Kuten tiedämme, rummuttaa media tällä hetkellä sitä miten Putin ja Venäjä ovat uhka ns. "vapaalle maailmalle". Ukrainan sota ja sen luoma kriisi talouspakotteineen sekä massiivinen mediakampanja, jolla luodaan vastakkainasettelua ja pelkoa - oli sitten aihetta eli ei - on päällä varsinkin Euroopassa. Moni länsimielinen toivoo Putinin ja hänen hallintonsa kaatumista, mihin myös talosupakotteilla pyritään.
Jenkkianalyytikot ovat laskeskelleet, että nykyisten talouspakotteiden vallitessa (ja niiden tästä vielä kovetessa) Kremlillä loppuu rahat parin vuoden päästä ja Putinin hallinto kaatuu kun valtio ei enää pysty pitämään ruplaa pinnalla ja korvaamaan oligarkeille pakotteista tulevia tappioita. Ylläripylläri samaan aika-arvioon on nyt päässyt oligarkki Hodorkovskyn perustama instituutti.
Ilmeisesti tämän ajattelun takana on toive, että Putinin hallinnon kaaduttua Venäjällä koittaisi jonkinlainen maidanistinen vallankumous ja Hodorkovskystä tehtäisiin Venäjälle uusi länsimielinen presidentti.
Se, mitä analyytikot eivät joko ole huomanneet tai eivät ole halunneet myöntää on, että Venäjän sisäpolitiikassa ei ole enää merkittävissä vaikuttaja-asemissa länsimielisiä liberaaleja, vaan suurin osa on 2011 jälkeisten tapahtumien takia joko ajautunut tai siirretty syrjään.
Tällä hetkellä Kreml nojaa lähinnä kolmen valtapiirin tukeen; oligarkkien, vanhojen kommunistien ja laitaoikeiston, johon toisaalta kuuluu paitsi ortodoksi-konservatiivit myös kovan linjan nationalistit. Omien verkostojeni kautta tulleiden tietojen mukaan tämä kolmas tukipylväs on viimei vuosien aikana ja varsinkin viime kesästä vahvistunut voimakkaasti, erityisesti sen vuoksi, että Kreml on joutunut nojaamaan enemmän laitaoikeiston tukeen sen jälkeen kun liberaalien tuki lakkasi.
Kovan linjan nationalisteilla on jo vanhastaan ollut valtapiireissä ja turvallisuuskoneistossa vankka tuki ja asema, ja se on ilmeisesti vahvistunut entisestään. Viime loppukesästä tapahtuneen 18 korkea-arvoisen upseerin erottamisen yhteydessä vuodettiin jostain väite, että kyse olisi näiden miesten siivoamisesta pois, koska Putin kokisi heidät uhkaksi, ja että asia liittyisi siihen, että miehet olivat poliittisesti laitaoikeistoa edustavai. Toisaalta taas heidän tilalleen nimitettyjen henkilöiden taustojen perusteella on toisaalla arvioitu, että tilanne on juuri päin vastoin: Kovan linjan edustajien asema kokonaisuutena on edelleen vahva tai jopa vahvistui, mutta vain Putinille epälojaaleiksi arvioidut saivat potkut.
Yleiskuvani kuitenkin on, että jos jostain syystä Venäjällä tulisi vallankeikaus muodossa tai toisessa parin-kolmen vuoden sisällä, valta ei suinkaan olisi menossa liberaaleille länsimielisille vaan nationalisteille, suurvenäläisestä imperiumista haaveileville ortodoksi-konservatiiveille ja muille kovan linjan edustajille. Heihin verrattuna Putin on maltillinen, järkevä, hillitty ja politiikaltaan keskustalainen.
Jos Putin kaatuisi ja hän joutuisi lähtemään vallasta, Venäjällä nähtäisiin jonkin euromaidanin tai vastaavan sijaan 30-luvun alun Saksan tyylinen vallanvaihdos, jossa Putinille jäisi presidentti Hindenburgin rooli. Tällöin kysymys ei olisi, tulisiko Hodorkovskista presidentti, vaan se, kuka tuolloin esittäisi tunnetun itävaltalaistaustaisen korpraali-akvarellistin roolin?
Lienee myös paikallaan muistuttaa, että suuri osa Venäjän oligarkeista - joiden tukeen Putinin hallinto on osaltaan nojannut - on taustaltaan juutalaisia. Ja sen lisäksi että antisemitistiset tunnot ovat Venäjällä verraten yleisiä, niin erityisesti oligarkkeja Venäjän kansa vihaa ja pitää halveksittavina roistoina. Eikä ole kovin vaikea kuvitella, että oligarkkien valtava omaisuus tuskin jää heidän käsiinsä, jos laitaoikeisto pääsee valtaan ja saa asiasta päättää.
Näin ollen väitän: Jos Putin kaatuu, lännessä tullaan kovasti kaipaamaan häntä, ja harmittelemaan, että ei ehkä sittenkään olisi kannattanut kampittaa Vladimir Vladimirovitshia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti