Geopoliittinen peli maailmassa kovenee. USA:n talous on kuilun partaalla, ja Venäjä on ottamassa tilaisuudesta vaarin. Lähi-Idän konflikti sitoo ja rasittaa heikkenevää USA:ta, joten Venäjällä on mahdollisuus pelata kovaa peliä.
Vastaukseksi USA:n läsnäoloon Mustalla Merellä Venäjä on lähettänyt laivasto-osaston ja pommikoneitaan Venezuelaan. Aiemmin Venäjä vahvisti myös läsnäoloaan Välimerellä. Syyrialta vuokratussa Tartusin laivastotukikohdassa. Venezuela ja USA ovat myös karkottaneet toistensa suurlähettiläät, mikä on Chavezin tuen osoitus Bolivialle, joka karkotti toissapäivänä USA:n lähettilään. Venäjän sotilaallinen läsnäolo Etelä-Amerikassa on tarkoitettu painostukseksi USA:lle, jonka sotilaallinen läsnäolo Mustalla Merellä ja Lähi-Idässä painostaa Venäjää ja sen liittolaisia Syyriaa ja Irania.
Kaikki tämä tapahtuu tilanteessa, jossa Yhdysvallat on keskittänyt 7 laivaston hyökkäysosastoa Persianlahdelle, ja lisäksi kolme muuta on Välimerellä ja Punaisella Merellä. Kaiken kaikkiaan yli kolme neljäsosaa USA:n laivastosta on keskitetty Lähi-Idän vesille, kun USA valmistautuu iskemään Iraniin ja näin varmistamaan Lähi-Idän öljy- ja kaasuvarojen hallinnan täysin omiin käsiin. USA:n sotavoimat on siis sidottu Lähi-Itään, maan kädet ovat kiinni "Irakin suossa ja Persian lahden mudassa".
Syy tähän keskittämiseen on USA:n talouden lähestyvä syöksykierre, jonka kuilun pohjalla odottaa talouden ja sitä myötä maan supervalta-aseman romahdus. Edessä oleva Amerikan romahdus on maailmanpoliittiselta ja taloudelliselta merkitykseltään paljon suurempi kuin Neuvostoliiton romahdus. Sen syynä on yli 30 vuotta jatkunut huono taloudenpito ja maan suuri öljyriippuvuus. USA tarvitsee kipeästi Iranin öljyn voidakseen estää taloutensa romahtamisen ja pitääkseen yllä supervalta-asemaansa. Iran on kuitenkin vaikea pala, sillä maa pitäisi voida miehittää ja öljy saada virtaamaan markkinoille alle kolmessa kuukaudessa, jottei USA:n talous romahtaisi, sillä USA:n omat varmuusvarastot kestävät vain kolme kuukautta.
Pelkkä aseellinen ylivoima ei kuitenkaan riitä. Iranin pommittaminen kivikaudelle ei sinällään hyödyttäisi USA:ta, jollei sen öljyvaroja saada samalla hallintaan. Voittaakseen Iranin USA:n pitäisi varmistaa, että se saa Iranin öljykentät ja öljyn kuljetusinfrastruktuurin ehjänä haltuunsa, mikä tarkoittaisi Iranin miehittämistä. Siihen USA tarvitsisi vielä puoli miljoonaa miestä lisää, mikä edellyttäisi USA:ssa sotatilalakia ja yleisiä kutsuntoja. Tähän ei kuitenkaan helposti olla valmiita, ellei ole viimeinen pakkorako. Maan poikkeustilalainsäädäntö antaa kuitenkin tarvittaessa hallinnolle diktatoriset valtuudet, jos tarve vaatii. USA:n presidentinvaalien takia hyökkäys voi kuitenkin tapahtua aikaisintaan Marraskuussa äänestysten jälkeen.
Venäjä tietää USA:n vaikean tilanteen puun ja kuoren välissä. Iran voisi öljyhanat kiinni laittamalla, ja yli kolme kuukautta vastarintaa tekemällä kaatamaan maailman talouden ja tekemään lopun USA:n mahdista, mutta kostoksi maa varmasti pommitettaisiin niin, ettei jää kiveä kiven päälle. Toisaalta Iran on jo aloittanut öljyjaloisteidensa hinnoittelun euroissa, eli maa on luopumassa dollarikannasta, mikä ajan mittaan tekee myös selvää USA:n talousmahdista. Mitä pidemmälle USA viivyttää hyökkäystä, sitä heikommalla sen talous on, ja toisaalta sodan aloittaminen olisi uhkapeliä, joka yli 75%:n todennäköisyydellä tekisi lopun maailmantaloudesta ja USA:n vallasta.
USA:n suhteellinen heikkeneminen ja sen voimien sitominen Lähi-Itään ja on luonut lännelle vaikean tilanteen, joka on jo käytännössä suhteellisesti nostanut Venäjän resursseineen takaisin supervaltapeliin, vaikka maa ei vielä ole palauttanut etupiiriinsä kaikkia Neuvostoliittoon kuuluneita alueita. Kuten aiemmin arvelin, kysymys siitä, missä määrin Venäjä on valmis tukemaan Irania voi olla auki, sillä suurvalloilla voi olla menossa etupiirijako. Sopuun luultavasti päästäisiin, jos USA on valmis jättämään Ukrainan ja Georgian Venäjän etupiiriin. Tällöin Venäjä voisi vastineeksi jättää Iranin USA:n käsiin. Toisaalta Venäjä ei suostu tinkimään eduistaan yhtään vähempää kuin USA:kaan, ja mitä pitemmälle aika kuluu, sitä vähemmän Venäjällä on edes tarvetta tinkiä omista eduistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti