Ja jälleen kerran rohkenen ennustelemaan:
Suomen hallitus kaatuu alkuvuodesta 2013. Siis vuoden -13 ensimmäisellä neljänneksellä.
Kehtaan ennustaa tätä, koska ensinnäkin tiedän, millainen talousmyrsky on iskemässä täydellä voimallaan Suomeen tänä vuonna, ja toiseksi, koska tiedän, miten suuria leikkauksia valtiontalouteen tullaan tarvitsemaan tänä ja ensi vuonna.
Kuten tiedämme, sopivat hallituspuolueet budjetissa, että viime keväänä suunnitellut leikkaukset budjettiin tehdään etupainotteisesti, eli tänä keväänä. Nämä leikkauspäätökset tehtiin viime kesänä, kun hallituksella oli vielä harhaluuloja talouden tilasta. Silloin luultiin, että pääosin näillä leikkauksilla pärjätään ainakin hallitustaipaleen alkupuoli. Tosin kyllä se varaus tehtiin, että lisäleikkauksia "saatetaan tarvita" jos taloustilanne huononeen. Miten niin jos?
Keväällä tehtävät leikkaukset tulevat kirpaisemaan jo jonkin verran maamme heikompiosaisia, mutta muutaman kuukauden kuluessa tulee viimeistään selväksi, että taloustilanteemme edellyttäisi paljon, paljon suurempia leikkauksia. Mutta tarvittavan suuruisiin leikkauksiin ei ole hallituksella poliittisesti varaa, sillä edessä on marraskuussa kuntavaalit. Mitään dramaattisempaa ei uskalleta tehdä ennen niitä.
Siksi hallitus tekeekin kaikkein kovimmat leikkaukset vasta kuntavaalien jälkeen. Toki Kokoomus pyrkii kuitenkin jo keväällä ajamaan läpi mahdollisimman kovia leikkauksia, mutta kuitenkin kaikkein pahimmat lisäleikkaukset tullaan keväällä suunnittelemaan iskettäviksi pöytään vasta kuntavaalien jälkeen.
Mutta jo keväällä hallituksen budjettileikkaus-saunassa koetellaan valmiiksi kipurajoja. Isketään niin paljon löylyä kuin mahdollista, että miten isoja leikkauksia kestetään, kunhan vain hallitus pysyy vielä kasassa. Tästä sitten toteutetaan keväällä sen verran, mitä uskalletaan ennen vaaleja, ja loput siirretään vaalien yli. Tämä luonnollisesti repii kaikkein eniten vasemmistopuolueiden selkänahkaa.
Mutta mutta, entäpäs jos kuntavaaleissa tulee Jytky2 ?
Mikä onkaan hallituksen kohtalo, jos vasemmiston kylki vuotaa jo keväisten leikkausten takia verta kuntavaaleihin asti, ja kuntavaalit iskevän vielä ison ja syvän iskun lisää?
Jos tai kun tulee kakkosjytky, ja heti sen jälkeen tulee eteen isoja lisäleikkauksia, laskee se dramaattisesti vasemmistopuolueiden kipurajaa. SDP ja Vasemmistoliitto saavat kerrankin tuntea, mitä tarkoittaa Kataisen "vastuullisuus". Silloin keväällä sovitut kipurajat eivät enää pidäkään.
Silloin viimeistään alkaa löylyt olla niin kovia, että SDP ja Vasemmistoliito joutuvat huomaamaan, että tokihan sitä heilläkin on itsesäilytysvaisto, ja että jos tässä hallituksessa jatketaan, edessä on liian iso poliittinen kuolema.
Eikä kestä Kokoomuksenkaan rahkeet enää. Tästä hallituksesta tulee monin verroin vihatumpi kuin Ahon-Viinasen porukasta. Jyrki Katainen ei halua jäädä historiaan Suomen vihatuimpana lama-pääministerinä Otto Wille Kuusisen seuraan. Eikä varsinkaan hän halua olla presidenttinä silloin, jos rahaliitto hajoaa.
Siksi hallitus kaatuu.
----------------
-----
[Edit: Korjattu virhe, väärä vuosiluku. Siis vuosi 2013, ei -12]
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vasemmistoliitto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vasemmistoliitto. Näytä kaikki tekstit
torstai 12. tammikuuta 2012
maanantai 2. toukokuuta 2011
Hallitusneuvottelurumba: Työväenpuolueet hallitukseen?
Taas on lauantai-aamun jälkeen kiivaasti vappupuheissa ja intterwebbin ihmeellisessä maailmassa lennelleet syytökset (eli toiveet?) Soinin ja Perussuomalaisten takinkäännöstä Portugalin tukipaketin nimellä kulkevan EU-pankkituen suhteen.
Jokainen lauantai-aamuna TV:tä katsonut kuitenkin tajuaa, että Soini ei ole kääntänyt takkiaan, vaikka kuinka laitavasemmisto sitä toivoisi. Soini sanoi vain sen, mitä hallitusneuvottelujen alla asiasta voi sanoa, ympäripyöreästi että neuvotellaan.
Kuten olen jo aiemmin todennut – samoin kuin useampi muukin – on vakausrahastoasiassa linjasta kiinni pitäminen Perussuomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Asiassa tinkiminen olisi puolueelle poliittinen itsemurha, joka hajottaisi puolueen rivit ja veisi uskottavuuden. PS seisoo tässä asiassa selkä seinää vasten. Tämän takia en usko, että Kokoomus ja PS tulevat olemaan samassa hallituksessa. Ainoastaan se, jos Kokoomus ja/tai EU tulevat asiassa todella paljon vastaan, voi muuttaa tilanteen. Tätä ei – hyvin suurella varmuudella – tule tapahtumaan.
Toisin kuin lauantai-aamuna Soinin puheen sävystä haluttiin tulkita, kysymys ei ole siitä, että neuvotellaan hinnasta, jolla PS kääntää takkinsa EU-kysymyksessä, vaan siitä tekeekö niin Kokoomus vai SDP. Perussuomalaisten ollessa selkä seinää vasten heiluri heilahtaakin toiseen laitaan. Kun sekä SDP että Perussuomalaiset vastustavat väliaikaista vakausrahastoa, niin kysymys on, että pitääkö SDP kiinni vakausrahastoasiassa ottamastaan kannasta, jolloin Kokoomuksen olisi pakko kääntää takkinsa ja tulla asiassa vähintään demarien linjalle. Se olisi ainoa keino, jolla kolmen suuren hallitus muodostuisi.
Vaikka on luultavaa että SDP ei aikonut oikeasti pitää tiukasti kiinni vakausrahastokannastaan, vaan käytti koko Portugal-asiaa ”populistisena” (negatiivisessa mielessä) keppihevosena saadakseen äänipaon PS:n suuntaan pysäytettyä, niin nyt SDP on pahassa pakkoraossa: Jos ja kun PS ei tingi vakausrahastoasiassa, takinkääntäjän eli petturi-juudaksen korttia tyrkytetäänkin SDP:lle.
Demarijohto pragmaattisen EU-myönteisenä varmaan kulissien takana haluaisi antaa asiassa periksi, mutta vaikka SDP:llä muuten voisi teoriassa olla varaa ”maan tavan” mukaan kusta taas äänestäjiensä naamalle ja tinkiä asiassa, ja vaikka näin saattoi vielä ennen vaaleja olla tarkoitus oikeasti tehdä, niin siihen ei yllättäen olekaan varaa tässä tilanteessa.
Jytky muutti asetelmat. Kun Perussuomalaisista kasvoi merkittävä poliittinen voima, niin SDP:n takinkäännön seuraus olisi PS ”pääseminen” kunniallisesti oppositioon syömään demarien kannatusta. Seuraus olisi, että vuoden 2015 vaaleissa SDP:lle tulisi rökäletappio, kuten Keskustalle tuli nyt, ja Perussuomalaisista - uudesta ei-marxilaisesta työväenpuolueesta - tulisi tuolloin suurin puolue. Tämä on se ”kauhukuva”, joka todennäköisesti pakottaa demarijohdon pitämään linjansa vakausrahastoasiassa.
Demarit ovat siis hallitusneuvottelujen todellinen sarana ja Perussuomalaisten kannalta kuninkaantekijäpuolue. PS:n mukaanpääsy hallitukseen riippuu siitä, kääntääkö SDP takkinsa vakausrahastoasiassa vai ei.
Olen vahvasti sitä mieltä, että SDP:llä ei ole vaihtoehtoja. Nimittäin neljän vuoden päästä uhkaavan tappion lisäksi ongelmana olisi hallituskokoonpano. Jos SDP menee tukipakettiasiassa kokkareiden kelkkaan, hallitusta yritetään muodostaa linjalla Kok+SDP+Vas+RKP ( 109 edustajaa) , joka olisi mahdoton, sillä Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät siedä toisiaan ja Vasemmistoliitto vastustaa tukipakettia - tosin vähän eri perusteilla – yhtä tiukasti kuin Perussuomalaiset (Toisin kuin SDP:n kohdalla, minä en epäile hetkeäkään Vasemmistoliiton selkärankaisuutta tässä asiassa). Tällöin ainoa keino on houkutella sen tilalle Vihreät tai Kepu mukaan. Kepu ei lähde (ellei taas petä), joten yritetäänpä Kok+SDP+Vihr+RKP = 105 edustajan enemmistö. Tämä olisi käytännössä ainoa lähes-realistinen vaihtoehto ilman Perussuomalaisia, mutta se on varsin heikko enemmistö, ja koska ydinvoimakysymyksessä hallitus jäisi Vihreiden panttivangiksi, on tämä vaihtoehto Kokoomukselle lähes yhtä mahdoton kuin Vasemmistoliiton kanssa.
Mutta koska SDP:llä siis ei ole varaa taipua Kokoomukseen päin, ja muut edellä esitetyt vaihtoehdot perin heikkoja, niin kysymys kuuluu: Onko Kokoomuksella varaa taipua SDP:n linjalle? Kyseessä olisi Kokoomukselle valtava arvovalta-tappio ja kasvojen menetys, niin kotimaanpolitiikassa kuin Eurooppa-politiikassa. Siksi en siihen usko.
Sen vuoksi vaihtoehtona olisi jo aiemmin veikkaamani:
SDP+PS+Vas+KD eli 42+39+14+6 = 102 edustajaa. Liian heikko. Pakko ottaa RKP mukaan, jolloin saadaan 110:n paikan enemmistö.
Kolmen suuren kimpassa PS olisi tinkinyt EU-kysymyksessä, tässä koalitiossa taas PS joutuu tinkimään vähintäänkin joko maahanmuutto- tai kielipolitiikastaan, mutta voitto tulisi EU-politiikassa ja hyvinvointijärjestelmän rippeet saataisiin ehkä pelastettua.
Käytännössä vaihtoehdot ovat minun nähdäkseni joko tämä vasemmiston ja konservatiivien kansanrintama, tai ylempänä maalailtu sinipunapohja.
Jokainen lauantai-aamuna TV:tä katsonut kuitenkin tajuaa, että Soini ei ole kääntänyt takkiaan, vaikka kuinka laitavasemmisto sitä toivoisi. Soini sanoi vain sen, mitä hallitusneuvottelujen alla asiasta voi sanoa, ympäripyöreästi että neuvotellaan.
Kuten olen jo aiemmin todennut – samoin kuin useampi muukin – on vakausrahastoasiassa linjasta kiinni pitäminen Perussuomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Asiassa tinkiminen olisi puolueelle poliittinen itsemurha, joka hajottaisi puolueen rivit ja veisi uskottavuuden. PS seisoo tässä asiassa selkä seinää vasten. Tämän takia en usko, että Kokoomus ja PS tulevat olemaan samassa hallituksessa. Ainoastaan se, jos Kokoomus ja/tai EU tulevat asiassa todella paljon vastaan, voi muuttaa tilanteen. Tätä ei – hyvin suurella varmuudella – tule tapahtumaan.
Toisin kuin lauantai-aamuna Soinin puheen sävystä haluttiin tulkita, kysymys ei ole siitä, että neuvotellaan hinnasta, jolla PS kääntää takkinsa EU-kysymyksessä, vaan siitä tekeekö niin Kokoomus vai SDP. Perussuomalaisten ollessa selkä seinää vasten heiluri heilahtaakin toiseen laitaan. Kun sekä SDP että Perussuomalaiset vastustavat väliaikaista vakausrahastoa, niin kysymys on, että pitääkö SDP kiinni vakausrahastoasiassa ottamastaan kannasta, jolloin Kokoomuksen olisi pakko kääntää takkinsa ja tulla asiassa vähintään demarien linjalle. Se olisi ainoa keino, jolla kolmen suuren hallitus muodostuisi.
Vaikka on luultavaa että SDP ei aikonut oikeasti pitää tiukasti kiinni vakausrahastokannastaan, vaan käytti koko Portugal-asiaa ”populistisena” (negatiivisessa mielessä) keppihevosena saadakseen äänipaon PS:n suuntaan pysäytettyä, niin nyt SDP on pahassa pakkoraossa: Jos ja kun PS ei tingi vakausrahastoasiassa, takinkääntäjän eli petturi-juudaksen korttia tyrkytetäänkin SDP:lle.
Demarijohto pragmaattisen EU-myönteisenä varmaan kulissien takana haluaisi antaa asiassa periksi, mutta vaikka SDP:llä muuten voisi teoriassa olla varaa ”maan tavan” mukaan kusta taas äänestäjiensä naamalle ja tinkiä asiassa, ja vaikka näin saattoi vielä ennen vaaleja olla tarkoitus oikeasti tehdä, niin siihen ei yllättäen olekaan varaa tässä tilanteessa.
Jytky muutti asetelmat. Kun Perussuomalaisista kasvoi merkittävä poliittinen voima, niin SDP:n takinkäännön seuraus olisi PS ”pääseminen” kunniallisesti oppositioon syömään demarien kannatusta. Seuraus olisi, että vuoden 2015 vaaleissa SDP:lle tulisi rökäletappio, kuten Keskustalle tuli nyt, ja Perussuomalaisista - uudesta ei-marxilaisesta työväenpuolueesta - tulisi tuolloin suurin puolue. Tämä on se ”kauhukuva”, joka todennäköisesti pakottaa demarijohdon pitämään linjansa vakausrahastoasiassa.
Demarit ovat siis hallitusneuvottelujen todellinen sarana ja Perussuomalaisten kannalta kuninkaantekijäpuolue. PS:n mukaanpääsy hallitukseen riippuu siitä, kääntääkö SDP takkinsa vakausrahastoasiassa vai ei.
Olen vahvasti sitä mieltä, että SDP:llä ei ole vaihtoehtoja. Nimittäin neljän vuoden päästä uhkaavan tappion lisäksi ongelmana olisi hallituskokoonpano. Jos SDP menee tukipakettiasiassa kokkareiden kelkkaan, hallitusta yritetään muodostaa linjalla Kok+SDP+Vas+RKP ( 109 edustajaa) , joka olisi mahdoton, sillä Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät siedä toisiaan ja Vasemmistoliitto vastustaa tukipakettia - tosin vähän eri perusteilla – yhtä tiukasti kuin Perussuomalaiset (Toisin kuin SDP:n kohdalla, minä en epäile hetkeäkään Vasemmistoliiton selkärankaisuutta tässä asiassa). Tällöin ainoa keino on houkutella sen tilalle Vihreät tai Kepu mukaan. Kepu ei lähde (ellei taas petä), joten yritetäänpä Kok+SDP+Vihr+RKP = 105 edustajan enemmistö. Tämä olisi käytännössä ainoa lähes-realistinen vaihtoehto ilman Perussuomalaisia, mutta se on varsin heikko enemmistö, ja koska ydinvoimakysymyksessä hallitus jäisi Vihreiden panttivangiksi, on tämä vaihtoehto Kokoomukselle lähes yhtä mahdoton kuin Vasemmistoliiton kanssa.
Mutta koska SDP:llä siis ei ole varaa taipua Kokoomukseen päin, ja muut edellä esitetyt vaihtoehdot perin heikkoja, niin kysymys kuuluu: Onko Kokoomuksella varaa taipua SDP:n linjalle? Kyseessä olisi Kokoomukselle valtava arvovalta-tappio ja kasvojen menetys, niin kotimaanpolitiikassa kuin Eurooppa-politiikassa. Siksi en siihen usko.
Sen vuoksi vaihtoehtona olisi jo aiemmin veikkaamani:
SDP+PS+Vas+KD eli 42+39+14+6 = 102 edustajaa. Liian heikko. Pakko ottaa RKP mukaan, jolloin saadaan 110:n paikan enemmistö.
Kolmen suuren kimpassa PS olisi tinkinyt EU-kysymyksessä, tässä koalitiossa taas PS joutuu tinkimään vähintäänkin joko maahanmuutto- tai kielipolitiikastaan, mutta voitto tulisi EU-politiikassa ja hyvinvointijärjestelmän rippeet saataisiin ehkä pelastettua.
Käytännössä vaihtoehdot ovat minun nähdäkseni joko tämä vasemmiston ja konservatiivien kansanrintama, tai ylempänä maalailtu sinipunapohja.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Suomeen on sittenkin tulossa blokkivaalit - Konservatiivis-vasemmistolainen vs. liberaalis-porvarillinen linja! SDP vaa-ankielenä?
Suomeen on sittenkin tulossa jonkinlaiset blokkivaalit, vaikka sellaista ei ole haluttu tai toivottu.
Tämän on käytännössä saanut aikaan vakausrahastokysymyksen nouseminen isoksi jakolinjaksi tulevissa hallitusneuvotteluissa.
Eli, vaikka toisin koitetaan väittää, ja vaikka sekä Timo Soini että SDP kiistävät asian, käytännössä vakausrahastoasian nostaminen ykköskysymysten joukkoon voi tehdä näistä vaaleista blokkivaalit.
Perussuomalaiset ovat tehneet vakausrahastoasiasta kynnyskysymyksen, josta tinkiminen olisi vaalien jälkeisessä käymistilassa puolueelle poliittinen itsemurha. PS:llä ei ole varaa tinkiä vakausrahastoasiassa, sillä tämä johtaisi erittäin suurella todennäköisyydella sekä moraalisen uskottavuuden menettämiseen että tulevan suuren eduskuntaryhmän hajoamiseen.
Tätä voisi nimittää hirttäytymiseksi, mutta toisaalta juuri yllä mainitusta syystä johtuen, ihmiset voivat luottaa siihen, että PS pitää kiinni kynnyskysymyksestään, vaikkei muuten uskoisi. Edes ne, jotka eivät usko Soinia, eivät pidä häntä kuitenkaan niin tyhmänä, että hän ottaisi moisen riskin. PS ei siis lähde Keskustan ja Kokoomuksen kelkaan, ei voi.
Konservatiivis-vasemmistolainen kansanrintama vai liberaaliporvarillinen leiri?
Kun Soini sanoi, että "nyt pitää vain toivoa, että vakausrahastoja vastustavat puolueet saavat Eduskuntaan enemmistön", kajahti eetterissä hiljainen kohahdus, jota on koitettu painaa alas, sekä Timon että Urpilaisen toimesta, mutta joka on olemassaolevaa todellisuutta.
Tosiasia nimittäin on, että jos PS saa yli 20%:n äänisaaliin, ja SDP onnistuu pitämään vähintään 17% kannatuksen, tähän maahan on teoriassa mahdollista muodostaa hallitus, jossa ei mahdollisesti ole mukana yksikään nykyisistä hallituspuolueista!
Tämä edellyttäisi seuraavan vähimmäiskannatuksen toteumista näille puolueille:
PS > 20%, SDP > 17%, Vas. > 8%, KD > 5%.
Nämä puolueet voisivat muodostaa konservatiivis-vasemmistolaisen kansanrintamahallituksen, jota vastaan nykyhallitus muodostaisi liberaalis-porvarillisen opposition.
Sanoin tuossa yllä, "hallitus, jossa ei mahdollisesti ole..". Noilla vähimmäiskannatuksilla blokki vaatisi mukaan vielä RKP:n, jotta enemmistö olisi vähintään 54%.
Jos PS saisi, sanotaan nyt (kuten itse veikkaan) noin 23% äänistä, ja KD mahdollisesti nostaisi kannatustaan jopa 6%:n pintaan, ja/tai Vasemmistoliitto pääsisi yli 9%:n, olisi jo ilman RKP:kin oppositioblokilla 52 - 54%:n niukka enemmistö, jolla saisi heikon enemmistöhallituksen.
Silti pelkästään tällaisen historiallisen mahdollisuuden olemassaolo on inspiroivaa. Suomessa ei ole vielä koskaan tapahtunut sellaisia vaaleja, jossa koko istuva hallituksen kaikki puolueet olisivat voineet joutua vaihtopenkille.
Demarit vaa'ankielenä - Quo vadis Jutta?
Asiassa on, vielä toteutumattoman vaalituloksen ohella, yksi mutta: SDP:n linjan pitävyys. SDP vastustaa väliaikaista vakausrahastoa. On esitetty, aiheellisestikin, epäilyjä siitä, pitääkö tämä vastustus. Jos SDP tinkii tästä asiasta, yllä mainittu nykyhallituksen painajainen ei toteudu, vaan tulee luultavasti perinteisen kolmen suuren Tupu+Hupu+Lupu-hallitus. Tämä Tupun, Hupun, Lupun (ja ehkä Råpån) eli Trikolori-hallitus (tai "Kolme Itse och jag" -hallitus) on todennäköinen, jos SDP tykkää mieluummin Kokoomuksen kuin PS:n linjasta.
Tämä on taustalla sekä Keskustan että Kokoomuksen yhä tiukentuneessa painostuksessa SDP:tä vastaan vakausrahastoasiassa. Jos SDP tinkii vakausrahastoasiassa, nykyhallituksen pääpuolueet voivat jatkaa hallituksessa.
Tietenkin kuvio menisi PS+Tupu ja Hupu, jos KePu pettäisi vakausrahastoasiassa, mutta se taas olisi Mari "On vastuullista kusta pakkasella housuihin"Kiviniemelle liian kova kalkki nieltäväksi, joten en usko siihen. Tosin KePu voi pettää tässäkin asiassa ;)
Väite, että nykyhallitus voisi jatkaa sellaisenaan, on täyttä tuubaa, sillä silloin sitä pitäisi vahvistaa joko KD:llä ja tai Vasemmistoliitolla. KD ja Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen, eikä luultavasti Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Ja jos SDP on messissä, pienpuolueita ei tarvita (jopa "Kårean ikuinen hallituspuolue" johtajansa "Fan Wal-In":in kera voisi jäädä ulos).
Demarit ovat siis vaa'ankieli. Mutta nyt on siis oikeasti mahdollista saada vaihtoon koko hallitus, ei vain osaa siitä. Muistakaa tämä uurnilla!
Tämän on käytännössä saanut aikaan vakausrahastokysymyksen nouseminen isoksi jakolinjaksi tulevissa hallitusneuvotteluissa.
Eli, vaikka toisin koitetaan väittää, ja vaikka sekä Timo Soini että SDP kiistävät asian, käytännössä vakausrahastoasian nostaminen ykköskysymysten joukkoon voi tehdä näistä vaaleista blokkivaalit.
Perussuomalaiset ovat tehneet vakausrahastoasiasta kynnyskysymyksen, josta tinkiminen olisi vaalien jälkeisessä käymistilassa puolueelle poliittinen itsemurha. PS:llä ei ole varaa tinkiä vakausrahastoasiassa, sillä tämä johtaisi erittäin suurella todennäköisyydella sekä moraalisen uskottavuuden menettämiseen että tulevan suuren eduskuntaryhmän hajoamiseen.
Tätä voisi nimittää hirttäytymiseksi, mutta toisaalta juuri yllä mainitusta syystä johtuen, ihmiset voivat luottaa siihen, että PS pitää kiinni kynnyskysymyksestään, vaikkei muuten uskoisi. Edes ne, jotka eivät usko Soinia, eivät pidä häntä kuitenkaan niin tyhmänä, että hän ottaisi moisen riskin. PS ei siis lähde Keskustan ja Kokoomuksen kelkaan, ei voi.
Konservatiivis-vasemmistolainen kansanrintama vai liberaaliporvarillinen leiri?
Kun Soini sanoi, että "nyt pitää vain toivoa, että vakausrahastoja vastustavat puolueet saavat Eduskuntaan enemmistön", kajahti eetterissä hiljainen kohahdus, jota on koitettu painaa alas, sekä Timon että Urpilaisen toimesta, mutta joka on olemassaolevaa todellisuutta.
Tosiasia nimittäin on, että jos PS saa yli 20%:n äänisaaliin, ja SDP onnistuu pitämään vähintään 17% kannatuksen, tähän maahan on teoriassa mahdollista muodostaa hallitus, jossa ei mahdollisesti ole mukana yksikään nykyisistä hallituspuolueista!
Tämä edellyttäisi seuraavan vähimmäiskannatuksen toteumista näille puolueille:
PS > 20%, SDP > 17%, Vas. > 8%, KD > 5%.
Nämä puolueet voisivat muodostaa konservatiivis-vasemmistolaisen kansanrintamahallituksen, jota vastaan nykyhallitus muodostaisi liberaalis-porvarillisen opposition.
Sanoin tuossa yllä, "hallitus, jossa ei mahdollisesti ole..". Noilla vähimmäiskannatuksilla blokki vaatisi mukaan vielä RKP:n, jotta enemmistö olisi vähintään 54%.
Jos PS saisi, sanotaan nyt (kuten itse veikkaan) noin 23% äänistä, ja KD mahdollisesti nostaisi kannatustaan jopa 6%:n pintaan, ja/tai Vasemmistoliitto pääsisi yli 9%:n, olisi jo ilman RKP:kin oppositioblokilla 52 - 54%:n niukka enemmistö, jolla saisi heikon enemmistöhallituksen.
Silti pelkästään tällaisen historiallisen mahdollisuuden olemassaolo on inspiroivaa. Suomessa ei ole vielä koskaan tapahtunut sellaisia vaaleja, jossa koko istuva hallituksen kaikki puolueet olisivat voineet joutua vaihtopenkille.
Demarit vaa'ankielenä - Quo vadis Jutta?
Asiassa on, vielä toteutumattoman vaalituloksen ohella, yksi mutta: SDP:n linjan pitävyys. SDP vastustaa väliaikaista vakausrahastoa. On esitetty, aiheellisestikin, epäilyjä siitä, pitääkö tämä vastustus. Jos SDP tinkii tästä asiasta, yllä mainittu nykyhallituksen painajainen ei toteudu, vaan tulee luultavasti perinteisen kolmen suuren Tupu+Hupu+Lupu-hallitus. Tämä Tupun, Hupun, Lupun (ja ehkä Råpån) eli Trikolori-hallitus (tai "Kolme Itse och jag" -hallitus) on todennäköinen, jos SDP tykkää mieluummin Kokoomuksen kuin PS:n linjasta.
Tämä on taustalla sekä Keskustan että Kokoomuksen yhä tiukentuneessa painostuksessa SDP:tä vastaan vakausrahastoasiassa. Jos SDP tinkii vakausrahastoasiassa, nykyhallituksen pääpuolueet voivat jatkaa hallituksessa.
Tietenkin kuvio menisi PS+Tupu ja Hupu, jos KePu pettäisi vakausrahastoasiassa, mutta se taas olisi Mari "On vastuullista kusta pakkasella housuihin"Kiviniemelle liian kova kalkki nieltäväksi, joten en usko siihen. Tosin KePu voi pettää tässäkin asiassa ;)
Väite, että nykyhallitus voisi jatkaa sellaisenaan, on täyttä tuubaa, sillä silloin sitä pitäisi vahvistaa joko KD:llä ja tai Vasemmistoliitolla. KD ja Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen, eikä luultavasti Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Ja jos SDP on messissä, pienpuolueita ei tarvita (jopa "Kårean ikuinen hallituspuolue" johtajansa "Fan Wal-In":in kera voisi jäädä ulos).
Demarit ovat siis vaa'ankieli. Mutta nyt on siis oikeasti mahdollista saada vaihtoon koko hallitus, ei vain osaa siitä. Muistakaa tämä uurnilla!
perjantai 24. syyskuuta 2010
Leikkimielinen vaaliveikkaus
Ajattelin taas vaihteeksi vähän pohtia, miltä näillä näkymin näyttäisi puolueiden asema ensi vaalien jälkeen nykyisen kannatuskehityksen valossa. Tämä on siis kevyt, leikkimielinen ja lonkalta heitetty veikkaus.
Näyttää siltä, että Kokoomus onnistuu enempi vähempi pitämään nykyisen asemansa maan suurimpana puolueena. Tosin on hyvin mahdollista, että hallitusvastuun paine alkaa realisoitua vaalikamppailun myötä. Veikkaan Kokoomuksen kannatuksen ensi vaaleissa olevan noin 22 %:a.
Keskusta näyttää rämpivän alenevissa kannatuslukemissa, ja vaalirahakorruptiot, oikeudenkäynnit, ja muut sotkut painavat sen kannatusta alas. On jopa mahdollista, että Väyrysen puheenjohtajakauden 17 %:n tasoinen vaalitulos voi olla mahdollinen.
Demarit rämpivät tällä hetkellä kannatusmittauksissa lähes paikallaan, mutta laidat ovat alkaneet vuotaa rankasti. Veikkaan SDP:n kannatuksen ensi vaaleissa tippuvan pikkuisen nykyisestä, noin 18 %:iin.
Vihreillä on ollut aika kylmää kyytiä, ilmastoveropaketti, ydinvoimakysymys, jne. lupaavat heille tällä hetkellä alle kymmene prosentin kannatusta. Itse veikkaan alamäen vielä vähän jatkuvan, ja saavuttavan noin 9 %:n tason.
Vasemmistoliiton uskon pitävän nykyisen kannatuksensa, ja saavan vuotoa Vihreistä, tulos noin 8 %.
KD:n kannatus on aika vakaata, noin 4,5 %
RKP:n kannatus on aika vakaata, mutta kielikysymys vaaliteemana voi nostaa sitä, noin 5 %:iin.
Pikkupuolueille uskon suhteellisen merkittävää nousua kannatuksessa, yhteisäänimäärä voi protestivaalit huomioiden nousta jopa 3 %:iin. Pienpuolueiden vaaliliitolla toteutuessaan on mahdollisuus jopa paikkoihin, samoin ehkä Muutos 2011:lla.
Perussuomalaisten uskon vähintään säilyttävän nykyisen yli kymmenen provikan tasonsa, ja vielä nousevan. Veikkaan optimistisesti Persuille jopa 13,5 %:n vaalitulosta, riippuen miten pahasti SDP ja KePu ottavat ns. turpiinsa.
Tilanne näyttäisi siis tältä:
Kokoomus n. 22 % (arviohaarukassa 21-23)
Keskusta n. 17 % (arviohaarukassa 16-18)
SDP n. 18 % (arviohaarukassa 17-19)
Vihreät n. 9 % (voi tippua jopa alle 8:n)
Vasemmistoliitto n. 8 %
KD n. 4,5 % (voi ehkä nousta lähelle 5:ttä)
RKP n. 5 %
Pikkupuolueet n. 3 % (arviohaarukka 2-4, yläkanttiin)
Perussuomalaiset jopa noin 13,5 % (arviohaarukka 12-15)
Virhemarginaalivaraa on tässä reippasti, suuremmilla puolueilla suhteellisesti noin 5 % kunkin puolueen kokonaiskannatusta kohti (esim Kokoomuksella 1,1% suuntaan tai toiseen). Persujen kohdalla suurin epävarmuushaarukka.
Gallupit eivät sitten äänestä, ja veikkaukset vielä vähemmän, mutta silti.
Edit 27.9. Jaahas, vaaliveikkaus vanheni jo samalle päivälle, kuin se kirjoitettiin, eli gallupit lupailevat PS:lle jo 12,5%:n kannatusta.
Näyttää siltä, että Kokoomus onnistuu enempi vähempi pitämään nykyisen asemansa maan suurimpana puolueena. Tosin on hyvin mahdollista, että hallitusvastuun paine alkaa realisoitua vaalikamppailun myötä. Veikkaan Kokoomuksen kannatuksen ensi vaaleissa olevan noin 22 %:a.
Keskusta näyttää rämpivän alenevissa kannatuslukemissa, ja vaalirahakorruptiot, oikeudenkäynnit, ja muut sotkut painavat sen kannatusta alas. On jopa mahdollista, että Väyrysen puheenjohtajakauden 17 %:n tasoinen vaalitulos voi olla mahdollinen.
Demarit rämpivät tällä hetkellä kannatusmittauksissa lähes paikallaan, mutta laidat ovat alkaneet vuotaa rankasti. Veikkaan SDP:n kannatuksen ensi vaaleissa tippuvan pikkuisen nykyisestä, noin 18 %:iin.
Vihreillä on ollut aika kylmää kyytiä, ilmastoveropaketti, ydinvoimakysymys, jne. lupaavat heille tällä hetkellä alle kymmene prosentin kannatusta. Itse veikkaan alamäen vielä vähän jatkuvan, ja saavuttavan noin 9 %:n tason.
Vasemmistoliiton uskon pitävän nykyisen kannatuksensa, ja saavan vuotoa Vihreistä, tulos noin 8 %.
KD:n kannatus on aika vakaata, noin 4,5 %
RKP:n kannatus on aika vakaata, mutta kielikysymys vaaliteemana voi nostaa sitä, noin 5 %:iin.
Pikkupuolueille uskon suhteellisen merkittävää nousua kannatuksessa, yhteisäänimäärä voi protestivaalit huomioiden nousta jopa 3 %:iin. Pienpuolueiden vaaliliitolla toteutuessaan on mahdollisuus jopa paikkoihin, samoin ehkä Muutos 2011:lla.
Perussuomalaisten uskon vähintään säilyttävän nykyisen yli kymmenen provikan tasonsa, ja vielä nousevan. Veikkaan optimistisesti Persuille jopa 13,5 %:n vaalitulosta, riippuen miten pahasti SDP ja KePu ottavat ns. turpiinsa.
Tilanne näyttäisi siis tältä:
Kokoomus n. 22 % (arviohaarukassa 21-23)
Keskusta n. 17 % (arviohaarukassa 16-18)
SDP n. 18 % (arviohaarukassa 17-19)
Vihreät n. 9 % (voi tippua jopa alle 8:n)
Vasemmistoliitto n. 8 %
KD n. 4,5 % (voi ehkä nousta lähelle 5:ttä)
RKP n. 5 %
Pikkupuolueet n. 3 % (arviohaarukka 2-4, yläkanttiin)
Perussuomalaiset jopa noin 13,5 % (arviohaarukka 12-15)
Virhemarginaalivaraa on tässä reippasti, suuremmilla puolueilla suhteellisesti noin 5 % kunkin puolueen kokonaiskannatusta kohti (esim Kokoomuksella 1,1% suuntaan tai toiseen). Persujen kohdalla suurin epävarmuushaarukka.
Gallupit eivät sitten äänestä, ja veikkaukset vielä vähemmän, mutta silti.
Edit 27.9. Jaahas, vaaliveikkaus vanheni jo samalle päivälle, kuin se kirjoitettiin, eli gallupit lupailevat PS:lle jo 12,5%:n kannatusta.
maanantai 19. tammikuuta 2009
Perussuomalaisten kannatus nousi 8,3 prosenttiin ohi Vasemmistoliiton
Perussuomalaiset jatkavat nousua, Kepulla taas ei mene niin hyvin: [Linkki]
"Keskustan kannatus kutistunut alle 20 prosenttiin
Keskustan kannatus näyttää pudonneen jo alle 20 prosenttiin. Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämän kannatusarvion mukaan keskustaa kannattaa nyt 19,2 prosenttia suomalaisista.
"Keskustan kannatus kutistunut alle 20 prosenttiin
Keskustan kannatus näyttää pudonneen jo alle 20 prosenttiin. Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämän kannatusarvion mukaan keskustaa kannattaa nyt 19,2 prosenttia suomalaisista.
Kyselyn mukaan selkeänä ykkösenä kannatuslukemissa on kokoomus 25,1 prosentin kannatuksella. SDP:tä ilmoitti kannattavansa tasan 20 prosenttia vastaajista.
Vihreiden kannatus oli kyselyssä 10 prosenttia. Perussuomalaiset kiilasi 8,3 prosentin kannatuksellaan ohi vasemmistoliiton, jota ilmoitti kannattavansa 7,6 prosenttia vastaajista. RKP:ta kannatti 4,4 prosenttia. Kristillisdemokraattien kannatusosuus oli tasan neljä prosenttia.
Perussuomalaisten kannatus siis jatkaa nousuaan. Suhteellisesti sen kannatus kohosi eniten. Edellisessä vastaavassa mittauksessa se oli 7,1 prosenttia. "
Niin, minä odotin tuon tapahtuvan vasta ensi vaaleissa, mutta kehitys näyttää menevän kovempaa kuin uskalsin toivoakaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)