Vaalihumun keskellä ihmisiltä on jäämässä huomiotta eräs erittäin merkittävä asia, nimittäin jo aiemmin varoittamani juttu eli USA:n ja Iranin kiristyvien suhteiden ja lännen asettaman kauppasaarron katastrofaaliset seuraukset (varsinkin) lännen taloudelle.
Nimittäin Iran ja Intia ovat juuri siirtyneet ja siirtymässä maidensa välisessä öljykaupassa kultakantaan, ja Kiina saattaa olla tekemässä saman ratkaisun.
http://rt.com/news/iran-india-gold-oil-543/
"India has reportedly agreed to pay Tehran in gold for the oil it buys, in a move aimed at protecting Delhi from US-sanctions targeting countries who trade with Iran. China, another buyer of Iranian oil, may follow Delhi’s lead.
The report, by the Israeli-based news website DEBKAfile, states that Iran and India are negotiating backup alternatives with China and Russia, should the US and EU find a way to block the gold payment mechanism.
Delhi’s move is seen as surprising, as earlier India and Iran said they would switch to yen and rupees. China, another major importer of Iranian oil, may follow Delhi’s lead, the report adds."
Veikkaan, että Iran vastaisuudessa myy osan öljystään Kiinalle ja Intialle kullassa, osan näiden maiden omissa valuutoissa. Mitä enemmän öljyä hinnoitellaan rupioina ja juaneina, sitä enemmän ne alkavat osaltaan toimia reservivaluuttoina, ja sitä enemmän dollarin mahtiasema heikkenee, ja sitä vähemmän USA:lla on käytännössä valtaa vaikuttaa Iranin, Kiinan tai Intian asioihin.
Jo aiempi maiden päätös siirtyä dollarikaupasta kahdenväliseen kauppaan, eli että Iran hyväksyy vastedes maksuksi juanit ja rupiat, tarkoitti paljon harmaita hiuksia USA:lle, sillä se purki jo osittain dollarin asemaa öljykaupan reservivaluuttana, ja käytännössä haastoi Washingtonia.
Irakin ja Libyan vastaaviin suunnitelmiin ja päätöksiin USA vastasi sodalla, mutta Kiinan, Venäjän ja mahdollisesti Intian antaessa taustatukea Iranille, hyökkäys Iraniin näyttäisi epätodennäköiseltä. Toisaalta dollarin aseman horjuttaminen voi saada USA:n tekemään epätoivoisia tekoja.
Päätös kultakantaan siirtymisestä on vihoviimeinen niitti. Se nimittäin tarkoittaa yleistä dollarin inflaatiolukemien lähtemistä laukkaamaan sellaista tahtia, että edes nykyinen (1980-luvulla uudelleenkalibroitu) laskentatapa ei pysty peittämään todellisuutta (vanhalla laskentatavalla inflaatioluvut laukkaisivat jo nyt yli 10%:ssa virallisen pysyessä siedettävänä).
Käytännössä kultakanta öljykaupassa on viimeinen niitti dollarin ja sitä kautta USA:n mahtiasemalle maailmantaloudessa.
Ei ihme, että miljardöörit, kuten Soros ja kumppanit, varoittavat kaaoksesta. Viimeistään näillä päätöksillä länsimaiden suistuminen superlamaan on väistämätöntä.
Ja kuten sanoin, USA ei ole enää planeetan ainoa suvereeni supervalta tämän vuosikymmenen puolivälin jälkeen.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
torstai 26. tammikuuta 2012
Suomen presidentiksi valitaan väistämättä liskoeläin
Suomen seuraava presidentti on lisko.
Perustan tämän väitteeni Douglas Adamsin kirjaan "Linnunradan käsikirja liftareille", jossa Adams varsin osuvan satiirisesti kuvasi demokraattisen päätöksenteon luonnetta. Kirjassaan hän kuvaa, miten Linnunradalla on vakaita ja hyvin vanhoja - miljoonia vuosia vanhoja - demokratioita, joita johtavat ovelat liskot.
Syy siihen miksi systeemi oli niin vakaa ja pysyvä, sekä miksi liskot pysyivät vallassa, johtui siitä, että ihmiset aina äänestivät liskoa. Syy tähän taas oli se, että ihmiset pelkäsivät, että jos he eivät äänestäisi, väärä lisko voittaisi vaalit.
Niin on tilanne nytkin.
Ja tunnetustihan liskot pitävät viime kädessä, paitsi itsensä, vain omiensa eli muun liskokunnan puolta ihmisiä vastaan.
Perustan tämän väitteeni Douglas Adamsin kirjaan "Linnunradan käsikirja liftareille", jossa Adams varsin osuvan satiirisesti kuvasi demokraattisen päätöksenteon luonnetta. Kirjassaan hän kuvaa, miten Linnunradalla on vakaita ja hyvin vanhoja - miljoonia vuosia vanhoja - demokratioita, joita johtavat ovelat liskot.
Syy siihen miksi systeemi oli niin vakaa ja pysyvä, sekä miksi liskot pysyivät vallassa, johtui siitä, että ihmiset aina äänestivät liskoa. Syy tähän taas oli se, että ihmiset pelkäsivät, että jos he eivät äänestäisi, väärä lisko voittaisi vaalit.
Niin on tilanne nytkin.
Ja tunnetustihan liskot pitävät viime kädessä, paitsi itsensä, vain omiensa eli muun liskokunnan puolta ihmisiä vastaan.
 |
| "Hmm, kumpaa äänestäisi? No samapa tuo." |
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Äänestä sinäkin vaalien 2. kierroksella PERÄSMIESTÄ!
Älä nuku vaalien 2. kierroksella, vaan äänestä sinäkin PERÄSMIESTÄ!
Koska toisella kierroksella ei ole yhtään euro-, globalisaatio-, tai NATO-kriittistä ehdokasta, on itse PERÄSMIES päättänyt puuttua peliin.
Toisin kuin Pahkasika vuosituhannen alussa väitti, Peräsmies ei ole kuollut, vaan on palannut kovempana kuin koskaan. Peräsmies elää!
Peräsmies on tinkimätön ja suoraselkäinen Suomalainen supersankari sekä suomalaisen elämänmuodon puolustaja! Vapiskaa Niinistöt ja Haavistot - Peräsmies haistattaa pitkät kaikille.
Peräsmies on supersankari, joka lentää pieremällä. Peräsmiehen pierussa on tuhannen hirmumyrskyn voima! (vanhahko viidakon sananlasku)
Jos et äänestä, sinua ei lasketa, mutta se ei tarkoita, että on pakko äänestää vain jompaa kumpaa kahdesta virallisesta vaihtoehdosta, sillä hylätyt äänet lasketaan!
Kun tarpeeksi moni suomalainen äänestää PERÄSMIESTÄ on se vahva viesti vallanpitäjille, että kansa kaipaa oikeaa muutosta, eikä suostu alistumaan eliitin luomiin karsinoihin.
Jo tuhannet suomalaiset ovat sitä mieltä, että PERÄSMIES on parempi ehdokas kuin kumpikaan virallisesta duosta. Näytetään siis yhdessä mihin tämä kansa pystyy, kun se ajetaan nurkkaan.
Luodaan yhdessä PERÄSJYTKY - PERÄSTÄ KUULUU!
SINUNKIN ÄÄNESI ON PERÄSMIES!
Liity Peräsmiehen kannattajiin Facebookissa:
https://www.facebook.com/?ref=tn_tnmn#!/events/312742222095282/
---------------------------
ÄÄNESTYSOHJE:
Printtaa oheinen kuva suoraan tarraksi, tai tulosta, leikkaa ja liimaa äänestyslippuun.
http://static.keskustelut.sub.fi/data/subforum/media/forum/image/75/80/83/152/2507ed1f254cd318
-------------------------------------------
Lisätietoja PERÄSMIEHESTÄ:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Per%C3%A4smies
http://www.saunalahti.fi/tkokkila/peris.htm
---------------------
--------
P.S. 26.1 Kansalaisvelvollisuus suoritettu:
Koska toisella kierroksella ei ole yhtään euro-, globalisaatio-, tai NATO-kriittistä ehdokasta, on itse PERÄSMIES päättänyt puuttua peliin.
Toisin kuin Pahkasika vuosituhannen alussa väitti, Peräsmies ei ole kuollut, vaan on palannut kovempana kuin koskaan. Peräsmies elää!
Peräsmies on tinkimätön ja suoraselkäinen Suomalainen supersankari sekä suomalaisen elämänmuodon puolustaja! Vapiskaa Niinistöt ja Haavistot - Peräsmies haistattaa pitkät kaikille.
Peräsmies on supersankari, joka lentää pieremällä. Peräsmiehen pierussa on tuhannen hirmumyrskyn voima! (vanhahko viidakon sananlasku)
Jos et äänestä, sinua ei lasketa, mutta se ei tarkoita, että on pakko äänestää vain jompaa kumpaa kahdesta virallisesta vaihtoehdosta, sillä hylätyt äänet lasketaan!
Kun tarpeeksi moni suomalainen äänestää PERÄSMIESTÄ on se vahva viesti vallanpitäjille, että kansa kaipaa oikeaa muutosta, eikä suostu alistumaan eliitin luomiin karsinoihin.
Jo tuhannet suomalaiset ovat sitä mieltä, että PERÄSMIES on parempi ehdokas kuin kumpikaan virallisesta duosta. Näytetään siis yhdessä mihin tämä kansa pystyy, kun se ajetaan nurkkaan.
Luodaan yhdessä PERÄSJYTKY - PERÄSTÄ KUULUU!
SINUNKIN ÄÄNESI ON PERÄSMIES!
Liity Peräsmiehen kannattajiin Facebookissa:
https://www.facebook.com/?ref=tn_tnmn#!/events/312742222095282/
---------------------------
ÄÄNESTYSOHJE:
Printtaa oheinen kuva suoraan tarraksi, tai tulosta, leikkaa ja liimaa äänestyslippuun.
http://static.keskustelut.sub.fi/data/subforum/media/forum/image/75/80/83/152/2507ed1f254cd318
-------------------------------------------
Lisätietoja PERÄSMIEHESTÄ:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Per%C3%A4smies
http://www.saunalahti.fi/tkokkila/peris.htm
---------------------
--------
P.S. 26.1 Kansalaisvelvollisuus suoritettu:
maanantai 23. tammikuuta 2012
2. Kierros: Niinistö voittaa 65-67%:lla, äänestysprosentti laskee 4-10%
Lyhyesti, kuten otsikko yllä.
Noin kolmannes Soinin äänestäjistä ja vajaa neljännes Väyrysen äänestäjistä voi jäädä nukkumaan.
Koska molemmat ehdokkaat ovat Suomen syöjiä, NATO-puudeleita ja Eurosto-politrukkeja, sekä toinen viherliberaali ja toinen bilderperkele, allekirjoittanut nukkuu 2. kierroksella.
ZZZZZzzzzZZZzzzz....
Noin kolmannes Soinin äänestäjistä ja vajaa neljännes Väyrysen äänestäjistä voi jäädä nukkumaan.
Koska molemmat ehdokkaat ovat Suomen syöjiä, NATO-puudeleita ja Eurosto-politrukkeja, sekä toinen viherliberaali ja toinen bilderperkele, allekirjoittanut nukkuu 2. kierroksella.
ZZZZZzzzzZZZzzzz....
perjantai 20. tammikuuta 2012
Sananen Haavistosta sekä rehellisyydestä ja sen puutteesta
Haluaisin sanoa muutaman sanasen presidenttiehdokas Pekka Haavistosta.
Ensinnäkin hän on mielestäni taitava neuvottelija, diplomaattinen ja sovitteleva henkilö, juuri sellainen, jollainen presidentin pitäisi ollakin. Lisäksi hän osaa ottaa itsensä ja edustamiensa kantojen kanssa eri mieltä olevat henkilöt ja näkökannat huomioon.
Tämä liittyy myös Soinin eilisessä vaalitentissä viittaamaan tapaukseen Haaviston vierailusta Teuvo Hakkaraisen sahalla. Se oli taitava veto ja osoitti hyvää tilanteen tajua sekä diplomatian taitoja. Haavisto ja Hakkarainen tulivat hyvin toimeen, ja kohtaaminen oli aseistariisuva.
Se oli myös aseistariisuva vaalien suhteen. Haavisto antoi itsestään hyvän kuvan; reilu tyyppi, sovitteleva, ottaa ihmiset huomioon, osaa tehdä rakentavaa politiikkaa. Tämä vei hänen vastustajiltaan, jotka näkivät hänet poliittisten lasien läpi "tyypillisenä vihreänä", aseita pois. "Herranen aika, mieshän on fiksu ja asiallinen".
Jos toiselle kierrokselle päätyvät Niinistö ja Haavisto, niin tilanne on nyt se, että tämän perusteella häntä vastustavilla tahoilla ei vei olisi enää muita näkökohtia Haavistoa vastaan kuin arvonäkökohdat. Suomeksi sanottuna vain "En äänestä, koska on liberaali ja homo"-kannan edustajat ovat vastaan. Jos arvonäkökohtia ei oteta huomioon, olisi Haavisto mielestäni luonteensa, asiallisuutensa ja asenteensa puolesta parempi vaihtoehto presidentiksi kuin mahdollisesti 2. kierroksella häntä vastassa oleva Niinistö(!).
Mutta juuri arvonäkökohdat ovatkin niitä, jotka ratkaisevat. Presidentti on arvojohtaja. Arvojohtajalta edellytetään tiettyjä arvoja. yksi niistä on rehellisyys.
En väitä, että Niinistö olisi mikään puhdas pulmunen, kun oikein kaivellaan, mutta on syytä olettaa, että Haavisto on ollut eräässä asiassa selvästi epärehellinen. Hän on antanut julkisuuteen, todennäköisesti tahallaan, väärän kuvan koulutuksestaan ja mahdollisesti myös työkokemuksestaan. Virheitä voi toki tehdä, mutta tahallinen harhaanjohtaminen vie uskottavuuden. Viittaan ns. professori-kohuun.
Haavisto nimittäin esitteli vielä jokin aika sitten itseään "professorina" ehdokassivuillaan olevassa CV:ssä, ja nimitys on ollut esillä hänen nimensä perässä monissa yhteyksissä mm. EU:ssa. Tämän taustalla on se, että hän piti aikanaan yhden esitelmän viran puolesta Bristolin yliopistossa nimikkeellä Benjamin Meaker visiting professor 2002. Hän sai siitä muistoksi jonkinlaisen stipendin eli diplomin. Bristolin yliopisto on kuitenkin virallisesti ilmoittanut, että ”Herra Haavisto on pitänyt meille luentosarjan globaalista ympäristöpolitiikasta 2002. Häntä ei ollut nimitetty vierailevaksi professoriksi, vaikka hänen cv:nsä niin väittää”. Ongelma johtuu siitä, että nimitys "visiting professor" pitäisi kääntää "vieraileva luennoitsija", ei professoriksi.
Tämähän ei muuten olisi mikään iso juttu, mutta taustalla on koplaus Haaviston nimitykseen Sudan-suurlähettilääksi, epäpätevänä. Koska häneltä puuttui puuttui korkeakoulututkinto, joka virallisesti vaaditaan EUSR-Sudan -virkaan (A 16 kategoria), häntä ei periaatteessa olis pitänyt valita.
Haaviston vierailevan luennoitsijan "Benjamin Meaker-professuuri" -titteli ei itsessään siis olisi mikään kovin vakava juttu, mutta sen käyttäminen CV:ssä viranhoitomerkintänä oli väärin ja tekee siitä tahallisen petoksen. Kyseessähän stipendi (award) eli käytännössä lähinnä matka-apuraha, mutta Haavisto on kai halunnut EU:n ulkoministereiden uskovan hänellä olleen korkeakoulututkinnon.
Hän on mitä ilmeisimmini halunnut hälventää "professuurillaan" epäilyjä, että hänellä ei olisi ollut Darfur-tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Nämä epäilythän olivat syntyneet, kun hän ei ollut virallisessa EU:n Consiliumin ansioluettelossaan ilmoittanut koulutustaan. Ja siihen lieenee syynsä.
Nimittäin jos hän olisi ilmoittanut, ettei hänellä ole korkeakoulu-tutkintoa, hänen hakemuksensa Darfur-tehtäviin olisi hylätty. Samoin olisi käynyt jos hän olisi ilmoittanut virallisessa Consiliumin ansioluettelossa olevansa professori. Se olisi nimittäin virallisesti tarkistettu, ja "matka-apuraha"-professuuria ei olisi tietenkään virallisesti hyväksytty tehtävään valittavalta vaadituksi korkeakoulu-tutkinnoksi.
Kaikesta huolimatta hänet siis nimitettiin, todellisuudessa muodollisesti epäpätevänä, EU:n lähettilääksi Sudaniin. Ja tämä neuvottelijana Darfurissa pyöriminen on sitten markkinoitu Suomessa jonkinlaisena "miniahtisaarena" toimimisena. Yleisesti Haaviston työtehtäviä EU:ssa on kuvattu "avustaviksi rutiinitehtäviksi". Siis tyyliin "reipas nuori mies linjalla".
Suomen presidentin virkaan ei ole muodollisia vaatimuksia. Haaviston korkeakoulutuksen puutteella ei ole näin nykytilanteessa mitään juridista merkitystä, ja ilmoitettakoon, etten minäkään pidä sitä varsinaisena esteenä Tasavallan presidentin viran hoitamiselle.
Sen sijaan, jos Haavisto huijasi itselleen EU-viran, se on mielestäni vähintään samaa luokaa oleva petos kuin takavuosien Jari Vilénin kopiokone-gradu. Ja on vähintäänkin syytä kysyä, voidaako presidentin virkaan valittavalta hyväksyä moinen kupru?
Tahallinen harhauttaminen ei ole oikein, ja on mielestäni kuvaavaa, että Haaviston innokkaimmat tukijat eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Suora valehtelu ei ole asia, jota julkisessa virassa olevan tulisi tehdä.
---------------
---------
P.S. En myöskään aio äänestää Niinistöä. Jään kai 2. kierroksella kotiin.
Ensinnäkin hän on mielestäni taitava neuvottelija, diplomaattinen ja sovitteleva henkilö, juuri sellainen, jollainen presidentin pitäisi ollakin. Lisäksi hän osaa ottaa itsensä ja edustamiensa kantojen kanssa eri mieltä olevat henkilöt ja näkökannat huomioon.
Tämä liittyy myös Soinin eilisessä vaalitentissä viittaamaan tapaukseen Haaviston vierailusta Teuvo Hakkaraisen sahalla. Se oli taitava veto ja osoitti hyvää tilanteen tajua sekä diplomatian taitoja. Haavisto ja Hakkarainen tulivat hyvin toimeen, ja kohtaaminen oli aseistariisuva.
Se oli myös aseistariisuva vaalien suhteen. Haavisto antoi itsestään hyvän kuvan; reilu tyyppi, sovitteleva, ottaa ihmiset huomioon, osaa tehdä rakentavaa politiikkaa. Tämä vei hänen vastustajiltaan, jotka näkivät hänet poliittisten lasien läpi "tyypillisenä vihreänä", aseita pois. "Herranen aika, mieshän on fiksu ja asiallinen".
Jos toiselle kierrokselle päätyvät Niinistö ja Haavisto, niin tilanne on nyt se, että tämän perusteella häntä vastustavilla tahoilla ei vei olisi enää muita näkökohtia Haavistoa vastaan kuin arvonäkökohdat. Suomeksi sanottuna vain "En äänestä, koska on liberaali ja homo"-kannan edustajat ovat vastaan. Jos arvonäkökohtia ei oteta huomioon, olisi Haavisto mielestäni luonteensa, asiallisuutensa ja asenteensa puolesta parempi vaihtoehto presidentiksi kuin mahdollisesti 2. kierroksella häntä vastassa oleva Niinistö(!).
Mutta juuri arvonäkökohdat ovatkin niitä, jotka ratkaisevat. Presidentti on arvojohtaja. Arvojohtajalta edellytetään tiettyjä arvoja. yksi niistä on rehellisyys.
En väitä, että Niinistö olisi mikään puhdas pulmunen, kun oikein kaivellaan, mutta on syytä olettaa, että Haavisto on ollut eräässä asiassa selvästi epärehellinen. Hän on antanut julkisuuteen, todennäköisesti tahallaan, väärän kuvan koulutuksestaan ja mahdollisesti myös työkokemuksestaan. Virheitä voi toki tehdä, mutta tahallinen harhaanjohtaminen vie uskottavuuden. Viittaan ns. professori-kohuun.
Haavisto nimittäin esitteli vielä jokin aika sitten itseään "professorina" ehdokassivuillaan olevassa CV:ssä, ja nimitys on ollut esillä hänen nimensä perässä monissa yhteyksissä mm. EU:ssa. Tämän taustalla on se, että hän piti aikanaan yhden esitelmän viran puolesta Bristolin yliopistossa nimikkeellä Benjamin Meaker visiting professor 2002. Hän sai siitä muistoksi jonkinlaisen stipendin eli diplomin. Bristolin yliopisto on kuitenkin virallisesti ilmoittanut, että ”Herra Haavisto on pitänyt meille luentosarjan globaalista ympäristöpolitiikasta 2002. Häntä ei ollut nimitetty vierailevaksi professoriksi, vaikka hänen cv:nsä niin väittää”. Ongelma johtuu siitä, että nimitys "visiting professor" pitäisi kääntää "vieraileva luennoitsija", ei professoriksi.
Tämähän ei muuten olisi mikään iso juttu, mutta taustalla on koplaus Haaviston nimitykseen Sudan-suurlähettilääksi, epäpätevänä. Koska häneltä puuttui puuttui korkeakoulututkinto, joka virallisesti vaaditaan EUSR-Sudan -virkaan (A 16 kategoria), häntä ei periaatteessa olis pitänyt valita.
Haaviston vierailevan luennoitsijan "Benjamin Meaker-professuuri" -titteli ei itsessään siis olisi mikään kovin vakava juttu, mutta sen käyttäminen CV:ssä viranhoitomerkintänä oli väärin ja tekee siitä tahallisen petoksen. Kyseessähän stipendi (award) eli käytännössä lähinnä matka-apuraha, mutta Haavisto on kai halunnut EU:n ulkoministereiden uskovan hänellä olleen korkeakoulututkinnon.
Hän on mitä ilmeisimmini halunnut hälventää "professuurillaan" epäilyjä, että hänellä ei olisi ollut Darfur-tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Nämä epäilythän olivat syntyneet, kun hän ei ollut virallisessa EU:n Consiliumin ansioluettelossaan ilmoittanut koulutustaan. Ja siihen lieenee syynsä.
Nimittäin jos hän olisi ilmoittanut, ettei hänellä ole korkeakoulu-tutkintoa, hänen hakemuksensa Darfur-tehtäviin olisi hylätty. Samoin olisi käynyt jos hän olisi ilmoittanut virallisessa Consiliumin ansioluettelossa olevansa professori. Se olisi nimittäin virallisesti tarkistettu, ja "matka-apuraha"-professuuria ei olisi tietenkään virallisesti hyväksytty tehtävään valittavalta vaadituksi korkeakoulu-tutkinnoksi.
Kaikesta huolimatta hänet siis nimitettiin, todellisuudessa muodollisesti epäpätevänä, EU:n lähettilääksi Sudaniin. Ja tämä neuvottelijana Darfurissa pyöriminen on sitten markkinoitu Suomessa jonkinlaisena "miniahtisaarena" toimimisena. Yleisesti Haaviston työtehtäviä EU:ssa on kuvattu "avustaviksi rutiinitehtäviksi". Siis tyyliin "reipas nuori mies linjalla".
Suomen presidentin virkaan ei ole muodollisia vaatimuksia. Haaviston korkeakoulutuksen puutteella ei ole näin nykytilanteessa mitään juridista merkitystä, ja ilmoitettakoon, etten minäkään pidä sitä varsinaisena esteenä Tasavallan presidentin viran hoitamiselle.
Sen sijaan, jos Haavisto huijasi itselleen EU-viran, se on mielestäni vähintään samaa luokaa oleva petos kuin takavuosien Jari Vilénin kopiokone-gradu. Ja on vähintäänkin syytä kysyä, voidaako presidentin virkaan valittavalta hyväksyä moinen kupru?
Tahallinen harhauttaminen ei ole oikein, ja on mielestäni kuvaavaa, että Haaviston innokkaimmat tukijat eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Suora valehtelu ei ole asia, jota julkisessa virassa olevan tulisi tehdä.
---------------
---------
P.S. En myöskään aio äänestää Niinistöä. Jään kai 2. kierroksella kotiin.
torstai 19. tammikuuta 2012
Luottoluokitukset kaunistelevat ylöspäin - Suomi paras euromaa, mutta meilläkin vain AA+, Ranska kahden pykälän päässä roskalainatasosta
No, niin nyt tuli se, minkä kaikki jo tiesivät:
"Euroalueen velkakirja- ja luottoriskimarkkinoiden noteeraukset kertovat paljon ankeammasta arkitodellisuudesta kuin "viralliset" luottoluokitukset. Markkinoiden mukaan eurovaltioiden "viralliset" luottoluokitukset ovatkin järjestään liian lepsuja eivätkä suinkaan liian ankaria. [...]
Ehkä europäättäjien pitäisi seuraavaksi närkästyä CMA:lle, sillä yhtiön analyysin mukaan yksikään eurovaltio ei ole enää parhaan mahdollisen AAA-luokan luottamuksen väärti. [...]
Markkinoiden mielestä maailman kaikista valtioista enää yksi ainut ansaitsee parhaan mahdollisen AAA-arvosanan. Se ei ole Suomi eikä se ole Saksa – eikä sen puoleen mikään muukaan eurovaltio, vaikka onkin Euroopasta.
Luottoriskimarkkinoiden mukaan maailman luotettavin valtio on Norjan kuningaskunta. Vain Norjan "virallisten" luottoluokitusten kolmannelle A:lle on aihetta. [...]
Markkinoiden mukaan Suomi on vanhoista eurovaltioista luotettavin, jopa hiuksen hienosti luotettavampi kuin Saksa. Suomen riskiperustainen reittaus on CMA:n laskelmien mukaan AA+, ja Saksalle kuuluisi plussan verran heikompi AA.
Suomen valtion luottokelpoisuus on markkinahintojen perusteella vain yhtä askelmaa heikompi kuin luokitusyhtiöiden "viralliset" arvosanat esittävät.Kolmannen "virallisen" A:nsa juuri menettäneelle Ranskalle sitä vastoin kuuluisi enää BBB+."
Niin, Ranska on markkinaperustaisen analyysin mukaa todellisuudessa enää vain kahden pykälän päässä roskalainaluokituksesta. Italia, Espanja ja Belgia ovat markkinanoteerauksien perusteella jo täysin roskalainaluokassa, vaikka virallisesti niitä pidetään vielä "kohtuu luotettavina velanmaksajina".
Käytännössä Ranska on siis huonommassa jamassa kuin Italia, Espanja tai Belgia ovat virallisesti, ja nämä viimeksimainitut jo täysin roskalainaluokassa, itse asiassa Kreikan tavoin käytännössä maksykyvyttömiä.
Merkille pantavaa on, että CMA:n analyysin perusteella Irlanti tai portugali eivät eroa velkakirjojen laadun suhteen mitenkään Kreikasta. Irlanti ja Portugali ovat siis jo Kreikkoja, vaikka toisin teeskennellään.
Yksikään luokittaja ei ole vielä antanut Kreikalle heikointa luokitusta, vaikka jopa EU:n tilaama raportti totesi maan jo kesällä maksykyvyttömäksi(!). Luonnollisestikaan EU ei tätä raporttia mitenkään huomioinut päätöksenteossa kun tukipaketteja sorvailtiin, ehei..
"Euroalueen velkakirja- ja luottoriskimarkkinoiden noteeraukset kertovat paljon ankeammasta arkitodellisuudesta kuin "viralliset" luottoluokitukset. Markkinoiden mukaan eurovaltioiden "viralliset" luottoluokitukset ovatkin järjestään liian lepsuja eivätkä suinkaan liian ankaria. [...]
Ehkä europäättäjien pitäisi seuraavaksi närkästyä CMA:lle, sillä yhtiön analyysin mukaan yksikään eurovaltio ei ole enää parhaan mahdollisen AAA-luokan luottamuksen väärti. [...]
Markkinoiden mielestä maailman kaikista valtioista enää yksi ainut ansaitsee parhaan mahdollisen AAA-arvosanan. Se ei ole Suomi eikä se ole Saksa – eikä sen puoleen mikään muukaan eurovaltio, vaikka onkin Euroopasta.
Luottoriskimarkkinoiden mukaan maailman luotettavin valtio on Norjan kuningaskunta. Vain Norjan "virallisten" luottoluokitusten kolmannelle A:lle on aihetta. [...]
Markkinoiden mukaan Suomi on vanhoista eurovaltioista luotettavin, jopa hiuksen hienosti luotettavampi kuin Saksa. Suomen riskiperustainen reittaus on CMA:n laskelmien mukaan AA+, ja Saksalle kuuluisi plussan verran heikompi AA.
Suomen valtion luottokelpoisuus on markkinahintojen perusteella vain yhtä askelmaa heikompi kuin luokitusyhtiöiden "viralliset" arvosanat esittävät.Kolmannen "virallisen" A:nsa juuri menettäneelle Ranskalle sitä vastoin kuuluisi enää BBB+."
Niin, Ranska on markkinaperustaisen analyysin mukaa todellisuudessa enää vain kahden pykälän päässä roskalainaluokituksesta. Italia, Espanja ja Belgia ovat markkinanoteerauksien perusteella jo täysin roskalainaluokassa, vaikka virallisesti niitä pidetään vielä "kohtuu luotettavina velanmaksajina".
Käytännössä Ranska on siis huonommassa jamassa kuin Italia, Espanja tai Belgia ovat virallisesti, ja nämä viimeksimainitut jo täysin roskalainaluokassa, itse asiassa Kreikan tavoin käytännössä maksykyvyttömiä.
Merkille pantavaa on, että CMA:n analyysin perusteella Irlanti tai portugali eivät eroa velkakirjojen laadun suhteen mitenkään Kreikasta. Irlanti ja Portugali ovat siis jo Kreikkoja, vaikka toisin teeskennellään.
Yksikään luokittaja ei ole vielä antanut Kreikalle heikointa luokitusta, vaikka jopa EU:n tilaama raportti totesi maan jo kesällä maksykyvyttömäksi(!). Luonnollisestikaan EU ei tätä raporttia mitenkään huomioinut päätöksenteossa kun tukipaketteja sorvailtiin, ehei..
Luottoluokittajien arvosteluun onkin, toisin kuin poliitikot sanovat, aihetta siksi, että ne kaunistelevat tilannetta, joka on käytännössä katastrofi.
Onko täällä vielä todellisuudessa ketään, joka vakavalla naamalla ja tosissaan kehtaa väittää, että edessä ei ole oikein kunnon lamaa? Kataisen ja jopa Olli Rehninkin naamasta jo nimittäin näkee, etteivät ole tosissaan.
tiistai 17. tammikuuta 2012
Tiivistetysti taloustilanteesta ja sisäpiirihuhu vaaleista
Eurooppa Romahtaa
Eurooppa on mahdottoman edessä.
Kuten olen ennenkin sanonut, edessä on kolme vaihtoehtoa, ja päivä päivältä vain nämä kolme vaihtoehtoa näyttävät selvemmin ainoilta:
1. Rahaliitto hajoaa, kun kriisimaat suostutellaan/pakotetaan ulos EMU:sta, jolloin EU hajoaa.
2. Rahaliitto hajoaa, kun Saksa saa tarpeekseen ja lähtee EMU:sta, jolloin EU hajoaa.
3. Rahaliitto pysyy kasassa, mutta koko Euroopasta tulee ensi vuosikymmenellä taantuva kehitysalue, uusi Brasilia, tosin ilman luonnonvaroja ja kukoistavaa maataloutta.
Siinäpä tiivistetysti. Kävin niin tain näin, edessä on lama – väistämättä ja joka tapauksessa.
Vaihtoehto 1 olisi vähiten huono Suomen ja Pohjolan kannalta pitemmällä juoksulla.
Vaihtoehto 2 on toiseksi vähiten huono, mutta tuo mukanaan valtavan geopoliittisten voimasuhteiden muutoksen, joka vie maamme sekä taloudellisesti että poliittisesti takaisin Venäjän ja muodostuvan Euraasian Unionin kainaloon, joko hyvällä tai pahalla. Geopoliittisista ja taloudellisista syistä myös Saksan, Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan taloudellisen kasvot kääntyvät enemmän itään.
Huonoin vaihtoehto 3 takaisi sen, että Suomen valtiollinen olemassaolo lakkaisi täysin ja lastenlastemme elintaso tulee olemaan sama kuin sademetsän intiaaneilla.
Että sellaista.
Presidentinvaalien taustapeli kulissien takana
Mutta sitten vaaleihin. Välitänpä näin julkisesti mielestäni luotettavan sisäpiirihuhun.
Keskustelin toissa viikolla pitkään puhelimessa erään luotettavan tuttavani kanssa. Hän on kuudettakymmentä juokseva ex-toimittaja, jolla on hyvät suhteet moniin entisiin kollegoihinsa useissa valtakunnallisissa medioissa, maakuntalehdissä, ja useissa poliittisissa puoluelehdissä.
Hän kertoi kyselleensä vaalitilanteesta ja suhtautumisesta ehdokkaisiin entisiltä kollegoiltaan, sillein vähän vaivihkaa.
Tulos oli aika mielenkiintoinen. Kaikkialta tuli lopulta sama viesti:
Toimittajia on ilmeisesti evästetty olemaan heittämättä vaalien ensimmäisellä kierroksella liiemmälti lokaa Paavo Väyrystä vastaan, vaikka aihetta ja ainesta riittäisi kunnon paskamyrskyyn, jotta varmistettaisiin, ettei Soini pääse 2. kierrokselle. Sen sijaan Soinia kohtaan varauksia ei ole annettu, ja kiusata saa.
Tämä ilmiselvä asia, jonka näkee selvästi kun median suhtautumista seuraa, sai ystäväni sitä tiedustellessa ex-kollegoiltaan, mielenkiintoisen mutta järkeenkäyvän selityksen:
Tarkoitus on kaikin mahdollisin keinoin estää Soinin pääsy 2. kierrokselle. Niinistöä vastaan 2. kierrokselle halutaan mieluiten Haavisto, tai edes Väyrynen, mutta ei missään nimessä Soinia. Lokasingot Väyrystä vastaan laukaistaan vasta 2. kierroksella, jos hän sinne pääsee. Väyrystä odottaa mm. hiillostus ”maanpetoksellisesta toiminnasta” 80-luvulla, ynnä muutama taloudellinen kupru ja ketkuilu, joista ollaan oltu tällä välin hys hys. Väyrynen on kuulemma vastaehdokkaista helpointa ampua alas 2. kierroksella, ja varmistaa Niinistön voitto.
Kokoomuksessa kuulemma pelätään, että jos Soini pääsisi 2. kierrokselle Niinistöä vastaan, tilanne voisi tulla tiukaksi, koska Niinistö Soinin palloihin vastatessaan joutuisi suoraan ottamaan kantaa asioihin, joita hän on väistellyt ja joihin hän ei halua ottaa selvästi kantaa tai ei halua kertoa rehellisesti mielipidettään, koska se laskisi hänen kannatustaan.
Eli todellisuudessa Kokoomuksessa on arvioitu, toisin kuin gallupit väittävät, että Haaviston sijaan toisella kierroksella Soini tekisi Niinistön voittomarginaalin pienimmäksi. Tilanne saattaisi olla jopa hieman tiukka. Kulissien takana ei haluta tällä kertaa riskeerata mitään, johtuen Euroopan pahasta tilanteesta.
Ex-toimittajatuttuni sanoi, että kun maakuntalehtien ja HS:n piirien lisäksi myös kahden eri toisilleen vastakkaisen puoluelehdenkin toimittajat antoivat ymmärtää tilanteen olevan se, että näin on tilanne, joten kyseessä on pakko olla jokin monet mediat kattava ”yhteisymmärrys” tai ”sopimus” kulissien takana.
Sama tuttavani kertoi myös, että loppujen lopuksi mediakonsernien huipulla on yllättävän pienet piirit, missä asioita voidaan ohjailla, jos tarvetta sellaiseen ilmenee.
Että sellaista. Ja näin siis sisäpiirihuhu. Tiedän, että tämä näyttää nyt sellaselta "katkeroituneen persun mielikuvitukselliselta salaliittoteorialta", mutta tarina ei ole minun ja luotan ystävääni.
Analyysia
Takavuosina 90-luvulla Väyrynen valitteli, että häntä vastaan käytiin ”mediapeliä”. Tällä kertaa mediapeli näyttää pelaavan Väykän pussiin, mutta vain 1. kierroksella.
No, ensimmäiseen vaalipäivään on aikaa viikko, Soinin kannatus heiluu 9%:n tuntumassa, eli median kampanja näyttää onnistuneen. Näin meitä taas viedään.
Haaviston kohdallahan tilanne on selkeä: Haavisto 2. kierroksella olisi varma niitti sille, että keskustalaiset ja perussuomalaiset, sekä monet demarit äänestäisivät Niinistöä, ja hän voittaisi, mutta kuulemma kulissien takana Väyrystä pidetään vielä varmempana niittinä Niinistön voitolle. Sen verta ilkeää, mutta totuudenmukaista lokaa, on kuulemma jemmassa.
Itsekin voisin äänestää Väyrystä 2. kierroksella, mutta jos vastassa on Haavisto, jään kotiin. Tai menen kiusallani ja protestina piirtämään numeron 3 lappuun myös toisella kierroksella.
Niinistön äänestäminen on minulle yhtä mahdotonta kuin Haaviston äänestäminen.
--------------------
--------
----
P.S. Saksalaisen kaasuyhtiö Linden toimitusjohtaja Wolfgang Reitzle on julkisesti kertonut mielipiteensä euron kriisistä. Spiegel-lehden haastattelussa Reitzle sanoo, että ”jos kriisimaiden kurinpito ei toimi, Saksan täytyy lähteä eurosta”. Vaihtoehtona Reitzle tarjoaa D-markkaa tai pohjoista euroa.
Saksalaisen teollisuusyhtymä BDI:n entinen johtaja Hans-Olaf Henkel arvelee muidenkin ylempien johtajien olevan salaa Reitzlen kanssa samaa mieltä. Henkel on kuullut vastaavia mielipiteitä Saksan tilanteesta ”jo pitkän aikaa”. Linden toimitusjohtaja ei tule olemaan ”viimeinen henkilö, joka julkisesti kertoo ajatuksiaan yhteisvaluutan vaihtoehdoista”, Henkel sanoi Handelsblattin haastattelussa.
Eurooppa on mahdottoman edessä.
Kuten olen ennenkin sanonut, edessä on kolme vaihtoehtoa, ja päivä päivältä vain nämä kolme vaihtoehtoa näyttävät selvemmin ainoilta:
1. Rahaliitto hajoaa, kun kriisimaat suostutellaan/pakotetaan ulos EMU:sta, jolloin EU hajoaa.
2. Rahaliitto hajoaa, kun Saksa saa tarpeekseen ja lähtee EMU:sta, jolloin EU hajoaa.
3. Rahaliitto pysyy kasassa, mutta koko Euroopasta tulee ensi vuosikymmenellä taantuva kehitysalue, uusi Brasilia, tosin ilman luonnonvaroja ja kukoistavaa maataloutta.
Siinäpä tiivistetysti. Kävin niin tain näin, edessä on lama – väistämättä ja joka tapauksessa.
Vaihtoehto 1 olisi vähiten huono Suomen ja Pohjolan kannalta pitemmällä juoksulla.
Vaihtoehto 2 on toiseksi vähiten huono, mutta tuo mukanaan valtavan geopoliittisten voimasuhteiden muutoksen, joka vie maamme sekä taloudellisesti että poliittisesti takaisin Venäjän ja muodostuvan Euraasian Unionin kainaloon, joko hyvällä tai pahalla. Geopoliittisista ja taloudellisista syistä myös Saksan, Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan taloudellisen kasvot kääntyvät enemmän itään.
Huonoin vaihtoehto 3 takaisi sen, että Suomen valtiollinen olemassaolo lakkaisi täysin ja lastenlastemme elintaso tulee olemaan sama kuin sademetsän intiaaneilla.
Että sellaista.
Presidentinvaalien taustapeli kulissien takana
Mutta sitten vaaleihin. Välitänpä näin julkisesti mielestäni luotettavan sisäpiirihuhun.
Keskustelin toissa viikolla pitkään puhelimessa erään luotettavan tuttavani kanssa. Hän on kuudettakymmentä juokseva ex-toimittaja, jolla on hyvät suhteet moniin entisiin kollegoihinsa useissa valtakunnallisissa medioissa, maakuntalehdissä, ja useissa poliittisissa puoluelehdissä.
Hän kertoi kyselleensä vaalitilanteesta ja suhtautumisesta ehdokkaisiin entisiltä kollegoiltaan, sillein vähän vaivihkaa.
Tulos oli aika mielenkiintoinen. Kaikkialta tuli lopulta sama viesti:
Toimittajia on ilmeisesti evästetty olemaan heittämättä vaalien ensimmäisellä kierroksella liiemmälti lokaa Paavo Väyrystä vastaan, vaikka aihetta ja ainesta riittäisi kunnon paskamyrskyyn, jotta varmistettaisiin, ettei Soini pääse 2. kierrokselle. Sen sijaan Soinia kohtaan varauksia ei ole annettu, ja kiusata saa.
Tämä ilmiselvä asia, jonka näkee selvästi kun median suhtautumista seuraa, sai ystäväni sitä tiedustellessa ex-kollegoiltaan, mielenkiintoisen mutta järkeenkäyvän selityksen:
Tarkoitus on kaikin mahdollisin keinoin estää Soinin pääsy 2. kierrokselle. Niinistöä vastaan 2. kierrokselle halutaan mieluiten Haavisto, tai edes Väyrynen, mutta ei missään nimessä Soinia. Lokasingot Väyrystä vastaan laukaistaan vasta 2. kierroksella, jos hän sinne pääsee. Väyrystä odottaa mm. hiillostus ”maanpetoksellisesta toiminnasta” 80-luvulla, ynnä muutama taloudellinen kupru ja ketkuilu, joista ollaan oltu tällä välin hys hys. Väyrynen on kuulemma vastaehdokkaista helpointa ampua alas 2. kierroksella, ja varmistaa Niinistön voitto.
Kokoomuksessa kuulemma pelätään, että jos Soini pääsisi 2. kierrokselle Niinistöä vastaan, tilanne voisi tulla tiukaksi, koska Niinistö Soinin palloihin vastatessaan joutuisi suoraan ottamaan kantaa asioihin, joita hän on väistellyt ja joihin hän ei halua ottaa selvästi kantaa tai ei halua kertoa rehellisesti mielipidettään, koska se laskisi hänen kannatustaan.
Eli todellisuudessa Kokoomuksessa on arvioitu, toisin kuin gallupit väittävät, että Haaviston sijaan toisella kierroksella Soini tekisi Niinistön voittomarginaalin pienimmäksi. Tilanne saattaisi olla jopa hieman tiukka. Kulissien takana ei haluta tällä kertaa riskeerata mitään, johtuen Euroopan pahasta tilanteesta.
Ex-toimittajatuttuni sanoi, että kun maakuntalehtien ja HS:n piirien lisäksi myös kahden eri toisilleen vastakkaisen puoluelehdenkin toimittajat antoivat ymmärtää tilanteen olevan se, että näin on tilanne, joten kyseessä on pakko olla jokin monet mediat kattava ”yhteisymmärrys” tai ”sopimus” kulissien takana.
Sama tuttavani kertoi myös, että loppujen lopuksi mediakonsernien huipulla on yllättävän pienet piirit, missä asioita voidaan ohjailla, jos tarvetta sellaiseen ilmenee.
Että sellaista. Ja näin siis sisäpiirihuhu. Tiedän, että tämä näyttää nyt sellaselta "katkeroituneen persun mielikuvitukselliselta salaliittoteorialta", mutta tarina ei ole minun ja luotan ystävääni.
Analyysia
Takavuosina 90-luvulla Väyrynen valitteli, että häntä vastaan käytiin ”mediapeliä”. Tällä kertaa mediapeli näyttää pelaavan Väykän pussiin, mutta vain 1. kierroksella.
No, ensimmäiseen vaalipäivään on aikaa viikko, Soinin kannatus heiluu 9%:n tuntumassa, eli median kampanja näyttää onnistuneen. Näin meitä taas viedään.
Haaviston kohdallahan tilanne on selkeä: Haavisto 2. kierroksella olisi varma niitti sille, että keskustalaiset ja perussuomalaiset, sekä monet demarit äänestäisivät Niinistöä, ja hän voittaisi, mutta kuulemma kulissien takana Väyrystä pidetään vielä varmempana niittinä Niinistön voitolle. Sen verta ilkeää, mutta totuudenmukaista lokaa, on kuulemma jemmassa.
Itsekin voisin äänestää Väyrystä 2. kierroksella, mutta jos vastassa on Haavisto, jään kotiin. Tai menen kiusallani ja protestina piirtämään numeron 3 lappuun myös toisella kierroksella.
Niinistön äänestäminen on minulle yhtä mahdotonta kuin Haaviston äänestäminen.
--------------------
--------
----
P.S. Saksalaisen kaasuyhtiö Linden toimitusjohtaja Wolfgang Reitzle on julkisesti kertonut mielipiteensä euron kriisistä. Spiegel-lehden haastattelussa Reitzle sanoo, että ”jos kriisimaiden kurinpito ei toimi, Saksan täytyy lähteä eurosta”. Vaihtoehtona Reitzle tarjoaa D-markkaa tai pohjoista euroa.
Saksalaisen teollisuusyhtymä BDI:n entinen johtaja Hans-Olaf Henkel arvelee muidenkin ylempien johtajien olevan salaa Reitzlen kanssa samaa mieltä. Henkel on kuullut vastaavia mielipiteitä Saksan tilanteesta ”jo pitkän aikaa”. Linden toimitusjohtaja ei tule olemaan ”viimeinen henkilö, joka julkisesti kertoo ajatuksiaan yhteisvaluutan vaihtoehdoista”, Henkel sanoi Handelsblattin haastattelussa.
maanantai 16. tammikuuta 2012
torstai 12. tammikuuta 2012
Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013
Ja jälleen kerran rohkenen ennustelemaan:
Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013. Siis vuoden -13 ensimmäisellä neljänneksellä.
Kehtaan ennustaa tätä, koska ensinnäkin tiedän, millainen talousmyrsky on iskemässä täydellä voimallaan Suomeen tänä vuonna, ja toiseksi, koska tiedän, miten suuria leikkauksia valtiontalouteen tullaan tarvitsemaan tänä ja ensi vuonna.
Kuten tiedämme, sopivat hallituspuolueet budjetissa, että viime keväänä suunnitellut leikkaukset budjettiin tehdään etupainotteisesti, eli tänä keväänä. Nämä leikkauspäätökset tehtiin viime kesänä, kun hallituksella oli vielä harhaluuloja talouden tilasta. Silloin luultiin, että pääosin näillä leikkauksilla pärjätään ainakin hallitustaipaleen alkupuoli. Tosin kyllä se varaus tehtiin, että lisäleikkauksia "saatetaan tarvita" jos taloustilanne huononeen. Miten niin jos?
Keväällä tehtävät leikkaukset tulevat kirpaisemaan jo jonkin verran maamme heikompiosaisia, mutta muutaman kuukauden kuluessa tulee viimeistään selväksi, että taloustilanteemme edellyttäisi paljon, paljon suurempia leikkauksia. Mutta tarvittavan suuruisiin leikkauksiin ei ole hallituksella poliittisesti varaa, sillä edessä on marraskuussa kuntavaalit. Mitään dramaattisempaa ei uskalleta tehdä ennen niitä.
Siksi hallitus tekeekin kaikkein kovimmat leikkaukset vasta kuntavaalien jälkeen. Toki Kokoomus pyrkii kuitenkin jo keväällä ajamaan läpi mahdollisimman kovia leikkauksia, mutta kuitenkin kaikkein pahimmat lisäleikkaukset tullaan keväällä suunnittelemaan iskettäviksi pöytään vasta kuntavaalien jälkeen.
Mutta jo keväällä hallituksen budjettileikkaus-saunassa koetellaan valmiiksi kipurajoja. Isketään niin paljon löylyä kuin mahdollista, että miten isoja leikkauksia kestetään, kunhan vain hallitus pysyy vielä kasassa. Tästä sitten toteutetaan keväällä sen verran, mitä uskalletaan ennen vaaleja, ja loput siirretään vaalien yli. Tämä luonnollisesti repii kaikkein eniten vasemmistopuolueiden selkänahkaa.
Mutta mutta, entäpäs jos kuntavaaleissa tulee Jytky2 ?
Mikä onkaan hallituksen kohtalo, jos vasemmiston kylki vuotaa jo keväisten leikkausten takia verta kuntavaaleihin asti, ja kuntavaalit iskevän vielä ison ja syvän iskun lisää?
Jos tai kun tulee kakkosjytky, ja heti sen jälkeen tulee eteen isoja lisäleikkauksia, laskee se dramaattisesti vasemmistopuolueiden kipurajaa. SDP ja Vasemmistoliitto saavat kerrankin tuntea, mitä tarkoittaa Kataisen "vastuullisuus". Silloin keväällä sovitut kipurajat eivät enää pidäkään.
Silloin viimeistään alkaa löylyt olla niin kovia, että SDP ja Vasemmistoliito joutuvat huomaamaan, että tokihan sitä heilläkin on itsesäilytysvaisto, ja että jos tässä hallituksessa jatketaan, edessä on liian iso poliittinen kuolema.
Eikä kestä Kokoomuksenkaan rahkeet enää. Tästä hallituksesta tulee monin verroin vihatumpi kuin Ahon-Viinasen porukasta. Jyrki Katainen ei halua jäädä historiaan Suomen vihatuimpana lama-pääministerinä Otto Wille Kuusisen seuraan. Eikä varsinkaan hän halua olla presidenttinä silloin, jos rahaliitto hajoaa.
Siksi hallitus kaatuu.
----------------
-----
[Edit: Korjattu virhe, väärä vuosiluku. Siis vuosi 2013, ei -12]
Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013. Siis vuoden -13 ensimmäisellä neljänneksellä.
Kehtaan ennustaa tätä, koska ensinnäkin tiedän, millainen talousmyrsky on iskemässä täydellä voimallaan Suomeen tänä vuonna, ja toiseksi, koska tiedän, miten suuria leikkauksia valtiontalouteen tullaan tarvitsemaan tänä ja ensi vuonna.
Kuten tiedämme, sopivat hallituspuolueet budjetissa, että viime keväänä suunnitellut leikkaukset budjettiin tehdään etupainotteisesti, eli tänä keväänä. Nämä leikkauspäätökset tehtiin viime kesänä, kun hallituksella oli vielä harhaluuloja talouden tilasta. Silloin luultiin, että pääosin näillä leikkauksilla pärjätään ainakin hallitustaipaleen alkupuoli. Tosin kyllä se varaus tehtiin, että lisäleikkauksia "saatetaan tarvita" jos taloustilanne huononeen. Miten niin jos?
Keväällä tehtävät leikkaukset tulevat kirpaisemaan jo jonkin verran maamme heikompiosaisia, mutta muutaman kuukauden kuluessa tulee viimeistään selväksi, että taloustilanteemme edellyttäisi paljon, paljon suurempia leikkauksia. Mutta tarvittavan suuruisiin leikkauksiin ei ole hallituksella poliittisesti varaa, sillä edessä on marraskuussa kuntavaalit. Mitään dramaattisempaa ei uskalleta tehdä ennen niitä.
Siksi hallitus tekeekin kaikkein kovimmat leikkaukset vasta kuntavaalien jälkeen. Toki Kokoomus pyrkii kuitenkin jo keväällä ajamaan läpi mahdollisimman kovia leikkauksia, mutta kuitenkin kaikkein pahimmat lisäleikkaukset tullaan keväällä suunnittelemaan iskettäviksi pöytään vasta kuntavaalien jälkeen.
Mutta jo keväällä hallituksen budjettileikkaus-saunassa koetellaan valmiiksi kipurajoja. Isketään niin paljon löylyä kuin mahdollista, että miten isoja leikkauksia kestetään, kunhan vain hallitus pysyy vielä kasassa. Tästä sitten toteutetaan keväällä sen verran, mitä uskalletaan ennen vaaleja, ja loput siirretään vaalien yli. Tämä luonnollisesti repii kaikkein eniten vasemmistopuolueiden selkänahkaa.
Mutta mutta, entäpäs jos kuntavaaleissa tulee Jytky2 ?
Mikä onkaan hallituksen kohtalo, jos vasemmiston kylki vuotaa jo keväisten leikkausten takia verta kuntavaaleihin asti, ja kuntavaalit iskevän vielä ison ja syvän iskun lisää?
Jos tai kun tulee kakkosjytky, ja heti sen jälkeen tulee eteen isoja lisäleikkauksia, laskee se dramaattisesti vasemmistopuolueiden kipurajaa. SDP ja Vasemmistoliitto saavat kerrankin tuntea, mitä tarkoittaa Kataisen "vastuullisuus". Silloin keväällä sovitut kipurajat eivät enää pidäkään.
Silloin viimeistään alkaa löylyt olla niin kovia, että SDP ja Vasemmistoliito joutuvat huomaamaan, että tokihan sitä heilläkin on itsesäilytysvaisto, ja että jos tässä hallituksessa jatketaan, edessä on liian iso poliittinen kuolema.
Eikä kestä Kokoomuksenkaan rahkeet enää. Tästä hallituksesta tulee monin verroin vihatumpi kuin Ahon-Viinasen porukasta. Jyrki Katainen ei halua jäädä historiaan Suomen vihatuimpana lama-pääministerinä Otto Wille Kuusisen seuraan. Eikä varsinkaan hän halua olla presidenttinä silloin, jos rahaliitto hajoaa.
Siksi hallitus kaatuu.
----------------
-----
[Edit: Korjattu virhe, väärä vuosiluku. Siis vuosi 2013, ei -12]
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Syyt, miksi USA ei hyökkää Iraniin - Ennusteita Lähi-itään
Uskaltaudun taas rohkeasti laatimaan ennusteen:
USA:n hyökkäystä Irania tai Syyriaa vastaan ei tule - ainakaan vielä. Sen sijaan saatamme nähdä lähiaikoina karuja uutisia Syyriasta.
Väitän näin siitä syystä, että USA ja länsi eivät todellisuudessa halua pelata niin kovilla panoksilla pelissä, jossa on liikaa riskejä ja paljon hävittävää. Lännen hyökkäyksen tullen sota ei välttämättä rajoittuisi vain Lähi-itään.
Peruste 1: Kiina on antanut korkea-arvoisten pääesikuntakenraalien ja poliitikkojen johdolla useaan otteeseen varsin kovasanaisia lausuntoja, mm. "Emme tule epäröimään puolustaessamme Irania, vaikka se johtaisi Kolmanteen Maailmansotaan".
Iran on kiinalle yhtä tärkeä, kuin Saudi-Arabia on USA:lle. Kiina tarvitsee välttämättä Iranin öljyn ja tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin sen kaasua. Kiinalaiset eivät turhaan kovasanaisesti louskuta leukojaan. He eivät aio menettää kasvojaan. He ovat tosissaan. Tästä kertoo sekin, että itse maan johtaja Hu Jintao antoi joulukuussa laivastolle ja merivoimille käskyn "Valmistautua sotaan". USA tietää Kiinan olevan tosissaan, ja että Kiina reagoisi sotilaallisesti jos USA hyökkää Iraniin. Vastaukseana Kiina voisi esimerkiksi antaa tilanteen Taiwanin ja Korean suhteen revetä avoimeksi sodaksi. Siitä johtuu USA:n kiireellinen strateginen resurssien painopisteen muutos: Vetäytyminen Afganistanista ja keskittyminen Tyynellemerelle (Lähi-idän ohella).
Peruste 2: Venäjä teki 2007 salaisen sotilasliiton Iranin ja Syyrian kanssa, ja Israelilaislähteen mukaan osana pakettiin kuului Moskovan antamat salaiset turvatakuut näille maille.
Venäjällä ei ole varaa antaa periksi asiassa. Jos on pakko, Syyriasta voidaan vetäytyä, kovalla hinnalla, mutta Irania Venäjä ei jätä. Strategisesti ja geopoliittisesti se on yhtä mahdottomuus kuin Ukrainan tai Georgian NATO-jäsenyys. Venäjä on tosissaan satsannut sotilasapua Syyriaan, mutta ennen kaikkea se on valmis tarjoamaan sitä Iranille.
Iran on Kiinalle ja Venäjälle strategisesti ja taloudellisesti tärkein liittolainen Lähi-Idässä. Tämä johtuu näiden suurvaltojen energiapoliittisista ja turvallisuuspoliittisista asetelmista. Syyrian suhteen tilanne on toinen. Kiinalle Syyria ei ole kovin tärkeä, se on vain välillisesti tärkeä liittolaisten Iranin ja Venäjän takia, sillä Syyrialla on mitä suurin merkitys Iranille, ja melko suuri Venäjälle.
Venäjälle Syyria on tärkeä. Se on maan viimeinen strateginen liittolainen läntisessä Lähi-idässä, varsinkin koska se tarjoaa Venäjän laivastolle tukikohdan Välimerellä. Kuitenkin, jos oikein kova paikka tulee, Venäjä on nähdäkseni valmis vetäytymään Syyriasta, mutta vain kovalla hinnalla.
Jos USA tai sen liittolaiset hyökkäävät Syyriaan avoimesti ulkoapäin, Iran julistaisi Syyrian kanssa tekemänsä liiton mukaisesti sodan hyökkääjälle, ja sota leviäisi välittömästi Persianlahdelle sekä koko Lähi-idän laajuiseksi. Koska hyökkäys ei suoraan kohdistunut ensin Iraniin, Kiina voisi jättää vastaamatta avoimesti sotilaallisin toimin menettämättä kasvojaan. Sen sijaan se toimittaisi massiivista ase- ja muuta apua. Venäjän sotilaallinen vastaus Syyrian tilanteeseen voisi kovista puheista huolimatta jäädä myös massiiviseen aseapuun ja "vapaaehtoisjoukkojen" lähettämiseen avuksi. Samoin myös Iranille se antaisi massiivista ase-, tiedustelu-, ja muuta apua.
Peruste 3: Vaikka länsi ja Israel pystyvät kyllä pommittamaan Syyrian kivikaudelle ja Iranin ydinlaitokset pikkelssiksi, sodan seuraukset olisivat silti lännelle erittäin epämiellyttävät: Öljyn hinna pysyvä nousu, entistä syvempi lama ja uusi Kylmä Sota.
Laajin seuraus olisi öljyn hinnan pitempiaikainen, mahdollisesti pysyvä, roima nousu ja entistä syvempi talouslama. Lisäksi tulisi varsin kinkkinen strateginen tilanteenmuutos: Venäjän, Kiinan ja Iranin välisen liittouman syveneminen. Jouduttuaan vetäytymään Syyriasta Venäjä, ja mahdollisesti Kiinakin, tekisivät laajamittaisen ja julkisen sotilasliiton Iranin kanssa.
Luultavasti Iran otettaisiin täysjäseneksi SCO-maiden sotilasliittoon, CSTO:hon. Seuraus olisi, että yksi tai kaksi ydinasevaltaa antaisi turvatakuut Iranille, ja lännellä ei tämän jälkeen olisi enää mitään asiaa Iranin kimppuun. Uuden "kylmän sodan" raja menisi sen jälkeen Kaukasukselta Persian lahdelle ja Beringin salmesta Korean kautta Keltaiselle merelle.
Tilanne on muuttunut muutenkin: Pakistan on tehnyt syvälle meneviä sotilas- ja liittosopimuksia Kiinan kanssa. Pakistan on avoimesti vaihtamassa kumppanuutensa USA:n kanssa Kiinaan. USA:n pääsy Afganistaniin ja Keski-Aasian energiavaroihin on joka tapauksessa käytännössä suljettu.
Ja SCO eli Shanghai Cooperative Organization on laajentumassa ja syventymässä. Venäjä, joka aiemmin vastusti, Intian painostuksen vuoksi, Pakistanin täysjäsenyyttä SCO:ssa, näyttää nyt maalle kiireellä vihreää valoa. Vastaavasti Kiina, joka aiemmin torppasi Iranin täysjäsenyyden järjestössä Venäjän Pakistan-vastustuksen vuoksi, näyttää nyt Iranille vihreää valoa. Luultavasti näin mottiin jäävälle Intialle jää tässä pelissä USA:n tärkeimmän liittolaisen osa Etelä-Aasiassa.
Eli:
1. Koska USA:n tai NATO:n hyökkäys Irania vastaan johtaisi avoimeen konfliktiin ja lännen ja SCO-maiden välillä, hyökkäystä ei luultavasti tule.
1.2 Sen sijaan voi tulla lännen taustalta tukeman Israelin voimainkoetus Syyriaa, Irania ja niiden liittolaisia vastaan.
-USA voi "katsoa sormien läpi" Israelin iskut Iranin ydinlaitoksiin sekä sotilaskohteisiin, ja käydä sen välityksellä proxy-sotaa Irania ja Syyriaa vastaan, antautumatta kuitenkaa avoimeen konfliktiin Venäjän tai Kiinan kanssa. Vastaavasti Iran kävisi pääasiassa sotaa Israelia vastaan lähinnä ohjuksin sekä Syyrian, Hizbollahin ja Hamasin välityksellä, pääsemättä suoraan Israeliin käsiksi. Iranin sotavoimat olisi pääasiassa sidottu Persian lahdelle "kylmän rauhan pattitilanteeseen" USA:n ja sen muiden liittolaisten kanssa. Sotatantereena olisi Iranin ilmatila, Syyria, Libanon ja Gaza.
