Arvoisa Keskustajohto,
Kirjoitan tämän avoimen kirjeen täältä vähän karsinan yli huudellen. Vaikka tämä saattaa ehkä teitä ärsyttääkin, niin kehottaisin olemaan nyt tarkkana, sillä tämän lukemalla jotain voi kirkastua siellä perunakellarin pohjalla.
Keskustan rökäletappion taustasyy on tämä: Puolue on liian kauan ratsastanut kahdella hevosella yhtä aikaa. City-kepulainen liberaali-linja ja maaseudun kansalliskonservatiivinen linja ovat liian kaukana toisistaan, huolimatta siitä, että alkiolainen valistusliberalismi tarjoaa siemeniä molemmille. Kun sukset lähtevät eri suuntiin, siinä haarat lopulta repeävät, vaikka miten olisi joustava ja notkea.
Keskustan romahduksen laukaisijana toimi puolueen liberalistisen linjan karilleajo. Kiviniemi, Laaninen ja Rehn ovat kaikki kepun euroliberaaleja, kun taas maaseudun väki on konservatiivis-isänmaallisia. Me persut olemme haistaneet ja tiedostaneet tämän jo yli kymmenen vuoden ajan, ja vain odotimme, milloin tilanne eskaloituu. Näissä vaaleissa se tapahtui, ja iskimme tietenkin valmiina kuin kärpät, kiilana rakoon.
Vaikka kepun kannattajakunta on perinteisesti ollut hyvin uskollista, joku raja se on keskustajohdon omien kannattajiensa naamalle kusemisellakin. Aselaki- ja paskalakifiaskot sekä Portugalin tukipakettimyrkky olivat suurelle joukolle keskustalaisia viimeinen pisara, ja he vaihtoivat leiriä. Siksi näissä vaaleissa konservatiivien äänet vyöryivät meille persuille niin että jyrinä vain kuului.
Valinta euroliberalismin tai maalaiskonservatiivisuuden välillä
Keskustalla on käytännössä vain kaksi tulevaisuusvaihtoehtoa: Joko lähteä city-kepulaiselle liberaalilinjalle ja muuttua euroliberalistiseksi puolueeksi, tai lähteä alkiolais-maalaisliittolaiselle linjalle. Molemmissa tapauksissa on edessä puolueen painuminen korkeintaan keskisuureksi. Kymmenen vuoden päästä on liberalismin tiellä on edessä arviolta noin 4-8%:n kannatus ja kannatukseltaan eteläsuomalaispainotteinen pienpuolueen asema. Tällöin äänistä ja kannatuspohjasta kilpailtaisiin lähinnä Vihreiden oikeistosiiven, Kokoomuksen sosiaaliliberaalisiiven, ja RKP:n maalaisliberaalien kanssa. Ahdasta olisi puristuksessa. Tässä vaihtoehdossa Perussuoamalaisista kasvaisi varmasti pysyvästi yksi kolmesta suuresta, yleispuolue, kansalliskonservatiivinen keskusta eli leikkisästi ”Persusta”. Seuraus yleisesti olisi perinteisen tyylinen kolmen suuren puolueen poliittinen systeemi, mutta Keskusta olisi pysyvästi tästä triosta ulkona.
Maalaisliittolaisella konservatiivilinjalla taas olisi edessä arviolta 8-15%:n keskisuuren puolueen kannatus, tukialueena maakunnat, jolloin kisaa käytäisiin Perussuomalaisten kanssa maakuntien viljelijöiden sekä pikkukaupunkien ja taajamien konservatiivisista kannattajista. Tässä vaihtoehdossa Perussuomalaisista kasvaa pysyvästi keskisuuri yleispuolue, mutta nyt esiin muotoutunut neljän suuren systeemi jäisi pystyyn, jolloin Keskustalla olisi aika ajoin mahdollisuus päästä merkittäväksi hallituspuolueeksi (joka on syy myös siihen, miksi kirjoitan tämän tekstin näin suoraan keskustalaisille, minä en halua perinteistä, konsensuksen ja vaihtoehdottomuuden trio-järjestelmää enää Suomeen).
Molemmissa tapauksissa Keskustalla on edessä hyvästien sanominen suuren yleispuolueen asemalle. Siksi Mari Kiviniemi oli todellakin, hyvin suurella todennäköisyydellä, viimeinen keskustalainen pääministeri Suomessa.
Talousongelmat ja presidentinvaalit linjavaaleina
Keskustan talousongelmista puheen ollen, niin seuraavat eduskuntavaalit ratkaisevat, selviääkö puolue veloistaan. Mutta vaikka puoluetta ei uhkaisikaan varsinainen vararikko, edessä on joka tapauksessa ainakin kymmenen vuoden velkaprässi eli kivireki perässä, jona aikana puolueella ei ole varaa satsata lähellekään entiseen tyyliin massiivisiin kampanjoihin. Vyönkiristys on väistämättä edessä.
Keskusta voi tehdä linjavalintansa nyt tulevissa presidentin vaaleissa: Väyrynen tai Rehn. Jos Keskusta ottaa Olli Rehnin presidenttiehdokkaakseen, se on viimeinen naula maalaisliittolais-keskustan ruumisarkkuun ja edessä on muuttuminen pieneksi euroliberaalipuolueeksi. Jos taas puolue valitsee Väyrysen, merkitsee se käännöstä takaisin maalaisliittolais-konsrvatiiviseen suuntaan, jolloin edessä on asema keskisuurena maakuntapuolueena.
Näin ennustan ja kirjoitan, ottakaa vaari tai olkaa kuulematta. Aika näyttää, olinko oikeassa.
Ystävällisin terveisin, kilpailijanne leiristä huudellen:
V-P. Kortelainen, PS, kaupunginvaravaltuutettu, Oulu
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalit 2011. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalit 2011. Näytä kaikki tekstit
torstai 28. huhtikuuta 2011
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Suomeen on sittenkin tulossa blokkivaalit - Konservatiivis-vasemmistolainen vs. liberaalis-porvarillinen linja! SDP vaa-ankielenä?
Suomeen on sittenkin tulossa jonkinlaiset blokkivaalit, vaikka sellaista ei ole haluttu tai toivottu.
Tämän on käytännössä saanut aikaan vakausrahastokysymyksen nouseminen isoksi jakolinjaksi tulevissa hallitusneuvotteluissa.
Eli, vaikka toisin koitetaan väittää, ja vaikka sekä Timo Soini että SDP kiistävät asian, käytännössä vakausrahastoasian nostaminen ykköskysymysten joukkoon voi tehdä näistä vaaleista blokkivaalit.
Perussuomalaiset ovat tehneet vakausrahastoasiasta kynnyskysymyksen, josta tinkiminen olisi vaalien jälkeisessä käymistilassa puolueelle poliittinen itsemurha. PS:llä ei ole varaa tinkiä vakausrahastoasiassa, sillä tämä johtaisi erittäin suurella todennäköisyydella sekä moraalisen uskottavuuden menettämiseen että tulevan suuren eduskuntaryhmän hajoamiseen.
Tätä voisi nimittää hirttäytymiseksi, mutta toisaalta juuri yllä mainitusta syystä johtuen, ihmiset voivat luottaa siihen, että PS pitää kiinni kynnyskysymyksestään, vaikkei muuten uskoisi. Edes ne, jotka eivät usko Soinia, eivät pidä häntä kuitenkaan niin tyhmänä, että hän ottaisi moisen riskin. PS ei siis lähde Keskustan ja Kokoomuksen kelkaan, ei voi.
Konservatiivis-vasemmistolainen kansanrintama vai liberaaliporvarillinen leiri?
Kun Soini sanoi, että "nyt pitää vain toivoa, että vakausrahastoja vastustavat puolueet saavat Eduskuntaan enemmistön", kajahti eetterissä hiljainen kohahdus, jota on koitettu painaa alas, sekä Timon että Urpilaisen toimesta, mutta joka on olemassaolevaa todellisuutta.
Tosiasia nimittäin on, että jos PS saa yli 20%:n äänisaaliin, ja SDP onnistuu pitämään vähintään 17% kannatuksen, tähän maahan on teoriassa mahdollista muodostaa hallitus, jossa ei mahdollisesti ole mukana yksikään nykyisistä hallituspuolueista!
Tämä edellyttäisi seuraavan vähimmäiskannatuksen toteumista näille puolueille:
PS > 20%, SDP > 17%, Vas. > 8%, KD > 5%.
Nämä puolueet voisivat muodostaa konservatiivis-vasemmistolaisen kansanrintamahallituksen, jota vastaan nykyhallitus muodostaisi liberaalis-porvarillisen opposition.
Sanoin tuossa yllä, "hallitus, jossa ei mahdollisesti ole..". Noilla vähimmäiskannatuksilla blokki vaatisi mukaan vielä RKP:n, jotta enemmistö olisi vähintään 54%.
Jos PS saisi, sanotaan nyt (kuten itse veikkaan) noin 23% äänistä, ja KD mahdollisesti nostaisi kannatustaan jopa 6%:n pintaan, ja/tai Vasemmistoliitto pääsisi yli 9%:n, olisi jo ilman RKP:kin oppositioblokilla 52 - 54%:n niukka enemmistö, jolla saisi heikon enemmistöhallituksen.
Silti pelkästään tällaisen historiallisen mahdollisuuden olemassaolo on inspiroivaa. Suomessa ei ole vielä koskaan tapahtunut sellaisia vaaleja, jossa koko istuva hallituksen kaikki puolueet olisivat voineet joutua vaihtopenkille.
Demarit vaa'ankielenä - Quo vadis Jutta?
Asiassa on, vielä toteutumattoman vaalituloksen ohella, yksi mutta: SDP:n linjan pitävyys. SDP vastustaa väliaikaista vakausrahastoa. On esitetty, aiheellisestikin, epäilyjä siitä, pitääkö tämä vastustus. Jos SDP tinkii tästä asiasta, yllä mainittu nykyhallituksen painajainen ei toteudu, vaan tulee luultavasti perinteisen kolmen suuren Tupu+Hupu+Lupu-hallitus. Tämä Tupun, Hupun, Lupun (ja ehkä Råpån) eli Trikolori-hallitus (tai "Kolme Itse och jag" -hallitus) on todennäköinen, jos SDP tykkää mieluummin Kokoomuksen kuin PS:n linjasta.
Tämä on taustalla sekä Keskustan että Kokoomuksen yhä tiukentuneessa painostuksessa SDP:tä vastaan vakausrahastoasiassa. Jos SDP tinkii vakausrahastoasiassa, nykyhallituksen pääpuolueet voivat jatkaa hallituksessa.
Tietenkin kuvio menisi PS+Tupu ja Hupu, jos KePu pettäisi vakausrahastoasiassa, mutta se taas olisi Mari "On vastuullista kusta pakkasella housuihin"Kiviniemelle liian kova kalkki nieltäväksi, joten en usko siihen. Tosin KePu voi pettää tässäkin asiassa ;)
Väite, että nykyhallitus voisi jatkaa sellaisenaan, on täyttä tuubaa, sillä silloin sitä pitäisi vahvistaa joko KD:llä ja tai Vasemmistoliitolla. KD ja Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen, eikä luultavasti Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Ja jos SDP on messissä, pienpuolueita ei tarvita (jopa "Kårean ikuinen hallituspuolue" johtajansa "Fan Wal-In":in kera voisi jäädä ulos).
Demarit ovat siis vaa'ankieli. Mutta nyt on siis oikeasti mahdollista saada vaihtoon koko hallitus, ei vain osaa siitä. Muistakaa tämä uurnilla!
Tämän on käytännössä saanut aikaan vakausrahastokysymyksen nouseminen isoksi jakolinjaksi tulevissa hallitusneuvotteluissa.
Eli, vaikka toisin koitetaan väittää, ja vaikka sekä Timo Soini että SDP kiistävät asian, käytännössä vakausrahastoasian nostaminen ykköskysymysten joukkoon voi tehdä näistä vaaleista blokkivaalit.
Perussuomalaiset ovat tehneet vakausrahastoasiasta kynnyskysymyksen, josta tinkiminen olisi vaalien jälkeisessä käymistilassa puolueelle poliittinen itsemurha. PS:llä ei ole varaa tinkiä vakausrahastoasiassa, sillä tämä johtaisi erittäin suurella todennäköisyydella sekä moraalisen uskottavuuden menettämiseen että tulevan suuren eduskuntaryhmän hajoamiseen.
Tätä voisi nimittää hirttäytymiseksi, mutta toisaalta juuri yllä mainitusta syystä johtuen, ihmiset voivat luottaa siihen, että PS pitää kiinni kynnyskysymyksestään, vaikkei muuten uskoisi. Edes ne, jotka eivät usko Soinia, eivät pidä häntä kuitenkaan niin tyhmänä, että hän ottaisi moisen riskin. PS ei siis lähde Keskustan ja Kokoomuksen kelkaan, ei voi.
Konservatiivis-vasemmistolainen kansanrintama vai liberaaliporvarillinen leiri?
Kun Soini sanoi, että "nyt pitää vain toivoa, että vakausrahastoja vastustavat puolueet saavat Eduskuntaan enemmistön", kajahti eetterissä hiljainen kohahdus, jota on koitettu painaa alas, sekä Timon että Urpilaisen toimesta, mutta joka on olemassaolevaa todellisuutta.
Tosiasia nimittäin on, että jos PS saa yli 20%:n äänisaaliin, ja SDP onnistuu pitämään vähintään 17% kannatuksen, tähän maahan on teoriassa mahdollista muodostaa hallitus, jossa ei mahdollisesti ole mukana yksikään nykyisistä hallituspuolueista!
Tämä edellyttäisi seuraavan vähimmäiskannatuksen toteumista näille puolueille:
PS > 20%, SDP > 17%, Vas. > 8%, KD > 5%.
Nämä puolueet voisivat muodostaa konservatiivis-vasemmistolaisen kansanrintamahallituksen, jota vastaan nykyhallitus muodostaisi liberaalis-porvarillisen opposition.
Sanoin tuossa yllä, "hallitus, jossa ei mahdollisesti ole..". Noilla vähimmäiskannatuksilla blokki vaatisi mukaan vielä RKP:n, jotta enemmistö olisi vähintään 54%.
Jos PS saisi, sanotaan nyt (kuten itse veikkaan) noin 23% äänistä, ja KD mahdollisesti nostaisi kannatustaan jopa 6%:n pintaan, ja/tai Vasemmistoliitto pääsisi yli 9%:n, olisi jo ilman RKP:kin oppositioblokilla 52 - 54%:n niukka enemmistö, jolla saisi heikon enemmistöhallituksen.
Silti pelkästään tällaisen historiallisen mahdollisuuden olemassaolo on inspiroivaa. Suomessa ei ole vielä koskaan tapahtunut sellaisia vaaleja, jossa koko istuva hallituksen kaikki puolueet olisivat voineet joutua vaihtopenkille.
Demarit vaa'ankielenä - Quo vadis Jutta?
Asiassa on, vielä toteutumattoman vaalituloksen ohella, yksi mutta: SDP:n linjan pitävyys. SDP vastustaa väliaikaista vakausrahastoa. On esitetty, aiheellisestikin, epäilyjä siitä, pitääkö tämä vastustus. Jos SDP tinkii tästä asiasta, yllä mainittu nykyhallituksen painajainen ei toteudu, vaan tulee luultavasti perinteisen kolmen suuren Tupu+Hupu+Lupu-hallitus. Tämä Tupun, Hupun, Lupun (ja ehkä Råpån) eli Trikolori-hallitus (tai "Kolme Itse och jag" -hallitus) on todennäköinen, jos SDP tykkää mieluummin Kokoomuksen kuin PS:n linjasta.
Tämä on taustalla sekä Keskustan että Kokoomuksen yhä tiukentuneessa painostuksessa SDP:tä vastaan vakausrahastoasiassa. Jos SDP tinkii vakausrahastoasiassa, nykyhallituksen pääpuolueet voivat jatkaa hallituksessa.
Tietenkin kuvio menisi PS+Tupu ja Hupu, jos KePu pettäisi vakausrahastoasiassa, mutta se taas olisi Mari "On vastuullista kusta pakkasella housuihin"Kiviniemelle liian kova kalkki nieltäväksi, joten en usko siihen. Tosin KePu voi pettää tässäkin asiassa ;)
Väite, että nykyhallitus voisi jatkaa sellaisenaan, on täyttä tuubaa, sillä silloin sitä pitäisi vahvistaa joko KD:llä ja tai Vasemmistoliitolla. KD ja Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen, eikä luultavasti Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Ja jos SDP on messissä, pienpuolueita ei tarvita (jopa "Kårean ikuinen hallituspuolue" johtajansa "Fan Wal-In":in kera voisi jäädä ulos).
Demarit ovat siis vaa'ankieli. Mutta nyt on siis oikeasti mahdollista saada vaihtoon koko hallitus, ei vain osaa siitä. Muistakaa tämä uurnilla!
perjantai 26. marraskuuta 2010
Talousjärjestelmä vetää viimeisiään - Muistakaa lastenlapsianne vaaliuurnilla!
Paljonko rahaa tarvitaan?
Irlanti 90 mrd €
Portugali 100 mrd €
Espanja 600 mrd€
Italia 950 mrd€
(Listalta puuttuu vielä Belgia, Britannia ja Itä-Eurooppa)
Yhteensä siis vähintään 1740 mrd € eli 1,74 biljoonaa €uroa (1,74 Trillion in US English).
Suomen osuus 1,88% eli 32,712 mrd €, meidän rahojamme, jotka Suomen hallitus on valmis heittämään kankkulan kaivoon nuollakseen eurosto-eliitin ja pääoman valtiaiden perseitä!
Muistutuksena linkki uutiseen vuodentakaisesta (kevät 2009) EU:n kirjanpidon raportista, jonka mukaan Europankeilla on jopa 16300 Mrd € kukkua eli katteetonta paskaa peiteltynä kirjanpidossaan! (Uutisessa luku muuten näkyy näemmä vain linkin URLissa, ja on sensuroitu tekstistä):
http://www.telegraph.co.uk/finance/financetopics/financialcrisis/4590512/European-banks-may-need-16.3-trillion-bail-out-EC-dcoument-warns.html
Niin sanotut PIIGGS-maiden (Portugal, Ireland, Italy Greece, Great Britain, Spain) pankit ovat vain osa pelastusta odottavista pankeista. Tässähän ei ole ollut missään vaiheessa oikeasti kyse EU-maiden pelastamisesta vaan niitä lainoittaneiden pankkien pystyssä pitämisestä. Hallituksemme on tehnyt valinnan: Se haluaa jättää omat sairaamme vaille hoitoa ja vanhuksemme mätänemään vaippoihinsa, koska se niin kiihkeästi haluaa nuolla puhtaaksi suurpankkien paskavaipat. EMU-tukipaketti on todellinen "paskalakien paskalaki". Ja Fakta on, että kaikki EU tukipaketin apuraha menee pankkien kautta suoraan kasinotalouden pelikasinoille - eli haihtuu taas bittiavaruuteen.
Lyhyesti: Järjestelmä ei ole pelastettavissa. Sen takia tullaan laatimaan kokonaan uusi rahajärjestelmä nykyisen Bretton Woods II:n FIAT-valuuttasysteemin tilalle. Siinä systeemissä meille jää orjan osa.
Parhaassakin tapauksessa, että EU hajoaisi ja saisimme itsenäisyytemme sekä taloudellisen päätäntävaltamme takaisin, kaikkien lainatukipakettien sekä julkisen velkamme maksut ja hoitokulut saavat aikaan sen, että lastenlastemme elintaso tulee olemaan (siis jos hyvin käy) samaa luokkaa kuin Albaniassa! Muistakaa tämä vaaliuurnilla!
Irlanti 90 mrd €
Portugali 100 mrd €
Espanja 600 mrd€
Italia 950 mrd€
(Listalta puuttuu vielä Belgia, Britannia ja Itä-Eurooppa)
Yhteensä siis vähintään 1740 mrd € eli 1,74 biljoonaa €uroa (1,74 Trillion in US English).
Suomen osuus 1,88% eli 32,712 mrd €, meidän rahojamme, jotka Suomen hallitus on valmis heittämään kankkulan kaivoon nuollakseen eurosto-eliitin ja pääoman valtiaiden perseitä!
Muistutuksena linkki uutiseen vuodentakaisesta (kevät 2009) EU:n kirjanpidon raportista, jonka mukaan Europankeilla on jopa 16300 Mrd € kukkua eli katteetonta paskaa peiteltynä kirjanpidossaan! (Uutisessa luku muuten näkyy näemmä vain linkin URLissa, ja on sensuroitu tekstistä):
http://www.telegraph.co.uk/finance/financetopics/financialcrisis/4590512/European-banks-may-need-16.3-trillion-bail-out-EC-dcoument-warns.html
Niin sanotut PIIGGS-maiden (Portugal, Ireland, Italy Greece, Great Britain, Spain) pankit ovat vain osa pelastusta odottavista pankeista. Tässähän ei ole ollut missään vaiheessa oikeasti kyse EU-maiden pelastamisesta vaan niitä lainoittaneiden pankkien pystyssä pitämisestä. Hallituksemme on tehnyt valinnan: Se haluaa jättää omat sairaamme vaille hoitoa ja vanhuksemme mätänemään vaippoihinsa, koska se niin kiihkeästi haluaa nuolla puhtaaksi suurpankkien paskavaipat. EMU-tukipaketti on todellinen "paskalakien paskalaki". Ja Fakta on, että kaikki EU tukipaketin apuraha menee pankkien kautta suoraan kasinotalouden pelikasinoille - eli haihtuu taas bittiavaruuteen.
Lyhyesti: Järjestelmä ei ole pelastettavissa. Sen takia tullaan laatimaan kokonaan uusi rahajärjestelmä nykyisen Bretton Woods II:n FIAT-valuuttasysteemin tilalle. Siinä systeemissä meille jää orjan osa.
Parhaassakin tapauksessa, että EU hajoaisi ja saisimme itsenäisyytemme sekä taloudellisen päätäntävaltamme takaisin, kaikkien lainatukipakettien sekä julkisen velkamme maksut ja hoitokulut saavat aikaan sen, että lastenlastemme elintaso tulee olemaan (siis jos hyvin käy) samaa luokkaa kuin Albaniassa! Muistakaa tämä vaaliuurnilla!
maanantai 1. marraskuuta 2010
Konservatiivit ratkaisevat tulevat vaalit
Ennen kuin minulla on jotain tärkeää huomautettavaa, haluan ensin kiittää Paavo Arhinmäkeä syötöstä lapaan: Arhinmäkihän julisti, että "Vasemmistoliitto on työväenpuolue ilman rasismia".
