Ruotsi on Itävallan tiellä

Ruotsin poliittinen järjestelmä on näillä näkymin matkalla Itävallan kaltaiseen poliittiseen tilanteeseen, jossa valtapuolueet, Konservatiivit ja Sosiaalidemokraatit ovat jo kahden vaalikauden ajan joutuneet muodostamaan laajan enemmistökoalition - epäpyhän allianssin - estääkseen "äärioikeiston" pääsyn hallitukseen.

Itävallan populisti- ja oikeistopuolueet, Haiderin perilliset, ovat silkalla olemassaolollaan saaneet aikaan sen, että perinteiset suurpuolueet -konservatiivit ja demarit - ovat joutuneet saman pöydän ääreen hallitukseen, voimatta kilpailla keskenään. Näin siksi, että eivät halua hyväksyä vaihtoehtoa, jossa jompi kumpi tai molemmat pienistä oikeistopuolueista pääsisi mukaan hallitukseen.

Itävallassa demarit eivät edes Ympäristöpuolueen avulla ole saaneet vasemmistoenemmistöä parlamenttiin, ja Ympäristöpuolue ei halua tehdä yhteistyötä konservatiivien kanssa. Näin ollaan jouduttu tilanteeseen, joka olisi verrannollinen siihen, jos Britanniassa Konservatiivit ja Labour suostuisivat samaan hallitukseen.

Tämä luonnollisesti on turhauttanut kansaa, ja halvaannuttanut perinteisesti kahteen kulissiin perustuvan kahden suuren puolueen järjestelmän. Lisäksi se on johtanut populistien ja vihreiden äänimäärien kasvuun, mikä entisestään on syventänyt ja katkeroittanut konservatiivien ja demarien pakkoavioliittoa.

Ellei oikeistokoalitio suostu Ruotsissa tekemisiin Sverigedemokraternan kanssa, ollaan vastaavassa tilanteessa kuin Itävallassa. Demarien ja Oikeistokoalition yhteishallitusta ei ole luvassa, mutta maahan tulee halvaantunut vähemmistöhallitus. Siinä tilanteessa demarit joutuvat toisaalta tukemaan oikeistohallitusta pitkin hampain, mutta toisaalta hallitus ei kykene ajamaan läpi omaa ohjelmaansa.

Oikeassa demokratiassahan hallitus kuuntelisi kansaa, ja tässä tapauksessa oikeistopuolueiden pitäisi ottaa lusikka kiltisti kauniiseen käteen ja hakea yhteyttä Sverigedemokraternaan. Mutta Ruotsihan ei ole oikea demokratia, eikä oikein Itävaltakaan.

Tästä syystä Ruotsi saa ramman hallituksen, minkä se toisaalta kyllä ansaitseekin.

Äärivasemmiston aktivistit terrorisoivat Ruotsia - Ruotsindemokraattien lehdistösihteeri ja hänen tyttöystävänsä pahoinpideltiin

Vasemmistoanarkistit pahoinpitelivät Ruotsindemokraattien lehdistösihteerin Martin Kinnusen ja tämän tyttöystävän maanantaina. Kinnunen aikoo nyt jättää politiikan oman ja perheensä turvallisuuden takia.

"Sverigedemokraternas press­ekreterare Martin Kinnunen blev misshandlad på nationaldagen. Sedan dess har han inte arbetat och tror inte heller att han kommer att återgå till sin tjänst efter den senaste attacken mot honom.

– Jag måste erkänna att jag inte vill återvända igen, sa Kinnunen under gårdagens rättsförhandling.

Sverigedemokraternas pres­sekreterare Martin Kinnunen blev misshandlad på nationaldagen. Sedan dess har han inte arbetat och tror inte heller att han kommer att återgå till sin tjänst efter den senaste attacken mot honom."

Tietääkö kukaan yhtäkään tapausta, jossa vasemmistolainen poliitikko olisi Ruotsissa hakattu porukalla mielipiteidensä takia ja joutunut jättämään politiikan turvallisuutensa tähden?

Vaikuttaa siltä, että vasemmistoradikaalit ovat Ruotsissa yhteiskunnalle paljon vaarallisempaa porukkaa kuin mikään äärioikeisto. Kun Neuvostoliitto romahti, ei olisi ikinä uskonut, että äärivasemmiston perustaktiikka eli poliittinen väkivalta alkaisi uudestaan.

Sanoutuvatkohan Vasemmistoliiton pj. Paavo Arhinmäki tai vaikka Minna Sirnö julkisesti irti tämänkaltaisesta toiminnasta? Veikkaanpa, että jos jotkun SD:n naisjäsenet olisivat piesseet jonkun vasemmistolaisen poliitikon niin takuulla Halla-aho olisi taas Suomen lehdistössä ja vasemmiston nettikirjoittelussa vauhkoamisen kohteena, ja Perussuomalaisten Timo Soinilta vaadittaisiin kovaan ääneen 'jotain', vaikka kaikki olisi tapahtunut ruotsissa.

Syytettyinä tapauksesta olivat:

" 1. Hanna Susan Brown, född 1987-12-22, från Ucklum. 2. Nathalie Nikadon, född 1983-10-11, från Göteborg 3. Rebecka Roos, född 1989-06-25, från Stockholm"

Röd Malmö ei uskalla juhlia, mutta kiemurtelee:

"Kinnunen hävdar att det i alla fall delvis handlade om ett politiskt motiverat angrepp på honom och flickvännen. Hur det är med den saken får utredningen svara på för personligen är jag inte helt säker på det Kinnunen en annan gång hävdat att hans flickvän angripits av politiska skäl."

Toinen blogisti on kaivellut taustoja:

"I samband med rättegången mot de tre flickor som angripit Kinnunen och hans flickvän i går på Södertörns tingsrätt så uppträdde mamman till den huvudåtalade extremt olämpligt. Den huvudåtalade heter Rebecka Roos, hennes mamma heter Cecilia Roos och är ” Professor i dansinterpretation”, vad nu det är. Rebeckas mamma jobbar som professor på Danshögskolan och har även uppdrag från SIDA. Jag var inte själv närvarande vid rättegången då jag var tvungen att uträtta ärenden på en ort 11 mil från huvudstaden men bekanta till mig vittnar om att Cecilia Roos skrattade under i princip hela rättegången, samma rättegång där hennes dotter står anklagad för att ha slagit ned en kvinna samt sparkat henne när hon låg ned. Dessutom så gick Cecilia Roos, enligt samma vittnen, upp på åhörarläkaren och hälsade vänligt på medlemmarna i ”Revolutionär front” som satt där.""

<- Tässä epäilty Rebecca Roos. Toivottavasti syyllisille saadaan tuomio ankarimman mukaan. Kyseesä ei ollut edes ensimmäinen kerta. Kinnunen ja tämän tyttöystävä ovat joutuneet ennenkin päällekarkausten kohteeksi, tappouhkaukset ovat olleet arkipäivää, ja heidän asuntonsa liepeillä on päivystänyt iltaisin useaan otteeseen naamioitunutta porukkaa. Etenkin Kinnusen tyttöystävä on joutunut vainon kohteeksi, ja Kinnusen mukaan tämä, sekä se, että viranomaiset tuntuvat levittelevän vain käsiään, on syynä siihen, ettei hän enää uskalla jatkaa politiikassa.

"Paret har tidigare attackerats, i dag har han skyddade personuppgifter.
– Jag har trappat ned mitt offentliga engagemang eftersom jag vill minska hotbilden mot mig och min familj."

Kaikkein huolestuttavin piirre tapauksessa on se, että jos nämä "aktivistit" (eli terroristit) näyttävät saavan jo peloteltua todistajatkin, eikä poliisi ei ole asiassa aktiivinen, niin ruotsalainen oikeusvaltio on pian mennyttä, ja nämä vasemmistofasistit ja terroristit saavat päättää mitä maassa saa sanoa ja tehdä.

Lehdistön ja median harjoittamasta leimaamisesta huolimatta Ruotsindemokraatit on hyvin maltillinen puolue, jolla ei ole mitään tekemistä minkään äärioikeiston kanssa. Se ei ole edes kunnolla kansallismielinen, vaan ns. peruspatrioottinen, samassa mielessä kuin esim. Suomen Keskusta. Muilta poliittisilta linjauksiltaan se vastaa hyvin pitkälti Ruotsiin Sosiaalidemokraattista puoluetta, eli edustaa konservatiivista vasemmistoa. Kaikesta huolimatta se on median toimesta leimattu äärioikeistolaiseksi maahanmuuttopoliittisten linjaustensa vuoksi.

Mitä pahoinpitelyyn ja äärivasemmistoon, kuten esimerkiksi AFA:an eli ns. "Anti"-Fascist Actioniin ja muihin vastaaviin väkivaltaisiin rähinöitsijöihin tulee, niin pidän heitä vain poliittisina rikollisina. He eivät eroa natsien SA:sta mitenkään; samanlaisia väkivaltaisia, sivistymättömiä riehujia. Vain univormu on erilainen tyyliin "vaatteet on mun aatteet". Heillä on jopa samat toimintamenetelmätkin: painostus, uhkailu, vaientaminen ja väkivalta.