Näytetään tekstit, joissa on tunniste Astrid Thors. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Astrid Thors. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. maaliskuuta 2010

PS-Nuoret: Maahanmuuttokeskustelu oikeille urille

Koska Perussuomalaisten Nuorten eilen julkistama tiedote on saanut varsin nihkeästi julkisuutta (blokattu lähes täysin mediassa), laitan tiedotteen omalta osaltan tähän luettavaksi: 
-----------------------------------------------------------
Perussuomalaiset Nuoret r.y:n tiedote
Kevätkokous 21.3., Kuopio

Stoppi maailmaa syleilevälle rahantuhlauspolitiikalle 


Perussuomalaisten Nuorten mielestä maahanmuuttokeskustelu on viime päivinä saanut huolestuttavia piirteitä. Ministeri Astrid Thorsiin kohdistuneet uhkailut ovat johtaneet maahanmuuttokeskustelun sivuraiteille.

Poliittiselta eliitiltä ovat käsitteet menneet pahan kerran sekaisin. Vauhtisokeus on iskenyt vaalien lähestyessä ja tosiasioihin perustuvaa keskustelua ollaan leimaamassa virheellisesti rasismiksi vain sen takia, että muutamat politiikan höyhensarjalaiset ovat innostuneet kunnostautumaan idiotismissa. Perussuomalaisten Nuorten mielestä rasismi on tuomittavaa ja idiotismi tyhmää. Populismi sen sijaan on myönteinen ideologia, joka yhdistää kansaa, kun taas valtapuolueiden harjoittama elitismi on omiaan hajottamaan suomalaista yhteiskuntaa. Olemme myönteisesti yllättyneet Sdp:n uudesta maahanmuuttopoliittisesta linjauksesta ”maassa maan tavalla”, joka on suoraan Perussuomalaisten vaaliohjelmasta 2007.

Perussuomalaiset Nuoret haluavat palauttaa keskustelun oikeille urille. Haluamme muistuttaa, etteivät maahanmuuttokeskustelussa esiintyneet ylilyönnit pyyhi pois niitä virheitä, joita suomalaiset valtapuolueet ovat maahanmuuttopolitiikassa kiistattomasti tehneet. Ulkoministeri Stubbille ja maahanmuuttoministeri Thorsille sekä presidentti Haloselle ei ole selvinnyt, keiden äänillä he maata hallitsevat, kun puhuvat siitä, miten on huolehdittava ulkomaiden kansalaisista. Puheet pölhöpopulismista ovat ylenkatsovia ja loukkaavia. Tuollaisilla puheilla ei edistetä pätkääkään kansanvallan legitimiteettiä, vaan edistetään vain ulkoparlamentaarista toimintaa, mikä ei ole mielestämme rakentavaa, vaan hämmentävää ja epätoivottavaa.

Suomen tarjoamat etuudet humanitaarisille maahanmuuttajille ovat yksiselitteisesti ylimitoitetut ja houkuttelevat maahamme elintasopakolaisia. Samaan aikaan kaikki muut puolueet Perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat nostaneet kehitysapumäärärahojamme ja haluavat kasvattaa määrärahoja entisestään. Vuodelle 2010 kehitysapumäärärahoja nostettiin euromääräisestikin, ja tällä hetkellä kehitysapuun menee valtion budjetista lähes miljardi euroa. Pidämme täysin kohtuuttomana sitä, että tätäkin määrärahaa haluttaisiin vielä entisestään nostaa. Perussuomalaisten Nuorten mielestä kehitysavun tavoitteeksi tulee asettaa nolla euroa. Kokemuksen perusteella on havaittavissa, ettei ratkaisu maailmanpolitiikan rakenteellisiin ongelmiin löydy suomalaisten veronmaksajien kukkarosta.

Laman seurauksena suomalaisessa yhteiskunnassa on pakko katsoa erityisen tarkkaan, mihin veronmaksajien rahoja ja tulevien sukupolvien maksettavaksi lankeavaa massiivista lainarahoitusta käytetään. Suomi on perustettu suomalaisia varten. Mielestämme Suomella ei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ole varaa rahoittaa tätä poliittisen eliitin omahyväistä anekauppaa vain siksi, että eliitti voisi leikkiä maailmanparantajaa ja saisi hyviteltyä omaatuntoaan.

