Linkkisuositus: Otteita Demlan historiikista

Suosittelen oheista linkkiä, jonka takana olevaa lainaan tätän:

-------------------------------------------

Enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti valittuja otteita Demlan historiikista: 

Ennen 1980-lukua:

"Demlan perustaminen liittyi kiinteästi kansandemokraattiseen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen."

"Jäsenmäärä pysyi 1950- ja 60-luvulla pienenä. Ammattiliitot alkoivat 60-luvulla palkata lakimiehiä oikeudellisia asioita hoitamaan ja monet näistä liittyivät yhdistykseen. Vuoteen 1970 saakka Demokraattiset lakimiehet siis oli pohjaltaan kapea vasemmistojuristien yhdistys."

"Nikulan mukaan tärkeänä syynä yhdistyksen perustamiseen oli tarve lakimiehille yhteydet kansainvälisiin järjestöihin. Yhdistys liittyi välittömästi perustamisensa jälkeen IADL:ään. Samoin liityttiin Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan ja Rauhanpuolustajiin, joiden kautta saatiin yhteys kansainväliseen rauhanliikkeeseen."

"Yksi 1950-luvun tärkeitä tapahtumia oli vuonna 1957 yhdistyksen järjestämä lakimiesvaltuuskunnan vierailu Neuvostoliitossa sikäläisten lakimiesten kutsusta. 1960-luvulla oli ohjelmassa vuosittain toistuva pohjoismainen lakimieskokous Rostockissa Itämeren viikon yhteydessä. Tällöin useat suomalaiset lakimiehet, joista enemmistö oli muita kuin yhdistyksen jäseniä, saivat tutustua Saksan demokraattisen tasavallan oikeuslaitokseen ja tapasivat myös pohjoismaisia virkaveljiään.

Jäsenmäärä pysyi 1950- ja 60-luvulla pienenä. Ammattiliitot alkoivat 60-luvulla palkata lakimiehiä oikeudellisia asioita hoitamaan ja monet näistä liittyivät yhdistykseen. Vuoteen 1970 saakka Demokraattiset lakimiehet siis oli pohjaltaan kapea vasemmistojuristien yhdistys."

1960-luvusta:

"Vuosikymmenen loppupuolella oli havaittavissa, että myös lakimiesten poliittiset mielipiteet olivat muuttuneet ja osin radikalisoituneet. Samalla oli heidän tietoisuuteensa poliittisen toiminnan merkityksestä ja laaja-alaisuudesta herännyt. Tämä johti tilanteen uuteen arviointiin ja oikeuspolitiikan tärkeyden käsittämiseen myös Demokraattisissa Lakimiehissä"

Kekkosen haastattelusta 1970-luvulla:

"Maallikkonäkemyksen haastattelun sisällön keskeisistä kohdista tiivisti Helsingin Sanomat seuraavasti:
»Tuomioistuimet käyttävät poliittista valtaa ja ne muuttuvat aina vain poliittisimmiksi. Tämä lisää painetta siihen suuntaan, että tuomioistuinten tulisi periaatteessa olla toiminnastaan vastuussa poliittisille orgaaneille. Presidentti totesi lakimieskuntamme valtaosan edustavan vanhoillisia, keski- ja yläluokan menneisyyden, arvoja, jotka ovat kansalle vieraita. Oikeustieteen hän katsoi olevan ideologisesti yksipuolista. Edelleen hän otti esille mahdollisuudet määräaikaistaa niin tuomarin kuin lainvalmistelijavirkamiestenkin virat ja esitti tutkittavaksi mahdollisuuden siirtää korkeimpien oikeuksien jäsenten valinta eduskunnalle.”"

"Demokraattiset Lakimiehet (Demla) lähti toimimaan kolmikantapohjalla; sen hallitukseen valittiin kolmannes sosialidemokraatteja, kolmannes kansandemokraatteja ja kolmannes keskustalaisia. Yhdistyksestä ei tullut pelkkää lausunnonantajatahoa, vaan sillä oli vireää jäsentoimintaa muutenkin."

"Itse tulin aktiivisemmin mukaan Demlan toimintaan keväällä 1971 ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelijana, jolloin Helge Rontu pyysi minua toimimaan kesäseminaarisihteerinä. Muuta tietoa Rontulla ei ilmeisesti ollut minusta kuin se, että toimin tuolloin aktiivisesti taistolaisen nuorisopiirin Uudenmaan Sosialistisen Nuorisoliiton valitusjaostossa. Työstä maksettiin varsin ruhtinaallinen palkka eli 500 markkaa"

"Tuohon aikaan Lakimiesliitto piti Demlaa pahana kilpailijana ja mm. Helge Rontu oli sitä mieltä, että demokraattisen lakimiehen ei pidä kuulua lakimiesliittoon, koska se on oikeuspolitiikassaan suurpääoman etuja ajava järjestö."

"Määräaikaisia, poliittisesti valittuja tuomareita Suomeen ei koskaan tullut, mutta huomattavan moni demlalainen päätyi kuitenkin tuomariksi alistumalla vanhaan rangaistusjärjestykseen perustuvaan uralla etenemiseen. Järjestelmä takasi sen, ettei edes kommunistiksi leimautuminen estänyt pääsyä tuomarinvirkaan."

"Demlalla oli lämpimät ja kiinteät suhteet itään, jotka säilyivät ja kenties jopa paranivat poliittisen pohjan laajentamisen jälkeen. Vaikka Demlassa toimivat lakimiehet olivat ammattikunnan keskuudessa pienehkö vähemmistö, Demlan jäsenistön kannattamilla poliittisilla puolueilla oli selkeä eduskuntaenemmistö ja sen mukaisesti varsinkin 1970-luvun alussa näköalat vaikuttivat huikaisevilta."

"Tilaisuus pidettiin keskellä viikkoa, joka kuvastaa sitä, että osallistuminen Demlan toimintaan oli monelle virkamiehelle osa normaalia viranhoitoa."

"Demlalla oli erittäin hyvät yhteiskuntasuhteet tuohon aikaan. Esimerkiksi nuori oikeusministeri Matti Louekoski oli puhujana Demlan vuosikokouksessa 1972 ja selosti hallitusohjelman monia oikeuspoliittisia hankkeita. K.J. Lång oli yhtä aikaa oikeusministeri ja Demlan puheenjohtaja."

"Vuonna 1975 solmittiin yhteistyöpöytäkirja Neuvostoliiton Lakimiesyhdistyksen kanssa, yhteistyötä oli tuolloin myös Unkarin, Puolan, DDR:n ja Länsi-Saksan lakimiesliittojen kanssa, jotka olivat IADL:n jäseniä."

"Juhlaesitelmän Demlan historiasta piti Paavo Nikula, joka oli toiminut edellisvuonna Demlan puheenjohtajana ja lyhyen aikaa virkamieshallituksen oikeusministerinä."

"Demlalaisia osallistui IADL:n toimintaan. K.J. Lång kuului liiton varapuheenjohtajistoon 1970-75. Chilessä tehtyjä rikoksia tutkivan komission puheenjohtajana oli Jacob Söderman ja Indokiinan sotarikoskomission jäsenenä oli Helge Rontu". 

1980-luku:

"Ohjelmassa ei ole sanaakaan ulkomaalaisista ja heidän oikeusasemastaan, vaikka siitä tuli sittemmin Demlan merkittävin teema 80- luvun puolenvälin jälkeen."

"Rauhanasia nousi esille myös Demlan toiminnassa. Ajankohtaisia keskusteluteemoja olivat Pohjolan ydinaseeton vyöhyke, josta järjestettiin seminaari Oslossa 1982 ja Helsingissä 1984. Demla oli mukana Lakimiesten rauhantoimikunnassa, jonka kautta toiminta organisoitiin. Vuosittaisilla Rauhanmarsseilla Demlalla oli oma ryhmä ja banderolli."

"Yhteistyötä oli myös muiden järjestöjen kanssa, mm. Suomi-Neuvostoliitto -seura, Rauhanpuolustajat, Eristetään Etelä- Afrikka – toimikunta"

"Vuonna 1981 Demla asetti komission tutkimaan kansalaisvapauksien ja poliittisten oikeuksien loukkauksia Suomessa.

..Esille nostettuja teemoja olivat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, erityisesti TSS-oikeudet, valtiosääntökysymykset, valmiuslainsäädäntö, oikeudellisen sääntelyn määrä ja laatu sekä jutturuuhkat.
...
Suurin huomio luonnoksessa kohdistuu kuitenkin...poliisiin ja sen toimivaltuuksiin sekä puutteelliseen lainsäädäntöön"

"Naisoikeus oli korostetusti esillä niin jäsentilaisuuksissa, kesäseminaarissa kuin lehdessäkin. Koijärvi-keskustelu kansalaistottelemattomuudesta oli suurmenestys Taidehallin klubilla."

"Aktiivikauteni Demlan johtokuntaa eivät valinneet jäsenet vaan kyllä se tapahtui merkittävimmissä poliittisissa ympyröissä. Näissä henkilövalinnoissa ongelmia aiheutti kommunistien hajaannus ja se, että keskusta ei tarkoittanut yksin yhtä puoluetta"

"Demlalla kuitenkin oli yhtä ja toista toimintaa, jonka rahoitus tuli muualta, mm. sellaisia ystävyysseuroja joiden oletan saaneen tukea Tehtaankadulta.
Seuran menot osittain hoituivat sillä, että aktiivit käyttivät työpaikkojensa etuja. Demla oli aktiivikautenani radikaali järjestö."

"1980-luvun loppupuolella Demla oli eturintamassa vaatimassa kohennusta
ulkomaalaisten oikeusasemaan Suomessa. Jo vuonna 1979 Demla oli järjestänyt tilaisuuden aiheesta, alustajana tuolloin oli Lars D. Eriksson."

"Demla päätyi ulkomaalaisaktiivisuutensa myötä kolmasti Helsingin Sanomien Karin piirroksiin. Lopulta nämä ulkomaalaisaiheiset piirrokset johtivat Kari Suomalaisen potkuihin lehdestään."

"perustamassa Pakolaisneuvontapistettä, josta sittemmin kehittyi Pakolaisneuvonta r.y. Sillä on tätä kirjoitettaessakin puheenjohtajana Demlan edustaja. Voidaan sanoa, että Demla ulkoisti ulkomaalaisprojektinsa aika pitkälti Pakolaisneuvonnan kautta tapahtuvaksi."

"Vuoden 1989 pidetty kesäseminaari Ympäristöaiheella synnytti ns. ympäristöverkoston. Avoin kutsu verkoston perustamiseksi lähetettiin Demlan aktiivien toimesta seminaariin osallistuneille, ympäristöhallinnossa työskenteleville ja eräille järjestöille" 

"Ympäristöverkosto pyrki vaikuttamaan tekeillä olevaan lainsäädäntöön toimittamalla oma-aloitteisia lausuntoja ympäristöministeriölle. Tuolloin valmisteltiin mm tärkeää ympäristölupalainsäädäntöä ja ympäristövahinkolakia. Lausunnot tehtiin ryhmätyönä ja niihin osallistuivat leipänsä ympäristöasioissa tienaavat juristit yhdessä Demlan rivijäsenten kanssa. Lausunnoista tuli erittäin perusteellisia"

"Kanteluita on tehty myös 2000-luvulla: kiinalaisen joukkotuhonnasta epäillyn johtajan immuniteetti, vartiointiliikkeiden kovat otteet, KRP:n perustelut professori Tatu Vanhasen rasistiseksi väitetyn haastattelun osalta."

"Demla oli mukana vastustamassa Yhdysvaltain johtaman liittoutuman hyökkäystä Irakiin teemalla Ei iskua Irakiin!. Demlan pieni kyltti ”Laiton sota”. veti taakseen parisenkymmentä demlalaista mielenosoittajaa helmi- ja maaliskuussa 2003. Moni mielenosoittajista oli ollut poissa Demlan toiminnasta varmaankin 1980- luvun alun rauhanmarssien jälkeen, mutta iskulauseet raikuivat sitten vuosien
kokemuksella."

----------------------------------------------------------------------------------------------

Kovin on Demlan historiikki täynnä nykyäänkin tutun oloisia teemoja. Korkeilla virkamiehillä on oma avainroolinsa suomalaisen yhteiskunnan ilmapiirin muokkaajina. Pitävät yllä läheisekseen kokemiaan teemoja.
Presidentti Halonenkin muuten kuului Demlaan ja kautenaan edisti näitä samoja Demlan historiikissa mainittuja teemoja.

Ymmärtääkseni Jussi Halla-ahon kirjoituksista syytteen nostanut valtakunnansyyttäjä Mika Illman on hänkin Demlan jäsen. Samaten apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Eikä ole vaikea arvata, millä tapaa ajattelevia ihmisiä Presidentti Halonen nimitti korkeimpaan oikeuteen; Tuskin nimitti yhtään julkisesti Perussuomalaista, julkisesti Kokoomuslaista tai vaikkapa rangaistuksen koventamista ajavaa oikeistolaista ihmistä. Mutta Demlan jäsenyys tai vähintäänkin demlalainen ajattelutapa varmasti edesauttoi päätöksentekoa.

Voimmeko olla varmoja, että Suomessa poliittiset agendat ja oikeuslaitos ovat riittävästi toisistaan erossa?

Jussi Halla-aho ei ole aensimmäinen eikä viimeinen henkilökohtaisesti Demlan hampaisiin joutunut suomalainen. Demlan historiikissakin myönnetään Suomen kansan rakastamalle Kari Suomalaiselle hommatun potkut epäsopivien ajatusten vuoksi.

----------------------------------------------

Kiitokset Janne Suuroselle tästä koosteesta ja kommenteista.

Ja selitykseksi linkkilainaukselle, kannattaa lukea nämä: linkki, linkki, ja linkki.

Jussi Halla-ahon oikeudenkäyntifarssin ydin

On totaalisen absurdia ja surkuhupaisaa, että selkeällä Suomen kielellä, ja vieläpä ns. rautalangasta vääntäen, kirjoitetusta tekstistä vedetään aivan käsittämättömän vääriä tulkintoja. Kyse ei voi olla muusta kuin tarkoituksellisesta väärinymmärtämisestä. Syyttäjä tietää aivan varmasti ja tarkasti, mitä Halla-aho tarkoitti, koska se on selvää jopa kuolaavalle riemuidioottille, mutta syyttäjä nimenomaan tahtoo lukea väärin Halla-ahon tekstin. Se on mitä ilmeisimmin syyttäjän oma intressi. On siis syytä kysyä, miksi syyttäjä ajattelee, että tässä asiassa tarkoitus pyhittää keinot?

Missään oikeusvaltiossa ei (ainakaan pitäisi) voida antaa tuomiota parin yksittäisen kontekstistään irroitetun lauseen pohjalta. Lähinnä sellaista on tapahtunut entisessä Neuvostoliitossa, entisissä itäblokin valtioissa, islamilaisissa diktatuureissa ja Natsi-Saksassa.

Jo se, että Jussi Halla-ahoa vastaan on yleensä nostettu syyte on mielestäni silkkaa vainoa poliittisten mielipiteiden vuoksi, ja syytteen nostamisesta olisi syytä aloittaa rikostutkinta valtakunnansyyttäjänvirastoa vastaan. Kuvaavaa on, että oikeudenkäynnin aloituspuheessa syyttäjä vieläpä lipsautti, että koko prosessin aloittivat Vihreät naiset.

Halla-ahon kirjoitushan oli nimenomaan suunnattu Demla-Illmanille, joka veti herneet nenäänsä ja alkoi vaatia Hallikselle tuomiota arvollisten virkamies- ja aatetoveriensa myötävaikutuksella. Mika Illmanilla on oma lehmä ojassa tässä jutussa. Illman kannattaa sensuuria ja tahtoo rajoittaa mielipiteenvapautta. Halla-Ahon syytteellä pyritään siis sensuurin koventamiseen yleensäkin, eikä pelkästään vain saamaan Halla-Aholle rangaistusta.

Käsillä olevassa oikeudenkäynnissä on siis kyse jostain paljon suuremmasta ja tärkeämmästä asiasta kuin jokin Halla-aho tai maahanmuutto, nimittäin koko oikeusjärjestelmämme uskottavuus on pahasti vaakalaudalla.

Jos tuomio tulee, niin viimeistään sen jälkeen kenelläkään tässä maassa ei ole enää mitään syytä uskoa maamme oikeusjärjestelmän poliittiseen riippumattomuuteen. Tuomio osoittaisi sen, että jokainen ihminen ei ole oikeuden edessä saman arvoinen. Sen jälkeen kukaan ei voisi enää luottaa oikeuden perustavan tuomionsa oikeuden tietoon saatettuihin tosiasioihin, vaan Mika Illmanin kaltaisten demlalaisten fasistien haluun teilata eri lailla ajattelevat ihmiset.

Ironista on, että Illmanin kaltaiset tahot puhuvat kyllä moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta, mutta pyrkivät samaan aikaan vaientamaan erilailla ajattelevat äänet. Jopa silkkojen faktojen esiin tuominen näyttää nykyisin olevan rangaistavaa, jos se tapahtuu ns. ”loukkaavassa tarkoituksessa". Luonnollisestikin siitä, mikä on loukkaavaa, päättää tietenkin joku "ideologisesti pätevä" viranomainen.

Jos (toivottavasti kun) Suomessa aletaan tosissaan penkoa stasi- ja KGB-myyrien oikeusjärjestelmäämme soluttamaa demlalaista syöpää, niin toivottavasti oikeuslaitos puhdistuu ja sanan- sekä mielipiteenvapaus palautetaan kunniaan. Länsimaisen demokratiakäsityksen mukaanhan sananvapaus koskee myös kriittisiä tai valtakoneiston vastaisia mielipiteitä.

On varsin valitettavaa, ettei Suomessa oikein enää ole sellaista tutkivaa journalismia joka uskaltaisi käydä vastavirtaan tässä meidän Yhden Totuuden(TM) poliittisessa järjestelmässä vallitsevien asioiden kimppuun. Suomen ”tutkivat journalistit” istuvat samoissa pöydissä näiden demlan fasistien kanssa, ja "syövät samaa leipää sekä laulavat samoja lauluja".

On sanottu, että vain kehittymättömissä maissa korruptio edellyttää paljon rahaa ja ruskeita kirjekuoria. Kehittyneissä järjestelmissä kuten Suomessa riittää, että kuuluu oikeisiin hyväveli-verkostoihin ja omaa oikeat jäsenkirjat. Ei korppi korpin silmää noki ja käsi kättä pesee...

The Soviet Story -Elokuva joka avaa silmiä

Mielenkiintoinen elokuvanäytös: Linkki

"Latvialainen elokuva rinnastaa Hitlerin ja Stalinin.

Kohuelokuvaksi jo nostettu The Soviet Story näytetään tänä iltana yhden kerran Helsingissä osana latvialaisen elokuvan tapahtumaa.

The Soviet Story kulkee Vankileirien saariston ja Kommunismin mustan kirjan jäljillä, mutta vie päätelmät neuvostoajan ihmisoikeusrikoksista nykypäivään.

Se väittää SS- ja NKVD-upseerien tehneen yhteistyötä joukkotuhonnassa ja rinnastaa Neuvostoliiton ja myös nyky-Venäjän poliittisen hurmahengen natsi-Saksan syntyvuosiin.

Elokuvan mukaan jo Karl Marxin rotupuheista periytyvä kansallismielisyys on nousussa Venäjällä, samoin muukalaisviha, viharikokset ja rasistiset murhat.

Tästä kehkeytyi tietenkin kohu Moskovassa, jossa sotavoitto natseista on pyhä.

Tv-kameroiden seuratessa väkijoukko poltti hiljattain mielenosoituksessa nuken, joka esitti elokuvan ohjaajaa, latvialaista Edvins Šnorea.

Elokuva väitellään netissä laajasti. Keskustelijat ovat ilmeisesti pääosin venäläisiä ja baltteja, sävy on epäluuloinen ja muistuttaa Viron patsaskiistaa. [...]

Dokumentissa esitellään laajalti tunnettuja hirmutöitä (Ukrainan nälkäkuolemat, Katyn ja väestön pakkosiirrot)."

Niinpä niin. Moni suomalainen ei edelleenkään ole kuullut sitä, että kommunismin uhrien lukumäärä maailmanlaajuisesti on yli 115 miljoonaa, joista pelkästään entisessä Neuvostoliitossa yli 40 miljoonaa (tai ei halua kuulla siitä). Neuvosto-terrori on suomalaiselle medialle sokea piste, josta ei haluta puhua, sillä maamme nykyinen vallassa oleva poliitikkosukupolvi ei ole halukas tekemään selkoa ja tiliä henkilökohtaisista YYA-ajan itäsuhteistaan, kotiryssäjärjestelmästä, ja yhteistyöstään KGB:n tai Stasin kanssa.

Suomalainen vasemmisto haluaa edelleen tuntea lämpimän nostalgisia tuulahduksia "vanhoilta hyviltä YYA-ajoilta", eikä halua kuulla puhuttavan kommunismin uhreista; Stalinin terrorista (yli 20 miljoonaa murhattua), Ukrainan kansanmurhasta (yli 7 miljoonaa murhattua) tai Maon aikaisen Kiinan vainoista, joissa arvellaan yli 60 miljoonan ihmisen menettäneen henkensä tämän verenpunaisen uskonnon brutaalien inkvisiittorien käsissä.

Äärivasemmistolle, jopa osalle nuorempaakin sukupolvea, Toinen Maailmansota oli "Ihmisyyden loistava voitto fasisteista", Pyhä Sota, jossa marxilaisen dikotomian mukaan haluttiin (ja halutaan yhä) nähdä vastakkain absoluuttinen hyvä ja paha. Tällaiset henkisesti viime sodan loppuasetelman juoksuhautoihin ja bunkkereihin linnoittautuneet vanhat stalinistit ja neokomukat haluavat fiilistellä Che- tai Mao-paitoineen, sirppi ja vasara-logoineen, punalippuineen, sekä kultaisine muistoineen ja vinoutuneine historiantulkintoineen, eivätkä tajua sitä, ettei moinen "nostalgia" eroa yhtään uusnatsien vastaavasta pelleilystä natsilippujen, svastika-tunnusten ja univormujen kanssa.

He eivät halua kuulla puhuttavan Marxin porvariston varalle suunnittelemasta holokaustista, tai siitä että Lenin oli aivoihin edennyttä kuppaa sairastava elosteleva hullu, jonka kyseinen tauti vei lopulta kuolemaan raivokohtausten ja aivorappeuman myötä, tai sitä, että Stalin oli omatunnoton paranoidinen sosiopaatti ja hullu murhaaja, jonka "vallan ytimessä" oleva lähipiiri koostui sadisteista, psykopaateista, pedofiileista ja rikollista tavalla, joka jättää jopa natsieliitin varjoonsa.

Jos mahdollista, vielä haluttomampia ollaan hyväksymään sitä tosiasiaa, että entisen Neuvostoliiton vankileirijärjestelmä oli paremmin organisoitu, tehokkaampi ja brutaalimpi lahtauskoneisto kuin natsien kuolemanleirit, sekä toiminnallisesti että uhrien lukumäärissä mitattuna. Siinä missä natsivaltaa kesti vain 12 vuotta, joista keskitysleirit olivat virallisen historian mukaan "täydessä toiminnassa" vain neljä vuotta, Neuvostoliiton kansanmurhajärjestelmä toimi täydellä höökällä aina vuoteen 1954 asti, ja vielä senkin jälkeen arvellaan yli 300 000 ihmisen kuolleen leireillä "vapaamielisempinä aikoina" Hrustsevin päivistä aina 80-luvun loppuun. On arveltu, että ilman Stalinia NL:n väestön määrä olisi ollut yli 400 miljoonaa.

Yksi paha ei oikeuta toista, mutta silti vasemmistolaisittain on Neuvosto-diktatuuria ja Stalinin terroria "puolusteltu" natsien terrorin rinnalla sillä, että siinä missä natseilla kohteena olivat tietyt rodulliset ja kansanryhmät, NL:ssä "kaikkia vainottiin ja tapettiin tasapuolisesti". Tämä ei pidä paikkaansa. Nimittäin muita kansallisuuksia kuin venäläisiä tapettiin suhteessa enemmän, joten Stalinin terrori oli enimmäkseen vähemmistöihin kohdistuvaa. Erityisen paljon kärsivät Ukrainalaiset, juutalaiset ja suomalais-ugrilaset kansat. Ukrainan väestöstä lähes viidennes murhattiin tietoisesti nälkään vuosien 1927-33 välisenä aikana takavarikoimalla vilja ja ruokatarvikkeet ihmisiltä. Monien suomalais-ugrilaisten kansojen, kuten mordvalaisten, marien ja udmurttien lukumäärä romahti (tilastoissakin) jopa lähes kolmanneksella Stalinin terrorin aikana. Itä-Karjalan karjalaisväestön lukumäärä väheni Stalinin terrorin aikana yli 300 000:sta muutamaan kymmeneen tuhanteen, sillä väki kuljetettiin Siperiaan ja suurin osa tapatettiin pakkotyöllä. Samoin kävi Inkeriläisille. Näin ollen on vaikea nähdä juurikaan laadullista eroa Neuvostojärjestelmän fasistisen totalitarismin ja vastaavan saksalaisen välillä.

Erityisesti kuitenkaan ei vasemmiston, eikä edes liberaalivasemmiston, keskuudessa haluta haluta kuulla myöskään sitä, että Stalin oli antisemiitti, ja suunnitteli kaikkien Neuvostoliiton yli 2,7 miljoonan juutalaisen järjestelmällistä holokaustia eli joukkomurhaa keväällä 1952. Siperiaan oli rakennettu vankileirit valmiiksi yli kahdelle miljoonalle Neuvostoliiton juutalaiselle. Koko Neuvostovaltakunnan joka ikinen juutalainen, jotka KGB oli listannut, oli kohteena. Kaikki oli valmiina; ihmiset oli tarkoitus kerätä kodeistaan ja työpaikoiltaan, jopa Kommunistisen puolueen johtopaikoilta KGB:n toimesta, ja kuljettaa kolmessa kuukaudessa näille leireille, ja tappaa nälkään yhden talven aikana. Mitään ruokahuoltoa ei nimittäin ollut tarkoituskaan järjestää. NL:n juutalaisväestön kannalta oli varsin onnekasta, että Stalin kuoli "sattumalta" vain vajaa pari viikkoa ennen kuin suunnitelma piti panna täytäntöön.

Suosittelen kaikille Kommunismin Mustan Kirjan lukemista ja The Soviet Story-elokuvan katsomista. Puutteistaan huolimatta ne ovat terveellistä opetusta, varsinkin suomalaisille, jotka eivät vieläkään ole halunneet tehdä irtiottoa YYA-ajasta. Ja siltä varalta, että joku vetää tästä kirjoituksestani herneet nenään, väännettäköön rautalangasta, että tämän kirjoituksen tarkoituksen EI ole puolustella natsien terroria kommunismin hirmutöiden varjolla.