Kuullessaan sanan "fasismi", ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen Toisen Maailmansodan ja sitä edeltäneiden vuosikymmenten radikaalioikeistolaiset liikkeet eri puolilla Eurooppaa, erityisesti Italiassa ja Saksassa. Minä kuitenkin käytän sanaa yläkäsitteenä italialaisen fascismin ja saksalisen natsiaatteen sekä espanjalaisen falangismin ja belgialaisen rexismin ohella mm. kommunismille, erityisesti sen neuvostolais-DDR:läiselle valtalinjalle eli marxismi-lenimismille, mutta myös sen muille radikaaleille muodoille kuten maolaisuudelle sekä juchelle.
Minun silmissäni fasismin tunnusmerkit täyttää jokainen (ainakin alkuvaiheessaan ja/tai teoriassa) jonkinlaiseen vallankumoukseen pyrkivä, totalitaristinen ja kollektivistinen aate joka pyrkii yhdenmukaistamaan ihmisten poliittisen ajattelun, käytännössä (aate-periaatteen nojalla tai ilman, viimeistään valtaan päästyään) kannattaa yksipuoluejärjestelmää sekä poliisivaltiota, ja merkittävästi keskiarvoisen historiallisen normaalitason ylittävää yhteiskunnan militarisointia, sekä (yli)korostaa valtion ja/tai valtiokoneistojohtoisen yhteiskunnan valtaa, oikeuksia ja roolia yksilön ja/tai perheyhteisön yli, suosii yksinvaltaista diktatuurihallintoa ja/tai harvainvaltaa, ja pyrkii harjoittamaan tai harjoittaa ideologista ja/tai kulttuurista ja/tai valtapoliittista imperialismia oman maansa alueen rajojen yli.
Natsi-Saksan ja fascistisen Italian ohella nämä kriteerit täyttyivät/täyttyvät vähintään yhtä paljon ja enemmänkin entisen Neuvostoliiton, Kiinan ja kommunistidiktatuurien kohdalla. Tämän vuoksi nimitän niitä kaikkia fasistisiksi. Pidän marxismi-lenimismiä (stalinismista puhumattakaan), maolaisuutta ja juchea fasistisina aatteina siinä missä natsismia, fascismia ja falangismiakin (vaikka ideologinen kirjo oikealla laidalla oli suurempi kuin vasemmalla) ja käytän historiallisen jaottelun perusteella alakäsitteitä punainen ja musta fasismi.
Perinteinen "fasismi" siinä historiallisesti tutussa viitekehyksessään edustaa minulle mustaa fasismia, kun taas kommunismin eri muodot valtiojärjestelmineen punaista fasismia. Se tosin on sanottava, että monet radikaalioikeistolaiset liikkeet, kuten falangismi tai italialainen fascismi olivat itse asiassa vähemmän fasistisia totalitaarisuuden asteikolla kuin neuvostoversionsa, ja toisin kuin kommunismi, kansallissosialismi, fascismi ja falangismi eivät pyrkineet tuhoamaan ns. "porvarillista" perhemallia ja ja perhearvoja eli ne olivat porvarillisuutensa vuoksi, jos katsotaan pelkästään yksilön yksityisen elämän ja ajattelun, perheen, kirkon ja uskonnollisen vakaumuksen tai taloudellisen toiminnan kannalta, vähemmän haitallisia fasismin muotoja. Mutta poliittisesti ne taas pyrkivät ideologiseen indoktrinointiin, kontrolliin ja ohjaukseen sekä valtaoikeuksien rajoittamiseen aivan kuten punainen versionsakin.
Pohjimmiltaan kyse on kollektivismista, joka on yhteistä molemmille poliittisille laidoille. Kollektivistisessa näkemyksessä yksilöllä on arvoa pääasiassa vain osana yhteisöä, ja hänen arvonsa määrittyy juuri tuon hyötynäkökulman mukaan. Tästä syystä monet oikeistoliberaalit nimittävät (esim.) näitä kaikkia järjetelmiä ja aatteista "sosialistisiksi", koska ne korostavat yhteiskuntaa ja sen oikeuksia yksilön yli, ja siinä mielessä on tavallaan perusteltua kutsua näitä aatteita ja järjestelmiä "sosialistisiksi" fasistisen ohella. Tämä on perusteltua myös siitä näkökulmasta, että fascismi ja natsismi ovat aatehistoriallisesti "marxismin, sosialismin ja työväenliikkeen lapsia", vaikka edustivatkin niiden peilikuvaa eivätkä identtistä kaksosta, ja valtaanpäästyään fasismi sekä falangismi pyrkivät rajoittamaan vallankumoussosialismia ja työväenliikkeen toimintaa. Sen sijaan kansallissosialismissa (sekä v. -42 jälkeisessä Mussolinin Italian sosiaalisessa tasavallassa) pyrittiin, aina siihen asti kunnes Hitler joutui tekemään kompromisseja pääoman kanssa valtaan päästyään, ihan oikeasti jonkinlaiseen sosialismiin tai ainakin sosialismiin tai ainakin merkittävässä määrin sekatalouteen. Punaista ja mustaa fasismia voikin nimittää "fasistis-sosialistiseksi" aateblokiksi.
