Ajattelin vähän valittaa kuntaavaalien hengessä vallitsevasta meiningistä:
Kuten tiedämme, poliittiset virkanimitykset ovat osa suomalaista poliittista kulttuuria, ns. "maan tapaa". Uusin ja tunnetuin esimerkki on sisäministeri Päivi Räsäsen päätös nimittää ex-puoluekollega Päivi Nerg korkeaan virkaan ohi pätevämpien hakijoiden. Tapauksesta on nykyisessä kriittisessä ilmapiirissä syntynyt äläkkä, mikä on toki aiheellista, mutta täytyy muistaa, että jos sisäministerinä olisi ollut jonkun muun puolueen edustaja, olisi valittu vain joku toisen puolueen edustaja tai puoluetta lähellä oleva henkilö. Eli vaikka poliittisia virkanimityksiä vastaan noussut kohu on aiheellista, siinä on vahva kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden haju.
Uudessa Oulussa koko henkilöstölle annettiin 7 vuoden irtisanomissuoja, mikä on inhimillisesti ymmärrettävää mutta taloudellisesti erittäin ikävä päätös. Lama nimittäin kestää vielä vähintään 3, todennäköisesti jopa 5 vuotta. Samaan aikaan kaupunki joutuu leikkaamaan sieltä täältä mistä voi, mutta väkeä ei voida vähentää muuta kuin eläkepoistuman kautta.
Organisaatiota sen sijaan päätettiin lihottaa - yläpäästä. Sen sijaan että olisi tehty kuten Turussa, jossa lakkautettiin synkkiin talousnäkymiin varautumisen vuoksi 8 johtajavirkaa, Oulu tekee juuri toisin. Oulussa valittiin viime vuonna yhdistyvien kuntien nykyiset kunnanjohtajat 5 vuodeksi Uuden Oulun palkkalistoille "Muutosjohtaja"-nimikkeelä (Paitsi Haukiputaan nykyinen kunnajohtaja joka sai huumori-tittelin "Elinvoimajohtaja"; nimike josta Freudilla voisi olla jotain sanottavaa).
Kyseessähän on ns. lahjavirat eli poliittinen hinta, joka maksettiin käytännössä vastineeksi siitä, etteivät nykyisten kunnan johtajat ainakaan asetu poikkiteloin kuntaliitoksen kanssa. Muutosjohtajien työnkuva on varsin mielenkiintoinen; muutaman viikoittaisen kahvipalaverin ja näennäistärkeän jaarittelun lisäksi saa roikkua netissä, pelata pasianssia, tuijotella ulos ikkunasta ja lueskella lehtiä, jne. eli tappaa aikaa. Vastapainoksi tästä raskaasta työpanoksesta on oma toimisto ja henkilöstä riippuen 4500 - 6500 euron kuukausipalkka.
Koska oma toimenkuvani ja päivärytmini näin työttömänä on kötitöitä lukuun ottamatta samantyyppinen, katson olevani oikeutettu samaan titteliin ja julistan täten siis olevani Muutosjohtaja. Ja koska lisäksi teen oman muutosjohtamiseni paljon tehokkaammin kuin edellä mainitut virkamiehet, sillä toistaiseksi saan korvaukseksi vain työmarkkinatukea, katson olevani tehokkuusajattelun nimessä esimerkillinen Muutosjohtaja!
Uuden oulun suuntaviivoista ja viroista neuvoteltaessa Vihreät käyttivät härskisti hyväkseen omaa asemaansa vaa'ankielipuolueena. Välittämättä taloustilanteesta ja edessä olevista supistuksista, he vaativat ja saivat neuvotteluissa apulaiskaupunginjohtajan "johtajien johtajan" viran itselleen, koska tiesivät, että liitoshanketta ajaneiden olisi pakko suostua. Kyseessä oli siis perinteinen jäsenkirja- eli politrukkivalinta. Käytännössä - joskaan ei moraalisesti - Vihreillä oli tähän voimasuhteiden takia varaa ja niin myös tehtiin. Taas kukki maan tapa.
Myöskään Vasemmistoliiton kylki ei ole puhdas, hekin vaativat ja saivat; apulaiskaupunginjohtajan virka nakitettiin sopivasti myös puolueen ex-puheenjohtaja Korhosen vaimolle. Vasemmiston on muutenkin ongelmissa, eikä syynä ole yksinomaan Arhinmäen takinkääntö pankkitukiasiassa, vaan peruskannattajien rehellisyys sekä suoraselkäisyys. Vasemmistoliiton selkärankahan erosi emopuolueen eduskuntaryhmästä jo viime vuonna. Tämä heijastuu myös kentälle. Sekä käytännön näkyvä aktivismi että myös Kalevan nettipaneelin tutkimus kertovat karua kieltään; Oulussa jopa viidesosa tai enemmänkin kannatuksesta saattaa luiskahtaa Vapaalle Vasemmistolle (tsemppiä vaan heille!).
Nämä valintapäätökset tehtiin mahdollisimman nopeasti ja hyvissä ajoin, että ne unohtuisivat ennen vaaleja ja koska oli perusteltu pelko, että vaalien jälkeen ne eivät enää PS:n nousun takia olisi olleet mahdollisia. Näin Persun pelko oli herrain alku, sano.
Käytäväpuheissa on jo lupailtu Perussuomalaisille omaa "johtovirkaa" kaupunginhallinnossa kuntavaalien jälkeen. Toivon ja ajan sitä, ettei meidän ryhmämme sellaisen takia myy sieluaan, sillä tuleva valtuusto joutuu leikkaamaan, paljon.
Mutta mitä Arhinmäkeen ja Espanjan pankkitukeen tulee, niin asia on historiallisessa kontekstissa Vasemmistolle hyvin kiusallinen; fasistidiktaattori Fransisco Franco varmaan hytkyisi haudassaan naurusta niin että kirkkomaa pöllyäisi jos kuulisi että Suomen vasemmisto kannattaa pankkitukea Espanjan pankeille ja näiden suurpankkien omistajille, jotka olivat falangistien ja Francon vankimpia tukjoita(!). Näin suomalainen vasemmisto tanssii Guernican haudoilla.
SDP pelaa taas kaksilla rattailla, kuten viime vaalienkin alla. Demarit pelastivat itsensä eduskuntavaaleissa lyöttäytymällä ennen vaaleja tiiviisti Perussuomalaisten vanaveteen. Vaalien jälkeen sitten otettiin etäisyyttä ja käänneltiin takkeja. Sama meno jatkuu nyt kun Heinäluoma lähti varoittelemaan "vakavista ajoista taloudessa". Fiksummat tajuavat myös, että SDP:n näennäinen sisäinen riitely (Heinäluoma - M G-R. - Urpilainen, jne.) on teatteria, kuten hallituksen feikkiriita hoitajaministäkin (jonka jaloissa medialta jäi lähes huomaamatta mm. läpi nuijittu ALV-korotus). SDP:n kannalta ratkaisevaa on se, miten eurokriisi etenee. Jos Espanja tulee syliin lokakuussa ennen vaalipäiviä, niin Hell is loose, sillä silloin paine SDP:tä kohtaan kasvaisi niin suureksi, että ihan oikeitakin linjamuutoksia saatettaisiin vaatia.
Eurokriisihän on - toisin kuin hallitus koittaa väittää - olennaisesti kuntavaaleihin liittyvä asia. Hallituksen valitseman eurolinjan ja kriisin väärän hoitamisen takia ensi vuoden budjetissa kuntien valtionosuuksia joudutaan leikkaamaan yli 700 miljoonaa, jotta rahaa riittäisi Espanjan ja muiden pankkien tukemiseen (ja turha tulla väittämään, ettei PS olisi esittänyt vaihtoehtoja!).
Tiivistetysti tilanne on seuraava:
Suomen ainoa toivo on radikaali EU-politiikan suunnan muutos, ja se onnistuu vain, jos hallitus kaatuu. Ainoa keino kaataa hallitus on saada äänestäjät antamaan rökäletappio demareille ja ei-selkärankaiselle Vasemmistolle (eikä Kokoomustakaan kannata luonnollisesti tukea). Jos näin käy, niin silloin - kuntavaalien jälkeen - kun Kokoomus tuo pöytään viime kevään budjettiriihessä kuntavaalien ajaksi maton alle lakaistut suuret lisäleikkaukset - löytyy sekä Vasemmistoliitolta että SDP:ltä poliittinen itsesuojeluvaisto, ja hallitus hajoaa.
Jos siis haluat pelastaa Suomen, on kaadettava hallitus. Ja se onnistuu vain sillä, ettet äänestä Kokoomusta, SDP:tä tai Arhinmäen linjalle sitoutunutta Vasemmistoa.
Näillä mennään,
t: V-P. Kortelainen, "Muutosjohtaja", kuntavaaliehdokas, PS
Kuten tiedämme, poliittiset virkanimitykset ovat osa suomalaista poliittista kulttuuria, ns. "maan tapaa". Uusin ja tunnetuin esimerkki on sisäministeri Päivi Räsäsen päätös nimittää ex-puoluekollega Päivi Nerg korkeaan virkaan ohi pätevämpien hakijoiden. Tapauksesta on nykyisessä kriittisessä ilmapiirissä syntynyt äläkkä, mikä on toki aiheellista, mutta täytyy muistaa, että jos sisäministerinä olisi ollut jonkun muun puolueen edustaja, olisi valittu vain joku toisen puolueen edustaja tai puoluetta lähellä oleva henkilö. Eli vaikka poliittisia virkanimityksiä vastaan noussut kohu on aiheellista, siinä on vahva kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden haju.
Uudessa Oulussa koko henkilöstölle annettiin 7 vuoden irtisanomissuoja, mikä on inhimillisesti ymmärrettävää mutta taloudellisesti erittäin ikävä päätös. Lama nimittäin kestää vielä vähintään 3, todennäköisesti jopa 5 vuotta. Samaan aikaan kaupunki joutuu leikkaamaan sieltä täältä mistä voi, mutta väkeä ei voida vähentää muuta kuin eläkepoistuman kautta.
Organisaatiota sen sijaan päätettiin lihottaa - yläpäästä. Sen sijaan että olisi tehty kuten Turussa, jossa lakkautettiin synkkiin talousnäkymiin varautumisen vuoksi 8 johtajavirkaa, Oulu tekee juuri toisin. Oulussa valittiin viime vuonna yhdistyvien kuntien nykyiset kunnanjohtajat 5 vuodeksi Uuden Oulun palkkalistoille "Muutosjohtaja"-nimikkeelä (Paitsi Haukiputaan nykyinen kunnajohtaja joka sai huumori-tittelin "Elinvoimajohtaja"; nimike josta Freudilla voisi olla jotain sanottavaa).
Kyseessähän on ns. lahjavirat eli poliittinen hinta, joka maksettiin käytännössä vastineeksi siitä, etteivät nykyisten kunnan johtajat ainakaan asetu poikkiteloin kuntaliitoksen kanssa. Muutosjohtajien työnkuva on varsin mielenkiintoinen; muutaman viikoittaisen kahvipalaverin ja näennäistärkeän jaarittelun lisäksi saa roikkua netissä, pelata pasianssia, tuijotella ulos ikkunasta ja lueskella lehtiä, jne. eli tappaa aikaa. Vastapainoksi tästä raskaasta työpanoksesta on oma toimisto ja henkilöstä riippuen 4500 - 6500 euron kuukausipalkka.
Koska oma toimenkuvani ja päivärytmini näin työttömänä on kötitöitä lukuun ottamatta samantyyppinen, katson olevani oikeutettu samaan titteliin ja julistan täten siis olevani Muutosjohtaja. Ja koska lisäksi teen oman muutosjohtamiseni paljon tehokkaammin kuin edellä mainitut virkamiehet, sillä toistaiseksi saan korvaukseksi vain työmarkkinatukea, katson olevani tehokkuusajattelun nimessä esimerkillinen Muutosjohtaja!
Uuden oulun suuntaviivoista ja viroista neuvoteltaessa Vihreät käyttivät härskisti hyväkseen omaa asemaansa vaa'ankielipuolueena. Välittämättä taloustilanteesta ja edessä olevista supistuksista, he vaativat ja saivat neuvotteluissa apulaiskaupunginjohtajan "johtajien johtajan" viran itselleen, koska tiesivät, että liitoshanketta ajaneiden olisi pakko suostua. Kyseessä oli siis perinteinen jäsenkirja- eli politrukkivalinta. Käytännössä - joskaan ei moraalisesti - Vihreillä oli tähän voimasuhteiden takia varaa ja niin myös tehtiin. Taas kukki maan tapa.
Myöskään Vasemmistoliiton kylki ei ole puhdas, hekin vaativat ja saivat; apulaiskaupunginjohtajan virka nakitettiin sopivasti myös puolueen ex-puheenjohtaja Korhosen vaimolle. Vasemmiston on muutenkin ongelmissa, eikä syynä ole yksinomaan Arhinmäen takinkääntö pankkitukiasiassa, vaan peruskannattajien rehellisyys sekä suoraselkäisyys. Vasemmistoliiton selkärankahan erosi emopuolueen eduskuntaryhmästä jo viime vuonna. Tämä heijastuu myös kentälle. Sekä käytännön näkyvä aktivismi että myös Kalevan nettipaneelin tutkimus kertovat karua kieltään; Oulussa jopa viidesosa tai enemmänkin kannatuksesta saattaa luiskahtaa Vapaalle Vasemmistolle (tsemppiä vaan heille!).
Nämä valintapäätökset tehtiin mahdollisimman nopeasti ja hyvissä ajoin, että ne unohtuisivat ennen vaaleja ja koska oli perusteltu pelko, että vaalien jälkeen ne eivät enää PS:n nousun takia olisi olleet mahdollisia. Näin Persun pelko oli herrain alku, sano.
