Siinäpä se tiivistettynä terveen ja kestävän talouskehityksen suunta. On hullua kävellä jommassa kummassa ojassa, kun voi kävellä tietä pitkin.
Kaikkein merkittävin ero "Friedmanilaisen" liberaalikapitalismin ja Keynesiläisen talousmallin välillä on se, että vaikka Friedmanin teoria on teoreettisesti pätevä (toimii paperilla), se ei selitä aiheuttamiaan talousongelmia, eikä tarjoa niihin ratkaisuja. Keynesin malli taas on teoreettisesti epätarkka, mutta toimii käytännössä kuin junan vessa.
Keynesin teoria ei selitä sitä, miten valtiovallan sääntely ja puuttuminen jopa tuotantotoimintaan (luodakseen työpaikkoja ja kulutusta sektoreille ja alueille, joille markkinat eivät niitä luo) luo talouskasvua ja ylläpitää kulutusta ja markkinataloutta, mutta niin vain käytännössä on.
Saksa nousi 30-luvun lamasta nimenomaan Keynesin talousmallilla, ja Suomi nousi agraarivaltaisesta kehitysmaasta hyvinvoivaksi teollisuusmaaksi Keynesin talousmallilla 50-80 luvuilla. Saman mallin mieto jenkkisovellus "The New Deal" oli ratkaisevassa osassa USA:n toipuessa lamasta 30- ja 40-luvuilla.
Friedmanin malli taas on tunnettu historiassa siitä, että se köyhdyttää keskiluokan, ja taannuttaa kehittyneet valtiot takaisin puolikehitysmaiksi, kuten kävin Argentiinan, Chilen ja Uruguayn 60-70-luvulla. Nämä maat olivat aikoinaan "hyvinvointivaltioita", joissa oli mojovankokoinen keskiluokka ja korkeampi elintaso kuin tuolloin Euroopassa keskimäärin. Sitten tuli Maailmanpankki ja liberaalikapitalistit...
Käytännössä Keynesin malli on meille tuttu Skandinaavinen hyvinvointivaltiomalli, jossa yksityisomistukselle perustuva markkinatalous lyö kättä valtion sääntelyn kanssa. Yksityisten yhtiöiden lisäksi myös valtio ja kunnat ovat mukana tuotannon ja palvelujen pyörittämisessä omistamiensa yhtiöiden, liikelaitosten ja palveluyksikköjen kautta, sekä pyrkii ohjaamaan talouden kehitystä politiikalla siten, että se tuottaa mahdollisimman suuren hyödyn mahdollisimman monelle kansalaiselle. Keynesin talousmalli on yksi ns. Kolmannen Tien idean talouspoliittisista sovellutuksista.
3 kommenttia:
Kirjoitin aiemmin sinulle tällaisen kommentin:
Mikko Ellilä sanoi...
Moi. Vilkaisin blogiasi ja huomasin sinun kirjoittaneen paljon empiiristä analyysia talouselämän tämänhetkisestä kehityksestä esittämättä tarkastelullesi kuitenkaan mitään teoreettista viitekehystä ainakaan eksplisiittisesti. Olisi mielenkiintoista lukea näkemyksiäsi erilaisista talousteorioista. Mitäs mieltä olet esim. itävaltalaisesta koulukunnasta?
1. elokuuta 2008 18:21
En saanut vastausta tuohon, mutta nyt näemmä esittelit jonkin verran käsityksiäsi erilaisista talousteorioista ja erilaisista talouspoliittisista linjoista.
Käsityksesi ovat kuitenkin suoraan sanottuna täyttä paskaa.
Friedmanin teoria on teoreettisesti pätevä (toimii paperilla)
Friedmanin ja muiden Chicagon koulukunnan edustajien teorioissa on paljonkin vikaa. Lue esim. Mises-instituutin analyysia Friedmanista ym. chicagolaisista.
se ei selitä aiheuttamiaan talousongelmia, eikä tarjoa niihin ratkaisuja.
Mitä ongelmia tarkoitat?
Keynesin teoria ei selitä sitä, miten valtiovallan sääntely ja puuttuminen jopa tuotantotoimintaan (luodakseen työpaikkoja ja kulutusta sektoreille ja alueille, joille markkinat eivät niitä luo) luo talouskasvua ja ylläpitää kulutusta ja markkinataloutta, mutta niin vain käytännössä on.
Miten niin? Työpaikkojen ja kulutuksen luominen valtion interventioilla on hölmöläisten peitonleikkuuta, koska työpaikkojen ja kulutuksen keinotekoinen lisääminen joillakin aloilla tuhoaa niitä toisilla aloilla.
Saksa nousi 30-luvun lamasta nimenomaan Keynesin talousmallilla,
Miten niin?
Suomi nousi agraarivaltaisesta kehitysmaasta hyvinvoivaksi teollisuusmaaksi Keynesin talousmallilla 50-80 luvuilla.
Suomen talouspolitiikka oli tuona aikana paljon vähemmän keynesiläistä kuin muiden länsimaiden ja silti Suomessa oli nopeampi talouskasvu kuin muissa länsimaissa. Tämä viittaa siihen, että keynesiläistä talouspolitiikkaa ei voida pitää Suomen nousun syynä.
Saman mallin mieto jenkkisovellus "The New Deal" oli ratkaisevassa osassa USA:n toipuessa lamasta 30- ja 40-luvuilla.
Aivan täyttä paskaa.
Ks.