Marxismi-lenimismi arvotti käytännössä ihmiset, ei yksilöinä, vaan viiteryhmänsä mukaan (rasistisesti) eli luokkansa perusteella yhteiskunnallisen hyötynäkökulman ja välinearvon perusteella: porvaristosta vapaista maanviljelijöistä hankkiuduttiin eroon varsin brutaalisti, Stalinin aikana yksi porvari kerrallaan. Kokonaisia ihmisryhmiä haluttiin hävittää eli tuhota kokonaan. Menetelmät ja päämäärä-arvot (yhteiskunnan/ihmiskunnan "suurempi hyvä") olivat molempien fasismien piirissä samat (monelle voi olla yllätys, että myös Neuvostoliitto harjoitti rodunjalostusta).
Marxismi-leninismissä ja vallankumouksen filosofiassa sekä yksilöihin että ("rasistisesti" l. kansanryhmiin) viiteryhmiin eli luokkiin kohdistuva tuhoamistarkoituksessa tehtävä väkivalta on käytännössä välttämätöntä. Lenin sanoikin "ei voi tehdä munakasta rikkomatta munia". Ja Leninin sekä Marxin teoksia kun kaivellaan, niin huomataan, että Stalinin periaate; "Ihminen on tärkein voimaravamme" tarkoitti sekä teoriassa että käytännössä sitä, että NL tapatti kymmeniä miljoonia ihmisiä orjatyössä ja tykinruokana, ihmisiä kohdeltiin massaresurssina.
Aivan kuten natsit halusivat puhdistaa yhteiskunnan "rodullisesti heikommista aineksista", Lenin ja vallankumouksen teoreetikot kirjoittivat, että 10% ihmisistä (porvarit) joudutaan tuhoamaan enemmistön (työväki ja proletariaatti laajemmin) edun nimessä. Se mistä ei käytännössä paljoa puhuta, on että myös Marxin kerrotaan puhuneen siitä, miten tiettyjen ihmisryhmien tuhoaminen on välttämätöntä (Suosittelen muuten Soviet Story-elokuvan katsomista kaikille).
Natsismi ja kommunismi ovat tässä mielessä saman kolikon kaksi puolta: Molemmissa kollektiivisella edulla perustellaan tarvetta tietyn/tiettyjen ihmisryhmien tuhoamiseksi, käytännössä jokaista yksilöä myöten.
Puhuttaessa punaisesta ja mustasta fasismista on kuitenkin muistetta historian painolastin ja yleisen demonisoinnin alta yksi tärkeä periaate; älä heitä lasta pesuveden mukana.
Kommunismissa, marxismissa fascismissa ja kansallis-sosialismissa oli ja on aatteina myös yksilön, perheen ja yhteiskunnan kannalta positiivisiakin puolia. Jos niin ei olisi ollut, eivät ihmiset olisi kannattaneet niitä. Toinen juttu taas on, missä määrin nämä hyvät puolet ovat näiden aatteiden omaa ansiota tai tuotantoa, ja missä määrin lainattua 5000-vuotisen kulttuurihistoriamme varrella opitusta.
----------------------------
Karkea kategoriapuu:
1. Fasismi
1.1 Punainen fasismi
- 1.1.1 Kommunismi
-- 1.1.1.1 Marxismi-leninismi
--- 1.1.1.1.1 Stalinismi
---- 1.1.1.1.2 Juche
-- 1.1.1.1.2 Maolaisuus
1.2 Musta fasismi
- 1.2.1 Fascismi
-- 1.2.1.1 Falangismi
--- 1.2.1.1.2. Romanial. militantti-ortodoksinen ns. "kristillissosialismi" (Rautakaartilaiset)
- 1.2.2 Kansallis-sosialismi
-- 1.2.2.1 Ns. varsinaiset uusnatsit
P.S. Aatteita vaihdellen
2 kommenttia:
Voisiko punaiseen fasismiin lisätä feminismin?
Silläkin kun on vasemmistolaiset juuret.
Voihan noita käsitteitä tietysti pyöritellä miten tahtoo, ja määritellä ne siten etteivät ne ole ristiriidassa oman poliittisen ideologian kanssa. Koska sekä kansallissosialismissa että fasismissa oli sosialismin piireitä, niin niitä voinee halutessaan kutsua vaikkapa "mustaksi kommunismiksi".
Ja kun herra Friedman edellä sijoittaisi myös feminismin näihin kategorioihin, niin myös perussuomalaiset voisi sijoittaa kategorisoinnissa osaksi "mustaa kommunismia": onhan kyseessä kansallismielinen "työväenpuolue ilman sosialismia", eli käytännössä "kansallissosialistinen" puolue.
Edellämainitun kaltainen jaottelu olisi tietysti typerä ja vallitsevien käsitysten vastainen, ja muodostettu ainoastaan omien poliittisten mieltymysten perusteella. Aivan kuten tämä "turjalaisen" kategorisointikin.
Kommunismin ja fasismin merkittävin ero on lienee siinä, että kommunismi perustui massiiviseen valheeseen: väitettiin että systeemi on mitä demokraattisin, tasa-arvoisin, vapain ja suvaitsevaisin, käytännön ollessa päinvastainen. Fasismissa oltiin avoimesti demokratiaa, tasa-arvoa ja vapaamielisyyttä vastaan.
Lähetä kommentti