Haluaisin sanoa muutaman sanasen presidenttiehdokas Pekka Haavistosta.
Ensinnäkin hän on mielestäni taitava neuvottelija, diplomaattinen ja sovitteleva henkilö, juuri sellainen, jollainen presidentin pitäisi ollakin. Lisäksi hän osaa ottaa itsensä ja edustamiensa kantojen kanssa eri mieltä olevat henkilöt ja näkökannat huomioon.
Tämä liittyy myös Soinin eilisessä vaalitentissä viittaamaan tapaukseen Haaviston vierailusta Teuvo Hakkaraisen sahalla. Se oli taitava veto ja osoitti hyvää tilanteen tajua sekä diplomatian taitoja. Haavisto ja Hakkarainen tulivat hyvin toimeen, ja kohtaaminen oli aseistariisuva.
Se oli myös aseistariisuva vaalien suhteen. Haavisto antoi itsestään hyvän kuvan; reilu tyyppi, sovitteleva, ottaa ihmiset huomioon, osaa tehdä rakentavaa politiikkaa. Tämä vei hänen vastustajiltaan, jotka näkivät hänet poliittisten lasien läpi "tyypillisenä vihreänä", aseita pois. "Herranen aika, mieshän on fiksu ja asiallinen".
Jos toiselle kierrokselle päätyvät Niinistö ja Haavisto, niin tilanne on nyt se, että tämän perusteella häntä vastustavilla tahoilla ei vei olisi enää muita näkökohtia Haavistoa vastaan kuin arvonäkökohdat. Suomeksi sanottuna vain "En äänestä, koska on liberaali ja homo"-kannan edustajat ovat vastaan. Jos arvonäkökohtia ei oteta huomioon, olisi Haavisto mielestäni luonteensa, asiallisuutensa ja asenteensa puolesta parempi vaihtoehto presidentiksi kuin mahdollisesti 2. kierroksella häntä vastassa oleva Niinistö(!).
Mutta juuri arvonäkökohdat ovatkin niitä, jotka ratkaisevat. Presidentti on arvojohtaja. Arvojohtajalta edellytetään tiettyjä arvoja. yksi niistä on rehellisyys.
En väitä, että Niinistö olisi mikään puhdas pulmunen, kun oikein kaivellaan, mutta on syytä olettaa, että Haavisto on ollut eräässä asiassa selvästi epärehellinen. Hän on antanut julkisuuteen, todennäköisesti tahallaan, väärän kuvan koulutuksestaan ja mahdollisesti myös työkokemuksestaan. Virheitä voi toki tehdä, mutta tahallinen harhaanjohtaminen vie uskottavuuden. Viittaan ns. professori-kohuun.
Haavisto nimittäin esitteli vielä jokin aika sitten itseään "professorina" ehdokassivuillaan olevassa CV:ssä, ja nimitys on ollut esillä hänen nimensä perässä monissa yhteyksissä mm. EU:ssa. Tämän taustalla on se, että hän piti aikanaan yhden esitelmän viran puolesta Bristolin yliopistossa nimikkeellä Benjamin Meaker visiting professor 2002. Hän sai siitä muistoksi jonkinlaisen stipendin eli diplomin. Bristolin yliopisto on kuitenkin virallisesti ilmoittanut, että ”Herra Haavisto on pitänyt meille luentosarjan globaalista ympäristöpolitiikasta 2002. Häntä ei ollut nimitetty vierailevaksi professoriksi, vaikka hänen cv:nsä niin väittää”. Ongelma johtuu siitä, että nimitys "visiting professor" pitäisi kääntää "vieraileva luennoitsija", ei professoriksi.
Tämähän ei muuten olisi mikään iso juttu, mutta taustalla on koplaus Haaviston nimitykseen Sudan-suurlähettilääksi, epäpätevänä. Koska häneltä puuttui puuttui korkeakoulututkinto, joka virallisesti vaaditaan EUSR-Sudan -virkaan (A 16 kategoria), häntä ei periaatteessa olis pitänyt valita.
Haaviston vierailevan luennoitsijan "Benjamin Meaker-professuuri" -titteli ei itsessään siis olisi mikään kovin vakava juttu, mutta sen käyttäminen CV:ssä viranhoitomerkintänä oli väärin ja tekee siitä tahallisen petoksen. Kyseessähän stipendi (award) eli käytännössä lähinnä matka-apuraha, mutta Haavisto on kai halunnut EU:n ulkoministereiden uskovan hänellä olleen korkeakoulututkinnon.
Hän on mitä ilmeisimmini halunnut hälventää "professuurillaan" epäilyjä, että hänellä ei olisi ollut Darfur-tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Nämä epäilythän olivat syntyneet, kun hän ei ollut virallisessa EU:n Consiliumin ansioluettelossaan ilmoittanut koulutustaan. Ja siihen lieenee syynsä.
Nimittäin jos hän olisi ilmoittanut, ettei hänellä ole korkeakoulu-tutkintoa, hänen hakemuksensa Darfur-tehtäviin olisi hylätty. Samoin olisi käynyt jos hän olisi ilmoittanut virallisessa Consiliumin ansioluettelossa olevansa professori. Se olisi nimittäin virallisesti tarkistettu, ja "matka-apuraha"-professuuria ei olisi tietenkään virallisesti hyväksytty tehtävään valittavalta vaadituksi korkeakoulu-tutkinnoksi.
Kaikesta huolimatta hänet siis nimitettiin, todellisuudessa muodollisesti epäpätevänä, EU:n lähettilääksi Sudaniin. Ja tämä neuvottelijana Darfurissa pyöriminen on sitten markkinoitu Suomessa jonkinlaisena "miniahtisaarena" toimimisena. Yleisesti Haaviston työtehtäviä EU:ssa on kuvattu "avustaviksi rutiinitehtäviksi". Siis tyyliin "reipas nuori mies linjalla".
Suomen presidentin virkaan ei ole muodollisia vaatimuksia. Haaviston korkeakoulutuksen puutteella ei ole näin nykytilanteessa mitään juridista merkitystä, ja ilmoitettakoon, etten minäkään pidä sitä varsinaisena esteenä Tasavallan presidentin viran hoitamiselle.
Sen sijaan, jos Haavisto huijasi itselleen EU-viran, se on mielestäni vähintään samaa luokaa oleva petos kuin takavuosien Jari Vilénin kopiokone-gradu. Ja on vähintäänkin syytä kysyä, voidaako presidentin virkaan valittavalta hyväksyä moinen kupru?
Tahallinen harhauttaminen ei ole oikein, ja on mielestäni kuvaavaa, että Haaviston innokkaimmat tukijat eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Suora valehtelu ei ole asia, jota julkisessa virassa olevan tulisi tehdä.
---------------
---------
P.S. En myöskään aio äänestää Niinistöä. Jään kai 2. kierroksella kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti