Kristillis-sosiaaliset arvot ja kristillissosialismi - Kristillisen työväenliikkeen perintö Perussuomalaisen(kin) puolueen taustalla

On jo pidempään poltellut taas kirjoitella, kun on kyselty, että mitä se on se "kristillis-sosialismi", jota Perussuomalaiset mainostavat, niin vähän aateperustasta:


Kristillinen työväenliike syntyi Englannissa 1860-luvulla. Aatteen taustalla oli sovittaa yhteen kristinuskon etiikka ja työväenliikkeen yhteiskunnallinen ajattelu. Syntyi ajatus Kristillisestä sosialismista.

Seurauksena oli pienehkö buumi, kun työväestöä lähellä olevat kirkon herätysliikkeiden piirissä osa papistosta lähti ajamaan asiaa tarmokkaasti. Kristillinen työväenliike ylitti heti alkuun kirkkokuntarajat, sillä se otti vaikutteita katolilaisesta sosiaalietiikasta. Lisäksi se levisi erityisen voimakkaasti vapaakirkollisen liikkeen piirissä. Kristillissosialismi pyrki rakentamaan sillan kristillisen uskon, ihmiskäsityksen sekä yhteiskuntamoraalin, sekä työväenliikkeen arvojen ja tavoitteiden välille.

Kristillinen työväenliike pyrki sosiaaliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen demokratian ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta aseellisen vallankumouksen sijasta. Näin se edusti eräänlaista sosiaalidemokratiaa aikana, jolloin työväenliike yleisesti ei ollut vielä jakautunut ja ajoi väkivaltaista vallankumousta.

Itse asiassa Pohjoismaissa, ja erityisesti Ruotsissa, vapaakirkollisten aktiivien työväenliikkeeseen mukanaa tuoma kristillissosialismi oli olennaisesti vaikuttamassa siihen, että työväenliikkeen valtalinja hylkäsi aseellisen vallankumouksen ja väkivallan, mikä johti työväenliikkeen jakautumiseen Sosialidemokraatteihin ja fanaatikkoihin eli kommunisteihin. Ilman kristillisosiasismia työväenliike olisi siis voinut muotoutua ihan toisenlaiseksi.

Suomeen liike levisi 1800-luvun lopulla. Sen seurauksena monille teollisuuspaikkakunnille perustettiin kristillisiä työväenyhdistyksiä. Vuonna 1906 niiden ympärille perustettiin Suomen Kristillinen Työväenliitto (SKTL), joka toimi kansalaissotaa edeltävässä eduskunnassa (senaatti) myös kristillisenä työväenpuolueena, jolla oli 1-2 kansanedustajaa.

Kansalaissodan jälkeen Kristillinen työväenliitto lakkasi toimimasta poliittisena puolueena, koska sellaisella ei ollut toimintamahdollisuuksia yleisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun ja epäluulon takia.

Jouduttiin odottamaan 1950-luvulle, ennenkuin Suomessa alkoi uudestaan nousta kristillisen työväenliikkeen poliittinen ajatusmaailma. Iso osa kristillisten työväenyhdistysten (joita toimii edelleen mm. Helsingissä, Turussa, Hämeenlinnassa ja Joensuussa) aktiiveista siirtyi demarien sisälle. SDP:n sisällä vaikuttava Kristityt Sosialidemokraatit-ryhmä on tätä perua.

Osa joukosta taas oli perustamassa Suomen Kristillistä Liittoa, joka on sama kuin nykyinen Kristillisdemokraatit. Tosin puolue on melko paljon etääntynyt työväenliikeen poliittisilta juurilta, mutta juuri sen vaikutuksesta se on sosiaalipolitiikaltaan keskustavasemmistolainen puolue.

Kristillinen työväenliitto toimii edelleen yhteiskunnallisena valistus ja hyväntekeväisyysjärjestönä, ja toiminta tapahtuu kristillisten työväenyhdistysten alla. Myös Setlementti r.y:n toiminta on kristillisen työväenliikkeen perinnön jatkoa.

Kristillis-sosialismin perintö ja kristillis-sosiaaliset arvot elävät edelleen Euroopassa ja Suomessa eri yhteiskunnallisten järjestöjen, toimijoiden ja puolueiden keskuudessa. Englannissa liike toimii edelleen Labour-puolueen alaosastona toimivan Christian Socialist Movementin muodossa. Poliittisista puolueista Sosiaalidemokraattien ja KD:n ohella Perussuomalaiset ovat viime vuosina liputtaneet avoimesti kristillis-sosiaalisten arvojen puolesta.

PS:nkin Kristillis-sosiaaliset arvot siis perustuvat Kristillisen työväenliikkeen perintöön, vaikka arvomaailma ei ole tullut PS:n ohjelmaan mukaan Suomen kristillisten työväenyhdistystysten vaikutuksen kautta, vaan puheenjohtaja Timo Soinin vaikutuksesta. Vakaumuksellisena katolilaisena Soini tietää, mistä hän puhuu, kun hän puhuu kristillis-sosiaalisista arvoista.

Perussuomalainen puolue alkoi muodostua edesmenneen SMP:n raunioille 90-luvulla. Kristillis-sosiaalisten arvojen tuominen vanhan SMP:n perinnön päälle ei ole ollenkaan sopimatonta, sillä SMP:tä pidettiin yleisesti monissa poliittisissa arvioisas ns. agraari-sosialistisena liikehdintänä, Santeri Alkion aateperustalta kumpuavana. Alkio ei ollut oikeistolainen, mikä selittää osaltaan sitä, miksi maalaisväestön puolue on poliittisessa keskustassa, eikä oikealla laidalla.

Joka tapauksessa on pääasiassa Timo Soinin vaikutusta, että katolisen yhteiskuntamoraalin perustalta kasvanut kristillisen työväenliikkeen ajatus nostettiin esiin Perussuomalaisen puolueen arvopohjasta puhuttaessa. Yhteys kun löytyy sekä Soinin katolisuuden, että alkiolaistaustaisen ”agraarisosialismin” kautta.

Juurikin kristillissosiaaliset arvot ja periaatteet ovat osaltaan olleet vaikuttamassa siihen, että Perussuomalaiset paitsi mielletään työväestön puolueeksi, myös käytännössä on muuttunut työväestön puolueeksi, nykyään jopa enemmän kuin perinteinen SDP.

Köyhyyden, pahoinvoinnin ja tuloerojen kasvaessa: Punainen virsi

Kuinka moni ihminen tietää, että kansalaissodassa kansamme työtätekevän köyhälistön ruohonjuuritason syvällisempi motiivi lähteä tekemään vallankumousta ei ollut aina niinkään työväenagitaattorien suoltama marxistinen propaganda, joka toimi vain paineet laukaisevana kanavana, vaan pohjimmiltaan aivan yhtä paljon työväestön ja maalaisproletariaatin umpiluterilainen, kristillinen yhteiskuntamoraali, ja sen arvojen vastainen yhteiskunnallinen vallankäyttö ja rakenteellinen väkivalta?

Suomessa oli vuodesta 1906 aina kansalaissotaan asti istunut silloisessa eduskunnassa (senaatti) sen niminen puolue, kuin Kristillinen Työväenpuolue, jonka edustajamäärät vaihtelivat vaaleista riippuen kahdesta neljään. Puolue oli syntynyt 1860-luvulla Englannissa syntyneen kristillis-sosialistisen liikkeen vaikutusksesta. Liike rantautui Suomeen 1800-luvun lopulla, jolloin suurimmille teollisuuspaikkakunnille perustettin kristillisiä työväenyhdistyksiä, joiden toiminnan ympärille puolue muodostui. Tämä liike edusti tavallaan "sosiaalidemokratiaa" aikana, jolloin työväenliike ei vielä ollut jakautunut, sillä se pyrki sosiaaliseen tasa-arvoon ja työväestön olojen parantamiseen demokraattista tietä, yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta vallankumouksen sijaan.

Kansalaissodan alkaessa yleinen tilanne maassamme oli kuitenkin edennyt pisteeseen, jossa ruutitynnyri oli jo syttynyt, ja työväki ryhmittäytyi punakaarteihin. Taustalla oli syvä, huonoista yhteiskunnallisista oloista ja epätasa-arvosta kumpuava katkeruus, ja tunne siitä, että yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus on mennyt aivan liian pitkälle. Kristillisen työväenliikkeen piirissä ollut väki ei tilanteessa oikein tiennyt, mitä tehdä. Osa heistä päätti liittyä punakaarteihin.

Marssiessaan rintamalle, he lauloivat vanhan virsikirjan virttä numero 440 "Jo vääryys vallan saapi". Kansalaissodan jälkeen porvaristo ja papisto, sydämistyneenä työväestön "kapinasta" poisti virren sen takia virsikirjasta. Virsi palautettiin kirjaan vasta sotien jälkeen, Mannerheimin aloitteesta, kansallisena sovinnoneleenä.

Jostain syystä tämä "Punainen virsi" poistettiin uudestaan 80-luvun lopun virsikirjauudistuksen yhteydessä, juuri viime laman alla, kun hyvinvointiyhteiskunta alkoi taas rapautua ja tuloerot kasvaa. Se kansallisen yhteiskuntaluokkien sovinto, minkä viime sodat loivat, ja se kansallisen yhtenäisyys, jota yhteiskunnallisen tasa-arvon ihanteen pohjalle rakennettu hyvinvointijärjestelmä ovat pitäneet yllä, ovat rapautumassa. Mielestäni olisi aika palauttaa vanha virsi takaisin virsikirjaan, muistuttamaan meitä kaikkia, ja varsinkin vallanpitäjiä, siitä, että nykyisellä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja pahoinvoinnin kasvuvauhdilla olemme matkalla kohti uutta kansalaissotaa. Tämä olisi nyt suuren laman alkaessa vallanpitäjien hyvä muistaa, ja pitää huoli kansan hyvinvoinnista sekä siitä, ettei suomalainen kansanyhteisö hajoa.


Vanhan virsikijan virsi nro. 440. Sen sanoma alkaa olla taas jälleen kerran ajankohtainen:

(Sävel sama kuin suvivirressä, "Jo joutui armas aika")

"1 Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, vie kansan kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta, nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta, nyt tahtois puolustaa?

2 Nyt viekas vilppi täällä, on noussut kunniaan.
On valhe vallan päällä, ja vääryys voimassaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää, vääryyttä puoltamaan.

3 Kas, köyhän leivän syövät, nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät, ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi, kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi, tuon raukan huudoilta.

4 He armotonna veivät, osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa, vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta, nuo viekkaat ryöstäjät.

5 Vaan voitonpäivän kerran, vaivaiset näkevät.
Vanhurskaus kun Herran, lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä, kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä, ja päästä vaivasta."


---------------------
EDIT 3.3: Ne joita kiinnostaa enemmän tietää Kristillisten työväenyhdistysten historiasta, löytävät tietoja Facebook-yhteisöstä "Kristillis-sosiaaliset arvot ja kristillisen työväenliikkeen perintö": Linkki