Poliittiset virkanimitykset ja kuntavaalit

Ajattelin vähän valittaa kuntaavaalien hengessä vallitsevasta meiningistä:

Kuten tiedämme, poliittiset virkanimitykset ovat osa suomalaista poliittista kulttuuria, ns. "maan tapaa". Uusin ja tunnetuin esimerkki on sisäministeri Päivi Räsäsen päätös nimittää ex-puoluekollega Päivi Nerg korkeaan virkaan ohi pätevämpien hakijoiden. Tapauksesta on nykyisessä kriittisessä ilmapiirissä syntynyt äläkkä, mikä on toki aiheellista, mutta täytyy muistaa, että jos sisäministerinä olisi ollut jonkun muun puolueen edustaja, olisi valittu vain joku toisen puolueen edustaja tai puoluetta lähellä oleva henkilö. Eli vaikka poliittisia virkanimityksiä vastaan noussut kohu on aiheellista, siinä on vahva kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden haju.

Uudessa Oulussa koko henkilöstölle annettiin 7 vuoden irtisanomissuoja, mikä on inhimillisesti ymmärrettävää mutta taloudellisesti erittäin ikävä päätös. Lama nimittäin kestää vielä vähintään 3, todennäköisesti jopa 5 vuotta. Samaan aikaan kaupunki joutuu leikkaamaan sieltä täältä mistä voi, mutta väkeä ei voida vähentää muuta kuin eläkepoistuman kautta.

Organisaatiota sen sijaan päätettiin lihottaa - yläpäästä. Sen sijaan että olisi tehty kuten Turussa, jossa lakkautettiin synkkiin talousnäkymiin varautumisen vuoksi 8 johtajavirkaa, Oulu tekee juuri toisin. Oulussa valittiin viime vuonna yhdistyvien kuntien nykyiset kunnanjohtajat 5 vuodeksi Uuden Oulun palkkalistoille "Muutosjohtaja"-nimikkeelä (Paitsi Haukiputaan nykyinen kunnajohtaja joka sai huumori-tittelin "Elinvoimajohtaja"; nimike josta Freudilla voisi olla jotain sanottavaa).

Kyseessähän on ns. lahjavirat eli poliittinen hinta, joka maksettiin käytännössä vastineeksi siitä, etteivät nykyisten kunnan johtajat ainakaan asetu poikkiteloin kuntaliitoksen kanssa. Muutosjohtajien työnkuva on varsin mielenkiintoinen; muutaman viikoittaisen kahvipalaverin ja näennäistärkeän jaarittelun lisäksi saa roikkua netissä, pelata pasianssia, tuijotella ulos ikkunasta ja lueskella lehtiä, jne. eli tappaa aikaa. Vastapainoksi tästä raskaasta työpanoksesta on oma toimisto ja henkilöstä riippuen 4500 - 6500 euron kuukausipalkka.

Koska oma toimenkuvani ja päivärytmini näin työttömänä on kötitöitä lukuun ottamatta samantyyppinen, katson olevani oikeutettu samaan titteliin ja julistan täten siis olevani Muutosjohtaja. Ja koska lisäksi teen oman muutosjohtamiseni paljon tehokkaammin kuin edellä mainitut virkamiehet, sillä toistaiseksi saan korvaukseksi vain työmarkkinatukea, katson olevani tehokkuusajattelun nimessä esimerkillinen Muutosjohtaja!

Uuden oulun suuntaviivoista ja viroista neuvoteltaessa Vihreät käyttivät härskisti hyväkseen omaa asemaansa vaa'ankielipuolueena. Välittämättä taloustilanteesta ja edessä olevista supistuksista, he vaativat ja saivat neuvotteluissa apulaiskaupunginjohtajan "johtajien johtajan" viran itselleen, koska tiesivät, että  liitoshanketta ajaneiden olisi pakko suostua. Kyseessä oli siis perinteinen jäsenkirja- eli politrukkivalinta. Käytännössä - joskaan ei moraalisesti - Vihreillä oli tähän voimasuhteiden takia varaa ja niin myös tehtiin. Taas kukki maan tapa.

Myöskään Vasemmistoliiton kylki ei ole puhdas, hekin vaativat ja saivat; apulaiskaupunginjohtajan virka nakitettiin sopivasti myös puolueen ex-puheenjohtaja Korhosen vaimolle. Vasemmiston on muutenkin ongelmissa, eikä syynä ole yksinomaan Arhinmäen takinkääntö pankkitukiasiassa, vaan peruskannattajien rehellisyys sekä suoraselkäisyys. Vasemmistoliiton selkärankahan erosi emopuolueen eduskuntaryhmästä jo viime vuonna. Tämä heijastuu myös kentälle. Sekä käytännön näkyvä aktivismi että myös Kalevan nettipaneelin tutkimus kertovat karua kieltään; Oulussa jopa viidesosa tai enemmänkin kannatuksesta saattaa luiskahtaa Vapaalle Vasemmistolle (tsemppiä vaan heille!).

