosumman korkoineen, kun Suomen maataloustuottajat joutuvat ostamaan lannoitteensa jatkossa heiltä.
Ansiotulotason nousu kansalaisilla 90-luvun alusta alkaen on ollut velan päälle rakennettua lumetta. Oikeasti kansakuntana kollektiivisesti olemme 2/3 köyhempiä kuin 80-luvun lopulla. Suomen valtionvelka on tällä hetkellä 60% eli noin 2/3 bruttokansantuotteesta. Sattumaako? Ei ole.
Kärjistäen voimme sanoa, että keskivertosuomalaisen varallisuudesta ja ostovoimasta 2/3 on velkarahalla elämistä. Pian on kulutusjuhlat loppu ja tulee velanmaksun aika. Kun talous rysähtää ja velaksi eläminen loppuu, niin Suomen BKT romahtaa pitemmällä tähtäimellä noin 1/3:aan nykyisestä. Alkavan superlaman myötä käydään ensi vuosikymmenellä vielä alempanakin. BKT:n tippuessa velkataakkamme, joka siis pysyy määrällisesti samana (ja kasvaa korkojen nousun myötä) vaikka talous romahtaisi, on kaksinkertainen bruttokansantuotteeseemme nähden, eli 200% BKT:stä.
Tuolloin tilanne on lisäksi se, että ylikansalliset suuryritykset omistavat suurimman osan kansallisvarallisuuttamme ja lähes kaikki pääomat on liputettu ulkomaille, samoin kuin kaikkien luonnonvarojemme, kaivannaisten ohella myös viljelysmaiden, metsien ja vesivarantojen, omistus. Suomesta tulee rutiköyhä banaanivaltio, paitsi ettei täällä kasva banaaneja. Ja tietenkin vielä päälle se, ettemme ole itsenäinen valtio, vaan EU-imperiumin provinssi.
Tämän vuoksi lausun täysin vakavissani seuraavan ennusteen:
Jos ensi vaalit ja sitä seuraava hallituskausi eivät tuo meneillään olevaan Suomen kansan riistämiseen muutosta, niin alkavan vuosikymmenen loppupuolta kohti tultaessa kansa ei enää käy äänestämässä äänestyspaikoilla, vaan mieluummin vaikka talojen katoilta. Silloin jokaisella on yhtä monta vaikuttavaa ääntä, kuin hänellä on ammuksia mukanaan...
P.S. Suosittelen lukemaan myös Jarkko Pesosen kirjoituksen; Nousevan hirmumyrskyn merkkejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti