On totaalisen absurdia ja surkuhupaisaa, että selkeällä Suomen kielellä, ja vieläpä ns. rautalangasta vääntäen, kirjoitetusta tekstistä vedetään aivan käsittämättömän vääriä tulkintoja. Kyse ei voi olla muusta kuin tarkoituksellisesta väärinymmärtämisestä. Syyttäjä tietää aivan varmasti ja tarkasti, mitä Halla-aho tarkoitti, koska se on selvää jopa kuolaavalle riemuidioottille, mutta syyttäjä nimenomaan tahtoo lukea väärin Halla-ahon tekstin. Se on mitä ilmeisimmin syyttäjän oma intressi. On siis syytä kysyä, miksi syyttäjä ajattelee, että tässä asiassa tarkoitus pyhittää keinot?
Missään oikeusvaltiossa ei (ainakaan pitäisi) voida antaa tuomiota parin yksittäisen kontekstistään irroitetun lauseen pohjalta. Lähinnä sellaista on tapahtunut entisessä Neuvostoliitossa, entisissä itäblokin valtioissa, islamilaisissa diktatuureissa ja Natsi-Saksassa.
Jo se, että Jussi Halla-ahoa vastaan on yleensä nostettu syyte on mielestäni silkkaa vainoa poliittisten mielipiteiden vuoksi, ja syytteen nostamisesta olisi syytä aloittaa rikostutkinta valtakunnansyyttäjänvirastoa vastaan. Kuvaavaa on, että oikeudenkäynnin aloituspuheessa syyttäjä vieläpä lipsautti, että koko prosessin aloittivat Vihreät naiset.
Halla-ahon kirjoitushan oli nimenomaan suunnattu Demla-Illmanille, joka veti herneet nenäänsä ja alkoi vaatia Hallikselle tuomiota arvollisten virkamies- ja aatetoveriensa myötävaikutuksella. Mika Illmanilla on oma lehmä ojassa tässä jutussa. Illman kannattaa sensuuria ja tahtoo rajoittaa mielipiteenvapautta. Halla-Ahon syytteellä pyritään siis sensuurin koventamiseen yleensäkin, eikä pelkästään vain saamaan Halla-Aholle rangaistusta.
Käsillä olevassa oikeudenkäynnissä on siis kyse jostain paljon suuremmasta ja tärkeämmästä asiasta kuin jokin Halla-aho tai maahanmuutto, nimittäin koko oikeusjärjestelmämme uskottavuus on pahasti vaakalaudalla.
Jos tuomio tulee, niin viimeistään sen jälkeen kenelläkään tässä maassa ei ole enää mitään syytä uskoa maamme oikeusjärjestelmän poliittiseen riippumattomuuteen. Tuomio osoittaisi sen, että jokainen ihminen ei ole oikeuden edessä saman arvoinen. Sen jälkeen kukaan ei voisi enää luottaa oikeuden perustavan tuomionsa oikeuden tietoon saatettuihin tosiasioihin, vaan Mika Illmanin kaltaisten demlalaisten fasistien haluun teilata eri lailla ajattelevat ihmiset.
Ironista on, että Illmanin kaltaiset tahot puhuvat kyllä moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta, mutta pyrkivät samaan aikaan vaientamaan erilailla ajattelevat äänet. Jopa silkkojen faktojen esiin tuominen näyttää nykyisin olevan rangaistavaa, jos se tapahtuu ns. ”loukkaavassa tarkoituksessa". Luonnollisestikin siitä, mikä on loukkaavaa, päättää tietenkin joku "ideologisesti pätevä" viranomainen.
Jos (toivottavasti kun) Suomessa aletaan tosissaan penkoa stasi- ja KGB-myyrien oikeusjärjestelmäämme soluttamaa demlalaista syöpää, niin toivottavasti oikeuslaitos puhdistuu ja sanan- sekä mielipiteenvapaus palautetaan kunniaan. Länsimaisen demokratiakäsityksen mukaanhan sananvapaus koskee myös kriittisiä tai valtakoneiston vastaisia mielipiteitä.
On varsin valitettavaa, ettei Suomessa oikein enää ole sellaista tutkivaa journalismia joka uskaltaisi käydä vastavirtaan tässä meidän Yhden Totuuden(TM) poliittisessa järjestelmässä vallitsevien asioiden kimppuun. Suomen ”tutkivat journalistit” istuvat samoissa pöydissä näiden demlan fasistien kanssa, ja "syövät samaa leipää sekä laulavat samoja lauluja".
On sanottu, että vain kehittymättömissä maissa korruptio edellyttää paljon rahaa ja ruskeita kirjekuoria. Kehittyneissä järjestelmissä kuten Suomessa riittää, että kuuluu oikeisiin hyväveli-verkostoihin ja omaa oikeat jäsenkirjat. Ei korppi korpin silmää noki ja käsi kättä pesee...
Käsillä olevassa oikeudenkäynnissä on siis kyse jostain paljon suuremmasta ja tärkeämmästä asiasta kuin jokin Halla-aho tai maahanmuutto, nimittäin koko oikeusjärjestelmämme uskottavuus on pahasti vaakalaudalla.
Jos tuomio tulee, niin viimeistään sen jälkeen kenelläkään tässä maassa ei ole enää mitään syytä uskoa maamme oikeusjärjestelmän poliittiseen riippumattomuuteen. Tuomio osoittaisi sen, että jokainen ihminen ei ole oikeuden edessä saman arvoinen. Sen jälkeen kukaan ei voisi enää luottaa oikeuden perustavan tuomionsa oikeuden tietoon saatettuihin tosiasioihin, vaan Mika Illmanin kaltaisten demlalaisten fasistien haluun teilata eri lailla ajattelevat ihmiset.
Ironista on, että Illmanin kaltaiset tahot puhuvat kyllä moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta, mutta pyrkivät samaan aikaan vaientamaan erilailla ajattelevat äänet. Jopa silkkojen faktojen esiin tuominen näyttää nykyisin olevan rangaistavaa, jos se tapahtuu ns. ”loukkaavassa tarkoituksessa". Luonnollisestikin siitä, mikä on loukkaavaa, päättää tietenkin joku "ideologisesti pätevä" viranomainen.