Taas on lauantai-aamun jälkeen kiivaasti vappupuheissa ja intterwebbin ihmeellisessä maailmassa lennelleet syytökset (eli toiveet?) Soinin ja Perussuomalaisten takinkäännöstä Portugalin tukipaketin nimellä kulkevan EU-pankkituen suhteen.
Jokainen lauantai-aamuna TV:tä katsonut kuitenkin tajuaa, että Soini ei ole kääntänyt takkiaan, vaikka kuinka laitavasemmisto sitä toivoisi. Soini sanoi vain sen, mitä hallitusneuvottelujen alla asiasta voi sanoa, ympäripyöreästi että neuvotellaan.
Kuten olen jo aiemmin todennut – samoin kuin useampi muukin – on vakausrahastoasiassa linjasta kiinni pitäminen Perussuomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Asiassa tinkiminen olisi puolueelle poliittinen itsemurha, joka hajottaisi puolueen rivit ja veisi uskottavuuden. PS seisoo tässä asiassa selkä seinää vasten. Tämän takia en usko, että Kokoomus ja PS tulevat olemaan samassa hallituksessa. Ainoastaan se, jos Kokoomus ja/tai EU tulevat asiassa todella paljon vastaan, voi muuttaa tilanteen. Tätä ei – hyvin suurella varmuudella – tule tapahtumaan.
Toisin kuin lauantai-aamuna Soinin puheen sävystä haluttiin tulkita, kysymys ei ole siitä, että neuvotellaan hinnasta, jolla PS kääntää takkinsa EU-kysymyksessä, vaan siitä tekeekö niin Kokoomus vai SDP. Perussuomalaisten ollessa selkä seinää vasten heiluri heilahtaakin toiseen laitaan. Kun sekä SDP että Perussuomalaiset vastustavat väliaikaista vakausrahastoa, niin kysymys on, että pitääkö SDP kiinni vakausrahastoasiassa ottamastaan kannasta, jolloin Kokoomuksen olisi pakko kääntää takkinsa ja tulla asiassa vähintään demarien linjalle. Se olisi ainoa keino, jolla kolmen suuren hallitus muodostuisi.
Vaikka on luultavaa että SDP ei aikonut oikeasti pitää tiukasti kiinni vakausrahastokannastaan, vaan käytti koko Portugal-asiaa ”populistisena” (negatiivisessa mielessä) keppihevosena saadakseen äänipaon PS:n suuntaan pysäytettyä, niin nyt SDP on pahassa pakkoraossa: Jos ja kun PS ei tingi vakausrahastoasiassa, takinkääntäjän eli petturi-juudaksen korttia tyrkytetäänkin SDP:lle.
Demarijohto pragmaattisen EU-myönteisenä varmaan kulissien takana haluaisi antaa asiassa periksi, mutta vaikka SDP:llä muuten voisi teoriassa olla varaa ”maan tavan” mukaan kusta taas äänestäjiensä naamalle ja tinkiä asiassa, ja vaikka näin saattoi vielä ennen vaaleja olla tarkoitus oikeasti tehdä, niin siihen ei yllättäen olekaan varaa tässä tilanteessa.
Jytky muutti asetelmat. Kun Perussuomalaisista kasvoi merkittävä poliittinen voima, niin SDP:n takinkäännön seuraus olisi PS ”pääseminen” kunniallisesti oppositioon syömään demarien kannatusta. Seuraus olisi, että vuoden 2015 vaaleissa SDP:lle tulisi rökäletappio, kuten Keskustalle tuli nyt, ja Perussuomalaisista - uudesta ei-marxilaisesta työväenpuolueesta - tulisi tuolloin suurin puolue. Tämä on se ”kauhukuva”, joka todennäköisesti pakottaa demarijohdon pitämään linjansa vakausrahastoasiassa.
Demarit ovat siis hallitusneuvottelujen todellinen sarana ja Perussuomalaisten kannalta kuninkaantekijäpuolue. PS:n mukaanpääsy hallitukseen riippuu siitä, kääntääkö SDP takkinsa vakausrahastoasiassa vai ei.
Olen vahvasti sitä mieltä, että SDP:llä ei ole vaihtoehtoja. Nimittäin neljän vuoden päästä uhkaavan tappion lisäksi ongelmana olisi hallituskokoonpano. Jos SDP menee tukipakettiasiassa kokkareiden kelkkaan, hallitusta yritetään muodostaa linjalla Kok+SDP+Vas+RKP ( 109 edustajaa) , joka olisi mahdoton, sillä Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät siedä toisiaan ja Vasemmistoliitto vastustaa tukipakettia - tosin vähän eri perusteilla – yhtä tiukasti kuin Perussuomalaiset (Toisin kuin SDP:n kohdalla, minä en epäile hetkeäkään Vasemmistoliiton selkärankaisuutta tässä asiassa). Tällöin ainoa keino on houkutella sen tilalle Vihreät tai Kepu mukaan. Kepu ei lähde (ellei taas petä), joten yritetäänpä Kok+SDP+Vihr+RKP = 105 edustajan enemmistö. Tämä olisi käytännössä ainoa lähes-realistinen vaihtoehto ilman Perussuomalaisia, mutta se on varsin heikko enemmistö, ja koska ydinvoimakysymyksessä hallitus jäisi Vihreiden panttivangiksi, on tämä vaihtoehto Kokoomukselle lähes yhtä mahdoton kuin Vasemmistoliiton kanssa.
Mutta koska SDP:llä siis ei ole varaa taipua Kokoomukseen päin, ja muut edellä esitetyt vaihtoehdot perin heikkoja, niin kysymys kuuluu: Onko Kokoomuksella varaa taipua SDP:n linjalle? Kyseessä olisi Kokoomukselle valtava arvovalta-tappio ja kasvojen menetys, niin kotimaanpolitiikassa kuin Eurooppa-politiikassa. Siksi en siihen usko.
Sen vuoksi vaihtoehtona olisi jo aiemmin veikkaamani:
SDP+PS+Vas+KD eli 42+39+14+6 = 102 edustajaa. Liian heikko. Pakko ottaa RKP mukaan, jolloin saadaan 110:n paikan enemmistö.
Kolmen suuren kimpassa PS olisi tinkinyt EU-kysymyksessä, tässä koalitiossa taas PS joutuu tinkimään vähintäänkin joko maahanmuutto- tai kielipolitiikastaan, mutta voitto tulisi EU-politiikassa ja hyvinvointijärjestelmän rippeet saataisiin ehkä pelastettua.
Käytännössä vaihtoehdot ovat minun nähdäkseni joko tämä vasemmiston ja konservatiivien kansanrintama, tai ylempänä maalailtu sinipunapohja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti