Punainen ja musta fasismi

Koska on jonkin verran herättänyt kysymyksiä, miksi nimitän kommunismia punaiseksi fasismiksi, ajattelin vähän selventää näkemystäni siitä aatteiden kirjosta, jonka nimitän hieman epätarkasti yleiskäsitteen fasismi-alle. Olen mm. sanonut, että II Maailmansota päättyi fasismin suurvoittoon puna-armeijan vyöryessä Saksaan -45 ja lopulta Neuvostoliiton vakiinnuttaessa asemansa maailman suurimpana fasistisena valtiona.

Kuullessaan sanan "fasismi", ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen Toisen Maailmansodan ja sitä edeltäneiden vuosikymmenten radikaalioikeistolaiset liikkeet eri puolilla Eurooppaa, erityisesti Italiassa ja Saksassa. Minä kuitenkin käytän sanaa yläkäsitteenä italialaisen fascismin ja saksalisen natsiaatteen sekä espanjalaisen falangismin ja belgialaisen rexismin ohella mm. kommunismille, erityisesti sen neuvostolais-DDR:läiselle valtalinjalle eli marxismi-lenimismille, mutta myös sen muille radikaaleille muodoille kuten maolaisuudelle sekä juchelle.

Minun silmissäni fasismin tunnusmerkit täyttää jokainen (ainakin alkuvaiheessaan ja/tai teoriassa) jonkinlaiseen vallankumoukseen pyrkivä, totalitaristinen ja kollektivistinen aate joka pyrkii yhdenmukaistamaan ihmisten poliittisen ajattelun, käytännössä (aate-periaatteen nojalla tai ilman, viimeistään valtaan päästyään) kannattaa yksipuoluejärjestelmää sekä poliisivaltiota, ja merkittävästi keskiarvoisen historiallisen normaalitason ylittävää yhteiskunnan militarisointia, sekä (yli)korostaa valtion ja/tai valtiokoneistojohtoisen yhteiskunnan valtaa, oikeuksia ja roolia yksilön ja/tai perheyhteisön yli, suosii yksinvaltaista diktatuurihallintoa ja/tai harvainvaltaa, ja pyrkii harjoittamaan tai harjoittaa ideologista ja/tai kulttuurista ja/tai valtapoliittista imperialismia oman maansa alueen rajojen yli.

Natsi-Saksan ja fascistisen Italian ohella nämä kriteerit täyttyivät/täyttyvät vähintään yhtä paljon ja enemmänkin entisen Neuvostoliiton, Kiinan ja kommunistidiktatuurien kohdalla. Tämän vuoksi nimitän niitä kaikkia fasistisiksi. Pidän marxismi-lenimismiä (stalinismista puhumattakaan), maolaisuutta ja juchea fasistisina aatteina siinä missä natsismia, fascismia ja falangismiakin (vaikka ideologinen kirjo oikealla laidalla oli suurempi kuin vasemmalla) ja käytän historiallisen jaottelun perusteella alakäsitteitä punainen ja musta fasismi.

 

Perinteinen "fasismi" siinä historiallisesti tutussa viitekehyksessään edustaa minulle mustaa fasismia, kun taas kommunismin eri muodot valtiojärjestelmineen punaista fasismia. Se tosin on sanottava, että monet radikaalioikeistolaiset liikkeet, kuten falangismi tai italialainen fascismi olivat itse asiassa vähemmän fasistisia totalitaarisuuden asteikolla kuin neuvostoversionsa, ja toisin kuin kommunismi, kansallissosialismi, fascismi ja falangismi eivät pyrkineet tuhoamaan ns. "porvarillista" perhemallia ja ja perhearvoja eli ne olivat porvarillisuutensa vuoksi, jos katsotaan pelkästään yksilön yksityisen elämän ja ajattelun, perheen, kirkon ja uskonnollisen vakaumuksen tai taloudellisen toiminnan kannalta, vähemmän haitallisia fasismin muotoja. Mutta poliittisesti ne taas pyrkivät ideologiseen indoktrinointiin, kontrolliin ja ohjaukseen sekä valtaoikeuksien rajoittamiseen aivan kuten punainen versionsakin.

Pohjimmiltaan kyse on kollektivismista, joka on yhteistä molemmille poliittisille laidoille. Kollektivistisessa näkemyksessä yksilöllä on arvoa pääasiassa vain osana yhteisöä, ja hänen arvonsa määrittyy juuri tuon hyötynäkökulman mukaan. Tästä syystä monet oikeistoliberaalit nimittävät (esim.) näitä kaikkia järjetelmiä ja aatteista "sosialistisiksi", koska ne korostavat yhteiskuntaa ja sen oikeuksia yksilön yli, ja siinä mielessä on tavallaan perusteltua kutsua näitä aatteita ja järjestelmiä "sosialistisiksi" fasistisen ohella. Tämä on perusteltua myös siitä näkökulmasta, että fascismi ja natsismi ovat aatehistoriallisesti "marxismin, sosialismin ja työväenliikkeen lapsia", vaikka edustivatkin niiden peilikuvaa eivätkä identtistä kaksosta, ja valtaanpäästyään fasismi sekä falangismi pyrkivät rajoittamaan vallankumoussosialismia ja työväenliikkeen toimintaa. Sen sijaan kansallissosialismissa (sekä v. -42 jälkeisessä Mussolinin Italian sosiaalisessa tasavallassa) pyrittiin, aina siihen asti kunnes Hitler joutui tekemään kompromisseja pääoman kanssa valtaan päästyään, ihan oikeasti jonkinlaiseen sosialismiin tai ainakin sosialismiin tai ainakin merkittävässä määrin sekatalouteen. Punaista ja mustaa fasismia voikin nimittää "fasistis-sosialistiseksi" aateblokiksi.

Marxismi-lenimismi arvotti käytännössä ihmiset, ei yksilöinä, vaan viiteryhmänsä mukaan (rasistisesti) eli luokkansa perusteella yhteiskunnallisen hyötynäkökulman ja välinearvon perusteella: porvaristosta vapaista maanviljelijöistä hankkiuduttiin eroon varsin brutaalisti, Stalinin aikana yksi porvari kerrallaan. Kokonaisia ihmisryhmiä haluttiin hävittää eli tuhota kokonaan. Menetelmät ja päämäärä-arvot (yhteiskunnan/ihmiskunnan "suurempi hyvä") olivat molempien fasismien piirissä samat (monelle voi olla yllätys, että myös Neuvostoliitto harjoitti rodunjalostusta).

Marxismi-leninismissä ja vallankumouksen filosofiassa sekä yksilöihin että ("rasistisesti" l. kansanryhmiin) viiteryhmiin eli luokkiin kohdistuva tuhoamistarkoituksessa tehtävä väkivalta on käytännössä välttämätöntä. Lenin sanoikin "ei voi tehdä munakasta rikkomatta munia". Ja Leninin sekä Marxin teoksia kun kaivellaan, niin huomataan, että Stalinin periaate; "Ihminen on tärkein voimaravamme" tarkoitti sekä teoriassa että käytännössä sitä, että NL tapatti kymmeniä miljoonia ihmisiä orjatyössä ja tykinruokana, ihmisiä kohdeltiin massaresurssina.

Aivan kuten natsit halusivat puhdistaa yhteiskunnan "rodullisesti heikommista aineksista", Lenin ja vallankumouksen teoreetikot kirjoittivat, että 10% ihmisistä (porvarit) joudutaan tuhoamaan enemmistön (työväki ja proletariaatti laajemmin) edun nimessä. Se mistä ei käytännössä paljoa puhuta, on että myös Marxin kerrotaan puhuneen siitä, miten tiettyjen ihmisryhmien tuhoaminen on välttämätöntä (Suosittelen muuten Soviet Story-elokuvan katsomista kaikille).

Natsismi ja kommunismi ovat tässä mielessä saman kolikon kaksi puolta: Molemmissa kollektiivisella edulla perustellaan tarvetta tietyn/tiettyjen ihmisryhmien tuhoamiseksi, käytännössä jokaista yksilöä myöten.

Puhuttaessa punaisesta ja mustasta fasismista on kuitenkin muistetta historian painolastin ja yleisen demonisoinnin alta yksi tärkeä periaate; älä heitä lasta pesuveden mukana.

Kommunismissa, marxismissa fascismissa ja kansallis-sosialismissa oli ja on aatteina myös yksilön, perheen ja yhteiskunnan kannalta positiivisiakin puolia. Jos niin ei olisi ollut, eivät ihmiset olisi kannattaneet niitä. Toinen juttu taas on, missä määrin nämä hyvät puolet ovat näiden aatteiden omaa ansiota tai tuotantoa, ja missä määrin lainattua 5000-vuotisen kulttuurihistoriamme varrella opitusta.

----------------------------
Karkea kategoriapuu:

1. Fasismi
1.1 Punainen fasismi
- 1.1.1 Kommunismi
-- 1.1.1.1 Marxismi-leninismi
--- 1.1.1.1.1 Stalinismi
---- 1.1.1.1.2 Juche
-- 1.1.1.1.2 Maolaisuus
1.2 Musta fasismi
- 1.2.1 Fascismi
-- 1.2.1.1 Falangismi
--- 1.2.1.1.2. Romanial. militantti-ortodoksinen ns. "kristillissosialismi" (Rautakaartilaiset)
- 1.2.2 Kansallis-sosialismi
-- 1.2.2.1 Ns. varsinaiset uusnatsit

P.S. Aatteita vaihdellen

Palestiinalaishallinto eli PLO on natsiterroristijärjestö, jonka juuret ovat SS-joukoissa ja natsismissa

Yllä oleva otsikko on totta.

Näyttääkö oheinen kuva teistä oudolta? Ei pitäisi, sillä kuva on perin puhuva.

Suomalainen ja länsimainen media on vain perin laiminlyönyt PLO:n eli Palestiinan vapautusrintaman sekä Lähi-idän islamistijärjestöjen historialliset natsitaustat.

Esimerkiksi Hisbollahin (kuvassa) eri taisteluosastojen valatilaisuuksiin kuuluu oheinen natsitervehdys. Se on suoraan peräisin 30-luvulta ja natseilta. Välittäjinä toimivat SS-sotilaat ja varhaiset palestiinalaisten militanttijärjestöt, joista PLO:n ytimen sittemmin muodostanut al-Fatah on yksi.

Natsitervehdys on vain pieni, pinnallinen osa, islamistien ja palestiinalaisjärjestöjen laajoja historiallisia yhteyksiä natsismiin. Merkittävimpien nykyaikaisten islamistijärjestöjen ja -puolueiden alkuperä ja toiminta-ajatus on peräisin muslimien, Natsi-Saksan ja Lähi-itään paenneiden natsien 30-luvun lopulta aina 40-luvun lopulle jatkuneesta yhteistyöstä.

Yhteistyö alkoi jo 30-luvun lopulla, kun Jerusalemin mufti, joka oli Palestiinan alueen korkea-arvoisin uskonollinen johtaja, Muhammad Amin Al Husseini matkusti tapaamaan Adolf Hitleriä. Tästä alkoi pitkä yhteistyö palestiinalaisten ja natsien kanssa. Al Hussein, joka oli Jasser Arafatin isän serkku, oli ensimmäinen ja vaikutusvaltaisin poliittisen Islamin ja natsien yhteistyön välinen linkki. Hän toimi omien sanojensa mukaan "Islamilaisen maailman lähettiläänä" Berliinissä.

Al Husseini teki sopimuksen Hitlerin Saksan ja Mussolinin Italian kanssa. Hän kokosi muslimeista SS-joukko-osastoja Natsi-Saksan avuksi. Vastavuoroisesti hänen järjestöään luvattiin tukea fasistisen muslimivaltion luomiseksi Lähi-itään. Al-Husseini järjesti juutalaisten vainoja ja murhia Lähi-Idässä ja Balkanilla 30-luvun lopulta alkaen. Hän järjesti niitä jo ennen natsiyhteistyön alkuakin 20-luvulla, sillä hän uskoi niiden kuuluvan Islamiin. Islamin sisäsyntyinen juutalaisvastaisuus löi kättä natsismiin kuuluvan ideologisen antisemitismin kanssa.

PLO:n juuret ovat näissä Arafatin suvun perustamissa kahdessa SS-Divisioonassa: SS-Hanjarissa ja SS-Skandebergissa.

1930-luvulla hillittön natsikuume valtasi Palestiinan. Al-Husseinin järjestön jäsenet pukeutuivat jo 1936-1939 Palestiinassa natsityyliin, lapsetkin tervehtivät toisiaan natsitervehdyksin. Jos kulki autolla palestiinalaisalueen läpi, piti se merkitä hakaristillä. Muuten saattoi joutua tarkka-ampujien kohteeksi. Hitlerin kuvia ja Saksan lippuja pidettiin esillä rinnakkain jopa Muhammedin syntymäpäivää juhlistavissa juhlallisuuksissa (monien muslimien uskomuksen mukaan myös Muhammed syntyi 20.4). Hitler siis rinnastettiin Muhammediin, joka on aivan uskomaton kunnia Islamin piirissä. Syynä tähän on Koraanin tulkinta, koska sen mukaan muslimien messias, Mahdi on henkilö joka aloittaa lopullisen tuhoamissodan juutalaisia vastaan.

Myös Syyriassa kuohui. Syyriaa nykyisin johtava (ja Irakia Saddamin hallinnon loppumiseen asti hallinnut) Baath-puolue perustettiin ja organisoitiin 30-luvulla nimenomaan NSDAP:n mallin mukaan. 40-luvun jälkeen tosin Syyrian ja Irakin puolueet riitautuivat keskenään, mikä johti viileisiin suhteisiin maiden välillä. Natsijuuret omaava Baath toimii Syyriaa hallitsevan Al-Assadin suvun hallintokoneistona.

Akselivaltojen hävittyä sodan jäi palestiinalainen natsivaltio kuitenkin perustamatta. Mufti Al-Husseini pakeni Egyptiin, eläen siellä arvostettuna palestiinalaisten johtajana vuoteen 1967 asti, jolloin hänen perustamansa natsijärjestön johtoon häntä seurasi hänen suosikkinsa sukulaispoika Jasser Arafat. Al-Husseini koulutti egyptissä muslimijoukkoja sotaan Israelia, länsimaita ja juutalaisia vastaan. Kouluttajina toimivat entiset SS-miehet, sekä joukko Saksasta paenneita natseja.

Kun Mufti viimein kuoli niin hänen ruumiinsa äärellä seisoivat Arafat, Anwar el-Sadat (tuleva Egyptin presidentti, Rommelin joukkojen luutnantti ja Egyptin natsipuolueen perustaja) ja joukko entisiä SS-miehiä.

Etelä-Amerikka oli tunnetusti karanneille natseille turvapaikka, mutta niin oli myös juutalaisvastainen ja Israelia vastaan sotiva Lähi-Itä. Mm. Presidentti Nasserin lähin neuvonantaja ja yksi 6 päivän sodan taustapiruista oli "Omar Amin" eli Johann von Leers.

Myös osa Hitlerin pyöveleistä, kuten SS-kenraali Fritz Katzmann sekä Alois Brünner, olivat myöhemmin arabidiktaattorien pyöveleitä. Katzmann, jonka luultiin paenneen Argentiinan ja kuolleen 50-luvun lopulla, johti ilmeisesti Nasserin kaasusotaa Jemenissä 1950-60 luvuilla. 1940-luvulla Saudikuningaskunnan salaisen poliisin järjesti ja koulutti maahan paenneet gestapo-agentit, joille kuningas Ibn Saud tarjosi turvapaikan, Islamiin kääntyminen toki oli edellytyksenä.

Jasser Arafat ihaili lähisukulaistaan, Suurmuftia ja Adolf Hitleriä suuresti. Arafat rakensi järjestölle uuden julkisivun, perustamalla suhteellisen maallisen mutta poliittisesti fanaattisen Al-Fatah-järjestön, PLO:n ytimen, joka vainosi ja murhasi juutalaisia ja kristittyjä Egyptissä, Libanonissa ja Palestiinassa. Entiset SS-miehet toimivat sotilaskouluttajina myös Fatahissa.

