maanantai 29. kesäkuuta 2009

Suomi, NATO ja ammattiarmeija

Suomen puolustusvoimat tiedottaa: "Apuva! Ne jyrää meitin!"

"Kenraali: ”Suomi ei selviä yksin”

Maavoimien esikuntapäällikön kenraalimajuri Arto Rädyn mukaan Suomi ei selviä tulevaisuudessa maanpuolustuksesta omin voimin.

Räty sanoo MTV3:n haastattelussa, että suurimpia haasteita ovat vanheneva, käytöstä poistuva materiaali sekä kalusto, jonka korvaamiseen uudella ei ehkä ole resursseja.

Rädyn mukaan pohjoismainen yhteistyö ei tuo tällä haavaa säästöjä, ja että jatkossa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

- Uskon että turvallisuuspoliittinen ratkaisumme toimii tällä hetkellä, mutta yksin me emme selviä missään tapauksessa.""

Sillä lailla. Kiitos nyt vaan arvon kenraalille pyyhkeen heittämisestä kehään jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Tottahan se on, että emme pärjäisi yksin, mutta tarviiko sitä kuuluttaa kaikille? Suomen heikkous on tosiasia, mutta se ei johdu NATO-jäsenyyden puutteesta, vaan siitä, että Suomen puolustuskykyä on alasajettu supistuksin jo 90-luvun puolivälistä alkaen. Tämä johtuu siitä, että jo tuolloin poliittisen eliittimme kammareissa päätettiin juntata Suomi osaksi EU- ja NATO-blokkia.

Nato ei anna todellisuudessa mitään etukäteisiä turvatakuita kenellekään, eikä varsinkaan maalle, jolla on saman verran maarajaa Venäjän kanssa kuin muilla Euroopan NATO-mailla yhteensä. Suomen NATO-jäsenyys takaisi ainostaan sen, että Venäjä pitää Nato-Suomea Baltian tavoin automaattisesti vihollisena ja ensi-iskun kohteena sotilaallisen konfliktin sattuessa.

Ruotsi on jo siirtymässä ammatti-armeijaan, ja Suomessakin poliittisessa eliitissä ja jopa armeijan piirissä on tahoja, jotka haluaisivat maahamme palkka-armeijan. Kuitenkin Georgian sota osoitti sen, että ammattiarmeijalla, eli koulutuksen ja kaluston laadulla ei voida kompensoida miehistön lukumäärää kuin tiettyyn rajaan asti. Ammatiarmeija pärjää puolustuksessa massa-armeijaa vastaan vain jos sen miesvahvuus on vähintään 1/3 hyökkäävän massa-armeijan vahvuudesta. 18000 georgialaista pärjäisi vain maksimissaan noin 54000 miehen massa-armeijaa vastaan, ja sekin edellyttäisi vahvoja ilmavoimia, joita Georgialla ei ollut. Siksi Venäjä löi Georgian muutamassa päivässä. Venäjällä oli yli 200 000 miestä Kaukasuksella + vahvat ilmavoimat.

Todellinen syy koko ammatti-armeija -doktriinin läpiajoon on tulevan EU-suurvallan sisäinen järjestyksenpito. Suuriin sotilasoffensiiveihin pienistä palkka-armeijoista ei ole. Sen sijaan kapinoivien maakuntien kansannousujen taltuttamiseen kylläkin (varsinkin esimerkiksi tilanteessa, jossa eräs 5 miljoonainen kansa haluaisikin vaikka väkisellä eroon EU:sta). EU:n perussopimuksen eli Lissabonin sopimuksen eli Euroopan Supervallan perustuslain myötä EU nimittäin muuttuu liittovaltioksi. Tämä on fakta. Itsenäisyyttä ei enää ole. Jos se olisi haluttu säilyttää, olisi pitänyt pysya 90-luvulla irti EU:sta ja vain ETA-alueen jäsenenä.

Hyvin koulutettu, varustettu ja motivoitunut asevelvollisarmeija lyö aina ammattiarmeijan. Ainoastaan tapauksissa, joissa ammattilaisosapuolella on tarpeeksi iso laatu- ja varusteluylivoima (eikä liian pientä miesvahvuutta) massa-armeijaan nähden, ammattiarmeija voittaa (kuten 1. Persian lahden sodassa).

Jos Suomi haluaisi päihittää Venäjän (pelkästään Venäjän luoteisen sotilasalueen joukot) ammattiarmeijalla, se tarvitsisi vähintään 130 000 miehen palkka-armeijan, jolla olisi nykyaikainen varustus ja n. 300 koneen ilmavoimat, sekä koko Suomen alueen kattava ilmatorjuntaohjuspuolustus. Moisen ammattiarmeijan varustaminen maksaisi yli kymmenkertaisesti nykyisen puolustusbudjettimme verran.

Tosiasia on, että kolminkertaistamalla puolustusbudjettimme saisimme yläpidettyä noin 50 000 miehen asevelvollisarmeijan, jonka miesvahvuus sodan tullen voitaisiin nostaa 450 000:een, emmekä tarvitsisi NATO:a. Kaiken lisäksi voisimme tuolloin ylläpitää nykyisillä valmiusjoukoillamme nykyistä parempaa j a nopeampaa vastekykyä, joka käytännössä antaisi Suomelle puolustuvoimille lähes ammatti-armeijaan verrattavan nopean isku- ja toimintakyvyn. Surkuhupaisinta tätä tietoa vasten on se, että NATO-jäsenyys pakottaisi Suomen joka tapauksessa kaksin- tai kolminkertaistamaan puolustusbudjetin, mutta rahat menisivät NATO-maiden yhteisiin toimintoihin ja kansainväliseen kriisinhallintaan Suomen puolustuskyvyn parantamisen sijasta.

Ja hyvin oleellinen kysymys minun mielestäni on, että kuinka monella Suomen sotilaalla riittää motivaatio puolustaa Supervalta-EU:n rajoja tilanteessa, jossa EU:lla tai NATO:lla ei todellisuudessa ole mitään sotilaallisia- tai geopoliittisia intressejä puolustaa Suomen aluetta? Tosiasia kun on, että Ahvenanmaa-Luulajajoki-Hammerfest -linja on se, missä vaiheessa NATO:lla on edes suunnitelmia yrittää tosissaan pysäyttää Venäjän etenemistä mahdollisessa sotatilanteessa. Itä-Länsi asetelman geopoliittiset faktat kun eivät tässä suhteessa ole muuttuneet miksikään Napoleonin ajoista.

Ehkäpä Venäläiset "vapauttavat" meidät EU:n vallasta tulevaisuudessa samaan tyyliin kuin Viron vuonna 1944? Siinä onkin NATO-intoilijoille ihmettelemistä.

"-Saatanan tunarit!", Kekkonen sanoisi.

Vaikka en millään tavalla ihannoikaan Urho Kekkosta, tuota kylmän sodan ajan puoli-sosialistisen Suomen "elinikäistä presidenttiä", murhaajaa ja diktaattoria, niin olisin (pahoin pelkään että 'olen') tuossa tilanteessa hänen kanssaan samaa mieltä.

3 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Muutama juttu:

1) Asevelvollisuus perustuu pakolle, eli sotilas pannaan teloitusryhmän ja vihollisen väliin. Hän on käytännössä orjan asemassa ja ainoa motivaatio taistelemiseen on hengissäselviäminen. Pakkotyön tuottavuus on hyvin heikko. Asevelvolliset pääsääntöisesti ovat hyvin huonoja sotilaita.

2) Ammattiarmeija perustuu vapaaehtoisuudelle, ja vapaaehtoiset ovat aina parempia missä tahansa työssä kuin tehtävään pakotetut. Yksi vapaaehtoinen vastaa viittäkymmentä tehtävään pakotettua.

3) Kaikki sotateoreetikot ovat yhtä mieltä siitä, että armeijan vahvuutta ei mitata lukumäärillä. Määrillä on merkitystä vasta silloin, kun laatu on yhtä hyvä.

4) Asevelvollisuus luo määriä, ei laatua, ja asevelvollisten koulutus joudutaan väistämättä mitoittamaan kaikkein heikoimman aineksen mukaan. Asevelvollisuus siis haaskaa resursseja.

5) Asevelvollisarmeija on todellakin läpileikkaus koko ikäluokasta - äärimmäisen heterogeenista aineistoa. Ja mitä heterogeenisempi jokin joukko on, sitä enemmän siellä on sisäisiä konflikteja, ongelmia, ristiriitoja ja kiusaamista sekä muuta häiriökäyttäytymistä. Mitä homogeenisempi aines on, sitä vähemmän on sisäisiä konflikteja. Ammattiarmeijaan menee valikoitunut aines. Siksi siellä ei ole samanlaisia konflikteja kuin asevelvollisarmeijassa ja ne eivät syö koulutusresursseja.

6) Mitä pienempi armeija, sitä paremmin se voidaan samoilla määrärahoilla kouluttaa, aseistaa ja varustaa. Samoin pienen mutta tehokkaan ammattiarmeijan vaatima logistiikka on aina kevyempi kuin asevelvollispohjainen massa-armeija. Esimerkiksi luotiliivit ovat halpa henkivakuutus, mutta ei niitä riitä asevelvollisille jaettavaksi.

7) Asevelvollisuuden välilliset kulut viivästyneinä opiskeluina, menetettyinä verotuloina, ihmissuhdeongelmina jne ovat hirvittävät. Ammattiarmeija tulee rahallisesti asevelvollisuutta halvemmaksi.

8) Sotiminen on työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ, eikä työn teettämisen kulut häviä mihinkään vaikkei siitä maksettaisi palkkaa. Siksi on paljon järkevämpää koota armeija ammattilaisista, joille maksetaan palkkaa ja jotka ovat koulutustaan vastaavassa työssä, kuin koota se amatööreistä jotka ovat poissa varsinaisesta työstään.

9) Todennäköinen opponenttimme eli Venäjä on kaikessa hiljaisuudessa lakkauttamassa asevelvollisuutta ja siirtymässä ammattiarmeijaan. Georgian operaatio toteutettiin täysin ammattisotilailla. Mutta sekään ei olisi onnistunut ilman Georgian poliittisen johdon täydellistä kädettömyyttä.

10) Kaikella kunnioituksella meidän ylipainoisia, möhömahaisia ja rapakuntoisia reserviläisiämme kohtaan, kyllä ammattilainen on kuitenkin aina ammattilainen. Niin jääkiekossa kuin sodankäynnissäkin.

Turjalainen kirjoitti...

1) Suomessa suurella osalla asevelvollisista on huomattavan korkea motivaatio puolustaa omaa maataan. Kyse on toki itse kunkin omasta moraalista, mutta Suomessa on ilmeisesti Euroopan parhaiten motivoituneet asevelvolliset. Vaikka asevelvolliset purnaavatkin, enemmistö miehistä pitää asevelvollisuuden suorittamista pikemminkin kunnia-asiana kuin orjuutena.

2) Sama motivaatiokysymys kuin edellisessä kohdassa.

3) Määrällä on merkitystä suhteessa 1/3. Jos varustelutaso ja johto ovat samalla tasolla, ammattilaiset ovat korkeintaan vain puolet asevelvollisia tehokkaampia.

4) Asevelvollisuus luo myös laatua jos siihen satsataan. Suomessa on koulutuksen taso heikentynyt/heikennetty määrärahaleikkauksin. NATO-jäsenyyden edellyttämällä budjettilisäyksellä asia saataisiin kuntoon.

5) Heterogeenisyys on myös voima. Eri alojen ja taustojen ihmiset tuovat oman osaamisensa ja panoksensa peliin.

6) Resurssi-, tarkoitus- ja kustannuskysymys, joka riippuu poliittisesta tahdosta. Suomen kokoisessa maassa 20 000 miehen palkka-armeijalla ei kyetä puolustamaan kuin Helsinkiä, ja sitäkin vain hetken. Suuri maa-alue ja harva asutus vaativat alueellista puolustusjärjestelmää, joka voidaan hoitaa vain asevelvollisista kootulla armeijalla.

7) Ks. ed. Jotta palkka-armeijalla voitaisiin puolustaa koko maata yhtä tehokkaasti ja hyvin kuin nykyisellä asevelvollisarmeijalla, joukkoja pitäisi olla vähintään 150 000 miestä. Se edellyttäisi puolustusbudjetin kymmenkertaistamista. Palkka-armeija ei Siis ole Suomen oloissa ja Suomen strategisessa tilanteessa halvempi.

8) Mitä työtä sotilaskoulutuksen tehnyt mies tekee siviilissä, kun hän 40 täytettyään ei enää täytä kuntokriteereitä? Kaikki eivät voi ruveta upseereiksi. Uudelleenkoulutus ja työelämään pääsy viivästyvät siis joka tapauksessa.

9) Suurvallalla on suurvallan resurssit. Suomella ei. 200.000 palkkasotilasta vs. 450.000 asevelvollista on Suomen kannalta parempi suhdeluku kuin 200.000 palkkasotilasta vs. 20.000 palkkasotilasta.

10) Ks. edelliset. Vain tiettyyn rajaan asti, suhteessa resursseihin, tarkoitukseen ja tilanteeseen. Mikäs siinä, jos mielestäsi Suomella on varaa laittaa kriisitilanteessa peliin useampi satatuhatta ammattisotilasta.

Ironmistress kirjoitti...

Turjalainen kirjoitti:

1) Vaikka asevelvolliset purnaavatkin, enemmistö miehistä pitää asevelvollisuuden suorittamista pikemminkin kunnia-asiana kuin orjuutena.

Se ei muuta asevelvollisuuden orjuusluonnetta miksikään. Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että kuinka hyviä ammattilaisia tällaisesta joukosta saataisiinkaan.