Käytäväpuheissa on jo lupailtu Perussuomalaisille omaa "johtovirkaa" kaupunginhallinnossa kuntavaalien jälkeen. Toivon ja ajan sitä, ettei meidän ryhmämme sellaisen takia myy sieluaan, sillä tuleva valtuusto joutuu leikkaamaan, paljon.
Mutta mitä Arhinmäkeen ja Espanjan pankkitukeen tulee, niin asia on historiallisessa kontekstissa Vasemmistolle hyvin kiusallinen; fasistidiktaattori Fransisco Franco varmaan hytkyisi haudassaan naurusta niin että kirkkomaa pöllyäisi jos kuulisi että Suomen vasemmisto kannattaa pankkitukea Espanjan pankeille ja näiden suurpankkien omistajille, jotka olivat falangistien ja Francon vankimpia tukjoita(!). Näin suomalainen vasemmisto tanssii Guernican haudoilla.
SDP pelaa taas kaksilla rattailla, kuten viime vaalienkin alla. Demarit pelastivat itsensä eduskuntavaaleissa lyöttäytymällä ennen vaaleja tiiviisti Perussuomalaisten vanaveteen. Vaalien jälkeen sitten otettiin etäisyyttä ja käänneltiin takkeja. Sama meno jatkuu nyt kun Heinäluoma lähti varoittelemaan "vakavista ajoista taloudessa". Fiksummat tajuavat myös, että SDP:n näennäinen sisäinen riitely (Heinäluoma - M G-R. - Urpilainen, jne.) on teatteria, kuten hallituksen feikkiriita hoitajaministäkin (jonka jaloissa medialta jäi lähes huomaamatta mm. läpi nuijittu ALV-korotus). SDP:n kannalta ratkaisevaa on se, miten eurokriisi etenee. Jos Espanja tulee syliin lokakuussa ennen vaalipäiviä, niin Hell is loose, sillä silloin paine SDP:tä kohtaan kasvaisi niin suureksi, että ihan oikeitakin linjamuutoksia saatettaisiin vaatia.
Eurokriisihän on - toisin kuin hallitus koittaa väittää - olennaisesti kuntavaaleihin liittyvä asia. Hallituksen valitseman eurolinjan ja kriisin väärän hoitamisen takia ensi vuoden budjetissa kuntien valtionosuuksia joudutaan leikkaamaan yli 700 miljoonaa, jotta rahaa riittäisi Espanjan ja muiden pankkien tukemiseen (ja turha tulla väittämään, ettei PS olisi esittänyt vaihtoehtoja!).
Tiivistetysti tilanne on seuraava:
Suomen ainoa toivo on radikaali EU-politiikan suunnan muutos, ja se onnistuu vain, jos hallitus kaatuu. Ainoa keino kaataa hallitus on saada äänestäjät antamaan rökäletappio demareille ja ei-selkärankaiselle Vasemmistolle (eikä Kokoomustakaan kannata luonnollisesti tukea). Jos näin käy, niin silloin - kuntavaalien jälkeen - kun Kokoomus tuo pöytään viime kevään budjettiriihessä kuntavaalien ajaksi maton alle lakaistut suuret lisäleikkaukset - löytyy sekä Vasemmistoliitolta että SDP:ltä poliittinen itsesuojeluvaisto, ja hallitus hajoaa.
Jos siis haluat pelastaa Suomen, on kaadettava hallitus. Ja se onnistuu vain sillä, ettet äänestä Kokoomusta, SDP:tä tai Arhinmäen linjalle sitoutunutta Vasemmistoa.
Näillä mennään,
t: V-P. Kortelainen, "Muutosjohtaja", kuntavaaliehdokas, PS
1 kommentti:
Näin se myös oman arvioni mukaan menee. Toki edellyttää myös jonkun uuden tukipaketin pyyntöä jostain euromaasta, ja siinä vaiheessa Urpilaisen hermo palaa ja SDP jättää hallituksen. Toinen vaihtoehto on, että EKP kykenee tekohengittämään euroa vielä reilun vuoden verran, ennen kuin paljastuu etteivät vetelä-Euroopan maat aio pistää tikkua ristiin oikaistaakseen valtiontaloutensa.
Niin tai näin, tämä tulee olemaan tähänastisen elämämme suurin spektaakkeli. Edes Neuvostoliiton romahdus ei kummastuttanut näin paljoa, vaikka kieltämättä olikin melkoinen yllätys. Nyt sen sijaan pääsemme todistamaan itse ympärillemme rakentamamme berliininmuurin sortumista. Onneksi - tai mistä senkään tietää - tässä rytinässä ei käytetä kivääreitä.
Lähetä kommentti