Kuten tiedämme, on vasemmisto uudelleenmääritellyt termin rasismi käsittämään lähes kaiken, mikä on vasemmiston maailmojasyleilevän maailmankuvan vastaista. Tämän valossa kannattaa katsoa sanakirjasta sen alkuperäinen perusmerkitys: etnisperustainen syrjintä, ja todeta, että koska vasemmisto tuntuu yleisesti pitävän kaikkia muita ihmisiä suomalaisia parempina ja kaikkia muita kulttuureja suomalaista kulttuuria parempina, ovat he siten implisiittisesti rasistisia.
Arhinmäki olisi voinut myös sanoa: “Vasemmistoliitto on työväenpuolue ilman työtä ja työväkeä”. Ilkeämieliset voisivat muistuttaa, että Vasemmistoliiton nykyjohto ei tunnetusti ole paljoa käsiään liannut ns. rehellisessä työssä, ja että sen ajamalla talouspolitiikalla ei ainakaan hidasteta teollisuustyöpaikkojen joukkopakoa Suomesta.
Mutta sitten asiaan: Seuraavissa eduskuntavaaleissa konservatiivien äänet ratkaisevat paljon.
Ne ratkaisevat:
a) säilyttääkö Kokoomus suurimman puolueen asemansa, ja tuleeko Kataisesta pääministeri,
b) kuinka suuren vaalivoiton Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit saavat, ja
c) Jos Kokoomus onnistuukin pitämään asemansa suurimpana puolueena, joutuuko se vaihtamaan Keskustan, Vihreät ja RKP:n kumppaneina SDP:hen, Perussuomalaisiin ja Kristillisdemokraatteihin.
Räsäsen isku konservatiiviseen kultasuoneen, loistavat poliittiset vedot, TV2:n homoillasta alkaen, ovat aikaansaaneet KD:lle voimakkaan kannatusaallon. Yli tuhat uutta jäsentä ja arvattavasti vähintään prosentin tai ehkä kaksikin, eli noin neljänneksellä kasvanut kannatus, on todellinen poliittinen ongelma Kokoomukselle, RKP:lle, ja jossain määrin myös Keskustalle tulevissa Vaaleissa.
Kokoomus, KD ja Keskusta kilpailevat samoilla konservatiivisten äänestäjien apajilla. Keskusta ei menetä ääniä tulevissa vaaleissa sen vuoksi, että se ei olisi tarpeeksi konservatiivinen, mutta se voi yrittää paikata tappiotaan yrittämällä houkutella Kokoomuksesta pakenevia konservatiiveja. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä Seppo Kääriäisen taannoinen lausunto, että Kokoomus olisi muuttunut liberaalipuolueeksi (ikään kuin puolueen konservatiivit eivät huomaisi, että Keskustassa valta on lipsunut liberaaliklikille).
Nimittäin jos KD:n kannatus nousee 6%:n pintaan (tai ylikin) tulevissa vaaleissa, on se pois ensi sijassa Kokoomukselta ja RKP:ltä. Alkuun Kokoomus oli hipihiljaa, eikä ottanut asiaan kantaa, sillä sen asema johtavana puolueena pitää takanaan sen, että sillä on paljon kannattajia sekä liberaaleissa että arvokonservatiiveissa. Suunnanmuutos homoasiassa puolesta tai vastaan tarkoittaa sille menetettyä kannatusta. Jo parin prosentin kannatuksen menetys nykyisellään merkitsee todennäköisesti pääministeripostin menetystä.
KD ainoana aidosti kaksikielisenä puolueena tappelee joka vaaleissa RKP:n kanssa Pohjanmaan konservatiivisten ruotsinkielisten äänistä. Vaaleista riippuen siirtymä KD:n ja RKP:n välillä on ollut noin 0,5 – 0,7 %:n luokkaa. Tämä tarkoitta sitä, että tulevissa vaaleissa RKP joutuu sekä nostamaan kielikysymyksen hyvin kovasti esille ja reivaamaan kurssiaan konservatiivisempaan suuntaan estääkseen saamasta takkiinsa.
Kokoomus tosin teki ratkaisevan virheen jo viime kesän puoluekokouksessa, päättäessään periaatteellisesti hyväksyä homoavioliitot ja -adoption. Tämän valossa onkin perin outoa, että pj Katainen meni ilmoittamaan kannattavansa homoavioliittoja. Katainen kuitenkin ilmoitti, ettei puolueena Kokoomus lähde asiaa ajamaan. Kokoomuksen kanta on ”jämäkkä ehkä”, koska se ei enää voi seistä perinteisten arvojen takana, mutta silti koittaa uskotella tekevänsä niin, jottei konservatiivisiipi vaihtaisi leiriä.
Vuoto Kokoomuksesta on jo tosin alkanut. Tiedän henkilökohtaisesti useita ex-kokoomuslaisia, jotka jättivät puolueen jo viime kesän puoluekokouksen samaa sukupuolta olevien avioliittoasian hyväksymisen takia. Varsinkin täällä Pohjois-Suomessa heitä on paljon. Ja jo viimeksi Kokoomuksen kolmas kansanedustajapaikka Oulun läänistä oli hilkulla.
Persut ovat jo ns. ”konservatiiviänkyröitä”. Meidän ei ole tarvinnut paljoa toitotella kielteisiä kantojamme samaa sukupuolta olevien parien avioliittoihin ja niiden kirkollisiin vihkimisiin. Eihän ”sikaniskajunttirasisteilta” liberaalipoppoo ”parempaa” odotakaan. Persujen ei tarvitse konservatiiveja erikseen houkutella, kannatus kasvaa muutenkin.
Tämän valossa on hieman outoa, miksi jos mahdollista vielä arvokonservatiivisempi KD on saanut asiasta niin paljon painetta. Räsänen ilmoitti kantansa olevan kirkon perinteisen linjan mukainen, ja tästä hermostuneena liberaalit alkoivat vinkua, että voi miten kamalaa, yhyy ja ”mitenjokuvoivieläkakstuhattaluvullaollanoinsuvaitsematon!”.
Vielä surkuhupaisempaa oli seurata pro-sodomiittien paskahalvausta sen takia että kirkon sisällä on konservatiiveja, jotka eivät homoutta hyväksy: ”Hyi kauhia! Iiiik! Kamalaa! Yhyy! Ynnynnynnynnyy!”.
Liberaalileiri muistuttaa asiassa herkkähipiäistä kylpytakissa hilluvaa komentajaesimiestä Kummeli-Stories elokuvasta: ”Tuolla se joku vittuillee, meille ja haukkuu homoksi, sitä me ei helvetti hyvällä katota, vaan hyökätään sinne, ja jumalauta vaikka minä homo olisinkin niin ei sitä minulle tarvitse sanoa!”. Seuraushan oli kolmen sissin lähettäminen iskemään Luxemburgiin, ja hauskaa viihdettä koko illaksi. Tässä tapauksessa tragikoomista viihdettä tosin riittää vähintään ensi kevääseen asti.
Kuten tiedämme, on vasemmisto uudelleenmääritellyt termin rasismi käsittämään lähes kaiken, mikä on vasemmiston maailmojasyleilevän maailmankuvan vastaista. Tämän valossa kannattaa katsoa sanakirjasta sen alkuperäinen perusmerkitys: etnisperustainen syrjintä, ja todeta, että koska vasemmisto tuntuu yleisesti pitävän kaikkia muita ihmisiä suomalaisia parempina ja kaikkia muita kulttuureja suomalaista kulttuuria parempina, ovat he siten implisiittisesti rasistisia.
Arhinmäki olisi voinut myös sanoa: “Vasemmistoliitto on työväenpuolue ilman työtä ja työväkeä”. Ilkeämieliset voisivat muistuttaa, että Vasemmistoliiton nykyjohto ei tunnetusti ole paljoa käsiään liannut ns. rehellisessä työssä, ja että sen ajamalla talouspolitiikalla ei ainakaan hidasteta teollisuustyöpaikkojen joukkopakoa Suomesta.
Mutta sitten asiaan: Seuraavissa eduskuntavaaleissa konservatiivien äänet ratkaisevat paljon.
Ne ratkaisevat:
a) säilyttääkö Kokoomus suurimman puolueen asemansa, ja tuleeko Kataisesta pääministeri,
b) kuinka suuren vaalivoiton Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit saavat, ja
c) Jos Kokoomus onnistuukin pitämään asemansa suurimpana puolueena, joutuuko se vaihtamaan Keskustan, Vihreät ja RKP:n kumppaneina SDP:hen, Perussuomalaisiin ja Kristillisdemokraatteihin.
Räsäsen isku konservatiiviseen kultasuoneen, loistavat poliittiset vedot, TV2:n homoillasta alkaen, ovat aikaansaaneet KD:lle voimakkaan kannatusaallon. Yli tuhat uutta jäsentä ja arvattavasti vähintään prosentin tai ehkä kaksikin, eli noin neljänneksellä kasvanut kannatus, on todellinen poliittinen ongelma Kokoomukselle, RKP:lle, ja jossain määrin myös Keskustalle tulevissa Vaaleissa.
Kokoomus, KD ja Keskusta kilpailevat samoilla konservatiivisten äänestäjien apajilla. Keskusta ei menetä ääniä tulevissa vaaleissa sen vuoksi, että se ei olisi tarpeeksi konservatiivinen, mutta se voi yrittää paikata tappiotaan yrittämällä houkutella Kokoomuksesta pakenevia konservatiiveja. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä Seppo Kääriäisen taannoinen lausunto, että Kokoomus olisi muuttunut liberaalipuolueeksi (ikään kuin puolueen konservatiivit eivät huomaisi, että Keskustassa valta on lipsunut liberaaliklikille).
Nimittäin jos KD:n kannatus nousee 6%:n pintaan (tai ylikin) tulevissa vaaleissa, on se pois ensi sijassa Kokoomukselta ja RKP:ltä. Alkuun Kokoomus oli hipihiljaa, eikä ottanut asiaan kantaa, sillä sen asema johtavana puolueena pitää takanaan sen, että sillä on paljon kannattajia sekä liberaaleissa että arvokonservatiiveissa. Suunnanmuutos homoasiassa puolesta tai vastaan tarkoittaa sille menetettyä kannatusta. Jo parin prosentin kannatuksen menetys nykyisellään merkitsee todennäköisesti pääministeripostin menetystä.
KD ainoana aidosti kaksikielisenä puolueena tappelee joka vaaleissa RKP:n kanssa Pohjanmaan konservatiivisten ruotsinkielisten äänistä. Vaaleista riippuen siirtymä KD:n ja RKP:n välillä on ollut noin 0,5 – 0,7 %:n luokkaa. Tämä tarkoitta sitä, että tulevissa vaaleissa RKP joutuu sekä nostamaan kielikysymyksen hyvin kovasti esille ja reivaamaan kurssiaan konservatiivisempaan suuntaan estääkseen saamasta takkiinsa.
Kokoomus tosin teki ratkaisevan virheen jo viime kesän puoluekokouksessa, päättäessään periaatteellisesti hyväksyä homoavioliitot ja -adoption. Tämän valossa onkin perin outoa, että pj Katainen meni ilmoittamaan kannattavansa homoavioliittoja. Katainen kuitenkin ilmoitti, ettei puolueena Kokoomus lähde asiaa ajamaan. Kokoomuksen kanta on ”jämäkkä ehkä”, koska se ei enää voi seistä perinteisten arvojen takana, mutta silti koittaa uskotella tekevänsä niin, jottei konservatiivisiipi vaihtaisi leiriä.
Vuoto Kokoomuksesta on jo tosin alkanut. Tiedän henkilökohtaisesti useita ex-kokoomuslaisia, jotka jättivät puolueen jo viime kesän puoluekokouksen samaa sukupuolta olevien avioliittoasian hyväksymisen takia. Varsinkin täällä Pohjois-Suomessa heitä on paljon. Ja jo viimeksi Kokoomuksen kolmas kansanedustajapaikka Oulun läänistä oli hilkulla.
Persut ovat jo ns. ”konservatiiviänkyröitä”. Meidän ei ole tarvinnut paljoa toitotella kielteisiä kantojamme samaa sukupuolta olevien parien avioliittoihin ja niiden kirkollisiin vihkimisiin. Eihän ”sikaniskajunttirasisteilta” liberaalipoppoo ”parempaa” odotakaan. Persujen ei tarvitse konservatiiveja erikseen houkutella, kannatus kasvaa muutenkin.
Tämän valossa on hieman outoa, miksi jos mahdollista vielä arvokonservatiivisempi KD on saanut asiasta niin paljon painetta. Räsänen ilmoitti kantansa olevan kirkon perinteisen linjan mukainen, ja tästä hermostuneena liberaalit alkoivat vinkua, että voi miten kamalaa, yhyy ja ”mitenjokuvoivieläkakstuhattaluvullaollanoinsuvaitsematon!”.
Vielä surkuhupaisempaa oli seurata pro-sodomiittien paskahalvausta sen takia että kirkon sisällä on konservatiiveja, jotka eivät homoutta hyväksy: ”Hyi kauhia! Iiiik! Kamalaa! Yhyy! Ynnynnynnynnyy!”.
Liberaalileiri muistuttaa asiassa herkkähipiäistä kylpytakissa hilluvaa komentajaesimiestä Kummeli-Stories elokuvasta: ”Tuolla se joku vittuillee, meille ja haukkuu homoksi, sitä me ei helvetti hyvällä katota, vaan hyökätään sinne, ja jumalauta vaikka minä homo olisinkin niin ei sitä minulle tarvitse sanoa!”. Seuraushan oli kolmen sissin lähettäminen iskemään Luxemburgiin, ja hauskaa viihdettä koko illaksi. Tässä tapauksessa tragikoomista viihdettä tosin riittää vähintään ensi kevääseen asti.
perjantai 24. syyskuuta 2010
Leikkimielinen vaaliveikkaus
Ajattelin taas vaihteeksi vähän pohtia, miltä näillä näkymin näyttäisi puolueiden asema ensi vaalien jälkeen nykyisen kannatuskehityksen valossa. Tämä on siis kevyt, leikkimielinen ja lonkalta heitetty veikkaus.
Näyttää siltä, että Kokoomus onnistuu enempi vähempi pitämään nykyisen asemansa maan suurimpana puolueena. Tosin on hyvin mahdollista, että hallitusvastuun paine alkaa realisoitua vaalikamppailun myötä. Veikkaan Kokoomuksen kannatuksen ensi vaaleissa olevan noin 22 %:a.
Keskusta näyttää rämpivän alenevissa kannatuslukemissa, ja vaalirahakorruptiot, oikeudenkäynnit, ja muut sotkut painavat sen kannatusta alas. On jopa mahdollista, että Väyrysen puheenjohtajakauden 17 %:n tasoinen vaalitulos voi olla mahdollinen.
Demarit rämpivät tällä hetkellä kannatusmittauksissa lähes paikallaan, mutta laidat ovat alkaneet vuotaa rankasti. Veikkaan SDP:n kannatuksen ensi vaaleissa tippuvan pikkuisen nykyisestä, noin 18 %:iin.
Vihreillä on ollut aika kylmää kyytiä, ilmastoveropaketti, ydinvoimakysymys, jne. lupaavat heille tällä hetkellä alle kymmene prosentin kannatusta. Itse veikkaan alamäen vielä vähän jatkuvan, ja saavuttavan noin 9 %:n tason.
Vasemmistoliiton uskon pitävän nykyisen kannatuksensa, ja saavan vuotoa Vihreistä, tulos noin 8 %.
KD:n kannatus on aika vakaata, noin 4,5 %
RKP:n kannatus on aika vakaata, mutta kielikysymys vaaliteemana voi nostaa sitä, noin 5 %:iin.
Pikkupuolueille uskon suhteellisen merkittävää nousua kannatuksessa, yhteisäänimäärä voi protestivaalit huomioiden nousta jopa 3 %:iin. Pienpuolueiden vaaliliitolla toteutuessaan on mahdollisuus jopa paikkoihin, samoin ehkä Muutos 2011:lla.
Perussuomalaisten uskon vähintään säilyttävän nykyisen yli kymmenen provikan tasonsa, ja vielä nousevan. Veikkaan optimistisesti Persuille jopa 13,5 %:n vaalitulosta, riippuen miten pahasti SDP ja KePu ottavat ns. turpiinsa.
Tilanne näyttäisi siis tältä:
Kokoomus n. 22 % (arviohaarukassa 21-23)
Keskusta n. 17 % (arviohaarukassa 16-18)
SDP n. 18 % (arviohaarukassa 17-19)
Vihreät n. 9 % (voi tippua jopa alle 8:n)
Vasemmistoliitto n. 8 %
KD n. 4,5 % (voi ehkä nousta lähelle 5:ttä)
RKP n. 5 %
Pikkupuolueet n. 3 % (arviohaarukka 2-4, yläkanttiin)
Perussuomalaiset jopa noin 13,5 % (arviohaarukka 12-15)
Virhemarginaalivaraa on tässä reippasti, suuremmilla puolueilla suhteellisesti noin 5 % kunkin puolueen kokonaiskannatusta kohti (esim Kokoomuksella 1,1% suuntaan tai toiseen). Persujen kohdalla suurin epävarmuushaarukka.
Gallupit eivät sitten äänestä, ja veikkaukset vielä vähemmän, mutta silti.
Edit 27.9. Jaahas, vaaliveikkaus vanheni jo samalle päivälle, kuin se kirjoitettiin, eli gallupit lupailevat PS:lle jo 12,5%:n kannatusta.
Näyttää siltä, että Kokoomus onnistuu enempi vähempi pitämään nykyisen asemansa maan suurimpana puolueena. Tosin on hyvin mahdollista, että hallitusvastuun paine alkaa realisoitua vaalikamppailun myötä. Veikkaan Kokoomuksen kannatuksen ensi vaaleissa olevan noin 22 %:a.
Keskusta näyttää rämpivän alenevissa kannatuslukemissa, ja vaalirahakorruptiot, oikeudenkäynnit, ja muut sotkut painavat sen kannatusta alas. On jopa mahdollista, että Väyrysen puheenjohtajakauden 17 %:n tasoinen vaalitulos voi olla mahdollinen.
Demarit rämpivät tällä hetkellä kannatusmittauksissa lähes paikallaan, mutta laidat ovat alkaneet vuotaa rankasti. Veikkaan SDP:n kannatuksen ensi vaaleissa tippuvan pikkuisen nykyisestä, noin 18 %:iin.
Vihreillä on ollut aika kylmää kyytiä, ilmastoveropaketti, ydinvoimakysymys, jne. lupaavat heille tällä hetkellä alle kymmene prosentin kannatusta. Itse veikkaan alamäen vielä vähän jatkuvan, ja saavuttavan noin 9 %:n tason.
Vasemmistoliiton uskon pitävän nykyisen kannatuksensa, ja saavan vuotoa Vihreistä, tulos noin 8 %.
KD:n kannatus on aika vakaata, noin 4,5 %
RKP:n kannatus on aika vakaata, mutta kielikysymys vaaliteemana voi nostaa sitä, noin 5 %:iin.
Pikkupuolueille uskon suhteellisen merkittävää nousua kannatuksessa, yhteisäänimäärä voi protestivaalit huomioiden nousta jopa 3 %:iin. Pienpuolueiden vaaliliitolla toteutuessaan on mahdollisuus jopa paikkoihin, samoin ehkä Muutos 2011:lla.
Perussuomalaisten uskon vähintään säilyttävän nykyisen yli kymmenen provikan tasonsa, ja vielä nousevan. Veikkaan optimistisesti Persuille jopa 13,5 %:n vaalitulosta, riippuen miten pahasti SDP ja KePu ottavat ns. turpiinsa.
Tilanne näyttäisi siis tältä:
Kokoomus n. 22 % (arviohaarukassa 21-23)
Keskusta n. 17 % (arviohaarukassa 16-18)
SDP n. 18 % (arviohaarukassa 17-19)
Vihreät n. 9 % (voi tippua jopa alle 8:n)
Vasemmistoliitto n. 8 %
KD n. 4,5 % (voi ehkä nousta lähelle 5:ttä)
RKP n. 5 %
Pikkupuolueet n. 3 % (arviohaarukka 2-4, yläkanttiin)
Perussuomalaiset jopa noin 13,5 % (arviohaarukka 12-15)
Virhemarginaalivaraa on tässä reippasti, suuremmilla puolueilla suhteellisesti noin 5 % kunkin puolueen kokonaiskannatusta kohti (esim Kokoomuksella 1,1% suuntaan tai toiseen). Persujen kohdalla suurin epävarmuushaarukka.
Gallupit eivät sitten äänestä, ja veikkaukset vielä vähemmän, mutta silti.
Edit 27.9. Jaahas, vaaliveikkaus vanheni jo samalle päivälle, kuin se kirjoitettiin, eli gallupit lupailevat PS:lle jo 12,5%:n kannatusta.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Kiviniemen-Laanisen linja: Kiitos, oi Keskusta, kiitos! *hali*
Valitsemalla Kiviniemen-Laanisen linjan, olette pelastaneet Perussuomalaisille massiivisen äänivyöryn tulevissa vaaleissa täällä Pohjois-Suomessa.
Kiviniemen city-liberaali linjaus on juuri sitä "lääkettä", joka on tähänkin asti karkoittanut väkeä Keskustasta Perussuomalaisiin, ja Laanisen valinta on myrkkyä Korhosta tukeneelle kenttäväelle.
Pahin mahdollinen vaihtoehto Keskustan johtoon meidän Persujen kannalta olisi ollut Väyrynen. Hän olisi saattanut kyetä imaisemaan EU-kriittisen maton PS:n alta. Toiseksi pahin vaihtoehto, Pekkarinen, olisi myös kohottanut Keskustan perinteisten äänestäjien mielialoja ja hidastanut maakuntien ja Pohjoisen miesten äänien valumista Persuille.
Kerrankin kävi niin, että Kepu petti suorastaan ihanalla tavalla, median avustamana, eivätkä pelkoni toteutuneet!
Siispä: Thank you Kepu, for making my day!
Kiviniemen city-liberaali linjaus on juuri sitä "lääkettä", joka on tähänkin asti karkoittanut väkeä Keskustasta Perussuomalaisiin, ja Laanisen valinta on myrkkyä Korhosta tukeneelle kenttäväelle.
Pahin mahdollinen vaihtoehto Keskustan johtoon meidän Persujen kannalta olisi ollut Väyrynen. Hän olisi saattanut kyetä imaisemaan EU-kriittisen maton PS:n alta. Toiseksi pahin vaihtoehto, Pekkarinen, olisi myös kohottanut Keskustan perinteisten äänestäjien mielialoja ja hidastanut maakuntien ja Pohjoisen miesten äänien valumista Persuille.
Kerrankin kävi niin, että Kepu petti suorastaan ihanalla tavalla, median avustamana, eivätkä pelkoni toteutuneet!
Siispä: Thank you Kepu, for making my day!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)