Fatah oli suhteellisen sekulaarina järjestönä lähempänä varsinaista natsismia kuin myöhemmin syntyneet Hamas ja Hisbollah, jotka ovat nekin natsismista vaikutteita ottaneita mutta perustaltaan islamilaisia järjestöjä. Usein islamistijärjestöt ovat riidoissa ja vihollisuuksissakin keskenään, mutta niitä sekä Fatahia yhdistää leppymätön juutalaisvastaisuus ja viha länttä kohtaan.

Muuten, kun Arafat viimein pääsi palaamaan takaisin Länsirannalle -93 Oslon "rauhansopimuksen" jälkeen, niin palestinalaispoliisit tervehtivät häntä Hitlertervehdyksellä.

Islamistien näkemykset ja tavoitteet etnisissä kysymyksissä ovat yhdistelmä Islamin ja natsismin oppeja. Juutalaiset ovat demonisia ikivihollisia, maailman tapahtumia salaa ohjailevia juonittelijoita, jotka pitää hävittää jonkinlaisena lopullisena ratkaisuna vuosisataisiin ongelmiin.

Islamistien natsiyhteyksien hahmottaminen auttaa käsittämään esimerkiksi sen, miksi monet muslimit vihaavat niin pohjattomasti juutalaisia. Toki Islamissa on jo muutenkin alkujaan juutalaisvastaisia piirteitä, mutta islamistijärjestöjen nykyinen antisemitismi on lähes identtistä natsien juutalaisvastaisuuden kanssa. Niiden suoranainen halu hävittää juutalaiset kansana, mikä heijastuu myös Iranin presidentin Mahmoud Ahmadinejadin puheissa, on saanut nykyaikaisen, poliittisina iskulauseina kuultavan muotonsa juuri historiallisesta natsien ja islamistien yhteistyöstä.

Natsismi toimii edelleen suorana innoituksen lähteenä miljoonille nykyajan islamisteille, jopa siinä määrin, että voidaan perustellusti sanoa nykyajan ääri-Islamin, varsinkin poliittis-militanttiselta osaltaan, olevan Islamin ja natsismin yhdistelmä.

Meidän on tehtävä osamme nykyajan taistelussa ihmisoikeuksien, vapauden ja demokratian puolesta natsismia ja rasismia vastaan. On elintärkeää, että paljastamme ja tuomme esiin sen tosiasian, että poliittinen Islam kätkee natsistiset juuret. Se ei vain ole syntyjään natsistinen, vaan sen tavoitteet ovat yhä lähes samat, sen päämääränä ovat etniset vainot ja fasistinen diktatuuri. Islamismin kriitikot ovat ensisijaisesti fasismin vastustajia ja ihmisoikeuksien ja vapauden puolustajia.

----------------------
------------
------

P.S. Israelin politiikan vastustamiseen ei tarvitsisi liittää natsismia, eivätkä kaikki islamistit ole natseja, saatika että Islamia pidettäisiin natsistisena. Kuitenkin tarpeeksi monet islamistit ovat mitä kiihkeimpiä natseja, joten tämä kirjoitus on paikallaan.

Antirasistinen kuvakimara

Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sen vuoksi ajattelin vaihteeksi postata blogiini hieman netissä vapaassa jaossa olevaa kuvamateriaalia.

Tässäpä näin aluksi kuvia, jotka sopii hyvin kommentiksi nykyiseen maahanmuuttokeskusteluun, ja varsinkin viimeviikkoiseen YLE TV2:n Pressiklubi-ohjelmaan, jossa "keskusteltiin" maahanmuutosta. Jokainen ohjelman katsonut tajuaa kyllä, mistä siinä oikeasti oli kyse, eli Jussi Halla-ahon grillaamistahan siinä tehtiin, eikä keskusteltu mistään.

Varsinkin humanisti ja ihmisoikeustaistelija Leif Salmén tuntui suorastaan tihkuvan uhkaavaa vihaa ja ennakkoluuloja tavalla, joka jätti mielestäni varjoonsa jopa useimmat höyrypää-liimanhaistelija skinheadit. Vihan kohde vain oli eri. Kaikkein absurdeinta oli kun Salmén naama vihasta ja raivosta punaisena vauhkosi Hallikselle, että "Sinä ratsastat vihalla ja olet fasisti!".