Lawrence W. Reed: Great Myths of the Great Depression
http://www.cascadepolicy.org/pdf/fiscal/myths.pdf
1930-luvun suuri lamakausi esitetään historiankirjoissa usein esimerkkinä markkinatalouden epäonnistumisesta, mutta todellisuudessa lama johtui äärimmäisen sosialistisesta politiikasta. USA:ssa ylintä marginaalituloverokantaa korotettiin jo Hooverin presidenttikaudella 39 prosenttiyksikköä (!) ja FDR:n aikana vielä 27 prosenttiyksikköä lisää, 90 prosenttiin! Lisäksi tullimuureja korotettiin, hintoja ja palkkoja säänneltiin suoraan Mussolinin Italiasta kopioituun tyyliin ja muutenkin toteutettiin aivan uskomattoman sairaita sosialistisia ideoita. Suomessa 1930-luvun lama meni ohitse paljon nopeammin ja kivuttomammin, koska Suomi oli tuolloin paljon vapaampi markkinatalousmaa kuin USA.
Friedmanin malli taas on tunnettu historiassa siitä, että se köyhdyttää keskiluokan, ja taannuttaa kehittyneet valtiot takaisin puolikehitysmaiksi, kuten kävin Argentiinan, Chilen ja Uruguayn 60-70-luvulla.
Aivan täyttä paskaa. Perustele naurettava väitteesi.
Nämä maat olivat aikoinaan "hyvinvointivaltioita", joissa oli mojovankokoinen keskiluokka ja korkeampi elintaso kuin tuolloin Euroopassa keskimäärin. Sitten tuli Maailmanpankki ja liberaalikapitalistit...
Maailmanpankki ei edusta liberaalia kapitalismia. Maailmanpankki on valtioiden ylläpitämä virasto. Maailmanpankki ei ole edes suositellut holhoamilleen konkurssikypsille valtioille ns. uusliberaalia talouspolitiikkaa, vaan Maailmanpankki on monessa maassa suositellut veronkorotuksia.
Käytännössä Keynesin malli on meille tuttu Skandinaavinen hyvinvointivaltiomalli,
Hyvinvointivaltio on aivan eri asia kuin keynesiläinen talouspolitiikka. Näillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
jossa yksityisomistukselle perustuva markkinatalous lyö kättä valtion sääntelyn kanssa.
Kaikissa maissa on jonkin verran yksityisomistukselle perustuvaa markkinataloutta ja jonkin verran valtiollista sääntelyä. Tämä ei siis ole mikään pohjoismainen erikoisuus. Mikään maa ei ole sataprosenttisesti kapitalistinen eikä sataprosenttisesti sosialistinen.
Terve. En ollut huomannut tuota aikaisempaa kommenttiasi.
Kirjoitukseni ei ollut tarkoitus olla mikään tarkka analyysi talousjärjestelmistä, vaan "ampua umpimähkään keskeltä", kuten otsikossa koitin esitellä, eli Kolmannen Tien hengessä.
Tosiasia on, että se talouspolitiikka, jota Hitlerin Saksa harjoitti 1930-luvun alusta, oli pääasiassa Keynesiläistä, toisin myös vaikutteita Evolalta oli.
Laissez faire l. talousliberalismi on teoreettisesti tutkitumpi ja kattavampi talousmalli kuin esim. sosialismi. Tätä tarkoitin "toimii paperilla" kommentilla. Ja tuolla "ei tarjoa ratkaisuja" kommentilla koitin viitata siihen, että USA:n valtio ei käytännössä hoida vapaan talouspolitiikan ongelmia sen tarjoamilla työkaluilla, vaan "vastustajan välineillä", kuten nyt esim Fannie Maen ja Freddie Mac:n tapauksessa.
Työpaikkojen ja kulutuksen luonti valtion interventiolla kasvattaa taloutta silloin KUN raha jää kiertämään kansantalouteen, ja vapauttaa samalla ihmisten henkisiä resursseja. Esim. Suomen julkinen sektori (mukaan lukien koulutus ja terveydenhuolto) järjestettynä myös syrjäseuduille, kohotti näiden alueiden väestön terveyttä ja koulutustasoa, ja näin loi osaamista, ja vapautti henkisiä resursseja talouteen. Yksityisesti hoidettuna näille alueille ei olisi koskaan tullut kunnon terveydenhuoltoa tai kouluja, koska väestön alhaisen tulotason takia ei olisi ollut "tarpeeksi kysyntää" eli ostovoimaa siihen. Tämä on juuri sitä Keynesin mallin "toimivuutta", jolle ei ole talousteoreettista selitystä, vaan enempi "henkimaailman juttua".
Mitä Uruguayn ja Argentiinan tilanteeseen tulee, lue taloushistoriaa. Uruguayn elintaso oli vielä 1970-luvulla lähen eurooppalaista keskitasoa. Sitten tuli Maailmanpankin ja IMF:n "asiantuntijat" ja tuloksena on se, että maasta tuli tyypillinen rikkaan eliitin johtama köyhä kehitysmaa ilman mainittavaa keskiluokkaa.
Voi tosin olla, että minulla meni tuossa jutussa Maailmanpankki ja IMF sekaisin. Maailmanpankki ei ole pääasiassa valtoiden pankki, koska monissa länsimaissa keskuspankit ovat yksityisten pankkien omistamia pankkeja (mm. USA, EKP, Britannia, jne).
Pohjoismainen hyvinvointivaltion luomisen edellyttämä rahoituspohja luotiin myös Ruotsissa lähinnä Keynesiläisen talousmallin sovellutuksella. Suomi oli "vähemmän keynesiläinen" pitkään, koska olimme pitkään myös käytännössä maatalousvaltio, mutta itse finanssipolitiikassa Keynesin malli oli taustalla.
Ai niin, vielä lisäyksenä se, että en ole taloustieteiljä, vaikka tarkoitus on opiskella jossain vaiheessa sivuaineeksi vielä kansantaloustiedettä.
Lähetä kommentti