Mielestäni sananvapaus ja maahanmuuttokysymys sekä niihin oleellisesti liittyvät kysymykset hyvinvointiyhteiskunnan ja pohjoismaisen demokratian tulevaisuudesta ovat mitä konkreettisinta asiaa (Ks. aiempi kirjoitukseni otsikolla: Kansanyhteisöllisyys, hyvinvointiyhteiskunta ja nationalismi).
Tietenkin, jos ajattelee "vitun väliä" vaikka nykykehityksellä joudumme sanomaan hyvästit demokratialle, sananvapaudelle ja hyvinvoinnille. Ilmeisesti monikulttuurisuus on niin suuri ja pyhä uskonto, että näillä edellä mainituilla, tai yleensäkään millään muullakaan Ranskan vallankumouksesta lähtien länsimaiseen poliittiseen tasavaltaiseen ajatteluun kuuluneella arvolla, ei ole sen rinnalla mitään väliä.
Kun perussuomalaisia vaivaa "punaniskajunttius", jonka piirteitä ovat mm. työnteon, rehellisyyden ja oman maamme kulttuurin arvostaminen, niin liberaalivasemmistoa taas vaivaa yleinen lyhytnäköinen "blondius" ja ruusunpunainen poliittinen pissismi, jossa ei nähdä omaa nenää pidemmälle, ja jota leimaa usein suorastaan historialliset mitat täyttävä typeryys. Rauhan, tasa-arvon ja solidaarisuuden nimessä ollaan naivisti valmiit uhraamaan omat vapaudet ja ihmisarvo sekä terve järki monikulttuurin alttarilla pyrittäessä kohti kulttuurista itsemurhaa ja yhteiskunnallista sekasortoa. Siinä ei osata eikä haluta nähdä omalle tulevaisuudelle ja yhteiskunnalle haitallista kehityskulkua, tai omassa arvo- ja mielipidemaailmassa vallitsevaa perustavaa laatua olevaa kaksinaismoralismia, vaan vaalitaan sinisilmäisesti keskenään ristiriidassa olevia arvoja, vian ollessa aina jossain muualla kuin omissa perusteissa.
Monikulttuurisuuden agenda kun pohjimiltaan syö ja tuhoaa juuri niitä arvoja ja rakenteita, joita se väittää ajavansa (ja rakentavansa); vapautta, tasa-arvoa ja yhteiskuntarauhaa. Monikulttuurisuuden evankeliumi lupaa sateenkaari-tulevaisuutta, mutta sen todellisuus tulee näkymään yhteiskunnan pirstaloitumisena, eri uskonto- ja -väestöryhmien eristäytymisenä toisistaan sekä keskinäisinä konflikteina, jotka johtavat kansalaisvapauksien kaventumiseen ja pahimmillaan demokratian tuhoon. Kaikki valtiot, jotka ovat muuttuneet historiansa aikana monietnisiksi ja -kansallisiksi, ovat lopulta muuttuneet totalitaarisiksi diktatuureiksi.
Mielestäni yksi tällä hetkellä kaikkein surullisin, näkyvin ja absurdiudessaan turhauttavin ristiriita, jota monikulttuuriuskovaiset saarnaavat, on unelma pohjoismaisen sukupuolten tasa-arvokäsityksen yhteensovittamisesta totaalisen sovinistisista ja patriarkaalisista kulttuureista tulevien ihmisten edustaman ja sisäistämän arvomaailman kanssa. Vettä ja tulta sekoittamalla ei tule kuin tuhkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti