Uusi luottokriisi tulossa entisen päälle - USA:han luvassa 10 vuoden lama!

Kevään aikana talouteen iskenyt Subprime-luotoista johtuva kriisi oli vain jäävuoren huippu:


"Subprime-lainat olivat vain jäävuoren huippu, asuntoluotottajat varoittavat. Ensimmäiset merkit ongelmista prime-lainoissa näkyvät jo.

Edelleen laskevat asuntojen hinnat ja nousseet lainoituskustannukset uhkaavat lisätä myös hyvän luokituksen saaneista asuntolainoista johtuvia luottotappioita. [...]

New York Timesin haastattelemat analyytikot varoittavat, että subprime-luottojen ongelmat leviävät parempiin lainoihin vuoden tai kahden sisällä. [ <- Huom! Tässä rivien välissä siis sanotaan, että kriisi kestää vielä vähintään useamman vuoden.] ' –Subprime oli vain jäävuoren huippu, prime-lainojen vaikutukset tulevat olemaan paljon suurempia', luottotappiovakuutuksia välittävän investointipankin johtaja Thomas H. Atteberry sanoi lehdelle.

JPMorgan Chase -pankki puolestaan arvioi prime-luottojen tappioiden kolminkertaistuvan lähikuukausina. Pankki kuvaili näkymiä kammottaviksi. [...]

Alt-A ja prime-luokitettu asunnonostaja on tyypillisesti voinut maksaa viidestä seitsemään vuoteen pelkkiä korkoja. Korkotason nousu ja asuntojen hintojen lasku ovat kuitenkin aiheuttaneet nyt tilanteen, jossa monet joutuvat sekä maksamaan korkoja että lyhennyksiä samaan aikaan.

Ahtaassa taloudellisessa tilanteessa lisääntyneet maksut aiheuttavat tukuittain ongelmia. Moni asunnonomistaja on velkaa asunnon arvoaan enemmän."


Ihmisten pitäisi aina muistaa se, että nyt otettu laina supistaa kulutusta tulevaisuudessa, kun se pitää maksaa korkoineen takaisin. Eli tavallaan tilanne on se, että laina on sitä, että kulutetaan jo etukäteen niitä rahoja, mitä ei ole vielä tienattu ja saatu käteen. Kun laina sitten pitää maksaa takaisin, niin korkoihin ja lyhennyksiin menevä raha on pois omasta kulutuksesta.

Nyt USA:ssa on se tilanne, että ihmisten kulutus on voimakkaasti supistumassa. Tämä tarkoittaa ongelmia taloudelle ja liike-elämälle, sillä kaupassa liikkuvat rahavirrat kutistuvat, ja voitot pienenevät. Vielä viime talven aikana yritykset ottivat tukuittain lyhytaikaisia yrityslainoja, joilla paikkailtiin väliaikaiseksi oletettua kysynnän supistumista ja siitä johtuvia tappioita. Oletettiin, että kun kansa alkaa taas kuluttamaan ja rahaa virtaa kassaan, voidaan maksaa nämä lainat pois kuten ennenkin. Nyt on kuitenkin tulossa pää vetävän käteen, sillä kansa entisestään supistaa kulutustaan, kun rahaa ei enää ole ja asuntolainat ovat kaatumassa niskaan. Muun muassa kahvilaketju Starbuck'sin ongelmat johtuvat juuri tällaisesta kierteestä:

"Yrityslainojen maksuhäiriöt kasvussa

Luottoluokittaja Standard & Poor's arvioi amerikkalaisyritysten joukkolainojen maksuhäiriöiden uhkaavan lisääntyä voimakkaasti.

[...] S&P arvioi riskisijoituksiksi luokiteltujen yrityslainojen maksuhäiriöiden määrän jopa nelinkertaistuvan ensi vuonna, kun Yhdysvaltojen heikentyvä talous rajoittaa yritysten velanhoitokykyä.

Maksuhäiriöiden kasvua on säestänyt suurten amerikkalaisyritysten luottoluokituksen heikentyminen. Standard & Poor's on alentanut tänä vuonna esimerkiksi autoalan amerikkalaisjättien General Motorsin, Fordin ja Chryslerin luottokelpoisuudet luokkaan B–, kuusi porrasta turvallisten sijoituskohteiden alapuolelle."


Sijoittajaguru ja miljardööri Donald Trump on varoittanut että USA:han on tulossa lama, ja tästä lamasta on tulossa paljon pahempi kuin 30-luvun alun lama oli. 30-luvulla tilanne oli niin paha, että miljoonat amerikkalaiset näkivät nälkää ja ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä, vaikka tuolloin vielä valtaosa amerikkalaisista asui maaseudulla ja eli maataloudesta. Nykyään suurin osa jenkeistä asuu kaupungeissa ja on täysin kaupoista saatavan ruoan varassa. Jos Trumpin ennuste toteutuu, luvassa on siis jotain todella paljon pahempaa kuin mitä suuri osa ihmisistä uskaltaa edes pelätä.


Kylmää vettä yltiöpositiivisten utopioille on myös se, että keskuspankit ovat tilanteessa neuvottomia, eivätkä tiedä, mitä pitäisi tehdä:

"Keskuspankit halvaantuivat

Talouskasvu on hyytymässä useimmilla suurilla markkinoilla. Silti Euroopan unionin ja Yhdysvaltain keskuspankkien ei odoteta tämänviikkoisissa korkokokouksissaan tekevän mitään talouden piristämiseksi. [...]

Uutistoimisto Bloomberg luonnehti, että keskuspankit ovat halvaantuneet hidastuvan kasvun ja nousevien hintojen puristuksiin. Toimiston haastattelemat ekonomistit arvioivat, että korot jäävät tällä viikolla ennalleen niin euroalueella kuin Yhdysvalloissakin.

Yhdysvaltain keskuspankki Fed pitää korkokokouksensa tiistai-iltana Suomen aikaa, ja EU-keskuspankin neuvosto oman kokouksensa torstaina. [...]

Riskit ovat suuret. Jos keskuspankkiirit valitsevat liian alhaisen korkotason, inflaatio saattaa riistäytyä valloilleen. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi, että hinnat nousevat jo nyt nopeinta vauhtiaan yhdeksään vuoteen.

Jos pankkiirit taas pitävät korkoa liian korkealla, talouskasvu saattaa vaihtua lamaksi. [...]

Harvardin yliopiston taloustieteen professori Kenneth Rogoff sanoi, että Fedin päätöksentekijät ovat jumissa: vaikka he haluaisivat nostaa korkoa kolmeen prosenttiin inflaatiopaineiden hillitsemiseksi, haavoittuvaiset rahamarkkinat eivät ehkä kestäisi korkeampia korkoja."


Niinpä niin. Fakta on se, että talouskriisi on jo käytännössä riistäytynyt keskuspankkien käsistä. Paniikki markkinoilla alkaa, sitten kun sijoittajasopulit tajuavat tämän. On myöhäistä itkeä, kun paskat on housussa.

Öljyvarat vähenevät - Ruoan hinta nousee

Ruoan hinnan nousu johtuu öljyn vähenemisestä

Viime keskiviikkona (3.7) tuli radiosta mielenkiintoinen uutinen, jossa kerrottiin ruoan hinnan olevan maailmanlaajuisesti nousussa, ja elintarvikkeiden hinta tulee nousemaan myös Suomessa. Samassa yhteydessä väitettiin, että syynä hinnan nousuun on ruoan raaka-aineiden eli maataloustuotteiden hinnan nousu, joka johtuu kysynnän kasvusta ja bioenergian käytön lisääntymisestä. Kysynnän kasvu on totta, mutta bioenergian osalta kirves iskettiin kiveen.

Suurin syy viljan ja muiden maataloustuotteiden hinnan nousuun on lannoitteiden hinnan nousu. Se taas johtuu öljyn hinnan noususta. Suurin osa lannoitteista tehdään nimittäin öljystä. Öljyn hinta taas nousee ensisijassa sen takia, että sen kysyntä on kasvanut roimasti samaan aikaan kun markkinoilla olevan öljyn määrä on vähenemässä ns. Peak Oil –ilmiön takia. Bioenergian käytön lisääntyminen ei tuo, ainakaan vielä tällä hetkellä, mitään merkittävää vähennystä ruoan määrään. Sen sijaan Öljyn kallistuminen ja edessä oleva loppuminen tuo.

Peak Oil –ilmiössä on kyse siitä, että laskennallisesti maailman öljyn kokonaistuotanto kasvoi aina viime vuoteen saakka, jolloin saavutettiin historiallinen huippu, ja kääntyi tänä vuonna laskuun. Maailmassa ei nimittäin enää ole enempää suhteellisen edullisesti käyttöön otettavia öljylähteitä, joita voitaisiin ottaa hyödynnettäväksi taloudellisesti järkevin kustannuksin. Asiantuntijat arvioivat, että öljyä riittää vielä noin 30-40 vuodeksi, mutta hinta tulee väistämättä nousemaan yli maataloustuottajien inhimillisten sietorajojen jo paljon ennen sitä. Koneita rasvataan öljyllä vielä pitkään sen jälkeen kun sen hinta on saavuttanut pisteen, jonka jälkeen siitä ei enää ole kannattavaa tehdä lannoitteita.

Öljyn hinnan noustessa lannoitteiden hinta nousee, ja siksi myös ruoan hinta nousee. Ruoan hintaa nostaa lisäksi myös maailman alati kasvavan väestön aiheuttama kysynnän kasvu ja ympäristötuhojen aiheuttama viljelykelpoisen pinta-alan väheneminen. Samalla kun öljy on mahdollistanut koko modernin aikakauden teollisen ihmeen ja länsimaissa tapahtuneen massiivisen aineellisen elintason nousun, on se ollut koko ajan myös maatalouden ja sen kasvaneen tuottavuuden syy mahdollistamalla väkilannoitteiden massiivisen tuotannon. Näin ollen öljy on ollut perusresurssi ja edellytys koko maailman väestöräjähdykselle.

Öljyn loppuminen merkitsee massiivisia nälänhätiä

Öljyn kallistuminen ja loppuminen vie väistämättä pohjan sen taloudellisesti kannattavalta hyödyntämiseltä maatalouden lannoitteiden raaka-aineena. Tämä yksin jo tulee johtamaan maailman maataloustuotannon määrien romahtamiseen nykyisestä. Asiaa silti vielä tulee pahentamaan ilmastonmuutoksen seuraukset sekä globaalien yhteismarkkinoiden dynamiikka.

Nimittäin ilmaston lämpeneminen tekee selvää suuresta osasta Pohjois-Amerikan ja Euroopan maatalouden ylituotantoa. Euroopan ja Pohjois-Amerikan viljalla on jo vuosikymmenet ruokittu yli puoli Afrikkaa ja kolmannes Aasiaa. Näin ei ole kauaa. Nykyiset viljalajikkeet eivät kestä pitkiä, kuivia ja kuumia kesiä, mikä yhdistyneenä vesipulaan ja sitä seuraavaan osittaiseen aavikoitumiseen tarkoittaa maailman viljantuotannon kokonaismäärän radikaalia pienenemistä, mikä tulee johtamaan hirvittäviin nälänhätiin. Kehitysmaiden osalta sitä tulee pahentamaan globaalien yhteismarkkinoiden vaikutus: Koska yhteisillä markkinoilla ostovoima sanelee hinnan, vain rikkaiden maiden asukkailla tulee olemaan varaa edes välttämättömimpään. Eli toisin sanoen öljyn loppuminen merkitsee puutetta nykyisiin teollisuusmaihin, mutta satojen ja taas satojen miljoonien ihmisten nälkäkuolemaa kehitysmaissa.

Vapaakauppa ja nälänhätä

Tämän tästä kuulee sinänsä oikeudenmukaisia vaatimuksia siitä, että maailmankaupan pitäisi olla aidosti vapaata myös kehitysmaiden maatalouden osalta. Tällä tarkoitetaan sitä, että pohjoisen rikkaiden maiden pitäisi poistaa tuontitullit kehitysmaiden maatalouden tuotteilta ja tukiaiset omalta maataloudeltaan, että teollistuvat kehitysmaat voisivat paremmin hyötyä kaupankäynnistä ilman, että tullien takia heidät pakotetaan myymään maataloutensa tuotteita epäreilulla hinnalla. Annan nyt kannanoton, joka saattaa ärsyttää sekä uusliberaalia vapaata kauppaa kannattavaa oikeistoa, että kehitysmaiden kaupallisia etuja puolustavia vasemmistolaisia.

Jos kaupan esteet, tuontitullit ja teollisuusmaiden maataloustuet poistetaan, niin tilanne menee käytännössä niin, että me rikkaat ostamme rahallamme köyhiltä ruoat. Kun tämä vielä yhdistetään siihen tosiasiaan, että valtaosa etelän kehitysmaista elää postkoloniaalisessa taloudessa, jossa maatalous tuottaa enimmäkseen vain tiettyjä tuotteita vientiin, eikä siis ruuaksi omalle väestölle, niin jo nyt on monissa kehitysmaissa pulaa peruselintarvikkeista. Tästä on seurannut se, että monet kehitysmaat ovat nimenomaan viljan suhteen riippuvaisia Pohjois-Amerikasta ja
Euroopasta. Pohjoisen vehnällä ruokitaankin yli puoli Afrikkaa ja neljännes Aasiaa, kun näiden maiden plantaasimaatalous tuottaa vain enimmäkseen banaaneja, kaakaota ja kahvia teollisuusmaiden kuluttajille.

Kun maataloustuotteiden tuontitullit ja pohjoisen maataloustuet poistetaan, johtaa se yhteisiin, globaaleihin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden markkinoihin. Kun vehnän viljely vähenee pohjoisessa, viljaa ei enää riitä niin paljon vientiin kehitysmaihin. Yhteisillä markkinoilla ruoan ja viljan kysyntä kasvaa maailman väestön kasvun myötä. Tämä johtaa väistämättä viljan ja peruselintarvikkeiden hinnan nousuun. Nimittäin yhteisillä globaaleilla markkinoilla me rikkaat sanelemme ostovoimallamme ruoan hinnan. Kun leivän hinta nousee yli neljän euron per 500g, niin kehitysmaiden alle euron päivässä tienaavalla väestöllä ei enää ole varaa ruokaan, eikä mahdollisuutta hankkia sitä halvemmalla paikallisilta markkinoilta, kun paikallisia markkinoita ei enää niukkuuden leimaamissa globaaleissa yhteismarkkinoissa pohjoisen maatalouden supistusten jälkeen ole. Seurauksena on todennäköisimmin vielä nykyisiäkin massiivisemmat nälänhädät kehitysmaissa. Eli todellinen vapaakauppa yhdistyneenä sekä jälkikolonialistiseen kehitysmaiden maatalouden tuotantorakenteeseen että pohjoisen maatalouden alasajoon johtaa sellaiseen nälänhätään, että huh huh!

Ja ilmastonmuutos tähän vielä lisäksi. Eteläinen Espanja, Italia ja Kreikka olisivat jo aavikoituneet viimeisten 50-vuoden aikana ilman keinokastelua. Kun lämpötilakäyrät kiipeävät kartalla pohjoisemmaksi, Euroopan ja Pohjois-Amerikan sadot romahtavat. Pohjois-Euroopan sadot romahtavat, kun meidän viljalajikkeemme eivät kestä pitkiä, kuivia, kuumia kesiä. Vastaavasti etelän viljalajikkeet eivät kestä pohjoiseurooppalaista maaperää. Uusiin oloihin sopivien lajikkeiden kehittely vie vuosikymmeniä aikaa ja vaatii hyvin suuria taloudellisia satsauksia. Tähän taas ei ole aikaa. Eli vaikka ilmastomuutos periaatteessa pidentää kasvukautta, niin viljantuotanto täällä romahtaa.

Sekä kehitysapujärjestöjen että uusliberaalia vapaakauppaa kannattavien tahojen vaatima kehitysmaiden tuontitullien ja pohjoisen maataloustukien poistaminen tekisi siis selvää pohjoisen maataloudesta, ja johtaisi valtaviin nälänhätiin kehitysmaissa. Ja kun tähän vielä lisätään päälle ilmastonmuutos, nälänhädät uhkaavat myös rikkaita maita.

Skenaario tiivistettynä:

• Sekä ilmastonmuutos, että aito vapaakauppa tekevät selvän pohjoisten teollisuusmaiden maataloudesta, minkä takia venhää ei enää riitä vientiin kehitysmaihin.
  
• Rikkaat teollisuusmaat sanelevat kovalla ostovoimallaan kehitysmaiden ruoan hinnan. Ruoka kallistuu myös rikkaissa maissa, mutta köyhissä maissa tulee massiivisia nälänhätiä.
  
• Satoja miljoonia ihmisiä kuolee nälkään ja kehitysmaiden yhteiskunnat romahtavat. Tällöin myös jälkikoloniaalinen järjestelmä kehitysmaissa romahtaa. Eloonjääneet siirtyvät plantaasitaloudesta omavaraistalouteen, josta seura se, että:
  
• Kehitysmaat eivät enää tuota ruokaa kuin itselleen, jolloin vakava elintarvikepula kohtaa myös Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, kun ruokaa ei saada enää edes kovalla rahalla. Jos ilmastonmuutos vie pohjoisen maataloudelta edellytykset, myös varsinaiset massiiviset nälänhädät tulevat teollisuusmaihin.

Kaiken edellä mainitun vuoksi kannatan jokaisen maan peruselintarvikeomavaraisuutta ja maatalousprotektionismia. Vastustan vapaakauppaa, mutta vastustan myös kehitysmaiden riistoa ja riippuvuutta rikkaista teollisuusmaista. Mielestäni ainoa keino tasapainon palauttamiseksi on maailman kauppajärjestelmän rajoittaminen niin, että palattaisiin eri puolilla maailmaa paikallisesti, tai ainakin alueellisesti, ruoan omavaraisuuteen. Tämän takia näen vaatimukset maataloustukien ja kehitysmaiden maataloutta vastaan suunnattujen tuontitullien poistamiseksi vain askeleena ja nopeutettuna kehityksenä kohti globaalista järjestelmää, jossa ilmastonmuutoksen ja ekokatastrofien takia edessämme odottaisi sellaiset ruokapulat ja nälänhädät, että nykyiset olisivat niihin nähden vain hyttysen vikinää.

Kehitysmaita auttaisi mielestäni parhaiten se, että niistä tulisi taloudellisesti edes osittain riippumattomia maailmantaloudesta ja pääsisivät irti jälkikoloniaalisesta riistokauppajärjestelmästä, ei se, että ne vapaakaupalla lopullisesti sidottaisiin ruokaa ja raaka-aineita teollisuusmaille tuottaviksi orjiksi.