Olen jo useaa kertaan maalaillut kirjoituksissani ja kommenteissani
sitä mahdollisuutta, että Kreikan kriisi voi johtaa maassa
sotilasvallankaappaukseen. Jos nimittäin Kreikan kansa "äänestää väärin"
eliitin mielestä, voi pankkiirit todeta, että ehkäpä Euroopassa pitää
tehdä sama, mitä suurpääoma on tehnyt monissa kehitysmaissa menneillä
vuosikymmenillä. Eli jos velkojilla uhkaa tulla suurtappioita, aletaan
laskea, voitaisiinko saatavat periä laittamalla maahan pankkien ja EU:n
tukema "perinteinen perintätoimisto" eli sotilahallitus.
Vastaavia
pankkien ja suuryhtiöiden tukemia sotilasjunttiahan on ollut mm.
Etelä-Amerikassa ja Afrikassa 1960 - 1980-luvuilla. Eli jos suurpääoman
edut olivat uhattuna demokraattisesti valitun hallituksen tai
laitavasemmiston vallankumousten uhan takia, iso raha osti maahan
sotilasjuntan huolehtimaan siitä, että raaka-aineet, korot ja voitot
virtasivat edelleen ulos maasta.
Kreikkaan sijoitetun pääoman
menetyksen ja saatavien perimisen lisäksi nyt on kyse koko
Europrojektista; Kreikan ero ja/tai konkurssi kun uhkaa koko rahaliittoa
ja EU:n olemassaoloa. Ja Europrojektiin on pistetty todella paljon
pääomaa. Eikä pelkästään aineellista tai taloudellista, vaan valtavat
määrät poliittista uskottavuutta ja ideologista pääomaa.
Kreikan kriisi voi laukaista sellaisen myrskyn, joka voi saattaa
poliittiseen ja aatteellisen vararikkoon valtavan määrän puolueita ja
suurimman osan eurooppalaisista poliitikoista, jotka ovat vannoneet EU:n
ja europrojektin nimeen jo yli 20 tai jopa 30 vuotta. Kyse on
uhkaavasta arvovalta-tappiosta, joka vetää vertoja kommunistien
poliittiseen ja aatteelliseen krapulaan Neuvostoliiton romahdettua.
Pohjimmiltaan kyse on ylpeydestä, joka uhkaa nyt käydä lankeemusten edellä.
Ovatko
euromaiden johtavat poliitikot ja Brysselin politrukit, jotka ovat
vuosikymmenet saarnanneet eurounelmahöttöä, valmiit nöyrtymään? He ovat
jo kriisin kuluessa joutuneet käytännössä tunnustamaan, että
"pölhöpopulistit" ovat olleet oikeassa alusta asti, mutta ovatko he
nöyrtyneet tarpeeksi? Pitääkö EU kiinni siitä riippakiveksi
muodostuneesta periaatteesta, että "Euro is irreversible", kuten Barroso
sanoi? Ovatko europolitrukit valmiita antamaan perää lähes kaikesta
mitä ovat saarnanneet?
Minä väitän ja uskon etteivät ole, eivät ainakaan vielä.
Eurouskovaiset
eli eurofundamentalistit ovat sen sijaan valmiit, kuten
neuvostokommunistit 1968 Tshekkoslovakiassa, tekemään oman "Prahan
keväänsä" mieluummin kuin päästämään irti mätänevästä, mädälle
perustalle rakennetusta unelmastaan.
Kuten edellisessä
kirjoituksessani sanoin, olen melko varma, että eliitti on valmis
mieluummin tekemään vaikka parit kansanmurhat kuin perääntymään
eurounelmastaan. Joku pankkien ja EU/NATO-maiden enemmän tai vähemmän
avoimesti tukema sotilasjuntta on siis vielä pientä näille
mustasieluisille paatuneille Brysselin eurofasisteille. Onko edessä siis
"Ateenan kevät"?
"Σκοτώστε τους επιτρόπους, οι σκύλοι τρελός!"
(* - Voin jo sieluni silmin kuvitella, miten raivoisat kansanjoukot -
miehet, naiset, teinit ja vanhukset - polttelevat EU:n lippuja ja
koittavat polttopulloin ja kevein käsiasein yksissä tuumin (jälleen
kerran) torjua saksalais(valmisteisten)tankkien vyöryä Ateenan kaduilla -
turhaan, sillä demokratia ja kansa on hylätty ja uhrattu pankkien ja
pääoman alttarille...
Toivottavasti näin ei käy.
-------------------------------------------------
(* 'Tappakaa komissaarit, nuo hullut koirat!')
1 kommentti:
Tänään aamu-TV:ssä pääministeri Otto-Wille Katainen lainaili jo samaa "natsistista" vertauskuvaa, josta PS-kansanedustaja Jussi Niinistöä moitittiin viime kesänä; Katainen puhui "varmistimen poistamisesta" kun kuulee populismia. Ei muuten, mutta kaksinaismoralismi.
Enteileeköhän tämä sitä, kun eurokorps poistaa varmistimet valmistautuessaan lahtaamaan kreikkalaisia siviilejä?
Lähetä kommentti