Tuleva lama ei ole korvien välissä, vaan reaalitalouden karuissa luvuissa

Allekirjoittanut on viime aikoina saanut varsin kriittistä palautetta kirjoittelunsa vuoksi, koska maalailen kannanotoissani varsin ikäviä lähitulevaisuuden näkymiä, varsinkin talouden puolelle. Koen kuitenkin, että on parempi puhua ja varoittaa ihmisiä siitä mitä on tulossa, varsinkin kun en puhu ns. omasta puolestani, vaan arvioni perustuvat itseäni viisaampien asiantuntijoiden näkemyksiin.

Eräs henkilö otti kantaa kirjoituksiini sanoen, että lamaa ei tule, ellei sellaista maalata, sillä lama on vain ihmisten korvien välissä. Jos ihmiset säikähtävät lamapuheita, ja kiristävät taloutensa kukkaronnyörejä, lama myös tulee. Henkilö sanoi, että viimeisimpien raporttien, mm. OECD:n tilannekatsauksen mukaan taantuman pohja Euroopassa olisi ohitettu. Toisin sanoen hän väitti, että minä maalaan turhaan ns. pirua seinälle.

Totta on, että viimeisin OECD:n raportti esittää, että taantuman pohja EU-alueella olisi ohitettu jo kevättalvella, ja että talouden suunta olisi jo ylöspäin. Normaalissa taloustilanteessa näin olisikin, varsinkin kun tarkastellaan kuluttajaindeksiä ja kulutuskysynnälle rakentuvia talouksia. Asiassa on kuitenkin kaksi isoa muttaa.

Ensinnäkin OECD:n raportti on tynkä sikäli, että se ei ota huomioon kokonaistilannetta maailmantalouden kannalta. OECD joutuu raporteissaan lisäksi olemaan varovainen juuri samasta syystä kuin edellä mainittu henkilö sanoi; jos OECD maalailisi, että taantuma on syvenemässä, olisi se itseään toteuttava ennustus. Samasta syystä myöskään FED ei hevillä julista, että USA:n taantuma on jatkumassa, tai avoimesti mainosta raporteissaan sitä, miten syvällä suossa USA:n talous on, vaan koittaa ylläpitää positiivista virettä ja kasvu-odotuksia. Tästä syystä OECD:n raportti tarkasteleekin vain EU-maiden tilannetta, ja raportti on laadittu sillä oletuksella (eli toiveajattelulla), että jenkit saisivat taloutensa takaisin nousu-uralle.

Toiseksi USA:n talouden alamäen ja tulevan laman perisyy ei ole ensi sijassa kuluttajien korvien välissä, vaan maan reaalitalouden karuissa madonluvuissa. USA on kansantalous, joka on elänyt velaksi jo yli 20 vuotta. Viimeisten vuosien kohdalla, eli 2000-luvun osalta, voidaan puhua suorastaan velkakierteestä. USA ei enää juuri tuota mitään, vaan maa on viimeisten 30 vuoden aikana muuttunut teollisesta taloudesta kulutustaloudeksi. Yli kaksi kolmasosaa maan BKT:stä perustuu amerikkalaisten kulutukseen, ei vientiin tai teolliseen tavarantuotantoon. Amerikan talouskasvu on jo 80-luvulta asti perustunut kasvavaan kulutukseen ja sen on mahdollistanut jatkuva velanotto ja velkaantuminen on nyt räjähtämässä silmille eli pää on tulossa vetävän käteen. Se, että amerikkalaiset kuluttajat menettävät uskonsa maan talouteen ei johdu siis Lama-peikolla pelottelusta, vaan siitä, että bileet on yksinkertaisesti loppumassa. Ja sitä paitsi kuluttajien luottamus USA:n talouteen on jo romahtamassa. Kuluttajien luottamusindeksi on alimmillaan sitten 1980-luvun alun.

Kolmanneksi USA on edelleen maailmantalouden keskus, huolimatta että sen painoarvo on laskenut koko ajan aina 90-luvulta asti. Tämä tarkoittaa sitä, että kun USA:n talous on nyt niin sanotusti leikkaamassa kiinni eli sakkaamassa, seurauksena on lama, haluttiin sitä eli ei. Ja näin riippumatta siitä miten paljon media, talousasiantuntijat ja sijoittajat koittavat ylläpitää positiivista fiilistä ja kulutusvirettä. Tulevan syksyn lama kun ei ole korvien välissä.