Uusin vaihe käsillä olevassa naurettavien farssien sarjassa, jota maahanmuuttokeskusteluksi kutsutaan on tänä aamuna uutisissa ollut kohu suositusta Facebook- yhteisöstä, jota koitetaan leimata rasistiseksi. Facebook-ryhmän "Autetaan somali-ystävämme takaisin kotiinsa" leimaaminen rasistiseksi ja koko aiheesta noussut kohu on mielestäni jälleen uusi osoitus siitä, että euro-suomettuneessa Suomessa sananvapaus on uhattuna. Vaikka osa yhteisöön liittyneistä varmasti omaakin rasistisia asenteita, suuri osa yli 16 000 suomalaisesta, jotka yhteisöön ovat liittyneet, ovat tehneet niin ihan ystävällisin ja positiivisin asentein suomeen tulleita somalipakolaisia kohtaan. Vaikuttaa siltä, että nykyään kaikki asenteet, puheet ja kommentointi, joka ei suhtaudu yltiöpositiivisesti maahanmuuttajiin, maahanmuuttoon, ulkomaalaisiin tai muihin kulttuureihin yleensä, tulkitaan automaattisesti rasismiksi. Sananvapaus ei näköjään koske ns. "rasisteja"?



Vaarallisinta tällaisessa "rasismin vastustamisessa" mielestäni on, että tällainen ulkomaalaisten, vieraiden kulttuurien ja maahanmuuttajien ja heidän ihmisyytensä ylidramatisointi vain lisää rasismia, varsinkin ns. käänteisen rasismin muodossa.

Rasismin ja pelätyn äärioikeistolaisuuden noususta kohkatessa unohdetaan, että totalitaarinen fundamentalismi kytee ihan muualla kuin konservatisoituneen X-sukupolven nettikirjoittelussa. Radikalisoitunut islam on poliittisesti lyönyt hyntyyt yhteen vanhojen fasististen aatteiden kanssa.


Kuinka moni tietää, että Syyriaa nykyisin hallitseva, ja Irakia Saddamin aikana hallinnut Baath-puolue perustettiin 30-luvulla esimerkkinään Saksan natsipuolue NSDAP, ja että esim. palestiinalaisjärjestö Hamas, sekä Libanonin Hizhbollah käyttävät usein mielenosoituksissaan avoimesti natsisymboleja ja tervehdyksiä? Hakaristi-lippuja nähtiin vastattain mm. Gazan mielenosoituksissa. Kuinka moni tietää, että Hitlerin "Mein Kampf" on jo vuosia ollut arabimaiden, Iranin ja Turkin kirjamyyntilistojen TOP-20:ssä?

Jostain syystä jälkineuvostolainen ja 70-luvun kylmän sodan henkisiin "Palestiina=sosialismi=hyvä - Israel=imperialismi=paha"-poteroihin jämähtänyt suomalainen toimittajakunta ja media ei Lähi-Idän kriisiä vatvoessaan mielellään näitä asioita tuo esiin.

Lisätietoa aiheesta löydätte mm. tästä linkistä.


Ja lopuksi vähän (kirjaimelliseti) väritettyä otetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen julistuksesta:

"Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestönosaa".

Näin ollen myös islamin ja monikulttuuri-ideologian kritisointi, tai Mohammed- pilapiirrokset, loukatessaan ihmisiä kuuluvat siis erottamatta sananvapauden piiriin. Ei ole olemassa tahoja, jotka olisivat toisia "sananvapaampia", jos on, niin se ei ole sananvapautta.



Edit 14.2 korjattu ja tarkennettu pari kohtaa

The Soviet Story -Elokuva joka avaa silmiä

Mielenkiintoinen elokuvanäytös: Linkki

"Latvialainen elokuva rinnastaa Hitlerin ja Stalinin.

Kohuelokuvaksi jo nostettu The Soviet Story näytetään tänä iltana yhden kerran Helsingissä osana latvialaisen elokuvan tapahtumaa.

The Soviet Story kulkee Vankileirien saariston ja Kommunismin mustan kirjan jäljillä, mutta vie päätelmät neuvostoajan ihmisoikeusrikoksista nykypäivään.

Se väittää SS- ja NKVD-upseerien tehneen yhteistyötä joukkotuhonnassa ja rinnastaa Neuvostoliiton ja myös nyky-Venäjän poliittisen hurmahengen natsi-Saksan syntyvuosiin.

Elokuvan mukaan jo Karl Marxin rotupuheista periytyvä kansallismielisyys on nousussa Venäjällä, samoin muukalaisviha, viharikokset ja rasistiset murhat.

Tästä kehkeytyi tietenkin kohu Moskovassa, jossa sotavoitto natseista on pyhä.

Tv-kameroiden seuratessa väkijoukko poltti hiljattain mielenosoituksessa nuken, joka esitti elokuvan ohjaajaa, latvialaista Edvins Šnorea.

Elokuva väitellään netissä laajasti. Keskustelijat ovat ilmeisesti pääosin venäläisiä ja baltteja, sävy on epäluuloinen ja muistuttaa Viron patsaskiistaa. [...]

Dokumentissa esitellään laajalti tunnettuja hirmutöitä (Ukrainan nälkäkuolemat, Katyn ja väestön pakkosiirrot)."

Niinpä niin. Moni suomalainen ei edelleenkään ole kuullut sitä, että kommunismin uhrien lukumäärä maailmanlaajuisesti on yli 115 miljoonaa, joista pelkästään entisessä Neuvostoliitossa yli 40 miljoonaa (tai ei halua kuulla siitä). Neuvosto-terrori on suomalaiselle medialle sokea piste, josta ei haluta puhua, sillä maamme nykyinen vallassa oleva poliitikkosukupolvi ei ole halukas tekemään selkoa ja tiliä henkilökohtaisista YYA-ajan itäsuhteistaan, kotiryssäjärjestelmästä, ja yhteistyöstään KGB:n tai Stasin kanssa.

Suomalainen vasemmisto haluaa edelleen tuntea lämpimän nostalgisia tuulahduksia "vanhoilta hyviltä YYA-ajoilta", eikä halua kuulla puhuttavan kommunismin uhreista; Stalinin terrorista (yli 20 miljoonaa murhattua), Ukrainan kansanmurhasta (yli 7 miljoonaa murhattua) tai Maon aikaisen Kiinan vainoista, joissa arvellaan yli 60 miljoonan ihmisen menettäneen henkensä tämän verenpunaisen uskonnon brutaalien inkvisiittorien käsissä.

Äärivasemmistolle, jopa osalle nuorempaakin sukupolvea, Toinen Maailmansota oli "Ihmisyyden loistava voitto fasisteista", Pyhä Sota, jossa marxilaisen dikotomian mukaan haluttiin (ja halutaan yhä) nähdä vastakkain absoluuttinen hyvä ja paha. Tällaiset henkisesti viime sodan loppuasetelman juoksuhautoihin ja bunkkereihin linnoittautuneet vanhat stalinistit ja neokomukat haluavat fiilistellä Che- tai Mao-paitoineen, sirppi ja vasara-logoineen, punalippuineen, sekä kultaisine muistoineen ja vinoutuneine historiantulkintoineen, eivätkä tajua sitä, ettei moinen "nostalgia" eroa yhtään uusnatsien vastaavasta pelleilystä natsilippujen, svastika-tunnusten ja univormujen kanssa.

He eivät halua kuulla puhuttavan Marxin porvariston varalle suunnittelemasta holokaustista, tai siitä että Lenin oli aivoihin edennyttä kuppaa sairastava elosteleva hullu, jonka kyseinen tauti vei lopulta kuolemaan raivokohtausten ja aivorappeuman myötä, tai sitä, että Stalin oli omatunnoton paranoidinen sosiopaatti ja hullu murhaaja, jonka "vallan ytimessä" oleva lähipiiri koostui sadisteista, psykopaateista, pedofiileista ja rikollista tavalla, joka jättää jopa natsieliitin varjoonsa.