1.3 Sodan seurauksena Israel luultavasti työntäisi (epävirallisia) rajojaan pohjoisemmaksi Libanonissa ja Golanilla.
-Luultavasti Israel tekee loppuun sen, mitä sillä jäi kesken Libanonin ja Gazan operaatioissa, eli siivoaa Hizbollahin ja Hamasin pois kiusaamasta.
1.4: USA ei halua sodan alkavan ainakaan vielä, johtuen USA:n vaaleista ja yleisestä taloustilanteesta
-Koska luvassa ei olisi Obaman hallinnolle nopeaa ja helppoa voittoa, menee luultavasti ainakin ensi vuoteen.
2. Koska länsivaltojen avoin sotilaoperaatio Syyriassa johtaisi sodan leviämiseen Persian lahdelle Iranin sodanjulistuksen takia, länsivallat eivät tule avoimesti hyökkäämään Syyriaan.
2.1 Sen sijaan Syyriaan solutetaan "vastarintataistelijoita" (eli CIA:n masinoimaa Al-Qaidaa) ja koitetaan tehdä kaikki mahdollinen, jotta Assadin hallinto kaatuisi.
2.2 Veikkaan, että Syyria romahtaa sisällisotaan ja maa hajoaa luultavasti kahtia.
-On luultavaa, että Assad pitää pintansa Damaskuksessa, mutta Homs ja Länsi- sekä Pohjois-Syyria lohkeavat toiselle puolelle. Tällä puolen vahvimmaksi valtatekijäksi nousnee ääri-islamilainen salafistiliike. Syyrian pilkkoutuminen ja heikkeneminen palvelee lyhyellä tähtäimellä USA:n etua ja Israelin etua.
Muita veikkauksia:
3. Irakin sisällissota ja hajoaminen kolmeen osaan, viimeistään vuosikymmenen loppupuolella, Iranin ja USA:n tapellessa vaikutusvallasta maassa
- Irakin sisällissota. Tämä on jo varsin yleinen veikkaus. Kurdialue, Shiialainen Etelä-Iran ja maan sunnalainen keski- ja länsiosa muodostavat tulevaisuudessa kolme eri valtiota. Kurdialue voi joutua Turkin saappaan alle ja Etelä-Irak Iranin vasalliksi.
4. Ennustan, että syyrian, romahtaessa Arabian kevät levottomuuksineen leviää myös Jordaniaan
- Miltä kuulostaisi islamistihallinto Ammanissa?
5. Iran tulee saamaan ydinaseen, mahdollisesti jo tänä vuonna, ja Israel tyytyy iskemisen sijasta USA:n turvatakuisiin
- Israel satsaa rajusti ohjustentorjuntaohjuksiin, varoitusjärjestelmiin, jne. ja julistautuu virallisesti itsekin ydinasevaltioksi (ja sijoittaa mahdollisesti ydinaseensa sukellusveneisiin saadakseen uskottavan vastaisku-uhan). Asetelma Lähi-idässä kiristyy, mutta Iran ei uhittelustaan huolimatta riskeeraa ydinsodalla.
Lopuksi ja entä jos
Sodan jälkeen, kun riski suorasta ja välittömästä sodan osapuoleksi joutumisesta on ohi, Venäjä - ja mahdollisesti myös Kiina - tulevat antamaan Iranille turvatakuut, ja kaikki tulee aiemmin kerrotulla tavalla johtamaan SCO-maiden globaalin aseman vahvistumiseen. Joka tapauksessa lännellä ei tule enää vastaisuudessa olemaan sanansijaa Keski-Aasian asioihin.
Olen jo aiemmin ennustanut, että vaikkei mitään sotaa tulisi, johtaa kehitys suhteellisen nopeasti USA:n ja lännen maailmanlaajuisen ylivalta-aseman nopeaan loppumiseen, viimeistään kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen.
Tästä johtuen on yksi villi kortti: USA kyllä tajuaa, että sillä alkaa sulkeutua strateginen ikkuna puuttua asioihin, ja Washingtonissa saatetaan ajatella, että "nyt tai ei enää koskaan".
Kun on puhuttu, että Iran on ajettu ahtaalle, ja että "epätoivoinen hallinto voi tehdä epätoivoisia tekoja", niin ehkäpä onkin syytä kääntää katse Atlantin taakse, ja miettiä mitä USA on valmis yrittämään. Pääsy Iranin öljykentille kun saattaisi ostaa USA:lle lisäaikaa planeetan ainoana supervaltana.
--------
----------------
P.S. Venäjä on ilmoittanut, että "Hyökkäys Teheraniin on hyökkäys Moskovaan".
USA:n hyökkäystä Irania tai Syyriaa vastaan ei tule - ainakaan vielä. Sen sijaan saatamme nähdä lähiaikoina karuja uutisia Syyriasta.
Väitän näin siitä syystä, että USA ja länsi eivät todellisuudessa halua pelata niin kovilla panoksilla pelissä, jossa on liikaa riskejä ja paljon hävittävää. Lännen hyökkäyksen tullen sota ei välttämättä rajoittuisi vain Lähi-itään.
Peruste 1: Kiina on antanut korkea-arvoisten pääesikuntakenraalien ja poliitikkojen johdolla useaan otteeseen varsin kovasanaisia lausuntoja, mm. "Emme tule epäröimään puolustaessamme Irania, vaikka se johtaisi Kolmanteen Maailmansotaan".
Iran on kiinalle yhtä tärkeä, kuin Saudi-Arabia on USA:lle. Kiina tarvitsee välttämättä Iranin öljyn ja tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin sen kaasua. Kiinalaiset eivät turhaan kovasanaisesti louskuta leukojaan. He eivät aio menettää kasvojaan. He ovat tosissaan. Tästä kertoo sekin, että itse maan johtaja Hu Jintao antoi joulukuussa laivastolle ja merivoimille käskyn "Valmistautua sotaan". USA tietää Kiinan olevan tosissaan, ja että Kiina reagoisi sotilaallisesti jos USA hyökkää Iraniin. Vastaukseana Kiina voisi esimerkiksi antaa tilanteen Taiwanin ja Korean suhteen revetä avoimeksi sodaksi. Siitä johtuu USA:n kiireellinen strateginen resurssien painopisteen muutos: Vetäytyminen Afganistanista ja keskittyminen Tyynellemerelle (Lähi-idän ohella).
Peruste 2: Venäjä teki 2007 salaisen sotilasliiton Iranin ja Syyrian kanssa, ja Israelilaislähteen mukaan osana pakettiin kuului Moskovan antamat salaiset turvatakuut näille maille.
Venäjällä ei ole varaa antaa periksi asiassa. Jos on pakko, Syyriasta voidaan vetäytyä, kovalla hinnalla, mutta Irania Venäjä ei jätä. Strategisesti ja geopoliittisesti se on yhtä mahdottomuus kuin Ukrainan tai Georgian NATO-jäsenyys. Venäjä on tosissaan satsannut sotilasapua Syyriaan, mutta ennen kaikkea se on valmis tarjoamaan sitä Iranille.
Iran on Kiinalle ja Venäjälle strategisesti ja taloudellisesti tärkein liittolainen Lähi-Idässä. Tämä johtuu näiden suurvaltojen energiapoliittisista ja turvallisuuspoliittisista asetelmista. Syyrian suhteen tilanne on toinen. Kiinalle Syyria ei ole kovin tärkeä, se on vain välillisesti tärkeä liittolaisten Iranin ja Venäjän takia, sillä Syyrialla on mitä suurin merkitys Iranille, ja melko suuri Venäjälle.
Venäjälle Syyria on tärkeä. Se on maan viimeinen strateginen liittolainen läntisessä Lähi-idässä, varsinkin koska se tarjoaa Venäjän laivastolle tukikohdan Välimerellä. Kuitenkin, jos oikein kova paikka tulee, Venäjä on nähdäkseni valmis vetäytymään Syyriasta, mutta vain kovalla hinnalla.
Jos USA tai sen liittolaiset hyökkäävät Syyriaan avoimesti ulkoapäin, Iran julistaisi Syyrian kanssa tekemänsä liiton mukaisesti sodan hyökkääjälle, ja sota leviäisi välittömästi Persianlahdelle sekä koko Lähi-idän laajuiseksi. Koska hyökkäys ei suoraan kohdistunut ensin Iraniin, Kiina voisi jättää vastaamatta avoimesti sotilaallisin toimin menettämättä kasvojaan. Sen sijaan se toimittaisi massiivista ase- ja muuta apua. Venäjän sotilaallinen vastaus Syyrian tilanteeseen voisi kovista puheista huolimatta jäädä myös massiiviseen aseapuun ja "vapaaehtoisjoukkojen" lähettämiseen avuksi. Samoin myös Iranille se antaisi massiivista ase-, tiedustelu-, ja muuta apua.
Peruste 3: Vaikka länsi ja Israel pystyvät kyllä pommittamaan Syyrian kivikaudelle ja Iranin ydinlaitokset pikkelssiksi, sodan seuraukset olisivat silti lännelle erittäin epämiellyttävät: Öljyn hinna pysyvä nousu, entistä syvempi lama ja uusi Kylmä Sota.
Laajin seuraus olisi öljyn hinnan pitempiaikainen, mahdollisesti pysyvä, roima nousu ja entistä syvempi talouslama. Lisäksi tulisi varsin kinkkinen strateginen tilanteenmuutos: Venäjän, Kiinan ja Iranin välisen liittouman syveneminen. Jouduttuaan vetäytymään Syyriasta Venäjä, ja mahdollisesti Kiinakin, tekisivät laajamittaisen ja julkisen sotilasliiton Iranin kanssa.
Luultavasti Iran otettaisiin täysjäseneksi SCO-maiden sotilasliittoon, CSTO:hon. Seuraus olisi, että yksi tai kaksi ydinasevaltaa antaisi turvatakuut Iranille, ja lännellä ei tämän jälkeen olisi enää mitään asiaa Iranin kimppuun. Uuden "kylmän sodan" raja menisi sen jälkeen Kaukasukselta Persian lahdelle ja Beringin salmesta Korean kautta Keltaiselle merelle.
Tilanne on muuttunut muutenkin: Pakistan on tehnyt syvälle meneviä sotilas- ja liittosopimuksia Kiinan kanssa. Pakistan on avoimesti vaihtamassa kumppanuutensa USA:n kanssa Kiinaan. USA:n pääsy Afganistaniin ja Keski-Aasian energiavaroihin on joka tapauksessa käytännössä suljettu.
Ja SCO eli Shanghai Cooperative Organization on laajentumassa ja syventymässä. Venäjä, joka aiemmin vastusti, Intian painostuksen vuoksi, Pakistanin täysjäsenyyttä SCO:ssa, näyttää nyt maalle kiireellä vihreää valoa. Vastaavasti Kiina, joka aiemmin torppasi Iranin täysjäsenyyden järjestössä Venäjän Pakistan-vastustuksen vuoksi, näyttää nyt Iranille vihreää valoa. Luultavasti näin mottiin jäävälle Intialle jää tässä pelissä USA:n tärkeimmän liittolaisen osa Etelä-Aasiassa.
Eli:
1. Koska USA:n tai NATO:n hyökkäys Irania vastaan johtaisi avoimeen konfliktiin ja lännen ja SCO-maiden välillä, hyökkäystä ei luultavasti tule.
1.2 Sen sijaan voi tulla lännen taustalta tukeman Israelin voimainkoetus Syyriaa, Irania ja niiden liittolaisia vastaan.
-USA voi "katsoa sormien läpi" Israelin iskut Iranin ydinlaitoksiin sekä sotilaskohteisiin, ja käydä sen välityksellä proxy-sotaa Irania ja Syyriaa vastaan, antautumatta kuitenkaa avoimeen konfliktiin Venäjän tai Kiinan kanssa. Vastaavasti Iran kävisi pääasiassa sotaa Israelia vastaan lähinnä ohjuksin sekä Syyrian, Hizbollahin ja Hamasin välityksellä, pääsemättä suoraan Israeliin käsiksi. Iranin sotavoimat olisi pääasiassa sidottu Persian lahdelle "kylmän rauhan pattitilanteeseen" USA:n ja sen muiden liittolaisten kanssa. Sotatantereena olisi Iranin ilmatila, Syyria, Libanon ja Gaza.
1.3 Sodan seurauksena Israel luultavasti työntäisi (epävirallisia) rajojaan pohjoisemmaksi Libanonissa ja Golanilla.
-Luultavasti Israel tekee loppuun sen, mitä sillä jäi kesken Libanonin ja Gazan operaatioissa, eli siivoaa Hizbollahin ja Hamasin pois kiusaamasta.
1.4: USA ei halua sodan alkavan ainakaan vielä, johtuen USA:n vaaleista ja yleisestä taloustilanteesta
-Koska luvassa ei olisi Obaman hallinnolle nopeaa ja helppoa voittoa, menee luultavasti ainakin ensi vuoteen.
2. Koska länsivaltojen avoin sotilaoperaatio Syyriassa johtaisi sodan leviämiseen Persian lahdelle Iranin sodanjulistuksen takia, länsivallat eivät tule avoimesti hyökkäämään Syyriaan.
2.1 Sen sijaan Syyriaan solutetaan "vastarintataistelijoita" (eli CIA:n masinoimaa Al-Qaidaa) ja koitetaan tehdä kaikki mahdollinen, jotta Assadin hallinto kaatuisi.
2.2 Veikkaan, että Syyria romahtaa sisällisotaan ja maa hajoaa luultavasti kahtia.
-On luultavaa, että Assad pitää pintansa Damaskuksessa, mutta Homs ja Länsi- sekä Pohjois-Syyria lohkeavat toiselle puolelle. Tällä puolen vahvimmaksi valtatekijäksi nousnee ääri-islamilainen salafistiliike. Syyrian pilkkoutuminen ja heikkeneminen palvelee lyhyellä tähtäimellä USA:n etua ja Israelin etua.
Muita veikkauksia:
3. Irakin sisällissota ja hajoaminen kolmeen osaan, viimeistään vuosikymmenen loppupuolella, Iranin ja USA:n tapellessa vaikutusvallasta maassa
- Irakin sisällissota. Tämä on jo varsin yleinen veikkaus. Kurdialue, Shiialainen Etelä-Iran ja maan sunnalainen keski- ja länsiosa muodostavat tulevaisuudessa kolme eri valtiota. Kurdialue voi joutua Turkin saappaan alle ja Etelä-Irak Iranin vasalliksi.
4. Ennustan, että syyrian, romahtaessa Arabian kevät levottomuuksineen leviää myös Jordaniaan
- Miltä kuulostaisi islamistihallinto Ammanissa?
5. Iran tulee saamaan ydinaseen, mahdollisesti jo tänä vuonna, ja Israel tyytyy iskemisen sijasta USA:n turvatakuisiin
- Israel satsaa rajusti ohjustentorjuntaohjuksiin, varoitusjärjestelmiin, jne. ja julistautuu virallisesti itsekin ydinasevaltioksi (ja sijoittaa mahdollisesti ydinaseensa sukellusveneisiin saadakseen uskottavan vastaisku-uhan). Asetelma Lähi-idässä kiristyy, mutta Iran ei uhittelustaan huolimatta riskeeraa ydinsodalla.
Lopuksi ja entä jos
Sodan jälkeen, kun riski suorasta ja välittömästä sodan osapuoleksi joutumisesta on ohi, Venäjä - ja mahdollisesti myös Kiina - tulevat antamaan Iranille turvatakuut, ja kaikki tulee aiemmin kerrotulla tavalla johtamaan SCO-maiden globaalin aseman vahvistumiseen. Joka tapauksessa lännellä ei tule enää vastaisuudessa olemaan sanansijaa Keski-Aasian asioihin.
Olen jo aiemmin ennustanut, että vaikkei mitään sotaa tulisi, johtaa kehitys suhteellisen nopeasti USA:n ja lännen maailmanlaajuisen ylivalta-aseman nopeaan loppumiseen, viimeistään kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen.
Tästä johtuen on yksi villi kortti: USA kyllä tajuaa, että sillä alkaa sulkeutua strateginen ikkuna puuttua asioihin, ja Washingtonissa saatetaan ajatella, että "nyt tai ei enää koskaan".
Kun on puhuttu, että Iran on ajettu ahtaalle, ja että "epätoivoinen hallinto voi tehdä epätoivoisia tekoja", niin ehkäpä onkin syytä kääntää katse Atlantin taakse, ja miettiä mitä USA on valmis yrittämään. Pääsy Iranin öljykentille kun saattaisi ostaa USA:lle lisäaikaa planeetan ainoana supervaltana.
--------
----------------
P.S. Venäjä on ilmoittanut, että "Hyökkäys Teheraniin on hyökkäys Moskovaan".
maanantai 9. tammikuuta 2012
Kiristyvä Lähi-idän tilanne ja USA:n kauppasota Irania vastaan takaa laman syvenemisen
Ne, jotka odottavat talouden kääntyvän nousuun kuluvana tai vielä edes ensi vuonna, voivat nyt viimeistään luopua toivostaan. Yhtenä syynä tähän on USA:n koveneva kauppasota Irania vastaan ja sen aiheuttamat kovenevat taloudelliset ja geopoliittiset jännitteet tilanteessa, jossa länsimaiden taloudet ovat muutenkin suistumassa taantumaan.
Syynä on NDAA eli National Defence Authorization Amendment, laki jonka USA:n johto löy pöytään ja joka hyväksyttiin "kenenkään huomaamatta" USA:n lainsäätöelimissä sopivasti joululomien alla ja jonka presidentti Obama allekirjoitti vuoden 2011 viimeisenä päivänä. Paitsi että kyseinen laki - yhdessä ns. Patriot Act -lakien kanssa tekee USA:sta käytännössä viranomaisdiktatuurin, jossa turvallisuusnäkökohdat tekosyynä voidaan kansalaisoikeudet evätä keneltä tahansa, se myös automaattisesti sulkee USA:n markkinat kaikilta, jotka ostavat öljyä Iranista ja maksavat sen Iranin keskuspankin kautta. Lain takana on vahvasti Israelin etua USA:ssa ajava AIPAC (American Israeli Public Affairs Committee) lobbausryhmä.
Ei sillä, etteikö Iran olisi uhka Israelille, mutta laki käytännössä on viimeinen niitti lännen talouden ruumisarkkuun, ja käytännössä nyt on turha odottaa enää muuta kuin lamaa. Laki on, paitsi kauppasodanjulistus Irania vastaan, myös tae sille öljyn hinta tulee nousemaan rajusti ensi kesään mennessä ja että länsimaiden talous sukeltaa ja syvään. Öljyn hinta tulee pysymään korkealla taantuman aikaan saamasta hinnan alenemisesta huolimatta.
Itse asiassa Israel yritti alun perin suostutella lakia vieläkin tiukemmaksi, eli että olisi estetty ketään, ehkä Intiaa tai Kiinaa lukuunottamatta, maksamasta iranilaisesta öljystä. Ja tätä yritettiin ajaa läpi väitteillä, että öljyn hinta ei merkittävästi nousisi siitä huolimatta. Väärin väitetty.
Jälleen kerran myös EU, joka on osoittanut ennenkin vertaansa vailla olevaa kykyä ampua itseään talousjalkaan, miettii josko ei enää ostettaisi iranilaista öljyä. Kiistellään lähinnä siitä, lopetetaanko osto nyt vai vasta muutaman kuukauden päästä. Joka tapauksessa väistämätön seuraus on ollut öljyn hinnan ampautuminen nousuun ja suunta on väistämättä ylöspäin.
Iran on OPECin toiseksi suurin öljyntuottaja, syöttäen päivittäin 2,5 miljoonaa tynnyriä öljyä markkinoille. Tästä määrästä noin 450 000 tynnyriä menee Eurooppaan, joka on Iranin toiseksi suurin markkina-alue Kiinan jälkeen. Vaikka energiakomissaari Öttinger on koittanut hypähdellä sinne tänne vakuutellen että Saudi-Arabia voisi paikata tämän aukon, on silkkaa faktaa, että saudeilla ei ole tarvittavaa tuotannon lisäkapasiteettia. Ja vaikka olisikin, hinta nousisi silti, sillä saudit tarvitsevat kipeästi lisää rahaa voidakseen lahjoa alamaisiaan rauhallisiksi ja estää arabian kevään leviämisen omaan pikku valtakuntaansa.
Kun kuvaan otetaan vielä mukaan Teheranin uhkaus Hormuzin salmen sulkemisesta, mikä estäisi jopa kuudennesta maailman ja 70% koko OPECin öljystä virtaamasta markkinoille, ei ole mikään ihme että kysyntä vain kasvaa kun öljyn ostajat koittavat haalia itselleen mahdollisimman paljon raakaöljyä jemmaan puskuriksi.
On turha kuvitella että öljyn hinta olisi milloinkaan näköpiirissä olevina lähiaikoina lännen taloudelle optimaalisella 50$:n tai edes siedettävällä 70$:n tasolla. Hinnan ennakoidaan - taantumasta ja talouden hidastumisen aiheuttamasta normaalikysynnän laskusta huolimatta - paukkuvan 120$ tai jopa 150$ tynnyriltä ensi heinäkuulle tultaessa. Siis samalla tasolla kuin W-käyräisen kriisin ensivaiheessa kesällä 2008. Ja tämä siitä huolimatta, että OPEC puskee nyt öljyä enemmän markkinoille kuin kertaakaan kesän -08 jälkeen.
Kauppasota on siis johtamassa siihen, että mitään todellisia edes vähäisen talouskasvun tai nousun merkkejä ei tulla todellisuudessa näkemään ainakaan seuraavan vuoden aikana. Pelin nimi vuodelle 2012 on siis syvenevä, globaali lama. Tämä tuskin oli ainakaan Amerikkalaisten tarkoitus.
Eikä tämä seuraus varmasti ollut Obaman hallinnonkaan tarkoitus, ainakaan alunperin. Aiemmin Washington oli tiedottanut, että pakotteet Iranin keskuspankkia kohtaan "eivät ole pöydällä". Toki siellä tiedettiin ja tiedetään, että sellaiset pakotteet ovat yhdensuuntainen menolippu kohti maailmanlaajuista lamaa, samaan aikaan kun Iran ja sen johto tekevät taas todellisuudessa aivan hitosti fyffeä kohonneiden öljynhintojen takia.
Nyt käy kuitenkin juuri niin, että mites tässä näin kävi? Mikä käänsi Obaman hallinnon? No, ainakin se on nyt todistettu, että AIPACilla on hitosti vaikutusvaltaa USA:n politiikkaan. Sille ei tuottanut minkäänlaista vaikeutta ajaa NDAA:ta ja pakotteita läpi Senaatissa ja Edustajainhuoneessa, vaikka maan valtiovarainministeri Timothy Geithner vastusti niitä jyrkästi. Syynä lienee edessä olevat vaalit. Obama haluaa toiselle kaudelle ja vaihtokauppana oli varmaankin AIPAC:in tuki. No, Israel ainakin on tyytyväinen (Mutta voi vain arvailla miten tämä päätös tulee rasittamaan USA:n ja Israelin välisisiä suhteita tulevaisuudessa).
On täysin mahdotonta sulkea 2,5 miljoonan tynnyrin öljyntuotantoa ulos markkinoilta ilman että sillä olisi vaikutusta öljyn hintaan ja talouteen. Erityisesti Aasia tarvitsee enemmän öljyä ja tulee ostamaan sitä edelleen Iranilta. Ja öljyn hinnan suunta on vain ylöspäin. Taantumassa ja sen reunalla jo käytännössä olevat Euroopan ja Amerikan taloudet eivät kestä öljynhinnan nousua 120$ kipurajalle, jos halutaan edes minkäänlaista pientä elpymistä.
Lukuun ottamatta jo syvällä kriisissä rypevää Eurooppaa sekä Amerikkaa ja NATO-maita, joiden kansalaisten ja talouden kukkarolle kauppasota eniten käy, kaikki muut tulevat kiertämään pakotteet.
Venäjä on jo ilmoittanut, ettei se noudata pakotteita. Intia maksaa öljystään Iranille turkkilaispankin kautta. Iran käy neuvotteluja myydäkseen enemmän öljystään Kiinalle. Maa on Kiinan toiseksi suurin öljyntuottaja saudien jälkeen, ja Kiina maksaa öljystään euroilla (pian ehkä myös yuaneilla). Venezuelalla on Iranin kanssa pankkijärjestely, joka mahdollistaa latinalaisen Amerikan maiden kaupankäynnin Iranin kanssa. Jopa perinteiset USA:n NATO-liittolaiset haluavat pois pakoterintamasta; Turkki joka tuo kolmanneksen öljystään Iranista, hakee vapautusta amerikkalaisista sanktioista, samoin kuin Etelä-Korea, joka aikoo tuoda 10% öljystään Iranista vuonna 2012.
Kiinalla, Intialla ja Etelä-Korealla on omat bilateraaliset kauppasuhteet Iranin kanssa. Iranin kauppa Kiinaan on arvoltaan 30 mrd. $ vuodessa ja on kasvussa. Nämä maat eivät suostu tinkimään talouttaan hengiltä vain siksi että USA niin käskee. On luultavaa, että erilaiset maksujen kiertotavat, esimerkiksi nimenomaan Iranilaisen öljyn ostoon keskittyvien yksityisten pankkien välittämänä, yleistyvät. Ja Washingtonillahan ei ole halua tai varaa edes yrittää laittaa sanktioita kiinalaisille pankeille, vaikka ne tekevät kauppaa Iranin kanssa.
Tavalliset iranilaiset toki kärsivät pakotteista ja kauppasodasta, samoin kuin kriisissä rypevä Eurooppa ja taantumaan luisuva USA. Mutta Iranin valtio ja johto saa päinvastoin enemmän valuuttaa ja sitä myöten myös sisäpoliittista liikkumavaraa. Ja jos Irania aletaan tosissaan painostamaan, seuraus on vain vielä kireämpi tilanne ja vielä korkeampi öljyn hinta. Länsi ampuu uusilla pakotteillaan valitettavasti itseään jalkaan.
Jos jo ilman näitäkin ongelmia edessä oli Euroopassa (nopeimmin toipuvilla alueilla ja aloilla) odotettavissa lama vähintään vuoteen 2013 loppuun saakka, voidaan käsillä olevan kauppasodan katsoa pidentävän negatiivista ennustetta ainakin yhdellä tai kahdella lisävuodella. EU:n periferiassa eli Suomessa nousua olisi siis odotettavissa vasta aikaisintaan 2015.
----------------------------------------
P.S. Ja kuten olen aikaisemmin sanonut, kireä tilanne ja korkea öljyn hinta hyödyttävät suuresti myös Venäjää ja Kremliä. Ja heidän kannaltaan parhaassa tapauksessa Venäjän talous voi porskuttaa eteenpäin samaan aikaan kun Eurooppa ja Pohjois-Amerikka rämpivät lamassa. Tässäkin mielessä historia voi toistaa 30-luvun tilannetta.
(Lähde jutulle löytyy täältä. Vapaasti sisällöltään käännetty ja kommentoitu)
Syynä on NDAA eli National Defence Authorization Amendment, laki jonka USA:n johto löy pöytään ja joka hyväksyttiin "kenenkään huomaamatta" USA:n lainsäätöelimissä sopivasti joululomien alla ja jonka presidentti Obama allekirjoitti vuoden 2011 viimeisenä päivänä. Paitsi että kyseinen laki - yhdessä ns. Patriot Act -lakien kanssa tekee USA:sta käytännössä viranomaisdiktatuurin, jossa turvallisuusnäkökohdat tekosyynä voidaan kansalaisoikeudet evätä keneltä tahansa, se myös automaattisesti sulkee USA:n markkinat kaikilta, jotka ostavat öljyä Iranista ja maksavat sen Iranin keskuspankin kautta. Lain takana on vahvasti Israelin etua USA:ssa ajava AIPAC (American Israeli Public Affairs Committee) lobbausryhmä.
Ei sillä, etteikö Iran olisi uhka Israelille, mutta laki käytännössä on viimeinen niitti lännen talouden ruumisarkkuun, ja käytännössä nyt on turha odottaa enää muuta kuin lamaa. Laki on, paitsi kauppasodanjulistus Irania vastaan, myös tae sille öljyn hinta tulee nousemaan rajusti ensi kesään mennessä ja että länsimaiden talous sukeltaa ja syvään. Öljyn hinta tulee pysymään korkealla taantuman aikaan saamasta hinnan alenemisesta huolimatta.
Itse asiassa Israel yritti alun perin suostutella lakia vieläkin tiukemmaksi, eli että olisi estetty ketään, ehkä Intiaa tai Kiinaa lukuunottamatta, maksamasta iranilaisesta öljystä. Ja tätä yritettiin ajaa läpi väitteillä, että öljyn hinta ei merkittävästi nousisi siitä huolimatta. Väärin väitetty.
Jälleen kerran myös EU, joka on osoittanut ennenkin vertaansa vailla olevaa kykyä ampua itseään talousjalkaan, miettii josko ei enää ostettaisi iranilaista öljyä. Kiistellään lähinnä siitä, lopetetaanko osto nyt vai vasta muutaman kuukauden päästä. Joka tapauksessa väistämätön seuraus on ollut öljyn hinnan ampautuminen nousuun ja suunta on väistämättä ylöspäin.
Iran on OPECin toiseksi suurin öljyntuottaja, syöttäen päivittäin 2,5 miljoonaa tynnyriä öljyä markkinoille. Tästä määrästä noin 450 000 tynnyriä menee Eurooppaan, joka on Iranin toiseksi suurin markkina-alue Kiinan jälkeen. Vaikka energiakomissaari Öttinger on koittanut hypähdellä sinne tänne vakuutellen että Saudi-Arabia voisi paikata tämän aukon, on silkkaa faktaa, että saudeilla ei ole tarvittavaa tuotannon lisäkapasiteettia. Ja vaikka olisikin, hinta nousisi silti, sillä saudit tarvitsevat kipeästi lisää rahaa voidakseen lahjoa alamaisiaan rauhallisiksi ja estää arabian kevään leviämisen omaan pikku valtakuntaansa.
Kun kuvaan otetaan vielä mukaan Teheranin uhkaus Hormuzin salmen sulkemisesta, mikä estäisi jopa kuudennesta maailman ja 70% koko OPECin öljystä virtaamasta markkinoille, ei ole mikään ihme että kysyntä vain kasvaa kun öljyn ostajat koittavat haalia itselleen mahdollisimman paljon raakaöljyä jemmaan puskuriksi.
On turha kuvitella että öljyn hinta olisi milloinkaan näköpiirissä olevina lähiaikoina lännen taloudelle optimaalisella 50$:n tai edes siedettävällä 70$:n tasolla. Hinnan ennakoidaan - taantumasta ja talouden hidastumisen aiheuttamasta normaalikysynnän laskusta huolimatta - paukkuvan 120$ tai jopa 150$ tynnyriltä ensi heinäkuulle tultaessa. Siis samalla tasolla kuin W-käyräisen kriisin ensivaiheessa kesällä 2008. Ja tämä siitä huolimatta, että OPEC puskee nyt öljyä enemmän markkinoille kuin kertaakaan kesän -08 jälkeen.
Kauppasota on siis johtamassa siihen, että mitään todellisia edes vähäisen talouskasvun tai nousun merkkejä ei tulla todellisuudessa näkemään ainakaan seuraavan vuoden aikana. Pelin nimi vuodelle 2012 on siis syvenevä, globaali lama. Tämä tuskin oli ainakaan Amerikkalaisten tarkoitus.
Eikä tämä seuraus varmasti ollut Obaman hallinnonkaan tarkoitus, ainakaan alunperin. Aiemmin Washington oli tiedottanut, että pakotteet Iranin keskuspankkia kohtaan "eivät ole pöydällä". Toki siellä tiedettiin ja tiedetään, että sellaiset pakotteet ovat yhdensuuntainen menolippu kohti maailmanlaajuista lamaa, samaan aikaan kun Iran ja sen johto tekevät taas todellisuudessa aivan hitosti fyffeä kohonneiden öljynhintojen takia.
Nyt käy kuitenkin juuri niin, että mites tässä näin kävi? Mikä käänsi Obaman hallinnon? No, ainakin se on nyt todistettu, että AIPACilla on hitosti vaikutusvaltaa USA:n politiikkaan. Sille ei tuottanut minkäänlaista vaikeutta ajaa NDAA:ta ja pakotteita läpi Senaatissa ja Edustajainhuoneessa, vaikka maan valtiovarainministeri Timothy Geithner vastusti niitä jyrkästi. Syynä lienee edessä olevat vaalit. Obama haluaa toiselle kaudelle ja vaihtokauppana oli varmaankin AIPAC:in tuki. No, Israel ainakin on tyytyväinen (Mutta voi vain arvailla miten tämä päätös tulee rasittamaan USA:n ja Israelin välisisiä suhteita tulevaisuudessa).
On täysin mahdotonta sulkea 2,5 miljoonan tynnyrin öljyntuotantoa ulos markkinoilta ilman että sillä olisi vaikutusta öljyn hintaan ja talouteen. Erityisesti Aasia tarvitsee enemmän öljyä ja tulee ostamaan sitä edelleen Iranilta. Ja öljyn hinnan suunta on vain ylöspäin. Taantumassa ja sen reunalla jo käytännössä olevat Euroopan ja Amerikan taloudet eivät kestä öljynhinnan nousua 120$ kipurajalle, jos halutaan edes minkäänlaista pientä elpymistä.
Lukuun ottamatta jo syvällä kriisissä rypevää Eurooppaa sekä Amerikkaa ja NATO-maita, joiden kansalaisten ja talouden kukkarolle kauppasota eniten käy, kaikki muut tulevat kiertämään pakotteet.
Venäjä on jo ilmoittanut, ettei se noudata pakotteita. Intia maksaa öljystään Iranille turkkilaispankin kautta. Iran käy neuvotteluja myydäkseen enemmän öljystään Kiinalle. Maa on Kiinan toiseksi suurin öljyntuottaja saudien jälkeen, ja Kiina maksaa öljystään euroilla (pian ehkä myös yuaneilla). Venezuelalla on Iranin kanssa pankkijärjestely, joka mahdollistaa latinalaisen Amerikan maiden kaupankäynnin Iranin kanssa. Jopa perinteiset USA:n NATO-liittolaiset haluavat pois pakoterintamasta; Turkki joka tuo kolmanneksen öljystään Iranista, hakee vapautusta amerikkalaisista sanktioista, samoin kuin Etelä-Korea, joka aikoo tuoda 10% öljystään Iranista vuonna 2012.
Kiinalla, Intialla ja Etelä-Korealla on omat bilateraaliset kauppasuhteet Iranin kanssa. Iranin kauppa Kiinaan on arvoltaan 30 mrd. $ vuodessa ja on kasvussa. Nämä maat eivät suostu tinkimään talouttaan hengiltä vain siksi että USA niin käskee. On luultavaa, että erilaiset maksujen kiertotavat, esimerkiksi nimenomaan Iranilaisen öljyn ostoon keskittyvien yksityisten pankkien välittämänä, yleistyvät. Ja Washingtonillahan ei ole halua tai varaa edes yrittää laittaa sanktioita kiinalaisille pankeille, vaikka ne tekevät kauppaa Iranin kanssa.
Tavalliset iranilaiset toki kärsivät pakotteista ja kauppasodasta, samoin kuin kriisissä rypevä Eurooppa ja taantumaan luisuva USA. Mutta Iranin valtio ja johto saa päinvastoin enemmän valuuttaa ja sitä myöten myös sisäpoliittista liikkumavaraa. Ja jos Irania aletaan tosissaan painostamaan, seuraus on vain vielä kireämpi tilanne ja vielä korkeampi öljyn hinta. Länsi ampuu uusilla pakotteillaan valitettavasti itseään jalkaan.
Jos jo ilman näitäkin ongelmia edessä oli Euroopassa (nopeimmin toipuvilla alueilla ja aloilla) odotettavissa lama vähintään vuoteen 2013 loppuun saakka, voidaan käsillä olevan kauppasodan katsoa pidentävän negatiivista ennustetta ainakin yhdellä tai kahdella lisävuodella. EU:n periferiassa eli Suomessa nousua olisi siis odotettavissa vasta aikaisintaan 2015.
----------------------------------------
P.S. Ja kuten olen aikaisemmin sanonut, kireä tilanne ja korkea öljyn hinta hyödyttävät suuresti myös Venäjää ja Kremliä. Ja heidän kannaltaan parhaassa tapauksessa Venäjän talous voi porskuttaa eteenpäin samaan aikaan kun Eurooppa ja Pohjois-Amerikka rämpivät lamassa. Tässäkin mielessä historia voi toistaa 30-luvun tilannetta.
(Lähde jutulle löytyy täältä. Vapaasti sisällöltään käännetty ja kommentoitu)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)