Suomessa oli vuodesta 1906 aina kansalaissotaan asti istunut silloisessa eduskunnassa (senaatti) sen niminen puolue, kuin Kristillinen Työväenpuolue, jonka edustajamäärät vaihtelivat vaaleista riippuen kahdesta neljään. Puolue oli syntynyt 1860-luvulla Englannissa syntyneen kristillis-sosialistisen liikkeen vaikutusksesta. Liike rantautui Suomeen 1800-luvun lopulla, jolloin suurimmille teollisuuspaikkakunnille perustettin kristillisiä työväenyhdistyksiä, joiden toiminnan ympärille puolue muodostui. Tämä liike edusti tavallaan "sosiaalidemokratiaa" aikana, jolloin työväenliike ei vielä ollut jakautunut, sillä se pyrki sosiaaliseen tasa-arvoon ja työväestön olojen parantamiseen demokraattista tietä, yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta vallankumouksen sijaan.
Kansalaissodan alkaessa yleinen tilanne maassamme oli kuitenkin edennyt pisteeseen, jossa ruutitynnyri oli jo syttynyt, ja työväki ryhmittäytyi punakaarteihin. Taustalla oli syvä, huonoista yhteiskunnallisista oloista ja epätasa-arvosta kumpuava katkeruus, ja tunne siitä, että yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus on mennyt aivan liian pitkälle. Kristillisen työväenliikkeen piirissä ollut väki ei tilanteessa oikein tiennyt, mitä tehdä. Osa heistä päätti liittyä punakaarteihin.
Marssiessaan rintamalle, he lauloivat vanhan virsikirjan virttä numero 440 "Jo vääryys vallan saapi". Kansalaissodan jälkeen porvaristo ja papisto, sydämistyneenä työväestön "kapinasta" poisti virren sen takia virsikirjasta. Virsi palautettiin kirjaan vasta sotien jälkeen, Mannerheimin aloitteesta, kansallisena sovinnoneleenä.
Jostain syystä tämä "Punainen virsi" poistettiin uudestaan 80-luvun lopun virsikirjauudistuksen yhteydessä, juuri viime laman alla, kun hyvinvointiyhteiskunta alkoi taas rapautua ja tuloerot kasvaa. Se kansallisen yhteiskuntaluokkien sovinto, minkä viime sodat loivat, ja se kansallisen yhtenäisyys, jota yhteiskunnallisen tasa-arvon ihanteen pohjalle rakennettu hyvinvointijärjestelmä ovat pitäneet yllä, ovat rapautumassa. Mielestäni olisi aika palauttaa vanha virsi takaisin virsikirjaan, muistuttamaan meitä kaikkia, ja varsinkin vallanpitäjiä, siitä, että nykyisellä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja pahoinvoinnin kasvuvauhdilla olemme matkalla kohti uutta kansalaissotaa. Tämä olisi nyt suuren laman alkaessa vallanpitäjien hyvä muistaa, ja pitää huoli kansan hyvinvoinnista sekä siitä, ettei suomalainen kansanyhteisö hajoa.
Vanhan virsikijan virsi nro. 440. Sen sanoma alkaa olla taas jälleen kerran ajankohtainen:
(Sävel sama kuin suvivirressä, "Jo joutui armas aika")
"1 Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, vie kansan kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta, nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta, nyt tahtois puolustaa?
2 Nyt viekas vilppi täällä, on noussut kunniaan.
On valhe vallan päällä, ja vääryys voimassaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää, vääryyttä puoltamaan.
3 Kas, köyhän leivän syövät, nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät, ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi, kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi, tuon raukan huudoilta.
4 He armotonna veivät, osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa, vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta, nuo viekkaat ryöstäjät.
5 Vaan voitonpäivän kerran, vaivaiset näkevät.
Vanhurskaus kun Herran, lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä, kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä, ja päästä vaivasta."
---------------------
EDIT 3.3: Ne joita kiinnostaa enemmän tietää Kristillisten työväenyhdistysten
historiasta, löytävät tietoja Facebook-yhteisöstä "Kristillis-sosiaaliset arvot ja kristillisen työväenliikkeen perintö": Linkki