Jos mahdollista, vielä haluttomampia ollaan hyväksymään sitä tosiasiaa, että entisen Neuvostoliiton vankileirijärjestelmä oli paremmin organisoitu, tehokkaampi ja brutaalimpi lahtauskoneisto kuin natsien kuolemanleirit, sekä toiminnallisesti että uhrien lukumäärissä mitattuna. Siinä missä natsivaltaa kesti vain 12 vuotta, joista keskitysleirit olivat virallisen historian mukaan "täydessä toiminnassa" vain neljä vuotta, Neuvostoliiton kansanmurhajärjestelmä toimi täydellä höökällä aina vuoteen 1954 asti, ja vielä senkin jälkeen arvellaan yli 300 000 ihmisen kuolleen leireillä "vapaamielisempinä aikoina" Hrustsevin päivistä aina 80-luvun loppuun. On arveltu, että ilman Stalinia NL:n väestön määrä olisi ollut yli 400 miljoonaa.

Yksi paha ei oikeuta toista, mutta silti vasemmistolaisittain on Neuvosto-diktatuuria ja Stalinin terroria "puolusteltu" natsien terrorin rinnalla sillä, että siinä missä natseilla kohteena olivat tietyt rodulliset ja kansanryhmät, NL:ssä "kaikkia vainottiin ja tapettiin tasapuolisesti". Tämä ei pidä paikkaansa. Nimittäin muita kansallisuuksia kuin venäläisiä tapettiin suhteessa enemmän, joten Stalinin terrori oli enimmäkseen vähemmistöihin kohdistuvaa. Erityisen paljon kärsivät Ukrainalaiset, juutalaiset ja suomalais-ugrilaset kansat. Ukrainan väestöstä lähes viidennes murhattiin tietoisesti nälkään vuosien 1927-33 välisenä aikana takavarikoimalla vilja ja ruokatarvikkeet ihmisiltä. Monien suomalais-ugrilaisten kansojen, kuten mordvalaisten, marien ja udmurttien lukumäärä romahti (tilastoissakin) jopa lähes kolmanneksella Stalinin terrorin aikana. Itä-Karjalan karjalaisväestön lukumäärä väheni Stalinin terrorin aikana yli 300 000:sta muutamaan kymmeneen tuhanteen, sillä väki kuljetettiin Siperiaan ja suurin osa tapatettiin pakkotyöllä. Samoin kävi Inkeriläisille. Näin ollen on vaikea nähdä juurikaan laadullista eroa Neuvostojärjestelmän fasistisen totalitarismin ja vastaavan saksalaisen välillä.

Erityisesti kuitenkaan ei vasemmiston, eikä edes liberaalivasemmiston, keskuudessa haluta haluta kuulla myöskään sitä, että Stalin oli antisemiitti, ja suunnitteli kaikkien Neuvostoliiton yli 2,7 miljoonan juutalaisen järjestelmällistä holokaustia eli joukkomurhaa keväällä 1952. Siperiaan oli rakennettu vankileirit valmiiksi yli kahdelle miljoonalle Neuvostoliiton juutalaiselle. Koko Neuvostovaltakunnan joka ikinen juutalainen, jotka KGB oli listannut, oli kohteena. Kaikki oli valmiina; ihmiset oli tarkoitus kerätä kodeistaan ja työpaikoiltaan, jopa Kommunistisen puolueen johtopaikoilta KGB:n toimesta, ja kuljettaa kolmessa kuukaudessa näille leireille, ja tappaa nälkään yhden talven aikana. Mitään ruokahuoltoa ei nimittäin ollut tarkoituskaan järjestää. NL:n juutalaisväestön kannalta oli varsin onnekasta, että Stalin kuoli "sattumalta" vain vajaa pari viikkoa ennen kuin suunnitelma piti panna täytäntöön.

Suosittelen kaikille Kommunismin Mustan Kirjan lukemista ja The Soviet Story-elokuvan katsomista. Puutteistaan huolimatta ne ovat terveellistä opetusta, varsinkin suomalaisille, jotka eivät vieläkään ole halunneet tehdä irtiottoa YYA-ajasta. Ja siltä varalta, että joku vetää tästä kirjoituksestani herneet nenään, väännettäköön rautalangasta, että tämän kirjoituksen tarkoituksen EI ole puolustella natsien terroria kommunismin hirmutöiden varjolla.