Nämä valintapäätökset tehtiin mahdollisimman nopeasti ja hyvissä ajoin, että ne unohtuisivat ennen vaaleja ja koska oli perusteltu pelko, että vaalien jälkeen ne eivät enää PS:n nousun takia olisi olleet mahdollisia. Näin Persun pelko oli herrain alku, sano.

Käytäväpuheissa on jo lupailtu Perussuomalaisille omaa "johtovirkaa" kaupunginhallinnossa kuntavaalien jälkeen. Toivon ja ajan sitä, ettei meidän ryhmämme sellaisen takia myy sieluaan, sillä tuleva valtuusto joutuu leikkaamaan, paljon.

Mutta mitä Arhinmäkeen ja Espanjan pankkitukeen tulee, niin asia on historiallisessa kontekstissa Vasemmistolle hyvin kiusallinen; fasistidiktaattori Fransisco Franco varmaan hytkyisi haudassaan naurusta niin että kirkkomaa pöllyäisi jos kuulisi että Suomen vasemmisto kannattaa pankkitukea Espanjan pankeille ja näiden suurpankkien omistajille, jotka olivat falangistien ja Francon vankimpia tukjoita(!). Näin suomalainen vasemmisto tanssii Guernican haudoilla.

SDP pelaa taas kaksilla rattailla, kuten viime vaalienkin alla. Demarit pelastivat itsensä eduskuntavaaleissa lyöttäytymällä ennen vaaleja tiiviisti Perussuomalaisten vanaveteen. Vaalien jälkeen sitten otettiin etäisyyttä ja käänneltiin takkeja. Sama meno jatkuu nyt kun Heinäluoma lähti varoittelemaan "vakavista ajoista taloudessa". Fiksummat tajuavat myös, että SDP:n näennäinen sisäinen riitely (Heinäluoma - M G-R. - Urpilainen, jne.) on teatteria, kuten hallituksen feikkiriita hoitajaministäkin (jonka jaloissa medialta jäi lähes huomaamatta mm. läpi nuijittu ALV-korotus). SDP:n kannalta ratkaisevaa on se, miten eurokriisi etenee. Jos Espanja tulee syliin lokakuussa ennen vaalipäiviä, niin Hell is loose, sillä silloin paine SDP:tä kohtaan kasvaisi niin suureksi, että ihan oikeitakin linjamuutoksia saatettaisiin vaatia.

Eurokriisihän on - toisin kuin hallitus koittaa väittää - olennaisesti kuntavaaleihin liittyvä asia. Hallituksen valitseman eurolinjan ja kriisin väärän hoitamisen takia ensi vuoden budjetissa kuntien valtionosuuksia joudutaan leikkaamaan yli 700 miljoonaa, jotta rahaa riittäisi Espanjan ja muiden pankkien tukemiseen (ja turha tulla väittämään, ettei PS olisi esittänyt vaihtoehtoja!).

Tiivistetysti tilanne on seuraava:

Suomen ainoa toivo on radikaali EU-politiikan suunnan muutos, ja se onnistuu vain, jos hallitus kaatuu. Ainoa keino kaataa hallitus on saada äänestäjät antamaan rökäletappio demareille ja ei-selkärankaiselle Vasemmistolle (eikä Kokoomustakaan kannata luonnollisesti tukea). Jos näin käy, niin silloin - kuntavaalien jälkeen - kun Kokoomus tuo pöytään viime kevään budjettiriihessä kuntavaalien ajaksi maton alle lakaistut suuret lisäleikkaukset - löytyy sekä Vasemmistoliitolta että SDP:ltä poliittinen itsesuojeluvaisto, ja hallitus hajoaa.

Jos siis haluat pelastaa Suomen, on kaadettava hallitus. Ja se onnistuu vain sillä, ettet äänestä Kokoomusta, SDP:tä tai Arhinmäen linjalle sitoutunutta Vasemmistoa.

Näillä mennään,

t: V-P. Kortelainen, "Muutosjohtaja", kuntavaaliehdokas, PS

Suomeen on sittenkin tulossa blokkivaalit - Konservatiivis-vasemmistolainen vs. liberaalis-porvarillinen linja! SDP vaa-ankielenä?

Suomeen on sittenkin tulossa jonkinlaiset blokkivaalit, vaikka sellaista ei ole haluttu tai toivottu.

Tämän on käytännössä saanut aikaan vakausrahastokysymyksen nouseminen isoksi jakolinjaksi tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Eli, vaikka toisin koitetaan väittää, ja vaikka sekä Timo Soini että SDP kiistävät asian, käytännössä vakausrahastoasian nostaminen ykköskysymysten joukkoon voi tehdä näistä vaaleista blokkivaalit.

Perussuomalaiset ovat tehneet vakausrahastoasiasta kynnyskysymyksen, josta tinkiminen olisi vaalien jälkeisessä käymistilassa puolueelle poliittinen itsemurha. PS:llä ei ole varaa tinkiä vakausrahastoasiassa, sillä tämä johtaisi erittäin suurella todennäköisyydella sekä moraalisen uskottavuuden menettämiseen että tulevan suuren eduskuntaryhmän hajoamiseen.

Tätä voisi nimittää hirttäytymiseksi, mutta toisaalta juuri yllä mainitusta syystä johtuen, ihmiset voivat luottaa siihen, että PS pitää kiinni kynnyskysymyksestään, vaikkei muuten uskoisi. Edes ne, jotka eivät usko Soinia, eivät pidä häntä kuitenkaan niin tyhmänä, että hän ottaisi moisen riskin. PS ei siis lähde Keskustan ja Kokoomuksen kelkaan, ei voi.

Konservatiivis-vasemmistolainen kansanrintama vai liberaaliporvarillinen leiri?

Kun Soini sanoi, että "nyt pitää vain toivoa, että vakausrahastoja vastustavat puolueet saavat Eduskuntaan enemmistön", kajahti eetterissä hiljainen kohahdus, jota on koitettu painaa alas, sekä Timon että Urpilaisen toimesta, mutta joka on olemassaolevaa todellisuutta.

Tosiasia nimittäin on, että jos PS saa yli 20%:n äänisaaliin, ja SDP onnistuu pitämään vähintään 17% kannatuksen, tähän maahan on teoriassa mahdollista muodostaa hallitus, jossa ei mahdollisesti ole mukana yksikään nykyisistä hallituspuolueista!

Tämä edellyttäisi seuraavan vähimmäiskannatuksen toteumista näille puolueille:

PS > 20%, SDP > 17%, Vas. > 8%, KD > 5%.

Nämä puolueet voisivat muodostaa konservatiivis-vasemmistolaisen kansanrintamahallituksen, jota vastaan nykyhallitus muodostaisi liberaalis-porvarillisen opposition.

Sanoin tuossa yllä, "hallitus, jossa ei mahdollisesti ole..". Noilla vähimmäiskannatuksilla blokki vaatisi mukaan vielä RKP:n, jotta enemmistö olisi vähintään 54%.

Jos PS saisi, sanotaan nyt (kuten itse veikkaan) noin 23% äänistä, ja KD mahdollisesti nostaisi kannatustaan jopa 6%:n pintaan, ja/tai Vasemmistoliitto pääsisi yli 9%:n, olisi jo ilman RKP:kin oppositioblokilla 52 - 54%:n niukka enemmistö, jolla saisi heikon enemmistöhallituksen.

Silti pelkästään tällaisen historiallisen mahdollisuuden olemassaolo on inspiroivaa. Suomessa ei ole vielä koskaan tapahtunut sellaisia vaaleja, jossa koko istuva hallituksen kaikki puolueet olisivat voineet joutua vaihtopenkille.

Demarit vaa'ankielenä - Quo vadis Jutta?

Asiassa on, vielä toteutumattoman vaalituloksen ohella, yksi mutta: SDP:n linjan pitävyys. SDP vastustaa väliaikaista vakausrahastoa. On esitetty, aiheellisestikin, epäilyjä siitä, pitääkö tämä vastustus. Jos SDP tinkii tästä asiasta, yllä mainittu nykyhallituksen painajainen ei toteudu, vaan tulee luultavasti perinteisen kolmen suuren Tupu+Hupu+Lupu-hallitus. Tämä Tupun, Hupun, Lupun (ja ehkä Råpån) eli Trikolori-hallitus (tai "Kolme Itse och jag" -hallitus) on todennäköinen, jos SDP tykkää mieluummin Kokoomuksen kuin PS:n linjasta.

Tämä on taustalla sekä Keskustan että Kokoomuksen yhä tiukentuneessa painostuksessa SDP:tä vastaan vakausrahastoasiassa. Jos SDP tinkii vakausrahastoasiassa, nykyhallituksen pääpuolueet voivat jatkaa hallituksessa.

Tietenkin kuvio menisi PS+Tupu ja Hupu, jos KePu pettäisi vakausrahastoasiassa, mutta se taas olisi Mari "On vastuullista kusta pakkasella housuihin"Kiviniemelle liian kova kalkki nieltäväksi, joten en usko siihen. Tosin KePu voi pettää tässäkin asiassa ;)

Väite, että nykyhallitus voisi jatkaa sellaisenaan, on täyttä tuubaa, sillä silloin sitä pitäisi vahvistaa joko KD:llä ja tai Vasemmistoliitolla. KD ja Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen, eikä luultavasti Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Ja jos SDP on messissä, pienpuolueita ei tarvita (jopa "Kårean ikuinen hallituspuolue" johtajansa "Fan Wal-In":in kera voisi jäädä ulos).

Demarit ovat siis vaa'ankieli. Mutta nyt on siis oikeasti mahdollista saada vaihtoon koko hallitus, ei vain osaa siitä. Muistakaa tämä uurnilla!