Syyrian hajoaminen - Alawiittien shiialainen öljyvaltio Välimeren rannalle?

Syyrian kapinallisten taisteleva ydin koostuu saudien ja Persian lahden valtioiden tukemista sunnalaisista wahhabiittisista salafistiryhmistä, sekä ns. al-qaidasta (läntisten tiedustelupalvelujen Persian lahden maiden kanssa yhteistyössä organisoimista ja aseistamista islamistisista palkkasoturi- ja militanttiryhmistä). Tämä täytyy ottaa huomioon Syyrian tilanntetta mietittäessä. Kyse on fanaattisista uskonsotureista, joiden määrä koko kapinallisten sotavoimasta on epävirallisten arvioiden mukaan jotain 50.000 ja 70.000 väliltä, eli huomattava osa kapinallisten elävästä voimasta.

Toisin kuin monet muut en – ainakaan toistaiseksi - usko siihen, että Assadin hallinto kaatuu. On myös muistettava, että Syyrialla ja Iranilla (sekä myös Venäjällä) on sotilasliitto, ja kyse on geopoliittisesta pelistä. Syyria on Iranille äärettömän tärkeä (ja Venäjällekin melko tärkeä) liittolainen, sillä geopoliitisessa pelissä on kyse eräänalaisesta shakkilaudasta; Jos Assadin hallinto kaatuu, länsi ja/tai Israel voi hyökätä Iraniin vailla huolta siitä, että sota leviäisi koko Lähi-itään. Siksi Iran tukee kaikin voimin Assadia. Syyria on Iranin kilpi.

Jos Syyriassa olisi vaihtoehtoina vain Assadin hallinnon jatkuminen, tai noiden fundamentalisti-karvanaamojen voitto, niin kumpikaan ei ole lännen tai ihmisoikeuksien kannalta toivottavaa. Jos Assadin hallinto kaatuu, tilanne Syyriassa ei suinkaan rauhoitu, eikä maa lähde demokratian tielle, eikä edes maltillisen islamismin tielle, vaan seuraa pahempaa kuin Libyassa. Tarve nähdä jonkinlaisia demokratian nousun vihjeitä Syyrian sisällissodassa on länsimaista toiveajattelua, sillä kapinallisten voittaessa vallan ottaisivat fundamentalistiset sunnalaiset salafistit, jotka muodostavat assadinvastaisen aseellisen kapinan sotilaallisesti voimakkaimman elementin.

Seuraus olisi etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen vaino ja kansanmurha. Syyrian väestöstä 12% on shiialaisia alawiitteja, 10% kristittyjä ja 3% on druuseja. Luvassa olisi vainoa ja kansanmurhaa, jonka kohteena olisi 25% maan väestöstä. Se koskisi yhteensä 5,5 miljoonaa ihmistä maan yli 22 miljoonasta asukkaasta.

Se, mistä länsimedia ei kerro, on että kaikkialla siellä missä kapinalliset ovat vallassa tai niskan päällä, kirkot on poltettu ja tuhansia kristittyjä on tapettu tai ajettu pakosalle. Sunnalaisen fundamentalismin voittaessa sekä Syyrian kristityt että alawiitit joko tapettaisiin tai he ajettaisiin pois maasta. Täytyy muistaa, että Irakissa oli 3 miljoonaa kristittyä vuonna 1990. Tällä hetkellä länteen on paennut yli kaksi ja puoli miljoonaa. Syyrian romahtamisen seurauksena kristittyjä pakolaisia olisi länteen tulossa yli kaksi miljoonaa lisää.

Syyrian uskonnollinen kartta

Alawiitit eivät luultavasti lähde, eivätkä alistu sunniterrorin alle. He ovat vahvasti aseistautuneita, Iranin tukemia ja ovat linnoittaneet asuma-alueelleen rannikolle. Näin ollen väitän, että Assadin hallinnon kaatuminen Damaskuksessa ja sunnialueilla johtaisi Syyrian hajoamiśeen vähintään kahteen alueellisesti ja uskonnollisesti eri kansanryhmien hallitsemiin valtioon. Todennäköisesti myös Syyrian kurdit ottaisivat tilaisuudesta vaarin, mikä olisi myrkkyä Turkille (ja saattaisi jopa johtaa Turkin aseelliseen puuttumisen sodan kulkuun). Luultavasti sota myös jatkuisi - näiden "valtioiden" välisenä.

Kaikkein kiusallisinta Israelin ja lännen kannalta olisi Syyrian rannikolle muodostuva shiialainen awiittivaltio, jolla olisi naapurina toinen shiialaisten hallitsema maa; Syyrian nykyisen hallinnon liittolainen, Hizbollahin hallitsema Libanon.

Ja sen mitä tästä väistämättä seuraa, ei luulisi olevan lännen kannalta toivottavaa. Nimittäin se, että Länsi-Syyrian alawiittivaltio sekä Libanon (tai osat siitä) muodostaisivat Välimeren rannikolle tiukan, Iranin tukeman, shiialaisen ja lännelle sekä ympäröivälle sunnalaiselle arabimaailmalle vihamielisen klikin, jota myös Venäjä ja Kiina luultavasti tukisivat. Libanonin kristityt joutuisivat joko liittoutuaan/alistumaan Hizbollahin vanaveteen tai heille kävisi samoin kuin Syyriassakin.

Syyrian kristityt ovat maltillisesti tukeneet Assadin hallintoa juuri sen sekulaarihkon luonteen vuoksi. Pääosa maan kristityistä asuu länsirannikon vuoristoalueilla yhdessä alawiittien kanssa, ja on luultavaa, että kristityt joutuisivat oman turvallisuutensa vuoksi jatkossa avoimesti liittoutumaan näiden kanssa, jo oman turvallisuutensa vuoksi. Luultavasti Venäjä toimisi tässä taustalla jonkinlaisena kummisetänä, sillä alueen kristittyjen suojelu antaa sille oikeutusta ja lisäpontta tukea muodostuvaa alawiittivaltiota.

Erityisesti länsi (saatika Turkki) ei haluaisi Iranin tukemaa shiialaista alawiittivaltiota Välimeren rannalle, koska juuri Syyrian ja Libanonin rannikon ja niiden aluevesien alla sijaitsee merkittävä osa viime vuosina löydetyistä Itäisen Välimeren ("uuden Persian lahden") valtavista kaasu- ja öljyvaroista - mahdollisesti yhtä paljon kuin Kyproksen tai Israelin vesillä.

Jos kuvatun kaltainen shiialaisten hallitsema ja Iranin sekä Venäjän tukema valtiovyöhyke Välimeren itärannalle syntyisi, olisi se iso hiertävä kivenjärkäle lännen, Israelin ja Turkin kengissä. Välimeren itälaidasta tulisi todellakin uusi "Persian lahti" myös sotilaallisen jännitteen ja vastakkain asettelun suhteen.

Lännen ja Turkin intressien kannalta parasta olisi, jos jokin sekulaari ja maltillinen kolmas osapuoli onnistuisi rauhoittamaan Syyrian, ja maan hajoaminen voitaisiin estää. Näin ei kuitenkaan ole nähdäkseni tapahtumassa. Sen sijaan tukemalla Syyrian vastarintaa länsi on luomassa uutta Irakia - Syyriaan. Ja lisämausteena Syyrian hajoamisesta olisi, kuten olen kirjoittanut  sisällissotien (uskonsotien) leviäminen ympäri Lähi-itää ja koko läntisen lähi-idän suistuminen syvempään epävakauteen.

En puolustele Bashar al-Assadin fasistista diktatuuria, mutta niin kauan kuin maailma ei kykene yksissä tuumin pommittamaan paskaksi sekä Assadin että salafistien tukikohtia ilman että siviilit enempää suuremmin kärsisivät ja tuomaan maahan rauhaa (jos lehmät lentäisivät, u know), olisin pitänyt Assadin hallinnon sekulaaria fasismia sekä Syyrian siviilien että lännen intressien kannalta pienempänä pahana kuin näköpiirissä olevia kehitysvaihtoehtoja.

Paluuta sisällissotaa edeltävään tilaan ei kuitenkaan enää ole.

Ennustan siis joko Assadin hallinnon voittoa sitä seuraavine salafisteihin ja sunniradikaaleihin kohdistuvine kostotoimenpiteineen ja vainoineen, tai Syyrian hajoamista vähintään kahteen tai jopa kolmeen, keskenään sotivaan tai kylmää rauhaa potevaan vihollisvaltioon sekä uskonnollis-etnisiin puhdistuksiin á la Jugoslavia.


----------------------
----------
--------

P.S. Jos Syyria hajoaa, ja länsi haluaa työntää Venäjän, Iranin ja Kiinan ulos Välimeren apajilta, lännen pitää myös estää alawiittivaltion muodostuminen. Se olisi taas hankalaa; Pitäisi ostaa jotenkin Venäjä ja Kiina ulos, estää Iranin tuki alawiiteille, sekä miehittää Länsi-Syyria, sekä sallia se, että Itä- ja Keski-Syyrian alawiitit, kristityt ja druusit joko annetaan salafistien teurastettavaksi tai ajetaan pois kodeistaan.

Ja arvatkaapa a) keidän hallussa Syyrian joukkotuhoaseet ovat, ja b) minne ne viedään jemmaanjos hallinto joutuu vetäytymään damaskuksesta?

Jos rannikolle uhkaisi muodostua alawiittivaltio, jolla on alueillaan öljyvarat ja joukkotuhoaseita, niin sehän antaakin varsin hyvän syyn lännelle/Turkille/ hyökätä rannikolle ja estää moisen valtion muodostuminen, tai Venäjälle syyn mennä "avuksi" ja "estää joukkotuhoaseiden päätyminen vääriin käsiin".