2) Sama motivaatiokysymys kuin edellisessä kohdassa.

Pakotetuilla on aina vapaaehtoisia heikompi moraali. Pakotetut työntekijät tekevät aina minimimäärän vaadittua työtä eivätkä ikinä enempää, ja pyrkivät lintsaamaan ja luistamaan aina kun voivat.

3) Määrällä on merkitystä suhteessa 1/3.

Vasta silloin, kun kaikki muuttujat ovat samalla tasolla.

4) Asevelvollisuus luo myös laatua jos siihen satsataan.

Kun aines on heterogeenista ja kun lukumäärät ovat valtavia, laatuun on mahdotonta satsata. Resurssit (€) ovat joka tapauksessa kiinteät, ja mitä enemmän jakajia, sitä vähemmän jaettavaa (€) per nokka. Koulutus joudutaan aina mitoittamaan sen kaikkein heikoimman aineksen oppimis- ja omaksumiskyvyn mukaan.

5) Heterogeenisyys on myös voima.

Ei ole. Eri alojen ja taustojen ihmiset joutuvat helposti sisäisiin konflikteihin ja riitoihin keskenään. Mitä homogeenisempaa aines on, sitä paremmin se suoriutuu tehtävästään.

6) Suomen kokoisessa maassa 20 000 miehen palkka-armeijalla ei kyetä puolustamaan kuin Helsinkiä, ja sitäkin vain hetken.

Yhtäkään sotaa ei ratkaista maassa. Sodat ratkaistaan ilmassa. Siksi investointi ilmavoimiin on Suomelle mielekkäin veto. Mitä taas puolustamiseen tulee, niin ei ole mitään mieltä puolustaa asumatonta erämaata. Se, joka yrittää olla kaikkialla vahva, ei ole sitä missään.

Suuri maa-alue ja harva asutus vaativat alueellista puolustusjärjestelmää.

Ei vaadi. Se vaatii tehokasta liikkuvuutta, hyvää ilmapuolustusta ja olennaisuuksiin keskittymistä. Jos jostain pitää säästää, niin ei ikinä ilmavoimista.

7) Ks. ed. Jotta palkka-armeijalla voitaisiin puolustaa koko maata yhtä tehokkaasti ja hyvin kuin nykyisellä asevelvollisarmeijalla, joukkoja pitäisi olla vähintään 150 000 miestä.

Kutsutaan palkka-armeijan reserviläiset riviin. Jos pesti olisi kerrallaan vaikka neljä vuotta, tuo reservi saataisiin kokoon varsin nopeasti.

Täälläpäässä arvio on, että 40 000 miestä riittäisi. Nykyiselläänkin Suomen asevelvollisarmeijan iskuvoima ovat 11 jääkäriprikaatia @5000 miestä. Suomea siis puolustetaan 60 000 ensilinjan asevelvollisella. Tämä vastaa noin kolmea saapumiserää. Loput ovat toisarvoisia joukkoja. Reservien kokoa on jatkuvasti pienennetty - more bang for the buck.

8) Mitä työtä sotilaskoulutuksen tehnyt mies tekee siviilissä, kun hän 40 täytettyään ei enää täytä kuntokriteereitä?

Sitä samaa kuin nykyäänkin, eli esimerkiksi vartijan, turvallisuuskonsultin tms töitä. USA:n armeijalla on melko hyvä kotiuttamisohjelma. Voitaisiin tarjota vaikkapa ilmaista ammattikoulutusta tai opistopaikkaa jokaiselle armeijaan liittyvälle.

9) Suurvallalla on suurvallan resurssit. Suomella ei. 200.000 palkkasotilasta vs. 450.000 asevelvollista.

20 000 palkkasotilasta riittää 450 000 asevelvollista vastaan. Venäjä ei ole suurvalta vaan kehitysmaa - sen BKT on hädintuskin suurempi kuin Hollannin. Venäjän suurin turvallisuusongelma on sama kuin Suomen. Silläkin on Iso Itäinen Naapuri.

10) Ks. edelliset. Vain tiettyyn rajaan asti, suhteessa resursseihin, tarkoitukseen ja tilanteeseen.

Armeija on tehokkain silloin, kun se on täsmälleen niin pieni kuin mitä minimissään tarvitaan uhkan käsittelemiseen. Yhtään suurempi armeija ei tuo parannusta tilanteeseen, ja pahimmillaan se vain haaskaa resursseja.

Jokainen amatööri on poissa siviilityöstään, ja jonkun on maksettava se kaikki. Talouden pyörät on pidettävä pyörimässä sodankin aikana. Jonkun on tehtävä työtä ja maksettava ne verot, jolla se sotiminen rahoitetaan.