Viime kädessä kysymys on Perussuomalaisten Nuorten mielestä tavallisen suomalaisen veronmaksuhalukkuudesta. Jos haluamme turvata suomalaisen hyvinvointivaltion rakenteet, meidän on huolehdittava ensisijaisesti omista köyhistämme ja vaikeassa elämäntilanteessa olevista kansalaisistamme. Se, että lainaa otetaan paljon myös kotimaisiin tarpeisiin, ei mielestämme oikeuta rahantuhlaamiseen maailmanparantamisen nimissä. Kehitysapumäärärahojen kasvattaminen ei vähennä humanitaarisen maahanmuuton kohdistumista maahamme. Ratkaisu syntyneen pakolaisvirran pienentämiseen on maahanmuuttajille tarjottavien sosiaalipoliittisten etuuksien kohtuullistaminen tasolle, jolla kyseiset tuet ovat Euroopan muissa maissa.
 
Lisätiedot:
Vesa-Matti Saarakkala
Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja
0400 917 353
 
Heikki Tamminen
Perussuomalaiset Nuoret ry:n toiminnanjohtaja
puh. 044 301 9791
-------------------------------------------------------------------------

Toisin kuin tiedotteesta saisi kuvan, PS-nuoret eivät vaadi kehitysavun välitöntä lopettamista, vaan sitä, että kehitysavun tavoitteena on 0%:n taso, sillä auttamisen periaatteellisen tavoitteen on oltava, että autettava pääsee omille jaloilleen ja selviää ilman apua.


Nyt kun demarit kopioivat uuden maahanmuutto-sloganinsa, "Maassa maan tavalla" Perussuomalaisten vuoden 2007 vaaliohjelmasta, jäämme innolla odottamaan, aikooko Jutta Urpilainen plagioida myös sloganin loppuosan, "..tai maasta pois". On varsin mielenkiintoista, että Urpilainen vaatii PS:n johtoa, siis Soinia "sanoutumaan irti kaikesta rasismista". PS ei ole, eikä ole ollut, rasistinen puolue, joten irtisanoutuminen ei ole tarpeen, joten Urpilaisen väite on melkoista pölhöpopulismia. Samassa hengessä minä vaadin SDP:tä ja sen johtoa sanoutumaan tiukasti irti ihmiskaappauksista kiristyksestä.



perjantai 6. marraskuuta 2009

RKP:n mätäpaise ja Suomen valtion häpeä: Karjalaiskysymys

Kuten tiedämme, iskivät Perussuomalaiset nuoret taannoin reiän poliittiseen mätäpaiseeseen vaatiessaan Suomesta virallisesti yksikielistä valtiota, jossa ruotsilla vähemmistökielenä olisi turvattu asema, mutta ei nykyisenkaltaista siirtomaa-ajalta periytyvää ylisuurta merkitystä maamme hallinnossa, koulutusjärjestelmässä ja kulttuurissa. RKP luonnollisesti vinkui kauhuissaan, että heitä vastaan on nousemassa kamala, nurkkakuntainen juntti-finjeevelien rasismi, vaikkei juuri nimenomaan RKP:llä todellakaan ole minkäänlaista moraalista varaa syyttää mitään muita tahoja rasismista.

Syyt ovat ilmeisiä, kuten olen aikaisemmissa kirjoituksissani todennut. Lisäksi RKP ei ole vieläkään sanoutunut irti rotuteoreetikko, suomalaisvihaaja ja svekomaani Axel Olof Freudenthalista, vaan jatkaa jokavuotista hänen nimeään kantavan muistomitalin jakamista niille henkilöille, jotka ovat kunnostautuneet yhteiskunnallisessa toiminnassaan ruotsin kielen aseman puolustamisessa. Vaikka RKP on muka irtisanoutunut miehen avoimesta rasismista ja kunnioittaa häntä vain "kulttuuristen ja poliittisten ansioiden takia", on tilanne verrannollinen siihen jos Saksassa olisi edelleenkin kansallissosialistinen puolue, joka jakaisi vuosittain Adolf Hitler -muistomitaleita, mutta selittelisi olevansa irtisanoutunut Hitlerin rotuopeista.

Mutta itse varsinainen suuri ja vaiettu yhteiskunnallisten suhteiden tulehtunut mätäpaiseen ydin on karjalaiskysymys: Suomen valtion ja ruotsinkielisen väestön suhtautuminen karjalaisiin evakoihin ja siirtokarjalaiseen väestöön viime sotien aikana ja niiden jälkeen, sekä karjalankielen asemaan Suomessa.

Vaikka viime sodista ja karjalaisevakkojen sekä siirtokarjalaisen väestön asuttamisesta on kulunut kohta jo 70 vuotta, maassamme edelleen vaietaan, että erityisesti ruotsinkielinen väestö ei hyväksynyt evakkoja, eikä karjalaisia. Ei varsinkaan omille asuinalueilleen. Vieläkin kuulee vanhojen ihmisten suusta ja eri mielipidepalstojen kirjotuksissa eläviä muistoja siitä, miten tylysti evakkoja kohdeltiin erityisesti Pohjanmaalla, melkein kuin vihollisia, ja ryssittely oli yleistä. Sotien jälkeen siirtokarjalaisia kohdeltiin avoimesti toisen luokan kansalaisina, eikä ruotsinkielinen väestö hyväksynyt heidän asuttamistaan kuntiin, joissa ruotsi oli enemmistökieli, ja jopa kaksikielisiin kuntiinkin heitä otettiin hyvin nihkeästi ja vasta tapauskohtaisen harkinnan jälkeen. Karjalaiset koettiin uhkaksi ruotsin kielen asemalle ja ruotsalaiselle kulttuurille Suomessa. Erityisellä lailla ruotsinkieliset alueet rajattiin täysin karjalaisten asuttamisen ulkopuolelle.

Ja silti, kaiken tämän jälkeen ministeri Astrid Throrsilla on otsaa vaatia röyhkeästi, että maamme kunnat (luonnollisesti ilmeisesti lähinnä suomenkieliset) pitäisi pakottaa vastaanottamaan pakolaisia, vastoin kuntien omia päätöksiä ja kuntien omalla kustannuksella ilman valtion tukea! Mistä rahat? Ilmeisesti terveydenhuollosta ja sivistystoimesta? Ainahan voi säästää vaikka sikainfluenssa-rokotteista ettei vain "maamme asema YK:ssa" ja Hazardi-Asteroidin mielenrauha järkkyisi! Toimittaja Jaajo Linnonmaa sanoikin osuvasti taannoin radiossa, että "Thors on kumartaen rähmällään YK:hon päin ja on kääntänyt suomenruotsalaisen ahterinsa sille kansalle, joka muun muassa maksaa hänen palkkansa". Tanten Astrid voisikin ensin edes ottaa pois ne A. Freudenthalin luut, jotka ovat syvällä ja poikittain hänen rektumissaan, ennenkuin uudestaan näyttää persettään Suomen kansalle ja alkaa laukomaan mitään vastaavia järjettömyyksiä.

Karjalan kielen asema Suomessa

Suomen valtiovallallakin on häpeätahroja suhtautumisessaan karjalaisiin. Yksi suurimmista on karjalan kielen (Itä-Karjala asema maassamme. Karjalan kielen asema on kehittynyt seuraavasti: Vielä 1950-luvulla maailmassa oli noin 300 000 äidinkielenään karjalaa puhuvaa ihmistä, joista vähän yli 40 000 Suomessa ja loput Neuvostoliitossa. Tänään kielen puhujia on enää noin 100 000, joista Suomessa vain viitisen tuhatta. Mitä tapahtui?

Syitä on monia. Sotien aikana, jolloin suuri osa Itä-Karjalaa oli Suomen miehittämä. Tuolloin vallinneeseen Suur-Suomi -ajatteluun karjalan kieli ei oikein sopinut; kieli haluttiin nähdä lähinnä kansallisromanttisena jäänteenä, eikä sitä nähty tarpeelliseksi kehittää. Sotien jälkeen kieli oli Suomessa tabu, jonka olemassaoloa ei haluttu tunnustaa tai korostaa. Kieltä ei opetettu, ja kouluissa pyrittiin suomalaistamaan karjalankieliset lapset. Kielen puhuminen kouluissa oli kiellettyä ja jopa rangaistavaa. Asiaan vaikutti myös suomettuminen ja Neuvostoliiton suhde, joka painoi koko Karjala-teeman pois julkisesta keskustelusta. Karjalaiset oppivat itsesensuuriin, ja kieltä ei opetettu lapsille, sitä puhuttiin vain vanhemman väen kanssa. Kielen puhujien määrä tippui nopeasti, alle viiteen tuhanteen vain kahdessa sukupolvessa.

Vaikka Euroopan Neuvoston vähemmistökansojen kieliä ja kulttuureja koskeva suojelusopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut, velvoittaisi maatamme huolehtimaan kaikkien sellaisten vähemmistökansojen kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta, joiden kieltä on puhuttu maassa vähintään 100 vuotta, niin kieli, jota on maassamme puhuttu yli 1200 vuotta, aina 800-luvulta alkaen, ja joka sai ensimmäisen kirjallisen ilmiasunsa jo 900-1200-luvuilla, on uhanalainen ja vailla vähemmistöasemaa. Samaan aikaan vähemmistöasema on kyllä annettu vasta tulleille kielille, kuten somalille.

Minä olen siinä joukossa, joka vaatii Suomen valtiovaltaa tunnustamaan karjalan kielen viralliseksi vähemmistökieleksi. Kielen opetusta on lisättävä kouluissa, ja tarjottava karjalankielistä alkeisopetusta päiväkodeissa sitä haluavien perheiden lapsille.

---------------
Edit 27.11. Hyviä uutisia! Karjalan kieli on saanut kansallisen virallisen vähemmistökielen aseman Suomessa, vihdoin ja viimein!

maanantai 23. helmikuuta 2009

Fy fan Tante Astrid!

Sulattelin koko viikonlopun viime viikkoista ministeri Astrid Thorsin pelle-showta Eduskunnan maahamuuttolain käsittelyistunnossa, ja hänen vuodattamiaan krokotiilin kyyneliä. Ei auttanut, silti ketuttaa ankarasti.

Ja syytä onkin. Nimittäin kansanedustaja Oinosen puheessaan lainaama Huvudstadsbladetin juttu vuosikymmenien takaa ei ollut poikkeus, vaan edusti tuolloista ruotsinkielisen väestön ja ruotsinkielisten vallanpitäjien valtavirran asennoitumista karjalaissiirtolaisia kohtaan, fakta jonka julkisuuteentuloa pelkäävä svekomaanimedia hirveällä kiireellä valehteli "yksityisen ihmisen mielipiteeksi" ja "poikkeukseksi, jolla ei ole historiallista merkitystä". Väärin.

On tosiasia, että ruotsinkieliset kunnat järjestelmällisesti kieltäytyivät, paria poikkeusta lukuun ottamatta, antamasta asuinpaikkaa karjalaissiirtolaisille sotien jälkeen. Mieluummiin maksoivat muutaman miljoonan, kuin ottivat oman maan kansalaisia naapureikseen. Tämä on yksi kansallisen lähihistoriamme faktoja, josta RKP ja ruotsinkielisten etuoikeuksiin myötämielisesti suhtautuvat tahot haluavat vaieta.

Ohessa karttakuva siirtolaisten sijoittamisesta: Linkki

Kuten huomaatte, ruotsinkielisille alueille ei sijoitettu karjalaissiirtolaisia. Myös osa Keski-Pohjanmaan enemmistöltään Suomenkielisistä kunnista, joissa ruotsinkielisillä oli vahva asema, kieltäytyi ottamasta vastaan evakkoja, koska kuntien kielisuhteet olisivat muuttuneet suomenkielisten eduksi. Kaikki tämä epäsolidaarisuus oman maan kansalaisia kohtaan samaan aikaan kun juuri päättyneessä sodassa kaikista rintamakarkureista 65% oli ruotsinkielisiä.

Tässä kielitilanne nyt: Linkki

Näin ollen ministeri Astrid Thorsin kyyneleet eivät herätä minussa sääliä, vaan vihaa. Kehtaakin fasisti-puolueen eukko valuttaa krokotiilinkyyneleitä. Jos hänen kyynelensä olivat aitoja, ja merkitsisivät katumusta ja häpeää oman puolueen tekemisten johdosta, saattaisin hyväksyä ne, mutta ei. Silläkin oletuksella, että kyse oli aidoista kyynelistä, Thors ei itkenyt sitä, että edusti puoluetta, ja etuoikeutettua siirtomaa-eliittiä, joka on syyllistynyt ja syyllistyy jatkuvaan rasismiin ja apartheidiin, vaan sitä, että asia nostettiin esiin ja hän joutui ansaittuun häpeään.

Yksi kaikkein ehkä kammottavimmista ja iljettävimmistä yksityiskohdista tässä kaikessa mielestäni on, että RKP jakaa vuosittain Freudenthal-mitaleja ruotsinkielen asemaa edistäneille tahoille. Mitali on nimetty Axel Olof Freudenthalin mukaan. Mies oli svekomaani ja suomalaisvastainen rasisti, joka uskoi ruotsinkielisten olevan ylempää rotua kuin suomenkielisten. Osa tietosanakirjoista sekä yksittäiset esitelmöijät yhä jättävät pääsääntöisesti mainitsematta Freudenthalin rasistisen taustan. Tosin 2001 oululaisen Pekka Isakssonin väitöskirjan esittelyssä todettiin jo avoimesti eräissä tiedotusvälineissä Ruotsissa harjoitetun rasismin olleen suomalaisvastaista. Jotkut tiedotusvälineet sallivat keskustelijoiden mainitsevan tämän, toiset elävät vieläkin 1700-luvun ilmapiirissä ja sensuroivat asian. RPK puolustelee Freudenthal-mitalin jakoa sillä, että se on puolueena sanoutunut irti Freudenthalin rasistisista opeista. Tilanne RKP:n ja Freudenthal-mitalien kanssa on sama kuin jos Saksassa olisi yhä olemassa Kansallissosialistinen puolue, joka jakaisi vuosittain Adof Hitler-muistomitaleita, ja puolustautuisi sillä, että olisi sanoutunut irti rasismista ja kansallissosialismista. Kaksinaismoralismin uudeksi määritelmäksi voisi hyvin passata se, kun RKP moittii muita suvaitsemattomuudesta.

Tässäpä vielä vähän esimerkkiä vielä nykyisinkin jatkuvasta suomenkielisten syrjinnästä maamme korkeakoulujärjestelmässä:


"Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa. Samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6. Seitsemän ruotsinkielistä paikkaa jäi siellä täyttämättä, kun samanaikaisesti suomenkielisistä jäi ilman lukiopaikkaa 40 pyrkijää. Syksyllä 1995 pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiin lukioihin pääsi keskimäärin 1,5 numeroa huonommalla keskiarvolla kuin suomenkielisiin lukioihin.

Jatko-opinnoissa sama vielä korostuu: "Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89) Mitä tällainen ajattelu käytännössä merkitsee, selviää muun muassa Helsingin yliopiston asiakirjoista. Siellä vuonna 1995 pääsykokeeseen osallistuneita vastauksen jättäneitä pyrkijöitä pääsi opiskelemaan seuraavasti:

Historia

suomenkielisistä 11 %

ruotsinkielisistä 52 %

Filosofia

suomenkielisistä 9 %

ruotsinkielisistä 52 %

Biologia

suomenkielisistä 13 %

ruotsinkielisistä 23 %

Kielellistä syrjintää, joka selittää noita lukuja, osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p. Pääsykoe + ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.

Lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, syrjintä näkyy noitakin lukuja selvemmin. Muun muassa oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %. Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vain 5,6 % ylioppilaista on ruotsinkielisiä. Alla asiantuntijan sekä kielellisen syrjinnän kohteeksi joutuneen opiskelijan mielipiteet tästä asiasta.

Kun Helsingin yliopistossa tehtiin silloisen opetusministeri Ole Norrbackin vaatimuksesta 14.2.1991 päätös, joka suosii oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkiviä ruotsinkielisiä, yliopiston prosessioikeuden professori Erkki Havansi ilmoitti eroavansa valintakoelautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Perustelussaan hän toteaa: "Päätös rikkoo suomenkielisten opiskelijoiden perustuslaillista oikeutta tasa-arvoiseen kansalaiskohteluun. Laki ei salli kansalaisen äidinkieleen perustuvaa syrjintää, eli valintakokeessa kiistattomasti ansaitun opiskelupaikan riistämistä huonommin menestyneen - ehkä jopa kuusi pistettä huonommin menestyneen - ruotsinkielisen hyväksi." [...]

"Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua; ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Reviiriajattelua pahimmillaan ovat ylitiukat kielikokeet ja enimmäiskiintiöt suomenkielisille, jotka olisivat halukkaita opiskelemaan ruotsiksi näissä paikoissa... Räikein esimerkki kielikiintiöiden kohtuuttomuudesta on opetusministeri Ole Norrbackin kotivaalipiiriinsä Vaasaan viime eduskuntavaalien alla 1991 junailema 50 prosentin kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa." [...]

Kielikiintiö loukkaa yhdenvertaisuutta.(Oikeuskanslerin lausunto HS 20.5.92):

Helsingin yliopiston kanslerin päätöksellä ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiötä nostettiin 50 % eli 20:stä 30:een. Oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä ry kanteli kiintiön kasvattamisesta oikeuskanslerille. Yhdistyksen mielestä ei ole oikein, että ruotsinkielinen pyrkijä voi päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan jopa kuusi pistettä heikommalla pistemäärällä kuin suomenkielinen. Lukuisilta suomenkielisiltä evätään siten heille kuuluva opiskelupaikka, Pykälä ry totesi. Pykälä ry korosti, että jo ennen kiintiön kasvattamista noin kymmenen suomenkielistä pyrkijää menetti joka vuosi opiskelupaikkansa ruotsinkielisille. Lisäksi lähes 200 karsiutunutta suomenkielistä pyrkijää sai enemmän pisteitä kuin heikoin opiskelupaikan saanut ruotsinkielinen.

Oikeuskansleri Jorma S Aallon mielestä päätöstä voidaan arvostella: "Hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen valossa voidaan arvioida, että pääsykokeen erillinen kiintiö, joka perustuu vain kielitaitoon sellaisenaan, loukkaa kiintiöön kuulumattoman oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun", Aalto toteaa. [...]

Vuosina 1985-1995 on maamme korkeakoulujen aloituspaikoista ollut 8-10 % ruotsinkielisiä, kaupallisella alalla 20-25 %. Näin siitä huolimatta, että ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä kokonaisuudesta on vain 5 %. [...]

Koulutuspaikkojen jakaantuminen Uudellamaalla v. 1997:


Koulutuspaikat

Ensisijaisesti hakeneet

Paikkoja hakijamäärästä

Suomalaiset

20410

41691

49,1 %
Ruotsinkieliset 3107 3151 98,6%

Keväällä 1998 Helsingin seudulla lukioon pyrkijöistä pääsi Suomalaisia 76,5 %, ruotsinkielisiä 82,5 %

Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on n. 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %. Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonompi pääsyvaatimuksen tulos (yhteispisteet todistuksesta ja pääsykokeesta)."


P.S. Kuinka moni on kuullut, että kansalaissodan aikaan ruotsinkielisillä alueilla teloitettiin punaisten ohella myös valkoisia suomalaisia, mikäli nämä olivat olleet kielikiistassa liian äänekkäästi ruotsinkielen etuoikeutettua asemaa vastaan? Mm. Pietarsaaressa otettiin "kätevästi" tilaisuudesta vaarin ja teloitettiin punaisten ohessa valkoisia suomenkielisiä suojeluskuntalaisia. Ja joissain paikoin "punaisena" teloittamiseksi riitti se, että oli suomenkielinen torppari.

perjantai 12. joulukuuta 2008

PS-Nuoret vaativat ministeri Thorsin eroa

Tiedoksi Perussuomalaisten nuorten tuorein julkilausuma:


Esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi täysi susi – Ministeri Thorsin erottava

Maahanmuutto- ja Eurooppaministeri Astrid Thorsin esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi on tulossa eduskunnan käsittelyyn mahdollisesti jo ennen joulua. Ministeri Thors on perustellut lakiesitystä sillä, ettei työvoimapula anna mahdollisuutta ulkomaalaislain harkittuun kokonaisuudistukseen. Tämä on kummallista, sillä uusi lakimuutosesitys ei sisällä lainkaan muutoksia työperäiseen maahanmuuttoon, vaan pelkästään humanitaariseen maahanmuuttoon.

Kaikkein huolestuttavinta nykyisen maahanmuuttopolitiikan ja ministeri Thorsin uskottavuuden ja pätevyyden kannalta on kuitenkin hänen ilmoituksensa, että "laki tulee nyt suunnilleen vastaamaan nykykäytäntöä." Tämä viittaa siihen, että maahanmuuttopolitiikasta vastaava ministeri on tähän asti vetänyt käytännön linjaa, joka ei vastaa nyt voimassaolevaa lakia. Hän haluaa muuttaa lakia, jota hän on tähän asti ajamallaan politiikalla oman ilmoituksensa mukaan rikkonut. Thors on näin ollen valehdellut kansalle harjoitetun maahanmuuttopolitiikan todellisesta sisällöstä.

Uuden lain johtoajatuksena on vaikeuttaa perusteetta turvapaikkaa hakevan tai rikoksiin syyllistyneen turvapaikanhakijan karkotusta kaikissa tapauksissa. Se on ennennäkemättömällä tavalla avaamassa Suomen ovia elintasopakolaisuudelle ja turvapaikkaturismille. Uusi
laki esimerkiksi mahdollistaa pysyvän oleskeluluvan myöntämisen sillä perusteella, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta ei teknisistä syistä voida palauttaa kotimaahansa. Myös rikoksia tehneillä ja karkotuspäätöksen saaneilla maahantulijoilla olisi oikeus tuoda perheensä Suomeen. Näin lakimuutos avaisi laittomille turvapaikanhakijoille ja laittomille siirtolaisille erinomaisen mahdollisuuden päästä Suomeen ja Suomen kautta koko EU-alueelle.

Thors ajaa Suomeen Euroopan vapainta maahanmuuttolakia samaan aikana kun useimmat muut EU-maat, mm. Ruotsi, Ranska, Tanska ja Britannia, ovat kiristäneet tai kiristämässä maahanmuuttopolitiikkaansa. Tämän seurauksena Suomeen on jo saapunut tuhansia laittomia maahantulijoita, joiden turvapaikkahakemukset on hylätty yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa. Thorsin ajama ulkomaalaislaki olisi läpi mennessään koko EU:n löysin. Näin ollen Suomesta on vaarassa tulla Eurooppaan suuntautuvan laittoman maahanmuuton ja ihmissalakuljetuksen pääportti ja pääteasema.

Ymmärtääksemme ministeri Thors on oman ilmoituksensa mukaan toiminut vastoin voimassa olevaa lakia, ja haluaa nyt muuttaa lain vastaamaan luomaansa käytäntöä. Ministeri Thors on kiipeämässä puuhun latvasta käsin, tämä ei vastaa Perussuomalaisten nuorten oikeustajua. Tästä syystä Perussuomalaiset nuoret vaativat ministeri Astrid Thorsin eroa.

Lisätiedot:

PS-nuorten hallituksen jäsen Veli-Pekka Kortelainen 041-5042924

torstai 23. lokakuuta 2008

Perussuomalaiset uhkaavat suurten puolueiden asemaa

Eilisiltainen MTV3:n vaaliväittely todisti jälleen kerran oikeaksi toissapäiväisen väitteeni RKP:n tappiosta. Näyttää siltä, että myös Kokoomuksen Stubb lähti eilen samalle linjalle kuin Thors, pitäähän sitä tukea toista "bättre folk kamrat":ia taistelussa suomalaisuutta vastaan. Gallupin ennustelevat myös, että SDP ja Keskusta ovat menettämässä ääniä Perussuomalaisille. PS on siis uhka kaikille näille puolueille.

Tästä johtuen Soini joutui kovan hiillostuksen kohteeksi eilisiltaisessa vaalitentissä. Säälittävästi vääristellen keppihevosena käytettiin turkulaisen ehdokkaan, oikeustieteen opiskelija Jiri Kerosen asiayhteydestä irrotettua, sananvapauden ehdottomuutta Suomen perustuslain valossa alleeviivaavaa, lausetta. Keronen itse kommentoikin tapausta varsin osuvaan sävyyn blogissaan:

"Puolueiden puheenjohtajien vaalitentissä 22. lokakuuta MTV3 "lainasi", eli sopivasti editoi omia tarkoitusperiään varten, kirjoitustani "Natsisymbolit eivät ole Suomessa laittomia, mutta typeryys on moraalisesti laitonta". Kuten kaikki, jotka ovat tekstin lukeneet (varmasti mukaanlukien nämä ammattitaidottomat toimittajanraakileet) tietävät, tekstissä kerrotaan siitä, mikä on laitonta ja mikä ei ole laitonta Suomen lain mukaan. Teksti, kuten melko pitkälti kaikki kirjoittamani, on suorapuheista ja mukana on melko roima annos sysimustaa ja ronskia huumoria, jota MTV3:n toimittajat eivät ymmärrä, sillä he ovat kotoisin tuhkamunien Kryptonilta."

Suosittelen kaikkia lukemaan Kerosen kirjoituksen kokonaisuudessaan. Erityisesti mietitytti, että mitä kemikaaleja paneelin vetäjäkaksikko oli vetänyt ennen lähetystä, kun pystyi oikeasti naama pokalla esiintymään kuin kaksi typerää kusipäistä politrukkia kansankomisariaatin istunnossa. MTV3 on ainakin jälleen kerran heidän avullaan todistanut häikäilemättömyytensä, ja agendan johon se on sitoutunut, jopa oman oman journalistisen typeryytensä alleeviivaamisen uhallakin. Media suosii niin läpinäkyvästi suuria puolueita, että luulisi heitä suorastaan hävettävän moinen.

Joka tapauksessa itseäni suututtaa Soinin puolesta eilinen matalamielinen hyökkäys. Soini oli itsekin vähällä menettää malttinsa. Tietäen, miten sanavalmis ja luova mies Timo on, olisi ollut enemmän kuin mielenkiintoista nähdä ja kuulla hänen ampuvan totaalisen täysilaidallisen toimittajien ja vastustajiensa kasvoille.

Kaikki tämä kuitenkin alleviivaa sitä menestystä ja nostetta, jossa puolueemme tällä hetkellä on. Vennamoakin alettiin lyödä vasta kun hänen havaittiin olevan vaara silloisen eliitin turvakseen luomalle poliittiselle konsensukselle.

Kuka sanoikaan, että "kun vihollisesi ovat raivoissaan, olet tehnyt työsi hyvin"? ;)




P.S. Tähän loppuun vielä osuva lainaus nimettömältä kirjoittajalta Kerosen blogin kommenttiosiosta:

RKP:n "perustat ovat rasistiset suomalaisia kohtaan. Puoluetta oli perustamassa Freudenthal, joka tunnetusti piti suomalaisia ali-ihmisinä. Hänet RKP lukee oppi-isäkseen vaikka julkisesti onkin irtisanoutunut rasismista. Samoin jaetaan Freudenthal-mitaleita. Minun pienillä aivoilla tämä olisi vastaava, jos Saksassa olisi kansallissosialistinen puolue, joka pitäisi Hitleriä oppi-isänään ja jakaisi Hitler-mitaleita. He olisivat vain irtisanoutuneet Hitlerin toimista. Joten miksi RKP saa olla rauhassa, mutta Perussuomalaisia vainotaan rasismista naurettavilla perusteettomilla väitteillä? Ja jos joku tuhkamuna alkaa vinkua natsikortista, niin tukehdu pullaan."

maanantai 20. lokakuuta 2008

RKP tunnusti tappionsa Perussuomalaisille pelaamalla natsi-kortin

(Kuva: Obama-Kortti)

Yleisesti tunnustettu tosiasia on, että ns. Hitler- tai natsikortin pelaaminen keskustelussa tai väittelyssä on yhtä kuin pyyhkeen heittäminen kehään; vihoviimeinen tunnustus siitä, että peli on hävitty, panokset käytetty, ja että huivi on tyhjä. Samoin alkaa nykyään olla usein rasismi-kortin kanssa.

Astrid Thors joutui eilen myöntämään RKP:n tappion Perussuomalaisille kilpailussa ihmisten äänistä ja kannatuksesta. Thorsin epätoivoinen teko kuvastaa katkeruutta siitä, että noustessaan ohi RKP:n Perussuomalaiset tipputtavat puolueen kuntien etujärjestön Kuntaliiton hallituksesta, ja nousevat itse tilalle. RKP kun ei ole tottunut siihen, että heidän poliittinen kruununjalokivi-asemansa, johon on "automaattisesti" kuulunut edustus kaikissa tärkeimmissä päättävissä elimissä, ei olekaan aina ja ikuisesti kiveen kirjoitettu.

On hyvin ymmärrettävää, että RKP on huolissaan siirtomaa-ajalta periytyvän etuoikeutetun ruotsinkielisen apartheid-eliitin ylivalta-aseman heikkenemisestä Perussuomalaisten kannatuksen noustessa. Perussuomalaiset kun tuntuvat olevan ainoa vakavasti otettava puolue, joka kyseenalaistaa ruotsinkielisen siirtomaa-eliitin kulttuurisen ja poliittisen valta-aseman.

Jokaisen tulisi muistaa, että vielä 1860-luvulla suomalaisnuoret joutuivat vaihtamaan kielensä ruotsiksi ja nimensä ruotsinkielisiksi mikäli halusivat päästä virkoihin tai saada kunnon töitä. Suomessa ei edelleenkään ole ainuttakaan suomenkielistä korkeakoulua, sillä kaikki korkeakoulut kahta lukuun ottamatta ovat kaksikielisiä, vaikka sijaitsisivat pohjoisessa tai idässä. Äidinkielenään ruotsia puhuvalla on matala kynnys korkeakouluopintoihin, sillä heillä on 5%:n kiintiö jokaiseen näistä kaksikielisistä korkeakouluista. Kiintiöpaikoille ei finjäveleillä ole asiaa, ja sisään siis pääsee, jos puhuu ruotsia, eikä siinä suomalaisen opiskelijan auta muu kuin jäädä rannalle ruikuttamaan, vaikka hänen pääsykoepisteensä olisivat korkeammat. Ne kaksi ei-kaksikielistä korkeakoulua; Åbo Akademi ja Svenska Handelshögskolan ovat sitten pelkästään ruotsinkielisiä.

Suomi oli yli 600 vuotta Ruotsin siirtomaa, ja edelleenkin RKP-mafian ja ruotsinkielisen eliitin etuoikeutettu asema heijastelee tätä kolonialistista kulttuuri-imperialismia. Vielä nykyäänkin ruotsinkielinen vähemmistödiktatuuri hallitsee välillisesti Suomen talouselämää, arviot heidän pääomien hallintavallastaan vaihtelevat neljäsosasta yli 40%:iin, vaikka heitä on alle 5% maan väestöstä.

Thorsin avautuminen Perussuomalaisia vastaan on siis verrattavissa 80-luvun Etelä-Afrikan valkoisen hallinnon ulostuloihin peloista "kommunistien valtaannoususta, mikäli ANC pääsee niskan päälle", tai Belgian siirtomaa-hallinnon katkerista kommenteista Kongon itsenäistymisen aikoihin. On hyvinkin luultavaa, että ilman Venäjän vallan aikaa kansalaissota olisi käyty maamme suomenkielisten rahvaan ja ruotsinkielisen siirtomaaeliitin välisenä etnisenä vapaussotana. Thorsin ulostulossa on siis kyse lähinnä suomalaisvastaisesta siirtomaa-rasismista. Siksi minä pelaan Obama-kortin RKP:läistä rasismia vastaan.